Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Varmaan geeneistä kiinni ” tätiytyykö” vai ei. Ja kuinka nuorena. Sitten päälle omat elämän valinnat. Ja oma elämän asenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45v. ja ostin kitkakengät, etten liukastu. Ja nastakenkiä nyt jäisellä kelillä katselen itselleni, aiemmin en kumpiakaan olisi ottanut.
Ja nykyään aina pipo talvella päässä, oikein extra pakkasilla vielä erikoisen lämmin.
Ennen ei ajatustakaan pitkistä kalsareista/sukkiksista ja nyt koko talven ollut housujen alla.
Ajattelen, mitä väliä näyttääkö tyhmältä, kunhan on lämmin. Aiemmin ensin tuli se, miltä näyttää...
Näytät vaan normaalilta keski-ikäiseltä suomalaiselta tuulipukunsa kanssa, oli sitten mies tai nainen sori
M 22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi, ei se pitkä ja ohueksi latvoista kuluva viisikymppisen tukka ole nätti, mieluummin siisti ja paksun näköinen lyhyt.
Entäpä jos se lyhytkään tukka ei näytä paksulta? Pitääkö sitten kieriskellä tuhkassa ja harmitella elämäänsä?
Oma valintahan tuo on. Kun hiukset alkoivat huolestuttavassa määrin lähteä, varasin ajan ihotautilääkäriltä. Diagnoosi oli nopea, perinnöllinen kaljuus. Siis nainenkin kaljuuntuu, mutta hiustenlähtöön on olemassa lääkitys, on auttanut.
Olen kokeillut niin lyhyet kuin puolipitkät hiukset. Viimeksi mainitut ovat ok.
Kappasta vaan, tätiytymistä havaittu. Ikää 44.
-Muutama päivä sitten järkytyin tajutessani, että 2000-luvusta on jo 20 vuotta. Olen jämähtänyt ajatukseen, että "20 vuotta sitten" tarkoittaa jotain 80-lukua mistä on tosi kauan aikaa.
-Yliopistokin on nykyään (tai siis jo ennen koronaa) ihan erilainen paikka kuin millaisena sen muistan omilta opiskeluajoilta. Ei enää tenttikuorien täyttöruuhkia, painettuja opinto-oppaita, jopa oppiaineet ovat muuttuneet.
-Olen lapseton, eikä minulla ole mitään hajua nuorisokulttuurista. Sen tiedän, että jotain kamalaa möykkää ne kuuntelevat ja että tytöt käyttävät arkenakin hämähäkin kokoisia irtoripsiä.
-Pärjään arjessa kuten ennenkin: sähköpostittelen ja viestittelen, olen parissa whatsapp-ryhmässä. En kuitenkaan seuraa yhtään tubettajaa, eikä jostain tiktokista tai kikmessengeristä ole mitään hajua. Somettamiseni on vähentynyt sitä mukaa kun moni seuraamani blogi on lopettanut eikä uusia ole tullut tilalle. Parista bloggaajasta jotka pitivät joskus 10v sitten ihan kivoja arkisia blogeja, tullut muovisia käveleviä mainoksia.
-En ole käyttänyt enää pariin vuoteen kaarituellisia rintsikoita. Omistan juhlavaatteita, mutta bilevaatetta olen tainnut ostaa edellisen kerran joskus 15 vuotta sitten.
-Ylipäätään minusta on tullut pukeutumisessa kauhean mukavuudenhaluinen. Kaiken pitää olla just säähän sopivaa, riittävän tilavaa ja käytännöllistä. Sen sijaan hinnalla on vähemmän merkitystä, olen valmis maksamaan laadusta. Pätee muuhunkin kuin pukeutumiseen: voisin mennä festareille, mutta en ikimaailmassa mihinkään ryönäiseen telttaan vaan yöksi pitäisi päästä ehdottomasti mukavaan hotelliin.
-Ketjuliikkeiden rihkamakorut olivat nuoruudessani tosi kivoja ja piristäviä. Nyt ne näyttävät halvoilta ja nuhjuisilta, vaikka tarkemmin katsottuna valikoimassa on samannäköisiä koruja kuin ennenkin.
-Olen kiinnostunut viherkasveista ja maalaamisesta, ja kun korona hellittää, haluan aloittaa espanjan opiskelun kansalaisopistossa
-Eläkesäästäminen on ampaissut prioriteettilistan häntäpäästä kärkipäähän
-Pukeudun mielestäni ihan tavallisesti ja nuorekkaasti, mutta kun olen tarkemmin katsonut, yksikään vastaantuleva parikymppinen ei pukeudu yhtään samalla tavalla. He pukeutuvat tavalla tai toisella kummallisesti, vaikka toisaalta kaikki näyttää hyvältä nuorten ja raikkaiden päällä.
