Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju
Näin kesän alussa ja hääkauden lähestyessä verestetään menneiden vuosien ihmetyttäneitä hääkokemuksia. Oliko hääkutsussa jo jotain kummallista tai tapahtuiko juhlapäivänä jotain erikoista? Oliko kaverin häissä tarjolla makaronilaatikkoa? Käskettiinkö vieraita tuomaan lahjat vaaleasävyisiin papereihin käärittynä? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ihmetyttäisi minuakin, peukku alas = mitä ihmeellistä tässä on? Ap aloittaa: Olin morsiamen kaveri ja sain kutsun häihin. Kutsu oli kaksiosainen: minut oli kutsuttu kirkkoon seuraamaan vihkimistä ja iltabileisiin juhlapaikkaan. Näiden välissä oli kuitenkin ns. häävastaanotto/päivällinen muussa tilassa, jonne minua ei kutsuttu. Eli vihkimisen ja iltabileiden välissä oli monen tunnin "tyhjä tauko" vietettäväksi toisella paikkakunnalla, jonne olisin vihkimistä varten matkustanut. Ymmärrän, että hääpari halusi säästää tarjoilukuluissa karsimalla juhlavieraita, mutta skippasin koko juhlapäivän suosiolla. Ei napannut vihkiminen, yksin kaupungilla vietetty iltapäivä jotain noutoruokaa mutustaen + kännisten ihmisten katselu iltabileissä. Ap
Kommentit (1474)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sulhasen läheinen ystävä yli 20 vuoden ajan, mutta hääjuhlassa minun paikkani löytyi salin perältä väliseinän takana olleesta jämäpöydästä, josta ei nähnyt eikä juuri kuullutkaan mitään. Seuranani pöydässä jotain randomeja kuten palkattu kuvaaja, palkattu ohjelmanumeron esittäjä ja muutama jotain tutuntutuntuntuttuja. Siellä piilossa muulta hääväeltä. Kiva respect pitkäaikaiselle ystävälle joo.
Saman kokemuksen saimme aviomieheni kanssa ystävättäreni häisssä. Sitä ennen oltiin oltu heidän tukenaan monessa sopassa mutta kummasti alkoi välit viiletä jämäpöydän äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään kovin järkkyä ei ole tullut vastaan, enkä ole kyllä kovin monissa häissä edes ollut.
Olin 16-vuotiaana äitini kummitytön häissä, jotka järjestettiin isossa hirsilinnassa. Paikka oli muuten kaunis, mutta vieraita oli laitettu istumaan eri huoneisiin, ja tästä aiheutui se, että kaikki eivät tienneet mitä kulloinkin tapahtuu, eivätkä nähneet ohjelmista mitään.
Toisella kertaa, ystävän häissä, sulhasen vanhemmat lähtivät välittömästi ruokailun jälkeen pois, ja tekivät sen vielä melko suurieleisesti. He olivat uskonnollisia, eivätkä hyväksyneet alkoholitarjoilua ja tanssimusiikkia. Minusta tämä oli vähän noloa, sillä kyseessä oli heidän ainoa lapsensa, eivätkä häät olleet edes mitkään ördäilyhäät, vaan todella siistit ja tunnelmalliset.
Kerran aiheutin itse pienen ”välikohtauksen” häissä. Olin pukeutunut vaaleaan mekkoon. Silloinen poikaystävä syöksähti yhtäkkiä pöydän yli kättelemään toisella puolella ollutta henkilöä, ja kaatoi samalla täyden lasillisen punaviiniä päälleni. Mekko oli peruuttamattomasti pilalla. Pettyneenä ja surullisena kivahdin poikaystävälleni, että eikö hän yhtään katso eteensä. Mies nosti tästä hirveän välikohtauksen ja raahasi minut vessaan, jossa yritti sitten hangata mekkoa puhtaaksi. Eihän siitä mitään tullut, ja jouduin viettämään loppuajan märässä mekossa jonka koko etumusta peitti valtava tumma tahra. Exän mielestä oli kohtuutonta, että olin pahoittanut mieleni siitä, että hän pilasi ompelijalla teetetyn kauniin mekon, ja samalla osittain myös juhlat minun osaltani, ja nosti aiheesta ison riidan. Ei auttanut kun yritin selittää, että pidetään nyt mölyt mahassa, kun ollaan toisten häissä. Jouduttiin lähtemään kotiin.
Seuraavalla kerralla vissyä viinitahran päälle, niin ei välttämättä ole pilalla lopullisesti. Nuo juhlat varmaan olivatkin, poikaystäväsi moukkamaisen käytöksen takia. Toiset eivät vaan kestä sitä, että tekevät virheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään kovin järkkyä ei ole tullut vastaan, enkä ole kyllä kovin monissa häissä edes ollut.
