Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni häiden suhteen kuta kuinkin aivan kaikki pieleen, hävettää vieläkin. Oli varmasti maailman kurjemmat häät.
- teimme kaiken itse, olin kuoleman väsynyt hääpäivänä, edellisenä yönä en nukkunut silmäystäkään, kun hyvää tarkoittavat kaverit veivät "yllätyspolttareihin" luokseen
- meillä oli pieni lapsi, joka nukkui päikkäreitä ennen vihkimistä, naapuri tuli ja ovikellon pimpottelullaan herätti lapsen ja kaikki aikataulut pilalla, lapsi väsynyt ym
- mun tukka jäi kiireessä karmeaksi, käly "laittoi" vielä viime silauksen..
- vihkipaikalle tuli kiire
- isäni ja siskoni jättivät tulematta, koska toinen pakoili kertomastaan, jonka olemassa oloa oli piilotellut ja johon olin kuitenkin tutustunut ja ystävystynyt, siskoni muuten vain halusi olla hankala kuten aina
- lapsi oli morsiuslapsi ja sai elämänsä ainoan uhmakohtauksen, kun piti kävellä alttarille: halusi mun kukkakimpun, annettava oli
- olin haaveillut tosi pitkään yhden kappaleen soittoa häissäni akustisesti, sen piti olla päivän yksi kohokohta, no lapsi lähti yleisöstä taapertamaan meidän luo ja kompastui alttarin rappusin ja parkui, kukaan ei auttanut, mummot vain istui jäykkänä penkissä
- Juhlapaikalla tarjoilijat oli toivottaman hitaita eikä mikään ollut valmiina, anoppi raivosi pää punaisena, minä häpesin
- meillä oli maltillinen alkoholitarjoilu, koska paikalla oli lapsia, no osa sukulaisista oli paikalla taskumatit kanssa
- ohjelmaa ei oikein ollut
- kaaso, veljeni ja kaverini joutuivat lopulta olemaan koko päivän keittiössä paikkaamassa tunareita keittiön palkollisia
- illan kivat jatkot peruuntuivat, kun jouduimme laittamaan ovet kiinni klo. 23 yllättäen, kun säännöt muuttuivat päivää ennen juhlia..
- hävetti ja kadutti
- hävettää ja kaduttaa edelleenTuo kuulostaa oikeastikin tosi karmealta, olen pahoillani puolestasi.
Ainoa, mitä olisitte voineet hallita asiassa on lapsenne - pienille lapsille ei kannata suunnitella mitään roolia tapahtumassa, ja voivat myös alkaa rääkyä ihan koska tahansa.
Oon tehnyt keikkaa häissä tarjoilijana paljon nuorempana ja sanon aina ei, kun joku suunnittelee tekevänsä itse ruuat.
Muutama vuosi sitten olin kynttiläkutsuilla ja juttelin siellä tulevan morsiamen kanssa . Kiinnostaisko tulla ruokapalkalla tarjoilemaan . Ei kiinnosta. En ymmärrä miksi ystäväni antoi morsiamelle puhelinnnroni. Lähetti viestejä, kunnes tajusin estää nron.
Päivää ennen kaaso soitti ja ilmoitti seuraavan päivän aikataulusta. Ilmoitin on väärä nro , minä en tee mitään ilmaiseksi. Ihan hyvin olisin voinut muutaman tunnin antaa ajastani.
Jälkikäteen kuulin olin tehnyt oharin. Meidän yhteinen ystävä oli ollut häissä ja häneltä oli tivattu soita minulle ja käske tulemaan heti.
Moni asia oli mennyt pieleen, kun en ollut saapunut. Jännä, miten yli 100 hengen häät tarvii yhtä tarjoilijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kyllä oikein hyvin tehty kala tai lihakeitto on paljon parempaa kun öklöt majoneesilla kyllästetyt pastasalaatit ja joka juhlista löytyvät kuivat lihakänttyset.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma häissä tuntuu olevan, että järjestetään häät joihin ei oikeastaan ole varaa ja siten järjestelyt jäävät ikään kuin puolitiehen. Esimerkiksi halutaan isot juhlat ja kutsutaan paljon vieraita. Mutta sitten tarjoilu ontuu ja vieraat jävät joko kokonaan ilmam ruokaa tai ruoka on niin huonoa ettei sitä ilkeä syödä. Mielestäni keitot ja laatikot eivät ole juhlaruokia,silti niitä monissa pippaloissa tuntuu olevan tarjolla.
Jos ihmiset aidosti tekisivät sellaiset juhlat, joihin on aidosti varaa niin monelta pettymykseltä säästytyäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni häiden suhteen kuta kuinkin aivan kaikki pieleen, hävettää vieläkin. Oli varmasti maailman kurjemmat häät.
- teimme kaiken itse, olin kuoleman väsynyt hääpäivänä, edellisenä yönä en nukkunut silmäystäkään, kun hyvää tarkoittavat kaverit veivät "yllätyspolttareihin" luokseen
- meillä oli pieni lapsi, joka nukkui päikkäreitä ennen vihkimistä, naapuri tuli ja ovikellon pimpottelullaan herätti lapsen ja kaikki aikataulut pilalla, lapsi väsynyt ym
- mun tukka jäi kiireessä karmeaksi, käly "laittoi" vielä viime silauksen..
