Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla ollut ihastusta, jota et unohda koskaan?
12.06.2020 |
Ns. rakkautta ensisilmäyksellä ja ihan selittämätöntä hullaantumista ja vetoa toiseen ihmiseen, jonka kokee vain kerran elämässä. Itselleni kävi näin 8 vuotta sitten, ja vieläkään en pysty tätä ihmistä unohtamaan vaikka olen seurustellut useiden kanssa sen jälkeen. Ei ole kyseessä se, että tämä ihminen olisi jotenkin poikkeuksellisen hyvännäköinen tai rikas. Joku siinä vaan kolahti ja eniten maailmassa toivon, että hänet joskus vielä kohtaisin. Kuitenkaan en usko, että niin tulee käymään. En usko, että tulen koskaan hullantumaan kenestäkään niin paljon, ja kadun ikuisesti, etten silloin edes yrittänyt mitään.
Onko kellään muulla samanlaista kokemusta ollut?
Kommentit (81)
On joo. Tapasin ihastukseni yli kakskyt vuotta sitten, olen nyt 45v. Tapasimme monia kertoja vaikka olin varattu ja harrastimme seksiä. Tää mies on yhä mulle se, kenen kanssa haluaisin tulevaisuudessa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JA en tiedä tekeekö tästä ikävämpää vai helpompaa sen, että tälle ihmisille minä olin luultavasti vain joku random tuttu muiden joukossa, eikä enää edes muista minua.
Muistelen vieläkin TeeSi-liikkeessä minua ja äitiäni palvellutta nuortamiestä. Olin 16. Ihastuin aivan totaalisesti. Oli kohtelias, komea, sanavalmis ja huumorintajuinen mies, jolla oli pilkettä silmäkulmassa.
N31
Kyllä on ollut, hänessä ei ollut muuta vikaa kuin että oli ukkomies :O No, minä vapaa nainen häneen rakastuin, tapailtiin monta vuotta kunnes hänen eukkonsa sai tietää ja niinhän siinä kävi, tietenkin, että ukko kipitti takaisin eukkonsa mekon alle kuin Lassie koira.
Jokseenkin erikoinen ajatusmalli, että erikseen pitää mainita, ettei ihastus ollut poikkeuksellisen hyvännäköinen tai rikas. Taidat olla kovin nuori, kun arvelet, että ne ovat jotenkin yleisiä kriteerejä ihastukselle.
Vastaus kysymykseen: Kyllä on. Uskallan väittää, että suurimmalla osalla on. Terveisiä vaan Antille, vaikka tuskinpa tätä luet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi Vili, Vili... Yhä sua kaipaan ja ajattelen...
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin erikoinen ajatusmalli, että erikseen pitää mainita, ettei ihastus ollut poikkeuksellisen hyvännäköinen tai rikas. Taidat olla kovin nuori, kun arvelet, että ne ovat jotenkin yleisiä kriteerejä ihastukselle.
Vastaus kysymykseen: Kyllä on. Uskallan väittää, että suurimmalla osalla on. Terveisiä vaan Antille, vaikka tuskinpa tätä luet :)
No sen takia piti tarkentaa, etten ollut ihastunut pinnallisiin ominaisuuksiin, koska muuten tulee heti joku urpo valittamaan että oli varmaan joku lihaksikas lentäjäkirurgi kyseessä :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän jo nyt, etten tule koskaan unohtamaan yhtä miestä, jonka näin aivan vastikään. Tunsin ihan järjetöntä vetoa sitä kohtaan, vaikka siis tosiaan näin sen vaan kaupungilla. Söin silmilläni. Jalat alkoi mennä ihan itsestään sitä kohti, mutta sitten näin, että sillä on naisystävä mukana. Hiivin siitä sitten vähin äänin muualle...
Rakastuin palavasti koulukaveriini Jussiin. Jussi ei tuntunut tajuavan tilannetta, mutta jopa hänen äitinsä tajusi tilanteen. Olin silloin 12-vuotias. Ei ole mennyt päivääkään etten häntä erityisellä lämmöllä ajattelisi.