Olin 16-vuotiaana äitini kummitytön häissä, jotka järjestettiin isossa hirsilinnassa. Paikka oli muuten kaunis, mutta vieraita oli laitettu istumaan eri huoneisiin, ja tästä aiheutui se, että kaikki eivät tienneet mitä kulloinkin tapahtuu, eivätkä nähneet ohjelmista mitään.
Toisella kertaa, ystävän häissä, sulhasen vanhemmat lähtivät välittömästi ruokailun jälkeen pois, ja tekivät sen vielä melko suurieleisesti. He olivat uskonnollisia, eivätkä hyväksyneet alkoholitarjoilua ja tanssimusiikkia. Minusta tämä oli vähän noloa, sillä kyseessä oli heidän ainoa lapsensa, eivätkä häät olleet edes mitkään ördäilyhäät, vaan todella siistit ja tunnelmalliset.
Kerran aiheutin itse pienen ”välikohtauksen” häissä. Olin pukeutunut vaaleaan mekkoon. Silloinen poikaystävä syöksähti yhtäkkiä pöydän yli kättelemään toisella puolella ollutta henkilöä, ja kaatoi samalla täyden lasillisen punaviiniä päälleni. Mekko oli peruuttamattomasti pilalla. Pettyneenä ja surullisena kivahdin poikaystävälleni, että eikö hän yhtään katso eteensä. Mies nosti tästä hirveän välikohtauksen ja raahasi minut vessaan, jossa yritti sitten hangata mekkoa puhtaaksi. Eihän siitä mitään tullut, ja jouduin viettämään loppuajan märässä mekossa jonka koko etumusta peitti valtava tumma tahra. Exän mielestä oli kohtuutonta, että olin pahoittanut mieleni siitä, että hän pilasi ompelijalla teetetyn kauniin mekon, ja samalla osittain myös juhlat minun osaltani, ja nosti aiheesta ison riidan. Ei auttanut kun yritin selittää, että pidetään nyt mölyt mahassa, kun ollaan toisten häissä. Jouduttiin lähtemään kotiin.
Seuraavalla kerralla vissyä viinitahran päälle, niin ei välttämättä ole pilalla lopullisesti. Nuo juhlat varmaan olivatkin, poikaystäväsi moukkamaisen käytöksen takia. Toiset eivät vaan kestä sitä, että tekevät virheen.
Myös suola auttaa punaviinitahrojen poistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä miksi viimeinen yö pitäisi olla erossa, mutta itse halusin noudattaa perinnettä jossa sulhanen ei näe morsianta hääpuvussa ennen alttaria. Sen vuoksi ei pidetty myöskään kuvauksia aiemmin.
Ja minkämaalainen perinne se onkaan?
No tässä muodossa minä olen sen kuullut ja tässä muodossa oma lähipiiri on sitä noudattanut (jos on).
Ihan tekopyhää, jos on yleisesti tiedossa, etteivät ole enää neitsyeitä. Mä olin, mies ei.
Yleisesti tiedossa? Kailottavatko ihmiset yleisestikin muille tällaisia yksityisasioita?
Noh, useilla pareilla on naimisiin mennessä jo lapsia. Muistaakseni puolet esikoisista syntyy avoliittoon, saattaa olla nykyään jo yli puolet. Valtaosa lapsettomistakin on asunut yhdessä pitkään, ja aika vajaa saa olla jos kuvittelee ettei yhteiseloon kuulu seksiä.
Tämä nyt on sikäli jännä, kun Suomessa oli jo "entisaikoina" tapa, että tuleva hääpari käytännössä aloitti avioelämän jo ennen häitä, kun kihlaus sovittiin. Harvoin olivat siis silloin hääpäivänäkään enää neitsyitä. Tätä tänne saapuva kirkko yritti sitten nikotellen muuttaa, mutta ilmeisen huonoin tuloksin. Morsiamen pukukin oli täällä pitkään musta. Ilmeisesti yleistynyt valkoinen väri ei edes alunperin ollut mikään neitsyyttä tarkoittava symboli, vaan jälkikäteen keksitty oikeutus tuolle perinteelle. Että nämä on vähän näitä.
Morsiamenpuku oli musta siksi, ettei tavallisella kansalla ollut varaa hankkia uutta pukua yksiä juhlia varten. Siinä samassa mentiin häät, hautajaiset, kirkkomatkat yms. Rikkailla oli mahdollisuus hankkia uusia juhlavaatteita, myös morsiuspuku, mutta en muista kuinka kauan se on ollut valkoinen. 1700-luvulta ehkä, taidettiin seurata jonkun aikansa julkkiksen esimerkkiä?
