Lue keskustelun säännöt.
Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jakutianlaika kirjoitti:
Meille tuli 5kk sitten Jakutianlaika. Ei ole itsellä ollut aikaisemmin isoa koiraa,vaikka perheessä kyllä. Ajattelin ensin,että tarvii varmasti jokapäivä paljon liikuntaa ja aktiviteettejä,että pysyy tyytyväisenä. Mutta vaikka hän rakastaa retkiä metsään missä saa juosta koirakaverin kanssa vapaana ja tosiaan lähtee kaikkeen touhuun aina innolla mukaan. Jää hän myös varsin tyytyväisenä sohvalle nukkumaan ja kun itse koulutan hevosia työkseni,kestää hän hyvin autossa istumisen ,vaikka onkin vasta 9kk. On kyllä ollut aivan ihana koira muutenkin,ei juurikaan hauku,tykkää lapsista ja muista koirista. Aikuisia voi vähän alkuun vierastaa,kissat ovat ihan jees. Onhan näissäkin varmasti eroja ja terveydellisesti lonkat ovat olleet vaivana. omaa en ole ehtinyt vielä kuvauttaa ,kun on tosiaan noin nuori vielä. Mutta kannattaa rotuun tutustua ,jos koiranhankinta on vielä ajankohtainen.
Kaksi virhettä.
Hän.
Ja koira ei saa olla metsässä vapaana.
Omassa metsässä saa juosta vaikka norsu vapaana.
Paras on pbgv. Ei löydy kiltimpää rohkeampaa hauskempaa lutuisempaa koiraa. Ei ole mikään sormennapsautuspuudeli mutta kuka semmaista jaksaa katella ees..
Ranskan Bulldoggi on ihan ässä.
Meillä oli Welsh Corgi pembrokeja kaksi. Suloisia ja ystävällisiä. Vaativat kyllä aktiviteetteja ja toinen oli herkkä haukkumaan. Mutta ottaisin samanlaisen vielä, jos koiran haluaisin. Ikää vaan on sen verran ettei voi koiraa hankkia, koska ei tiedä missä kunnossa itse on esim. 15 vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.
Lienevät taipuvaisia sydänvikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella kaikki rodut ovat yhtä huonoja.
Kaikki koirat haisee. Yök.
Eivät todellakaan haise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli suomenlapinkoira viime kuussa ja ollaan oltu erittäin tyytyväisiä. Energinen, rakastaa kaikkia, ei turhia hauku (ainakaan vielä) ja muutenkin aivan loistava tapaus :) tietysti suomenlapinkoira on suosittu rotu mutta ainakin toistaiseksi suht terve, kannattaa kyllä vanhempien ja suvun terveystulokset katella läpi.
Eiväkös sekarotuiset ole kaikkein viisaimpia ja terveimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Supikoira on kyllä paras
Joo niin on. Sen kans on kiva supista juttuja, eikä juorua salaisuuksia eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karjalan karhukoira! Ne mitä tunnen on tosi seurallisia
ALD eli Autralian Labradoodel.
Seurallinen, kolme kokoa, meillä keskikokoinen, ei lähde karvaa eikä haise millekkään edes märkänä. Tykkää uida. Aivan loistava vaihtoehto vaikka ei edes ole rotukoira =)
Porukoiden uusi tiibetinspanieli on juuri tuollainen. Seurakoira, jolla lempeä luonne. Tuntuu tulevan kaikkien kanssa toimeen ja aina kun esim. vieraita tulee kylään niin haluaa olla huomion keskipiste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Coton de tulear. Älykäs, leikkisä, hyväksyy muut koirat ja ihmiset. Meidän cottonit ei ole olleet haukkuherkkiä. Turkinhoito vaatii vähän vaivaa.
Juu, Cotonien rotumäärityksessäkin on erityisesti tuo ihana luonne, sellainen "kaikkien kaveri", mutta turkki yleensä on aika herkästi takkuava ja vaatii hoitoa, jos sen haluaa pitää pitkänä. Meidän cotonia ei ole käytetty näyttelyissä ollenkaan, joten ollaan tykätty pitää turkki suht lyhyenä, kun silloin se on todella helppo, eikä takkua. Olen opetellut itse trimmaamaan, niin säästää rahaa siinä todella paljon.
Ovat aika pitkäikäisiä,tiedän yli 15 vuotiaan,pari yli 16 vuotiasta sekä 17 vuotiaan cottonin.
Labbis ja jorksi itellä olleet ihania lutusia.
Kaksi virhettä.
Hän.
Ja koira ei saa olla metsässä vapaana.