-Osaan ja tykkään virkata nykyään :D
-En ole enää ympäristöhuolteni ja vihreiden valintojeni kanssa enää tosi edistyksellinen ja jopa vähän hörhö, vaan moni parikymppinen pitäisi minua vähän saamattomana.
-Ensimmäinen opiskelija-asuntoni oli suunnilleen nykyisen olohuoneeni kokoinen, ja muistoissani se oli just hyvän kokoinen. Nykyään tavaraa saa koko ajan olla raivaamassa, ja silti sitä on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuin vakavasti ja sain arsenaalin lääkkeitä. Odotin ihan pian kuntoutuvani niin että saan pudottaa lääkkeet yksitellen pois ja tuntea itseni taas nuoreksi. Mutta yksi rankka vuosi ihan oikeasti vanhensi kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Luulin aina että se on vaan joku kielikuva kun ihmiset sanovat niin, mutta se onkin perhana konkreettisen totta... Yhtäkkiä ymmärsin, että elämä on tästä eteenpäin tällaista dosettielämää. Olen 40. Tuntuu että kuolen ennemmin kuin elän tällaista arkea jossa lääkärikäynti ja apteekissa ramppaaminen ovat viikon kohokohdat. Pitää vielä sanoa ennen kuin hyvää- tai pahaaarkoittavat neuvojat intoutuvat, että kyse ei ole elintasosairauksista ja olen normaalipainoinen ja elin terveellisesti ja aktiivista elämää, kunnes paska nakki eräänä päivänä napsahti kohdallani. Tiedän kuulostavani negativiselta ja halua löytää tätienergian itsestäni, en vain ole vielä kyennyt tekemään sovintoa kertaheitolla alkaneen tätielämäni kanssa. Kyllä minä tiedän että se hetki koittaa vielä. Taidanpa laittaa tänään viinilasit päivälliselleja lähteä käymään Marimekossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään kun katselin yhtä leffaa aloin miettiä miksi me naiset meikkaamme. Odotetaanko sitä meiltä, ja ketkä odottavat? Odotammeko me sitä itseltämme? Tuoko se lisää itsetuntoa ja miksi?
Entä miksi mies Iuottaa itseensä vaikkapa työhaastattelussa suihkunraikkaana mutta me peitämme ihon virheet, korostamme silmiä ja suuta, maalaamme itsemme peittoon, tai näkyviin? Entä jos joskus viettäisimme yhdessä sovitun kansainvälisen meikittömän päivän, olisiko se katastrofi, ja jos niin miksi?Ei lähellekään kaikki naiset meikkaa, eikä meikittömyys ole ollenkaan niin radikaalia kuin luulet.
Tämä on totta. Mielestäni nykyään meikkaaminen antaa jopa turhamaisen, negatiivisen mielikuvan. Ainakin joissain piireissä. Itse en edes kehtaa mennä työpaikalleni meikit naamassa vaikka haluaisinkin, koska ei siellä kukaan muukaan nainen käytä :D
Meikittömyys on mielestäni kivannäköistä.
Ei mun naamalla, aamulla herää pahan näköinen albiino rekkalesbo. Ripset ja kulmakarvat on näkymättömät ilman meikkiä ja ihmiset kyselee onko mulla syöpä tai joku. Lisäks aknearvet nelikymppisellä saa näyttään siltä niinkun olisi rajumpikin elämä, vaikka tyyliin kudon sukkaa teen äärellä lauantai-iltaisin.
Meikittä saa olla, kaunis ei tarvi olla. Mutta ei se aina ole kivan näköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisareni saa lapsen.
JA mitä?
