Miksei meidän lapset saa ikinä mitään stipendejä?

Opettajat elävät kuplassaan, arvostelukyky perustuu siihen heidän maailmaansa. Omalla tyttärellä liikunnasta kutonen ysiluokan toikkarissa kun oli opetajan mielestä sohvaperuna. Nyt vuosi myöhemmin kisaa omassa urheilulajissaan sm-tasolla. Eivät saaneet sillä nalkuttamisella siellä hänestä sen prempaa esille.

Vierailija kirjoitti:

Meidän tuppukylässä (n 21000 asukasta) varmoja stipendien saajia ovat

1. kunnan luottamushenkilöiden lapset

2. kunnan luottamushenkilöiden sukulaisten lapset

3. ns. silmäätekevien lapset

4. opettajien lapset

Ja muille jaetaan se mitä jäljelle jää.

En ole katkera, meillä hymypatsaat hyllyssä ja stipendit tuhlattu.

Ok, kiva.

Mihin em. ryhmään lapsesi kuuluvat?

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei meidänkään lapset olleet saaneet mitään stipendejä, kun ovat olleet sellaisia harmittomia reilu 8ka oppilaita. Mutta sitten tulikin yllätys, kun tytär sai 9.lkn kevätjuhlassa viime vuonna kaksi stipendiä. Voi sitä yllätystä, iloa ja ylpeyttä kun hän sai oppilaskunnan "kiva tyyppi" -stipendin tjtsp sekä kuvaamataidon stipendin.  Tytärkin sai itsetunnolleen vähän kohotusta, kun hän on aina pitänyt itseään jotenkin huonona ja mielenkiinnottomana tyyppinä. 

Okei. Entäs ne kaikki muut huonot ja mielenkiinnottomat tyypit, jotka eivät sattuneet silloinkaan saamaan stipendiä?

Kouluaikoinani muistan saaneeni ainakin kaksi stipendiä ja hymypatsaan. Ehkä oli enemmänkin, joita en muista.

Amiksessakin sain stipendin.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään saanut ikinä. Olin näkymätön keskitason oppilas.

Sama täällä.

Koko ala-asteen luin kokeisiin kun hullu ja ruoskin itseäni, jotta minua varmasti viimeinkin huomattaisiin ja saisin stipendin. Kuudennella luokalla, kevätjuhlissa, olin täysin varma että vihdoin ja viimein saan stipendin. Ja mitä vielä, täydellinen serkkuni sen sai, kuten joka vuosi. Minä ja toinen tyttö saimme vain ”ahkeran oppilaan” merkin, eli käytännössä rehtori vain mainitsi, että me olimme olleet niin ahkeria koko lukuvuoden. Ei muuta.

Voi sitä pettymyksen määrää.

Sen jälkeen päätin, että antaa olla. En enää edes yritä. Vaikka annan kaikkeni ja parhaani teen, ei se kuitenkaan koskaan riitä.

Meillä oli alakoulussa sellainen systeemi, että hymypatsaat sai 2.-, 4.- ja 6.-luokalla, eikä sama voinut saada kahta kertaa. Muut luokkalaiset äänesti, kenelle menee. Tämä oli kai jokseenkin reilua. Sain 2.-luokalla hymypatsaan ja muistaakseni 1.-luokalla jonkun vanhempainyhdistyksen suunnattoman stipendin 20mk. :D Toisaalta kyseisen stipendin sai ainakin 1 muukin jollei useampi, eli monta sai pienen summan rahaa. Mä olin alakoulussa monessa aineessa muita edellä ja autoin luokkakavereita milloin missäkin asiassa.

Ihmettelen tätä kulttuuria, että menestyksestä ei saisi palkita. Sen melkein kympin keskiarvon eteen on kuitenkin varmasti jokainen tehnyt töitä, joten on oikein, että siitä palkitaan. Itsellä oli yläasteen lopuksi ka 9.9 ja sain seitsemän stipendiä (luokan paras ka, venäjän kielen harrastuneisuus, matikan taitaja, taloustaitaja, englannin taitaja, ruotsin taitaja ja fysiikan harrastuneisuus). Neljä näistä stipendeistä jaettiin suoraan valtakunnallisissa kokeissa menestymisen perusteella ja satuin saamaan koulun parhaan tuloksen matikan, yhteiskuntaopin (taloustaitokoe), englannin ja ruotsin valtakunnallisista kokeista. Sen lisäksi minulla oli luokan paras ka, josta sain stipendin. Venäjän ja fysiikan stipendit olivat "ylimääräisiä", mutta mielestäni täysin perusteltuja. Vai olisiko esim. fysiikan stipendin pitänyt mennä ihmiselle, joka saa perus 8 kyseisestä aineesta? Itse kun sain aina 10 ja innostukseni fysiikkaan kävi ilmi, koska olin aina aktiivinen ja usein tuntienkin jälkeen jäin opettajan kanssa keskustelemaan fysikaalisista ilmiöistä...

