Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Omassa kaveripiirissä tällaista on tapahtunut useamminkin ja minun mielestäni ihan normaalia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin maistraatissa Helsingissä, ja parin viikon päästä järjestettiin häät parin kotipaikkakunnalla. Pappi siunasi liiton (anopin "vaatimuksesta"), mutta sormuksia ei vaihdettu mutta tahdottiin Jumalan ja seurakunnan edessä, aviopariksi ei julistettu muistaakseni. Muuten olisivat ottaneet siviilivihkimisen kotipaikkakunnallaan häissä, mutta koska molemmat ovat kirjoilla Helsingissä heidän oli pakko mennä naimisiin kaupungissa jossa ovat kirjoilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään outoa, "noloa" tms. Miksi pitäisi hylätä haaveet mieleisestä hääjuhlasta byrokraattisten seikkojen vuoksi? Itse tulen tekemään samoin omissa häissäni. Kävelen "alttarille", ystävä pitää puheen, vaihdetaan sormukset ja suudellaan. En halua jättää tätä kokematta vain sen vuoksi, ettemme asu synnyinpaikkakunnalla (jossa häät pidetään) tällä hetkellä, emmekä sen vuoksi voi saada siviilivihkimistä itse häissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Omassa kaveripiirissä tällaista on tapahtunut useamminkin ja minun mielestäni ihan normaalia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin maistraatissa Helsingissä, ja parin viikon päästä järjestettiin häät parin kotipaikkakunnalla. Pappi siunasi liiton (anopin "vaatimuksesta"), mutta sormuksia ei vaihdettu mutta tahdottiin Jumalan ja seurakunnan edessä, aviopariksi ei julistettu muistaakseni. Muuten olisivat ottaneet siviilivihkimisen kotipaikkakunnallaan häissä, mutta koska molemmat ovat kirjoilla Helsingissä heidän oli pakko mennä naimisiin kaupungissa jossa ovat kirjoilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään outoa, "noloa" tms. Miksi pitäisi hylätä haaveet mieleisestä hääjuhlasta byrokraattisten seikkojen vuoksi? Itse tulen tekemään samoin omissa häissäni. Kävelen "alttarille", ystävä pitää puheen, vaihdetaan sormukset ja suudellaan. En halua jättää tätä kokematta vain sen vuoksi, ettemme asu synnyinpaikkakunnalla (jossa häät pidetään) tällä hetkellä, emmekä sen vuoksi voi saada siviilivihkimistä itse häissä.

Sun mielestä on siis ihan normaalia viettää hääpäivää ENNEN kuin on edes naimisissa? Kyllä mä ymmärrän sen, että ensin mennään naimisiin ja sitten myöhemmin juhlitaan, mutta toisin päin on vain hemmetin outoa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut vain onnistuneissa häissä. Ehkä ainoa mikä harmitti hieman yksissä häissä, oli se ettei ruoka ollut yhtään mieleen ja viinit loppuivat kesken. Se oli mielestäni vähän noloa, mutta häät olivat muuten aivan mahtavat ja yksi lempparijuhlistani ikinä.

Joskus olen ollut myös tarjoilijana häissä, ja yksissä juhlissa loppui kakku alta aikayksikön. Soitin vielä keittiöön, että onhan tänne tullut oikea määrä kakkua johon todettiin, että tilaus oli toimitettu oikein. Hieman hävetti sitten kesken kahvin sanoa kaikille, että sori, söitte jo kaiken! En tiedä sitten, oliko juhlaväki kakun suursyömäreitä vai morsian pihistellyt kakun määrässä (yleensä meidän tarjoiluissa oli reilut määrät kaikkea, ehkä morsian ei sitten uskonut pitopalvelun arvioita määrästä).

Tai ajatella, ehkäpä se olikin sulhanen joka pihisteli kakun määrässä!

