Ihmetyttäneet hääkokemukset -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelukaverini soitti ja kertoi menevänsä naimisiin. Puhelimessa hän korosti, että kyseessä on pienet, rennot häät - puhelimella soitettu kutsu korosti tilaisuuden rentoutta. Kaveri sanoi soittavansa kaikille kutsuttaville, en siis ollut poikkeus. Oikeasti oli varattu kirkko ja sinne kaupungin orkesterin sellistit soittamaan, juhlapaikkana oli valtava, suojeltu kartano, vieraita oli yli sata, oli lämmin ruoka, kahvit ja kakut ja välipalaa koka väliin. Kun lähdimme aamuyöstä juhlista, hääapari antoi kaikille vieraille korkkaamattomia viinipulloja mukaan. Paikalla oli hääparin sukulaiset, ystävät, työkaverit ja meitä vanhoja opiskelukavereita. Illalla kartanolla esiintyi melko tunnettuja muusikoita, jotka eivät olleet hääparin tuttuja vaan ihan täydellä liksalla töissä. Sellaiset pienet ja rennot häät. Häät oli ihan kivat, mutta eivät yhtään sellaiset kuin kutsuttaessa annettiin ymmärtää.

Varmaankin morsian ajatteli, että kun vieraat on kutsuttu rentoihin häihin, niin he myös ottavatkin rennosti. Voin kuvitella, että jos vieraat olisivat tienneet puitteista etukäteen, olisi varmaan moni suotta stressannut esimerkiksi pukeutumistaan ja lahjaansa, mitä morsian ei ilmeisesti missään nimessä halunnut.

Minutkin on kerran kutsuttu ihan vaan mökille viikonlopun viettoon, ja sinne mentiin farkut jalassa ja pussikaljat kainalossa. Turha meikata tai pestä tukkaa, kun saunotaan kohta kuitenkin. Arvatkaa, mikä shokki, kun siellä olikin tupa ja tontti täynnä juhlapukuista porukkaa, pitopalvelu paikalla, puheita pidettiin ja bändi kutsuttu paikalle. Nehän olikin hääbileet! Siellä kökin nolona aivan tuntemattoman porukan seassa, kunnes kehtasin mennä autoon nukkumaan. Join ja söin sentään sen verran, ettei rattiin voinut samana iltana mennä. Vieläkään en ymmärrä, miksi se mulle tullut kutsu oli muotoiltu niin harhaanjohtavasti, kun kaikki muut selvästi tiesivät, mistä on kyse.

Olimme viime kesänä häissä joissa kävi vähän samalla tavalla. 

Kutsussa luki asu vapaamuotoinen, mutta pakollinen, ja niinpä juhlissa olikin sitten hääpari  pynttäytyneenä parhaimpiinsa, osa yhtä tällingissä, ja osa sandaaleissa ja shortseissa ja t-paidassa. 

Mulla oli onneksi pitkä hame, ja juhlavampi toppi, ja miehelläni siisti t-paita, mustat farkut ja kengät, sekä pikkutakki. Jos pukeutumisen toivotaan olevan tyyliä asu vapaa mutta pakollinen, luulisi hääparinkin noudattavan samaa.

Muutoinkin juhlissa oli vähän kahden kerroksen väkeä, saunaa lämmitttiin "pimennossa", ja siellä kävikin sulhanen kavereidensa kanssa. Yhtäkkiä vain häipyivätpaikalta, eikä me muut edes tiedetty saunamahdollisuudesta mitään. Saunomisessa menikin tällä porukalla sitten se pari tuntia, jonka sulho oli poissa muiden vieraiden luota. Minua ei nämä asiat sinänsä vaivanneet, koska en kunnolal tuntenut hääparia, minulla oli juhlassa ihan mukavaa, vaikka saimmekin olla pienellä porukallamme koko illan ilman että morsiuspari kävi edes moikkaamasa meitä :D Ruoka oli hyvää, ja juoma :)

Mitä tarkoittaa vapaamuotoinen PAKOLLINEN asu? Ei kai kukaan mihinkään sentään alasti mene :D

"Asu vapaa mutta pakollinen," on sellainen takavuosina toisinaan vapaamuotoisissa kutsuissa mainittu humoristinen lisäys.  Tarkoitettu siis huumoripläjäykseksi.   Ilmeisesti tätä lausahdusta ei enää viljellä, koska nuoremmat polvet ei sitä tunnista huumoriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.

Miksi kirjoititte hääkutsuun ettettehalua lahjoja?