Tiedän tämän, mutta pointti silti ettei sen valkoisuus ollut nimenomaan hääpuvun väri. Rikkaammilla se saattoi olla sitten jokin muunkin, mutta ei silloinkaan vain valkoinen. Jostain luin, että kuningatar Viktoria olisi ollut se henkilö, joka aiheutti tämän trendin suuremmassa mittakaavassa. Joka tapauksessa valkoiselle värille ei ole mitään sen erityisempää syytä ja se on aika nuorta kulttuuria. Siksi sen suureellinen puolustaminen ja suoranainen suuttuminen käyttämättä jättämisestä (olen ehkä katsellut liikaa hääpukuohjelmia viime aikoina, myönnän!) on mielestäni jokseenkin typerää. Tietysti saa käyttää, eikä siinä mitään pahaa ole, mutta nykyisessä hääkulttuurissa vain on paljon piirteitä, joita puolustellaan joillain epämääräisillä perinteillä, jotka oikeastaan eivät ole edes mitään aitoja perinteitä.
Kuinka vanha tavan pitää olla, että se lasketaan aidoksi perinteeksi? Viktorian ajoista on jo niin kauan, että jos valkoisen hääpuvun trendi on hänen aikaansaannoksensa, niin kyllä sitä voi ihan hyvin sanoa perinteeksi, aidoksi sellaiseksi.
Arvelinkin, että tuohon tartutaan. Toki sitä voi perinteeksi kutsua, mutta ne syyt siihen perinteeseen eivät ole välttämättä ihan sellaisia, kuin luullaan. Tuossa pukuasiassakin alunperin on ollut nimenomaan muotitrendi, mutta nykyään monet olettavat sen tarkoittavan jotain syvällisempää perinnettä, josta hyvin harva uskaltaa poiketa. Sama homma tuossa alttarille taluttamisessa. Hyvin tuore täällä käytännössä mitään tarkoittamaton tapa, mutta kovasti sitä monet puolustavat nimenomaan perinteellä, jota ei ole ollutkaan.
Jos lähdetään saivartelemaan, niin kaikki perinteet ovat olleet joskus uusia juttuja, eikä niillä ole ollut aina niin syvällistä merkitystä. Tai jos on ollut, merkitys tai tapa itsessään on muuttunut monia kertoja. Valkoisen puvun yhdistäminen neitsyyteen saattaa liittyä Viktorian siveyskäsityksiin, eli tavallaan siinäkin on jonkinlainen merkitys. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, tavat ja perinteet elävät jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä miksi viimeinen yö pitäisi olla erossa, mutta itse halusin noudattaa perinnettä jossa sulhanen ei näe morsianta hääpuvussa ennen alttaria. Sen vuoksi ei pidetty myöskään kuvauksia aiemmin.
Ja minkämaalainen perinne se onkaan?
No tässä muodossa minä olen sen kuullut ja tässä muodossa oma lähipiiri on sitä noudattanut (jos on).
Ihan tekopyhää, jos on yleisesti tiedossa, etteivät ole enää neitsyeitä. Mä olin, mies ei.
Yleisesti tiedossa? Kailottavatko ihmiset yleisestikin muille tällaisia yksityisasioita?
Noh, useilla pareilla on naimisiin mennessä jo lapsia. Muistaakseni puolet esikoisista syntyy avoliittoon, saattaa olla nykyään jo yli puolet. Valtaosa lapsettomistakin on asunut yhdessä pitkään, ja aika vajaa saa olla jos kuvittelee ettei yhteiseloon kuulu seksiä.
Tämä nyt on sikäli jännä, kun Suomessa oli jo "entisaikoina" tapa, että tuleva hääpari käytännössä aloitti avioelämän jo ennen häitä, kun kihlaus sovittiin. Harvoin olivat siis silloin hääpäivänäkään enää neitsyitä. Tätä tänne saapuva kirkko yritti sitten nikotellen muuttaa, mutta ilmeisen huonoin tuloksin. Morsiamen pukukin oli täällä pitkään musta. Ilmeisesti yleistynyt valkoinen väri ei edes alunperin ollut mikään neitsyyttä tarkoittava symboli, vaan jälkikäteen keksitty oikeutus tuolle perinteelle. Että nämä on vähän näitä.
Morsiamenpuku oli musta siksi, ettei tavallisella kansalla ollut varaa hankkia uutta pukua yksiä juhlia varten. Siinä samassa mentiin häät, hautajaiset, kirkkomatkat yms. Rikkailla oli mahdollisuus hankkia uusia juhlavaatteita, myös morsiuspuku, mutta en muista kuinka kauan se on ollut valkoinen. 1700-luvulta ehkä, taidettiin seurata jonkun aikansa julkkiksen esimerkkiä?
Tiedän tämän, mutta pointti silti ettei sen valkoisuus ollut nimenomaan hääpuvun väri. Rikkaammilla se saattoi olla sitten jokin muunkin, mutta ei silloinkaan vain valkoinen. Jostain luin, että kuningatar Viktoria olisi ollut se henkilö, joka aiheutti tämän trendin suuremmassa mittakaavassa. Joka tapauksessa valkoiselle värille ei ole mitään sen erityisempää syytä ja se on aika nuorta kulttuuria. Siksi sen suureellinen puolustaminen ja suoranainen suuttuminen käyttämättä jättämisestä (olen ehkä katsellut liikaa hääpukuohjelmia viime aikoina, myönnän!) on mielestäni jokseenkin typerää. Tietysti saa käyttää, eikä siinä mitään pahaa ole, mutta nykyisessä hääkulttuurissa vain on paljon piirteitä, joita puolustellaan joillain epämääräisillä perinteillä, jotka oikeastaan eivät ole edes mitään aitoja perinteitä.