- vihkipaikalle tuli kiire
- isäni ja siskoni jättivät tulematta, koska toinen pakoili kertomastaan, jonka olemassa oloa oli piilotellut ja johon olin kuitenkin tutustunut ja ystävystynyt, siskoni muuten vain halusi olla hankala kuten aina
- lapsi oli morsiuslapsi ja sai elämänsä ainoan uhmakohtauksen, kun piti kävellä alttarille: halusi mun kukkakimpun, annettava oli
- olin haaveillut tosi pitkään yhden kappaleen soittoa häissäni akustisesti, sen piti olla päivän yksi kohokohta, no lapsi lähti yleisöstä taapertamaan meidän luo ja kompastui alttarin rappusin ja parkui, kukaan ei auttanut, mummot vain istui jäykkänä penkissä
- Juhlapaikalla tarjoilijat oli toivottaman hitaita eikä mikään ollut valmiina, anoppi raivosi pää punaisena, minä häpesin
- meillä oli maltillinen alkoholitarjoilu, koska paikalla oli lapsia, no osa sukulaisista oli paikalla taskumatit kanssa
- ohjelmaa ei oikein ollut
- kaaso, veljeni ja kaverini joutuivat lopulta olemaan koko päivän keittiössä paikkaamassa tunareita keittiön palkollisia
- illan kivat jatkot peruuntuivat, kun jouduimme laittamaan ovet kiinni klo. 23 yllättäen, kun säännöt muuttuivat päivää ennen juhlia..
- hävetti ja kadutti
- hävettää ja kaduttaa edelleenTuo kuulostaa oikeastikin tosi karmealta, olen pahoillani puolestasi.
Ainoa, mitä olisitte voineet hallita asiassa on lapsenne - pienille lapsille ei kannata suunnitella mitään roolia tapahtumassa, ja voivat myös alkaa rääkyä ihan koska tahansa.
Oon tehnyt keikkaa häissä tarjoilijana paljon nuorempana ja sanon aina ei, kun joku suunnittelee tekevänsä itse ruuat.
Muutama vuosi sitten olin kynttiläkutsuilla ja juttelin siellä tulevan morsiamen kanssa . Kiinnostaisko tulla ruokapalkalla tarjoilemaan . Ei kiinnosta. En ymmärrä miksi ystäväni antoi morsiamelle puhelinnnroni. Lähetti viestejä, kunnes tajusin estää nron.
Päivää ennen kaaso soitti ja ilmoitti seuraavan päivän aikataulusta. Ilmoitin on väärä nro , minä en tee mitään ilmaiseksi. Ihan hyvin olisin voinut muutaman tunnin antaa ajastani.
Jälkikäteen kuulin olin tehnyt oharin. Meidän yhteinen ystävä oli ollut häissä ja häneltä oli tivattu soita minulle ja käske tulemaan heti.
Moni asia oli mennyt pieleen, kun en ollut saapunut. Jännä, miten yli 100 hengen häät tarvii yhtä tarjoilijaa.
Vähän ihmetyttää tuttujen tai tutun tuttujen ruokapalkalla keittiössä tms työskentely kun vieraat saavat sen saman ruoan nauttia kaikessa rauhassa ja juhlivatkin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samoin kuin Ap:lle, että kutsuttiin mukaan vain osaksi aikaa. Miksi ihmeessä hääparit kuvittelevat tuon olevan vieraalle hyvä diili? Tulemalla vihkimiseen ja johonkin iltajuhlaan olet periaatteessa velvollinen hankkimaan hääparille jonkun lahjan, mutta et pääse itse edes syömään ja seurustelemaan hääparin/muiden vieraiden kanssa juhlien ajaksi. Jos ei ole vara kutsua enempää ihmisiä juhliin, niin jättäisin kokonaan kutsumatta.
Minullekin on käynyt sama. Luulin kaverin olevan vain harvinaisen törppö, mutta ilmeisesti tällainen on yleistäkin? En mennyt häihin, olisi mennyt niin hankalaksi.
Tämä on mun mielestä yleistynyt viime vuosina. Ehkä tämän tarkoitus on karsia sellaiset häävieraat, joita ei aidosti haluta mukaan? Ehkä hääpari ajattelee, että tällaiset vieraat eivät haluakaan tulla ollenkaan mukaan ja laskevat sen varaan?
Ei vaan tässä halutaan antaa sukulaisille jne. se perinteinen hääkokemus ja sitten bilettää kavereiden kanssa. Kaverit kun yleensä häissä tekevät kaikkensa saadakseen sukulaiset lähtemään pois, jotta voivat aloittaa omat juhlansa, ja tuolla tavalla kaikilla on mukavampaa.
"Kaverit kun yleensä häissä tekevät kaikkensa saadakseen sukulaiset lähtemään pois" mitähäh?
Ne on niitä kakaroita, jotka eivät tajua kuinka hyvä meno saadaan päälle kun 50+ tädit, sedät ja enot laittavat vaihteen vapaalle.
Totta! Yli 50-vuotiailla on jo niin vahva itsetunto, että se voivat jorata yömyöhään pelkäämättä, mitä muut ajattelevat. Naamakin on jo niin valahtanut ja läskit hötkyvät, ettei ole pelkoa Insta-kuvaajistakaan. Saa olla vapaa ja luonnollinen ja iloinen ja bilettää täysillä.
Nuori väki kun vain etsiskelee hyviä kuvauspaikkoja, stressaa naamameikistä ja hiuslaitteesta, vääntäytyy kummallisille mutkille ja törröttää huuliaan saadakseen otettua ”luonnollisen” valokuvan, millä he osoittavat, että heillä oli häissä ihan järisyttävän hauskaa!
Valokuvaussessioihin menee kymmeniä minuutteja, kun niitä selfieitä täytyy ottaa lukuisia, mistä voi valita parhaan. Ja sitten menee hyvä tovi siinäkin, kun pitää miettiä kivat tekstit ja valita hashtagit #bridesmaid #rakasystävä #ihanathäät #bestweddingever.
Olen yli 50 vuotias
Hoikka ja siro..ihossa ei ryppyjä
Kauniit pyöreät rinnat, pitkä vaalea tukka
Puhu vaan omista läskeistäsi..yööökk
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Maistraatissa ei ole vihintäosastoa ja se lasikopissa istuva vastaanottovirkailija on tyyliin kassanhoitaja/kirjanpitäjä/merkonomi.
