Miksei meidän lapset saa ikinä mitään stipendejä?
Poika päätti juuri 8. Lk, eikä ole kertaakaan saanut mitään stipendiä, ei edes parhaan kaverin palkintoa. On keskitason kulkija, noin 8 keskiarvolla. Stipendejä ja palkintoja on jaettuja joka ikinen vuosi vähintään 3 kpl. Kaiken todennäköisyyden mukaan olisi pitänyt jo osua kohdalle. Luokassa 22 oppilasta.
Tyttö päätti 3. luokan ja on koko lukuvuoden saanut kaikista oppiaineista kokeissa 9,5-10. Kaikista muista paitsi liikunnasta. Mutta ei ole stipendiä tullut. Eikä muutakaan mainintaa. Nyt keväällä oli jaettu jotain tsemppari-palkintoja kolmelle. Eikö nämä siis tsemppaa ollenkaan, jotka menestyy?
Ja nuorimmainen päätti ekaluokan. Kolme luokkakaveria sai stipendin. Sanoin, että ehkä ensi vuonna saat jotain. Just joo. Ei tule saamaan, kun ei ole isommat sisaruksetkaan kertaakaan mitään saaneet.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pieneltä paikkakunnalta. Todella koulukiusattu. Meidän koulussa stipendin sai aina keskiarvon mukaan kolme parasta, mihinkään statukseen katsomatta. Sen lisäksi saattoi olla jotain ainestipendejä, joita jaettiin alemmille luokille, mutta niitä annettiin vain yksi / oppilas, joten jos joku oli kielissä ja matikassa paras, niin hän sai vain yhden ja toinen meni toiseksi parhaalle. Minä sain 9. luokalla stipendin 8,5 keskiarvolla. Minun ja kolmen parhaan välillä oli muutama oppilas. Syytä ei sanottu, mutta luultavasti sain juuri siksi, että olin kiusattu, mutta en ollut koskaan pois koulusta luukunottamatta viikkoa 7. luokalla ja silloin olin kyllä kunnolla sairas. Tämän lisäksi olin kolmen parhaan joukossa matikassa, mutta matikkastipendi se ei ollut - meistä kolmesta oli vaikea valita parasta, kun kaikilla oli kymppi ja jopa valtakunnallisessa matikkakilpailussa olimme tasapistessä, kukaan ei kuitenkaan päässyt jatkoonkaan.
Näitä "lisästipendejä" oli jaossa joka vuosi 1-2 ja en oikein tiedä, mitä perusteita oli, mutta ei niitä mielestäni millekään tiettyjen ihmisten lapsille mennyt.
Tiedoksi alapeukuttajalle, että olin itsekin tavallisen vähävaraisen duunariperheen lapsi, eikä vanhemmillani ollut mitään kytköksiä kunnallispolitiikkaan. Yksikin stipendi meni naapurin tytölle, jolla huoltajana oli leski-isoäiti - meidän koulussa näitä jaettiin juhlasalissa yhteisessä tilaisuudessa, joten näin myös ketkä alemmilta luokilta saivat. Naapurin tyttö oli musiikissa ja taitoaineissa loistava, muuten aika tavallinen keskitason oppilas.
Ei noissa ole mitään logiikkaa. Oma lapsi on saanut sekä ekalla että tokalla stipendin, toisessa oli järkeä (matikkataitaja) mutta eka tuli kyllä melko puun takaa eikä lapsi itsekään tiennyt miksi sai sen (ympäristöaihe). Nyt kouluun menevä nuorempi sisarus olettaa saavansa 20e joka lukuvuoden päätteeksi kun kerran siskokin 😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuppaavat kasaantumaan aina samoille stipendit ja hymytyttö/-poikapatsaat. Elämä on.
Muistan miettineeni aikanaan että kukahan ne lopulta päätti, stipendien ym saajat, kun vuodesta toiseen samat oppilaat ne saivat. Itse en saanut koskaan vaikka olin huomattavasti parempi oppilas kuin monet muut. Totesin lopulta että niille ekstroverteillehan ne aina meni, ei meille luokan hiljaisille nörteille.