Niin no, totta, sulhanenhan on voinut olla ihan tasapäisesti syyllinen, mikä lie aivopieru ajatella asiaa vain morsiamen virheeksi... :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Omassa kaveripiirissä tällaista on tapahtunut useamminkin ja minun mielestäni ihan normaalia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin maistraatissa Helsingissä, ja parin viikon päästä järjestettiin häät parin kotipaikkakunnalla. Pappi siunasi liiton (anopin "vaatimuksesta"), mutta sormuksia ei vaihdettu mutta tahdottiin Jumalan ja seurakunnan edessä, aviopariksi ei julistettu muistaakseni. Muuten olisivat ottaneet siviilivihkimisen kotipaikkakunnallaan häissä, mutta koska molemmat ovat kirjoilla Helsingissä heidän oli pakko mennä naimisiin kaupungissa jossa ovat kirjoilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään outoa, "noloa" tms. Miksi pitäisi hylätä haaveet mieleisestä hääjuhlasta byrokraattisten seikkojen vuoksi? Itse tulen tekemään samoin omissa häissäni. Kävelen "alttarille", ystävä pitää puheen, vaihdetaan sormukset ja suudellaan. En halua jättää tätä kokematta vain sen vuoksi, ettemme asu synnyinpaikkakunnalla (jossa häät pidetään) tällä hetkellä, emmekä sen vuoksi voi saada siviilivihkimistä itse häissä.

Kyllä sä voit helsinkiläisenä saada vaikka Utsjoella siviilivihkimisen kunhan raahat sen vihkijän sinne perässä ja maksat kulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Omassa kaveripiirissä tällaista on tapahtunut useamminkin ja minun mielestäni ihan normaalia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin maistraatissa Helsingissä, ja parin viikon päästä järjestettiin häät parin kotipaikkakunnalla. Pappi siunasi liiton (anopin "vaatimuksesta"), mutta sormuksia ei vaihdettu mutta tahdottiin Jumalan ja seurakunnan edessä, aviopariksi ei julistettu muistaakseni. Muuten olisivat ottaneet siviilivihkimisen kotipaikkakunnallaan häissä, mutta koska molemmat ovat kirjoilla Helsingissä heidän oli pakko mennä naimisiin kaupungissa jossa ovat kirjoilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään outoa, "noloa" tms. Miksi pitäisi hylätä haaveet mieleisestä hääjuhlasta byrokraattisten seikkojen vuoksi? Itse tulen tekemään samoin omissa häissäni. Kävelen "alttarille", ystävä pitää puheen, vaihdetaan sormukset ja suudellaan. En halua jättää tätä kokematta vain sen vuoksi, ettemme asu synnyinpaikkakunnalla (jossa häät pidetään) tällä hetkellä, emmekä sen vuoksi voi saada siviilivihkimistä itse häissä.

Sun mielestä on siis ihan normaalia viettää hääpäivää ENNEN kuin on edes naimisissa? Kyllä mä ymmärrän sen, että ensin mennään naimisiin ja sitten myöhemmin juhlitaan, mutta toisin päin on vain hemmetin outoa :D

Pari päivää sinne tänne kummasta suunnasta tahansa, ei tunnu minusta oudolta. Mutta olenkin hyvin vahvasti sitä mieltä, että aikuiset tehkööt miten haluavat pitäkööt vaikka koko hääjuhlan kaikkineen menemättä ikinä naimisiin :D Itselle häät on kemut, joissa pidetään hauskaa rakkaiden ystävien ja sukulaisten kesken juhlien juhlaparin suhdetta. 

Mutta kyllä sinänsä ymmärrän, että miksi joidenkin mielestä on outoa mennä "oikeasti naimisiin" vasta häiden jälkeen. Jos sattumalta näiden päivien välillä sattuisi jotain kamalaa, vaikkapa toinen kuolisi, ei he olisivat olleet naimisssa eikä näin ollen olisi aviopuolison oikeuksia.

Nämä on todella mielenkiintoisia asioita, vähän kaikilla on erilaiset arvojärjestykset häiden ja hääjuhlan suhteen. Itselleni esimerkiksi isä sanoi, että mitä järkeä edes mennä naimisiin jos ei mene naimisiin kirkossa, yksi sukulainen haluaisi että kutsutaan kaikki pikkuserkkuja myöten ja toinen on sitä mieltä, että pidätte ihanat juhlat kavereiden kesken eikä sukulaisia kannata kutsua liikaa....