Me emme halunneet vaikuttaa ahneilta kerjääjiltä, joten laitoimme tuon näennäisen pyynnön sen takia. Lähes kaikki kuitenkin tiesi, ettei meillä hirveästi astioita ja muita kodintarvikkeita ollut, joten aika outoa ajatella, ettemme oikeasti halua mitään. Etenkin kun vihjailin erittäin selvästi, että onpas nuo lautaset muuten kivoja, olemme ajatelleet hankkia tuota sarjaa yms. Yksi ystäväni osti mulle myöhemmin jonkun muumimukin, mutta ei se hääpäivää enää pelastanut. Se, että sä kielloista huolimatta hankit lahjan sun läheiselle tärkeänä päivänä, on kohteliasta ja osoittaa huomiointia. Varsinkin meidän tilanteessa. Sä haluat (näennäisestä) kiellosta välittämättä ilahduttaa lahjalla, että sä oot huomioinut tärkeän päivän. Ajattelimme, että ystävämme ovat tämmöisiä. Muutamalla ei olisi ollut rahasta kiinni. Itse olemme AINA tuoneet lahjat, vaikka olisivat kieltäneet. Kyllä on aina ilmeestä nähnyt, että oli mukava yllätys.

Ja seliseli. Minä en ainakaan ala pähkäillä mitä se hääpari nyt oikeasti mahtoi tarkoittaa. Kielto on kielto enkä ostaisi sen jälkeen lahjaa edes sisarukselleni. Jos siitä herneen nokkaansa vetäisi niin sitten vaan, en menettäisi yöuniani. Onneksi ei lähipiiriini kuulu noin monimutkaisia ihmisiä.

Kyseessä vähän kaukaisemman serkun häät, mutta ollaan tekemisissä muutaman kerran vuodessa. Heiltä tuli kutsu häihin ja kutsussa luki, että "ei juhlapukeutumista". Päätin siis laittaa arkivaatteeni eli farkut, kauluspaidan ja kävelykengät. Kun menin perille, palastui, että olin ylipukeutunut. Sulhasella oli nimittäin päällään kesäinen havaji-paita ja morsiammella farkkuhame ja toppi. Muut vieraat olivat myös hyvin vaihtelevissa vaatteissa shorteista pikkutakkiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä vähän kaukaisemman serkun häät, mutta ollaan tekemisissä muutaman kerran vuodessa. Heiltä tuli kutsu häihin ja kutsussa luki, että "ei juhlapukeutumista". Päätin siis laittaa arkivaatteeni eli farkut, kauluspaidan ja kävelykengät. Kun menin perille, palastui, että olin ylipukeutunut. Sulhasella oli nimittäin päällään kesäinen havaji-paita ja morsiammella farkkuhame ja toppi. Muut vieraat olivat myös hyvin vaihtelevissa vaatteissa shorteista pikkutakkiin.

Tuossahan nyt ei ole mitään kummallista. Mielestäni olit ihan ok pukeutunut. Outoa on vaan jos sulhanen oli kokonaan ilman housuja.

Käyttäjä34547 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hääpari salli vain sellaiset avecit, jotka olivat kihloissa/naimisissa. Tyttö/poikaystävät eivät voineet tulla mukaan.

Tällaisten alapeukuttajat. Oletteko tajunneet, kuinka paljon näitä kaikenmaailman aveceja on? Eri asia vakiintuneet pariskunnat, jotka ovat ihan kunnolla yhdessä ja tuntevat hääparin. Kavereilta oon saanu kuulla ja omien häiden kohdalla nähdä, kuinka paljon tulee kyselyitä aveceista kutsujen saapumisen jälkeen:

"Meidän Emma 14 v:llä on poikaystävä Jape, jonka kanssa Emma haluais tulla häihin." (=teinin kumppani, joka tuskin on kuvioissa enää parin vuoden päästä)

"Serkku: Oon nyt tapaillut viimeisintä Tinderdeittiä kaksi viikkoa, voinko ottaa mukaan?" (=ties monesko deitti viimeisen vuoden aikana)

Työkaveri: "Voiko kumppani tulla mukaan, kun oisin muuten juhlissa yksin?" (=mietin jo sinunkin kutsumista budjetin kannalta ja nyt pitäisi saada vielä mies mukaan?)

A) Miksi hääpari haluaisi kutsua häihin jonkun lyhytaikaisen seurustelukumppanin, jota ei ole koskaan tavannutkaan? Ei huvita maksaa kallista ruokailua ym. seuralaiselle, joka ei ole hääparin juhlan kannalta olennainen.

B) Jos jokainen halukas saa tuoda seuralaisen, niin tiesitkö henkilömäärän äkkiä paisuvan suureksi? Jos haluaisin kutsua 10 kaveria, pitäisi varautua 20 vieraaseen avecien tullessa mukaan.

