Mies ei suostu edes harkitsemaan sitä, että muistisairas ja masentunut äitini asuisi meillä edes osan aikaa vuodesta
Olen huolissani yksin maaseudulla asuvasta äidistäni, jolla on sekä muistisairaus että (mahdollisesti siihen liittyvä) masennus. Toimintakyky riittää tietyllä tavalla itsenäiseen asumiseen, ymmärtää käydä suihkussa, vaihtaa vaatteet, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, tiskata, siivotakin mutta kaikki nuo menevät vähän sinnepäin. Äiti on muistisairauden myötä erakoitunut, ei ystäviä paikkakunnalla, puoliso kuollut. Aiemmat harrastukset ja tekemiset jääneet kun piilottelee ja häpeilee itseään neljän seinän sisällä. Mieliala matala, aina kun soitan on itkuinen ja ahdistunut. Olen soittanut äidin kotipaikkakunnan sosiaalipalveluihin ja sieltä on joku palvelutarpeen arviointi tms. tehty, mutta katsottu että pystyy asumaan riittävästi omillaan.
Olen silti todella huolissani ja ahdistaa jos tuo on äidin elämä hänen viimeiset vuotensa. Yksin rapistuvassa talossa keskellä ei mitään, itkuisena, ahdistuneena ja masentuneena. Aiemmin kuitenkin vietti täyttä elämää. Minulla ja miehelläni on pk-seudulla iso omakotitalo, peräti 2-3 huonetta tyhjänä omakotitalossa. Talo on suurimmaksi osaksi miehen maksama, sen myönnän, mutta myös minun kotini. Olen ehdottanut miehelle, että voitaisiin edes osaksi aikaa ottaa äiti tänne meille asumaan. Saisi ainakin minusta seuraa ja pääkaupunkiseudulla on ainakin koronan mentyä ohitse erilaisia kolmannen sektorin järjestämiä vanhusten/muistisairaiden yms. päiväkerhoja, joissa voisi käydä.
Mutta miehelle tämä on ihan ehdoton ei. "On mun koti, ei käy". "Sun äidissäs oli jo viime jouluna kestämistä". (Oli kaksi päivää meillä). "Voi käydä lyhyillä vierailulla, mutta asumaan missään nimessä ei tule". Tällaisia kommentteja tullut mieheltä. Ymmärrän, ettei se olisi mullekaan helppoa, jos äiti tulisi asumaan mutta sattuu tosi paljon äidin tilanne enkä tiedä mitä vaihtoehtoja meillä on? Äidin kotikunnasta sanottiin, ettei siellä ole mahdollista saada noin "hyväkuntoiselle" mitään laitos/hoivakotipaikkaa ja kevyemmän tason senioriasuntoja ei siellä edes ole. Koen tiettyä epäsuoraa painetta myös ulkomailla asuvan sisareni ja tämän miehen kautta. Siskon mies on siis kotoisin kulttuurista, jossa ollaan hyvin yhteisöllisiä ja huolehditaan vanhuksista kotona. Siskon anoppi asuu heidän luonaan sulassa sovussa ja samoin anopin siskosta he pitävät huolta, vaikka tämä asuu omillaan. Juttelin pari päivää sitten sisareni ja tämän miehen kanssa whatsappissa ja tämä mies melkein löi nyrkkiä pöytään ja ihmetteli, että mikä teillä (minulla ja miehelläni) oikein on, kun ette voi ottaa äitiä kotiimme asumaan. Siskokin oli siinä videopuhelussa ihmetteli, kun Suomen kulttuuri on jättää vanhukset omilleen. Nyt sisko ja miehensä olivat jopa lähteneet selvittämään, voisiko äitini muuttaa heidän luokseen, mutta koska maa on Euroopan ulkopuolella eikä äiti olisi ko. maassa minkään sairasvakuutuksen piirissä, se ei ole hyvä ajatus. Ymmärrän kuitenkin sisareni ja tämän miehen pointin hyvin ja itsekin koen, että kaikkien kannalta olisi inhimillisintä ottaa äiti meille asumaan, ainakin osaksi aikaa vuodesta. Hirveä ristiriita ja sekavat tunteet mielessä, kun oma puolisoni suhtautuu tähän vaihtoehtoon täysin torjuen.
