Miksei meidän lapset saa ikinä mitään stipendejä?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla keskari stipendi keskitason kulkijoille, ehdottomasti.

Hymyilevä keskisormi-patsas

Onhan se keskitasoisen ja heikon mielestä kurjaa, että parhaudesta palkitaan.

Mutta urheilussa tekin tajuatte, ettei ole mitään järkeä palkita niitä, jotka eivät pärjää.

Yläkoulussa ei jaeta stipendejä luokkatasolla vaan koulutasolla. Meidän koulussa oppilaita 550, stipendejä noin 20 luokan parhaiden lisäksi. Ei niitä todellakaan kaikille riitä. Se on parannusta, että nyt annetaan myös niille, jotka merkittävästi parantaa suoritustaan eikä vain primuksille.

Stipendin saa ainakin meillä itsensä ylittämisestä. Ysiluokan päättänyt tytär sai ensimmäiset stipendinsä vaikka aina ollut yli 9.5 keskiarvo ja kielissä ja taiteessa ollut aina huippulahjakas ja ikäisiään edellä. Englannista sai stipendin siitä, että kympin koenumeroiden ja huolellisesti tehtyjen kotitehtävien lisäksi voitti pelkonsa enkun tunnilla ja on kehittynyt valtavasti, ei silloin saanut stipendiä kun oli tasaisen hyviä suorituksia. Kuvataide on aina ollut hänelle intohimo ja siinä on huippulahjakas mutta tänä vuonna sai stipendin kun on taiteillut koululle ja oppilaskunnalle mainoksia ja julisteita ja tehnyt muita tällaisia ylimääräisiä töitä.

Luokan tsempparipalkinto meni sellaiselle oppilaalle, joka nosti numerolla keskiarvoa ja lopetti lintsaamisen ja tuntien häiriköimisen.

Vierailija kirjoitti:

Menee ekstroverteille, jotka miellyttävät opettajaa ja joille koulu on muutenkin helppoa. Enemmän arvostan niiden suoritusta, joilla on vaikeuksia, mutta saavat siitä huolimatta kahlattua koulun läpi. Näkisin, että tällaisten palkitseminen kannustaisi opiskeluissa eteenpäin. Niillä, joille koulu on helppoa, on jo motivaatiota opiskeluun.

Silloinkin väliin jäisi aina joku, joka ei sitä koskaan saa, vaikka olisi ansainnut joka kerta. Se vasta motivaatiota laskee ja syö itsetuntoa. Täysin vanhentunut käytäntö ja vastoin kaikkea ei ihmisarvoa ja lasten oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Stipendin saa ainakin meillä itsensä ylittämisestä. Ysiluokan päättänyt tytär sai ensimmäiset stipendinsä vaikka aina ollut yli 9.5 keskiarvo ja kielissä ja taiteessa ollut aina huippulahjakas ja ikäisiään edellä. Englannista sai stipendin siitä, että kympin koenumeroiden ja huolellisesti tehtyjen kotitehtävien lisäksi voitti pelkonsa enkun tunnilla ja on kehittynyt valtavasti, ei silloin saanut stipendiä kun oli tasaisen hyviä suorituksia. Kuvataide on aina ollut hänelle intohimo ja siinä on huippulahjakas mutta tänä vuonna sai stipendin kun on taiteillut koululle ja oppilaskunnalle mainoksia ja julisteita ja tehnyt muita tällaisia ylimääräisiä töitä.

Luokan tsempparipalkinto meni sellaiselle oppilaalle, joka nosti numerolla keskiarvoa ja lopetti lintsaamisen ja tuntien häiriköimisen.

Hyviä perusteita stipendillä. Silti siellä luokassa on ihan varmasti jokunen muukin, joka olisi samoin perustein sen ansainnut, mutta aina opettaja valitsi jonkun muun. Yleensä se kuitenkin menee jollakin tavoin opettajan mieltymysten mukaan, ja se jos mikä syö itsetuntoa, koska numeroissa kun on jo samaa peliä. Etenkin taitoaineissa, mutta myös muissa aineissa.

Ei uskoisi, että tällä vuosi kymmenellä enää olisi näin alkukantaisia tapoja koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se keskitasoisen ja heikon mielestä kurjaa, että parhaudesta palkitaan.

Mutta urheilussa tekin tajuatte, ettei ole mitään järkeä palkita niitä, jotka eivät pärjää.

