Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla ollut ihastusta, jota et unohda koskaan?
12.06.2020 |
Ns. rakkautta ensisilmäyksellä ja ihan selittämätöntä hullaantumista ja vetoa toiseen ihmiseen, jonka kokee vain kerran elämässä. Itselleni kävi näin 8 vuotta sitten, ja vieläkään en pysty tätä ihmistä unohtamaan vaikka olen seurustellut useiden kanssa sen jälkeen. Ei ole kyseessä se, että tämä ihminen olisi jotenkin poikkeuksellisen hyvännäköinen tai rikas. Joku siinä vaan kolahti ja eniten maailmassa toivon, että hänet joskus vielä kohtaisin. Kuitenkaan en usko, että niin tulee käymään. En usko, että tulen koskaan hullantumaan kenestäkään niin paljon, ja kadun ikuisesti, etten silloin edes yrittänyt mitään.
Onko kellään muulla samanlaista kokemusta ollut?
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ala- ja yläasteen olin ihastunut samaan tyttöön. Se taisi olla molemminpuolista, mutta kaatui minun kyvyttömyyteeni pitää yllä keskustelua. Tässä sitä möllötetään nyt kuin Leevien biisissä Mitä kuuluu, Marja-Leena. Ikävöin joka päivä sitä tyttöä. Hänestä on kasvanut upea nainen. Oli aina kiltti ja kohtelias. Hauskakin. Ja maailman kaunein hymy, jollaista vastaavaa en ole nähnyt.
M37
Jos ootte molemmat sinkkuja nyt, niin ota yhteyttä häneen!
Hän on naimisissa, valitettavasti minun kannaltani.
Eniten tässä korpeaa se, että hän tuli varmaan sata kertaa juttelemaan minulle sen herttaisen hymynsä kanssa, ja minä vain menin ihan lukkoon. Monesti irtaantui kaveriporukastaan tullakseen juttelemaan. Ja minä tuijottelin kengänkärkiä ja mumisin jotain vastaukseksi. Olisi pitänyt uskaltaa enemmän silloin. Aivot vaan jotenkin suli aina sen tytön lähellä.
Jäin ihan kiinni häneen. Vertaan jokaista naista häneen, ja muut häviävät. Pitäisi päästä yli, mutta en kykene.
Heips ap! Rakastuin täysillä teini-ikäisenä ja se ensirakkaus oli uskomattoman voimakas. Yhtenä päivänä suhde oli ohi... En uskonut, että kokisin yhtä voimakasta ihastumista ensisilmäyksellä enää koskaan, ajattelin että ehkä aika siinä kultasikin muistot jne... Noin puoli vuotta sitten tapasin miehen, joka vei jalat totaalisesti alta ja hän ihastui yhtä voimakkaasti. Niin ihana, että olisin voinut vaihtaa toisen munuaiseni ensimmäisen yhteisen yön uusintaan. Oikeasti nytkin valitsisin loppuelämän dialyysit siihen. Mutta en usko, että niin koskaan käy, meillä on koko ajan vain oudompaa yhdessä. Mies ei totta puhuen vaikuta ihan niin akselilta ja kommunikaatio on onnetonta. Epäilin hänen mm. epäilevän minun yrittävän hankkiutua raskaaksi mitä en todellakaan yrittänyt. Kun hän sen verran ymmärsi oli miehen panostamattomuus yhhdessä viihtymiseen tehnyt rakoa välillämme. Hyväksyn oikein hyvin sen, ettei mies ole kaikista ketterän ajattelija, mutta vähän jo tökkii... Ei tästä vain tullut YHTÄÄN mitään, ei edes ystävyyttä :( mutta todistetusti tuon onnen tunteen voi saada lainaan ainakin kahdesti. Ehkä kolmasti 🤞
Vierailija kirjoitti:
Oi Vili, Vili... Yhä sua kaipaan ja ajattelen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastukseni joka alkoi ekalla luokalla ja jatkui aina lukioon asti. Koskaan ei meistä paria tullut, edes pientä suukkoa en saanut varastettua. Vieläkin yli nelikymppisenä muistelen välillä lämmöllä, meillä oli potentiaalia.
Joo. Työkaveri. Entinen työpaikka tätä nykyä, mitta ajatus tuosta ihmisestä elää edelleen voimakkaana.