A) se kumppani voi olla sama vielä 10 vuoden päästäkin. Et sinä sitä tiedä,etkä ole oikeutettu arvioimaan toisen ihmisen sitoutumisen tasoa

Miksi edes juhlia häitä, jos on niin tiukkaa rahallisesti ja eihän sitä ole pakko kutsua? Vai häälahjojen takiako kutsut?

B) Kannattaa laskea se kutsuvieraiden kokonaismäärä ennen kutsujen lähettämistä. Jos kutsuu 10 pariskuntaa, silloin se tarkoittaa vähintään 20 vierasta (ja todennäköisesti enemmän jos on avoimen suhteen perheitä tai moniavioisia.. ja sitten vielä jos lapset tervetulleita)

Tietysti kaikki laskee kutsuvieraiden määrän etukäteen. Eli jos kutsutaan 20 ihmistä ilman avecia, niin on kutsuttu 20 vierasta. Jos taas halutaan jättää puolet kavereista pois ja kestitä mieluummin niitä aveceja, niin sitten tehdään sinun tapaasi. Tai sitten kutsutaan ne kaikki kaverit ja maksetaan juhlat 40 hengelle jos budjetti ja tilat riittää - nämä on kaikki hääparin omia päätöksiä. Minusta on varsin ymmärrettävää, että joku haluaa suunnata juhlabudjettinsa niihin omiin läheisiinsä eikä puolituttuihin seurustelukumppaneihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin häät järjestettiin kauniissa vanhassa kartanossa järven rannalla. Upea paikka. Tarjolla oli pari kaatoa viiniä ruoan kanssa ja sitten oli baari auki, josta ostaa juotavaa omaan piikkiin. Tietysti perinteiseen tapaan pihalla illan hämärtyessä seisoskeli porukoita, joissa jollakin oli taskumatti tai skumppapullo. Monet vieraista olivat tulleet paikalle asuntoautolla tai vuokranneet majoitukseen mökin läheltä. Mieleen jäi, että pihalla ja puutarhassa kierteli paikan omistajien palkkaama järjestysmies, joka tuli tiukasti vieraille huomauttamaan, että omien juomien juominen on kielletty. Hyvä ettei kerännyt taskimatteja talteen vanhoilta miehiltä.  

Ko. paikka saattaa menettää anniskeluoikeutensa jos siellä ryyppäillään omia viinoja.

Kyseessä on yksityistilaisuus, silloin saa juoda niitä omia tuomisiaankin.  Eikä siellä pitäisi hiippailla mitään järjestysmiehiäkään.

Ei saa juoda omia juomia, jos juhlapaikalla on A-oikeudet.

Täsmennetään sen verran, että juhlapaikan anniskelualueella ei saa juoda omia juomia. Anniskelualueen ulkopuolella omia eväitä ei voi kieltää.

Väärin. Juhlapaikan alueella voidaan kieltää omat ruuat, juomat jne. Jos ollaan tapahtumapaikan alueella mutta anniskelualueen ulkopuolella, sinne ei saa viedä edes paikalta ostettuja juomia, saati sitten omia. Esim. urheilutapahtuman katsomo ja wc-tilat eivät ole anniskelualuetta, joten sinne et saa viedä alkoholijuomia. Ei ole yhtään sen sallitumpaa kiskoa viinaa taskumatista siellä hääjuhlatilan vessassa. Omat alkoholijuomat on ok vasta jos poistuu koko juhlapaikan alueelta, jos paikalla on anniskeluoikeudet.

Sääntöjä voi kiertää järjestämälläyksityistilaisuuden kokonaan ilman anniskelua, mutta joissakin tiloissa vaatimuksena on ostaa ruuat ja juomat heidän kauttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni julistaa pitävänsä ”oman näköiset” häät mutta aika lailla yhdestä muotista ovi. Ensin tahdotaan, sitten juhlapaikkaan, istutaan pöydissä, joku puhuu, ruokaa, lisää puheita ja esityksiä, kakkua ja kahvia, saattaa olla valokuvausta ja muuta käyskentelyä ja toivottavasti musiikkia. Sit kotiin.

Juurikin tämä :D "Omannäköiset häät".

Olin yhdissä häissä, missä noudatettiin kaikkia hääkliseitä millin tarkuudella hääkimpun heitosta aina morsiamen ryöstöön. Kun olimme lähdössä kotiin ja kiitimme morsiusparia, morsian sanoi silmät loistaen, "Nämä nyt olivat vähän tälläiset erilaiset, oman näköiset häät". Ajattellin vaan päässäni; "Et voi olla tosissasi".