Urheilussa kun on pärstäkerroinpisteitä suorituksista, epäoikeudenmukaisuuksia. Koululiikunnan arvosanoissa tämä tulee kaikkein eniten ja pahiten esiin! Kun näet jonkun huippuhyvän liikunnallisen saavan kasin liikunnasta, älä ihmettele, kun tyyppi alkaa lihoa ja kieltäytyy käymästä enää liikuntaharrastus kissaan, koska ei enää usko olevansa hyvä! Vaikka on pärjännyt hyvin. "Kiitos", itsekäs suosiva liikunnanopettaja.

liekkö teko vaiheessa lorahtanut kusta joukkoon

Kuten jotkut jo sanoi, stipendin saa tosiaan poikkeuksellisesta menestyksestä. Itsekin oon yläasteella saanut joka vuosi stipendejä, ja mielestäni oon ansainnut ne. Siinä vaaditaan kovaa työntekoa keltä tahansa, että on koulunsa paras ikäryhmässään jossakin aineessa, tai on luokan paras ka.

Ja ei, en ole mikään opettajien tutun lapsi. Tuun tavallisenoloisesta keskiluokkaisesta perheestä, jossa tosin on roppakaupalla ollut ongelmia. Mulla on myös keskivaikea lukihäiriö ja asperger sekä mt-ongelmia, mut kovalla työllä pääsee pitkälle. Toki siinä älyäkin vaaditaan, mut se on meiän yhteiskunnassa tabu. Lahjakas saa olla liikunnallisesti tai vaikka musikaalisesti, mut äly on ihan eri juttu.

Ainakin n. 15vuotta sitten kun itse olin alasteella stipendejä sai aina köyhempien perheiden lapset. Olin aina hyvä koulussa, ja yhtenä vuotenä nostin numerot kasista kymppiin. Stipendit meni aina kavereille muistan kuinka harmitti. Nyt aikuisena olen miettinyt että meni ains niille joilla yksinhuoltaja vanhempi, alkoholidyin lapdi yms. Mun vanhemmat oli yhdessä, molemmat kävi hyvissä töissä, meillä oli iso talo. Joten ehkä opettajat jakoi silloin ainakin ne niille jotka sitä varmaan eniten tarvitsi.

Eskarissa annettiin stipendi lapselle, jonka perhe on oikeasti vähävarainen. Lapset eivät edes tienneet, että sellainen jaetaan vaan kuulin perheeltä itseltään että saivat. Samaiselle lapselle ope koko ajan huomautteli talvivarusteiden hankkimisesta jne. Varmaan meni ihan oikeaan osoitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat elävät kuplassaan, arvostelukyky perustuu siihen heidän maailmaansa. Omalla tyttärellä liikunnasta kutonen ysiluokan toikkarissa kun oli opetajan mielestä sohvaperuna. Nyt vuosi myöhemmin kisaa omassa urheilulajissaan sm-tasolla. Eivät saaneet sillä nalkuttamisella siellä hänestä sen prempaa esille.[/quote

Tämäkö sinun mielestäsi on vain opettajasta kiinni? Liikunnassa(kin) arvioidaan asennetta, ei taitoja. Tyttö voi katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna olisi ollut kiva, että nämä olisi voinut vaikkapa lukea jostain, kun kevätjuhlaakaan ei ollut, niin ei oikein tiedä kenelle nämä menivät.

Itse olen ollut stipendin saaja, jakaja ja omista lapsistani yksi on niitä saanut. Peruskoulussa niitä meidän kaupungissa saa selvästi eniten ysillä. Monesti se on tosi kimuranttia. Joku on saamassa liian monta, joten joudutaan harkitsemaan, joku joudutaan jättämään ilman, vaikka koulumenestyksen perusteella sen ansaitsisikin (voi olla jokin vakava rike, kuten kiusaaminen, lunttaaminen, päihteet koulussa tms). Olen aina tsekannut moneen kertaan ja pitänyt mukana myös edellisten vuosien listat. Saajien lista on ollut monipuolinen ja runsas.

Saajapuolella oman lapsen palkitseminen ysillä tuntui todella hienolta. Stipendeissä oli selkeät perustelut, ei jäänyt epäselväksi mistä ne tulivat. Nuori oli todella, todella otettu ja sanoi, että kannatti opiskella!

Entäs ne koulussa hyvin toimineet hyvät tyypit, jotka kaikki edellytykset täyttävät, mutta eivät silti saa koskaan stipendiä? Mikä se jokin rike on? Väärän mallinen nenä? Liian vähäinen opettajan mielistely? Vanhemmat eivät nouse esiin vaikuttavina henkilöinä?

Vierailija kirjoitti:

Huonot geenit.