On lisäksi naimisissa että... sattuu silti edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi on aika unohtumaton teiniajoilta. Törmäsin Irc-Galleriassa kaukana kotipaikkakunnastani asuvaan poikaan, jonka profiili kolahti minuun todella. Hän oli ulkonäöltään ja tyyliltään juuri sellainen, millaiseksi olisin kuvitellut unelmapoikaystävän. Hänellä oli juuri samoja mielenkiinnonkohteita ja hän kuunteli juuri samoja bändejä kuin minä. Hänen huumorinsa oli hyvin samanlaista kuin minun hänen kuviensa, kuvatekstiensä ja päiväkirjamerkintöjensä perusteella. En saanut häntä mielestäni, kävin jatkuvasti tutkimassa hänen profiiliaan. Hänessä oli jotain tuttuutta ja kotoisuutta.
Ehkä viikon-parin päästä menin yhteen tapahtumaan. Tämä poikakin oli suureksi yllätyksekseni siellä! Tunnistin hänet heti. Ja meillä oli vieläpä yhteinen tuttava, joka esitteli minut hänelle. Tilanne oli kuin jostain sadusta. Esittäydyimme toisillemme, mutta en kehdannut sanoa hänelle (tai yhteiselle tutullemme) mitään siitä, että tiesin hänet jostain entuudestaan. Lähdimme tämän pojan kanssa jatkoille samaan paikkaan ja siellä juttelimme ja suutelimme tuntikaudet. Aamuyöllä tiemme erkanivat ja minä leijuin pilvissä, oloni oli todella epätodellinen. En ollut koskaan eläessäni ollut yhtä ihastunut, vaikka en oikeastaan tuntenut edes koko poikaa.
Mesessä yritin jatkaa juttelua, mutta poika vaikutti yllätyksekseni aika nihkeältä ja niukkapuheiselta. Tajusin melko pian, että hän ei taida olla kiinnostunut minusta, mutta ei taida kehdata sanoa sitä suoraan. Hän taisi olla aika humalassakin, kun tapasimme. Putosin aika korkealta ja kovaa, vaikka en oikeastaan edes tuntenut häntä.
Enkä minä omaa rakasta aviomiestäni häneen vaihtaisi. Hän taisi suureksi osaksi olla mielikuvitustani - tai olin siis ihastunut mielikuvaan. Kuvittelin profiilin ja muutamien tuntien juttelun perusteella löytäneeni jonkun sielunveljen. Mutta tuota epätodellista tunnetta sinä yönä tuskin unohdan koskaan, kun olin niin häkeltynyt, kun ajattelin kohtalon johdattaneen meidät samaan paikkaan.
Nostalgista lukea näitä. Ajatteletko säkin mua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kaikki ihastukseni, ei niitä ole ollut kuin kolme ja yhtä ainutta uskalsin lähestyä ikävä kyllä.
Vielä vuosia sen jälkeen minua on pilkattu siitä, tuo nainen säästänyt viestejä ym. Nykyiselle avokillekin näytellyt viestejä mistä tietenkin sai ihan hirveän kohtauksen.
Mutta silti peruskouluaikainen ihastus tulee aina välillä mieleen, edellisen kerran nähnyt sen -90, sen nimistä ei löydy naamakirjasta tai mistään.
No siis muistan kaikki ihastukseni, ihan sieltä ekasta tokan luokan edelliseen ennek kuin avopuolisoon rakastuin.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tälläisen ilmiön voi selittää? En ainakaan biologisesti sitä pysty selittämään, koska kyseessä ei ollut todellakaan mikään n*ssimisen himo, vaan joku tosi voimakas henkinen/spirituaalinen veto. Seksiin taas olen himoinnut lähinnä niitä, jotka henkisellä tasolla kiinnostaa yhtä paljon kuin ämpärillinen kastematoja.
ap
Yksi vihje: ihan normaalia. Jos se jää tasolle että olet ihastunut ja jotain ns. jää kesken kun eroatte, totta kai se jää vaivaamaan. Mieli rakentaa tällaisen ympärille monesti hohdokkuutta, joka kyllä voisi sortua jos tilanne etenisi nyt. Eli elättelet fantasiaa.
Mutta voihan siitä ottaa selvää niin ei tarvii loppuikäänsä miettiä. Mä laitoin joskus somessa kontaktipyynnön miehelle jota olin haikaillut vuosikaudet. Ei vastannut 😂 Sen jälkeen en juuri haikaillut enää.
Toisen vähän vastaavan tapasin sattumalta ja molemmat varattuja, elettiin omaa elämäämme. Mutta muistot oli jäljellä ja sain kohtaamisesta jotenkin mielenrauhan ja varmaan hänkin.
Ihastuin 23-vuotiaana yli nelikymppiseen mieskollegaan. Olin ihastunut häneen kolme vuotta. Vieläkin lämpimiä tunteita, mutta olen käsitellyt asian ja hyväksyn, ettemme voi olla yhdessä. Mies on naimisissa ja hänellä on perhe. Arvostan tätä miestä todella paljon.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miehet elävät unohtamalla, naiset muistoissa." T.S. Elliot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies ei koskaan voi olla naisen intohimoisen rakkauden kohde.
