Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo kauan sitten totesin, että farkut ei ole enää mun juttu. Vaikka kuinka sanottaisiin, että ne käy kaiken ikäisille, niin mun naama vaan ei sovi farkuille. Ei ole vartalosta kiinni, silloin olin vielä paljon hoikemmassa kunnossakin. Ne vaan ei jotenkin sopineet yhteen, mun naama ja farkut.
Tätiytymisen huomaa parhaiten sivukuvasta. Just se niskan / kaulan asento ja jostain kumman syystä mun laihat käsivarret on muuttuneet paksuiksi. Olen lyhentynytkin, mikä tarkoittaa että selassä on nikamien välit litistyneet, siksi kai tuo pään asentokin on se mikä on. Vaikka kuinka yritän suoristaa niskaani, se vaan on koukussa. Grrr.
Ja mun pienet rinnat, joihin olen aina ollut tyytyväinen, koska ne tekee vartalosta tyttömäisemmän, on yhtäkkiä kasvaneet ainakin pari kuppikokoa, ja mulle on ilmaantunut ns. tissivako, josta en tykkää. En ole ikinä halunnut isoja rintoja, nyt vihaan näitä löllyköitä.
Tukan kanssa on oma juttunsa. Ei näytä hyvältä enää pitkänä, kun on naama jo vanhentunut, mutta ei lyhytkään ole kiva, varsinkaan sivusta katsottuna. Kun se niska.
Vihaan jos rintojen välissä on pyllyvako. Tämä on just todella tätimäistä ja jotkut tekee tämän tahallaan, litistävät rintansa yhteen. Vielä jos on sellanen kreppipaperi-iho.
Kreppipaperi- / kalkkunaiho dekolteessa paljastaa "terassitädin" ;)
On pakko nostaa ketjua korjatakseni suuren virheen tässä ammoin. Siis kuivuneet, ikinuoruutta etsivät "terassitädit" on erittäin kaukana tätiyden ytimestä. Olette ymmärtäneet totaalisen väärin.
Tätiys on lempeyttä itseä ja muita kohtaan. Ei etsitä kadotettua nuoruutta millään rutisteilla ja muoveillla, vaan hyväksytään se, mitä aika mukanaan tuo. Jos tissien väliin syntyy pyllyvako, sitten syntyy. Elämäniloa ei estä pyllyvako väärässä paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo kauan sitten totesin, että farkut ei ole enää mun juttu. Vaikka kuinka sanottaisiin, että ne käy kaiken ikäisille, niin mun naama vaan ei sovi farkuille. Ei ole vartalosta kiinni, silloin olin vielä paljon hoikemmassa kunnossakin. Ne vaan ei jotenkin sopineet yhteen, mun naama ja farkut.
Tätiytymisen huomaa parhaiten sivukuvasta. Just se niskan / kaulan asento ja jostain kumman syystä mun laihat käsivarret on muuttuneet paksuiksi. Olen lyhentynytkin, mikä tarkoittaa että selassä on nikamien välit litistyneet, siksi kai tuo pään asentokin on se mikä on. Vaikka kuinka yritän suoristaa niskaani, se vaan on koukussa. Grrr.
Ja mun pienet rinnat, joihin olen aina ollut tyytyväinen, koska ne tekee vartalosta tyttömäisemmän, on yhtäkkiä kasvaneet ainakin pari kuppikokoa, ja mulle on ilmaantunut ns. tissivako, josta en tykkää. En ole ikinä halunnut isoja rintoja, nyt vihaan näitä löllyköitä.
Tukan kanssa on oma juttunsa. Ei näytä hyvältä enää pitkänä, kun on naama jo vanhentunut, mutta ei lyhytkään ole kiva, varsinkaan sivusta katsottuna. Kun se niska.
Vihaan jos rintojen välissä on pyllyvako. Tämä on just todella tätimäistä ja jotkut tekee tämän tahallaan, litistävät rintansa yhteen. Vielä jos on sellanen kreppipaperi-iho.
