Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne itseäni tätimäistyneenä neljänkympin puolivälissä, luultavasti koska en elä perinteistä perhe-elämää.
Mutta söin juuri gluteenittoman luomukaurapuuron mustikoilla ja Himalayan suolalla ja oliiviöljyllä, ei lisättyä sokeria... Monivitamiinitabletti meni myös, ubikinonia, arginiinia ja glutamiinia samoin. Kylmäpuristettua oliiviöljyä 2 rkl päivässä sydänterveyteen Dr Michael Moseleyn ohjeiden mukaan. Tiedän nelikymppisiä jotka ovat aloittaneet verenpainelääkityksen ja olen ajatellut taistellalääkityksiä vastaan niin kauan kuin voin.Eilen elin kuin en olisi vielä edes aikuinen kun huomaamattani vetäisin suklaalevyn naamaan. Ajattelin syödä vain pari palaa... Sitten harkitsin kansalaisaloitteen tekemistä sokerituotteiden rajoittamiseksi. Karkkia ja suklaata ei saisi myydä säästöpakkauksissa! Jos 50 g:n suklaapatukka maksaa euron, niin 200 g:n levyn pitäisi maksaa 4 euroa, ei 2 euroa.
Kuljeskelen hellehattu päässä kun aurinko paistaa, paljon suojakertoimia maksaläiskien päälle, mutten jaksa enää käyttää peitepuikkoa. Helleattukin hiosti, oli näköjään tehty keinotekoisesti materiaalista, vieläkö oikeita olkihattuja tehdään? Suunnittelen reissua Ranskaan, voisin ihailla ranskalaisten tyyliä ja hoikkuutta, vaikka tiedän että ei ne onnellisuuskoodia ole avanneet, samat kärsimykset kuin muilla, mutta tyyli pysyy.
Tämmöinen moderni täti täällä.
Alapeukun sait siitä, että olet haksahtanut himalajansuola-vedätykseen sekä kuvitellusta ranskalaisten hoikkuudesta. T. Pariisissa asunut täti ;)
Olen myös asunut Ranskassa ja siellä katukuva on samanlainen kuin Suomessa vielä 90-luvulla. Sosiaaliset paineet, hyvän ruuan ja aitojen raaka-aineiden arvostus ja ruokailu sosiaalisena tapahtumana auttavat asiaa.
Ranskassa saa aina lounasseuraa ja silloin tällöin kutsuja syömään ulos tai koteihin.
Himalayan suola on suoraan maasta louhittu mineraalisuola jossa on hienostunut maku, arvostan. Pidän tosin jodioitua suolaa terveysvalintana.
- sama
Siis jodioitu suola Suomessa tärkeä, koska maaperässä on vähän jodia ja suvussani on ollut aika paljon struumaa, joka hävisi kansansairautena sodan jälkeen kun keksittiin lisätä jodia suolaan.
Sama.
PS. Tämä terveysintoilu on mulla tätiyden huipentuma, mulla ei nykyisin näytä olevan muuta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 27-vuotias (tosin täti kyllä, kun veljelläni on lapsia), mutta tätä ketjua oli ihan mielenkiintoista lukea pl. turha jankkaus ja pakotus.
Kaikki keski-ikäiset naiset ei todellakaan ole ns. tätimäisiä vaikka jotkut tässä ketjussa niin ovatkin väittäneet, ja toisaalta jotkut minun ikäiseni ovat jo tätimäisiä.
Mitään pahaahan tätimäisyydessä ei ole, mutta ei kaikki halua sellaisia olla eikä kaikki keski-ikäisetkään naiset ole.
Vierailija kirjoitti:
Tänään kun katselin yhtä leffaa aloin miettiä miksi me naiset meikkaamme. Odotetaanko sitä meiltä, ja ketkä odottavat? Odotammeko me sitä itseltämme? Tuoko se lisää itsetuntoa ja miksi?
Entä miksi mies Iuottaa itseensä vaikkapa työhaastattelussa suihkunraikkaana mutta me peitämme ihon virheet, korostamme silmiä ja suuta, maalaamme itsemme peittoon, tai näkyviin? Entä jos joskus viettäisimme yhdessä sovitun kansainvälisen meikittömän päivän, olisiko se katastrofi, ja jos niin miksi?