Sama se on töissä. Introvertit tunnolliset puurtajat eivät saa tunnustusta, extovertit ”hyvät tyypit” keräilevät kaikki tunnustukset.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain lukion ekalla stidendi tonnin (siis markkoja). En koulumenestyksen takia vaan sen sen takia, että tulin persaukisesta perheestä.
Meidän koulussa jaettiin stipendit aina luokan parhaan keskiarvon saajalle. Jäin ilman,vaikka minulla oli se paras keskiarvo. Opettaja kuiskasi todistusta antaessaan,että sinulla on hyvätuloiset vanhemmat,niin päätettiin antaa stipendi sitä tarvitsevalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuppaavat kasaantumaan aina samoille stipendit ja hymytyttö/-poikapatsaat. Elämä on.
Muistan miettineeni aikanaan että kukahan ne lopulta päätti, stipendien ym saajat, kun vuodesta toiseen samat oppilaat ne saivat. Itse en saanut koskaan vaikka olin huomattavasti parempi oppilas kuin monet muut. Totesin lopulta että niille ekstroverteillehan ne aina meni, ei meille luokan hiljaisille nörteille.
Sama se on töissä. Introvertit tunnolliset puurtajat eivät saa tunnustusta, extovertit ”hyvät tyypit” keräilevät kaikki tunnustukset.
Minusta näyttää nyt oma alakoululaisen lapsen luokalla että nimenomaan hiljaiset puurtajat kerää open kiitokset ja myös stipendit.
Tänä vuonna olisi ollut kiva, että nämä olisi voinut vaikkapa lukea jostain, kun kevätjuhlaakaan ei ollut, niin ei oikein tiedä kenelle nämä menivät.
Itse olen ollut stipendin saaja, jakaja ja omista lapsistani yksi on niitä saanut. Peruskoulussa niitä meidän kaupungissa saa selvästi eniten ysillä. Monesti se on tosi kimuranttia. Joku on saamassa liian monta, joten joudutaan harkitsemaan, joku joudutaan jättämään ilman, vaikka koulumenestyksen perusteella sen ansaitsisikin (voi olla jokin vakava rike, kuten kiusaaminen, lunttaaminen, päihteet koulussa tms). Olen aina tsekannut moneen kertaan ja pitänyt mukana myös edellisten vuosien listat. Saajien lista on ollut monipuolinen ja runsas.
Saajapuolella oman lapsen palkitseminen ysillä tuntui todella hienolta. Stipendeissä oli selkeät perustelut, ei jäänyt epäselväksi mistä ne tulivat. Nuori oli todella, todella otettu ja sanoi, että kannatti opiskella!
Stipendit pitäisi antaa luokalle, hyvästä yhteistyöstä ja kiusaamisen vastaisesta asenteesta. Ylipäänsä hyvästä ilmapiiristä.
Mielestäni vanhanaikasta 'ylistää' yksilöä, mitä ajatusta se tukee? Että koita olla parempi kuin muut niin saat kiitosta, miksi? Jotta itsekkyys kasvaisi ja egot loistaisi?
En sano etteikö usealle stipendin saaneelle olisi tullut hyvä mieli, ja suurin osa varmasti ansainnutkin tunnustuksen. Mutta siitä tulee myös paineita, ettei tuota pettymystä jatkossakaan. Ja entä muut? Luokalla yli 20 muuta jää ilman vaikka varmasti auurin osa muistakin oppilaista ansaitsisi stipendin.
Siksi pelkkä ryhmästipendi olisi paras vaihtoehto, se lisäisi tärkeää yhteistyön korostusta, ja vähentäisi sairastuttavaa yksilökilpailua. Sitä tässä maailmassa riittää jo ihan tarpeeksi.
