Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?

Vierailija kirjoitti:

Belgian paimenkoira, koirista ihanin, kiltein ja oppivaisin.

Työkoira? 

Keskikoinen villakoira on ns aito, muut koot on siitä jalostettu. Kerran kun oppii jotain niin muistaa sen lopun ikäänsä, myös ne huonot jutut jotka pitää sitten kitkeä pois. Vaatetta se tarvii, paitsi kesähelteillä ei. Ja jos on musta niin palaa helposti lyhyellä turkilla auringossa koska ei ole alukarvaa. Eli pukemisen opettelu heti samantien kun kotiin tullaan. Trimmauksen opetteluun menee aikaa ja hermoja, pesuineen päivineen yli 2h joka kolmas viikko, turkki kasvaa cm kk niinkuin ihmishiuskin. Pentuna on järkyttävä huopaannuttava takkuaika, ja myös korvat on täynnä karvaa, korvat kannattaakin nypityttää joka kerran kunnolla kun nukutetaan hammasputsausta varten, itse niitä ei syvältä saa. Helpottaa kun hampaat vaihtuu mutta nyppiä pitää niin samoin kun trimmatakin. Villikset myös juttelevat, siinä on kissaa ja papukaijaa seassa.. 😁. Jos itse juttelet sille kovasti niin taatusti vastaa, pumit on samanlaisia. Etsi semmoinen kasvattaja joka on tukena alusta loppuun ja vastailee kaikenlaisiin kysymyksiin. Olipa mikä rotu vaan.

Vierailija kirjoitti:

Näyttelylinjainen bordercollie. Tutki vanhempia että ei ole mitään häslääviä, niin saattaa löytyä ihanan rauhallinen ja lempeä bortsu :)

Tai sitten ei. En todellakaan lähtisi kokeilemaan.

t. 3 bordercollien kokemuksella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Belgian paimenkoira, koirista ihanin, kiltein ja oppivaisin.

Työkoira? 

Belggari on älykkyytensä ja nopeasti oppivaisuutensa vuoksi kovasti käytetty eri ammateissa apuna. Seurakoirana aivan paras, tulee lasten kanssa toimeen, on valloittava. Ei aggressiivinen, leikkisä koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Belgian paimenkoira, koirista ihanin, kiltein ja oppivaisin.

Työkoira? 

Belggari on älykkyytensä ja nopeasti oppivaisuutensa vuoksi kovasti käytetty eri ammateissa apuna. Seurakoirana aivan paras, tulee lasten kanssa toimeen, on valloittava. Ei aggressiivinen, leikkisä koko elämänsä.

Höpöhöpö. Belgianpaimenkoiraa käytetään myös agressiivisuutensa takia. Toki sitä ei kaikilla ole mutta useimmilla kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Belgian paimenkoira, koirista ihanin, kiltein ja oppivaisin.

Työkoira? 

Belggari on älykkyytensä ja nopeasti oppivaisuutensa vuoksi kovasti käytetty eri ammateissa apuna. Seurakoirana aivan paras, tulee lasten kanssa toimeen, on valloittava. Ei aggressiivinen, leikkisä koko elämänsä.

Höpöhöpö. Belgianpaimenkoiraa käytetään myös agressiivisuutensa takia. Toki sitä ei kaikilla ole mutta useimmilla kyllä.

Itse tunnut olevan änkyrä. Eihän sellainen voi kasvaattaakkaan koirastaan muuta kuin aggressiivisen. Olet epäonnistunut kasvattajana koirasi kanssa. Nyt puhutaan seurakoirasta. Ei poliisi-, tulli- tai muusta toimintaan osallistujasta.

Kysytään seurakoiraa niin pöntöt tarjoilee kaikkea muuta.

Pinseri! Ei kääpiöpinseri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen koko ikäni touhunnut erilaisten koirien parissa ja pakko todeta muutama asia:

- Ihmiset tuijottavat liikaa rotumääritelmiä ja muodostavat mielikuvansa tietystä rodusta niiden pohjalta. Paljon löytyy epäsosiaalisia, hermoheikkoja, dominoivia ja tappelunhaluisia yksilöitä myös niistä "helpoiksi" mielletyistä roduista. Olen tavannut lukuisia haastava luonteisia labradorin noutajia ja muita noutaja rotuja, lapinkoiria kultaisia noutajia, pienemmistä "seurakoira" roduista nyt puhumattakaan.