Kreppipaperi- / kalkkunaiho dekolteessa paljastaa "terassitädin" ;)
On pakko nostaa ketjua korjatakseni suuren virheen tässä ammoin. Siis kuivuneet, ikinuoruutta etsivät "terassitädit" on erittäin kaukana tätiyden ytimestä. Olette ymmärtäneet totaalisen väärin.
Tätiys on lempeyttä itseä ja muita kohtaan. Ei etsitä kadotettua nuoruutta millään rutisteilla ja muoveillla, vaan hyväksytään se, mitä aika mukanaan tuo. Jos tissien väliin syntyy pyllyvako, sitten syntyy. Elämäniloa ei estä pyllyvako väärässä paikassa.
Mun elämäniloni todellakin estää esim. pullistunut omenavartalo ja siksi en aio hyväksyä sitä. En yritä näyttää nuorelta vaan parhaalta itseltäni. En myöskään tunne minkäänlaista lisääntynyttä lempeyttä yhtään mitään kohtaan enkä aio mitenkään astua sivuun seesteilemään.
Nämä "hyväksytään kaikki lässähtäneet itsemme"-kommentit käyvät hermolleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo kauan sitten totesin, että farkut ei ole enää mun juttu. Vaikka kuinka sanottaisiin, että ne käy kaiken ikäisille, niin mun naama vaan ei sovi farkuille. Ei ole vartalosta kiinni, silloin olin vielä paljon hoikemmassa kunnossakin. Ne vaan ei jotenkin sopineet yhteen, mun naama ja farkut.
Tätiytymisen huomaa parhaiten sivukuvasta. Just se niskan / kaulan asento ja jostain kumman syystä mun laihat käsivarret on muuttuneet paksuiksi. Olen lyhentynytkin, mikä tarkoittaa että selassä on nikamien välit litistyneet, siksi kai tuo pään asentokin on se mikä on. Vaikka kuinka yritän suoristaa niskaani, se vaan on koukussa. Grrr.
Ja mun pienet rinnat, joihin olen aina ollut tyytyväinen, koska ne tekee vartalosta tyttömäisemmän, on yhtäkkiä kasvaneet ainakin pari kuppikokoa, ja mulle on ilmaantunut ns. tissivako, josta en tykkää. En ole ikinä halunnut isoja rintoja, nyt vihaan näitä löllyköitä.
Tukan kanssa on oma juttunsa. Ei näytä hyvältä enää pitkänä, kun on naama jo vanhentunut, mutta ei lyhytkään ole kiva, varsinkaan sivusta katsottuna. Kun se niska.
Vihaan jos rintojen välissä on pyllyvako. Tämä on just todella tätimäistä ja jotkut tekee tämän tahallaan, litistävät rintansa yhteen. Vielä jos on sellanen kreppipaperi-iho.
Kreppipaperi- / kalkkunaiho dekolteessa paljastaa "terassitädin" ;)
On pakko nostaa ketjua korjatakseni suuren virheen tässä ammoin. Siis kuivuneet, ikinuoruutta etsivät "terassitädit" on erittäin kaukana tätiyden ytimestä. Olette ymmärtäneet totaalisen väärin.
Tätiys on lempeyttä itseä ja muita kohtaan. Ei etsitä kadotettua nuoruutta millään rutisteilla ja muoveillla, vaan hyväksytään se, mitä aika mukanaan tuo. Jos tissien väliin syntyy pyllyvako, sitten syntyy. Elämäniloa ei estä pyllyvako väärässä paikassa.
Mun elämäniloni todellakin estää esim. pullistunut omenavartalo ja siksi en aio hyväksyä sitä. En yritä näyttää nuorelta vaan parhaalta itseltäni. En myöskään tunne minkäänlaista lisääntynyttä lempeyttä yhtään mitään kohtaan enkä aio mitenkään astua sivuun seesteilemään.
Nämä "hyväksytään kaikki lässähtäneet itsemme"-kommentit käyvät hermolleni.
Et joko ole tätiytynyt tai on laastarinvaihdon aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään kun katselin yhtä leffaa aloin miettiä miksi me naiset meikkaamme. Odotetaanko sitä meiltä, ja ketkä odottavat? Odotammeko me sitä itseltämme? Tuoko se lisää itsetuntoa ja miksi?
