Naiset, jotka hankkivat lapsen ilman miestä. Miltä heistä tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu täydelliseltä! Saa muodostaa juuri niin onnellisen perheen lapsen kanssa kuin haluaa eikä ole miesmölöä määräilemässä ja rajoittamassa elämää :)

Tätä juuri tarkoitin. Yh:t eivät pidä miehistä. Mistä se johtuu? Keskenkasvuisuutta? Kyvyttömyyttä muodostaa elämänmittainen ihmissuhde?

Juurikin noista. Miehet ovat monesti keskenkasvuisia ja kyvyttömiä elämänmittaiseen ihmissuhteeseen. Siksi on pakko hankkia lapsi yksin, jos ei satu löytämään sellaista harvinaisuutta kuin sitoutumishaluinen ja vastuuntuntoinen (ja sen kantava) mies. 

Yh:t ovat itse keskenkasvuisia ja kyvyttömiä muodostamaan elämänmittaisen ihmissuhteen.

Yh nimenomaan on muodostanut elämänmittaisen ihmissuhteen. Suhteen, jota kutsutaan äiti-lapsi-suhteeksi. Joissain harvoissa tapauksissa isä-lapsi-suhteeksi. Siinä onkin sellainen suhde, josta ei tuosta vaan lähdetä, vaikka miten ahdistaisi. Vastuu lapsesta on kannettava vähintään se 18 vuotta. 

Kenelle sinä tätä kerrot? Tämä on selvää kaikille av:laisillekin, vaikka joukko ei ole välttämättä terävimmästä päästä.

Varmasti aivan kauhealta. Ei ketään, jonka kanssa valvoa yöllä vauvan kanssa, ei ketään auttamaan aamuheräämisissä, ei ketään jouluna, ei isänpäivänä, ei äitienpäivänä, ei sitä toista ihmistä elämän arjessa, ei sitä maailman tärkeintä ihmissuhdetta, josta lapsi on lähtöisin.

Ei ole surullista. Parasta maailmassa on minun lapseni jota toivoin koko ikäni. Koskaan ei löytynyt miestä joka olisi halunnut kanssani elää. Löysin ihanan miehen (rakastuin) ja hän sanoi auttavansa minua lapsen hankkimisessa kunhan vaan itse hoitaisin lapsen. Olen niin onnellinen lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu täydelliseltä! Saa muodostaa juuri niin onnellisen perheen lapsen kanssa kuin haluaa eikä ole miesmölöä määräilemässä ja rajoittamassa elämää :)

Tätä juuri tarkoitin. Yh:t eivät pidä miehistä. Mistä se johtuu? Keskenkasvuisuutta? Kyvyttömyyttä muodostaa elämänmittainen ihmissuhde?

Juurikin noista. Miehet ovat monesti keskenkasvuisia ja kyvyttömiä elämänmittaiseen ihmissuhteeseen. Siksi on pakko hankkia lapsi yksin, jos ei satu löytämään sellaista harvinaisuutta kuin sitoutumishaluinen ja vastuuntuntoinen (ja sen kantava) mies. 

Yh:t ovat itse keskenkasvuisia ja kyvyttömiä muodostamaan elämänmittaisen ihmissuhteen.

Yh nimenomaan on muodostanut elämänmittaisen ihmissuhteen. Suhteen, jota kutsutaan äiti-lapsi-suhteeksi. Joissain harvoissa tapauksissa isä-lapsi-suhteeksi. Siinä onkin sellainen suhde, josta ei tuosta vaan lähdetä, vaikka miten ahdistaisi. Vastuu lapsesta on kannettava vähintään se 18 vuotta. 

Kenelle sinä tätä kerrot? Tämä on selvää kaikille av:laisillekin, vaikka joukko ei ole välttämättä terävimmästä päästä.

Tuolle lainaamalleni kirjoittajalle. Hänelle ei näyttänyt olevan selvää, koska hän sanoi, että yh:t ovat kyvyttömiä muodostamaan elämänmittaisen ihmissuhteen. Siksi piti avata asia hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aivan kauhealta. Ei ketään, jonka kanssa valvoa yöllä vauvan kanssa, ei ketään auttamaan aamuheräämisissä, ei ketään jouluna, ei isänpäivänä, ei äitienpäivänä, ei sitä toista ihmistä elämän arjessa, ei sitä maailman tärkeintä ihmissuhdetta, josta lapsi on lähtöisin.

Voi kuule, yksin lapsen hankkivilla voi olla paljonkin ihmisiä kaikissa noissa tilanteissa. Paljon enemmän kuin sillä vastuusta sluibailevan "isän" lapsen äidillä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu täydelliseltä! Saa muodostaa juuri niin onnellisen perheen lapsen kanssa kuin haluaa eikä ole miesmölöä määräilemässä ja rajoittamassa elämää :)

Tätä juuri tarkoitin. Yh:t eivät pidä miehistä. Mistä se johtuu? Keskenkasvuisuutta? Kyvyttömyyttä muodostaa elämänmittainen ihmissuhde?

