Oma teinielämäsi vs. oman teinisi elämä

Olin yksinäinen, ulkonäkökomplekseja täynnä oleva ressukka. Ujo, joka oli aina kotona, en olisi halunnut, mutta silloin en uskaltanut mihinkään yksin mennä ja kotini kova kuri erotti minut lapsuuskavereista. Kävin töissä ja kun täytin viimein 18, pääsin ravintolaan. Muutin siskolle, kömpelö maalaistyttö oppi tanssimaan ja elämä muuttui iloisemmaksi. Kunnes mokasin ja juutuin juoppoon, joka oli "niin ihana juttelemaan ja kuuntelemaan". Just.

Pojallani  on taas aina ollut kavereita, hän oli murkkuna aika hankala, mutta siitä selvittiin. Pitkä tukka liehuen, musta prätkärotsi niskassa heilui kavereillaan ja rauhoittui, opiskeli ja valmistui. Olin onnellinen, ettei hän ollut niinkuin minä. Vaan rohkea, sanavalmis nuori. Jonka nuoruutta minä en äitinä ainakaan liikaa kahlinnut, koska olin itse tuollaisesta niin kovin surullinen esimerkki.

Ekan kännyn ostin 15vuotiaana vuonna -96. Siihen asti pärjäsin mainiosti ilman. Eikä Nokia 5110:ssä juuri muita ominaisuuksia ollutkaan kuin soittaminen ja viesteily.

Aasinsilta nykyaikaan ja omaan teinipoikaani, jolle älypuhelin on järkyttävän tärkeä ja osa identiteettiä.

Tell me more!

Kertokaa lisää, näitä on mukava lukea. Itse olen liian nuori vastausta kirjoittaakseni

Itse olin villi ja hirveä teini. Liftasin -80 luvulla ympäri suomea (luvatta) ja muutakin hölmöä tuli tehtyä. Oma lapsi käy vain harrastuksessaan ja viettää aikaa omassa huoneessa. Kavereiden kanssa pelaa korista tai futista. Aivan päinvastainen kuin minä nuorena. Hyvä vain.

Nuoriso on täysin pilalla.

Rajuin yhteisaktiviteetti meidän tytöillä on teen juominen tyttöporukassa olohuoneen matolla.

Poikia ei näy missään.

Paheksuvat syvästi kun kerron omasta teini-iästä (joka ei ollut kovin raju).

En ymmärrä missä vika.

Minä olin täysin vallaton ja menin ympäri Eurooppaa. Ei kännyköitä. Jänniä ja vaarallisia juttuja. Meidän teini on kotona tietokoneella. Vaikka elinkin vaarallisesti ja hölmöstikin, mietin ajoittain että onkohan toi tietokoneella roikkuminenkaan nyt niin järkevää ja kehittävää.

Mahdollisesti käydään läpi kriisejä elämättömästä nuoruudesta sitten aikuisiällä kun netti ja kännykkäkulttuuri muuttunut kun uutuudenviehätys jo kadonnut.

Olin teini 80-luvulla. Kyllä melkein joka viikonloppu tuli kaljoiteltua ja harrastettua seksiä milloin kenenkin kanssa. Väkivalta kaduilla oli läsnä koko ajan. Uusia bändejä tuntui ilmestyvän paljon, ja keikoilla käytiin ahkerasti. Legendaariset Lepakon yöbileet oli kova juttu.

Muistan myös lämmöllä inter rail- aikoja. Tuli pari kertaa reissattua Euroopassa ja hyviä muistoja jäi.

Oma teini viihtyy tietokoneella, mutta onneksi tapaa kavereita myös ihan livenä. Pelaa tavoitteellisesti futista myös. Tiettävästi ei ole vielä dokaillut tai röökiin sortunut.

Yhtään tyttöä ei ole kylässä käynyt, eikä tunnu vielä ainakaan kovaa kiinnostusta sinne suuntaan edes olevan. Itsehän korkkaan hyvän konjakin sinä päivänä, kun poika ensimmäistä kertaa tuo jonkun tytön näytille.