P.S. Olen aina inhonnut häitä. Omia häitä ei tule.

Se "oman näköinen" tarkoittaa käytännössä sitä, mikä väri on valittu olkaimettoman A-linjaisen mekon nyöritykseen, kutsujen ja kiitoskorttien taustapahviin, lautasliinoihin, hääkarkkirakkausmietelausetulitikkuaskeihin ja pilttipurkkituikkujen koristeisiin. Viininpunainen, pinkki, vaaleanvihreä tai peräti turkoosi. On omannäköistä!

Tässä on juuri yksi syy, miksi inhoan häitä. Pikku piperrystä vuosi ja niin oman näköistä.

Olin 90-luvun alussa ensimäistä kertaa tällaisissa nykyaikaisissa omannäköisissä häissä ja silloin päätin, että jos joskus menen naimisiin, haluan vain maistraattiin (en kuulu kirkkoon) salaa ja en pidä juhlia.

Näihin häihin oli siis kutsuttu kaikki etäisimmät työkaveritkin, kun niitä ystäviä ja sukulaisia olisi ollut niin vähän. Työkavereista oli jätetty pois ne, jotka ei olleet suosikkityyppejä tämän parin mielestä. Kumpikin siis samassa, isossa työpaikassa.

Häistä oli töissä kohkattu vuosi, joten kaikki tiesi hääpäivän ja paikan. Pari työkaveria olivat tyhmyyttään luulleet, että kaikki lähityökaverit on kutsuttu, eivätkä tajunneet, että muutama työkaveri oli jätetty kutsumatta (ihan samalla lailla kuin koulussa jätetään pari kiusattua kutsumatta, lällästilää) ja tulivat paikalle.

Hääparin kaaso ja bestman ei osanneet poistaa kutsumattomia vieraita huomaamattomasti, vaan tekivät siitä oikein ison shown, että me kaikki tiesimme, että nämä "idiootit ja typerykset luuli pääsevänsä näihin mahtaviin häihin". Huusivat ovella kovaan ääneen ja vielä käytiin lavalla kailottamassa mikkiin, että anteeksi häiriö, tänne yritti tulla kuokkavieraaksi pari kutsumatonta työkaveria*tirsk* ja sitten silmien pyörittelyä ja röhönaurua.

Mautonta ja tämän jälkeen häipyikin varmaan puolet työkavereista. Jatkoilla oli kuulemma ollut melko hiljaista. Oli kuulemma häävieraille varatut pöydät paikallisessa hienommassa tanssiravintolassa olleet puolityhjät.

Aivan käsittämätöntä juntteutta. Fiksusti tehty työkavereilta jotka poistuivat mukana!

Olen varmaankin ikävä ihminen, mutta kyllä sellaiset hyvin perinteiset häät valkoisine prinsessamekkoineen, isoine juhlineen ja morsiamenryöstöineen jne kuuluvat mielestäni ensikertalaisille. Toisella kierroksella olevat ja vanhemmat parit hoitavat juhlallisuudet toisin, hiukan tyylikkäämmin.

Tuttu pari meni viime kesänä naimisiin. Mies oli kolmannella kierroksella, nainen ei virallisesti ole ollut naimisissa, mutta edellisistä suhteista on lapsia ja on takana useita pitkiä suhteita. Viisikymppinen pari. 

Häistä kohkattiin vuosi. Morsiamella huntu ja valkoinen, pitkä puku. Eivät ne vain aikuista naista oikein pue. Limusiinit, isot juhlat kaikkine perinteineen, kakun leikkaamiset ja askarrellut koristeet pöydissä. Morsian hehkutti somessaan häitä koko vuoden, kiihtyvällä tahdilla viimeiset viikot. Oli manikyyrit, pedikyyrit, irtoripset, vieraslistat, huolella valitut bändit ja juhlapaikat...

Taidan olla kyyninen, mutta kyllä minä ainakin ajattelin, että kauankohan tämä kestää. Monet vielä tietävät, että uusperheen elämä ei ole kovin auvoista, vaikka pari ihan rakastuneelta vaikuttaakin.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.

Miksi kirjoititte hääkutsuun ettettehalua lahjoja?

