Äitini haukkui minua vaikken ollut tehnyt mitään väärää

Tarjosin yksille asukkaille mahdollisuutta ostaa asunnon, jossa asuivat periessäni sen. Sanoin, että tarvitsisin tiedon aika pikaisesti, eikä heistä kuulunut mitään. Noin 1,5 kk kukuttua tuli vastaus, että heitä kiinnostaa.

Jouduin sanomaan, ettei mulla ole enää tarvetta myydä asuntoa. En tiedä miksi he eivät palanneet asiaan vähän nopeammin. Toivon toki, ettei asia ole heille isokin pettymys, mutta ei mahda mitään. Vähän harmittaa heidän puolestaan, mutta ei itseni.

Ap

Aina kun tulee mieleen vaivaava ajatus, sano itsellesi: "anna olla, anna mennä" tai "let it go". Ja katso, kuinka se ajatus ei enää vaivaakaan. Ota tuo haasteena itsellesi. Opettele hallitsemaan mieltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro koko pitkä, mutkikas ja polveileva tarinasi terapeutille. Heille maksetaan rahaa siitä, että setvivät ihmisten psyyken koukeroita ja auttavat. Problem solved.

Olen ollut terapioissa yhteensä

Noin 10 vuotta. Mutta he eivät osaa auttaa potilasta luomaan hyvää suhdetta itseensä, he eivät osaa auttaa jos syy ei ole tulijassa. Siis tämän enempää. Eli sitä, miten luottaisin muihin ja saisin kokemuksia, että

Olen muille arvokas.

Ap

Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta sinun täytyy olla itsesi paras ystävä. Aikuisen ihmisen täytyy olla oman itsensä "äiti ja isä". Aikuisuuteen kuuluu se, että osaa itse kannatella itseään. Se suhde omaan itseensä tulee selvitellä. Menneisyys on vain muistikuvia, tulevaisuus on vain ajatuksissamme. Elät oikeasti juuri nyt, tällä hetkellä, et menneisyydessä tai tulevaisuudessakaan. Tee päätös, että rakastat itseäsi, hyväksyt itsesi. Siitä se alkaa (se hyvä tie).

Tätä kyllä koitan, mutta esim. jos ne asukkaat purkaisivat pettymyksensä minuun, kun eivät saa asuntoa, se on todella raskasta. Siihen tarttis nimenomaan sen olan, hyväksyvän vanhemman rinnalle tueksi. Ja sitten kun se vain huutaisi, miten huijasin niitä ihmisparkoja ja olen vastuussa heidän mielipahastaan, niin siinä ihminen hajoaa. Siis äiti ei nyt sano, mutta ontoiminut siten vastaavissa asioissa aiemmin. Eli tavallaan olen aina vastuussa, kukaan ei mulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän perinnön hoitoon jo liittyy sellaisia asioita, joissa olisin tarvinnut äitini kasvattamaa itsetunnon tukea, enkä epäilystä itseäni kohtaan ja itsetunnon heikennystä. Mutta köyhä ja varallisuudeton kasvattajahan ei voi tällaista tajuta.

Hän kumosi sitä itsevarmuutta, mitä isän suku antoi kasvatuksessaan ja suhtautumisessaan. Ja miksi? Koska on luonnehäiriöinen javiallinen pikku ihminen. Surkimus. Luuseri. Tarttisin nyt itsevarmuutta kun alamaisia kerran on.

Ap

Mitä alamaisia?

Vuokralaisia. Tai jos asukkaat haluaisivat ostaa asunnon, jossa ovat vuokralla. Toivoisin myös saavani puutarhurin ja siivoajan. Mutta toistaiseksi ei ole varaa (tai niin isoa tarvetta).

Ap

Alamaisia?

Vierailija kirjoitti:

Aina kun tulee mieleen vaivaava ajatus, sano itsellesi: "anna olla, anna mennä" tai "let it go". Ja katso, kuinka se ajatus ei enää vaivaakaan. Ota tuo haasteena itsellesi. Opettele hallitsemaan mieltäsi.

Aiettäanna mennä, josne asunnon sivusuun ”menettäneet” raivostuisovat minulle? Ei onnistu. Koska en saa tukea ikinä.