Entä miksi mies Iuottaa itseensä vaikkapa työhaastattelussa suihkunraikkaana mutta me peitämme ihon virheet, korostamme silmiä ja suuta, maalaamme itsemme peittoon, tai näkyviin? Entä jos joskus viettäisimme yhdessä sovitun kansainvälisen meikittömän päivän, olisiko se katastrofi, ja jos niin miksi?Ei lähellekään kaikki naiset meikkaa, eikä meikittömyys ole ollenkaan niin radikaalia kuin luulet.
Tämä on totta. Mielestäni nykyään meikkaaminen antaa jopa turhamaisen, negatiivisen mielikuvan. Ainakin joissain piireissä. Itse en edes kehtaa mennä työpaikalleni meikit naamassa vaikka haluaisinkin, koska ei siellä kukaan muukaan nainen käytä :D
Meikittömyys on mielestäni kivannäköistä.
Vierailija kirjoitti:
Kike Elomaa edustaa semmoista 60v naista, jollainen haluaisin olla sitten pitkän pitkän ajan päästä.. On säilyttänyt raaminsa eikä ole pehmentynyt mummomaiseksi, ei pykeutumiseltaan eikä hiuksiltaankaan. Miksi leikata upeat kiharat lyhyeksi.
Koska viimeksi vuonna 86 muodissa ollut kampaus vanhentaa ihan törkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tiettyjä merkkejä, joista voi päätellä tätiytyneensä. Kaikki merkit eivät koske kaikkia naisia, mutta näitä olen eri ihmisillä huomannut:
- kevyt tikattu takki (ei siis urheilullinen)
- järkevät mukavat matalat leveälestiset kengät (merkki Pomar, Gabor, Rieker, Högl, Sievi tai vast.) tai lenkkitossut (mahdollisesti tukipohjallisella tai silikonituilla)
- silmälasit ovat aika must, tätiyden myötä ne ovat monitehot, ja niin viilattu ja tuunattu joka tarpeeseen että maksavat vähintään alessakin 500 euroa
- pitkähihaiset yläosat, joissa ei liian avara kaulus, miel. tunikat
- mukavat joustavat housut, jotka eivät kiristä mistään lounaan jälkeenkään
- käytännöllinen käsilaukku, jonka sisällä kokoon taitettu ostoskassi (kangasta tai eko muuten)
- kotiinmatkalla nyssyköiden määrä on kasvanut eksponentiaalisesti
- puheenaiheissa alkaa vilistä vauvat, joku on aina tullut just mummoksi, etikettiin kuuluu kysellä kuinka tätiytynyt ystäväsi voi ja myös kuulustella lastenlasten kuulumiset ja katsella uusimmat kuvat tai videot älypuhelimesta (tätä varten annetaan etukäteishälytys että kaikki ehtivät laittaa silmälasit nenälle, joillakin on useammat lasit tai vain lukulasit edelleen)
- puhutaan myös paljon siitä asiat on nykyään hoidettu huonosti (siis viranomaisten, poliitikkojen, yms. osalta). Itsekin toistaa fraasia "Mun aikana...." "Kun me oltiin nuoria..."
- kaikilla on joku kremppa tai useampi. Nivelrikko, selkävaiva, yms.
- mysteerinen ilmiö asunnossa: vaikka muutat uuteen isompaan asuntoon tai konmaritat nykyisessä asunnossa rutkasti, kaappitilaa ei ole koskaan tarpeeksi.
- alkoholi ei maistu enää hyvältä, vain jotkut tädit jäävät salaa koukkuun ja lipittävät yksin viiniä tai olutta, monet siirtyvät juomaan teetä (etenkin vihreä tee, rooibos ja yrttitee)
- aletaan kiinnittää huomiota paljon enemmän luontoon ("taas ne syreenit kukkii...") ja eläimiin (etenkin linnut ovat tätien suosiossa).