Maistraatissa (nyk. Digi- ja väestövirasto) hoidetaan paljon muutakin kuin vihkimisiä. Sieltä voi esim. hakea edunvalvojaa tai kiinteistölle lainhuutoa.
miksi minulta kysyttiin: oletteko tulleet todistamaan?
eihän siinä ole järjen häivää?
pailla ei ollut AULASSA vaan erillinen osasto toisessa kerroksessa?
Sanoit nähneesi naisen morsiuspuvussa jossain huoneessa. Ehkä siellä odoteltiin vielä todistajia saapuvaksi paikalle, ja kun olitte ilmeisesti vähän etuajassa niin oletettiin, että sinä olet se todistaja?
Niin oletettiinkin..ja se loukkasi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Maistraatissa ei ole vihintäosastoa ja se lasikopissa istuva vastaanottovirkailija on tyyliin kassanhoitaja/kirjanpitäjä/merkonomi.
Maistraatissa (nyk. Digi- ja väestövirasto) hoidetaan paljon muutakin kuin vihkimisiä. Sieltä voi esim. hakea edunvalvojaa tai kiinteistölle lainhuutoa.
miksi minulta kysyttiin: oletteko tulleet todistamaan?
eihän siinä ole järjen häivää?
pailla ei ollut AULASSA vaan erillinen osasto toisessa kerroksessa?
No voi hele.... miksi kysyt sitä TÄÄLLÄ? Mikset kysynyt siellä maistraatissa, että miksi te minulta tällaista kysytte? Jos asia sinua niin askarruttaa, niin pitää avata suu silloin kun on sen aika. Ei me kukaan voida sinua täällä tässä asiassa auttaa. Me emme tiedä, miksi sinulta näin kysyttiin. Siis EMME TIEDÄ.
Vain se tietää, joka kysyi. Kysy häneltä.
Mikä itse asiassa tuossa noin suuresti kaivelee? Ja ei, älä vastaa. Mieti itse mielessäsi.
Kaivelee koska menin naimisiin nuoruuden rakkauteni kanssa.
Olemme olleet yhdessä 30 vuotta.
Olisin halunnut häät..mutta välit sukuun täysin poikki.
Olen muuttanut kotoa 16 vuotiaana, koska oli pakko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Maistraatissa ei ole vihintäosastoa ja se lasikopissa istuva vastaanottovirkailija on tyyliin kassanhoitaja/kirjanpitäjä/merkonomi.
Maistraatissa (nyk. Digi- ja väestövirasto) hoidetaan paljon muutakin kuin vihkimisiä. Sieltä voi esim. hakea edunvalvojaa tai kiinteistölle lainhuutoa.
miksi minulta kysyttiin: oletteko tulleet todistamaan?
eihän siinä ole järjen häivää?
pailla ei ollut AULASSA vaan erillinen osasto toisessa kerroksessa?
No voi hele.... miksi kysyt sitä TÄÄLLÄ? Mikset kysynyt siellä maistraatissa, että miksi te minulta tällaista kysytte? Jos asia sinua niin askarruttaa, niin pitää avata suu silloin kun on sen aika. Ei me kukaan voida sinua täällä tässä asiassa auttaa. Me emme tiedä, miksi sinulta näin kysyttiin. Siis EMME TIEDÄ.
Vain se tietää, joka kysyi. Kysy häneltä.
Mikä itse asiassa tuossa noin suuresti kaivelee? Ja ei, älä vastaa. Mieti itse mielessäsi.
Kaivelee koska menin naimisiin nuoruuden rakkauteni kanssa.
Olemme olleet yhdessä 30 vuotta.
Olisin halunnut häät..mutta välit sukuun täysin poikki.
Olen muuttanut kotoa 16 vuotiaana, koska oli pakko
Muutamia helmiä:
* miehen veljen häät Savon sydämessä jossain metsästysseuran tms. juhlatalolla. Hyttysiä tsiljoona, miehen (ja siis sulhasen) isän puolen suku istui yhden pihapiirissä olleen mökin terassilla ryyppäämässä keskenään.
* tyttäreni kummitädin (veljeni entinen kihlattu) häät, joissa tyttäreni oli morsiusneitona. Siitä huolimatta meidät oli plaseerattu jonnekin vihoviimeiseen nurkkapöytään joidenkin morsiamen opiskelukavereiden kanssa, kun taas sulhaspoika (sulhasen kummipoika) perheineen istui pääpöydässä (tosin sulhaspojan isä oli yksi bestmaneista).
* serkkuni häissä meidät oli plaseerattu jonnekin peränurkkaan vanhojen naapuruston tätien ja sukulaistätien kanssa samaan pöytään. Hieman sapetti, kun mun muu lapsuudenperheeni eli vanhempani ja molemmat veljeni perheineen istuivat ihan lähellä morsiusparia toisella puolella juhlatilaa. Tuli ihan fiilis, että meidät oli unohdettu ja viime hetkellä muistettu, että "ai hitto, mihin me nää laitetaan". Sulhanen on meille (mulle ja veljilleni) oikeasti läheinen, ja hääpari on meidän toisen lapsen kummit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Maistraatissa ei ole vihintäosastoa ja se lasikopissa istuva vastaanottovirkailija on tyyliin kassanhoitaja/kirjanpitäjä/merkonomi.
Maistraatissa (nyk. Digi- ja väestövirasto) hoidetaan paljon muutakin kuin vihkimisiä. Sieltä voi esim. hakea edunvalvojaa tai kiinteistölle lainhuutoa.
miksi minulta kysyttiin: oletteko tulleet todistamaan?
eihän siinä ole järjen häivää?
pailla ei ollut AULASSA vaan erillinen osasto toisessa kerroksessa?