Kuinka vanha tavan pitää olla, että se lasketaan aidoksi perinteeksi? Viktorian ajoista on jo niin kauan, että jos valkoisen hääpuvun trendi on hänen aikaansaannoksensa, niin kyllä sitä voi ihan hyvin sanoa perinteeksi, aidoksi sellaiseksi.
Arvelinkin, että tuohon tartutaan. Toki sitä voi perinteeksi kutsua, mutta ne syyt siihen perinteeseen eivät ole välttämättä ihan sellaisia, kuin luullaan. Tuossa pukuasiassakin alunperin on ollut nimenomaan muotitrendi, mutta nykyään monet olettavat sen tarkoittavan jotain syvällisempää perinnettä, josta hyvin harva uskaltaa poiketa. Sama homma tuossa alttarille taluttamisessa. Hyvin tuore täällä käytännössä mitään tarkoittamaton tapa, mutta kovasti sitä monet puolustavat nimenomaan perinteellä, jota ei ole ollutkaan.
Jos lähdetään saivartelemaan, niin kaikki perinteet ovat olleet joskus uusia juttuja, eikä niillä ole ollut aina niin syvällistä merkitystä. Tai jos on ollut, merkitys tai tapa itsessään on muuttunut monia kertoja. Valkoisen puvun yhdistäminen neitsyyteen saattaa liittyä Viktorian siveyskäsityksiin, eli tavallaan siinäkin on jonkinlainen merkitys. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, tavat ja perinteet elävät jatkuvasti.
Tiedän, enkä varsinaisesti edes ole mitenkään perinnevastainen, mutta minusta on mukavaa pohtia ja kyseenalaistaakin monia itsestäänselvyyksiltä tuntuvia asioita. Hääperinteisiin toivoisin myös enemmän variaatioita ja ymmärrystä, että asioita ei ole pakko tehdä yhdellä tavalla. Juurikin kun näitä höpöohjelmia on katsonut niin siellä on välillä suorastaan raivolla asioihin suhtautuvia läheisiä, jos morsian kehtaa haluta muun kuin valkoisen mekon, eikä mikään perustelu kelpaa. Tietenkin nämä on (toivottavasti) marginaalisia tapauksia ja eihän häät ylipäätään ole enää samanlainen riitti tai itsestäänselvyys monenkaan kohdalla, mitä se on joskus ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hääpari salli vain sellaiset avecit, jotka olivat kihloissa/naimisissa. Tyttö/poikaystävät eivät voineet tulla mukaan.
Tällaisten alapeukuttajat. Oletteko tajunneet, kuinka paljon näitä kaikenmaailman aveceja on? Eri asia vakiintuneet pariskunnat, jotka ovat ihan kunnolla yhdessä ja tuntevat hääparin. Kavereilta oon saanu kuulla ja omien häiden kohdalla nähdä, kuinka paljon tulee kyselyitä aveceista kutsujen saapumisen jälkeen:
"Meidän Emma 14 v:llä on poikaystävä Jape, jonka kanssa Emma haluais tulla häihin." (=teinin kumppani, joka tuskin on kuvioissa enää parin vuoden päästä)
"Serkku: Oon nyt tapaillut viimeisintä Tinderdeittiä kaksi viikkoa, voinko ottaa mukaan?" (=ties monesko deitti viimeisen vuoden aikana)
Työkaveri: "Voiko kumppani tulla mukaan, kun oisin muuten juhlissa yksin?" (=mietin jo sinunkin kutsumista budjetin kannalta ja nyt pitäisi saada vielä mies mukaan?)A) Miksi hääpari haluaisi kutsua häihin jonkun lyhytaikaisen seurustelukumppanin, jota ei ole koskaan tavannutkaan? Ei huvita maksaa kallista ruokailua ym. seuralaiselle, joka ei ole hääparin juhlan kannalta olennainen.
B) Jos jokainen halukas saa tuoda seuralaisen, niin tiesitkö henkilömäärän äkkiä paisuvan suureksi? Jos haluaisin kutsua 10 kaveria, pitäisi varautua 20 vieraaseen avecien tullessa mukaan.
C) Miksi pitkäaikainen seurustelukumppani/avopuoliso jää ilman kutsua vain yhden sormuksen puuttumisen vuoksi?
Vakiintuneet pariskunnat on vakiintuneita, sormuksista viis siinä vaiheessa kun yhteisiä vuosia on takana paljon tai on yhteiset lapset.
Mutta nythän ei riittänyt että on vakiintunut, vaan olisi pitänyt olla kihloissa tai naimisissa.