Ap

Jos äitisi on kohdellut sinua väärin, et voi muuttaa sitä enää, jos et halua antaa anteeksi, tai äitisi ei halua sopia, asiat ovat sitten niin. Jatkat elämääsi ilman äitiäsi, jos et halua antaa anteeksi. Katkeruudesta kannattaa päästää irti ja jatkaa elämää. 

Onko elämässäsi muita ihmisiä joilta saat arvostusta ja koet että sinua rakastetaan.

Vierailija kirjoitti:

Tarjosin yksille asukkaille mahdollisuutta ostaa asunnon, jossa asuivat periessäni sen. Sanoin, että tarvitsisin tiedon aika pikaisesti, eikä heistä kuulunut mitään. Noin 1,5 kk kukuttua tuli vastaus, että heitä kiinnostaa.

Jouduin sanomaan, ettei mulla ole enää tarvetta myydä asuntoa. En tiedä miksi he eivät palanneet asiaan vähän nopeammin. Toivon toki, ettei asia ole heille isokin pettymys, mutta ei mahda mitään. Vähän harmittaa heidän puolestaan, mutta ei itseni.

Ap

He eivät ole nytkään tähän sähköpostiini vastanneet mitään. Koen sen hieman vttuiluna, etteivät edes vastaa, koska ovat pahastuneet. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän perinnön hoitoon jo liittyy sellaisia asioita, joissa olisin tarvinnut äitini kasvattamaa itsetunnon tukea, enkä epäilystä itseäni kohtaan ja itsetunnon heikennystä. Mutta köyhä ja varallisuudeton kasvattajahan ei voi tällaista tajuta.

Hän kumosi sitä itsevarmuutta, mitä isän suku antoi kasvatuksessaan ja suhtautumisessaan. Ja miksi? Koska on luonnehäiriöinen javiallinen pikku ihminen. Surkimus. Luuseri. Tarttisin nyt itsevarmuutta kun alamaisia kerran on.

Ap

Mitä alamaisia?

Vuokralaisia. Tai jos asukkaat haluaisivat ostaa asunnon, jossa ovat vuokralla. Toivoisin myös saavani puutarhurin ja siivoajan. Mutta toistaiseksi ei ole varaa (tai niin isoa tarvetta).

Ap

Alamaisia?

Niin, vuokralaiset ovat alamaisia. Heidän elämänsä riippuu minun(kin) ratkaisuistani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro koko pitkä, mutkikas ja polveileva tarinasi terapeutille. Heille maksetaan rahaa siitä, että setvivät ihmisten psyyken koukeroita ja auttavat. Problem solved.

Olen ollut terapioissa yhteensä

Noin 10 vuotta. Mutta he eivät osaa auttaa potilasta luomaan hyvää suhdetta itseensä, he eivät osaa auttaa jos syy ei ole tulijassa. Siis tämän enempää. Eli sitä, miten luottaisin muihin ja saisin kokemuksia, että

Olen muille arvokas.

Ap

Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta sinun täytyy olla itsesi paras ystävä. Aikuisen ihmisen täytyy olla oman itsensä "äiti ja isä". Aikuisuuteen kuuluu se, että osaa itse kannatella itseään. Se suhde omaan itseensä tulee selvitellä. Menneisyys on vain muistikuvia, tulevaisuus on vain ajatuksissamme. Elät oikeasti juuri nyt, tällä hetkellä, et menneisyydessä tai tulevaisuudessakaan. Tee päätös, että rakastat itseäsi, hyväksyt itsesi. Siitä se alkaa (se hyvä tie).

Tätä kyllä koitan, mutta esim. jos ne asukkaat purkaisivat pettymyksensä minuun, kun eivät saa asuntoa, se on todella raskasta. Siihen tarttis nimenomaan sen olan, hyväksyvän vanhemman rinnalle tueksi. Ja sitten kun se vain huutaisi, miten huijasin niitä ihmisparkoja ja olen vastuussa heidän mielipahastaan, niin siinä ihminen hajoaa. Siis äiti ei nyt sano, mutta ontoiminut siten vastaavissa asioissa aiemmin. Eli tavallaan olen aina vastuussa, kukaan ei mulle.

Ap

Harmin paikka. :/ Oon joskus aiemmin kirjoittanut sinulle näihin viesteihisi ja minulla on hieman samantyyppistä taustaa myös. Aikuisilla se tuki ja turva on yleensä oma kumppani tai sitten ystävä.