Mitä ihmettä,kyllä meidän häihin vaan avec kutsuttiin,vaikka en tiennyt keitä on.Musta melko epäkohteliasta kutsua sinkut tai vasta vähän aikaa seurustelleet yksin.Jopa aika nolo toimintamalli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Omassa kaveripiirissä tällaista on tapahtunut useamminkin ja minun mielestäni ihan normaalia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin maistraatissa Helsingissä, ja parin viikon päästä järjestettiin häät parin kotipaikkakunnalla. Pappi siunasi liiton (anopin "vaatimuksesta"), mutta sormuksia ei vaihdettu mutta tahdottiin Jumalan ja seurakunnan edessä, aviopariksi ei julistettu muistaakseni. Muuten olisivat ottaneet siviilivihkimisen kotipaikkakunnallaan häissä, mutta koska molemmat ovat kirjoilla Helsingissä heidän oli pakko mennä naimisiin kaupungissa jossa ovat kirjoilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään outoa, "noloa" tms. Miksi pitäisi hylätä haaveet mieleisestä hääjuhlasta byrokraattisten seikkojen vuoksi? Itse tulen tekemään samoin omissa häissäni. Kävelen "alttarille", ystävä pitää puheen, vaihdetaan sormukset ja suudellaan. En halua jättää tätä kokematta vain sen vuoksi, ettemme asu synnyinpaikkakunnalla (jossa häät pidetään) tällä hetkellä, emmekä sen vuoksi voi saada siviilivihkimistä itse häissä.

Kyllä sä voit helsinkiläisenä saada vaikka Utsjoella siviilivihkimisen kunhan raahat sen vihkijän sinne perässä ja maksat kulut.

No tässä voi taas miettiä onko tämä järkevää kenenkään kannalta.. Kallista morsiusparille, aikaa vievää vihkijälle (jos edes suostuisi tällaiseen)

Tietenkin on kunnioitettava kutsussa olevia ” ei puheita” tai ” ei lahjoja” pyyntöjä. Olen itse näitä käyttänyt ja suorastaan närkästynyt ja pitänyt moukkamaisena, jos ei kunnioitettu pyyntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä,kyllä meidän häihin vaan avec kutsuttiin,vaikka en tiennyt keitä on.Musta melko epäkohteliasta kutsua sinkut tai vasta vähän aikaa seurustelleet yksin.Jopa aika nolo toimintamalli.

juu. vähintään yhtä noloa, kun pariutyumisen jälkee aletaan seurustella vain parien kanssa j a  unohetaa sinkkukavrit kokoaan

Onhan noita häitä tullut vietettyä, yhdet omatkin ja ei ihan hirveitä kokemuksia ole tullut vastaan. 

Yhdet häät keskellä joulunpyhiä ja kirkon lämmitys rikki, siinä sai toivoa, että rakkaus lämmittää, ettei morsian saisi keuhkokuumetta hääunelmassaan, mikä ei taatusti kovin lämmin ollut. 

Toiset talvihäät kesken mahatauti epidemian, morsiamellakin oli oma ämpäri sakastissa pahan hetken varalta. Puolet vieraista katosi paikalta ja iltapalaa oli syömässä vain kourallinen häävieraista, kun mahatauti oli vienyt ruokahalun ja kunnon lopuilta. Morsiamen äiti alkoi oksentamaan vihkimisen jälkeen, joten onnittelutkin suoritettiin ilman käsikontakteja. 

Sitten ne savolaiset häät, jossa joku oli sitten tehnyt kämmin. Kutsu tuli molemmille minulle ja miehelle. Mies ilmoitti tekstarilla, kuten toive oli, että olemme tulossa yhdessä. Vihkiminen sujui hienosti ja juhlapaikka oli loistelias. Siellä minun paikkaani sitten etsittiin jo tarjoilijoittenkin avulla ja sitä ei vain löytynyt. Miehelleni oli varattu paikka suvun vanhanpiian vierestä ja toisella puolen sitten joku kaukaisempi eronnut serkku. Lopulta tarjoilija kattoi minulle sivummalla olevaan pöytään paikan ja se olikin sopivasti vessan oven vieressä, ja joka kerta, kun joku pyrki siihen vessaan sain nousta ylös ja vetää tuolinkin sivuun, että sinne pääsi. Mitään sinne ei kuulunut, eikä onneksi mihinkään tarvinnut osallistuakaan, mutta ilta oli kohtuudella pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Omassa kaveripiirissä tällaista on tapahtunut useamminkin ja minun mielestäni ihan normaalia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin maistraatissa Helsingissä, ja parin viikon päästä järjestettiin häät parin kotipaikkakunnalla. Pappi siunasi liiton (anopin "vaatimuksesta"), mutta sormuksia ei vaihdettu mutta tahdottiin Jumalan ja seurakunnan edessä, aviopariksi ei julistettu muistaakseni. Muuten olisivat ottaneet siviilivihkimisen kotipaikkakunnallaan häissä, mutta koska molemmat ovat kirjoilla Helsingissä heidän oli pakko mennä naimisiin kaupungissa jossa ovat kirjoilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään outoa, "noloa" tms. Miksi pitäisi hylätä haaveet mieleisestä hääjuhlasta byrokraattisten seikkojen vuoksi? Itse tulen tekemään samoin omissa häissäni. Kävelen "alttarille", ystävä pitää puheen, vaihdetaan sormukset ja suudellaan. En halua jättää tätä kokematta vain sen vuoksi, ettemme asu synnyinpaikkakunnalla (jossa häät pidetään) tällä hetkellä, emmekä sen vuoksi voi saada siviilivihkimistä itse häissä.

