Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei suostu edes harkitsemaan sitä, että muistisairas ja masentunut äitini asuisi meillä edes osan aikaa vuodesta
07.06.2020 |
Olen huolissani yksin maaseudulla asuvasta äidistäni, jolla on sekä muistisairaus että (mahdollisesti siihen liittyvä) masennus. Toimintakyky riittää tietyllä tavalla itsenäiseen asumiseen, ymmärtää käydä suihkussa, vaihtaa vaatteet, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, tiskata, siivotakin mutta kaikki nuo menevät vähän sinnepäin. Äiti on muistisairauden myötä erakoitunut, ei ystäviä paikkakunnalla, puoliso kuollut. Aiemmat harrastukset ja tekemiset jääneet kun piilottelee ja häpeilee itseään neljän seinän sisällä. Mieliala matala, aina kun soitan on itkuinen ja ahdistunut. Olen soittanut äidin kotipaikkakunnan sosiaalipalveluihin ja sieltä on joku palvelutarpeen arviointi tms. tehty, mutta katsottu että pystyy asumaan riittävästi omillaan.
Olen silti todella huolissani ja ahdistaa jos tuo on äidin elämä hänen viimeiset vuotensa. Yksin rapistuvassa talossa keskellä ei mitään, itkuisena, ahdistuneena ja masentuneena. Aiemmin kuitenkin vietti täyttä elämää. Minulla ja miehelläni on pk-seudulla iso omakotitalo, peräti 2-3 huonetta tyhjänä omakotitalossa. Talo on suurimmaksi osaksi miehen maksama, sen myönnän, mutta myös minun kotini. Olen ehdottanut miehelle, että voitaisiin edes osaksi aikaa ottaa äiti tänne meille asumaan. Saisi ainakin minusta seuraa ja pääkaupunkiseudulla on ainakin koronan mentyä ohitse erilaisia kolmannen sektorin järjestämiä vanhusten/muistisairaiden yms. päiväkerhoja, joissa voisi käydä.
Mutta miehelle tämä on ihan ehdoton ei. "On mun koti, ei käy". "Sun äidissäs oli jo viime jouluna kestämistä". (Oli kaksi päivää meillä). "Voi käydä lyhyillä vierailulla, mutta asumaan missään nimessä ei tule". Tällaisia kommentteja tullut mieheltä. Ymmärrän, ettei se olisi mullekaan helppoa, jos äiti tulisi asumaan mutta sattuu tosi paljon äidin tilanne enkä tiedä mitä vaihtoehtoja meillä on? Äidin kotikunnasta sanottiin, ettei siellä ole mahdollista saada noin "hyväkuntoiselle" mitään laitos/hoivakotipaikkaa ja kevyemmän tason senioriasuntoja ei siellä edes ole. Koen tiettyä epäsuoraa painetta myös ulkomailla asuvan sisareni ja tämän miehen kautta. Siskon mies on siis kotoisin kulttuurista, jossa ollaan hyvin yhteisöllisiä ja huolehditaan vanhuksista kotona. Siskon anoppi asuu heidän luonaan sulassa sovussa ja samoin anopin siskosta he pitävät huolta, vaikka tämä asuu omillaan. Juttelin pari päivää sitten sisareni ja tämän miehen kanssa whatsappissa ja tämä mies melkein löi nyrkkiä pöytään ja ihmetteli, että mikä teillä (minulla ja miehelläni) oikein on, kun ette voi ottaa äitiä kotiimme asumaan. Siskokin oli siinä videopuhelussa ihmetteli, kun Suomen kulttuuri on jättää vanhukset omilleen. Nyt sisko ja miehensä olivat jopa lähteneet selvittämään, voisiko äitini muuttaa heidän luokseen, mutta koska maa on Euroopan ulkopuolella eikä äiti olisi ko. maassa minkään sairasvakuutuksen piirissä, se ei ole hyvä ajatus. Ymmärrän kuitenkin sisareni ja tämän miehen pointin hyvin ja itsekin koen, että kaikkien kannalta olisi inhimillisintä ottaa äiti meille asumaan, ainakin osaksi aikaa vuodesta. Hirveä ristiriita ja sekavat tunteet mielessä, kun oma puolisoni suhtautuu tähän vaihtoehtoon täysin torjuen.