Mielestäni siis menestyksestä on oikein palkita. Eihän se olisi millään tavalla reilua, että 8 ka saa stipendin 10 ka yli. Tsempparistipendejä kyllä kannatan, kunhan ne jaetaan oikeasti sillä perusteella, että kenen ka on noussut eniten. Mutta ei näitä hajuttomia ja mauttomia 7-8 ka oppilaita ole mitään mieltä palkita, kun he ovat juuri sitä perusmassaa. Ja on turha selitellä, että stipendi voisi parantaa motivaatiota näiden keskitason oppilaiden kohdalla, koska onhan nämä 10 ka oppilaatkin löytäneet motivaationsa saada hyviä numeroita ilman stipendejä. Heitä palkitaan siitä ja se on vain ja ainoastaan täysin oikein.

Katso peiliin.

Annoin omille lapsille kevätjuhlapäivänä stipendejä merkittävistä henkilökohtaisista jutuista.

Nyt lapsenlapsille :)

Lapsi jäi luokalle, tullut stipendiä ja todistuskin oli ihan haista p*ska tasoa, ei siis millään tapaa tsemppaava. Lapsi jolla isoja oppimisvaikeuksia, eli ei vain voi asialle mitään ja tarvitsee paljon tukea ja on tehnyt valtavasti töitä koko vuoden.

Ei silti lannistuta, silti onnittelin suoritetusta kouluvuodesta, yritin muistuttaa mitä kaikkea on oppinut vaikka niitä ei todistuksessa lue, luon uskoa että ensi vuonna menee paremmin ja että hän ei ole ihmisenä yhtään sen arvottomampi kuin muutkaan.

Jos meidän ongelma joskus vielä on se että on keskitason hajuton oppilas, niin voi jestas olen onnellinen ja helpottunut.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä kulttuuria, että menestyksestä ei saisi palkita. Sen melkein kympin keskiarvon eteen on kuitenkin varmasti jokainen tehnyt töitä, joten on oikein, että siitä palkitaan. Itsellä oli yläasteen lopuksi ka 9.9 ja sain seitsemän stipendiä (luokan paras ka, venäjän kielen harrastuneisuus, matikan taitaja, taloustaitaja, englannin taitaja, ruotsin taitaja ja fysiikan harrastuneisuus). Neljä näistä stipendeistä jaettiin suoraan valtakunnallisissa kokeissa menestymisen perusteella ja satuin saamaan koulun parhaan tuloksen matikan, yhteiskuntaopin (taloustaitokoe), englannin ja ruotsin valtakunnallisista kokeista. Sen lisäksi minulla oli luokan paras ka, josta sain stipendin. Venäjän ja fysiikan stipendit olivat "ylimääräisiä", mutta mielestäni täysin perusteltuja. Vai olisiko esim. fysiikan stipendin pitänyt mennä ihmiselle, joka saa perus 8 kyseisestä aineesta? Itse kun sain aina 10 ja innostukseni fysiikkaan kävi ilmi, koska olin aina aktiivinen ja usein tuntienkin jälkeen jäin opettajan kanssa keskustelemaan fysikaalisista ilmiöistä...

Mielestäni siis menestyksestä on oikein palkita. Eihän se olisi millään tavalla reilua, että 8 ka saa stipendin 10 ka yli. Tsempparistipendejä kyllä kannatan, kunhan ne jaetaan oikeasti sillä perusteella, että kenen ka on noussut eniten. Mutta ei näitä hajuttomia ja mauttomia 7-8 ka oppilaita ole mitään mieltä palkita, kun he ovat juuri sitä perusmassaa. Ja on turha selitellä, että stipendi voisi parantaa motivaatiota näiden keskitason oppilaiden kohdalla, koska onhan nämä 10 ka oppilaatkin löytäneet motivaationsa saada hyviä numeroita ilman stipendejä. Heitä palkitaan siitä ja se on vain ja ainoastaan täysin oikein.

Muutoin ok-tekstiä, mutta valitettavasti jouduin antamaan alapeukun "hajuttomista ja mauttomista" sekä "perusmassasta".