- Loppupeleissä omistaja muokkaa kasvatuksella, koiransa sosiaalistamisella ja omalla auktoriteetillaan (tai sen puutteella) koiraasa enemmän kuin rotumääritelmä.

Olen tavannut erinomaisesti pienestä pitäen sosiaalistettuja laumanvartijoita yms epäsosiaalisiksi miellettyjä rotuja ja toisaalta taas liian varovaisen ja lepsun omistajan epäsosiaaliseksi remmirähjääjäksi "jalostamia" seurakoiria.

Outo kommentti "koko ikänsä" koirien kanssa olleelta. Tämä mitäs sanot ei pidä paikkaansa kun ehkä joidenkin yksilöiden kohdalla. Et sä metsästyskoirasta saa mitää seuraakoiraa jne KASVATUKSELLA. Tai laumanvartijoista mitään muuta kuin laumanvartijaa vaikka kuinka sosiaalistasit tai olisit auktoriteetti :D 

En muutenkaan ymmärrä sun kommenttia sä sekotat musta vähän eri asioita. 

Kyllä kirjoittaja ihan asiaa puhui.

Kyllä lähes kaikista koiraroduista saa sosiaalistamatta ja ihmisten ilmoilla käyttämättä sekä kasvattamatta/kouluttamatta aika petoja kaikkea vierasta kohtaan.

Esimerkkinä nyt laumanvartijat.

Suurin osa niistä otetaan syrjäiselle maaseudulle, niitä ei kouluteta juuri lainkaan, eikä koskaan käytetä ihmisten ilmoilla tai mitenkään muuten sosiaalisteta.

Ihmekös sitten on, että koira suhtautuu vanhemmiten epäilevästi kaikkeen mahdolliseen, kun sitä ei ole mihinkään totutettu/sillä ei ole positiivista kokemusta asioista. Se on elänyt vain siinä pienessä omassa kuplassaan.

Tämä taas ei tarkoita sitä, etteikö vieraisiin ihmisiin, asioihin ja paikkoihin huolellisesti pennusta pitäen totutettu laumanvartija hoitaisi sitä laumanvartiointiaan silti tinkimättömästi, kyllä se hoitaa. Se ei kuitenkaan enää turhaan oleta kaiken vieraan olevan Automaattisesti uhka sen laumalle.

T. Kahden laumanvartijan omistaja

Tämä on niin totta. Rotua pohditaan ja pohditaan, vaikka yhdestäkään koirasta ei saa haluamansalaista ilman kasvatustyötä.

Opponoin myös vahvasti väittämää, etteikö metsästyskoirasta saa seurakoiraa. Ensinnäkin tätä jankutetaan lähinnä vain pystykorvien ja ajokoirien kohdalla. Ongelmaa ei nähdä söpöjen terrierien kohdalla, vaikka niistä suurin osa on jalostettu ihan täysin metsästyskäyttöön.

Itse omistajan karjalankarhukoiran, enkä todellakaan metsästä. Koira on ollut metsästyskäytössä ensimmäiset neljä vuotta ja metsästys loppunut koiran päädyttyä luokseni. Toki tarjoan sille mahdollisuuden päästä metsään juoksemaan vapaana, kun se on mahdollista ja säännöllisesti järjestän myös verijälkeä jne. Se koira kun ei ymmärrä, että onko omistajalla mukana kivääri vai ei.

Eri mieltä viimeisestä lauseesta. Meillä on ollut ”aina” metsästyskoiria, tällä hetkellä pohjanpystykorva. Ja nimenomaan metsästyskäytössä, koirien kanssa on harrastettu (näyttelyt, toko) ja tietenkin käyty metsässä monta kertaa viikossa muutenkin.

Todellakin koira ymmärtää eron, ollaanko metsässä eväsretkellä vai aseen kanssa! Se huomaa metsälle lähdön jo edellisenä päivänä, kun laitellaan tamineita valmiiksi. Koira asettuu isännän/emännän saappaiden tai repun päälle yöksi nukkumaan, ettei jää kyydistä. Metsässä koira käyttäytyy aivan eri tavalla, riippuen onko pyssy ja muut vermeet mukana vai ei.

Sitä en väitä, etteikö entinen metsästyskoira voisi elää hyvää elämää ilman metsästämistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kultainen noutaja.