Sitten on näitä tapauksia, jotka menevät kihloihin todella lyhyessä ajassa tai jopa naimisiin. Mutta jos on ollut avoliitossa vaikka kymmenen vuotta, niin häntä ei saisi ottaa aveciksi, vaikka olisi ollut paljon pidempään yhdessä kuin jotkut kihlautuneet? Ymmärrän, että tollaset tinder-deitit yms. halutaan rajata pois, mutta ei se kihlautuminen tai avioliitto tarkoita aina pitkäikäistä suhdetta.
Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.
Miksi kirjoititte hääkutsuun ettettehalua lahjoja?
Vierailija kirjoitti:
Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.
Opitko, että kannattaa sanoa vain asioita joita tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.
0/5, sellaiset häät sitten Porvoossa. Muuten olisi ollut melkein uskottava tarina, mutta tuo ”saivat kyllä kuulla tästä puheessa” paljasti asian.
Vierailija kirjoitti:
Morsian oli menossa toista kertaa naimisiin ja hän ei olisi halunnut vihkikaavassa mainittavan omaa sukunimeään. Morsiamella oli siis käytössä naimisiin mennessä vielä exän nimi, jonka vaihtoi uuden miehensä nimeen. Pidin tuota outona, sillä eihän niitä kysymyksiä voi kysyä tyyliin "Tahdotko sinä Jessica ottaa Nicodemus-Harold Herbert Virtasen aviomieheksesi..." Pappi piti päänsä ja käytti molemmista sukunimeä.
Ei ole kyse siitä, että pappi piti päänsä. Jos hän ei kysy oikealla nimellä vihkiessään valtion virkamiehenä, vihkiminen ei ole pätevä eikä lainvoimainen. Yhtä lailla siviilivihkimisessä vihkijä olisi "pitänyt" päänsä, jos kyse on oikeista häistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhlapaikalla häistä märisevät vieraat. Mikään ei ole inhottavampaa kuin kuunnella toisten valitusta kuinka tylsää häissä on. Tottakai häissä on välillä odottelua, kun et itse pääse ottamaan ruokaa/jututtamaan hääparia jne. Mielestäni se on ihan normaalia.
Vihaan häitä niin sydämeni pohjasta. Kirkko-osuus menee mutta kaikki sen jälkeen on yhtä tuskaa. Siirtyminen ja odottelu vielä menee mutta ne hääjuhlat ovat aivan kauheita.
Yhden kerran elämässäni olin yksissä uskishäissä, joissa ei tarjottu alkoholia. Ne olivat kyllä elämäni parhaat häät. Oli niin värikästä, mukaansa tempaavaaa ja erilaista ohjelmaa että koko porukka oli ihan liekeissä. Muut häät on olleet sellaisia ettei edes viina niitä pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, jossa suku uhkasi erota kirkosta, jos henkilöt A ja B eivät pääse naimisiin jo sovittuna hääpäivänä. Ongelma oli siinä, että A oli yhä naimisissa C:n kanssa, koska ei ollut saanut avioeroa hoidetuksi ajoissa. Avioero saatiin voimaan pari päivää ennen häitä ja vihkiminen saatiin pidettyä. Oli pokassa pitelemistä, kun toiset uhkaavat erota kirkosta, kun Suomen laki ei salli kahta avioliittoa yhtä aikaa.
Kyllä ihmisten tyhmyys vain niin usein ihmetyttää. Eroisi eksästään eikä kirkosta 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hääpari salli vain sellaiset avecit, jotka olivat kihloissa/naimisissa. Tyttö/poikaystävät eivät voineet tulla mukaan.
Tällaisten alapeukuttajat. Oletteko tajunneet, kuinka paljon näitä kaikenmaailman aveceja on? Eri asia vakiintuneet pariskunnat, jotka ovat ihan kunnolla yhdessä ja tuntevat hääparin. Kavereilta oon saanu kuulla ja omien häiden kohdalla nähdä, kuinka paljon tulee kyselyitä aveceista kutsujen saapumisen jälkeen:
"Meidän Emma 14 v:llä on poikaystävä Jape, jonka kanssa Emma haluais tulla häihin." (=teinin kumppani, joka tuskin on kuvioissa enää parin vuoden päästä)
"Serkku: Oon nyt tapaillut viimeisintä Tinderdeittiä kaksi viikkoa, voinko ottaa mukaan?" (=ties monesko deitti viimeisen vuoden aikana)
Työkaveri: "Voiko kumppani tulla mukaan, kun oisin muuten juhlissa yksin?" (=mietin jo sinunkin kutsumista budjetin kannalta ja nyt pitäisi saada vielä mies mukaan?)A) Miksi hääpari haluaisi kutsua häihin jonkun lyhytaikaisen seurustelukumppanin, jota ei ole koskaan tavannutkaan? Ei huvita maksaa kallista ruokailua ym. seuralaiselle, joka ei ole hääparin juhlan kannalta olennainen.