Tulevaa työelämää - ja jo opiskelijaelämää - ajatellen sinun kannattaa korjata rankasti asenteitasi muita ihmisiä kohtaan.

Miksi se niin kovasti sinua ottaa päähän? Et pääse esittelemään stipendejä faceen? :D

Muuten en saanut mitään, mutta kauppaopiston lopussa sain ihan merkittävän stipendin kun olin selvitellyt oppilaskunnan kirjanpidon järjestyksen sen jälkeen kun oppilaskunnan puheenjohtaja ja rahastonhoitaja oli kavaltaneet rahat ja sotkeneet kirjanpidon.

Minä en saanut myöskään kuin kirjan stipendiksi lukiosta. Kirjoitin mm. 5 kieltä äidinkieli mukaan lukien ja kolme vierasta kieltä pitkänä, kaikista laudaturit, ja tein kovasti töitä niiden eteen. Meillä oli lukiossa kielistipendi, muistaakseni 500 euroa, ja se annettiin ylioppilaalle, joka on pärjännyt kielissä. Se meni omana vuonnani parhaalle ystävälleni, joka luki vain yhtä valinnaista kieltä ja sitäkin lyhyenä.

Olin ystäviä erään lukion kielen opettajani kanssa, ja joskus ollessani jo yliopistossa istuimme kämpälläni iltaa ja hän kertoi, että rehtori oli antanut isomman stipendin parhaalle kaverilleni, koska ei pitänyt minun käytöksestäni ja koska kaverini teki aina mielellään rehtorin juoksevia hommia. Itse kieltäydyin yleensä aina ylimääräisistä ilmaishommista kuten koulun julkaisujen kuvittamisesta. Minusta silti vähän outoa antaa ihan eri asiaan tarkoitettu stipendi palkinnoksi yleisestä vapaaehtoistoiminnasta, olisivat nimenneet uusiksi sen niin ei olisi aiheuttanut hämmennystä. Outoa vieläpä jakaa se sellaisen ihmisen pään mukaan, joka ei ole opettanut kielissä päivääkään. Onneksi tuo stipendi ei vaikuttanut minun ja kaverini väleihin, vain ja ainoastaan siihen, miten näin entisen rehtorini sen jälkeen.

No sitä minäkin olen aina ihmetellyt, että miksi kukaan meidän kolmesta lapsesta ei ikinä ole saanut stipendiä, melkein kaikki luokkakaverit ehtivät saada jossain vaiheessa. Esikoinen on huippuälykäs, todella fiksu, hyväkäytöksinen, auttavainen, ei koskaan tullut koulusta negatiivista palautetta. Ka aina päälle 9, huippulahjakas matikassa ja fysiikassa, liikunnallinen, musikaalinen, taiteellinen ja käsistään kätevä. Ei stipendiä edes lukiossa. Suorastaan säälitti, kun nuori odotti hirveästi, että yo-keväänä saa varmasti stipendin, koska kaikista matikan ja fysiikan kursseista oli 10 ja molemmista laudatur. Luokalla oli 20 oppilasta ja melkein kaikki saivat jonkun stipendin, vaan ei meidän nuori. Nyt opiskelee Aallossa. 

Keskimmäinen tasaisesti hyvä kaikessa, numerot 9-10, erityisen lahjakas kielissä ja tietotekniikassa. Hirveän kiltti, rauhallinen, hyväkäytöksinen, ahkera ja teki kaiken aina ajoissa ja oli aina ajoissa, ei juuri yhtään poissaoloja, auttoi kavereita. Ei stipediä koskaan. Nyt opiskelee tietotekniikkaa yliopistossa.

Kuopus hirveän reipas ja iloinen, aina innoissaan kaikesta. Mukava kaikille, muiden tsemppari ja tuki. Taiteellisesti ja liikunnallisesti lahjakas, musikaalinen, mutta menestyy kaikessa vähintään ysin verran. Tykkää kielistä, ruotsi on lempiaine. Yläasteella tuli vakavasti kiusatuksi ja koulunkäynti oli pari vuotta haastavaa, selvisi kuitenkin ja ysiluokka meni loistavasti. Olin mahdottoman ylpeä hänestä, kun hän selviytyi ja pärjäsi lopulta hienosti ja lukio on mennyt erinomaisesti. Mutta ei stipendiä. 