Itse edelleenkin kaipailen tukea vanhemmiltani, vaikka olen aikuinen (jopa lähes keski-ikäinen). Ja siis omat vanhempani eivät osaa/halua tukea. En voi heitä pakottaakaan, joten mun on pakko löytää selviytymismekanismit muualta ja vain ns. purra hammasta ja jaksaa.

Mutta siis aikuisuuteen kuuluu se, että täytyy selvitä omillaan (vaikka ei aina jaksaisikaan). Täytyy etsiä tukiverkkoja kavereista tai etsiä kumppani jne. sekä hyödyntää muita tukimahdollisuuksia tarvittaessa. Sen oon huomannut, että mitä enemmän odotan vanhemmiltani välittämistä, sen paremmin petyn (kun siis eivät he osaa välittää siten kuin kaipaisin). Sen sijaan koetan opetella olemaan itselleni se paras ystävä, armollinen ja luotettava.

T. Kommentoimasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän perinnön hoitoon jo liittyy sellaisia asioita, joissa olisin tarvinnut äitini kasvattamaa itsetunnon tukea, enkä epäilystä itseäni kohtaan ja itsetunnon heikennystä. Mutta köyhä ja varallisuudeton kasvattajahan ei voi tällaista tajuta.

Hän kumosi sitä itsevarmuutta, mitä isän suku antoi kasvatuksessaan ja suhtautumisessaan. Ja miksi? Koska on luonnehäiriöinen javiallinen pikku ihminen. Surkimus. Luuseri. Tarttisin nyt itsevarmuutta kun alamaisia kerran on.

Ap

Mitä alamaisia?

Vuokralaisia. Tai jos asukkaat haluaisivat ostaa asunnon, jossa ovat vuokralla. Toivoisin myös saavani puutarhurin ja siivoajan. Mutta toistaiseksi ei ole varaa (tai niin isoa tarvetta).

Ap

Alamaisia?

Niin, vuokralaiset ovat alamaisia. Heidän elämänsä riippuu minun(kin) ratkaisuistani.

Ap

Kuten tämä asunnon ostettavaksi tarjoamisen esimerkkikin osoittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän perinnön hoitoon jo liittyy sellaisia asioita, joissa olisin tarvinnut äitini kasvattamaa itsetunnon tukea, enkä epäilystä itseäni kohtaan ja itsetunnon heikennystä. Mutta köyhä ja varallisuudeton kasvattajahan ei voi tällaista tajuta.

Hän kumosi sitä itsevarmuutta, mitä isän suku antoi kasvatuksessaan ja suhtautumisessaan. Ja miksi? Koska on luonnehäiriöinen javiallinen pikku ihminen. Surkimus. Luuseri. Tarttisin nyt itsevarmuutta kun alamaisia kerran on.

Ap

Mitä alamaisia?

Vuokralaisia. Tai jos asukkaat haluaisivat ostaa asunnon, jossa ovat vuokralla. Toivoisin myös saavani puutarhurin ja siivoajan. Mutta toistaiseksi ei ole varaa (tai niin isoa tarvetta).

Ap

Alamaisia?

Niin, vuokralaiset ovat alamaisia. Heidän elämänsä riippuu minun(kin) ratkaisuistani.

Ap

Olet kyllä sekausin tässäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjosin yksille asukkaille mahdollisuutta ostaa asunnon, jossa asuivat periessäni sen. Sanoin, että tarvitsisin tiedon aika pikaisesti, eikä heistä kuulunut mitään. Noin 1,5 kk kukuttua tuli vastaus, että heitä kiinnostaa.

Jouduin sanomaan, ettei mulla ole enää tarvetta myydä asuntoa. En tiedä miksi he eivät palanneet asiaan vähän nopeammin. Toivon toki, ettei asia ole heille isokin pettymys, mutta ei mahda mitään. Vähän harmittaa heidän puolestaan, mutta ei itseni.

Ap

He eivät ole nytkään tähän sähköpostiini vastanneet mitään. Koen sen hieman vttuiluna, etteivät edes vastaa, koska ovat pahastuneet. Ap

Äh, kaikki eivät aina lue meilejään, varsinkaan näin kesäisin. Ota rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän perinnön hoitoon jo liittyy sellaisia asioita, joissa olisin tarvinnut äitini kasvattamaa itsetunnon tukea, enkä epäilystä itseäni kohtaan ja itsetunnon heikennystä. Mutta köyhä ja varallisuudeton kasvattajahan ei voi tällaista tajuta.