B) Jos jokainen halukas saa tuoda seuralaisen, niin tiesitkö henkilömäärän äkkiä paisuvan suureksi? Jos haluaisin kutsua 10 kaveria, pitäisi varautua 20 vieraaseen avecien tullessa mukaan.
A) se kumppani voi olla sama vielä 10 vuoden päästäkin. Et sinä sitä tiedä,etkä ole oikeutettu arvioimaan toisen ihmisen sitoutumisen tasoa
Miksi edes juhlia häitä, jos on niin tiukkaa rahallisesti ja eihän sitä ole pakko kutsua? Vai häälahjojen takiako kutsut?
B) Kannattaa laskea se kutsuvieraiden kokonaismäärä ennen kutsujen lähettämistä. Jos kutsuu 10 pariskuntaa, silloin se tarkoittaa vähintään 20 vierasta (ja todennäköisesti enemmän jos on avoimen suhteen perheitä tai moniavioisia.. ja sitten vielä jos lapset tervetulleita)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella moni julistaa pitävänsä ”oman näköiset” häät mutta aika lailla yhdestä muotista ovi. Ensin tahdotaan, sitten juhlapaikkaan, istutaan pöydissä, joku puhuu, ruokaa, lisää puheita ja esityksiä, kakkua ja kahvia, saattaa olla valokuvausta ja muuta käyskentelyä ja toivottavasti musiikkia. Sit kotiin.
Juurikin tämä :D "Omannäköiset häät".
Olin yhdissä häissä, missä noudatettiin kaikkia hääkliseitä millin tarkuudella hääkimpun heitosta aina morsiamen ryöstöön. Kun olimme lähdössä kotiin ja kiitimme morsiusparia, morsian sanoi silmät loistaen, "Nämä nyt olivat vähän tälläiset erilaiset, oman näköiset häät". Ajattellin vaan päässäni; "Et voi olla tosissasi".
P.S. Olen aina inhonnut häitä. Omia häitä ei tule.
Se "oman näköinen" tarkoittaa käytännössä sitä, mikä väri on valittu olkaimettoman A-linjaisen mekon nyöritykseen, kutsujen ja kiitoskorttien taustapahviin, lautasliinoihin, hääkarkkirakkausmietelausetulitikkuaskeihin ja pilttipurkkituikkujen koristeisiin. Viininpunainen, pinkki, vaaleanvihreä tai peräti turkoosi. On omannäköistä!
Tässä on juuri yksi syy, miksi inhoan häitä. Pikku piperrystä vuosi ja niin oman näköistä.
Olin 90-luvun alussa ensimäistä kertaa tällaisissa nykyaikaisissa omannäköisissä häissä ja silloin päätin, että jos joskus menen naimisiin, haluan vain maistraattiin (en kuulu kirkkoon) salaa ja en pidä juhlia.
Näihin häihin oli siis kutsuttu kaikki etäisimmät työkaveritkin, kun niitä ystäviä ja sukulaisia olisi ollut niin vähän. Työkavereista oli jätetty pois ne, jotka ei olleet suosikkityyppejä tämän parin mielestä. Kumpikin siis samassa, isossa työpaikassa.
Häistä oli töissä kohkattu vuosi, joten kaikki tiesi hääpäivän ja paikan. Pari työkaveria olivat tyhmyyttään luulleet, että kaikki lähityökaverit on kutsuttu, eivätkä tajunneet, että muutama työkaveri oli jätetty kutsumatta (ihan samalla lailla kuin koulussa jätetään pari kiusattua kutsumatta, lällästilää) ja tulivat paikalle.
Hääparin kaaso ja bestman ei osanneet poistaa kutsumattomia vieraita huomaamattomasti, vaan tekivät siitä oikein ison shown, että me kaikki tiesimme, että nämä "idiootit ja typerykset luuli pääsevänsä näihin mahtaviin häihin". Huusivat ovella kovaan ääneen ja vielä käytiin lavalla kailottamassa mikkiin, että anteeksi häiriö, tänne yritti tulla kuokkavieraaksi pari kutsumatonta työkaveria*tirsk* ja sitten silmien pyörittelyä ja röhönaurua.
Mautonta ja tämän jälkeen häipyikin varmaan puolet työkavereista. Jatkoilla oli kuulemma ollut melko hiljaista. Oli kuulemma häävieraille varatut pöydät paikallisessa hienommassa tanssiravintolassa olleet puolityhjät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella moni julistaa pitävänsä ”oman näköiset” häät mutta aika lailla yhdestä muotista ovi. Ensin tahdotaan, sitten juhlapaikkaan, istutaan pöydissä, joku puhuu, ruokaa, lisää puheita ja esityksiä, kakkua ja kahvia, saattaa olla valokuvausta ja muuta käyskentelyä ja toivottavasti musiikkia. Sit kotiin.