Kyllä! Tuon lempeämpää rotua en kyllä tiedä ja aina haluaa olla mukana kaikessa

Jos asuu maalla tai on muuten mahdollista käyttää koiraa metsästysreissuilla, niin suosittelen ehdottomasti suomenajokoiraa. Oikea koiramaailman hessu hopo, ihana, lutunen luppana jolta kyllä löytyy myös huumorintajua.

Mopsi

Kundi Nakkilasta kirjoitti:

Jäykkä Jököttäjä, tosi rauhallinen ja viisas.

Istuva tirolilainen matikkakoirakin on tosi kiva.

Vierailija kirjoitti:

Jos asuu maalla tai on muuten mahdollista käyttää koiraa metsästysreissuilla, niin suosittelen ehdottomasti suomenajokoiraa

Suomen ajokoira ei ole mikään lemmikkikoira, vaan käyttökoira metsästykseen.

Eurasier. Koiran kokoinen koira, vähän varautunuteita voivat olla, mutta kilttejä ja kun ovat niin SULOISIA <3

https://www.hankikoira.fi/koirarodut/eurasier

meidän hauvaa jaksetaan ihastella lenkeillä

Lapinkoira tai collie. Rauhallisia ja leppoisia. Collie sileäkarvaisena on pitkäkarvaserkkuaan aktiivisempi, mutta karvaltaan sitten puolestaan helpompi. Toki imurin sitten tarvii eli runsas karvanlähtö.

Maailman ihanin kääpiömäyräkoira köllöttelee sylissäni. Ei hauku, kuin vieraan tullessa. On koko lähiön lellikki. Herkkävatsainen on, mutta hyväksi todettu ruoka pitää tasapainon.

Myös suomenlapinkoira on hyvä. Se on reviirihaukkuja pihalla ollessaan. Siis ilmoittaa ohi kulkijat. Karvan lähtö pari kertaa vuodessa.

Se on oivaltava älykäs rotu.

Tibbe. Tiibetinterrieri.

Tosin pari tuntemaani yksilöä kärsii kumpikin eroahdistuksesta. Saattavat silloin haukkuakin.

Ja turkki vaatii hoitoa.

Mut muuten seurallisen oloisia koiria.

Novascotian noutaja. Noutajan luonne, mutta vähän pienempi kuin labbikset tai kultsut, olematta kuitenkaan mikään pikkuräksy.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asuu maalla tai on muuten mahdollista käyttää koiraa metsästysreissuilla, niin suosittelen ehdottomasti suomenajokoiraa

Suomen ajokoira ei ole mikään lemmikkikoira, vaan käyttökoira metsästykseen.

Eikos tuossa ehdotettu, etta jos asuu maalla tai on mahdollista kayttaa metsalla?

Luonteeltaan suomenajokoira on oikeasti taydellinen perhekoira. Se on aina lempea,  ei yleensa tuhoa ja parjaa ilman alypelejakin (MUTTA vaatii lenkkeilya ja ulkonaoloa todella paljon - metsalla tulee kuljettua helposti 20-40km paivassa, joten oivat aikamoisia maratoonareita - ja kukapa koira ei nauttisi aivotyoskentelystakin), koska on rento  ja loikoilee mielellaan sohvalla ketareet ojossa, yleensa ovat reippaita (arkuus tosin lisaantynyt, josta syysta taytyy olla vanhemmat tai ainakin ema nahtavilla, silla eman arkuus on voimakkaasti periytyvaa), erityisesti vanhemmiten viisas ja rauhallinen (nuorena varsinkin urokset todellisia haslia ja hessu hopoja), parjaavat isommassakin porukassa, eivat omaa vahtiviettia jne. mutta koonsa puolesta ei ihan jalkoihinkaan jaa jaksamatta silti sylissa kantaa tarvittaessa.

Metsastysviettista ei pida ottaa pelkaksi perhekoiraksi sohvalle (en kannata pelkaksi tarhakoiraksi). Vietittomaksi todettu kuitenkin sopii erinomaisesti lapsiperheeseen kaikkien kaveriksi. Mutta ap:lle toki suokki ei ole se "the rotu".  

t. yli 30v erilaisia ajokoiria, tuttuja ja harvinaisempia, niin metsastys- kuin seurakoirakaytossakin.