Me emme halunneet vaikuttaa ahneilta kerjääjiltä, joten laitoimme tuon näennäisen pyynnön sen takia. Lähes kaikki kuitenkin tiesi, ettei meillä hirveästi astioita ja muita kodintarvikkeita ollut, joten aika outoa ajatella, ettemme oikeasti halua mitään. Etenkin kun vihjailin erittäin selvästi, että onpas nuo lautaset muuten kivoja, olemme ajatelleet hankkia tuota sarjaa yms. Yksi ystäväni osti mulle myöhemmin jonkun muumimukin, mutta ei se hääpäivää enää pelastanut. Se, että sä kielloista huolimatta hankit lahjan sun läheiselle tärkeänä päivänä, on kohteliasta ja osoittaa huomiointia. Varsinkin meidän tilanteessa. Sä haluat (näennäisestä) kiellosta välittämättä ilahduttaa lahjalla, että sä oot huomioinut tärkeän päivän. Ajattelimme, että ystävämme ovat tämmöisiä. Muutamalla ei olisi ollut rahasta kiinni. Itse olemme AINA tuoneet lahjat, vaikka olisivat kieltäneet. Kyllä on aina ilmeestä nähnyt, että oli mukava yllätys.

Siis hääkutsu ilman lahjakieltoa = ahneita kerjääjiä? 

Kyllä siinä on tuon kiellon keksijä saanut varmaan puolisolta kuulla, että oliko pakko sellanen laittaa, kun ei tarkoitettu kuitenkaan. Täällä moni marmattaa, että vieraat ei ole kutsun ohjeita noudattanut, ja sinä marmatat, kun noudattivat.

Itse olen ollut vain onnistuneissa häissä. Ehkä ainoa mikä harmitti hieman yksissä häissä, oli se ettei ruoka ollut yhtään mieleen ja viinit loppuivat kesken. Se oli mielestäni vähän noloa, mutta häät olivat muuten aivan mahtavat ja yksi lempparijuhlistani ikinä.

Joskus olen ollut myös tarjoilijana häissä, ja yksissä juhlissa loppui kakku alta aikayksikön. Soitin vielä keittiöön, että onhan tänne tullut oikea määrä kakkua johon todettiin, että tilaus oli toimitettu oikein. Hieman hävetti sitten kesken kahvin sanoa kaikille, että sori, söitte jo kaiken! En tiedä sitten, oliko juhlaväki kakun suursyömäreitä vai morsian pihistellyt kakun määrässä (yleensä meidän tarjoiluissa oli reilut määrät kaikkea, ehkä morsian ei sitten uskonut pitopalvelun arvioita määrästä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä miksi viimeinen yö pitäisi olla erossa, mutta itse halusin noudattaa perinnettä jossa sulhanen ei näe morsianta hääpuvussa ennen alttaria. Sen vuoksi ei pidetty myöskään kuvauksia aiemmin.

Ja minkämaalainen perinne se onkaan?

No tässä muodossa minä olen sen kuullut ja tässä muodossa oma lähipiiri on sitä noudattanut (jos on).

Ihan tekopyhää, jos on yleisesti tiedossa, etteivät ole enää neitsyeitä. Mä olin, mies ei.

Yleisesti tiedossa? Kailottavatko ihmiset yleisestikin muille tällaisia yksityisasioita?

Noh, useilla pareilla on naimisiin mennessä jo lapsia. Muistaakseni puolet esikoisista syntyy avoliittoon, saattaa olla nykyään jo yli puolet. Valtaosa lapsettomistakin on asunut yhdessä pitkään, ja aika vajaa saa olla jos kuvittelee ettei yhteiseloon kuulu seksiä.

Tämä nyt on sikäli jännä, kun Suomessa oli jo "entisaikoina" tapa, että tuleva hääpari käytännössä aloitti avioelämän jo ennen häitä, kun kihlaus sovittiin. Harvoin olivat siis silloin hääpäivänäkään enää neitsyitä. Tätä tänne saapuva kirkko yritti sitten nikotellen muuttaa, mutta ilmeisen huonoin tuloksin. Morsiamen pukukin oli täällä pitkään musta. Ilmeisesti yleistynyt valkoinen väri ei edes alunperin ollut mikään neitsyyttä tarkoittava symboli, vaan jälkikäteen keksitty oikeutus tuolle perinteelle. Että nämä on vähän näitä.

Morsiamenpuku oli musta siksi, ettei tavallisella kansalla ollut varaa hankkia uutta pukua yksiä juhlia varten. Siinä samassa mentiin häät, hautajaiset, kirkkomatkat yms. Rikkailla oli mahdollisuus hankkia uusia juhlavaatteita, myös morsiuspuku, mutta en muista kuinka kauan se on ollut valkoinen. 1700-luvulta ehkä, taidettiin seurata jonkun aikansa julkkiksen esimerkkiä?