No voi hele.... miksi kysyt sitä TÄÄLLÄ? Mikset kysynyt siellä maistraatissa, että miksi te minulta tällaista kysytte? Jos asia sinua niin askarruttaa, niin pitää avata suu silloin kun on sen aika. Ei me kukaan voida sinua täällä tässä asiassa auttaa. Me emme tiedä, miksi sinulta näin kysyttiin. Siis EMME TIEDÄ.
Vain se tietää, joka kysyi. Kysy häneltä.
Mikä itse asiassa tuossa noin suuresti kaivelee? Ja ei, älä vastaa. Mieti itse mielessäsi.
Kaivelee koska menin naimisiin nuoruuden rakkauteni kanssa.
Olemme olleet yhdessä 30 vuotta.
Olisin halunnut häät..mutta välit sukuun täysin poikki.
Olen muuttanut kotoa 16 vuotiaana, koska oli pakko
Muutamia helmiä:
* miehen veljen häät Savon sydämessä jossain metsästysseuran tms. juhlatalolla. Hyttysiä tsiljoona, miehen (ja siis sulhasen) isän puolen suku istui yhden pihapiirissä olleen mökin terassilla ryyppäämässä keskenään.
* tyttäreni kummitädin (veljeni entinen kihlattu) häät, joissa tyttäreni oli morsiusneitona. Siitä huolimatta meidät oli plaseerattu jonnekin vihoviimeiseen nurkkapöytään joidenkin morsiamen opiskelukavereiden kanssa, kun taas sulhaspoika (sulhasen kummipoika) perheineen istui pääpöydässä (tosin sulhaspojan isä oli yksi bestmaneista).
* serkkuni häissä meidät oli plaseerattu jonnekin peränurkkaan vanhojen naapuruston tätien ja sukulaistätien kanssa samaan pöytään. Hieman sapetti, kun mun muu lapsuudenperheeni eli vanhempani ja molemmat veljeni perheineen istuivat ihan lähellä morsiusparia toisella puolella juhlatilaa. Tuli ihan fiilis, että meidät oli unohdettu ja viime hetkellä muistettu, että "ai hitto, mihin me nää laitetaan". Sulhanen on meille (mulle ja veljilleni) oikeasti läheinen, ja hääpari on meidän toisen lapsen kummit.
Vain morsiuspari tietää, Kysy heiltä!
Mikä itse asiassa tuossa noin suuresti kaivelee? Ja ei, älä vastaa. Mieti itse mielessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Maistraatissa ei ole vihintäosastoa ja se lasikopissa istuva vastaanottovirkailija on tyyliin kassanhoitaja/kirjanpitäjä/merkonomi.
Maistraatissa (nyk. Digi- ja väestövirasto) hoidetaan paljon muutakin kuin vihkimisiä. Sieltä voi esim. hakea edunvalvojaa tai kiinteistölle lainhuutoa.
miksi minulta kysyttiin: oletteko tulleet todistamaan?
eihän siinä ole järjen häivää?
pailla ei ollut AULASSA vaan erillinen osasto toisessa kerroksessa?
No voi hele.... miksi kysyt sitä TÄÄLLÄ? Mikset kysynyt siellä maistraatissa, että miksi te minulta tällaista kysytte? Jos asia sinua niin askarruttaa, niin pitää avata suu silloin kun on sen aika. Ei me kukaan voida sinua täällä tässä asiassa auttaa. Me emme tiedä, miksi sinulta näin kysyttiin. Siis EMME TIEDÄ.
Vain se tietää, joka kysyi. Kysy häneltä.
Mikä itse asiassa tuossa noin suuresti kaivelee? Ja ei, älä vastaa. Mieti itse mielessäsi.
Kaivelee koska menin naimisiin nuoruuden rakkauteni kanssa.
Olemme olleet yhdessä 30 vuotta.
Olisin halunnut häät..mutta välit sukuun täysin poikki.
Olen muuttanut kotoa 16 vuotiaana, koska oli pakko
Muutamia helmiä:
* miehen veljen häät Savon sydämessä jossain metsästysseuran tms. juhlatalolla. Hyttysiä tsiljoona, miehen (ja siis sulhasen) isän puolen suku istui yhden pihapiirissä olleen mökin terassilla ryyppäämässä keskenään.
* tyttäreni kummitädin (veljeni entinen kihlattu) häät, joissa tyttäreni oli morsiusneitona. Siitä huolimatta meidät oli plaseerattu jonnekin vihoviimeiseen nurkkapöytään joidenkin morsiamen opiskelukavereiden kanssa, kun taas sulhaspoika (sulhasen kummipoika) perheineen istui pääpöydässä (tosin sulhaspojan isä oli yksi bestmaneista).
* serkkuni häissä meidät oli plaseerattu jonnekin peränurkkaan vanhojen naapuruston tätien ja sukulaistätien kanssa samaan pöytään. Hieman sapetti, kun mun muu lapsuudenperheeni eli vanhempani ja molemmat veljeni perheineen istuivat ihan lähellä morsiusparia toisella puolella juhlatilaa. Tuli ihan fiilis, että meidät oli unohdettu ja viime hetkellä muistettu, että "ai hitto, mihin me nää laitetaan". Sulhanen on meille (mulle ja veljilleni) oikeasti läheinen, ja hääpari on meidän toisen lapsen kummit.
Vain morsiuspari tietää, Kysy heiltä!
Mikä itse asiassa tuossa noin suuresti kaivelee? Ja ei, älä vastaa. Mieti itse mielessäsi.
tuli ihan fiilis, että meidät oli unohdettu ja viime hetkellä muistettu, että "ai hitto, mihin me nää laitetaan". Sulhanen on meille (mulle ja veljilleni) oikeasti läheinen, ja hääpari on meidän toisen lapsen kummit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni häiden suhteen kuta kuinkin aivan kaikki pieleen, hävettää vieläkin. Oli varmasti maailman kurjemmat häät.
