Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei suostu edes harkitsemaan sitä, että muistisairas ja masentunut äitini asuisi meillä edes osan aikaa vuodesta
07.06.2020 |
Olen huolissani yksin maaseudulla asuvasta äidistäni, jolla on sekä muistisairaus että (mahdollisesti siihen liittyvä) masennus. Toimintakyky riittää tietyllä tavalla itsenäiseen asumiseen, ymmärtää käydä suihkussa, vaihtaa vaatteet, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, tiskata, siivotakin mutta kaikki nuo menevät vähän sinnepäin. Äiti on muistisairauden myötä erakoitunut, ei ystäviä paikkakunnalla, puoliso kuollut. Aiemmat harrastukset ja tekemiset jääneet kun piilottelee ja häpeilee itseään neljän seinän sisällä. Mieliala matala, aina kun soitan on itkuinen ja ahdistunut. Olen soittanut äidin kotipaikkakunnan sosiaalipalveluihin ja sieltä on joku palvelutarpeen arviointi tms. tehty, mutta katsottu että pystyy asumaan riittävästi omillaan.
Olen silti todella huolissani ja ahdistaa jos tuo on äidin elämä hänen viimeiset vuotensa. Yksin rapistuvassa talossa keskellä ei mitään, itkuisena, ahdistuneena ja masentuneena. Aiemmin kuitenkin vietti täyttä elämää. Minulla ja miehelläni on pk-seudulla iso omakotitalo, peräti 2-3 huonetta tyhjänä omakotitalossa. Talo on suurimmaksi osaksi miehen maksama, sen myönnän, mutta myös minun kotini. Olen ehdottanut miehelle, että voitaisiin edes osaksi aikaa ottaa äiti tänne meille asumaan. Saisi ainakin minusta seuraa ja pääkaupunkiseudulla on ainakin koronan mentyä ohitse erilaisia kolmannen sektorin järjestämiä vanhusten/muistisairaiden yms. päiväkerhoja, joissa voisi käydä.
Mutta miehelle tämä on ihan ehdoton ei. "On mun koti, ei käy". "Sun äidissäs oli jo viime jouluna kestämistä". (Oli kaksi päivää meillä). "Voi käydä lyhyillä vierailulla, mutta asumaan missään nimessä ei tule". Tällaisia kommentteja tullut mieheltä. Ymmärrän, ettei se olisi mullekaan helppoa, jos äiti tulisi asumaan mutta sattuu tosi paljon äidin tilanne enkä tiedä mitä vaihtoehtoja meillä on? Äidin kotikunnasta sanottiin, ettei siellä ole mahdollista saada noin "hyväkuntoiselle" mitään laitos/hoivakotipaikkaa ja kevyemmän tason senioriasuntoja ei siellä edes ole. Koen tiettyä epäsuoraa painetta myös ulkomailla asuvan sisareni ja tämän miehen kautta. Siskon mies on siis kotoisin kulttuurista, jossa ollaan hyvin yhteisöllisiä ja huolehditaan vanhuksista kotona. Siskon anoppi asuu heidän luonaan sulassa sovussa ja samoin anopin siskosta he pitävät huolta, vaikka tämä asuu omillaan. Juttelin pari päivää sitten sisareni ja tämän miehen kanssa whatsappissa ja tämä mies melkein löi nyrkkiä pöytään ja ihmetteli, että mikä teillä (minulla ja miehelläni) oikein on, kun ette voi ottaa äitiä kotiimme asumaan. Siskokin oli siinä videopuhelussa ihmetteli, kun Suomen kulttuuri on jättää vanhukset omilleen. Nyt sisko ja miehensä olivat jopa lähteneet selvittämään, voisiko äitini muuttaa heidän luokseen, mutta koska maa on Euroopan ulkopuolella eikä äiti olisi ko. maassa minkään sairasvakuutuksen piirissä, se ei ole hyvä ajatus. Ymmärrän kuitenkin sisareni ja tämän miehen pointin hyvin ja itsekin koen, että kaikkien kannalta olisi inhimillisintä ottaa äiti meille asumaan, ainakin osaksi aikaa vuodesta. Hirveä ristiriita ja sekavat tunteet mielessä, kun oma puolisoni suhtautuu tähän vaihtoehtoon täysin torjuen.
Kommentit (318)
Aika hyvä ketju. Voi olla provo-aloitus, mutta tällaisten ongelmien kanssa pähkäilevät sadat ihmiset kaiken aikaa. Voisi ap kommentoida ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.