Ei saa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän alakoululainen lapsi sai luokkansa stipendin. Tämä oli opettajalta mahtava teko, koska lukuvuosi on ollut todella vaikea. Lapsen motivaatio oli syksyllä aivan nollassa, negatiivisia viestejä tuli lähes päivittäin ja itse olin ihan epätoivoinen. Nyt keväällä ja varsinkin kotikoulun aikana lapsi sai jonkun herätyksen ja paransi suoritustaan jokaisessa aineessa ihan hurjasti. Hänestä kuoriutui ihan hyvä oppilas ja stipendistä sai lisää itseluottamusta. Mielestäni tuli ihan oikealle oppilaalle.[/quote

]

Varmasti niin. Mutta tuliko mieleesi, että luokalla voi olla muitakin ihan samassa tilanteessa? Et voi edes tietää sitä. Silti vain sinun lapsesi sai stipendin ja lisää motivaatiota. Joku toinen jäi ilman ja miettimään, mitä hänessä on vikaa ettei opettajat arvosta koskaan, vaikka olisi yhtä lailla ansainnut, jopa samoin perustein.

Ja voiko persoonasta palkita? Sinä olet parempi luonne, kuin tuo toinen, ja paremman näköinen, paremmat geenit, parempi perhe, ope tykkää niin!

Meidän peruskoulussa ja lukiossa rahastipendit meni aina niille joiden sedät, enot tai vaarit olivat mm. vapaamuurareissa, Lionseissa tai Rotaryssä!

Aina oli jotain keksittyä että vuoden positiivisin oppilas, avuliain oppilas tai vastaavaa. Suurin osa noista saajista oli ylimielisiä, kermap*rseitä ja jopa kiusaajia. Sellaisia jotka halusivat tukiopettaa muita ja tekivät sen opettajalle selväksi että ei mitään vaivaa koska auttavat mielellään, mutta opettivat tahallaan väärin, ja nauroivat jälkikäteen. Sabotoivat suoraan sanottuna muiden mahdollisuuksia.

Muut saivat vain palkinnoiksi jotain kirjoja, kuten hän joka paras matematiikassa tai hän joka paras vieraissa kielissä.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni koulussa jaetaan aika paljon stipendejä. Muistaakseni ekalla luokalla jaettiin 7 kpl ja nyt tokalla taas 7. Opettaja on koko ajan korostanut, että hän antaa stipendin samalle lapselle vain kerran. Eli yli puolet luokasta on saanut stipendin jo nyt tokan luokan loppuun mennessä.

Minusta järkevämpi näin kuin omana aikanani, jolloin sen sai aina sama tyyppi korkeimmasta keskiarvosta (tosin meillä ei taidettu vielä alaluokilla jakaakaan). Ja kyllä, olen tätä mieltä vaikka itse olin se tyyppi joka sai stipendit.

Olen myös se, joka sai stipendit aina hyvänä oppilaana. Mutta mielestäni stipendiä ei pitäisi jakaa kenellekään. Jos puolet luokasta ehtii saada stipendin, toinen puolisko on sitten arvottomia? Kyllä varmasti jää sellainen mielikuva heille. Joukossa aivan varmasti joku erittäin hyvä fiksu ja hyvä tyyppi, joka vaan ei sitä saa, vaan putoaa väliin joka vuosi. On ehkä ollut ehdokkaana kun, mutta ei vain tule valituksi. Tai sitten ei vain opettaja näe häntä (tai näkee stipendin saajien kermaperseisimmät vanhemmat, muut ovat vähäpätöisiä). Ei tämä mitenkään voi olla hyvä systeemi. Synnyttää myös kateutta. Ja eriarvoisuutta. Laskee/nostaa motivaatiota, mutta epätasa-arvoisesti. Mikä se sellainen koulu on?

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään saatu stipendejä. Kuulemma stipendit edellyttävät vapaaehtoisia ylimääräisiä tehtäviä, suorituksia, näyttöjä ja ponnisteluja, kertoi tuttava, joka tuntee koulujen opettajia. Jokin spesiaaliprojekti, Ranskan vallankumous 3d-diaesityksenä, Suomen luonto värikuva-animena tms.

:D

Meillä on tytär tuommoinen oppilas. Se kehittelee aina jotain uutta tapaa tuoda asiat esille. Todistuksessa pelkkiä kymppejä. - Ei stipendejä.

Poika taas on se keskilinjan vetäjä, joka tekee just sen mitä pitää ja rimaa hipoen. Paitsi yhtenä vuonna siihen iski joku ja paransi keskiarvoaan kahdella numerolla. - Ei stipendejä.