Sun mielestä on siis ihan normaalia viettää hääpäivää ENNEN kuin on edes naimisissa? Kyllä mä ymmärrän sen, että ensin mennään naimisiin ja sitten myöhemmin juhlitaan, mutta toisin päin on vain hemmetin outoa :D

Haluaisitko perustella, että miksi juuri näin päin on todella outoa? Itselleni tässä ei näyttäydy mitenkään valtavaa eroa, niin okisi mielenkiintoista kuulla että miksi! :)

Lakkaisitteko jo vääntämästä tuosta avec-asiasta! Ja varsinkin lainaamasta koko pitkää viestilitaniaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Omassa kaveripiirissä tällaista on tapahtunut useamminkin ja minun mielestäni ihan normaalia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin maistraatissa Helsingissä, ja parin viikon päästä järjestettiin häät parin kotipaikkakunnalla. Pappi siunasi liiton (anopin "vaatimuksesta"), mutta sormuksia ei vaihdettu mutta tahdottiin Jumalan ja seurakunnan edessä, aviopariksi ei julistettu muistaakseni. Muuten olisivat ottaneet siviilivihkimisen kotipaikkakunnallaan häissä, mutta koska molemmat ovat kirjoilla Helsingissä heidän oli pakko mennä naimisiin kaupungissa jossa ovat kirjoilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään outoa, "noloa" tms. Miksi pitäisi hylätä haaveet mieleisestä hääjuhlasta byrokraattisten seikkojen vuoksi? Itse tulen tekemään samoin omissa häissäni. Kävelen "alttarille", ystävä pitää puheen, vaihdetaan sormukset ja suudellaan. En halua jättää tätä kokematta vain sen vuoksi, ettemme asu synnyinpaikkakunnalla (jossa häät pidetään) tällä hetkellä, emmekä sen vuoksi voi saada siviilivihkimistä itse häissä.

Sun mielestä on siis ihan normaalia viettää hääpäivää ENNEN kuin on edes naimisissa? Kyllä mä ymmärrän sen, että ensin mennään naimisiin ja sitten myöhemmin juhlitaan, mutta toisin päin on vain hemmetin outoa :D

Haluaisitko perustella, että miksi juuri näin päin on todella outoa? Itselleni tässä ei näyttäydy mitenkään valtavaa eroa, niin okisi mielenkiintoista kuulla että miksi! :)

...koska naimisiinmenon koko pointti on se, että mennään naimisiin? Ei naimisiin mennä siksi, että saa kivat juhlat, vaan jotta laillinen suhde muuttuu ja saa uusia oikeuksia ja velvollisuuksia. Jos järjestät juhlat ennen kuin olet mennyt naimisiin, niin mitä juhlistat? Parisuhdetta? No silloinhan voi skipata sen naimisiinmenon kokonaan ja pitää pelkät juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Omassa kaveripiirissä tällaista on tapahtunut useamminkin ja minun mielestäni ihan normaalia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin maistraatissa Helsingissä, ja parin viikon päästä järjestettiin häät parin kotipaikkakunnalla. Pappi siunasi liiton (anopin "vaatimuksesta"), mutta sormuksia ei vaihdettu mutta tahdottiin Jumalan ja seurakunnan edessä, aviopariksi ei julistettu muistaakseni. Muuten olisivat ottaneet siviilivihkimisen kotipaikkakunnallaan häissä, mutta koska molemmat ovat kirjoilla Helsingissä heidän oli pakko mennä naimisiin kaupungissa jossa ovat kirjoilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään outoa, "noloa" tms. Miksi pitäisi hylätä haaveet mieleisestä hääjuhlasta byrokraattisten seikkojen vuoksi? Itse tulen tekemään samoin omissa häissäni. Kävelen "alttarille", ystävä pitää puheen, vaihdetaan sormukset ja suudellaan. En halua jättää tätä kokematta vain sen vuoksi, ettemme asu synnyinpaikkakunnalla (jossa häät pidetään) tällä hetkellä, emmekä sen vuoksi voi saada siviilivihkimistä itse häissä.

