Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla ollut ihastusta, jota et unohda koskaan?
12.06.2020 |
Ns. rakkautta ensisilmäyksellä ja ihan selittämätöntä hullaantumista ja vetoa toiseen ihmiseen, jonka kokee vain kerran elämässä. Itselleni kävi näin 8 vuotta sitten, ja vieläkään en pysty tätä ihmistä unohtamaan vaikka olen seurustellut useiden kanssa sen jälkeen. Ei ole kyseessä se, että tämä ihminen olisi jotenkin poikkeuksellisen hyvännäköinen tai rikas. Joku siinä vaan kolahti ja eniten maailmassa toivon, että hänet joskus vielä kohtaisin. Kuitenkaan en usko, että niin tulee käymään. En usko, että tulen koskaan hullantumaan kenestäkään niin paljon, ja kadun ikuisesti, etten silloin edes yrittänyt mitään.
Onko kellään muulla samanlaista kokemusta ollut?
Kommentit (81)
3. luokalla 2 vuotta vanhempaan tyttöön.
Kun hän istui viereisessä pulpetissa, hiki valui siltä puolelta kasvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
3. luokalla 2 vuotta vanhempaan tyttöön.
Kun hän istui viereisessä pulpetissa, hiki valui siltä puolelta kasvoja.
Ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä:
pienessä kyläköulussa oli 3-6lk samsssa luokkahuoneessa.
Mystisesti hymyilevä Ladyboy oli kuuma...
Assburger kirjoitti:
3. luokalla 2 vuotta vanhempaan tyttöön.
Kun hän istui viereisessä pulpetissa, hiki valui siltä puolelta kasvoja.
Missä tilanteessa 3 luokkalainen poika istuu 5 luokkalaisen tytön vieressä, vai oliko se jäänyt 2 kertaa luokalleen?
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tälläisen ilmiön voi selittää? En ainakaan biologisesti sitä pysty selittämään, koska kyseessä ei ollut todellakaan mikään n*ssimisen himo, vaan joku tosi voimakas henkinen/spirituaalinen veto. Seksiin taas olen himoinnut lähinnä niitä, jotka henkisellä tasolla kiinnostaa yhtä paljon kuin ämpärillinen kastematoja.
ap
Mulla nämä molemmat puolet oli siinä samassa paketissa. Unohda siinä nyt sitten... Tiedän jo, ettei tule tapahtumaan ja haaveilen, että edes joskus vanhuksina saadaan uusi tilaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut mikään hullu rakastuminen eikä hän edes huomannut minua, mutta oli ensimmäinen ihastus, johon tunsin syvempää vetoa. Muut olivat olleet vähän sellaisia teinimäisiä "iiiih miten söpö" -tasoisia ihastumisia. Hän vaikutti oikeasti hyvältä ja luotettavalta tyypiltä. Olin pitkään ihan maassa, kun hän jätti lukion kesken ja muutti muualle.
Näin hänet juuri sattumalta ohimennen ja sydän ei hypähtänytkään, vaikka ehkä oletin niin. Hän näytti samalta kuin ennenkin, ihastuksen tunteet vain ovat haihtuneet. Ehkä enemmän kuin itse ihmistä, vaalin sitä nuoruuden voimakasta tunnetta ja muistoja, jotka siihen aikaan liittyvät.
Seurustelen erään toisen kanssa onnellisesti. Hän on elämäni rakkaus, sellainen ihminen josta en halua päästää irti. Silti on joskus hauska helliä mielessään jotain pientä muistoa, joka on muisto vain.
Kyllä, muutaman päivän "kesäromanssi". Poika oli aloitteellinen. Kävi sitten ilmi että olikin kotipaikkakunnallaan tyttöystävä.
Mutta suloiset muistot noista muutamasta päivästä 37 vuoden takaa jäi. Terveisiä vaan Petelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies ei koskaan voi olla naisen intohimoisen rakkauden kohde.
Tottakai voi. Mutta ruikuttavat marttyyrit harvemmin.
Kyllä, vaikka siitä on 10 vuotta kun tavattiin, en voi kuitenkaan olla ajattelematta häntä.
Hänen silmät, aivan hypnoottisen valloittavat. Ja se syvä katse minuun päin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut, ja en silloin uskaltanut tehdä mitään. Muutama vuosi myöhemmin uskaltauduin kokeilemaan lisäämään hänet LinkedIn sivustolla (Facebook olisi ollut jotenkin ihan liian henkilökohtainen ja creepy), mutta hän ei koskaan hyväksynyt pyyntöäni. Tunsin itseni ihan vihoviimeiseksi ihmisroskaksi, vaikka ymmärtäähän sen, ettei sinne kaikki halua ketä tahansa lisätä.
Onko hän kuitenkin aktiivinen linkedinissä? Jos on vain tehnyt tilin, eikä käytä sitä?
Joo valitettavasti. Entinen työkaveri, jonka kanssa oli flirttiä puolin ja toisin mutta aina jompi kumpi meistä oli suhteessa jonkun toisen kanssa. Ei olla nähty pariin vuoteen kun vaihdoin alaa. Hän on nykyään vissiin naimisissa. Somessa seurataan toisiamme. Joskus nauran itselleni, että voisin jo päästä yli näin melkein 10vuoden jälkeen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut, ja en silloin uskaltanut tehdä mitään. Muutama vuosi myöhemmin uskaltauduin kokeilemaan lisäämään hänet LinkedIn sivustolla (Facebook olisi ollut jotenkin ihan liian henkilökohtainen ja creepy), mutta hän ei koskaan hyväksynyt pyyntöäni. Tunsin itseni ihan vihoviimeiseksi ihmisroskaksi, vaikka ymmärtäähän sen, ettei sinne kaikki halua ketä tahansa lisätä.