- teimme kaiken itse, olin kuoleman väsynyt hääpäivänä, edellisenä yönä en nukkunut silmäystäkään, kun hyvää tarkoittavat kaverit veivät "yllätyspolttareihin" luokseen
- meillä oli pieni lapsi, joka nukkui päikkäreitä ennen vihkimistä, naapuri tuli ja ovikellon pimpottelullaan herätti lapsen ja kaikki aikataulut pilalla, lapsi väsynyt ym
- mun tukka jäi kiireessä karmeaksi, käly "laittoi" vielä viime silauksen..
- vihkipaikalle tuli kiire
- isäni ja siskoni jättivät tulematta, koska toinen pakoili kertomastaan, jonka olemassa oloa oli piilotellut ja johon olin kuitenkin tutustunut ja ystävystynyt, siskoni muuten vain halusi olla hankala kuten aina
- lapsi oli morsiuslapsi ja sai elämänsä ainoan uhmakohtauksen, kun piti kävellä alttarille: halusi mun kukkakimpun, annettava oli
- olin haaveillut tosi pitkään yhden kappaleen soittoa häissäni akustisesti, sen piti olla päivän yksi kohokohta, no lapsi lähti yleisöstä taapertamaan meidän luo ja kompastui alttarin rappusin ja parkui, kukaan ei auttanut, mummot vain istui jäykkänä penkissä
- Juhlapaikalla tarjoilijat oli toivottaman hitaita eikä mikään ollut valmiina, anoppi raivosi pää punaisena, minä häpesin
- meillä oli maltillinen alkoholitarjoilu, koska paikalla oli lapsia, no osa sukulaisista oli paikalla taskumatit kanssa
- ohjelmaa ei oikein ollut
- kaaso, veljeni ja kaverini joutuivat lopulta olemaan koko päivän keittiössä paikkaamassa tunareita keittiön palkollisia
- illan kivat jatkot peruuntuivat, kun jouduimme laittamaan ovet kiinni klo. 23 yllättäen, kun säännöt muuttuivat päivää ennen juhlia..
- hävetti ja kadutti
- hävettää ja kaduttaa edelleenTuo kuulostaa oikeastikin tosi karmealta, olen pahoillani puolestasi.
Ainoa, mitä olisitte voineet hallita asiassa on lapsenne - pienille lapsille ei kannata suunnitella mitään roolia tapahtumassa, ja voivat myös alkaa rääkyä ihan koska tahansa.
Oon tehnyt keikkaa häissä tarjoilijana paljon nuorempana ja sanon aina ei, kun joku suunnittelee tekevänsä itse ruuat.
Muutama vuosi sitten olin kynttiläkutsuilla ja juttelin siellä tulevan morsiamen kanssa . Kiinnostaisko tulla ruokapalkalla tarjoilemaan . Ei kiinnosta. En ymmärrä miksi ystäväni antoi morsiamelle puhelinnnroni. Lähetti viestejä, kunnes tajusin estää nron.
Päivää ennen kaaso soitti ja ilmoitti seuraavan päivän aikataulusta. Ilmoitin on väärä nro , minä en tee mitään ilmaiseksi. Ihan hyvin olisin voinut muutaman tunnin antaa ajastani.
Jälkikäteen kuulin olin tehnyt oharin. Meidän yhteinen ystävä oli ollut häissä ja häneltä oli tivattu soita minulle ja käske tulemaan heti.
Moni asia oli mennyt pieleen, kun en ollut saapunut. Jännä, miten yli 100 hengen häät tarvii yhtä tarjoilijaa.
Sua kysyttiin ilmaiseksi tarjoilijaksi ja kieltäydyit? Läheteltiin silti sitkeästi viestejä, soitettiin ja edelleen kieltäydyit, mutta sait silti haukut juhlien pilaamisesta? Tää on tän ketjun törpöin tapaus sen ”kiellettiin lahjat kutsussa, mutta loukkaannuttiin, kun toivettamme noudatettiin” -keissin lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vietimme hääjuhlat kartanossa, jonka puolesta järjestyi ruokailu. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli tilattu riittävästi, edes kaikki tilattu ruoka ei mennyt juhlien aikana. Vanhempani menivät juhlien lähestyessä loppuaan keittiöstä kysymään, miten vanhemmat voivat pakata loput ruoat (maksetut siis) mukaan. Keittiöstä ilmoitettiin, ettemme voi saada lainkaan ruokia mukaan, koska laki ei salli jo tarjolla olleen ruoan antamista mukaan (entäs sitten ne koskemattomana keittiön puolella odottaneet ruoat, jotka eivät ehtineet tarjolle asti?). Vanhempia harmitti, sillä ruokailu oli maksanut monta tonnia ja mitään ei saatu mukaan. Olen aina luullut, että juhlapaikasta saa maksamansa tarjoilut mukaan lähtiessään...
Sitä saa mitä tilaa. Jos on tilattu ja maksettu ruuat x henkilölle ja kaikki ovat saaneet kyllikseen , se oli siinä, mutta y kpl kakkuja, z kiloa ruokaa niin silloin sitä saa sen verran, vaikka mukaan.