Ei lähellekään kaikki naiset meikkaa, eikä meikittömyys ole ollenkaan niin radikaalia kuin luulet.
Minä tätiydyin jo alle kolmekymppisenä. Mutta näillä mennään! Harmaata tukkaa odotellessa.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään kun katselin yhtä leffaa aloin miettiä miksi me naiset meikkaamme. Odotetaanko sitä meiltä, ja ketkä odottavat? Odotammeko me sitä itseltämme? Tuoko se lisää itsetuntoa ja miksi?
Entä miksi mies Iuottaa itseensä vaikkapa työhaastattelussa suihkunraikkaana mutta me peitämme ihon virheet, korostamme silmiä ja suuta, maalaamme itsemme peittoon, tai näkyviin? Entä jos joskus viettäisimme yhdessä sovitun kansainvälisen meikittömän päivän, olisiko se katastrofi, ja jos niin miksi?Ei lähellekään kaikki naiset meikkaa, eikä meikittömyys ole ollenkaan niin radikaalia kuin luulet.
Tämä on totta. Mielestäni nykyään meikkaaminen antaa jopa turhamaisen, negatiivisen mielikuvan. Ainakin joissain piireissä. Itse en edes kehtaa mennä työpaikalleni meikit naamassa vaikka haluaisinkin, koska ei siellä kukaan muukaan nainen käytä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä mielestäni ihan tädiltä näytä. Olen viisikymppinen mutta hoikka. Lyhyt tukka myös mutta mun mielestä näytän vain ikäiseltäni, en varsinaisesti tädiltä.
Jospa laihduttaisitte vähän? Niin ei tulisi niin voimakkaita justiinaviboja.
Lyhty tukka on yksi niistä pahimmista tätimäiseksi tekijöistä, sori nyt vaan. Jos siis miehiltä kysytään. Moni kanap-tukka kuvittelee olevansa seksikäs rokkimimmi, mutta lähinnä aiheuttaa oksetusta.
Juu, shokkiraita siihen vielä 👍
Vierailija kirjoitti:
Täytin viime talvena 40 ja tuntuukin siltä. Talven tuijottelin hiuksia jossa raidat menossa jo puolessa välin, ylipainoa 20 kiloa ja kunto rapistunut. Vaatteet ylilöysiä ja mukavia, nuhjuisia mutta mitä parhaimpia kotivaatteita.
Pakko oli aloittaa vielä yhden kerran taistelu että jos ei ihan vielä sinne täysin tätiosastoon menisi.Leikkasin ja värjäsin hiukset nätiksi, hoidan ihoa kuin hullu, nypin karvoja kuin mielipuoli. Lenkillä ja salilla olen pudottanut painoa 15 kiloa ja ostanut muutaman vaatteen jotka ei ole tunikoita tai villatakkeja.
Silti naamassa näkyy kaikki, jos syö suolaista tai makeaa tai on nukkunut huonosti. Palautuminen yhtään mistään on hidasta ja voi miten kiva olisi jos kaikki olisi vaan mukavaa. Kun lähtee ulos niin pesee vaan hampaat ja harjaa hiukset.
Mutta ei, on ryppyvoidetta ja kosteuttajaa, heleyttäjää ja silottavaa. Pitää meikata vähän mutta korostaa jotain, joskus huulia jotka jo valuu alaspäin ja lurppaluomia. Eipä ole muita vaihtoehtoja.En tiedä mistä ostaisi vaatteet, nykyään en mieti onko tää kiva vaan että sopiiko vaate tämän ikäiselle.
Mitä ihmettä kropalla oikein tapahtuu, mieli on kuin 20 vuotiaalla toki turha hössötys on jäänyt. Mutta kroppa valuu ja iho muuttuu, se käy niin äkkiä. Tuntuu että yhdessä yössä menee jo ison harppauksen väärään suuntaan.
Äitini oli kaunis nainen vielä 60 vuotiaana, salaa toivon että olisin perinyt edes osan niistä geeneistä.