Olen pian viisikymppinen nainen ja ihmettelen, missä välissä mahdoin olla sopivan ikäisen näköinen...? Vai olinko ikinä? Nuorena piti yrittää peittää nuorekkuutta pukeutumalla jakkupukuihin välttyäkseen tytöttelyltä ja näyttääkseen uskottavalta työelämässä. Yhtäkkiä sitten jossain vaiheessa huomasi, että enää ei voi pukeutua jakkuun näyttämättä tätimäiseltä ja konservatiiviselta. Pitikin äkkiä pukeutua rennommin, jotta taas näyttäis sopivalta. Ei tätimäiseltä, mutta ei myöskään sellaiselta säälittävältä keski-ikäiseltä, joka luulee näyttävänsä nuorelta ja pukeutuu nuorisovaatteisiin. Ehtikö tossa välissä olla joku aikaväli, jolloin näytti ihan oikeanlaiselta? En jotenkin muista ollenkaan sellaista aikaa. Tätimäisyys ei tule mulla muhkeasta ylävartalosta, olen ennemminkin sellainen pikkuinen tätönen, mutta tätimäinen yhtäkaikki. Kroppa ei ole olennaisesti erikokoinen kuin nuorena, mutta joku olennainen ero siinä silti on. No, nyt on saanut jo melkein vuoden nököttää etätöissä yöpaidassa ja muissa mukavissa koltuissa kotona. Kun maailma taas avautuu, taidan olla välittämättä tätimäisyydestäni. Tälläydyn omasta mielestäni hienoksi jos siltä tuntuu ja menen mukavuuskoltussa, jos siltä tuntuu. Ja ihan taatustikin leikkaan tukan lyhyeksi, kunhan taas kampaajalle viitsii mennä. Ehkä voiskin oikein alkaa korostaa tätimäisyyttä ja tehdä siitä oikein Signature-lookin? Tässä ehtis vielä oikein hyvin hankkia maailmalta muutaman kukkahatun, muumimammalaukun, juhlavan Ascot-asukokonaisuuden ja Margaret Albright-jakkupukuja töihin. Keski-ikäiset miehetkään näytä nuorilta, vaikka olisivat hoikkia ja harrastaisivat mitä triathlonia. Setämäisiä he silti ovat. Miksei siitä puhuta ongelmana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa oletkin hoikka täti. On myös hoikkia tätejä, tiesitkös.
Onhan heitäkin. Oletko muuten huomannut erään tätiyden ihmeellisen vakion: jos täti-iässä kroppa on hoikka, on naama ryppyinen kuin rusina, mutta jos muodot ovat runsaammat, naamassa ei näy ryppyjä.
Olen tehnyt bussissa istuessa ja kaupungissa liikkuessa ns. empiiristä tutkimusta, ja aika harvoin näkee niitä, joilla säilyisi sekä naama että ruho yhtä hyvässä kunnossa. (En laske tähän niitä jotka käyttävät pistoksia, toppauksia, leikkauksia, sun muita.) Mun tuttävapiirissäkin ym. tätivakio pitää paikkansa.
Kahta ei voi siis näköjään saada.
Väärin, olen noin 40 v nainen jolla hoikka vartalo ja naama ollut aina pyöreä ja on edelleen sopivasti.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisareni saa lapsen.
JA mitä?
No siitä tuli täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lyhyt tukka on tätimäisyyttä, niin minä oon sitten varmaan tuplasti tätimäinen, kun kemoterapia vei kaikki karvat ja nyt päätä palelee niin, että ulkona on pakko pitää lämmintä pipoa.
Allekirjoitan kaikki kohdat, mahtavia huomioita! Lisään joukon jatkeeksi vielä puuvillaiset hipsters-pikkarit. Enää en todellakaan viitsi ostaa (tai ainakaan käyttää) rintsikoiden kanssa matchaavia pitsi-lycrapöksyjä tai varsinkaan jossain välissä harrastamiani vakonaruesityksiä, hyi olkoon. Niin inhottavan tuntuisia. Pikkareiden rajat ei näy housuista läpi kun käyttää riittävän isoja koko pakaran peittäviä tätialushousuja :-D Ja jos tuleekin niin edesmenneen ajattelijan Matti Nykäsen sanoin: so not?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nelikymppinen. Ihanaa tätiytymistä on tapahtunut viime vuosina.
- En käytä enää sukkahousuja koska ne ovat epämukavia, ainoastaan legginsejä.
- Käytän vain matalakantaisia kenkiä kuten huopasaappaita talvella ja Otzeja kesällä.
- Meikkaus on typistynyt sipaisuun puuteria ja kulmien ja ripsien laittoon. En jaksa enää laittaa rajauksia ym aamuisin.
- Olen lakannut värjäämästä hiuksia. Sävytin lähelle omaa väriä ja annan tukan kasvaa.
- Lopetin alkoholin käytön, koska pienissäkin määrissä se haittaa yöunta ja tuo huonon olon.
- En jaksa juurikaan päivittää tai seurata somea. Vai pitäisikö tätiytyessä tehdä juuri päinvastoin?
- Odotan koronarajoitusten poistumisessa eniten sitä, että pääsisin museoihin ja teatteriin.