Juurikin noista. Miehet ovat monesti keskenkasvuisia ja kyvyttömiä elämänmittaiseen ihmissuhteeseen. Siksi on pakko hankkia lapsi yksin, jos ei satu löytämään sellaista harvinaisuutta kuin sitoutumishaluinen ja vastuuntuntoinen (ja sen kantava) mies. 

Yh:t ovat itse keskenkasvuisia ja kyvyttömiä muodostamaan elämänmittaisen ihmissuhteen.

Yh:t ovat todenneet miehen epäkelvoksi kumppaniksi ja valinneet itselleen ja lapsilleen paremman elämän <3

Siis he ovat ensin tehneet lapsen sen epäkelvon miehen kanssa! Mitä järkeä! Mitä sellainen kertoo ihmisestä?

Miehet eivät osallistu lastenhoitoon. Se paljastuu vasta kun lapsi on syntynyt. Epäkelpous tulee esiin vasta kun äiti jää yksin lasten kanssa vaikka isäkin on vielä kuvioissa. Silloin nainen tekee vastuullisen päätöksen ja eroaa vastuuttomasta miehestä :)

Minulla on kaksi lasta, hedelmäityshoidoilla saatu. Kyllähän se varsinkin esikoisen kohdalla tuntui kurjalta ettei ole ketään jakamassa niitä onnen hetkiä. Onneksi minulla on oma äiti, jolle aina soittelin kun jotain merkittävää tapahtui.

Toisen lapsen kohdalla minulla oli jo vahva äitiverkosto ympärilläni, ja jaoimme sekä hyvät että huonot hetket.

Lapset ovat nyt pikkukoululaisia ja kyllähän sitä isäkysymystä on pohdittu lasten kanssa vuosien varrella. Eivät toistaiseksi ainakaan tunnu kärsineen asiasta ja tietävät, että aikuisena saavat selvittää siittiöiden luovuttajan henkilöllisyyden.

Hankin lapsen yksin 41-vuotiaana, kun en miestä kerran ollut löytynyt. Lapsi on nyt 9 vuoden ikäinen. Todella ihanalta tuntuu, että saan olla poikani äiti, ja että hän on saanut päätökseni kautta elämän.

Minulla ei ole missään vaiheessa myös ollut erityisen vaikeaa tai raskasta, vaikka ei mitään ns tukiverkkoa ole, mutta tässä toki hyvää tuuria että sekä minä että lapsi on oltu terveitä eikä ihmeempiä ongelmia. Rahakaan ei ole ollut ongelma, koska tienaan it-alalla erittäin hyvin. Ja olen elämässäni eniten nauttinut äitiydestä. Hyvin introverttina en koskaan oikein menevästä elämästä perustanut, vaikka yritinkin sinkkuna sitäkin harrastaa elämääni sisällöksi. Perhe-elämä ja kotoilu on kuitenkin ne minun jutut.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aivan kauhealta. Ei ketään, jonka kanssa valvoa yöllä vauvan kanssa, ei ketään auttamaan aamuheräämisissä, ei ketään jouluna, ei isänpäivänä, ei äitienpäivänä, ei sitä toista ihmistä elämän arjessa, ei sitä maailman tärkeintä ihmissuhdetta, josta lapsi on lähtöisin.

Kuvailit juuri minun elämääni. Sillä erotuksella, että suhteeni lapseni isään ei ole lähelläkään maailman tärkeintä suhdetta minulle. Ei olisi tärkein, vaikka olisimme yhdessäkin. Lapsi on aina ykkönen. Eikä varsinkaan ole tärkein sen jälkeen, kun äijä häipyi sanaakaan sanomatta päivä ennen lapsen syntymää. Sen jälkeen ei ole kuulunut herrasta pihaustakaan (muilta tahoilta olen kuullut, että on elossa). Että sellainen maailman tärkein suhde hänelle tuo isyys oli. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aivan kauhealta. Ei ketään, jonka kanssa valvoa yöllä vauvan kanssa, ei ketään auttamaan aamuheräämisissä, ei ketään jouluna, ei isänpäivänä, ei äitienpäivänä, ei sitä toista ihmistä elämän arjessa, ei sitä maailman tärkeintä ihmissuhdetta, josta lapsi on lähtöisin.

Eli ihan normi parisuhde, jossa mies ei siivoa eikä vaihda vaippoja, mutta sillä erotuksella, ettei tarvitse siivota lapsen sotkujen lisäksi vielä miehenkin sotkuja. Silloin tuntuu hyvältä ja vapauttavalta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aivan kauhealta. Ei ketään, jonka kanssa valvoa yöllä vauvan kanssa, ei ketään auttamaan aamuheräämisissä, ei ketään jouluna, ei isänpäivänä, ei äitienpäivänä, ei sitä toista ihmistä elämän arjessa, ei sitä maailman tärkeintä ihmissuhdetta, josta lapsi on lähtöisin.

Voi kuule, yksin lapsen hankkivilla voi olla paljonkin ihmisiä kaikissa noissa tilanteissa. Paljon enemmän kuin sillä vastuusta sluibailevan "isän" lapsen äidillä on. 