Juurikin tämä :D "Omannäköiset häät".
Olin yhdissä häissä, missä noudatettiin kaikkia hääkliseitä millin tarkuudella hääkimpun heitosta aina morsiamen ryöstöön. Kun olimme lähdössä kotiin ja kiitimme morsiusparia, morsian sanoi silmät loistaen, "Nämä nyt olivat vähän tälläiset erilaiset, oman näköiset häät". Ajattellin vaan päässäni; "Et voi olla tosissasi".
P.S. Olen aina inhonnut häitä. Omia häitä ei tule.
Se "oman näköinen" tarkoittaa käytännössä sitä, mikä väri on valittu olkaimettoman A-linjaisen mekon nyöritykseen, kutsujen ja kiitoskorttien taustapahviin, lautasliinoihin, hääkarkkirakkausmietelausetulitikkuaskeihin ja pilttipurkkituikkujen koristeisiin. Viininpunainen, pinkki, vaaleanvihreä tai peräti turkoosi. On omannäköistä!
Tässä on juuri yksi syy, miksi inhoan häitä. Pikku piperrystä vuosi ja niin oman näköistä.
Olin 90-luvun alussa ensimäistä kertaa tällaisissa nykyaikaisissa omannäköisissä häissä ja silloin päätin, että jos joskus menen naimisiin, haluan vain maistraattiin (en kuulu kirkkoon) salaa ja en pidä juhlia.
Näihin häihin oli siis kutsuttu kaikki etäisimmät työkaveritkin, kun niitä ystäviä ja sukulaisia olisi ollut niin vähän. Työkavereista oli jätetty pois ne, jotka ei olleet suosikkityyppejä tämän parin mielestä. Kumpikin siis samassa, isossa työpaikassa.
Häistä oli töissä kohkattu vuosi, joten kaikki tiesi hääpäivän ja paikan. Pari työkaveria olivat tyhmyyttään luulleet, että kaikki lähityökaverit on kutsuttu, eivätkä tajunneet, että muutama työkaveri oli jätetty kutsumatta (ihan samalla lailla kuin koulussa jätetään pari kiusattua kutsumatta, lällästilää) ja tulivat paikalle.
Hääparin kaaso ja bestman ei osanneet poistaa kutsumattomia vieraita huomaamattomasti, vaan tekivät siitä oikein ison shown, että me kaikki tiesimme, että nämä "idiootit ja typerykset luuli pääsevänsä näihin mahtaviin häihin". Huusivat ovella kovaan ääneen ja vielä käytiin lavalla kailottamassa mikkiin, että anteeksi häiriö, tänne yritti tulla kuokkavieraaksi pari kutsumatonta työkaveria*tirsk* ja sitten silmien pyörittelyä ja röhönaurua.
Mautonta ja tämän jälkeen häipyikin varmaan puolet työkavereista. Jatkoilla oli kuulemma ollut melko hiljaista. Oli kuulemma häävieraille varatut pöydät paikallisessa hienommassa tanssiravintolassa olleet puolityhjät.
Tässä tilanteessa ainoa diplomaattinen tapa hoitaa asia olisi ollut vaivihkaa järjestää näille ihmisille paikat ja todeta, että on tainnut sattua moka kattaessa. Noin ei vain toimita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.
Miksi kirjoititte hääkutsuun ettettehalua lahjoja?
Me emme halunneet vaikuttaa ahneilta kerjääjiltä, joten laitoimme tuon näennäisen pyynnön sen takia. Lähes kaikki kuitenkin tiesi, ettei meillä hirveästi astioita ja muita kodintarvikkeita ollut, joten aika outoa ajatella, ettemme oikeasti halua mitään. Etenkin kun vihjailin erittäin selvästi, että onpas nuo lautaset muuten kivoja, olemme ajatelleet hankkia tuota sarjaa yms. Yksi ystäväni osti mulle myöhemmin jonkun muumimukin, mutta ei se hääpäivää enää pelastanut. Se, että sä kielloista huolimatta hankit lahjan sun läheiselle tärkeänä päivänä, on kohteliasta ja osoittaa huomiointia. Varsinkin meidän tilanteessa. Sä haluat (näennäisestä) kiellosta välittämättä ilahduttaa lahjalla, että sä oot huomioinut tärkeän päivän. Ajattelimme, että ystävämme ovat tämmöisiä. Muutamalla ei olisi ollut rahasta kiinni. Itse olemme AINA tuoneet lahjat, vaikka olisivat kieltäneet. Kyllä on aina ilmeestä nähnyt, että oli mukava yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.
0/5, sellaiset häät sitten Porvoossa. Muuten olisi ollut melkein uskottava tarina, mutta tuo ”saivat kyllä kuulla tästä puheessa” paljasti asian.