- sauvakävely ja vesijuoksu, siinä tätien yleisimmät liikuntamuodot. Sähköpyörä nousussa.
- rintaliivit alkavat tuntua epämukavilta, monet vaihtavat kaarituettomiin tai muuten erityisen pehmeisiin.
- joku voi alkaa harkita kansallispuvun käyttämistä juhlapukuna
-
Minä olen vasta kolmekymppinen, mutta näistä moni jo osuu 😅 käytän nykyään vain paljasjalkakenkiä, en halua survoa jalkojani epäterveellisiin korkkareihin. Silmälasit on, piilarit on liian epämukavat käyttää. Monitehoihin on sentään matkaa. Käytännöllinen käsilaukku, jossa kestokassi mukana. Luontoon ja ekologisuuteen olen kiinnittänyt huomiota jo pitkään. Löytyy myös kevyt tikkitakki, kotimainen Luhta tietenkin! Housut ei saa puristaa vyötäröltä ja rintaliivit on pehmeät kaarituettomat. Harrastan hiihtoa ja retkeilyä, en sentään sauvakävele mutta sähköpyörä ois kiva. Alkoholi ei maistu.
Nämä muutokset tuli aika lailla lasten myötä. Mutta ihan sama, ei haittaa! Minusta on ihan mukavaa olla aikuinen ja aikuisen näköinen, nykyään saa paljon parempaa palvelua esim kaupoissa kuin ennen, olen myös itsevarmempi. Tosin edelleen kysytään toisinaan paperit, että ehkä en sitten kuitenkaan ole kovin vanhan näköinen. Ja työpaikallakin olen nuorin. Mutta olen tietoinen että se tätiytymisen aika vielä koittaa enkä vastustele, tätimäisyys on ihan jees.
50v ja painoa on vaikea pitää kurissa vaihdevuosimyrskyissä. Venytän puhuessa vokaaleja ja huokailen tätimäisesti. Silmälasit lepää usein nenänpäässä ja tutkin asioita silmät sirrillään ja huulet mutrussa. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi, ei se pitkä ja ohueksi latvoista kuluva viisikymppisen tukka ole nätti, mieluummin siisti ja paksun näköinen lyhyt.
Entäpä jos se lyhytkään tukka ei näytä paksulta? Pitääkö sitten kieriskellä tuhkassa ja harmitella elämäänsä?
Kroppa nuupahtaa nopeasti, kun vaihdevuodet alkavat vajuuttaa estrogeeniä ja androgeeniä naisilla. Sopiva hormonikorvaushoito korjaa tilanteen ja elämä voi jatkua entistä ehompana. Sukupuolihormonien vaje kun näkyy molemmilla sukupuolilla mm. Lihasmassan vähenemisenä, rasvakudoksen lisääntymisenä, hiusten ohenemisena, nivelten jäykkyytenä, väsymyksenä, kylmänherkkyytenä jne. Eli monet näistä keskusteluketjussa kuvatuista "tätimäisistä" tai "mummomaisista" piirteistä selittyy alkaneilla (esi)vaihdevuosilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tapahtui, kun kaikki lääkärit olivat huomattavasti nuorempia kuin potilas. Mutta siihen tottui, kolme ikävaihetta: "nuoruus, keski-ikä, herrajumala, koska minusta tuli vanha". Kengissä ja vaatteissa haluan mukavuutta, en näkyvyyttä, hiukset puolipitkät ja harmaat. Mitä muuta tarvitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi, ei se pitkä ja ohueksi latvoista kuluva viisikymppisen tukka ole nätti, mieluummin siisti ja paksun näköinen lyhyt.
Entäpä jos se lyhytkään tukka ei näytä paksulta? Pitääkö sitten kieriskellä tuhkassa ja harmitella elämäänsä?
Oma valintahan tuo on. Kun hiukset alkoivat huolestuttavassa määrin lähteä, varasin ajan ihotautilääkäriltä. Diagnoosi oli nopea, perinnöllinen kaljuus. Siis nainenkin kaljuuntuu, mutta hiustenlähtöön on olemassa lääkitys, on auttanut.