Kommentit (318)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi on muistisairas, niin hänellä lienee edunvalvoja? Talo myyntiin ja äiti vuokralle pieneen yksiöön johonkin lähistölle. Käyt sitten häntä usein siellä tapaamassa.
Valitettavasti äidilläni ei ole vielä edunvalvojaa. Olen tehnyt hänelle edunvalvontapaperit siten, että minä olisin edunvalvoja mutta hän ei halua allekirjoittaa. Diagnoosin mukaan ei ole vielä niin vaikeasti muistisairas, että edunvalvonta olisi välttämätön vaikka omasta mielestäni olisi ilman muuta hyvä olla.
Talo on murheenkryyni. 70-luvun alussa halvalla rakennettu tönö, jota ei ole kunnolla remontoitu ikinä. Jotain pientä remppaa keittiössä 80-90 lukujen taitteessa ja satunnaista maalausta ja tapetointia. Muuttotappiokunnan perimmäisessä sivukylässä. En usko, että sitä kukaan ostaisi vaikka ilmaiseksi saisi.
Täytyy katsoa tuo pienen yksiön vuokraamismahdollisuus. Sitäkin olen pallotellut mielessä. Alustavasti katsoin, että vapaiden markkinoiden yksiöt tällä alueella ovat noin 900 e/kk.
ap
Missä Eirassa te oikeen asutte?! Itse asun Töölöössä ja täältä saa pilvin pimein yksiöitä alle 900€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin voisin ottaa, kun hän on kuitenkin pedantti ihminen, joten muistisairauden tuomat ongelmat olisivat sairauteen liittyviä, ja siksi ymmärrettäviä, ja niille kuuluu empatia, mutta appiukko jättää nyt kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan meilläkin, jossa on sisäkissoja, kaikki ovet ulos asti lähtiessään auki, joten häntä en ottaisi. Jos ei nyt kykene huomioimaan muita, ei ole varmuutta mikä olisi sairaana sairauden tuomaa ja siksi ymmärrettävää, ja mikä tätä samaa toisista välittämättömyyttä.
"Muistisairaus" on todella pettävää kaunistelua silloin, kun kyse on dementoivasta sairaudesta. Käytösongelmat voivat olla paljon pahempia kuin muistin heikkeneminen.
Ymmärrän miestäsi oikein hyvin. Olen se, joka joutui huolehtimaan dementoituneesta anopista ja siksi tasan tarkkaan tiedän, mistä kirjoitan.
Järjestä äitisi asumaan johonkin lähemmäs niin että voisit käydä päivittäin hänen luonaan.
Ehdottomasti on oltava joku muu mukana silloin, kun tehdään kuntoarviointia. Eihän arvioinnin tekijä voi tietää, mikä on totta ja mikä ei, jos ei ennestään tunne asiakasta. Esimerkki omalta kohdalta, tai siis anopin: "pukeeko itse?" - kyllä pukee, 7 puseroa samaan aikaan. Ilman tuota lisätarkennusta olisi varmaan jääneet pisteet saamatta siitäkin kohdasta.
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa siihen olisko äitisi muutto luoksesi sinun tai äitisi kannalta järkevää, niin kannattaa tarkkaan miettiä haluatko jatkaa parisuhdetta miehesi kanssa.
Tuollainen tylyys, kylmyys sekä empatian ja tuen puute olisi itselleni niin iso juttu että se rikkoisi suhteen pysyvästi.
Puoliso on kuitenkin se ihminen jonka pitäisi olla rinnalla ja tukena silloin kun elämä koettelee pahimmin. Kaikkea ei puolisokaan voi ratkaista eikä kaikkea ole kohtuullista kaataa hänen niskaansa, mutta kyllä lohtu ja tuki ahdistavassa tilanteessa on vähintä mitä voi edellyttää.
Elämässä tulee kaikenlaista vastaan, voi olla että suhtautuminen vaikeuksiin voi jatkossakin olla vastaavanlaista.
Onko hän muuten ns. normaali? Mieti tarkkaan onko jotain muutakin mikä viittaa jonkinlaiseen emotionaaliseen ongelmaan.
Eli haluat parisuhteen, jossa miehellä ei ole oikeuksia? Tuli vastaan mitä tahansa, niin vastaus on "Kyllä kulta". Itse arvostan miehessäni omaa järkeä ja mielipiteitä. En minäkään voi aina saada kaikkea mitä haluan vaikka harmittaakin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas muistisairas alkaa käyttäytymään, kun muuttaa uuten ympäristöön?