Tiedän tämän, mutta pointti silti ettei sen valkoisuus ollut nimenomaan hääpuvun väri. Rikkaammilla se saattoi olla sitten jokin muunkin, mutta ei silloinkaan vain valkoinen. Jostain luin, että kuningatar Viktoria olisi ollut se henkilö, joka aiheutti tämän trendin suuremmassa mittakaavassa. Joka tapauksessa valkoiselle värille ei ole mitään sen erityisempää syytä ja se on aika nuorta kulttuuria. Siksi sen suureellinen puolustaminen ja suoranainen suuttuminen käyttämättä jättämisestä (olen ehkä katsellut liikaa hääpukuohjelmia viime aikoina, myönnän!) on mielestäni jokseenkin typerää. Tietysti saa käyttää, eikä siinä mitään pahaa ole, mutta nykyisessä hääkulttuurissa vain on paljon piirteitä, joita puolustellaan joillain epämääräisillä perinteillä, jotka oikeastaan eivät ole edes mitään aitoja perinteitä.

Kuinka vanha tavan pitää olla, että se lasketaan aidoksi perinteeksi? Viktorian ajoista on jo niin kauan, että jos valkoisen hääpuvun trendi on hänen aikaansaannoksensa, niin kyllä sitä voi ihan hyvin sanoa perinteeksi, aidoksi sellaiseksi.

Arvelinkin, että tuohon tartutaan. Toki sitä voi perinteeksi kutsua, mutta ne syyt siihen perinteeseen eivät ole välttämättä ihan sellaisia, kuin luullaan. Tuossa pukuasiassakin alunperin on ollut nimenomaan muotitrendi, mutta nykyään monet olettavat sen tarkoittavan jotain syvällisempää perinnettä, josta hyvin harva uskaltaa poiketa. Sama homma tuossa alttarille taluttamisessa. Hyvin tuore täällä käytännössä mitään tarkoittamaton tapa, mutta kovasti sitä monet puolustavat nimenomaan perinteellä, jota ei ole ollutkaan. 

Tuolla ajattelutavalla mistään ei voi tulla perinnettä, koska mitään ei ole tehty "aina".

Vierailija kirjoitti:

Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.

Oletteko sattumoisin naispari?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni julistaa pitävänsä ”oman näköiset” häät mutta aika lailla yhdestä muotista ovi. Ensin tahdotaan, sitten juhlapaikkaan, istutaan pöydissä, joku puhuu, ruokaa, lisää puheita ja esityksiä, kakkua ja kahvia, saattaa olla valokuvausta ja muuta käyskentelyä ja toivottavasti musiikkia. Sit kotiin.

Juurikin tämä :D "Omannäköiset häät".

Olin yhdissä häissä, missä noudatettiin kaikkia hääkliseitä millin tarkuudella hääkimpun heitosta aina morsiamen ryöstöön. Kun olimme lähdössä kotiin ja kiitimme morsiusparia, morsian sanoi silmät loistaen, "Nämä nyt olivat vähän tälläiset erilaiset, oman näköiset häät". Ajattellin vaan päässäni; "Et voi olla tosissasi".

P.S. Olen aina inhonnut häitä. Omia häitä ei tule.

Se "oman näköinen" tarkoittaa käytännössä sitä, mikä väri on valittu olkaimettoman A-linjaisen mekon nyöritykseen, kutsujen ja kiitoskorttien taustapahviin, lautasliinoihin, hääkarkkirakkausmietelausetulitikkuaskeihin ja pilttipurkkituikkujen koristeisiin. Viininpunainen, pinkki, vaaleanvihreä tai peräti turkoosi. On omannäköistä!

Tässä on juuri yksi syy, miksi inhoan häitä. Pikku piperrystä vuosi ja niin oman näköistä.

Olin 90-luvun alussa ensimäistä kertaa tällaisissa nykyaikaisissa omannäköisissä häissä ja silloin päätin, että jos joskus menen naimisiin, haluan vain maistraattiin (en kuulu kirkkoon) salaa ja en pidä juhlia.

Näihin häihin oli siis kutsuttu kaikki etäisimmät työkaveritkin, kun niitä ystäviä ja sukulaisia olisi ollut niin vähän. Työkavereista oli jätetty pois ne, jotka ei olleet suosikkityyppejä tämän parin mielestä. Kumpikin siis samassa, isossa työpaikassa.

Häistä oli töissä kohkattu vuosi, joten kaikki tiesi hääpäivän ja paikan. Pari työkaveria olivat tyhmyyttään luulleet, että kaikki lähityökaverit on kutsuttu, eivätkä tajunneet, että muutama työkaveri oli jätetty kutsumatta (ihan samalla lailla kuin koulussa jätetään pari kiusattua kutsumatta, lällästilää) ja tulivat paikalle.