Olen kokeillut niin lyhyet kuin puolipitkät hiukset. Viimeksi mainitut ovat ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muita tätien luottovaatekauppoja kuin Peter Hahn? Taideviittatädeillä tietysti Gudrun Sjöden ja Marimekko, mutta mitä muita?
Klingel, Miss Mary of Sweden
Luovuin kaikista vanhoista cyber shop-vaatteista, lävistyksistä sekä shokkihiusväreistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilahduin, kun tajusin että Nansolla ja Marimekolla on tosi ihania vaatteita, ennen ne oli ihan kauheita tätikaapuja. Sitten tajusin että ei perhana, eihän ne vaatteet ole muuttuneet mihinkään, musta on tullut tantta :D Nyt liehun kaavuissani onnellisena kananpyllytukassani ja on oikein mukavaa :)
Tätienergiaa kaikille!
😅 Apua, olen jo täti-ikäinen, mutta Nanson ja Marimekon kaavut ovat edelleenkin järkkyjä. Hiukset pitkät tai puolipitkät, siltä väliltä. Rintoihin tulee vaan lisää jostain en tiedä mistä ja vatsa on korona-ajan löysässä kuosissa. Mutta kevättä kohti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä ikäpolvea, joka oli nuorena paljon tätimäisempi kuin konsanaan vanhuudessa. Minun nuoruudessani nuorisomuoti teki vasta tuloaan, ensin isoihin kaupunkeihin ja sitten hiljalleen leviten koko maahan. Minulla ei ollut teininä farkkuja, joita silloin kutsuttiin jameksiksi, harvalla maaseudun nuorella oli, joillakin koviksilla ehkä. Vanhoja valokuvia katsellesani huomaan, miten tätimäisiä leninkeja ja jakkupukuja käytin lukioaikoinani, osin vielä ensimmäisinä opiskeluvuosinakin. Luennolle menin kuten useimmat tytöt hame päällä ja käsilaukku keikkuen. Jossain vaiheessa tyylini sitten muuttui. Kuvaan tulivat farkut prässihousujen rinnalle, ja vaatekomeron sisältö alkoi uudistua, kun aloin ommella itse vaatteeni. Siihen nuoruuteni tätityyliin en ole koskaan palannut. Vaikka kiloja on tullut enemmän kuin laki sallii, niin harvoin vetäisen hameen tai mekon päälleni, melkeinpä vain hautajaisiin, jos edes sinne. Tänään päälläni on harvinaista kyllä sellainen mekon ja tunikan välimuoto. Se on vilpoisampi kuin verkkarit tai muut pitkät housut.
Olihan tuo ikäistään vanhemmalta näyttäminen muotia 80- ja 90-lukujen vaihteessakin. Sanotaan sitten vaikka tätimuodiksi :-)
Meillä lukiossa koululaukkuina piti olla salkut! Tätisalkuiksi ne teki kukkakuvioinen Jacquard-kangas. Salkun reunat olivat nahkaa ja kulmat teräsvahvikkeiset. Reunat muodostivat kehyksen ison sivun kukkakuviolle. Muistaako kukaan tätä muotivillitystä, vai oliko vain paikallinen haksahdus meillä pikkukunnassa? Vastalauseeksi tälle tyttöjen tyylille jotkut pojat kantoivat koulukirjansa Siwan muovikasseissa.
Tytöillä oli myös kankaiset pillerihatut, aivan kammottavat. Muistaakseni ne oli tehty jostain Marimekon kankaasta joten ihan ranskalaisesta eleganssista ei ollut kyse, varsinkaan kun niihin yhdistettiin maripaita ja farkut.
Lukion jälkeen menin sitten opiskelemaan kaupalliseen oppilaitokseen, jossa oli naisvaltainen linja. Siellä kaikilla oli olkatopatut jakut ja tukka tärkätty hiuslakalla kivikovaksi kotkanpesäksi. Tehokkaan aikuisen sihteerin ulkonäköä tavoiteltiin.