Onko hän kuitenkin aktiivinen linkedinissä? Jos on vain tehnyt tilin, eikä käytä sitä?
Oli aktiivinen, kun kävin katsomassa oli vaihtanut profiilikuvaansa ja muuttanut tekstejä. Toisaalta yhteyksiä hänellä oli tosi vähän, alle 100 eli veikkaan hänen halunneen pitää siellä vain oikeasti työelämän kannalta merkitsevät henkilöt. Voihan myös olla ettei tunnistanut/muistanut kuka olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tälläisen ilmiön voi selittää? En ainakaan biologisesti sitä pysty selittämään, koska kyseessä ei ollut todellakaan mikään n*ssimisen himo, vaan joku tosi voimakas henkinen/spirituaalinen veto. Seksiin taas olen himoinnut lähinnä niitä, jotka henkisellä tasolla kiinnostaa yhtä paljon kuin ämpärillinen kastematoja.
ap
Mulla nämä molemmat puolet oli siinä samassa paketissa. Unohda siinä nyt sitten... Tiedän jo, ettei tule tapahtumaan ja haaveilen, että edes joskus vanhuksina saadaan uusi tilaisuus.
Mulla myös. En tosin halua nähdä sitä ihmistä enää koskaan. Tiedän ettei välillemme voi enää mitään tulla, joten haaveilen kohtaavani jonkun toisen vähintään yhtä sykähdyttävän vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies ei koskaan voi olla naisen intohimoisen rakkauden kohde.
Oi kyllä voi. Harmi vain, että ajoitus oli aikoinaan hieman väärä.
Vierailija kirjoitti:
16-vuotiaana ihastuin ulkomaalaiseen mieheen ulkomailla. Seurustelimme vajaan kuukauden, olimme kirjeenvaihdossa ja vuoden päästä näimme uudelleen. Sen kesän jälkeen en nähnyt häntä enää koskaan. Olimme kirjeenvaihdossa muutaman vuoden. Hän oli ensimmäinen seksikokemukseni.
Avioiduin suomalaisen miehen kanssa ja olen tyytyväinen elämääni, vaikka en tätä rakkauttani koskaan unohdakaan. Ei siitä mitään olisi tullut, nyt keski-ikäisenä sen ymmärrän. Huuma haihtuu nopeasti, mitä jää jäljelle. Jos vaikka vieraassa maassa asut ilman ammattia ja kielitaitoa.
Mulla taas toisin päin tai en tiedä. Siis nyt uskoisin, että elämä kantaisi ja pärjäisin siellä jne. ja on todella haikea olo tuota rakkautta kohtaan. Mutta tajuan, että jos olisin mennyt sinne parikymppisenä, ei varmaan oltaisi selvitty tähän päivään asti. Olisin halunnut uramahdollisuuksia, en olisi osannut heittäytyä jne.
Olin eksän (oltiin erottu hyvissä väleissä mutta asuttiin vielä yhdessä) kanssa viettämässä iltaa sen kaveriporukan kanssa, kun sinne tuli yksi kaveri, jota en ollut ennen tavannut, kun asui ulkomailla silloin. Se vetovoima oli aivan uskomatonta. Heti kun meidän katseet kohtasi, mulla tuntui jalat veteliltä ja perhoset villiintyi vatsassa. Ilmeestä huomasi että ihan samalla lailla mies pisti mut merkille. Illan mittaan porukka aina vaihtoi istumapaikkaa, ja tämä mies istui mun viereen ja ryhtyi jututtamaan. En ole yhtä älykästä ja hauskaa miestä tavannut koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen. Tunnit vaan kiisi kun juteltiin. Se riisui mua katseellaan joka välissä ja mä tein saman sille. Se sai mut tuntemaan itseni todella erityiseksi. Lopulta eksä tuli siihen ja kysyi, että lähdetäänkö kotiin. Tän kaverimiehen ilme oli näkemisen arvoinen. En kyennyt siinä selittämään, että erottu on mutta asutaan olosuhteiden pakosta vielä kimpassa. Olin niin suunnitellut jo antavani puhelinnumeroni sille, mutta se hetki meni ihan pieleen. Mä sitten vaan nousin ja lähdin. Taksissa eksä sanoi että olisin vissiin mieluummin lähtenyt sen kaverimiehen mukaan, ja mä sanoin, että joo. Eksä otti sen hyvin. Harkitsin pitkään että otan yhteyttä siihen mieheen mutten koskaan uskaltanut. Olisi pitänyt. Nyt se on myöhäistä enää, tiedän että meni vastikään naimisiin. Jäi kaivelemaan mua niin pahasti että oksat pois. En tule varmaan ikinä elämässäni pääsemään siitä yli. Ei ole kukaan tuntunut oikein miltään sen jälkeen.
Kyllä, 12-vuotiaana. Olin samaan poikaan lätkässä koko teini-iän, ja edelleen nelikymppisenä luulen että olisimme sopineet yhteen. Mutta jäi arvoitukseksi.
Tapauksesta on jo 17 vuotta ja vieläkin ajattelen kyseistä henkilöä. Olen nähnyt jopa unia. En osaa olla normaalisti kyseisen ihmisen kanssa. Viimeksi, kun näin kyseisen henkilön pelästyin ja juoksin karkuun, koska hän puhui minulle. Eipä tuolla väliä ole, koska kyseinen ihminen on aina ollut varattu ja tulee todennäköisesti aina olemaan. En halua sotkea kenenkään parisuhdetta tarkoituksella.
Alue: Aihe vapaa
Vaikka kuinka monta. Esim. kaikki lapsuuden ihastukset joista ensimmäinen oli päiväkodin Leena ja jonka kanssa pusuteltiin.