Täti Vihreä kirjoitti:
Olen pian viisikymppinen nainen ja ihmettelen, missä välissä mahdoin olla sopivan ikäisen näköinen...? Vai olinko ikinä? Nuorena piti yrittää peittää nuorekkuutta pukeutumalla jakkupukuihin välttyäkseen tytöttelyltä ja näyttääkseen uskottavalta työelämässä. Yhtäkkiä sitten jossain vaiheessa huomasi, että enää ei voi pukeutua jakkuun näyttämättä tätimäiseltä ja konservatiiviselta. Pitikin äkkiä pukeutua rennommin, jotta taas näyttäis sopivalta. Ei tätimäiseltä, mutta ei myöskään sellaiselta säälittävältä keski-ikäiseltä, joka luulee näyttävänsä nuorelta ja pukeutuu nuorisovaatteisiin. Ehtikö tossa välissä olla joku aikaväli, jolloin näytti ihan oikeanlaiselta? En jotenkin muista ollenkaan sellaista aikaa. Tätimäisyys ei tule mulla muhkeasta ylävartalosta, olen ennemminkin sellainen pikkuinen tätönen, mutta tätimäinen yhtäkaikki. Kroppa ei ole olennaisesti erikokoinen kuin nuorena, mutta joku olennainen ero siinä silti on. No, nyt on saanut jo melkein vuoden nököttää etätöissä yöpaidassa ja muissa mukavissa koltuissa kotona. Kun maailma taas avautuu, taidan olla välittämättä tätimäisyydestäni. Tälläydyn omasta mielestäni hienoksi jos siltä tuntuu ja menen mukavuuskoltussa, jos siltä tuntuu. Ja ihan taatustikin leikkaan tukan lyhyeksi, kunhan taas kampaajalle viitsii mennä. Ehkä voiskin oikein alkaa korostaa tätimäisyyttä ja tehdä siitä oikein Signature-lookin? Tässä ehtis vielä oikein hyvin hankkia maailmalta muutaman kukkahatun, muumimammalaukun, juhlavan Ascot-asukokonaisuuden ja Margaret Albright-jakkupukuja töihin. Keski-ikäiset miehetkään näytä nuorilta, vaikka olisivat hoikkia ja harrastaisivat mitä triathlonia. Setämäisiä he silti ovat. Miksei siitä puhuta ongelmana?
Oman ikäisten miesten setääntyminen muuten todellakin ON ongelma (olen sinkku), huomaan katselevani nuorempia miehiä mutta en sitten tiedä, toimisiko se henkisellä tasolla. Puhumattakaan siitä, että joku nuorempi mies kiinnostuisi minusta. Paras varmaan hankkia se kissa ja lähteä siitä että ellei ihmettä tapahdu, sinkkuna mennään hautaan asti.
Samaa mieltä myös siitä, ettei pelkkä hoikkuus todellakaan tee nuorekkaaksi. Kyllä se hoikallakin vaan nahka kuivuu, rypistyy ja venyy. Pehmeänjäntevät muodot vaihtuvat jänniin yhdistelmiin kulmikasta (siellä mistä rasvakerros on kadonnut) ja löysää. Miehet kaljuuntuvat ja kehittävät pömppömahan. Hämmentävän monella päälle päin näkyy myös runsaan alkoholinkäytön merkkejä. Jos on yhtään liikkumatta, kunto romahtaa heti. Toisaalta liikunnasta ja muusta rasituksesta palautuminenkin hidastuu. Nämä keski-ikäiset vinttikoiramiehet ovat tosiaan hyvä esimerkki: kunto korkea, mutta keski-ikäisyys näkyy yhdellä vilkaisulla silti.
En ole huomannut, että nainen olisi koskaan sopivan ikäinen, vaan se on just niin kuin sanot: nuorena halusi epätoivoisesti näyttää vanhemmalta jotta pääsisi ravintoloihin ja vähän myöhemmin jotta olisi uskottava työelämässä. Sitten olikin epäilyttävä koska oli lastentekoiässä. Nyt kun on siinä iässä ettei lisääntymissuunnitelmista udella, onkin sitten liian vanha.
Vielä kun saisi päätettyä, lähteekö joustavat mustat housut ja vetokärry- linjalle joka sopisi elämäntyyliin mutta josta tulee luovuttanut olo, vai hankkiiko kukkahatun ja kirkkaan värisen sievän jakkupuvun ja viis veisaa siitä että asuu yhä lähiössä 70-luvun betonikerrostalossa.
En kuollutkaan, vaan vanhenin, silleen se kävi.
49v.. kammottaa ajatus olla 5-kymppinen. Mutta pari kaveria ei eläneet näin vanhaksi, niin siihen nähden tämä on ihan hyvä vaihtoehto. Kivaa olla terve.
Kun aloin toistamaan hokemia "Ai kauheeta" ja "voi hyvän tähen".