No, hänellä on ji nyt tosi huonosti. Ei varmaan sen kummemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta tässä on paljon vääriä käsityksiä. Hoitopaikkaa tai edes kunnallista kotihoitoa ei saa, jos pärjää jotenkin kotona. "Onneksi" diagnosoitu muistisairaus on portti helpompaan palveluihin pääsyyn. Esim. jos kerrotte, että äiti ei aina muista ottaa lääkkeitään, kotihoidolla on velvollisuus tehdä käynnit lääkkeidenottoajankohtana.
Yksityinen palveluntuottaja voisi olla vaihtoehto. Olen itse sellainen ja minulla on useita vastaavassa tilanteessa olevia asiakkaita. Palvelut ovat esim. ulkoilua, siivousta, lääkkeidenjakoa dosettiin, kauppa-apua yms. Usein palvelut maksaa lähiomainen ja niistä saa kotitalousvähennyksen.
Spr:llä on ystävätoimintaa vanhuksille. Suosittelen tutustumaan päiväkeskustoimintaan. Vanhukset haetaan ja tuodaan kotiin, siellä on ruokailut. Päivän aikana on ohjelmaa esim. retkiä ja bingoa, tutustuu muihin ihmisiin. Monet tykkäävät käydä.
Mahdollinen omaishoitajuus ei sulje pois palvelujen piiristä, jopa päinvastoin. Omaishoitajuus ei edellytä samassa taloudessa asumista. Omaishoitajaperheille on useita tukimuotoja mm. tapahtumia, retkiä, palvelusetelillä kotiin ostettavia palveluja, lyhytaikaishoitoa omaishoitajan vapaapäivinä. Palveluohjaaja tulee kotikn käymään aina kun tarve. Näin meidän kaupungissa.
Suurin ongelma lienee, ettei miehesi tue sinua. Totta kai olet huolissasi äidistäsi ja tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Joudut ehkä tekemään ratkaisut ilman miestäsi. Voin sanoa kokemuksesta että samassa tilabteessa painivia on paljon tässä maassa. Kuuntele sydäntäsi ja yritä toimia kuten parhaalta tuntuu. Täydellistä ratkaisua näihin tuskin löytyy, mutta jokin minkä kanssa pystyy elämään. Voimia!
"Joudut ehkä tekemään ratkaisun ilman miestä". Mitä soopaa. En ihmettele että avioliitot Suomessa kärsii jos ajatustapa on tämä - tehdään yhdessä niin kun minä sanon tai teen yksin.
Eikö nykyajan ihmiset osaa kompromissata? Täällä huudetaan että mies on kylmä. Mielestäni ap on kun noin vain sivuuttaa miehensä mielipiteen OMASTA kodistaan vaan painostaa päälle ja syyttelee kun ei taivu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat muistisairaita ja masentuneita. En pystyisi itse asumaan heidän kanssaan edes viikonloppua, vaikka kuinka rakkaita ovatkin. Käyn joka päivä heidän luonaan ja hoidan kaiken ruokapuolesta lääkkeisiin, laskujen maksuun, siivoamiseen, ulkotöihin jne. Jos vielä pitäisi olla 247 yhdessä, niin olisin kahdessa viikossa valmis suljetulle. Muutaman tunnin päivässä pystyn olla iloinen, ystävällinen, lehmänhermoinen, kannustaa, auttaa, neuvoa ja tsempata. Ja kuunnella repeatilla kaikki maailman kurjuudet ja milloin mitäkin absurdia juttua, jota jäävät jankkaamaan. Sekin imee todella tehokkaasti energian ja joudun kamppailemaan tosissani, ettei siellä oleva mieliala tartu minuun. Ja etten tuo sitä omalle perheelleni. Lisäksi välillä saan nauttia sellaisista möläytyksistä koskien omaa persoonaani, että morjens. Jos kyseessä ei oikeasti olisi maailman ihanimmat vanhemmat (joiden persoonaa sairaudet ovat muuttaneet) niin olisin hommannut heidät palvelukotiin ajat sitten. Pyrin hoitamaan heidät kotona siihen asti kuin se on jollain tavoin järkevää.