Tuo aika 90-luvun alussa taisi olla viimeisin kerta, kun pukeutumisella ja kampauksella haluttiin luoda omaa ikää aikuismaisempi ja ammattimainen vaikutelma. Sen koommin ei ole haluttu asuvalinnoilla saada lisää ikää, vaan aikuisuutta ja luonnollista ikääntymistä on vuosi vuodelta alettu peitellä ja hävetä yhä enemmän. Jopa myöhäiskeski-ikäiset raakut yrittävät salilla treenata itselleen Kardashian-persettä. Miten alas voi ihminen vajota?
Tästä syystä tämä tätiketju on mielestäni terve ilmiö ja yksi harvoista hyvän mielen ketjuista AV:lla. Tulee arvostaa itseään ja tyyliään, aikuisuuttaan ja tietää, mikä on hyväksi itselle. Hyväksi eivät ole stringit eivätkä kangastossut, joiden pohja on ohutta pahvia. Täti ajattelee aina omaa ja muiden parasta. Jopa sen kaljuuntuvan sedän.
Muuten hyvä kirjoitus, mutta tää ei ole nyt aina seurannut muotia. Harmaat hiukset ovat uudempi muoti-ilmiö, muutama vuosi sitten iso juttu nuorten naisten keskuudessa eikä vieläkään mennyt pois. Nykyään ylipäätään useammat antavat harmaiden kasvaa kun ne ovat kasvakseen ymmärrettyään että ei ne harmaita peittävät kestovärit mitään harmittomia tuotteita ole. 2010-luvull "tätimuoti" oli erityisesti pinnalla, "toimistovaatteet" bleisereineen ja kynähameineen, neutraalit värit ja kalliit laukut joita aikaisemmin oli vain vanhemmilla naisilla.
Kasari-inspiroitunut nuorisomuoti lököverkkareineen, iänikuisine huppareineen ja likaisine valkoisine tennareineen on tosi ankeaa. Toista se oli ysärillä kun alakulttuureja oli joka lähtöön, ja pukeutuminen mieleiseen tyyliin oli nuorillekin edullista (vrt. nykyään nämä mitä asusi on maksanut? jutut joissa vaatteet ovat olevinaan sitä hienompia mitä enemmän ne ovat maksaneet).
Minusta täti-ikä on parasta aikaa pukeutua! Klassinen tyyli sopii hyvin, samoin Gudrun Sjöden-look, ja perus markettilook on ihan ok sekin. Joo, ehkä minarit ja yökerhovaatteet eivät näytä hyvälle, mutta nimenomaan arkipukeutuminen on paljon hauskempaa kuin nuorempana. Tyylillisesti nimenomaan täti-ikäistyminen on ollut hauskaa, eikä haittaa sekään että tulotaso on sellainen että voi ostaa muualtakin kuin henkkamaukalta ja kirpparilta.
Omasta lapsuudesta on jäänyt sellainen mielikuva, että silloin pukeutumisen säännöt täti-ikäisille olivat paljon ahtaammat kuin nykyään ja muotista poikkeaminen herätti heti paheksuntaa. Nykyään tämä ilmiö tuntuu olevan enemmän nuorten ongelma. Toivottavasti he kasvavat siitä yli...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita tätien luottovaatekauppoja kuin Peter Hahn? Taideviittatädeillä tietysti Gudrun Sjöden ja Marimekko, mutta mitä muita?
Klingel, Miss Mary of Sweden
Land's Endiltä löytyy hyvin perusvaatteita joita on helppo asustaa. Tilaan paljon myös Zalandolta. Max Mara/Marina Rinaldi tarjoavat kalliimpaa vaatetta. Ja viime aikoina olen löytänyt useamman kivan yksittäisen vaatteen näiltä pieniltä suomimerkeiltä (Kude, Kanto Design, Telakka, Alpa, Arela, R-Collection).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo kauan sitten totesin, että farkut ei ole enää mun juttu. Vaikka kuinka sanottaisiin, että ne käy kaiken ikäisille, niin mun naama vaan ei sovi farkuille. Ei ole vartalosta kiinni, silloin olin vielä paljon hoikemmassa kunnossakin. Ne vaan ei jotenkin sopineet yhteen, mun naama ja farkut.