Opettajastahan nuo stipendit ovat kiinni. Tyttären luokalla opettaja on päättänyt jakaa tsemppareita keskitason oppilaille ja pojan luokalla kymppejä saavat palkitaan osaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä kulttuuria, että menestyksestä ei saisi palkita. Sen melkein kympin keskiarvon eteen on kuitenkin varmasti jokainen tehnyt töitä, joten on oikein, että siitä palkitaan. Itsellä oli yläasteen lopuksi ka 9.9 ja sain seitsemän stipendiä (luokan paras ka, venäjän kielen harrastuneisuus, matikan taitaja, taloustaitaja, englannin taitaja, ruotsin taitaja ja fysiikan harrastuneisuus). Neljä näistä stipendeistä jaettiin suoraan valtakunnallisissa kokeissa menestymisen perusteella ja satuin saamaan koulun parhaan tuloksen matikan, yhteiskuntaopin (taloustaitokoe), englannin ja ruotsin valtakunnallisista kokeista. Sen lisäksi minulla oli luokan paras ka, josta sain stipendin. Venäjän ja fysiikan stipendit olivat "ylimääräisiä", mutta mielestäni täysin perusteltuja. Vai olisiko esim. fysiikan stipendin pitänyt mennä ihmiselle, joka saa perus 8 kyseisestä aineesta? Itse kun sain aina 10 ja innostukseni fysiikkaan kävi ilmi, koska olin aina aktiivinen ja usein tuntienkin jälkeen jäin opettajan kanssa keskustelemaan fysikaalisista ilmiöistä...

Mielestäni siis menestyksestä on oikein palkita. Eihän se olisi millään tavalla reilua, että 8 ka saa stipendin 10 ka yli. Tsempparistipendejä kyllä kannatan, kunhan ne jaetaan oikeasti sillä perusteella, että kenen ka on noussut eniten. Mutta ei näitä hajuttomia ja mauttomia 7-8 ka oppilaita ole mitään mieltä palkita, kun he ovat juuri sitä perusmassaa. Ja on turha selitellä, että stipendi voisi parantaa motivaatiota näiden keskitason oppilaiden kohdalla, koska onhan nämä 10 ka oppilaatkin löytäneet motivaationsa saada hyviä numeroita ilman stipendejä. Heitä palkitaan siitä ja se on vain ja ainoastaan täysin oikein.

Olen samaa mieltä!

Oma lapseni sai neloselta viime vuonna lähtiessään toisen stipendinsä. Tänä vuonna ei tullut, mutta ei kai niitä joka vuosi alakoulussa samoille kehtaakaan antaa, vaikka menestys ja osaaminen sitä edellyttäisikin.

Nykyään on vain valitettavasti vallalla tämä "kaikki pelaa"-lässynlää, jolloin niitä kaikenmaailman tsemppistipendejä jaetaan oppilaille, joiden kokonaismenetys ei todellakaan mitään palkitsemista ansaitsisi.

Jos vitosen oppilas nostaa numeroitaan kutoseen, on lopputulos edelleen surkealla tasolla. Siinä lähetetään ihan väärä viesti oppilaalle. Voit olla ihan tampio, mutta ettei tule paha mieli, niin kaikille silti annetaan ekstrapalkkio.

Ei se maailma aikuisenakaan niin toimi. Jos olet keskinkertainen, tai jopa sen alapuolella, niin ei siitä mitään hyvänmielenbonuksia jaeta.

Näkeehän sen jo siitä, että joka vuosi vingutaan, kuinka lapsensa menetyksestä ylpeät vanhemmat eivät saisi laittaa todistuksia someen näkyviin. On kuulemma mautonta ja ties mitä. Voittajia ja menestyjiä juhlitaan, kuten oikein onkin. Harmaa massa saa jatkaa omaa taaperrustaan hiljaisuudessa kuten maailman sivu on marssijärjestys ollut.

Ne piirtää, kellä on liitua.

Eiköhän se ole juuri tämänkaltainen ajattelu, jonka takia koko stipendijärjestelmän voisi lopettaa. Jokainen lahjokoon sit kotonaan jos kokee tarvetta. Voi siellä kotona pitää omalle suvulle sit ne “ne piirtää kel on liituu”- juhlapuheetkin.

Intoverttejä ei arvosteta työelämässäkään. Ne tosin saavat asiat aina tapahtumaan, mutta kun ne eivät puhua pulputa jatkuvasti. Mitä sitä muiden mielipiteistä, ei ne palkinnot pitkään lohduta. Pääasia jos on oma ittensä ja kohtuu tyytyväinen.