Tämä. Mies osaa ajatella järjellä ja tietää, että ap jättäisi äitinsä heti miehen perään katsottavaksi, kun "pitää tehdä töitä". On täysin varmaa, että äiti sotkisi ihan kaiken heti ja siinä menisi välit lopullisesti.
Laitokseen vain, siellä on muitakin samanlaisia ja hoito pelaa. Rahalla saa paikan nopeasti, mutta silloin ap ei kyllä perisi niin paljon kuin oli ajatellut...
Tuota perintöjuttua minäkin mietin. Jos äidin asunto myytäisiin ja äiti menisi johonkin muistisairaiden yksityiseen hoivakotiin, niin sinne menisi koko asunnon myynnistä saatu summa ja ap jäisi ilman perintöä. Äidin rahat hoitoon ottamalla ja hänen muuttaessa ap:n ja miehen luokse rahoja voisi kätevästi itse käyttää "äidin asioihin" ja tietenkin omiinkin, mutta hys, sitä ei saa kertoa!
Olen nähnyt tuollaisia lehmänkauppoja aika usein kun olen ollut kotihoidossa töissä. Äidin rahoilla tehdään vaikka mitä, käydään yhdessä kampaajalla, ruokakaupassa, vaatteita ostamassa jopa etelän matkoilla.
Nyt kyllä pomppas.
Kotihoidon henkilökunta eitodellakaan tiedä vanhuksen rahoista ja niiden käytöstä mitään.
Olen itse toiminut hoitajana sekä hoidettavan omaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat muistisairaita ja masentuneita. En pystyisi itse asumaan heidän kanssaan edes viikonloppua, vaikka kuinka rakkaita ovatkin. Käyn joka päivä heidän luonaan ja hoidan kaiken ruokapuolesta lääkkeisiin, laskujen maksuun, siivoamiseen, ulkotöihin jne. Jos vielä pitäisi olla 247 yhdessä, niin olisin kahdessa viikossa valmis suljetulle. Muutaman tunnin päivässä pystyn olla iloinen, ystävällinen, lehmänhermoinen, kannustaa, auttaa, neuvoa ja tsempata. Ja kuunnella repeatilla kaikki maailman kurjuudet ja milloin mitäkin absurdia juttua, jota jäävät jankkaamaan. Sekin imee todella tehokkaasti energian ja joudun kamppailemaan tosissani, ettei siellä oleva mieliala tartu minuun. Ja etten tuo sitä omalle perheelleni. Lisäksi välillä saan nauttia sellaisista möläytyksistä koskien omaa persoonaani, että morjens. Jos kyseessä ei oikeasti olisi maailman ihanimmat vanhemmat (joiden persoonaa sairaudet ovat muuttaneet) niin olisin hommannut heidät palvelukotiin ajat sitten. Pyrin hoitamaan heidät kotona siihen asti kuin se on jollain tavoin järkevää.
Tämä. Mies osaa ajatella järjellä ja tietää, että ap jättäisi äitinsä heti miehen perään katsottavaksi, kun "pitää tehdä töitä". On täysin varmaa, että äiti sotkisi ihan kaiken heti ja siinä menisi välit lopullisesti.
Laitokseen vain, siellä on muitakin samanlaisia ja hoito pelaa. Rahalla saa paikan nopeasti, mutta silloin ap ei kyllä perisi niin paljon kuin oli ajatellut...
Tuota perintöjuttua minäkin mietin. Jos äidin asunto myytäisiin ja äiti menisi johonkin muistisairaiden yksityiseen hoivakotiin, niin sinne menisi koko asunnon myynnistä saatu summa ja ap jäisi ilman perintöä. Äidin rahat hoitoon ottamalla ja hänen muuttaessa ap:n ja miehen luokse rahoja voisi kätevästi itse käyttää "äidin asioihin" ja tietenkin omiinkin, mutta hys, sitä ei saa kertoa!
Olen nähnyt tuollaisia lehmänkauppoja aika usein kun olen ollut kotihoidossa töissä. Äidin rahoilla tehdään vaikka mitä, käydään yhdessä kampaajalla, ruokakaupassa, vaatteita ostamassa jopa etelän matkoilla.
Nyt kyllä pomppas.
Kotihoidon henkilökunta eitodellakaan tiedä vanhuksen rahoista ja niiden käytöstä mitään.