Minäkään en koskaan saanut stipendiä ja muistan mikä pettymys se aina oli, kun kaverit saattoivat saada useammankin. Olin hyvä oppilas, mutta hiljainen ja huomaamaton. Ehkä lapseni ovat perineet huomaamattomuuden minulta. Mieheni sen sijaan on saanut monen monta stipendiä aikoinaan, ihan samanlaisella tokarilla kuin itselläni oli, huonommalla kuin meidän lapsilla. Joskus mietin, että ehkä koko stipendi-hommasta pitäisi luopua.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat elävät kuplassaan, arvostelukyky perustuu siihen heidän maailmaansa. Omalla tyttärellä liikunnasta kutonen ysiluokan toikkarissa kun oli opetajan mielestä sohvaperuna. Nyt vuosi myöhemmin kisaa omassa urheilulajissaan sm-tasolla. Eivät saaneet sillä nalkuttamisella siellä hänestä sen prempaa esille.

Eihän tuo kerro mitään siitä miten tyttös oli koulussa, ties vaikka sikaili ihan täysillä eikä tehny mitään .

Olen kerran antanut luokan stipendit. Toinen luokan tytölle ja toinen pojalle. Molemmat meni sellaisille keskitason oppilaille. Syksyn alussa tuntui, että hommasta ei tule mitään, mutta kovalla työllä alkoi sujua ja keväällä olivat puhjenneet kukkaan. 

Mitä olen seurannut, stipendit menee monesti oppilaille, jotka ovat todella hyviä oppiaineessa. Tosin kun kympin oppilaita on monta, täytyy valita ja jostain ylimääräisestä työstä jää opettajan mieleen. 

Omani on saanut kerran, kun vähän yli kasin keskiarvo nousi yli vähän yli ysiin vuodessa. Lapseni eivät ole saaneet siitä, että esim. kielet ovat olleet kymppejä aina. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä kulttuuria, että menestyksestä ei saisi palkita. Sen melkein kympin keskiarvon eteen on kuitenkin varmasti jokainen tehnyt töitä, joten on oikein, että siitä palkitaan. Itsellä oli yläasteen lopuksi ka 9.9 ja sain seitsemän stipendiä (luokan paras ka, venäjän kielen harrastuneisuus, matikan taitaja, taloustaitaja, englannin taitaja, ruotsin taitaja ja fysiikan harrastuneisuus). Neljä näistä stipendeistä jaettiin suoraan valtakunnallisissa kokeissa menestymisen perusteella ja satuin saamaan koulun parhaan tuloksen matikan, yhteiskuntaopin (taloustaitokoe), englannin ja ruotsin valtakunnallisista kokeista. Sen lisäksi minulla oli luokan paras ka, josta sain stipendin. Venäjän ja fysiikan stipendit olivat "ylimääräisiä", mutta mielestäni täysin perusteltuja. Vai olisiko esim. fysiikan stipendin pitänyt mennä ihmiselle, joka saa perus 8 kyseisestä aineesta? Itse kun sain aina 10 ja innostukseni fysiikkaan kävi ilmi, koska olin aina aktiivinen ja usein tuntienkin jälkeen jäin opettajan kanssa keskustelemaan fysikaalisista ilmiöistä...

Mielestäni siis menestyksestä on oikein palkita. Eihän se olisi millään tavalla reilua, että 8 ka saa stipendin 10 ka yli. Tsempparistipendejä kyllä kannatan, kunhan ne jaetaan oikeasti sillä perusteella, että kenen ka on noussut eniten. Mutta ei näitä hajuttomia ja mauttomia 7-8 ka oppilaita ole mitään mieltä palkita, kun he ovat juuri sitä perusmassaa. Ja on turha selitellä, että stipendi voisi parantaa motivaatiota näiden keskitason oppilaiden kohdalla, koska onhan nämä 10 ka oppilaatkin löytäneet motivaationsa saada hyviä numeroita ilman stipendejä. Heitä palkitaan siitä ja se on vain ja ainoastaan täysin oikein.

Olen samaa mieltä!

Oma lapseni sai neloselta viime vuonna lähtiessään toisen stipendinsä. Tänä vuonna ei tullut, mutta ei kai niitä joka vuosi alakoulussa samoille kehtaakaan antaa, vaikka menestys ja osaaminen sitä edellyttäisikin.

Nykyään on vain valitettavasti vallalla tämä "kaikki pelaa"-lässynlää, jolloin niitä kaikenmaailman tsemppistipendejä jaetaan oppilaille, joiden kokonaismenetys ei todellakaan mitään palkitsemista ansaitsisi.