Miksi olet noin ankara itsellesi? Ei pidä paikkaansa ettei olisi muista vaihtoehtoja. Voisit lisätä elämääsi sellaista mistä tulee hyvä mieli. Ystäviä, seksiä, taidetta, luontoa. Hyvä ruoka ja viini kohtuudella nautittuna on myös ihania asioita. Kaikkea hyvää elämääsi toivoo täti 52 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätien luokittelu paljastaa vain, että tätejä on niin moneen lähtöön että luokittelemalla pitää koittaa saada edes jotain tolkkua. Ainakaan nykynuoriso ei tunnu olevan yhtä monimuotoista.
Tätiys alkaa, kun oppii sijoittamaan muodit ja muiden mielipiteet oikealle paikalleen elämän tärkeysjärjestyksessä, eli alas, ja alkaa elämään mahdollisuuksien rajoissa niin miten itse hyväksi näkee. Joillakin lopputulos on rokkitäti, toisilla taideviittatäti, kolmansilla voguetäti...
Tässä tekstissä on kaikki olennainen. Lämmin kiitos sinulle joka kirjoitit tämän.
Niskakyhmy kaikenikäisillä on tätimäinen. Silloin se ylävartaloseutu on aika iso muutenkin. Aineenvaihdunta juttuko tuo on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Setämäinen kirjoitti:
Vaikka tässä puhutaan "tätimäisyydestä", voisi puhua enemmänkin iän tuoman pakollisen muutoksen eri asteista. Tässä varmaan erityisesti tarkoitetaan sellaista viisikymppistä, joka alkaa näyttää ikäihmiseltä, ehkä ennen aikojaan. Tällainen ennen aikojaan tapahtuva vanheneminen on enemmänkin henkinen tila, joka alkaa näkyä päälle päin. Se, mikä eniten vanhentaa, on olemus. Jos olemus on tyytymätön tai katkera, ei mikään treenaus tai muotivaate voi muuttaa ennen aikojaan vanhentuneen sielun antamaa vaikutelmaa. Äreä ja tyytymätön ilme ennen pitkää tekee kasvoihin juonteet, jotka pitävät äreän ja tyytymättömän ilmeen esillä, vaikka et enää olisikaan äreä ja tyytymätön. Naururypyt toisaalta vain kaunistavat ja nuorentavat ihmistä.
Iän tuoman fyysisen kunnon alenema on eri ihmisillä eri suuruinen. Ääri-ilmiöinä ovat kumaraksi menevä ryhti, kävelyaskeleiden lyhyys ja koukkujalkaisuus, tasapainoton, leveälle haarottava kävely, ja yleinen kömpelyys ja aristelu, kun liikkuvuudesta ei ole pidetty huolta. Ikääntymislihominen keskittyy ainakin miehillä vatsaan ja vyötärölle, ja autoilu, istumatyö ja lihaskunnon heikkeneminen vähentävät lihasta muualta, jolloin tulee sellainen ohutkinttuinen ja -kätinen kävelevä tynnyri mieleen.
Sopimaton hiustyyli joskus vanhentaa, sille ei voi mitään. Kun kaljuuntuvan pään yli aletaan vetää pitkiä sivuhiuksia tai takahiuksia, tai kaljuuntuva yrittää *väkisin* nuorentua ponnarilla tai mulletilla, mitään ei enää ole pelastettavissa. Tupakointi ja reipas iltaelämä valvomisineen vanhentaa, miehille voi tulla karu "elämää nähneen" vanhan sotaratsun aura, jotkut saattavat sitä pitää jopa miellyttävänä piirteenä. Naisista en tiedä, kuuluvat valittelevan ryppyjä, keltaisia sormia ja hampaita, sekä äänen karhenemista. Tom Waitsin ääni sopii elämää nähneelle kulkujätkälle, tavallaan imagoksi, mutta kyllä sama ääni daamilla kunnon tupakkayskän säestämänä jo vähän ikäpainetta luo ilmiasuun. Kova auringonotto eteläisillä mailla tuo kelle tahansa juonteisen, ryppyisen ja maksaläiskäisen ahavan kuin Jack Cousteaulla, se on nuorekkaan rusketuksen hinta, olla viisikymppisenä päältä kuin maailman meret kiertänyt merimies, nahka kuin satavuotiaassa satulassa.