Hääparin kaaso ja bestman ei osanneet poistaa kutsumattomia vieraita huomaamattomasti, vaan tekivät siitä oikein ison shown, että me kaikki tiesimme, että nämä "idiootit ja typerykset luuli pääsevänsä näihin mahtaviin häihin". Huusivat ovella kovaan ääneen ja vielä käytiin lavalla kailottamassa mikkiin, että anteeksi häiriö, tänne yritti tulla kuokkavieraaksi pari kutsumatonta työkaveria*tirsk* ja sitten silmien pyörittelyä ja röhönaurua.

Mautonta ja tämän jälkeen häipyikin varmaan puolet työkavereista. Jatkoilla oli kuulemma ollut melko hiljaista. Oli kuulemma häävieraille varatut pöydät paikallisessa hienommassa tanssiravintolassa olleet puolityhjät.

Mitenkähän kauan hääpari mahtoi jatkaa kyseisessä työpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.

Laitetaan hääkutsun, että ei haluta lahjoja. Silti oletetaan, että vihjailemalla kutsutut tajuaa, että lahja olisi siitä huolimatta suotava. En ymmärrä logiikkaa :D

Toivottavasti tuon viestin on kirjoittanut trolli. Ei kai kukaan ole noin aivoton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hääpari salli vain sellaiset avecit, jotka olivat kihloissa/naimisissa. Tyttö/poikaystävät eivät voineet tulla mukaan.

Tällaisten alapeukuttajat. Oletteko tajunneet, kuinka paljon näitä kaikenmaailman aveceja on? Eri asia vakiintuneet pariskunnat, jotka ovat ihan kunnolla yhdessä ja tuntevat hääparin. Kavereilta oon saanu kuulla ja omien häiden kohdalla nähdä, kuinka paljon tulee kyselyitä aveceista kutsujen saapumisen jälkeen:

"Meidän Emma 14 v:llä on poikaystävä Jape, jonka kanssa Emma haluais tulla häihin." (=teinin kumppani, joka tuskin on kuvioissa enää parin vuoden päästä)

"Serkku: Oon nyt tapaillut viimeisintä Tinderdeittiä kaksi viikkoa, voinko ottaa mukaan?" (=ties monesko deitti viimeisen vuoden aikana)

Työkaveri: "Voiko kumppani tulla mukaan, kun oisin muuten juhlissa yksin?" (=mietin jo sinunkin kutsumista budjetin kannalta ja nyt pitäisi saada vielä mies mukaan?)

A) Miksi hääpari haluaisi kutsua häihin jonkun lyhytaikaisen seurustelukumppanin, jota ei ole koskaan tavannutkaan? Ei huvita maksaa kallista ruokailua ym. seuralaiselle, joka ei ole hääparin juhlan kannalta olennainen.

B) Jos jokainen halukas saa tuoda seuralaisen, niin tiesitkö henkilömäärän äkkiä paisuvan suureksi? Jos haluaisin kutsua 10 kaveria, pitäisi varautua 20 vieraaseen avecien tullessa mukaan.

Ymmärrän, ettei kaikkia deittikumppaneita, lyhytaikaisia poika- ja tyttöystäviä kutsuta, mutta miksi pitää olla kihloissa tai naimisissa? Etenkin nykypäivänä todella iso osa ihan vakiintuneesta pariskunnista eivät edes aio kihlautua tai mennä naimisiin. Monet silti seurustelleet vuosia, asuvat yhdessä ja esim. yhteisiä lapsia.

Tää se on kamalaa kun eletään haureudessa monta vuotta, eikä edes naimisiin asti mennä. Naimisiin on pakko mennä, jos toista rakastaa eikä erota

Mä olin sellaisen pariskunnan häissä, jotka eivät oikeesti menneet naimisiin. Viettävät hääpäivääkin vaikka eivät ole oikeasti naimisissa 😂

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut vain onnistuneissa häissä. Ehkä ainoa mikä harmitti hieman yksissä häissä, oli se ettei ruoka ollut yhtään mieleen ja viinit loppuivat kesken. Se oli mielestäni vähän noloa, mutta häät olivat muuten aivan mahtavat ja yksi lempparijuhlistani ikinä.

Joskus olen ollut myös tarjoilijana häissä, ja yksissä juhlissa loppui kakku alta aikayksikön. Soitin vielä keittiöön, että onhan tänne tullut oikea määrä kakkua johon todettiin, että tilaus oli toimitettu oikein. Hieman hävetti sitten kesken kahvin sanoa kaikille, että sori, söitte jo kaiken! En tiedä sitten, oliko juhlaväki kakun suursyömäreitä vai morsian pihistellyt kakun määrässä (yleensä meidän tarjoiluissa oli reilut määrät kaikkea, ehkä morsian ei sitten uskonut pitopalvelun arvioita määrästä).