Kommentit (318)
En minäkään huolisi muistisairasta anoppiani meille. En edes "osan aikaa". Anoppi on ihan mukava, mutta oma koti on oma koti. Enempää perusteluja ei tarvitse.
Muuta sinä äitisi kanssa väliaikaisesti. Älä ylläty, jos mies ei ole palatessasi kotona.
Miuta äiteesi kanssa jonnekin muualle, mutta miehen ei tarvitse häntä sietää.
On ihan sama mitä kukakin asiasta on mieltä, jokainen hoitakoon oman tonttinsa ennen kuin alkaa muita käskyttämään, joten sisko pitäköön naamansa kiinni.
Ymmärrän miestä täysin. En ikimaailmassa suostuisi siihen, että anoppini muuttaisi meille hetkeksikään edes kaikissa ruumiin ja sielun voimissa, saati sitten masentuneena ja muistisairaana. Ja tällaisissa asioissa yhteisessä kodissa se, jonka mielipide on EI, voittaa aina.
Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.
Aivan. Muuta sinä äitisi luo. Mies on päätöksensä tehnyt. En minäkään huolehtisi anopista.
Vaikea tilanne. Anopit ei ole miesten suosiossa saman katon alle ja siihen on syynsä... Eihän siinä pysty elämään omaa elämäänsä jos nurkissa pyörii ylimääräisiä
Kuinkas muistisairas alkaa käyttäytymään, kun muuttaa uuten ympäristöön?
No ei. En edes ajattelisi asiaa. Hanki äidille oma asunto teidän läheltä ja passaa häntä siellä, mutta jos mies ei anoppiaan halua teille, niin siitä ei sitten enempää puhuta. Piste.
Miehet on niin itsekkäitä. Minä ehdotin, että miehen leski-isä voisi muuttaa meille, kun liikkumisestaan ja arkiaskareistaan tuli pahentuneen reuman myötä kovin hankalaa.
Ei ei ei ei!, hän ei missään tapauksessa rupea jakamaan kotiaan vanhempansa kanssa!
Mitään toraa ei heillä perheessä ole.
En voi ymmärtää. Kyllä vanhemmistaan pitää huolehtia jos voi.
Ap joutuu päättämään kahden rakkaan ihmisen välillä, aika paha vaatimus. Siis senhän mies esitti, vaikkei sitä vielä itsekään tajunnut. Ei ole hyvä juttu pariskunnan tulevaisuudelle ollenkaan. Jättää jälkensä ja tätä mies vielä katuu, jos on oikea ihminen.
Ota äiti omalle paikkakunalle asumaan - voisitko vuokrata asunnon hänelle? Kaksi tuttuani on tehnyt niin, koska työssä käyvien ihmisten oli mahdotonta hoitaa vanhempia satojen kilometrien päässä.
Suomessa on sellaisia hoivakoteja, jotka on vanhuksia varten. Laitoksessa saisi hoitoa niin masennukseen kuin muistisairauteen.
Ota selvää, onko äitisi asuinkunnassa päivätoimintaa. Pyydä uusi arviointi kunnalta. Ole itse mukana arviointitilanteessa, koska muuten papereihin kirjataan kaikki parhain päin.
Äiti kannataa muuttaa nyt jo loppusijoituspaikkaan, ennen kuin polttaa talon.
Hei ap. Soita seurakuntaan. Sieltä ystäväpalvelusta voit saada jonkun käymään säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on sellaisia hoivakoteja, jotka on vanhuksia varten. Laitoksessa saisi hoitoa niin masennukseen kuin muistisairauteen.
Hoivakotiin ei noin vain mennä. Pitää olla tarpeeksi huonossa kunnossa, että edes paikkajonoon otetaan.
Muistisairas ihminen voi olla aivan hirvittävää seuraa. Mies saa päättää, kenen kanssa asuu.
Voithan sinä muuttaa sinne äitisi luokse. Sinänsä herttaista, että haluat huolehtia äidistäsi.
Kyllä miehelläkin on oikeus sanoa kenen kanssa asuntonsa jakaa.