Eli suurin osa näistä ikäilmiöistä eivät liity sukupuoleen, vaan yksilöiden ja elämäntapojen erot ovat suuremmat kuin sukupuolten väliset erot.
Elämäntavatkaan ei pelkästään pelkästään tee tädiksi eikä ne rypyt😁vaan se on jotain muuta, jämähdystä nuoruuden tyylivivahteisiin tms. Jotenkin se olemus ei päivity tähän päivään vaik yrittäisi olla "trendien mukana" voi olla että sillä jäykällä vartalolla on myös osuutensa.[/quote
Lisäisin vielä, että se on katkeraa mutta hyveellistä jämähtämistä siihen puusilmäiseen ankeutukseen, , että millään tyyleillä ei ole mitään väliä. Sehän on monille suomalaisille kunnia-asia; ei ole mitään väliä sillä, miten itsestään pitää huolta ja miten laittautuu. Puskasta reväistynä naturellina on parasta ja suupielet varmuuden vuoksi alaspäin.
Kyllä nyt ankeuttajat iski ketjuun! Ette ymmärrä tätiyden syvintä olemusta ollenkaan, ettekä nähtävästi ole lukeneet koko ketjua.
Tätiys ei ole jämähtämistä, vaan nimenomaan itsensä hyväksymistä ja uusien, mukavampien asioiden löytämistä. Tyyli se on tätityylikin, ja sillä on väliä! Tädit ovat hyvin huolellisia mitä tulee liiveihin, kenkiin ja muihin vermeisiin. Ei ole välinpitämättömyyttä siinä.
Suupielet alaspäin on nyt teillä, jotka täällä vääristelette tätiyttä joksikin, mitä se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä ikäpolvea, joka oli nuorena paljon tätimäisempi kuin konsanaan vanhuudessa. Minun nuoruudessani nuorisomuoti teki vasta tuloaan, ensin isoihin kaupunkeihin ja sitten hiljalleen leviten koko maahan. Minulla ei ollut teininä farkkuja, joita silloin kutsuttiin jameksiksi, harvalla maaseudun nuorella oli, joillakin koviksilla ehkä. Vanhoja valokuvia katsellesani huomaan, miten tätimäisiä leninkeja ja jakkupukuja käytin lukioaikoinani, osin vielä ensimmäisinä opiskeluvuosinakin. Luennolle menin kuten useimmat tytöt hame päällä ja käsilaukku keikkuen. Jossain vaiheessa tyylini sitten muuttui. Kuvaan tulivat farkut prässihousujen rinnalle, ja vaatekomeron sisältö alkoi uudistua, kun aloin ommella itse vaatteeni. Siihen nuoruuteni tätityyliin en ole koskaan palannut. Vaikka kiloja on tullut enemmän kuin laki sallii, niin harvoin vetäisen hameen tai mekon päälleni, melkeinpä vain hautajaisiin, jos edes sinne. Tänään päälläni on harvinaista kyllä sellainen mekon ja tunikan välimuoto. Se on vilpoisampi kuin verkkarit tai muut pitkät housut.
Olihan tuo ikäistään vanhemmalta näyttäminen muotia 80- ja 90-lukujen vaihteessakin. Sanotaan sitten vaikka tätimuodiksi :-)
Meillä lukiossa koululaukkuina piti olla salkut! Tätisalkuiksi ne teki kukkakuvioinen Jacquard-kangas. Salkun reunat olivat nahkaa ja kulmat teräsvahvikkeiset. Reunat muodostivat kehyksen ison sivun kukkakuviolle. Muistaako kukaan tätä muotivillitystä, vai oliko vain paikallinen haksahdus meillä pikkukunnassa? Vastalauseeksi tälle tyttöjen tyylille jotkut pojat kantoivat koulukirjansa Siwan muovikasseissa.