Kyllä sen vihkijän voi ottaa ihan siltä paikkakunnalta, jossa ne häät on. Me mentiin molempien synnyinpaikkakunnalla naimisiin ja vihkijä tuli siltä paikkakunnalta hääpaikalle meidät vihkimään. Ei siis tarvinnut maksaa mitään matkakulujakaan. Päivä oli lauantai, joten ei myöskään tarvinnut mennä etukäteen naimisiin vaan vihkiminen tapahtui ihan siinä hääjuhlassa vieraiden ollessa läsnä. Ei se ole muuta kuin olla maistrtraattiin yhteydessä ja sopia näistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Omassa kaveripiirissä tällaista on tapahtunut useamminkin ja minun mielestäni ihan normaalia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin maistraatissa Helsingissä, ja parin viikon päästä järjestettiin häät parin kotipaikkakunnalla. Pappi siunasi liiton (anopin "vaatimuksesta"), mutta sormuksia ei vaihdettu mutta tahdottiin Jumalan ja seurakunnan edessä, aviopariksi ei julistettu muistaakseni. Muuten olisivat ottaneet siviilivihkimisen kotipaikkakunnallaan häissä, mutta koska molemmat ovat kirjoilla Helsingissä heidän oli pakko mennä naimisiin kaupungissa jossa ovat kirjoilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään outoa, "noloa" tms. Miksi pitäisi hylätä haaveet mieleisestä hääjuhlasta byrokraattisten seikkojen vuoksi? Itse tulen tekemään samoin omissa häissäni. Kävelen "alttarille", ystävä pitää puheen, vaihdetaan sormukset ja suudellaan. En halua jättää tätä kokematta vain sen vuoksi, ettemme asu synnyinpaikkakunnalla (jossa häät pidetään) tällä hetkellä, emmekä sen vuoksi voi saada siviilivihkimistä itse häissä.

Saa mennä naimisiin ihan minkä kylän maistraatissa vain eikä hääpaikalle maksettua henkikirjoittajaakaan tarvitse tilata oman kunnan maistraatista vaan sieltä hääpaikkakunnalta niin tulee pienemmät matkakulutkin maksettavaksi. Itse olemme espoolaisia ja meidät on vihitty Porvoon maistraatissa - eikä tämä ole mikään Porvoo-juttu vaan ihan tosi. Tutustukaa siihen avioliittolakiin maistraatin nettisivuilla.

Tuosta häiden pitämisestä ennen itse naimisiin menoa: eihän rippijuhliakaan pidetä ennen konfirmaatiota tai ylioppilasjuhlia ennen virallista todistustenjakoa. Jos juhlia pitää jostakin syystä siirtää niin ne pidetään tuon virallisen päivän jälkeen, ei sitä ennen. Vaikken kovin taikauskoinen olekaan, niin tuntuisi jotenkin huonolta enteeltä juhlia jotakin asiaa todella suurieleisesti, ennen kuin kyseinen asia on totta. Itse ainakin ainakin pelkäisin, että jos häiden ja itse vihkimisen välillä olisi useampi päivä, että siinä välissä jommallekummalle ehtisi tapahtua jotakin kohtalokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Eräs bloggaajahan vietti hääjuhlaansa eräänä talvisena lauantaina, vaikka oikeasti meni naimisiin maistraatissa vasta seuraavana maanantaina :D Ja "vihkijänä" noissa lauantai"häissä" oli bloggaajan ystävä, jolla ei siis ole lupaa vihkiä... Onhan noita ihmisiä tällä pallolla monenlaisia! :D

Omassa kaveripiirissä tällaista on tapahtunut useamminkin ja minun mielestäni ihan normaalia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin maistraatissa Helsingissä, ja parin viikon päästä järjestettiin häät parin kotipaikkakunnalla. Pappi siunasi liiton (anopin "vaatimuksesta"), mutta sormuksia ei vaihdettu mutta tahdottiin Jumalan ja seurakunnan edessä, aviopariksi ei julistettu muistaakseni. Muuten olisivat ottaneet siviilivihkimisen kotipaikkakunnallaan häissä, mutta koska molemmat ovat kirjoilla Helsingissä heidän oli pakko mennä naimisiin kaupungissa jossa ovat kirjoilla. 