Tai ajatella, ehkäpä se olikin sulhanen joka pihisteli kakun määrässä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.

Miksi kirjoititte hääkutsuun ettettehalua lahjoja?

Me emme halunneet vaikuttaa ahneilta kerjääjiltä, joten laitoimme tuon näennäisen pyynnön sen takia. Lähes kaikki kuitenkin tiesi, ettei meillä hirveästi astioita ja muita kodintarvikkeita ollut, joten aika outoa ajatella, ettemme oikeasti halua mitään. Etenkin kun vihjailin erittäin selvästi, että onpas nuo lautaset muuten kivoja, olemme ajatelleet hankkia tuota sarjaa yms. Yksi ystäväni osti mulle myöhemmin jonkun muumimukin, mutta ei se hääpäivää enää pelastanut. Se, että sä kielloista huolimatta hankit lahjan sun läheiselle tärkeänä päivänä, on kohteliasta ja osoittaa huomiointia. Varsinkin meidän tilanteessa. Sä haluat (näennäisestä) kiellosta välittämättä ilahduttaa lahjalla, että sä oot huomioinut tärkeän päivän. Ajattelimme, että ystävämme ovat tämmöisiä. Muutamalla ei olisi ollut rahasta kiinni. Itse olemme AINA tuoneet lahjat, vaikka olisivat kieltäneet. Kyllä on aina ilmeestä nähnyt, että oli mukava yllätys.

Olette varmasti hyvin raskaita ihmisiä niille, jotka joutuvat olemaan tekemisissä kanssanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me laitoimme hääkutsuun, ettemme halua lahjoja. Emme tietenkään ajatelleet, että vieraat tätä oikeasti noudattaisivat, vaan pidimme itsestäänselvänä, että ainakin läheisimmät tuovat lahjat. No, eipä näkynyt niitä lahjoja hääpäivänä, vaikka ostoksilla yritin vihjailla, että tommoset Arabian astiat sopisi hyvin meidän kotiin yms. Saivat kyllä kuulla tästä puheessa, mutta enpä tiedä, menikö viesti perille vihjailuineen, kun eivät noita astiavihjeitäkään tajunneet. Selvisipä se ainakin, ketkä ovat niitä, jotka oikeasti ymmärtää ja välittää.

Miksi kirjoititte hääkutsuun ettettehalua lahjoja?

Me emme halunneet vaikuttaa ahneilta kerjääjiltä, joten laitoimme tuon näennäisen pyynnön sen takia. Lähes kaikki kuitenkin tiesi, ettei meillä hirveästi astioita ja muita kodintarvikkeita ollut, joten aika outoa ajatella, ettemme oikeasti halua mitään. Etenkin kun vihjailin erittäin selvästi, että onpas nuo lautaset muuten kivoja, olemme ajatelleet hankkia tuota sarjaa yms. Yksi ystäväni osti mulle myöhemmin jonkun muumimukin, mutta ei se hääpäivää enää pelastanut. Se, että sä kielloista huolimatta hankit lahjan sun läheiselle tärkeänä päivänä, on kohteliasta ja osoittaa huomiointia. Varsinkin meidän tilanteessa. Sä haluat (näennäisestä) kiellosta välittämättä ilahduttaa lahjalla, että sä oot huomioinut tärkeän päivän. Ajattelimme, että ystävämme ovat tämmöisiä. Muutamalla ei olisi ollut rahasta kiinni. Itse olemme AINA tuoneet lahjat, vaikka olisivat kieltäneet. Kyllä on aina ilmeestä nähnyt, että oli mukava yllätys.

Hääkursailija :D

Minäkin kirjoitin hääkutsuumme, ettemme halua lahjoja. Lahjoja ei tullut. Se ei haitannut, koska tarkoitimme mitä sanoimme. Vaikka olimme vielä nuoria, oli meillä jo hyvä koulutus ja työpaikat, omistusasunto ja tienasimne paremmin kuin vanhempamme ja sisaruksemme. Siksi ei lahjoille.

Sukulaisen häät järjestettiin seurojentalolla, iso ja vanha rakennus ja oli kylmä keskitalvi. En tiedä, oliko lämmitys reistaillut, oliko se unohdettu laittaa päälle vai oliko käynyt niin, että oli laitettu päälle esim. edellisenä iltana kun oli oltu koristelemassa ja laittamassa pöytiä, mutta korkea ja iso sali ei ollut ehtinyt lämmetä yön aikana. Joka tapauksessa sali oli jääkylmä, hengitys höyrysi ilmassa ja ihmiset hytisi juhlahepeneissään. Aika kamalaa.