Hän kumosi sitä itsevarmuutta, mitä isän suku antoi kasvatuksessaan ja suhtautumisessaan. Ja miksi? Koska on luonnehäiriöinen javiallinen pikku ihminen. Surkimus. Luuseri. Tarttisin nyt itsevarmuutta kun alamaisia kerran on.

Ap

Mitä alamaisia?

Vuokralaisia. Tai jos asukkaat haluaisivat ostaa asunnon, jossa ovat vuokralla. Toivoisin myös saavani puutarhurin ja siivoajan. Mutta toistaiseksi ei ole varaa (tai niin isoa tarvetta).

Ap

Alamaisia?

Niin, vuokralaiset ovat alamaisia. Heidän elämänsä riippuu minun(kin) ratkaisuistani.

Ap

Olet kyllä sekausin tässäkin

En ole ap (vaan ketjuun kommentoinut), mutta sen sanon, että toisen haukkuminen tai nimittely ei kyllä ratkaise tai auta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro koko pitkä, mutkikas ja polveileva tarinasi terapeutille. Heille maksetaan rahaa siitä, että setvivät ihmisten psyyken koukeroita ja auttavat. Problem solved.

Olen ollut terapioissa yhteensä

Noin 10 vuotta. Mutta he eivät osaa auttaa potilasta luomaan hyvää suhdetta itseensä, he eivät osaa auttaa jos syy ei ole tulijassa. Siis tämän enempää. Eli sitä, miten luottaisin muihin ja saisin kokemuksia, että

Olen muille arvokas.

Ap

Joo ei terapiat ihmeitä tee jos vauriot ovat kehittyneet varhaisessa lapsuudessa ja läpi lapsuuden. Jotta mikään auttaisi, sinun pitäisi hajoittaa sielusi täysin palasiksi ja koota uudelleen ja tehdä tietoista työskentelyä traumoista IRTI pääsemiseen. Nyt sinä pidät niistä kiinni, haluat hyvitystä ja olet jäänyt traumalooppiin jumiin. Anteeksipyyntöä et tule ikinä saamaan, koska kaltointekijät eivät koskaan näe tekojaan. Ei minunkaan vanhemmat. Siksi helpompaa oli katkaista välit heihin kokonaan ja olla virittämättä traumamuistoja.

Dnrs (alkuperäinen, ei Nordinin) voisi auttaa sinua. Se muokkaa aivoja toisella tavalla mitä terapia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro koko pitkä, mutkikas ja polveileva tarinasi terapeutille. Heille maksetaan rahaa siitä, että setvivät ihmisten psyyken koukeroita ja auttavat. Problem solved.

Olen ollut terapioissa yhteensä

Noin 10 vuotta. Mutta he eivät osaa auttaa potilasta luomaan hyvää suhdetta itseensä, he eivät osaa auttaa jos syy ei ole tulijassa. Siis tämän enempää. Eli sitä, miten luottaisin muihin ja saisin kokemuksia, että

Olen muille arvokas.

Ap

Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta sinun täytyy olla itsesi paras ystävä. Aikuisen ihmisen täytyy olla oman itsensä "äiti ja isä". Aikuisuuteen kuuluu se, että osaa itse kannatella itseään. Se suhde omaan itseensä tulee selvitellä. Menneisyys on vain muistikuvia, tulevaisuus on vain ajatuksissamme. Elät oikeasti juuri nyt, tällä hetkellä, et menneisyydessä tai tulevaisuudessakaan. Tee päätös, että rakastat itseäsi, hyväksyt itsesi. Siitä se alkaa (se hyvä tie).

Tätä kyllä koitan, mutta esim. jos ne asukkaat purkaisivat pettymyksensä minuun, kun eivät saa asuntoa, se on todella raskasta. Siihen tarttis nimenomaan sen olan, hyväksyvän vanhemman rinnalle tueksi. Ja sitten kun se vain huutaisi, miten huijasin niitä ihmisparkoja ja olen vastuussa heidän mielipahastaan, niin siinä ihminen hajoaa. Siis äiti ei nyt sano, mutta ontoiminut siten vastaavissa asioissa aiemmin. Eli tavallaan olen aina vastuussa, kukaan ei mulle.