Olen itse toiminut hoitajana sekä hoidettavan omaisena.
Jaaha, olit vastannut minun kirjoitukseen. Ehkä sinä olet ollut rehellinen ja reilu omainen, mutta todellakaan kaikki eivät ole ja sen olen nähnyt hyvin usein. Omaisilla on liian usein aika venyvä ajatus miten ja kuka käyttää dementoituneen rahoja.
Vaikka dementoituneesta mummosta ei olisi kukaan välittänyt aikaisemmin, niin kummasti kiinnostus kasvaa, kun huomatan, että mummo ei tajua enää rahojen päälle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopin voisin ottaa, kun hän on kuitenkin pedantti ihminen, joten muistisairauden tuomat ongelmat olisivat sairauteen liittyviä, ja siksi ymmärrettäviä, ja niille kuuluu empatia, mutta appiukko jättää nyt kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan meilläkin, jossa on sisäkissoja, kaikki ovet ulos asti lähtiessään auki, joten häntä en ottaisi. Jos ei nyt kykene huomioimaan muita, ei ole varmuutta mikä olisi sairaana sairauden tuomaa ja siksi ymmärrettävää, ja mikä tätä samaa toisista välittämättömyyttä.
Oletko koskaan ollut tekemisissä ahdistuneen ja levottoman muistisairaan kanssa?
Käynyt samaan aikaan töissä ja huolehtinut muusta perheestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas muistisairas alkaa käyttäytymään, kun muuttaa uuten ympäristöön?
No, hänellä on ji nyt tosi huonosti. Ei varmaan sen kummemmin.
Levoton muistisairas lähtee seikkailemaan ulos etsimään kotiaan, kun hänet on kidnapannut joku vieras ihminen outoon taloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas muistisairas alkaa käyttäytymään, kun muuttaa uuten ympäristöön?
No, hänellä on ji nyt tosi huonosti. Ei varmaan sen kummemmin.
Levoton muistisairas lähtee seikkailemaan ulos etsimään kotiaan, kun hänet on kidnapannut joku vieras ihminen outoon taloon.
Juuri näin se menee. Välillä muistisairas saattaa tunnistaa läheisensä, mutta minuutin päästä hän saattaa olla jo unohtanut sen. Vaikka muistisairas olisi asunut kotonaan puolisonsa kanssa 50 vuotta, niin puoliso voi olla hänelle täysin mystinen ihminen ja koti täydellisen vieras paikka, josta ei edes vessaa löydy.
Muistisairas saattaa pedata maton päiväpeitoksi ja laittaa helteellä päälleen toppatakin, hänen syömisensä voivat ovat ihan mitä vain tai ei yhtään mitään, koska hän ei vain muista syödä. Hän saattaa myös olla varma, että jääkaapista on varastettu kaikki ruuat ja itseasiassa koko jääkaappiin on pöllitty. Muistisairaan elämä ei ole helppoa ja niin ei ole hänen läheistenkään samassa taloudessa tai kauempanakaan. Muistisairas on ihan täydellinen mysteerimikitin.
En huolinut anoppia ja vielä vähemmän omaa äitiä meille asumaan. Anoppi oli sentään mukava, ihana ihminen. Olen varmaan kauhea, itsekäs ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteitä?
https://www.everydayhealth.com/epilepsy/0412/could-epilepsy-drugs-drive…
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehelläkin on oikeus sanoa kenen kanssa asuntonsa jakaa.
Tottakai on oikeus, mutta jos mun mies olisi näin empatiakyvytön ja laittaisi mut tällaiseen asemaan, niin tiedän että se jättäisi pysyvät jäljet meidän parisuhteeseen ja siihen mitä pystyisin miestäni kohtaan tuntemaan. Luultavasti lopulta johtaisi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on sellaisia hoivakoteja, jotka on vanhuksia varten. Laitoksessa saisi hoitoa niin masennukseen kuin muistisairauteen.
Lue aloitus uudelleen. Palvelutarpeen arvio on tehty, ja sen mukaan ap:n äiti pärjää vielä kotonaan. Moni ei ymmärrä miten vaikea sitä hoivakoti paikkaa on saada. Suomessa elää uskomattoman huonokuntoisia vanhuksia yksin. Tiedän kun olen kotisairaanhoidossa työskennellyt. Heitteillejättöhän se suoraan sanottuna on, mutta minkäs teet kun paikkoja ei vaan ole kaikille tarvitsijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehelläkin on oikeus sanoa kenen kanssa asuntonsa jakaa.