Valitettavasti äidilläni ei ole vielä edunvalvojaa. Olen tehnyt hänelle edunvalvontapaperit siten, että minä olisin edunvalvoja mutta hän ei halua allekirjoittaa. Diagnoosin mukaan ei ole vielä niin vaikeasti muistisairas, että edunvalvonta olisi välttämätön vaikka omasta mielestäni olisi ilman muuta hyvä olla.
Talo on murheenkryyni. 70-luvun alussa halvalla rakennettu tönö, jota ei ole kunnolla remontoitu ikinä. Jotain pientä remppaa keittiössä 80-90 lukujen taitteessa ja satunnaista maalausta ja tapetointia. Muuttotappiokunnan perimmäisessä sivukylässä. En usko, että sitä kukaan ostaisi vaikka ilmaiseksi saisi.
Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk.
ap
Nyt on oikea aika hankkia oikeudet äitisi pankkiasioiden hoitoon, jos niin ei ole vielä tehty. Käyttöoikeus ja verkkotunnukset äitisi pankkitilille, jotta pystyt hoitamaan laskut äitisi puolesta.
Edenvalvonnan hyöty ei ole kovin iso. Toki asunnon myynnin voisi sitten hoitaa, mutta ainoastaan maistraatin luvalla ja hyväksynnällä.
Oikein tehdyllä edunvalvontavaltuutuksella on kyllä merkittäviä hyötyjä mm. Siinä ettei maistraatilta tarvitse lupia kysellä (kiinteistön myynnin kohdalla on ilmeisesti poikkeus, mutta esim. Asunto-osakkeen saa myydä aivan vapaasti, jos se kuuluu valtuutuksen piiriin). Ei pidä sotkea holhoustomilain mukaista edunvalvontaa tuohon edunvalvontavaltuuksesta säädetyn lain mukaiseen edunvalvontaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat muistisairaita ja masentuneita. En pystyisi itse asumaan heidän kanssaan edes viikonloppua, vaikka kuinka rakkaita ovatkin. Käyn joka päivä heidän luonaan ja hoidan kaiken ruokapuolesta lääkkeisiin, laskujen maksuun, siivoamiseen, ulkotöihin jne. Jos vielä pitäisi olla 247 yhdessä, niin olisin kahdessa viikossa valmis suljetulle. Muutaman tunnin päivässä pystyn olla iloinen, ystävällinen, lehmänhermoinen, kannustaa, auttaa, neuvoa ja tsempata. Ja kuunnella repeatilla kaikki maailman kurjuudet ja milloin mitäkin absurdia juttua, jota jäävät jankkaamaan. Sekin imee todella tehokkaasti energian ja joudun kamppailemaan tosissani, ettei siellä oleva mieliala tartu minuun. Ja etten tuo sitä omalle perheelleni. Lisäksi välillä saan nauttia sellaisista möläytyksistä koskien omaa persoonaani, että morjens. Jos kyseessä ei oikeasti olisi maailman ihanimmat vanhemmat (joiden persoonaa sairaudet ovat muuttaneet) niin olisin hommannut heidät palvelukotiin ajat sitten. Pyrin hoitamaan heidät kotona siihen asti kuin se on jollain tavoin järkevää.
Nostan hattua sinulle.. Mahtavaa että jaksat noin paljon hoitaa ja auttaa vanhempiasi. Kuulostaa kuitenkin siltä että työtä on tosi paljon joten olisi varmaan järkevää selvittää kotipalvelun mahdollisuus. Sinulle jäisi sitten enemmän se seurana olo 💖
En lukenut koko ketjua mutta tässä on paljon vääriä käsityksiä. Hoitopaikkaa tai edes kunnallista kotihoitoa ei saa, jos pärjää jotenkin kotona. "Onneksi" diagnosoitu muistisairaus on portti helpompaan palveluihin pääsyyn. Esim. jos kerrotte, että äiti ei aina muista ottaa lääkkeitään, kotihoidolla on velvollisuus tehdä käynnit lääkkeidenottoajankohtana.
Yksityinen palveluntuottaja voisi olla vaihtoehto. Olen itse sellainen ja minulla on useita vastaavassa tilanteessa olevia asiakkaita. Palvelut ovat esim. ulkoilua, siivousta, lääkkeidenjakoa dosettiin, kauppa-apua yms. Usein palvelut maksaa lähiomainen ja niistä saa kotitalousvähennyksen.