Ap

Harmin paikka. :/ Oon joskus aiemmin kirjoittanut sinulle näihin viesteihisi ja minulla on hieman samantyyppistä taustaa myös. Aikuisilla se tuki ja turva on yleensä oma kumppani tai sitten ystävä.

Itse edelleenkin kaipailen tukea vanhemmiltani, vaikka olen aikuinen (jopa lähes keski-ikäinen). Ja siis omat vanhempani eivät osaa/halua tukea. En voi heitä pakottaakaan, joten mun on pakko löytää selviytymismekanismit muualta ja vain ns. purra hammasta ja jaksaa.

Mutta siis aikuisuuteen kuuluu se, että täytyy selvitä omillaan (vaikka ei aina jaksaisikaan). Täytyy etsiä tukiverkkoja kavereista tai etsiä kumppani jne. sekä hyödyntää muita tukimahdollisuuksia tarvittaessa. Sen oon huomannut, että mitä enemmän odotan vanhemmiltani välittämistä, sen paremmin petyn (kun siis eivät he osaa välittää siten kuin kaipaisin). Sen sijaan koetan opetella olemaan itselleni se paras ystävä, armollinen ja luotettava.

T. Kommentoimasi

Niin, kyllä. Mun kumppanini osoittautui ei riittävän isoksi hyväksyjäksi. Eli lasten isä. Toki on varmasti tuonut mua eteenpäin valtavasti, mutta silti ei maaliin asti. Ongelma tässä ratkaisumallissa on se, että kun ei luota kehenkään, ei löydä ystäviä eikä tukijoita. Ja siis miksi ei luota tulee juurikin siitä, miten äiti kohteli. Eli tarttisi ihmisiä, jotka välittävät, vaikkei itse jaksa. Jotka välittävät OIKEASTI. Koen, ettei lasten isä ollut tällainen, vaikka on hyvä ihminen. Ja siis en syytä häntä siitä, hän ei vain kykene tajuamaan mun ongelmatiikka, eikä myöskään halunnut opetella ymmärtämäänkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän perinnön hoitoon jo liittyy sellaisia asioita, joissa olisin tarvinnut äitini kasvattamaa itsetunnon tukea, enkä epäilystä itseäni kohtaan ja itsetunnon heikennystä. Mutta köyhä ja varallisuudeton kasvattajahan ei voi tällaista tajuta.

Hän kumosi sitä itsevarmuutta, mitä isän suku antoi kasvatuksessaan ja suhtautumisessaan. Ja miksi? Koska on luonnehäiriöinen javiallinen pikku ihminen. Surkimus. Luuseri. Tarttisin nyt itsevarmuutta kun alamaisia kerran on.

Ap

Mitä alamaisia?

Vuokralaisia. Tai jos asukkaat haluaisivat ostaa asunnon, jossa ovat vuokralla. Toivoisin myös saavani puutarhurin ja siivoajan. Mutta toistaiseksi ei ole varaa (tai niin isoa tarvetta).

Ap

Alamaisia?

Niin, vuokralaiset ovat alamaisia. Heidän elämänsä riippuu minun(kin) ratkaisuistani.

Ap

Olet kyllä sekausin tässäkin

En ole ap (vaan ketjuun kommentoinut), mutta sen sanon, että toisen haukkuminen tai nimittely ei kyllä ratkaise tai auta mitään.

Kuka haluaa ratkaista tai auttaa mitään?

Alamaiseksi nimittelevä ON sekaisin.

Ehkä ap:n äiti on oikeasti ollut täysi m*lkku (sellaisia ihmisiä on oikeastikin olemassa). Mutta älä antaudu hänen tekojensa uhriksi. Koeta unohtaa äitisi ja siis keksi kaikkea muuta tilalle. Jatka siellä terapiassa.

Maailmassa on todella tunnekylmiä, ilkeitä, itsekkäitä ja pahoja ihmisiä, mutta niiden kunnollisten ja kilttienkin pitää vain jaksaa vastustaa sitä pahuutta. Ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Pidä yhtä niihin mukaviin. Ole niille kilteille kiltti. All good comes back to you (ainakin loppujen lopuksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjosin yksille asukkaille mahdollisuutta ostaa asunnon, jossa asuivat periessäni sen. Sanoin, että tarvitsisin tiedon aika pikaisesti, eikä heistä kuulunut mitään. Noin 1,5 kk kukuttua tuli vastaus, että heitä kiinnostaa.