Tätiytymisen huomaa parhaiten sivukuvasta. Just se niskan / kaulan asento ja jostain kumman syystä mun laihat käsivarret on muuttuneet paksuiksi. Olen lyhentynytkin, mikä tarkoittaa että selassä on nikamien välit litistyneet, siksi kai tuo pään asentokin on se mikä on. Vaikka kuinka yritän suoristaa niskaani, se vaan on koukussa. Grrr.
Ja mun pienet rinnat, joihin olen aina ollut tyytyväinen, koska ne tekee vartalosta tyttömäisemmän, on yhtäkkiä kasvaneet ainakin pari kuppikokoa, ja mulle on ilmaantunut ns. tissivako, josta en tykkää. En ole ikinä halunnut isoja rintoja, nyt vihaan näitä löllyköitä.
Tukan kanssa on oma juttunsa. Ei näytä hyvältä enää pitkänä, kun on naama jo vanhentunut, mutta ei lyhytkään ole kiva, varsinkaan sivusta katsottuna. Kun se niska.
Vihaan jos rintojen välissä on pyllyvako. Tämä on just todella tätimäistä ja jotkut tekee tämän tahallaan, litistävät rintansa yhteen. Vielä jos on sellanen kreppipaperi-iho.
Kreppipaperi- / kalkkunaiho dekolteessa paljastaa "terassitädin" ;)
On pakko nostaa ketjua korjatakseni suuren virheen tässä ammoin. Siis kuivuneet, ikinuoruutta etsivät "terassitädit" on erittäin kaukana tätiyden ytimestä. Olette ymmärtäneet totaalisen väärin.
Tätiys on lempeyttä itseä ja muita kohtaan. Ei etsitä kadotettua nuoruutta millään rutisteilla ja muoveillla, vaan hyväksytään se, mitä aika mukanaan tuo. Jos tissien väliin syntyy pyllyvako, sitten syntyy. Elämäniloa ei estä pyllyvako väärässä paikassa.
Mun elämäniloni todellakin estää esim. pullistunut omenavartalo ja siksi en aio hyväksyä sitä. En yritä näyttää nuorelta vaan parhaalta itseltäni. En myöskään tunne minkäänlaista lisääntynyttä lempeyttä yhtään mitään kohtaan enkä aio mitenkään astua sivuun seesteilemään.
Nämä "hyväksytään kaikki lässähtäneet itsemme"-kommentit käyvät hermolleni.
Jep. Ymmärrän. Mut kyllä seestyminen oikeesti on ihan tervetullutta kuohunnan jälkeen. Mikä parasta; se tapahtuu myös puolisolle. Ei jakseta enää koohottaa. Laihtua haluaisin ja juuri siitä vyötäröltä. Vaan sille ei tapahdu mitään! Liikun päivittäin ja monipuolisesti ja syön lautasmallin mukaisesti herkkuja kartellen, vaan paino ei putoa. Ei, vaikka 'Sulamon' ruokapäiväkirjan mukaan mun pitäis laihtua reilut 500 g/vko näillä tottumuksilla. No, laihduin 400g kuukauden aikana. Hurra. Ehkä hoitamaton raudanpuute on vaikuttanut asiaan? Jospa rautakuurin myötä alkais rasvakin palaa....
Ero, isän kuolema, äidin syöpä, muutto, jatko-opinnot, työpaikan vaihto, korona. Kaikki kerralla. En ole jaksanut enää pitää itsestäni huolta. Too much elämässä nyt.
Kun halusin, huom. halusin, laittaa jalkaan Kuomat, etten liukastu! Olen siis joko mummo tai lapsi!
Kike Elomaa edustaa semmoista 60v naista, jollainen haluaisin olla sitten pitkän pitkän ajan päästä.. On säilyttänyt raaminsa eikä ole pehmentynyt mummomaiseksi, ei pykeutumiseltaan eikä hiuksiltaankaan. Miksi leikata upeat kiharat lyhyeksi.