Spr:llä on ystävätoimintaa vanhuksille. Suosittelen tutustumaan päiväkeskustoimintaan. Vanhukset haetaan ja tuodaan kotiin, siellä on ruokailut. Päivän aikana on ohjelmaa esim. retkiä ja bingoa, tutustuu muihin ihmisiin. Monet tykkäävät käydä.
Mahdollinen omaishoitajuus ei sulje pois palvelujen piiristä, jopa päinvastoin. Omaishoitajuus ei edellytä samassa taloudessa asumista. Omaishoitajaperheille on useita tukimuotoja mm. tapahtumia, retkiä, palvelusetelillä kotiin ostettavia palveluja, lyhytaikaishoitoa omaishoitajan vapaapäivinä. Palveluohjaaja tulee kotikn käymään aina kun tarve. Näin meidän kaupungissa.
Suurin ongelma lienee, ettei miehesi tue sinua. Totta kai olet huolissasi äidistäsi ja tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Joudut ehkä tekemään ratkaisut ilman miestäsi. Voin sanoa kokemuksesta että samassa tilabteessa painivia on paljon tässä maassa. Kuuntele sydäntäsi ja yritä toimia kuten parhaalta tuntuu. Täydellistä ratkaisua näihin tuskin löytyy, mutta jokin minkä kanssa pystyy elämään. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
No en ottais minäkään anoppia nurkkiini pyörimään. Varsinkaan masentunutta ja muistisairasta.
Luultavasti vietät elämäsi viimeiset vuodet yksin kakkavaipoissa, jos lapsesi tulevat sinuun.
Tämä juttu on tyypillistä alemissa sosiaaliluokissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkosuomalaisena kolahti ja kovaa. Suomi on kylmä maa. Kyllä meilläpäinkin vanhekset ovat usein laitoksissa, mutta en voi kuvitellakaan, että mieheni kieltäytyisi ottamasta äitiäni ko tilanteessa meille.
Ja mitä tarkoittaa se, että mies maksanut talosta enemmän? Onko hänen nimissään enemmän kuin sinun esim. 25 / 75%, vai omistiko talon jo aiemmin? Se, että miehen palkasta menee enemmän lainsn maksuun ei meillä päin tarkoita sitä, että mies omistaisi enemmän talosta. Perhe on perhe.
Mielestäni miehesi on oikeassa, täysin perusteltua ettei anoppia nurkkiin oteta. Vaihtoehtoina näen sen vuokra-asunnon 10-20km säteellä, tai mihin OMAT rahat riittävät koska ethän aio maksattaa tuota miehellä (?). Toinen vaihtoehto on että mies pääsee eroon sinusta sekä anopista, ja sinä miehestäsi, ja nyt voit muuttaa äitisi kanssa asumaan kämppiksinä mihin ikinä haluatte. Mies maksaa tietysti osuutesi nykyisestä talosta missä asut. Tai sitten elo jatkuu kuten tähänkin asti, ilman suurta draamaa. Siskosi ja sen mies on tekopyhiä jeesustelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni miehesi on oikeassa, täysin perusteltua ettei anoppia nurkkiin oteta. Vaihtoehtoina näen sen vuokra-asunnon 10-20km säteellä, tai mihin OMAT rahat riittävät koska ethän aio maksattaa tuota miehellä (?). Toinen vaihtoehto on että mies pääsee eroon sinusta sekä anopista, ja sinä miehestäsi, ja nyt voit muuttaa äitisi kanssa asumaan kämppiksinä mihin ikinä haluatte. Mies maksaa tietysti osuutesi nykyisestä talosta missä asut. Tai sitten elo jatkuu kuten tähänkin asti, ilman suurta draamaa. Siskosi ja sen mies on tekopyhiä jeesustelijoita.
Tarkoitat varmaan, mihin aloittajan oman äidin rahat riittäävät? Kyllähän hän saa eläkettä ja lisäksi eläkeläisen asumistukea. Toimeentulotukeakin saa, jos hänellä on tarpeeksi pienet tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta niihin laitoksiin on pitkät jonot. Ja kriteerit, että jonoon pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on sellaisia hoivakoteja, jotka on vanhuksia varten. Laitoksessa saisi hoitoa niin masennukseen kuin
Mutta niihin laitoksiin on pitkät jonot. Ja kriteerit, että jonoon pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ninpä. On vaikeaa ajatella että joku "tuntematon" asuisi omassa kodissa. Silti moni lapsi joutuu sietämään tuollaista uusperheissä. Kylmiä ja itsekkäitä ovat suomalaiset nykyisin. Minäminäminä. Ap: on hienoa että haluat auttaa äitiäsi. Entä jos hän muuttaisikin vuokralle lähellesi? Näin voit käydä hänen luonaan usein. Käy läpi eri tukivaihtoehdot ym niin tiedät mitä se maksaisi. Jos miehesi haluaa oman vanhempansa joskus asuman teille niin ilmoitat ettei käy. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Tsemppiä!