Jouduin sanomaan, ettei mulla ole enää tarvetta myydä asuntoa. En tiedä miksi he eivät palanneet asiaan vähän nopeammin. Toivon toki, ettei asia ole heille isokin pettymys, mutta ei mahda mitään. Vähän harmittaa heidän puolestaan, mutta ei itseni.

Ap

He eivät ole nytkään tähän sähköpostiini vastanneet mitään. Koen sen hieman vttuiluna, etteivät edes vastaa, koska ovat pahastuneet. Ap

Äh, kaikki eivät aina lue meilejään, varsinkaan näin kesäisin. Ota rauhallisesti.

Niin no aika erikoista vain, jos 1,5 kk päästä sanoo, että haluaisivat keskustella aiheesta lisää ja mä vastaan parin päivän päästä, ettei vastaa mitään. Luulisi, että kommenttini olisi kiinnostanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän perinnön hoitoon jo liittyy sellaisia asioita, joissa olisin tarvinnut äitini kasvattamaa itsetunnon tukea, enkä epäilystä itseäni kohtaan ja itsetunnon heikennystä. Mutta köyhä ja varallisuudeton kasvattajahan ei voi tällaista tajuta.

Hän kumosi sitä itsevarmuutta, mitä isän suku antoi kasvatuksessaan ja suhtautumisessaan. Ja miksi? Koska on luonnehäiriöinen javiallinen pikku ihminen. Surkimus. Luuseri. Tarttisin nyt itsevarmuutta kun alamaisia kerran on.

Ap

Mitä alamaisia?

Vuokralaisia. Tai jos asukkaat haluaisivat ostaa asunnon, jossa ovat vuokralla. Toivoisin myös saavani puutarhurin ja siivoajan. Mutta toistaiseksi ei ole varaa (tai niin isoa tarvetta).

Ap

Alamaisia?

Niin, vuokralaiset ovat alamaisia. Heidän elämänsä riippuu minun(kin) ratkaisuistani.

Ap

Olet kyllä sekausin tässäkin

En ole ap (vaan ketjuun kommentoinut), mutta sen sanon, että toisen haukkuminen tai nimittely ei kyllä ratkaise tai auta mitään.

Kuka haluaa ratkaista tai auttaa mitään?

Alamaiseksi nimittelevä ON sekaisin.

On se minustakin hassun kuuloista, mutta ei kannata tarttua yksittäisiin sanoihin ja tuomita niiden perusteella, vaan katsoa kokonaisuutta. Ap osin ehkä provosoi saadakseen feedbackia, mutta uskon, että hän on pohjimmiltaan tosissaan ja oikeadti traumatisoitunut.

T. Ketjuun kommentoinut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjosin yksille asukkaille mahdollisuutta ostaa asunnon, jossa asuivat periessäni sen. Sanoin, että tarvitsisin tiedon aika pikaisesti, eikä heistä kuulunut mitään. Noin 1,5 kk kukuttua tuli vastaus, että heitä kiinnostaa.

Jouduin sanomaan, ettei mulla ole enää tarvetta myydä asuntoa. En tiedä miksi he eivät palanneet asiaan vähän nopeammin. Toivon toki, ettei asia ole heille isokin pettymys, mutta ei mahda mitään. Vähän harmittaa heidän puolestaan, mutta ei itseni.

Ap

He eivät ole nytkään tähän sähköpostiini vastanneet mitään. Koen sen hieman vttuiluna, etteivät edes vastaa, koska ovat pahastuneet. Ap

Äh, kaikki eivät aina lue meilejään, varsinkaan näin kesäisin. Ota rauhallisesti.

Niin no aika erikoista vain, jos 1,5 kk päästä sanoo, että haluaisivat keskustella aiheesta lisää ja mä vastaan parin päivän päästä, ettei vastaa mitään. Luulisi, että kommenttini olisi kiinnostanut.

Ap

Luulisi kyllä, mutta ihmiset nyt vain ovat...ihmisiä. Erehtyväisiä, huolimattomia, vajavaisia.

Googleta sana resilienssi. Se on avain parempaan oloon sinulla. Sitä kannattaa kehittää.