Tytöillä oli myös kankaiset pillerihatut, aivan kammottavat. Muistaakseni ne oli tehty jostain Marimekon kankaasta joten ihan ranskalaisesta eleganssista ei ollut kyse, varsinkaan kun niihin yhdistettiin maripaita ja farkut.
Lukion jälkeen menin sitten opiskelemaan kaupalliseen oppilaitokseen, jossa oli naisvaltainen linja. Siellä kaikilla oli olkatopatut jakut ja tukka tärkätty hiuslakalla kivikovaksi kotkanpesäksi. Tehokkaan aikuisen sihteerin ulkonäköä tavoiteltiin.
Tuo aika 90-luvun alussa taisi olla viimeisin kerta, kun pukeutumisella ja kampauksella haluttiin luoda omaa ikää aikuismaisempi ja ammattimainen vaikutelma. Sen koommin ei ole haluttu asuvalinnoilla saada lisää ikää, vaan aikuisuutta ja luonnollista ikääntymistä on vuosi vuodelta alettu peitellä ja hävetä yhä enemmän. Jopa myöhäiskeski-ikäiset raakut yrittävät salilla treenata itselleen Kardashian-persettä. Miten alas voi ihminen vajota?
Tästä syystä tämä tätiketju on mielestäni terve ilmiö ja yksi harvoista hyvän mielen ketjuista AV:lla. Tulee arvostaa itseään ja tyyliään, aikuisuuttaan ja tietää, mikä on hyväksi itselle. Hyväksi eivät ole stringit eivätkä kangastossut, joiden pohja on ohutta pahvia. Täti ajattelee aina omaa ja muiden parasta. Jopa sen kaljuuntuvan sedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä eskaloitui nopeasti.
Totta. Kertoo aika paljon ajastamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätivaihe tuli kehiin sillä viikolla kun sain moniteholasit ja Plussa-kortin. Ei paluuta myöhäisteini-ikään, jolloin kehtasi vielä tanssia tallibileiden aamunkähmässä pöydillä. Prätkäbeiben ajat vain hama muisto vain...
Oma mukavuus ja hyvinvointi alkoivat mennä sen edelle, mitä muut ajattelevat. Kengänkorot mataloituivat ja kovilla pakkasilla siirryin käyttämään toppahousuja. Eikä kiinnosta enää shoppailla niin että olisi aina joka tilanteeseen "trendikkäitä" vaatteita. Kunhan on siistit vaatteet, persoonani ei ole niistä kiinni.
Juoksin maratonin 40-vuotiaana. Maalisuoralla oli kuvaaja. Ja kun kuvat tulivat nettiin järkytyin tätimästymisestäni. Ylähuuli oli ohut, kapea ja näytti iäkkän naisen suulta. Kaulalle ja leuan alle on alkanut tulla löysää. Otsassa on kunnon sibeliusurat...
Alavatsa pömpöttää tietyllä tavalla tätimäisesti, kuten vanhemmilla naisilla useinkin. Pukeutumisessa valitsen luonnonmateriaaleja, huonekaluissa käytettävyys ja esim. istuinmukavuus ratkaisevat enemmän kuin pelkkä ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään kun katselin yhtä leffaa aloin miettiä miksi me naiset meikkaamme. Odotetaanko sitä meiltä, ja ketkä odottavat? Odotammeko me sitä itseltämme? Tuoko se lisää itsetuntoa ja miksi?
Entä miksi mies Iuottaa itseensä vaikkapa työhaastattelussa suihkunraikkaana mutta me peitämme ihon virheet, korostamme silmiä ja suuta, maalaamme itsemme peittoon, tai näkyviin? Entä jos joskus viettäisimme yhdessä sovitun kansainvälisen meikittömän päivän, olisiko se katastrofi, ja jos niin miksi?Ei lähellekään kaikki naiset meikkaa, eikä meikittömyys ole ollenkaan niin radikaalia kuin luulet.
Tämä on totta. Mielestäni nykyään meikkaaminen antaa jopa turhamaisen, negatiivisen mielikuvan. Ainakin joissain piireissä. Itse en edes kehtaa mennä työpaikalleni meikit naamassa vaikka haluaisinkin, koska ei siellä kukaan muukaan nainen käytä :D
Et meikkaa vaikka haluaisit..? Kasva jo aikuiseksi. Toisin käyttäytyvien tai toimivien (meikkaavien) naisten väheksyntä ei sekään ole tyylikästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä
Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?