M 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän tälläisen ilmiön voi selittää? En ainakaan biologisesti sitä pysty selittämään, koska kyseessä ei ollut todellakaan mikään n*ssimisen himo, vaan joku tosi voimakas henkinen/spirituaalinen veto. Seksiin taas olen himoinnut lähinnä niitä, jotka henkisellä tasolla kiinnostaa yhtä paljon kuin ämpärillinen kastematoja.
ap
Vähän erityyppinen ihastus, mutta pikkutyttönä olin järjettömän "rakastunut" jääkiekkoilija Ville Peltoseen. Vielä näin yli 20 vuotta myöhemminkin tunnen tietynlaista väristystä, kun hän vilahtaa Urheilu-uutisissa tms. :D Koskaan en Villeä ole tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tälläisen ilmiön voi selittää? En ainakaan biologisesti sitä pysty selittämään, koska kyseessä ei ollut todellakaan mikään n*ssimisen himo, vaan joku tosi voimakas henkinen/spirituaalinen veto. Seksiin taas olen himoinnut lähinnä niitä, jotka henkisellä tasolla kiinnostaa yhtä paljon kuin ämpärillinen kastematoja.
ap
Se on sitä kuuluisaa kemiaa. Biologialla selitettävissä niin kuin kaikki muutkin ihmisen tunteet. Yksinkertaisimmilla niin, että tietty ärsyke aiheuttaa aivoissa tietyn reaktion, joka saa aikaan ihastukseksi kutsutun tunteen. Kylmä näkökulma, mutta näinhän se menee. Itsekin kyllä enemmin ajattelen, että mukana on myös jotain selittämätöntä sielujen sympatiaa tms.
Kiltti mies ei koskaan voi olla naisen intohimoisen rakkauden kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16-vuotiaana ihastuin ulkomaalaiseen mieheen ulkomailla. Seurustelimme vajaan kuukauden, olimme kirjeenvaihdossa ja vuoden päästä näimme uudelleen. Sen kesän jälkeen en nähnyt häntä enää koskaan. Olimme kirjeenvaihdossa muutaman vuoden. Hän oli ensimmäinen seksikokemukseni.
Avioiduin suomalaisen miehen kanssa ja olen tyytyväinen elämääni, vaikka en tätä rakkauttani koskaan unohdakaan. Ei siitä mitään olisi tullut, nyt keski-ikäisenä sen ymmärrän. Huuma haihtuu nopeasti, mitä jää jäljelle. Jos vaikka vieraassa maassa asut ilman ammattia ja kielitaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies ei koskaan voi olla naisen intohimoisen rakkauden kohde.
Helposti voi. Kaikki kiltit miehet eivät ole sellaisia ruikuttajia kuin sinä.
On valitettavasti. Viisi vuotta tuosta tapaamisesta aikaa ja edelleen mietin häntä (valitettavasti ja niin sairastakin kun se on) joka päivä ja toivon että hän ottaisi yhteyttä vaikka tiedän ettei niin tule koskaan tapahtumaan. Vihaan tuota ihmistä sydämeni pohjasta enkä koskaan anna hänelle anteeksi miten mua kohteli mutta sydän tahtoo mitä tahtoo.
Kyllä kyllä. Sutinaakin vähän oli, mutta intuitio sanoi, että tämä ei ole oikea. Näen siitä unia silti vieläkin...
On ollut, ja en silloin uskaltanut tehdä mitään. Muutama vuosi myöhemmin uskaltauduin kokeilemaan lisäämään hänet LinkedIn sivustolla (Facebook olisi ollut jotenkin ihan liian henkilökohtainen ja creepy), mutta hän ei koskaan hyväksynyt pyyntöäni. Tunsin itseni ihan vihoviimeiseksi ihmisroskaksi, vaikka ymmärtäähän sen, ettei sinne kaikki halua ketä tahansa lisätä.
Joo on. Toisaalta tästä on kohta vasta pari vuotta, että en näe mahdottomana etten joskus vielä unohtaisi. Toivottavasti unohdan.
Alue: Aihe vapaa
On, valitettavasti ja onneksi.