Täällä on osa retostellut puheissa seksikokemuksilla ja ties millä, mutta tämä on ihan mahdoton skenaario. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella moni julistaa pitävänsä ”oman näköiset” häät mutta aika lailla yhdestä muotista ovi. Ensin tahdotaan, sitten juhlapaikkaan, istutaan pöydissä, joku puhuu, ruokaa, lisää puheita ja esityksiä, kakkua ja kahvia, saattaa olla valokuvausta ja muuta käyskentelyä ja toivottavasti musiikkia. Sit kotiin.
Juurikin tämä :D "Omannäköiset häät".
Olin yhdissä häissä, missä noudatettiin kaikkia hääkliseitä millin tarkuudella hääkimpun heitosta aina morsiamen ryöstöön. Kun olimme lähdössä kotiin ja kiitimme morsiusparia, morsian sanoi silmät loistaen, "Nämä nyt olivat vähän tälläiset erilaiset, oman näköiset häät". Ajattellin vaan päässäni; "Et voi olla tosissasi".
P.S. Olen aina inhonnut häitä. Omia häitä ei tule.
Se "oman näköinen" tarkoittaa käytännössä sitä, mikä väri on valittu olkaimettoman A-linjaisen mekon nyöritykseen, kutsujen ja kiitoskorttien taustapahviin, lautasliinoihin, hääkarkkirakkausmietelausetulitikkuaskeihin ja pilttipurkkituikkujen koristeisiin. Viininpunainen, pinkki, vaaleanvihreä tai peräti turkoosi. On omannäköistä!
Tässä on juuri yksi syy, miksi inhoan häitä. Pikku piperrystä vuosi ja niin oman näköistä.
Olin 90-luvun alussa ensimäistä kertaa tällaisissa nykyaikaisissa omannäköisissä häissä ja silloin päätin, että jos joskus menen naimisiin, haluan vain maistraattiin (en kuulu kirkkoon) salaa ja en pidä juhlia.
Näihin häihin oli siis kutsuttu kaikki etäisimmät työkaveritkin, kun niitä ystäviä ja sukulaisia olisi ollut niin vähän. Työkavereista oli jätetty pois ne, jotka ei olleet suosikkityyppejä tämän parin mielestä. Kumpikin siis samassa, isossa työpaikassa.
Häistä oli töissä kohkattu vuosi, joten kaikki tiesi hääpäivän ja paikan. Pari työkaveria olivat tyhmyyttään luulleet, että kaikki lähityökaverit on kutsuttu, eivätkä tajunneet, että muutama työkaveri oli jätetty kutsumatta (ihan samalla lailla kuin koulussa jätetään pari kiusattua kutsumatta, lällästilää) ja tulivat paikalle.
Hääparin kaaso ja bestman ei osanneet poistaa kutsumattomia vieraita huomaamattomasti, vaan tekivät siitä oikein ison shown, että me kaikki tiesimme, että nämä "idiootit ja typerykset luuli pääsevänsä näihin mahtaviin häihin". Huusivat ovella kovaan ääneen ja vielä käytiin lavalla kailottamassa mikkiin, että anteeksi häiriö, tänne yritti tulla kuokkavieraaksi pari kutsumatonta työkaveria*tirsk* ja sitten silmien pyörittelyä ja röhönaurua.
Mautonta ja tämän jälkeen häipyikin varmaan puolet työkavereista. Jatkoilla oli kuulemma ollut melko hiljaista. Oli kuulemma häävieraille varatut pöydät paikallisessa hienommassa tanssiravintolassa olleet puolityhjät.Tässä tilanteessa ainoa diplomaattinen tapa hoitaa asia olisi ollut vaivihkaa järjestää näille ihmisille paikat ja todeta, että on tainnut sattua moka kattaessa. Noin ei vain toimita...
Ei niin. Tuohan vasta moukkamaista oli. Jos kyse ei ollut kuin muutamasta ihmisestä, niin vähin äänin vain paikat heille ja tervetuloa! Ei missään nimessä saa näille paikalle tulijoille antaa edes käsitystä, että heitä ei olisi kaivattu. Itse asiassa väärinhän tässä teki se, joka kutsui vieraat ; ei ilmoittanut selvästi, ketä kutsu koski.
Eihän tuolla tavalla saa ketään nolata. Ne työkaverit, jotka lähtivät pois huonosti käyttäytyvät kaason ym. takia, tekivät täysin oikein.
Alue: Aihe vapaa
Arvelinkin, että tuohon tartutaan. Toki sitä voi perinteeksi kutsua, mutta ne syyt siihen perinteeseen eivät ole välttämättä ihan sellaisia, kuin luullaan. Tuossa pukuasiassakin alunperin on ollut nimenomaan muotitrendi, mutta nykyään monet olettavat sen tarkoittavan jotain syvällisempää perinnettä, josta hyvin harva uskaltaa poiketa. Sama homma tuossa alttarille taluttamisessa. Hyvin tuore täällä käytännössä mitään tarkoittamaton tapa, mutta kovasti sitä monet puolustavat nimenomaan perinteellä, jota ei ole ollutkaan.