Jos katsot yhtään ympärillesi, huomaat että 50 ikävuoden jälkeen painoa alkaa kertyä, vaikka kuinka liikkuisi. Vain himourheilijat ja poikkeusgeeneillä varustetut säästyvät.
Aasialaiset? Näköjään heidän ruokavaliollaan pysyy solakkana myöhemminkin.
Kyse ei ole liikunnasta vaan ruuasta.
+30v aineenvaihdunta muuttuu, eli ruuan määrää pitäisi vähentää, mutta kun on tottunut syömään saman verran kuin keskivertomies, niin tottumuksia on vaikeaa muuttaa.
Vaikeaa, muttei mahdotonta.
Vatsavaivojen myötä noudatin tiukkaa ruokavaliota, jossa sokerit oli kielletty. Paino putosi kilon viikossa liikkumatta.
Yli 12kg lähti neljässä kuukaudessa ja painonpudotus jatkui vaikka söin silloin tällöin palasen suklaata.
75kg -> 63kg.
Kyllä se kroppa vähemmälläkin pärjäsi, piti vaan tottua.
Kun menee ravintolaan, haluaa syödä sen koko annoksen, vaikka se on miehelle mitoitettu. Lisäksi kun syö muiden valmistamaa ruokaa, siinä on monesti enemmän piilorasvaa ja suolaa, kuin itsetehdyssä ruuassa. (Joo, tiedän poikkeukset)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä
Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?
Jos katsot yhtään ympärillesi, huomaat että 50 ikävuoden jälkeen painoa alkaa kertyä, vaikka kuinka liikkuisi. Vain himourheilijat ja poikkeusgeeneillä varustetut säästyvät.
Aasialaiset? Näköjään heidän ruokavaliollaan pysyy solakkana myöhemminkin.
Kyse ei ole liikunnasta vaan ruuasta.
+30v aineenvaihdunta muuttuu, eli ruuan määrää pitäisi vähentää, mutta kun on tottunut syömään saman verran kuin keskivertomies, niin tottumuksia on vaikeaa muuttaa.Vaikeaa, muttei mahdotonta.
Vatsavaivojen myötä noudatin tiukkaa ruokavaliota, jossa sokerit oli kielletty. Paino putosi kilon viikossa liikkumatta.
Yli 12kg lähti neljässä kuukaudessa ja painonpudotus jatkui vaikka söin silloin tällöin palasen suklaata.
75kg -> 63kg.
Kyllä se kroppa vähemmälläkin pärjäsi, piti vaan tottua.Kun menee ravintolaan, haluaa syödä sen koko annoksen, vaikka se on miehelle mitoitettu. Lisäksi kun syö muiden valmistamaa ruokaa, siinä on monesti enemmän piilorasvaa ja suolaa, kuin itsetehdyssä ruuassa. (Joo, tiedän poikkeukset)
Kiva että sinulle kävi noin helposti. Itse olen ollut ostamatta mitään makeaa kotiin jo puoli vuotta eikä kilot tipu! Tällä hetkellä ei sentään nousekaan, joten on sekin jotain... Syön lautasmallin mukaan puolet kasvista, ja vältän pitkälle jalostettuja eineksiä joissa on piilosokereita yms.
Jopa mummoni oli aikoinaan tanakka, joten kait nämä jotain nälkävuosien selviytyjägeenejä ovat...
Olen myös asunut Ranskassa ja siellä katukuva on samanlainen kuin Suomessa vielä 90-luvulla. Sosiaaliset paineet, hyvän ruuan ja aitojen raaka-aineiden arvostus ja ruokailu sosiaalisena tapahtumana auttavat asiaa.
Ranskassa saa aina lounasseuraa ja silloin tällöin kutsuja syömään ulos tai koteihin.
Himalayan suola on suoraan maasta louhittu mineraalisuola jossa on hienostunut maku, arvostan. Pidän tosin jodioitua suolaa terveysvalintana.
- sama