Mielestäni tässä ei ole mitään outoa, "noloa" tms. Miksi pitäisi hylätä haaveet mieleisestä hääjuhlasta byrokraattisten seikkojen vuoksi? Itse tulen tekemään samoin omissa häissäni. Kävelen "alttarille", ystävä pitää puheen, vaihdetaan sormukset ja suudellaan. En halua jättää tätä kokematta vain sen vuoksi, ettemme asu synnyinpaikkakunnalla (jossa häät pidetään) tällä hetkellä, emmekä sen vuoksi voi saada siviilivihkimistä itse häissä.

Saa mennä naimisiin ihan minkä kylän maistraatissa vain eikä hääpaikalle maksettua henkikirjoittajaakaan tarvitse tilata oman kunnan maistraatista vaan sieltä hääpaikkakunnalta niin tulee pienemmät matkakulutkin maksettavaksi. Itse olemme espoolaisia ja meidät on vihitty Porvoon maistraatissa - eikä tämä ole mikään Porvoo-juttu vaan ihan tosi. Tutustukaa siihen avioliittolakiin maistraatin nettisivuilla.

Ei tarvitse mennä naimisiin maistraatissa vaan vaikka kotipihalla tai lumilinnassa. Varsinkin matkailupaikkakunnilla on tavallista, että turistit haluavat jotenkin eksoottisen vihkimisen. Vihkimisoikeus voi olla kenellä tahansa juristilla, joka sellaisen on hankkinut, vaikka julkisella oikeusavustajalla. Jos vihkiminen suoritetaan virka-aikaan kyseisen henkilön virkapaikalla, ei ylimääräisiä kuluja tule.

Vierailija kirjoitti:

Menimme 30 vuoden yhteisen elon jälkeen virastossa naimisiin.

Olimme n20 min ennen vihintää.

Vilaukselta näin nuoren kauniin naisen moesiuspuvussa yhdessä huoneessa.

Menimme tiskile

Happaman näköinen virkailija: oletteko tullut todistamaan?

Minä (itkua pidätellen) : olen morsian.

Virkailija :menkää tonne odottamaan.

Istun muovituolilla ja tärisen..mutta en sano mitään miehelleni

Vihkiminen tehtiin pitkällä kaavalla..puhuttiin pskaa "todistajalle"=minä..miten avioliiton saa kestämään

MISSÄ TEIN VÄÄRIN?

En tiedä missä teit väärin mutta minä ainakaan en oikeastaan ymmärtänyt jutustasi yhtään mitään. Tai siis jutun pääkohta jäi epäselväksi. Missä minä ymmärsin väärin?

Vierailija kirjoitti:

Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.

Ei tulisi mieleenikään viedä lahjaa, jos se kerran on kutsussa kielletty. Olen kyllä kerran tuntenut ihmisen, joka esim. ehdottomasti kielsi mitenkään huomioimasta merkkipäiväänsä pyöreitä vuosia täyttäessään. Asia varmistettiin usealta taholta. Ei, missään tapauksessa - hän lähtee pois, jos hänen kieltoaan ei uskota. Sitten istui tuomiensa kakkujen ääressä ko päivänä ja äkkiä haettiin edes kukat hänelle. Valitti vielä vuosia myöhemmin, ettei häntä kyllä muistettu, kun hänellä oli merkkipäivä! On silti vaikea uskoa, että olisi kaksi samanlaista ”kylläpitäätietääettätarkoitanpäinvastaista” -ihmistä, jos hääpari ilmoittaa, että lahjat ovat kiellettyjä. Ja sitten vielä hääpuheessa moittii vieraita, jotka ovat nimenomaista toivetta noudattaneet. Onko tämä jossain päin Suomea joku kirjoittamaton sääntö? Laittavatko nämä kutsuun myös, että ei lapsia ja valittavat sitten häissä, että on vain aikuisia juhlissa?