Meidän alakoululainen lapsi sai luokkansa stipendin. Tämä oli opettajalta mahtava teko, koska lukuvuosi on ollut todella vaikea. Lapsen motivaatio oli syksyllä aivan nollassa, negatiivisia viestejä tuli lähes päivittäin ja itse olin ihan epätoivoinen. Nyt keväällä ja varsinkin kotikoulun aikana lapsi sai jonkun herätyksen ja paransi suoritustaan jokaisessa aineessa ihan hurjasti. Hänestä kuoriutui ihan hyvä oppilas ja stipendistä sai lisää itseluottamusta. Mielestäni tuli ihan oikealle oppilaalle.
Eiköhän siellä ole muitakin, jotka ei stipendejä saanut. Minä olen yläasteen enkun opettaja ja mun piti keksiä 96 ysiluokkalaisen joukosta 2 joille annetaan stipendit. Ne meni tytölle, joka on saanut tasaisesti koko yläasteen ajan enkun kokeista 9,5-10 ja lukee just Sormusten herraa englanniksi. Toinen meni pojalle, joka on tsempannut enkussa aivan hurjasti ja nostanut arvosanan vuodessa seiskasta ysiin.
Minä en ole ikinä saanut stipendejä, vaikka yläasteella lukuaineideni keskiarvo oli 9,8-9.9. Tiedä sitten mistä tämä johtuu. Erityisesti kielissä olin lahjakas, koko yläasteen englanti, ruotsi ja saksa pelkkiä kymppejä. Silti ei ikinä stipendejä, ja siitä on nyt 7 vuotta kun pääsin yläasteelta.
Suurin osa ei saa ikinä stipendiä kouluvuosien aikana, joten ei siitä masentua kannata. Eikä missään nimessä lapsille luoda paineita, että sellainen pitäisi kotiin kuljettaa.
Itse sain neljä stipendiä peruskoulun aikana ja lukiosta valmistuessa myös. Sain yläasteella aina sen luokan parhaaseen keskiarvoon perustuvan stipendin. Mulle peruskoulu olikin tosi helppoo, ei tarvinnu ees läksyjä tehdä nii sai kymppejä. Tavallaanhan se on epäreilua, että minua palkittiin, vaikka jotkut tekivät paljon enemmän töitä huonompien arvosanojensa eteen.
N22
Kirjoitin laudaturin paperit, sain stipendin.
Stipendit jaetaan yleensä parhaille vähän samaan tapaan kuin urheilukisoissa mitalit.
Valmistuin alaltani Suomen parhaana, sain stipendin.
Sain joskus alaluokilla stipendin, ja yksi kai kateellinen tyttö ilmoitti, että sain sen, koska meidän perhe on niin köyhä!
Pidin sen jälkeen huolen, etten varmasti saanut koko kouluaikana minkäänlaista stipendiä.
Stipendien antamiseen vaikuttaa a) pärstäkerroin b) stipendin lahjoittajien toiveet.
Olen sitä mieltä, että stipendien jaosta voisi luopua etenkin kun ne tuppaavat menemään vuodesta toiseen samoille oppilaille.
Meillä on kaksi lasta, joista toinen on ns. stipendihirmu, toinen ei ole saanut yhtään stipendiä mistään eikä koskaan. Epäreilu tilanne. Pitää varmaa itse kehitellä tälle toiselle jokin oma stipendi.
Meidän tuppukylässä (n 21000 asukasta) varmoja stipendien saajia ovat
1. kunnan luottamushenkilöiden lapset
2. kunnan luottamushenkilöiden sukulaisten lapset
3. ns. silmäätekevien lapset
4. opettajien lapset
Ja muille jaetaan se mitä jäljelle jää.
En ole katkera, meillä hymypatsaat hyllyssä ja stipendit tuhlattu.
Samoille ne aina menee! Meidänkin tytön luokalta stipendin saa aina sama iloinen Iida. Ei varmaan opet enää kehtaa olla antamatta sille, ettei mene koko perheellä herne nenään.
Pitäisi olla keskari stipendi keskitason kulkijoille, ehdottomasti.