Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Minua ei edes kutsuttu häihin mutta suureen ääneen suvun kesken ihmeteltiin kun en ollut ostanut häälahjaa tai antanut rahaa.

Mut kutsuttiin sukulaisen häihin, mutta samalla painostettiin leipomaan täytekakut juhlaväelle (tykkäsin leipoa juu, mutta eri asia tehdä marjapiirakkaa kun huvittaa, kuin tehdä 40 hengelle hääkakut).

Nuorena en kestänyt paineista tilannetta, joten tilasin kaupasta valmiit kakut. Äitini onneksi osallistui kuluihin, vaikkei ollut kutsuvieraana.

Kiitoskorttia en saanut häiden jälkeen, koska en ollut tuonut lahjaakaan.

Vieläkin harmittaa, että suostuin painostukseen, mutta pidin sukulaisistani ja halusin mukaan juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta juhlat, jossa osa kutsutaan vain johonkin osaan juhlista, ovat lähtökohtaisesti todella moukkamaisia.

Itse sain kanssa aikoinaan kutsun kirkkoon ja sitten monta tuntia myöhemmin alkaviin jatkoihin. Mitä oli tarkoitus tehdä siinä välissä kun muut ovat häävastaanotolla?

Kyllä tuli B-vieras olo ja jätin jatkot väliin, mistä hääpari kuulemma sitten loukkaantui. Älytöntä.

Minä taas jätin vihkimisen väliin ja menin sitten jatkoille juhlimaan. Morsian loukkaantui tästä, eikä lahjaksi viemäni skumppapullokaan ollut tarpeeksi.

Skumppapullo lahjaksi. Johan olit nuualla päällä

Häät toukokuussa kartanossa, jossa meidät sulhasen ja morsiamen kaverit oli plaseerattu lasitetulle verrannalle. Ensinnäkin veranta oli täysin irrallaan muista tiloista. Sinne mentiin ison eteisen kautta, jonka jälkeen oli huone jossa oli tarjoilut ja siitä kulman takaa peräkkäin ne huoneet joissa muu juhlaväki oli.

Toisekseen, oli erittäin kylmä päivä, ehkä +12 astetta. Yöllä meni niin viileäksi, että piti skrapata auton ikkunat ennen lähtöä. Onneksi meillä oli yöpymistavarat autossa, joten kävin sieltä hakemassa villatakkia ja vaihdoin pikkukengät tennareihin. Varmaan tyylimoka, mutta eihän koko muu hääväki edes varmaan tajunnut koko asiaa, koska oltiin niin erillään. Käytännössä verannalla olisi voinut olla vaikka kokonaan toisen seurueen juhlat eikä kukaan olisi huomannut mitään.

Niin siinä oikeastaan kävikin. Pitopalvelu toi lopulta omat viinit ja konjakit ja kahvit meille, mutta eipä nyt olleet kovin kummoiset häät meidän näkökulmasta vaikka sinänsä oli ihan hauskaa.

Ruokana oli kinkkukiusaus.

Appiukko alkoi sammaltaa puheensa aikana.

Miksi?

Kauan sitten kasariajan alussa saimme kutsun erään tutun yrittäjän siskon häihin. Oikeastaan ketkään meidän perheestämme eivät olleet heidän kanssaan tekemisissä kuin meistä kaksi, joten ihmettelen vieläkin kutsua meille kaikille.

No, häihin lähdettiin ja asiallisesti käytäydyttiin. Ei tiedetty kuin yksi tuhannesosa vieraista, äitimme ei senkään vertaa. Morsian tanssi valssinsa epävarmasti vieraita pälyillen. Melkein päätä lyhyempi sulhanen teki parhaansa pitäessään valssin pyörteet hyppysissään. Sulhaselle oli hankittu kengät, joissa... hmmm... vähän korkeammat korot. Teinit polttivat tupakkaa vanhemmiltaan salaa rannalla. Sulhasen isä kävi ahnaasti naimassa häävierasta pusikossa ja kyseisen häävieraan mies itki metsässä vuolaasti. Yksi morsiamen siskoista patsasteli lierihatussaan ja vahvassa meikissään pitkin juhlatilaa. No, erohan siitä tuli tälle pariskunnalle pian niin kuin sillekin naiselle, joka antoi morsiamen isälle mättäällä.

Emme koskaan olleet tekemisissä tuon hääparin kanssa kasarin alun jälkeen ja nyt jälkikäteen ajatellen erittäin hyvä niin, eivät koskaan tervehtineetkään vastaan tullessa ketään meistä. Vieläkin yököttää ne häät ja hääpari.

Isomummu pieraisi häissä.

Eli mitä pitää peukuttaa?

Siviilivihkiminen.

Mä oon kai ollut vain erikoisissa häissä.

Yhdessä sulhasen isä kuoli tanssiessaan.

Toisissa hääpari oli nopeasti niin kännissä että lähdin menemään. Hääjuhla oli jossain kellariklubiluolassa.

Kolmansissa oli outo tunnelma koska morsiamen puoli vihasi sulhasta joka oli väkivaltainen sekopää. Kukaan ei halunnut että menevät naimisiin. Pari alkoikin sitten hurjan riidan jo lahjoja avatessaan. Poistuin paikalta. Erosivat pian.

Nuori pariskunta kiirehti noin vuoden yhdessä olon jälkeen naimisiin. Mitään säästöjä ei kummallakaan, molemmat jättäneet koulut kesken ja työttöminä olleet useamman vuoden, mutta pakko oli saada isot monen päivän hääjuhlat molemmille suvuille ja ystäville. Ottivat sitten häitä varten yli 10 000€ kulutusluotot.

Nyt hakevat ruuat leipäjonosta, jotta saavat toimeentulotuilla maksettua opintolainat (niistä kesken jääneistä opinnoista) ja tuon häitä varten otetun kulutusluoton pois. Lapsi kuulemma on suunnitteilla, töihin meno ei niinkään kun on niin raskasta ja vaikeeta.

Kovasti olen ihmetellyt, että yhden viikonlopun takia viittitään aiheuttaa useamman vuoden velkavankeus siihen vaiheeseen elämää kun perhettä ruvetaan perustamaan.

Joka kerta ihmetyttää kohta, jossa hääparia odotellaan pieni ikuisuus juhlapaikan pihalla. Kun sen voi aika helposti järjestää sujuvammaksi.

Kahdesti mennyt naimisiin ja molemmat "häät" kotona omin tarjoiluin ja leipomuksin lähipiirille, kustannukset jotain tyyliin samat kuin synttäreillä eli leipomistarvikkeineen jotain alle satasen. Vaatteet normaaleista kaupoista, käytössä myöhemminkin. Vaatteisiin ehkä parisataa.

Lainaahan toki olisi voinut ottaa ja vouhottaa yli varojen, mutta ei oikeasti mitään järkeä. Normaali kotitarjoilu lähipiirille oli ihan riittävä.