Yksi päivä mietin mistä nuo hokemat olen oppinut. No omalta äidiltäni tietenkin.
Joka kerta kun sanon "voi hyvän tähen" tiedän että kuulostan mummolta.
Miksi kaikki palstalaiset ajattelee
että yli 50 vuotias on aina ruma ja lihava?
Olen itse aikuisen näköinen kaunis ja hoikka nainen.
Kasvot ja olemus silti siro ja tyttömäinen.
Jos laitan minimekon..en saa miehiltä rauhaa=hyvä kroppa
siksi en laita :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä
Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?
Ei tässä puhuttu ylipainosta, vaan tätimäisyydestä. Joka kyllä suakin katsoo peilistä, nöet sitä itse tai et.
No ei välttämättä. Omaa ulkomuotoa on toki vaikea arvioida objektiivisesti, mutta minäkin tunnen useita, jopa seitsemänkymppisiä, naisia jotka ovat onnistuneet säilyttämään nuoruuden tyttömäisyyden olemuksessaan. Se koostuu hoikkana pysymisestä, iloisesta ja energisestä elämänasenteesta sekä nuorekkaasta pukeutumisesta ja kampauksesta. Eikä ole kysymys mistään epätoivoisesta ikiteiniyden tavoittelusta kauneusleikkauksineen ym, sehän on noloudessaan paljon tätimäisyyttä kamalampaa :D
Kyllä se vaan on omista valinnoista kiinni, tätiytyykö vai pysyykö nuorekkaana. Omiin valintoihin lasken liikkumisen ja ravitsemuksen lisäksi myös elämänasenteen. Esteettiseltä kannalta toki on hienoa, jos itsetunto tätimäisyyden kestää, mutta entäs se fyysinen puoli? Tuolla ketjun alussa joku 5-kymppinen oli tyytyväinen kun ylipainostaan huolimatta jaksaa kävellä ja käydä töissä, eikä näin ollen näe tarvetta painon pudottamiselle. Mutta alkakaas katsella niitä 7-kymppisiä ja heidän toimintakykyään verraten liikkumattomia/ylipainoisia ja terveemmin eläneitä... erot alkaa olla aikamoisia, toiset liikkuu jo rollaattorin avulla ja toiset tekee vielä omakotitalon lumityöt ja ruohonleikkuut 8-kymppisenä. Eikö yhtään pelota se raihnainen vanhuus?
Tsiisus taas tätä palstaa. Niin, sehän onkin itsestä kiinni mitä perinnöllisiä sairauksia alka puhjeta keski-iässä. Esimerkiksi minä valitsin että nivelrikkoni puhkeaa nelikymppisenä...
Ihan aikuisten oikeesti: vaihtoehdot eivät ole läski täti ja hoikka tyttömäinen, vaan siinä välissä on kokonainen kirjo kaikenlaista kurppaa ja kuivankesän oravaa, jolla on hyvä lihaskunto mutta naama vekeillä kuin petolinnun pee.
No ei välttämättä. Omaa ulkomuotoa on toki vaikea arvioida objektiivisesti, mutta minäkin tunnen useita, jopa seitsemänkymppisiä, naisia jotka ovat onnistuneet säilyttämään nuoruuden tyttömäisyyden olemuksessaan. Se koostuu hoikkana pysymisestä, iloisesta ja energisestä elämänasenteesta sekä nuorekkaasta pukeutumisesta ja kampauksesta. Eikä ole kysymys mistään epätoivoisesta ikiteiniyden tavoittelusta kauneusleikkauksineen ym, sehän on noloudessaan paljon tätimäisyyttä kamalampaa :D
Kyllä se vaan on omista valinnoista kiinni, tätiytyykö vai pysyykö nuorekkaana. Omiin valintoihin lasken liikkumisen ja ravitsemuksen lisäksi myös elämänasenteen. Esteettiseltä kannalta toki on hienoa, jos itsetunto tätimäisyyden kestää, mutta entäs se fyysinen puoli? Tuolla ketjun alussa joku 5-kymppinen oli tyytyväinen kun ylipainostaan huolimatta jaksaa kävellä ja käydä töissä, eikä näin ollen näe tarvetta painon pudottamiselle. Mutta alkakaas katsella niitä 7-kymppisiä ja heidän toimintakykyään verraten liikkumattomia/ylipainoisia ja terveemmin eläneitä... erot alkaa olla aikamoisia, toiset liikkuu jo rollaattorin avulla ja toiset tekee vielä omakotitalon lumityöt ja ruohonleikkuut 8-kymppisenä. Eikö yhtään pelota se raihnainen vanhuus?