Helposti voi. Kaikki kiltit miehet eivät ole sellaisia ruikuttajia kuin sinä.
Just näin. Itse olen kauniina pidetty nainen ja ihastun vain ja ainoastaan kiltteihin kunnollisiin miehiin. En ikinä huolisi Esim Stefu Therman tyylistä miestä. Raittiit, hyvät elämäntavat omaavat ja kiltit miehet ovat se juttu. Toki luonteessa saa särmää olla, mutta sydämeltään paha ei saa olla.
Ihastuin ihmiseen noin 30 vuotta sitten ja vieläkin siitä muistutetaan, kiusataan ja suorastaan vittuillaan mulle. Hyvin viaton juttu oikeasti. Muiden mielestä näköjään suorastaan moraaliton. Aviomies näköjään saa paneskella työkavereita ja muut työkaverit näköjään hyväksyy koska itsekin pettävät. Minulle sitten on pari kertaa asia käräytetty. Itse en tietenkään hyväksy pettämistä vaan kärsin ja masennun. En saa tehdä mitään muut saa tehdä mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tälläisen ilmiön voi selittää? En ainakaan biologisesti sitä pysty selittämään, koska kyseessä ei ollut todellakaan mikään n*ssimisen himo, vaan joku tosi voimakas henkinen/spirituaalinen veto. Seksiin taas olen himoinnut lähinnä niitä, jotka henkisellä tasolla kiinnostaa yhtä paljon kuin ämpärillinen kastematoja.
ap
Jokaisella on se yksi Twin Flame, mutta Soul Mateja voi olla useampia.
Yleensä Soul Mate on se kenen kanssa päädytään naimisiin ja saadaan lapsia.
Twin Flame on se yliluonnollinen, jopa pelottavakin yhteys. Näet siinä ihmisessä paljon samaa kuin itsessäsi ja tapaatte yleensä silloin kun vähiten sitä osaatte odottaa.
Monet saattaa tavata Twin Flamen ohimennen nuorempana, mutta tiet kohtaavat usean kymmenen vuoden jälkeen. Monen polut ovat saattaneet olla saman kaltaiset, toisistaan tietämättä.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin 23-vuotiaana yli nelikymppiseen mieskollegaan. Olin ihastunut häneen kolme vuotta. Vieläkin lämpimiä tunteita, mutta olen käsitellyt asian ja hyväksyn, ettemme voi olla yhdessä. Mies on naimisissa ja hänellä on perhe. Arvostan tätä miestä todella paljon.
N26
Miksi tää on saanut alapeukkuja? Täysin luonnollista, että nuori nainen tuntee vetoa vanhempaa kokenutta miestä kohtaan.
Oli ja on. Olin aivan uskomattoman ihastunut/rakastunut erääseen poikaan koko yläasteen. Ikinä en mitään tälle ihastukselle sanonut. Oli toki muitakin ihastuksia, mutta ne enemmänkin tuli ja meni, en varsinaisesti ymmärrä, mitä näissä miehissä edes näin. Tämä yksi jäi mieleen ja mietin häntä/näin unia säännöllisesti 15 vuotta kunnes päätin että nyt saa riittää. Otin mieheen yhteyttä, joka oli ihmeen kaupalla sinkku. Nykyään olemme naimisissa ja meillä on lapsi. Tämä on aivan uskomaton juttu, mutta totta. Joku tässä miehessä selkeästi oli se juttu ja koen todellakin, että hän on sielunkumppani. Kun tapasimme uudestaan, rakastuin todella palavasti (ja niin myös hän, ainakin omien sanojen ja tekojen perusteella!). Uskon kyllä sielunkumppaniin tai ainakin siihen, että jokin rakkaus on vain erityinen ja vaikka tilanne olisi mikä, lähtisin sen rakkauden perään. Kaikkia ei vain voi unohtaa ja kaikki ihastukset eivät ”tule ja mene”.
Alue: Aihe vapaa
Kurkkua kuristaa ja haikea olo tulee kun näitä lukee. Minullakin ihastus joka kestänyt jo 18 vuotta. Hänellä on jo elämä ja perhe. Samassa koulussa oltii aikanaa, ulkomailla. Juteltii netin välityksellä paljon kun muutin takaisin suomeen, mut sitten muutaman vuoden päästä katkesi hänen puolelta yhteys kun alkoi lisääntymään. Olo on vähä katkera :-/. Hän edelleen stalkkaa minua netissä ja minä sitä, mut ei halua puhua minulle enää. Itse haluaisin. En oo koskaan vielä tavannu toista joka veisi samallalailla jalat alta.