Erikoisimpia kokemuksia toivottavasti ovat ne joista vieraat ovat lähteneet nälissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietimme hääjuhlat kartanossa, jonka puolesta järjestyi ruokailu. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli tilattu riittävästi, edes kaikki tilattu ruoka ei mennyt juhlien aikana. Vanhempani menivät juhlien lähestyessä loppuaan keittiöstä kysymään, miten vanhemmat voivat pakata loput ruoat (maksetut siis) mukaan. Keittiöstä ilmoitettiin, ettemme voi saada lainkaan ruokia mukaan, koska laki ei salli jo tarjolla olleen ruoan antamista mukaan (entäs sitten ne koskemattomana keittiön puolella odottaneet ruoat, jotka eivät ehtineet tarjolle asti?). Vanhempia harmitti, sillä ruokailu oli maksanut monta tonnia ja mitään ei saatu mukaan. Olen aina luullut, että juhlapaikasta saa maksamansa tarjoilut mukaan lähtiessään...
Sitä saa mitä tilaa. Jos on tilattu ja maksettu ruuat x henkilölle ja kaikki ovat saaneet kyllikseen , se oli siinä, mutta y kpl kakkuja, z kiloa ruokaa niin silloin sitä saa sen verran, vaikka mukaan.
Erikoisimpia kokemuksia toivottavasti ovat ne joista vieraat ovat lähteneet nälissään.
Ruokia valmistetaan tilatun henkilömäärän mukaan. Jos väki onkin pieniruokaista niin sitten jää yli, ei niitä mukaan aleta pakkaamaan.
Noissa on aina myöskin riski, että säilytetään väärin tai liian kauan ja sitten tarjotaan ravintolan se ja se ruokia vieraille pilaantuneena kotona tai syödään itse. Kuka saa kurat niskaan ruokamyrkytyksestä?
Tarjoilijana juhlissa olleena otyi muuten päähän nuo jokaisen ylijääneen perunan perään kyselijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni häiden suhteen kuta kuinkin aivan kaikki pieleen, hävettää vieläkin. Oli varmasti maailman kurjemmat häät.
- teimme kaiken itse, olin kuoleman väsynyt hääpäivänä, edellisenä yönä en nukkunut silmäystäkään, kun hyvää tarkoittavat kaverit veivät "yllätyspolttareihin" luokseen
- meillä oli pieni lapsi, joka nukkui päikkäreitä ennen vihkimistä, naapuri tuli ja ovikellon pimpottelullaan herätti lapsen ja kaikki aikataulut pilalla, lapsi väsynyt ym
- mun tukka jäi kiireessä karmeaksi, käly "laittoi" vielä viime silauksen..
- vihkipaikalle tuli kiire
- isäni ja siskoni jättivät tulematta, koska toinen pakoili kertomastaan, jonka olemassa oloa oli piilotellut ja johon olin kuitenkin tutustunut ja ystävystynyt, siskoni muuten vain halusi olla hankala kuten aina
- lapsi oli morsiuslapsi ja sai elämänsä ainoan uhmakohtauksen, kun piti kävellä alttarille: halusi mun kukkakimpun, annettava oli
- olin haaveillut tosi pitkään yhden kappaleen soittoa häissäni akustisesti, sen piti olla päivän yksi kohokohta, no lapsi lähti yleisöstä taapertamaan meidän luo ja kompastui alttarin rappusin ja parkui, kukaan ei auttanut, mummot vain istui jäykkänä penkissä
- Juhlapaikalla tarjoilijat oli toivottaman hitaita eikä mikään ollut valmiina, anoppi raivosi pää punaisena, minä häpesin
- meillä oli maltillinen alkoholitarjoilu, koska paikalla oli lapsia, no osa sukulaisista oli paikalla taskumatit kanssa
- ohjelmaa ei oikein ollut
- kaaso, veljeni ja kaverini joutuivat lopulta olemaan koko päivän keittiössä paikkaamassa tunareita keittiön palkollisia
- illan kivat jatkot peruuntuivat, kun jouduimme laittamaan ovet kiinni klo. 23 yllättäen, kun säännöt muuttuivat päivää ennen juhlia..
- hävetti ja kadutti
- hävettää ja kaduttaa edelleenTuo kuulostaa oikeastikin tosi karmealta, olen pahoillani puolestasi.
Ainoa, mitä olisitte voineet hallita asiassa on lapsenne - pienille lapsille ei kannata suunnitella mitään roolia tapahtumassa, ja voivat myös alkaa rääkyä ihan koska tahansa.
Oon tehnyt keikkaa häissä tarjoilijana paljon nuorempana ja sanon aina ei, kun joku suunnittelee tekevänsä itse ruuat.
Muutama vuosi sitten olin kynttiläkutsuilla ja juttelin siellä tulevan morsiamen kanssa . Kiinnostaisko tulla ruokapalkalla tarjoilemaan . Ei kiinnosta. En ymmärrä miksi ystäväni antoi morsiamelle puhelinnnroni. Lähetti viestejä, kunnes tajusin estää nron.
Päivää ennen kaaso soitti ja ilmoitti seuraavan päivän aikataulusta. Ilmoitin on väärä nro , minä en tee mitään ilmaiseksi. Ihan hyvin olisin voinut muutaman tunnin antaa ajastani.
Jälkikäteen kuulin olin tehnyt oharin. Meidän yhteinen ystävä oli ollut häissä ja häneltä oli tivattu soita minulle ja käske tulemaan heti.
Moni asia oli mennyt pieleen, kun en ollut saapunut. Jännä, miten yli 100 hengen häät tarvii yhtä tarjoilijaa.
Minulla sama !!!! Silloin oli lankapuhelimet.
Olin juhlissa ja morsian kysyi sinä olet ollut tarjoilijana. Sanoin kyllä ja totesi hyvä, sinähän tulet sitten meidän häihin tarjoilijaksi.
Kysyin mitä aikoo maksaa. Ruokapalkalla. Vastasin heti ei kiitos. Lisänä häät olivat toisella paikkakunnalla.
