Ärsyttää kun sukulaiset luulevat lapsettomuuteni johtuvan siitä, etten kykene saamaan lapsia
Vaikka se johtuu omasta tahdostani ja oon sen sanonutkin. Silti kuvittelevat tuon olevan jonkinlainen tekosyy? Minä en vain halua lapsia. Onko parempi vain antaa heidän elää tuossa luulossa ja olla välittämättä vai oikista asia? Olen kyllä sanonut siitä mutta ei näytä menevän perille. Tulen uskovaisesta perheestä, sillä voi olla tekemistä tämän asian kanssa. Annanko vain olla? Saavat sitten rauhassa sääliä minua kun olen lapseton
Kommentit (13)
Vähän samanlaisia kokemuksia mutta en ole uskovainen. Äitini painostaa minua lapsentekoon ja viimeisein tokaisu oli, että kyllä nyt pitäisi jo yrittää kun olethan sinä jo 26v.
En ymmärrä näitä lapsipakottajia. Jokaisen oman asia ja omasta mielestäni ihan helvetin tökeröä edes kysyä joltain miksei sinulla ole lapsia. Ei tällaiseen maailman kannata edes lapsia tehdä
Anna olla, mitä väliä? Olkoon sitten siinä luulossa ihan rauhassa.
Mua taas luullaan kaiketi yleensä velaksi, vaikka en voi saada lapsia. En välitä kun ei vaikuta elämääni käytännössä mitenkään.
Sun sukulaiset on varmaan lestadiolaisia? Joka tapauksessa anna olla. Mitä väliä mitä muut puhuvat. Pääasia kun itse tiedät miten asiat on. Et ole kenellekkään selityksen velkaa. Painukoot hiiteen tuollaiset jotka puuttuvat muiden henkilökohtaisiin asioihin
Onko sillä helvetinkään väliä mitä luulevat.
Minun lapsettomuuteni syyksi nähdään se, että en ole kykenevä löytämään miestä. No, tottahan se on. Onneksi en ole koskaan halunnut lapsiakaan.
t. Ikisinkku 58 v.
Tiedän yhden pariskunnan joilla on vaikeuksia saada lasta. Silti heiltä kysellään, miksei teillä ole lasta, milloin teette lapsen ynnämuuta paskaa. Tämäkin pariskunta kuuluu suomen vähemmistöön. Tuntuu olevan yleistä uskiksilla, romaneilla tmv tällainen painostaminen
V*ttu että vihaan uskovaisia. Taas yksi syy lisää vihata
No mistä sä tiedät voisitko edes saada niitä jos et ole koittanut? Vaikka olisit tehnyt joitain vuosia sitten alkuraskaudessa abortin niin et voi olla aivan varma, että saisit lapsen jos haluaisit.
Mutta tuo sun perheesi kuulostaa aika äärimmäisen oudolta. Ehkäpä kuvittelet itse, että lapsettomuutesi syy mietityttää heitä enemmän kuin oikeasti. Tahdot uskovaisen perheesi jotenkin käyvän kanssasi keskustelua tahtomallasi tavalla. Miksi sulle on niin tärkeää mitä muut ajattelevat tästä? Ei kannattaisi vaivata sillä päätään tai alkaa vakavasti vääntää jostain tuollaisesta, et voi muuttaa muita ihmisiä kuitenkaan. Asiakin on sellainen, mihin he eivät voi mitenkään vaikuttaa. Ei sulle lapsia synny vain sen takia, että perheesi ehkä mahdollisesti toivoisi sun haluavan niitä (tai sitten olet käsittänyt jotain väärin). Joten mitä väliä.
Ja jos ne nyt ihan oikeasti utelee lapsista sinulta niin joko jatkat vastaamista, että et niitä tahdo tai rajoitat yhteydenpitoa riippuen siitä kuinka paljon se sinua loukkaa.
Joidenkin vuosien kuluttua et niitä lapsia varmastikaan voikaan saada, joten kaikki ovat oikeassa. Turha tapella.
En kyllä kuvittele tätä asiaa. Juurikin toissapäivänä tätini valitteli äidilleni kuinka käy sääliksi kun minulla ei ole lapsia. Äiti oli siihen vastannut , niinpä kyllä on epäreilua tämä maailma. Siskoni kuuli keskustelun ja kertoi siitä mulle.
Anna olla. Älä anna vaivata muiden puheiden mielenrauhaasi. Eihän leijonakaan menetä yöuniaan sen tähden, että mietii mitä lammas siitä ajattelee.
Älä välitä hampaattomien puheista.
Näin sanoi aina edesmennyt mummoni.