Mutta ne muut ihmiset ovat turhia, koska he eivät ole lapsen isä! Ja taasko väheksyt isiä? Aivan uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aivan kauhealta. Ei ketään, jonka kanssa valvoa yöllä vauvan kanssa, ei ketään auttamaan aamuheräämisissä, ei ketään jouluna, ei isänpäivänä, ei äitienpäivänä, ei sitä toista ihmistä elämän arjessa, ei sitä maailman tärkeintä ihmissuhdetta, josta lapsi on lähtöisin.

Voi kuule, yksin lapsen hankkivilla voi olla paljonkin ihmisiä kaikissa noissa tilanteissa. Paljon enemmän kuin sillä vastuusta sluibailevan "isän" lapsen äidillä on. 

Mutta ne muut ihmiset ovat turhia, koska he eivät ole lapsen isä! Ja taasko väheksyt isiä? Aivan uskomatonta.

En minä väheksy isejä yleisesti. Väheksyn vain isejä, jotka sluibailevat vastuusta. Heitäkin on ja paljon,  vaikka kuinka silmät yrität ummistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aivan kauhealta. Ei ketään, jonka kanssa valvoa yöllä vauvan kanssa, ei ketään auttamaan aamuheräämisissä, ei ketään jouluna, ei isänpäivänä, ei äitienpäivänä, ei sitä toista ihmistä elämän arjessa, ei sitä maailman tärkeintä ihmissuhdetta, josta lapsi on lähtöisin.

Voi kuule, yksin lapsen hankkivilla voi olla paljonkin ihmisiä kaikissa noissa tilanteissa. Paljon enemmän kuin sillä vastuusta sluibailevan "isän" lapsen äidillä on. 

Just eli sitten ollaan muiden ihmisten riippakivenä, kun tämä itsellinen nainen halusi lapsen. Muiden pitää sit  auttaa tätä itsekästä minäminä-lehmää. Sellaset vahvat itsenäisyydet siellä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aivan kauhealta. Ei ketään, jonka kanssa valvoa yöllä vauvan kanssa, ei ketään auttamaan aamuheräämisissä, ei ketään jouluna, ei isänpäivänä, ei äitienpäivänä, ei sitä toista ihmistä elämän arjessa, ei sitä maailman tärkeintä ihmissuhdetta, josta lapsi on lähtöisin.

Voi kuule, yksin lapsen hankkivilla voi olla paljonkin ihmisiä kaikissa noissa tilanteissa. Paljon enemmän kuin sillä vastuusta sluibailevan "isän" lapsen äidillä on. 

Just eli sitten ollaan muiden ihmisten riippakivenä, kun tämä itsellinen nainen halusi lapsen. Muiden pitää sit  auttaa tätä itsekästä minäminä-lehmää. Sellaset vahvat itsenäisyydet siellä :D

Se, että sinulle muiden auttaminen on "riippakivi", ei luonnollisestikaan tarkoita, että kaikille olisi. Osa ihmistä auttaa ihan vapaasta tahdostaan. Myös niitä kahden vanhemman perheitä, joten turhaan uliset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on surullista? Vapauttavaa ennemminkin luulisi olevan?

Surullista käydä läpi odotus, syntymä, lapsen kasvu, kaikki yksin. Ja lapsi alkaa jossain vaiheessa kysyä isää.

En nyt tiedä, itse tykkäsin touhuta ne kaikki yksin. Ja helpompaahan tämä kasvatus olisi yksin, voisi yksin päättää kaiken. Olen monesti miettinyt asiaa. Uskoisin että tekisin/teettäisin, mikä lie onkaan oikea verbi, toisen lapsen yksin vielä jos tämä liitto nyt päättyisi jostain syystä.

Miehenä olen törmännyt pariin tällaiseen. Naiselle pitäisi antaa siemenet mutta en kelpaisi puolisoksi ja olisin ns. viikonloppu isä. Pitäisi maksaa elareita ja jakaa huoltajuus eikä mies saisi olla koko aikaa läsnä lapsensa elämässä. Eikä olisi yhteistä elämää naisen kanssa johon olisi kuitenkin yhteisen lapsen kautta siteessä. Minusta tämä alkaa olla itsekkyyden huippu.

Kun naisten ja miesten käsitykset elämästä yhä eriytyy niin itselliset raskaudet varmasti lisääntyvät. Hienoa että tämä on mahdollista.

Jos haluaisin lapsia niin hankkisin niitä ihan itsekseni. Melkein kaikki miehet heittävät lapsen syntyessä nurkkaan kaikki lupauksensa lapsen ja kodinhoidon tasajaosta, joten miksi pitää miestä siinä rikkomassa lupauksia ja sotkemassa. Helpommalla pääsee ilman.

Miehille sitten sama oikeus, eli sinkkumiehelle oikeus adoptioon niin puntit ovat tasan. Eikö se tasa-arvo ole feministienkin tavoite, vai ylettääkö heidän tasa-arvon tavoittelu miehiin saakka?

Aivan helvetin sairas lähtökohta muuten, että niin moni lapsi nykyään on pelkästään naisen kasvattama. Pojatkin kasvavat jollain tavalla kieroon jos on pelkkä naisen näkökulma kasvatuksessa.