Morsian jätti päivisin viestejä vastaajaani olethan tulossa. En reagoinut mitenkään
Sanoin ystävälleni ystäväsi on outo. Hän kuvittelee tulen ilmaiseksi töihin, maksan junaliput. Ystäväni myöntäili siinä.
Meni pari pv ja morsian soitti. Hän maksaa toisen suunnan, itse joudun maksaa toisen ja majoituksen. Jos maksaa junalipun, minun pitää osallistua siivoamiseen seuraavana päivänä.
Vastasin voin tulla 500 mk plus junat plus majoitus. En halvemmalla.
Morsian haukkoi henkeä ja lopetettiin puhelu.
Häiden aikaan joku soitti ja jätti vastaajaan todella ikävän viestin. Vuoden sisällä näin morsiamen ja kertoi olin tehnyt oharin. Kerroin sinä ilmoitit et maksa pyytämääni palkkaa, enhän mä silloin tehnyt oharia. Hinta oli kuulemma kohtuuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin noin 14 ja serkkuni häät. Kun äitini saapui serkku kysyi, eikö Tiina tullutkaan? Kävi ilmi että minun olisi pitänyt vahtia pikkulapsia ! Vaikka olen ainoa lapsi eikä kokemusta lasten hoitamisesta tuossa iässä vielä ollut.. ole...
En kyllä ymmärrä millä telepatialla tuo kutsu lapsenvahdiksi oli lähetetty, sillä äiti kuuli siitä vasta hääpaikalla. Kutsu oli ollut pelkästään äidilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI TUNNU MISSÄÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.
Olimme n20 min ennen vihintää.
Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.
Menimme tiskile
Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?
Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.
Virkailija :menkää tonne odottamaan.
Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni
Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään
MISSÄ TEIN VÄÄRIN?
En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?
Pistä ITSESI minun tilalleni ja kuvittele ,että olet menossa naimisiin sen ainoan kerran elämäsi rakkauden kanssa.
Kuvittele että olet miettinyt aina välillä mekkohäitä, mutta sukuun yhteys kadonnut ..aika kuluu
Päätätte että lakisyistä naimisiin.
Sinä olet pohjimmiltasi romanttinen ihminen
no niin..nyt: oletko tullut todistamaan?
Vaikuttaa, että loukkaannut todella herkästi. Ei se ole virkailijan vika, että hän ei naamasta näe, kuka on missäkin roolissa.
Virkailija on töissä vihintäosastolla.
Voisi kysyä : hei olettoko tulleet vihittäviksi?
Maistraatissa ei ole vihintäosastoa ja se lasikopissa istuva vastaanottovirkailija on tyyliin kassanhoitaja/kirjanpitäjä/merkonomi.
Maistraatissa (nyk. Digi- ja väestövirasto) hoidetaan paljon muutakin kuin vihkimisiä. Sieltä voi esim. hakea edunvalvojaa tai kiinteistölle lainhuutoa.
miksi minulta kysyttiin: oletteko tulleet todistamaan?
eihän siinä ole järjen häivää?
pailla ei ollut AULASSA vaan erillinen osasto toisessa kerroksessa?
Sanoit nähneesi naisen morsiuspuvussa jossain huoneessa. Ehkä siellä odoteltiin vielä todistajia saapuvaksi paikalle, ja kun olitte ilmeisesti vähän etuajassa niin oletettiin, että sinä olet se todistaja?
Työntekijät ovat vain ihmisiä ja virheitä sattuu. :D Itse kysyin joskus erään paikan työntekijältä oletko asiakas täällä, koska hänellä ei ollut päällä mitään mikä erottaisi hänet asiakkaista. Ei nimilappua, ei kulkulätkää, tavalliset vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varautukaa sitten siihen että ihmiset, joista suuri osa ei tunne toisiaan, ovat hiljaisia ja lähtevät ajoissa nukkumaan. Itse ainakin kun häistä maksan lahjan muodossa sen 100€, oletan saavani kunnon tarjoilut.
Kunnon tarjoilut = alkoholia? Minä ainakin valitsen mieluummin hyvät ruuat.
Häät voi järjestää ilman alkoholitarjoiluakin. Tyypillisen suomalaista juoda viinaa häissä. Ja hääpari joutuu elämänsä ikimuistoisena päivänä katselemaan juopuneita...
Olen ollut monissa häissä joista vain kahdet järjestettiin paikassa jossa baaritiski. Ja se meno oli sen mukaista, sulhanenkin sammui jo illalla. Toisissa häissä alkoholia nautittiin asiallisesti, mutta kyllä sielläkin muutama örveltäjä lykättiin taksiin ja kotiin.
Sen sijaan ne monet alkoholittomat häät ovat jättäneet mukavat muistot.
Olen ollut töissä useissa sadoissa häissä.
Alkoholittomat ovat ankeat.
Ystäväni suunnitteli häitä ja koska oli lähimmistä ystävistäni ensimmäinen, joka avioitui, olimme toki innoissamme. Tunnelmaa latisti, kun ystävä sitten julisti suureen ääneen, ettei kukaan saisi tuoda mukaansa "mitään yhden yön säätöä", vaan vain pidempään mukana olleen kumppanin. Periaate on ymmärrettävä, eikä siinä mitään, mutta se tapa, jolla hän asian ilmaisi, oli loukkaava. Niitä häitä ei tosin koskaan juhlittu, sillä se ihana sulhanen oli pettänyt useaan otteeseen.
Serkkuni häissä oli sai vapaasti istua minne halusi nauttimaan juhla-ateriaa ja me päädyimme puolisoni kanssa lähelle hääparia, morsiamen vanhempia ja yhtä hänen tädeistään. Kyseinen täti olikin pahalla tuulella koko juhlien ajan, valitti kaikesta (aiheetta), ei vastaillut sulhasen sukulaisten asiallisiin ja ystävällisiin kysymyksiin (tapasimme ekaa kertaa) ja kivahti lopulta, että toivottavasti lapsistanne ei tule lyhyitä (sekä morsian ja sulhanen olivat keskimääräistä lyhyempiä, muttei lyhyitä) ja se sai morsiamen itkemään. Siinä vaiheessa morsiamen vanhemmat puuttuivat asiaan ja kävivät saattelemassa kiukkupussin muualle. Täti lähtikin pian koko juhlista.