Tottakai on oikeus, mutta jos mun mies olisi näin empatiakyvytön ja laittaisi mut tällaiseen asemaan, niin tiedän että se jättäisi pysyvät jäljet meidän parisuhteeseen ja siihen mitä pystyisin miestäni kohtaan tuntemaan. Luultavasti lopulta johtaisi eroon.
Kyllähän se niin on että jos on hyvät ja läheiset välit vanhempiinsa, ja joutuu sivusta katsomaan heidän kärsivän koska oma mies pakottaa tällaiseen välikäteen, se vaikuttaa jatkossa varmasti hyvin myrkyllisesti parisuhteeseen. Kun vanhempi sitten aikanaan kuolee, kohdistuu kaikki viha, syyllisyys, suru ja pettymys paitsi itseen, myös mieheen jonka tahdosta asiat näin menivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas muistisairas alkaa käyttäytymään, kun muuttaa uuten ympäristöön?
No, hänellä on ji nyt tosi huonosti. Ei varmaan sen kummemmin.
Levoton muistisairas lähtee seikkailemaan ulos etsimään kotiaan, kun hänet on kidnapannut joku vieras ihminen outoon taloon.
Juuri näin se menee. Välillä muistisairas saattaa tunnistaa läheisensä, mutta minuutin päästä hän saattaa olla jo unohtanut sen. Vaikka muistisairas olisi asunut kotonaan puolisonsa kanssa 50 vuotta, niin puoliso voi olla hänelle täysin mystinen ihminen ja koti täydellisen vieras paikka, josta ei edes vessaa löydy.
Muistisairas saattaa pedata maton päiväpeitoksi ja laittaa helteellä päälleen toppatakin, hänen syömisensä voivat ovat ihan mitä vain tai ei yhtään mitään, koska hän ei vain muista syödä. Hän saattaa myös olla varma, että jääkaapista on varastettu kaikki ruuat ja itseasiassa koko jääkaappiin on pöllitty. Muistisairaan elämä ei ole helppoa ja niin ei ole hänen läheistenkään samassa taloudessa tai kauempanakaan. Muistisairas on ihan täydellinen mysteerimikitin.
Naapurin muistisairas mummo hoidettiin kotona loppuun saakka. Eräänä pakkastalvena hän sai päähänsä pestä kylmän porstuan yksinkertaiset ikkunat. Ikävä kyllä pesi ne omalla kakallaan. Tyttärensä sitten rapsutti ikkunoista jäätynyttä kakkaa muutaman tunnin.
Only in Finland! Missään muualla maailmassa ei vaimon mies kiellä tällaisissa olosuhteissa vaimonsa äitiä muuttamasta.
Lisäksi että edes mietit huolestuneena paljonko olet osallistunut talon maksamiseen, on täysin suomalainen ilmiö, muualla maailmassa miehille on kunnia-asia huolehtia perheestään tarjoamalla esimerkiksi kodin.
Tällaiset kylmät, itsekkäät ja sydämettömät asenteet ovat eräs perussyy siihen miksi vanhustenhoito on heikoissa kantimissa ja vanhat pääosin elävät yksin tai jos tuuri käy, niin laitoksessa.
Kuten ap kertoo, muualla suuri perhe on luonnollinen osa elämää ja kaikista pidetään huolta.
Ei äitisi ole vain taakka, vaan rikkaus ehdottomasti, opettaja syvemmässä merkityksessä, koska hänen kanssaan voi ja joutuu harjoittelemaan kiireettömyyttä, läsnäoloa, läheisyyttä, jakamista ja rakkautta.
Miehesi elää jossain ihan toisella planeetalla, aika epäsuhtainen pari olette tällä perusteella, koska sinulla on sydän paikallaan.
Alue: Aihe vapaa
Äitisi on erilainen mamma kuin aloittajan miehen anoppi. Ja ei teilläkään äitee asu SAMASSA asunnossa, vaan omassaan, eli täysin eri asia. Ap:n mies suostuisi tuohon lähellä asumiseen varmasti muitta mutkitta, tosin minä en edes ajattelisi antaa kotini avaimia vanhukselle.