Jos vitosen oppilas nostaa numeroitaan kutoseen, on lopputulos edelleen surkealla tasolla. Siinä lähetetään ihan väärä viesti oppilaalle. Voit olla ihan tampio, mutta ettei tule paha mieli, niin kaikille silti annetaan ekstrapalkkio.

Ei se maailma aikuisenakaan niin toimi. Jos olet keskinkertainen, tai jopa sen alapuolella, niin ei siitä mitään hyvänmielenbonuksia jaeta.

Näkeehän sen jo siitä, että joka vuosi vingutaan, kuinka lapsensa menetyksestä ylpeät vanhemmat eivät saisi laittaa todistuksia someen näkyviin. On kuulemma mautonta ja ties mitä. Voittajia ja menestyjiä juhlitaan, kuten oikein onkin. Harmaa massa saa jatkaa omaa taaperrustaan hiljaisuudessa kuten maailman sivu on marssijärjestys ollut.

Ne piirtää, kellä on liitua.

Minullakin päätti kasiluokkalainen teini eilen kouluvuoden. Keskiarvo oli 8,5 ja olen tosi tyytyväinen. Ei tullut stipendejä mutta ei kyllä niitä odotettukaan. Kunhan ysiluokka menee yhtä hyvin, pääsee varmasti paikallisiin lukioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä kulttuuria, että menestyksestä ei saisi palkita. Sen melkein kympin keskiarvon eteen on kuitenkin varmasti jokainen tehnyt töitä, joten on oikein, että siitä palkitaan. Itsellä oli yläasteen lopuksi ka 9.9 ja sain seitsemän stipendiä (luokan paras ka, venäjän kielen harrastuneisuus, matikan taitaja, taloustaitaja, englannin taitaja, ruotsin taitaja ja fysiikan harrastuneisuus). Neljä näistä stipendeistä jaettiin suoraan valtakunnallisissa kokeissa menestymisen perusteella ja satuin saamaan koulun parhaan tuloksen matikan, yhteiskuntaopin (taloustaitokoe), englannin ja ruotsin valtakunnallisista kokeista. Sen lisäksi minulla oli luokan paras ka, josta sain stipendin. Venäjän ja fysiikan stipendit olivat "ylimääräisiä", mutta mielestäni täysin perusteltuja. Vai olisiko esim. fysiikan stipendin pitänyt mennä ihmiselle, joka saa perus 8 kyseisestä aineesta? Itse kun sain aina 10 ja innostukseni fysiikkaan kävi ilmi, koska olin aina aktiivinen ja usein tuntienkin jälkeen jäin opettajan kanssa keskustelemaan fysikaalisista ilmiöistä...

Mielestäni siis menestyksestä on oikein palkita. Eihän se olisi millään tavalla reilua, että 8 ka saa stipendin 10 ka yli. Tsempparistipendejä kyllä kannatan, kunhan ne jaetaan oikeasti sillä perusteella, että kenen ka on noussut eniten. Mutta ei näitä hajuttomia ja mauttomia 7-8 ka oppilaita ole mitään mieltä palkita, kun he ovat juuri sitä perusmassaa. Ja on turha selitellä, että stipendi voisi parantaa motivaatiota näiden keskitason oppilaiden kohdalla, koska onhan nämä 10 ka oppilaatkin löytäneet motivaationsa saada hyviä numeroita ilman stipendejä. Heitä palkitaan siitä ja se on vain ja ainoastaan täysin oikein.

Muutoin ok-tekstiä, mutta valitettavasti jouduin antamaan alapeukun "hajuttomista ja mauttomista" sekä "perusmassasta".

Tulevaa työelämää - ja jo opiskelijaelämää - ajatellen sinun kannattaa korjata rankasti asenteitasi muita ihmisiä kohtaan.

Tarkoitin ennemminkin, että ovat opettajien silmissä hajuttomia ja mauttomia. Oma kaveripiirini yläasteella koostui juuri näistä 8ka oppilaista ja tiedän kyllä, että olivat kaikki aivan ihania omina itseinään. Valitettavasti jopa 100 oppilasta opettavalle opettajalle nämä ovat näkymättömiä, perusmassaa. Ei huonoja, mutta ei mitenkään loistaviakaan. Vaikka itse esimerkiksi tiesin, että parhaalla ystävälläni olisi ollut mahdollisuudet vaikka 10ka, mutta huonojen kotiolojen vuoksi ei jaksanut panostaa ollenkaan kouluun ja arvosanat jäivät sille perustasolle.