Juuri näin!
No ap, tuus ny kertoon, oletko asunut kesälomasi äitisi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä muisti- ja muiden sairauksien etenemistä voi ennustaa. Mummoni sairastui Alzheimeriin ja talo piti lukita sisältäpäin, koska muuten lähti haahuilemaan ympäriinsä tietämättä missä on. Eli hoitokodissakin vielä 10 vuotta (ainakin puolet ajasta ajasta "vihanneksena"). Sen sijaan omaishoitajana toiminut ukki kuoli vuoden sisään mummon laitostumisesta. Oli täysin terve mies, mutta sattu pari vakavampaa sairautta samaan aikaan ja kuihtui pois.
https://yle.fi/uutiset/3-10421446
Kyllä ovet täytyy olla muutenkin lukossa nykyään. Ootko tuosta vanhusten perhehoidosta tietoinen? Ja se muistikin voi palautua pian kotiruoalla - on siitä monia esimerkkejä olemassa:-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko viettänyt aikaa äitisi kanssa? Suosittelen, että menet hänen luokseen pariksi päiväksi. Saat paremman selvyyden siitä, miten hyvin hän pärjää.
Sain kirjoittamastasi sen kuvan, että muistisairaus vaikuttaa jo paljon, vaikka sitten myöhemmin kerrot, ettei muistisairautta ole. Kartoita ensin tilanne ennenkuin teet suunnitelmia.
Pari päivää äidin luona ei ole vielä mitään, vaan ap voisi mennä äitinsä luokse asumaan vaikka koko kesäksi.
Hän voisi siis tehdä oman koeasumisensa äitinsä kanssa samassa talossa, elää ja olla siellä koko ajan, eli 24/7, hoidella äidin avuksi asioita hieman ja olla samoissa tiloissa. Ei puhettakaan, että ruokailu tapahtuisi eri tiloissa tai molemmat söisivät omia ruokiaan, eträ molemmilla olisi oma vessa ja kylppäri tai että ap menisi nakkisuojaan jonnekin toiseen huoneeseen oven taakse muuten kuin yöksi. Hän siis eläisi siellä niin kuin saman katon alla oleva perhe elää, ei kitise sanaakaan siitä, että äiti höpöttää siinä ja ei jätä rauhaan yhtään. Nythän se olisi ap:n mielestä vielä niin helppoa, kun äiti on vain masentunut ja vain vähän muistiongelmainen.
Mutta ei ap tee sitä, ei tietenkään, koska työ. Koska oma elämä, oma kesäloma, oma rauha, koska korona jne. Hän voi kyllä miehelleen räkyttää, että tämä on kamala äijä, kun ei edes ajattele ottaa kotiinsa anoppiaan, mutta itse ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään isompaa ratkaisua. Eikä tuo kesäasuminen äidin luona ole edes iso ratkaisu siihen nähden, että ap on vaatimassa mieheltään äidin muuttamista heille kokonaan toistaiseksi.
Ap, miten kesä äidin kanssa meni?
Koti on pyhä paikka eikä kenenkään tarvitse ottaa sinne ketään/mitään mitä ei halua.
Jätä se sika eli mies! Meillä anoppi (miehen äiti) asuu saman kadun varrella ja hänellä on avain, jotta voi tuoda meille itsekokattua ruokaa. Välit on hyvät ja lämpimät. Miehelläsi ei ole sydäntä ja on itsekäs sika!
Alue: Aihe vapaa
Ei sitä muisti- ja muiden sairauksien etenemistä voi ennustaa. Mummoni sairastui Alzheimeriin ja talo piti lukita sisältäpäin, koska muuten lähti haahuilemaan ympäriinsä tietämättä missä on. Eli hoitokodissakin vielä 10 vuotta (ainakin puolet ajasta ajasta "vihanneksena"). Sen sijaan omaishoitajana toiminut ukki kuoli vuoden sisään mummon laitostumisesta. Oli täysin terve mies, mutta sattu pari vakavampaa sairautta samaan aikaan ja kuihtui pois.