Miehelläni on aktiivinen ystäväpiiri, jossa vietetään aikaa yhdessä säännöllisesti. Kun yksi kavereista sitten meni naimisiin, kukaan näistä kavereista ei saanut kutsua häihin, mutta he olivat kyllä tervetulleita polttareihin. Mieheni ei mennyt.
Kun serkkuni meni naimisiin, minä ja pari yhteistä ystäväämme olimme mukana polttareita suunnittelemassa. Olen serkkuni kanssa hyviä ystäviä, joten oli hienoa olla mukana. Tai, oli, kunnes tapasin hänen kaasonsa, joka oli sangen tuore ystävä ja aikamoinen tapaus. Hänellä oli erikoisia, kalliita ideoita, jotka olivat ihan erilaisia kuin serkkuni toivoma "mukava ilta hyvien ystävien seurassa". Kun laskimme kustannuksia, kävi ilmi, että jokaisen polttareissa osallistuvan pitäisi maksaa lystistä lähemmäs tuhat euroa! Siinä vaiheessa serkkuni äiti veti pelin poikki. Sitten mököttävä kaaso olisi halunnut yhden ystävän, ammattileipurin, leipovan juhliin ilmaiseksi monimutkaisen kakun, jota tämä olisi tietenkin pitänyt kuljettaa mukana pitkin päivää "koska ei tiedä, missä kohtaa olisi hyvä kakkuhetki". En tiedä, että kuka oli seurueesta helpottunein, kun kaasolla ja serkullani meni välit poikki ennen polttareita ja häitä, kun kaaso suuttui, kun ei saanut morsianta maksamaan hänelle usean tonnin kaason asua. Serkkuni sai lopulta toivomansa illan, jossa menimme hyvään ravintolaan, söimme pitkän kaavan mukaan hänen lempiruokiaan ja juttelimme yhdessä kaikessa rauhassa.
Kun ystäväni meni naimisiin, kysyimme, että ovatko häät lapsettomat häät, kun kutsu oli minulle ja miehelleni. Meillä oli silloin 1v. Ystäväni vastasi milloin mitäkin, ei suoraan mitään. Me päätimme itse ja kerroimme, että lapsemme jää mummin kanssa kotiin. Häissä huomasimme, että osalla oli lapsia mukana, osalla ei ja pari muuta ystäväämme oli ihmetellyt aivan samaa asiaa. Jos häät ovat lapsettomat, kerro se suoraan! Emme me ainakaan siitä suutu, hankimme vain lapsenvahdin, piste.
Vierailija kirjoitti:
Hääpari halusi väenvängällä naimisiin seurustelunsa vuosipäivänä. Päivä sattui olemaan tavallinen perjantai, vihkiminen klo 13 ja vihkiminen tapahtui keväällä oikein loskaiseen ja "rumaan" aikaan. Ei siis ollut mikään pidennetty viikonloppu toukokuussa. Olipa todella kiva vieraille järjestää päivän poissaolo töistä ja matkustaminen muualta Suomesta paikalle. Ymmärrän, että päivämäärä oli hääparille tärkeä, mutta olisikohan asiaa voinut miettiä vieraiden näkökulmasta?
Minäkin olen ollut häissä, jotka pidettiin hääparille tärkeänä päivänä, tavallisena perjantaina, mutta tosin kesällä ja pienen piirin häissä vain sulhasen sisko oli lähtenyt töistä aiemmin, sillä muut olivat jo kesälomalla ja hänkin oli juuri aloittamassa lomansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häissä oli tarjolla vain alkumaljana alkoholia sekä ruoalla yksi lasillinen viiniä, mutta ei sen enempää. Vieraat saivat ostaa omaan piikkiinsä baarista, jos halusivat juoda enemmän alkoholia illan aikana. Ihme holhoamista. Kysyin hääparilta asiasta ja morsian sanoi, että halusi näin rajoittaa juomisen määrää (ilmeisesti miehen suvun puolella alkoholi maistui liiankin kanssa joillekin).
Tuollainen on todella vaikea tilanne, kun kuitenkin haluaa että kaikilla on kivaa, eikä niin että muutama vieras rohmuaa kaikkien juomat ja örveltää ympäripäissään. Omassa suvussani on näitä tapauksia, jotka juovat niin paljon kuin ikinä pystyvät, jos joku tarjoaa. Omilla rahoilla ryyppäävät vähän hillitymmin. Tarjoilua rajoittamalla ei tietenkään estetä takakonttibileitä, mutta ehkä pidetään silti joku tolkku.
Ystäväni häissä oli pakko myös tehdä näin, sillä hänen isänsä ja setänsä ovat mahtavia tyyppejä selvinä, mutta jos juovat enemmän kuin onnittelumaljan ja kaksi lasia viiniä, ongelmat alkavat. Hääparin oli siis pakko rajoittaa, jottei juhlat päättyisi rähinään. Hänen isänsä oli häitä edeltävänä kesänä saatettu pihalle aiemmin, kun herra oli kitannut boolia antaumuksella ja riehuminen oli alkamassa.
WTF. En vaan ymmärrä. Frakkimiehiä nyt pyörii akateemisissa juhlissa pilvin pimein, en saisi siitä yhtään enempää wau-efektiä kuin pilkkihaalarista tai verryttelypuvusta. Olenko outo vai vaan ei-ulkonäkö/statuskeskeinen?