Peruskoulussa vuodet 95-98.

Viikon tärkein ja päivä oli perjantai jolloin juotiin isompien hakemaan kaljaa ulkona. Kännissä laulettiin, riehuttiin, sekoiltiin, sekstaiktiin milloin kenenkin kanssa. Neitsyyden menetin 13 vuotiaana. Huumeet oli pahasta. Niitä en käyttänyt. Mut jotkut tutut imppasivat ja polttivat pilveä.

Koulu väsytti, ei voinut vähempää kiinnostaa. Yli kasin keskiarvolla kuitenkin peruskoulusta pääsin. Alkoholin juominen ja pojat oli parasta mitä tiesin.

T: nainen vuosimallia -82

P.S oma tytär on kiltti, kotona viihtyvä

Mammathan on ollu ennenvanhaan suorastaan vallattomia!

Alkoholi-ja MT- ongelmaisessa lapsuudenkodissani ei oikein ketään kiinnostanut mitä tein ja missä olin. Mulla ei juurikaan ollut kavereita, muutama vaan jotka oli ns. huonoa seuraa. Juotiin, liftattiin, roikuttiin baareissa alaikäisenä. Muutin kotoa kimppakämppään 16-vuotiaana ja ajauduin väkivaltaisen juopon kanssa suhteeseen, tietenkin itseäni vanhemman. Nuoruuteni oli kauheaa aikaa ja olin tosi yksin ja hukassa. Omat nuoreni ( 16 ja 17 v) elävät suojattua elämää, heiltä ei puutu mitään. heillä on kivoja kavereita, koulu sujuu, harrastavat urheilua ja musiikkia. Viikonloppuisin ovat usein porukalla yökylässä meillä tai jollan muulla kaverilla. Syövät meidän kanssa illallista kavereineen. pelaavat, katsovat netflixiä. Vanhempi ottaa välillä pari kaljaa kavereiden kanssa ja pyytää yleensä sen jälkeen hakemaan kotiin kun ei jaksa julkisilla yöllä kulkea, haen mielelläni mihin aikaan tahansa.

Olen todella iloinen että olen voinut tarjota omille lapsilleni turvallisen lapsuuden ja nuoruuden. Luotan heihin, ovat fiksuja ihmisiä ja pärjäävät hyvin.

Itseäni haukuttiin nössöksi ja nynneröksi kun olin teini. Kuitenkin... menetin neitsyyteni 17-vuotiaana, kävin alaikäisenä baarissa, join 15 v alkaen satunnaisesti, poltin satunnaisesti tupakkaa 16 v ->, kävin bileissä joskus (vaikken ollutkaan villi), harrastin partiota + olin uskossa ja partiokaveritkin joi ja sekoili joskus. Niiden ei-nössöjen meininki olikin sitten paljon villimpää kuin mitä mulla. 

Omaa tyttöäni sanotaan villiksi ja vallattomaksi, on nyt 18. Suuteli poikaa ekan kerran ripari-ikäisenä, neitsyys meni 17 v vakkaripoikakaverin kanssa jonka kanssa seukkaa edelleen. Pari muuta kädestä pitämis - pussailu -poikaa oli ennen nykyistä poikakaveria. Tyttöporukan bileet on sitä, että juovat hieman, nauravat ja juttelevat koulusta ja ihastuksistaan ja syövät kivoja herkkuja. Ei sen luokan sekoiluja kuin mitä meidän nuoruudessa ysärillä. Tyttöni maistoi alkoholia ekan kerran 17 v ja pikkasen enemmän 18 v. Ei juo koskaan paljoa. On ollut riparilla isosena monena vuonna. 

No hätä. 40v alkaa uus teini-ikä. Parin vuoden päästä.

Valokuva-albumissani on kuvia 8. luokan risteilystä. Istun hytin lattialla hihittämässä, pöydällä on likööripullo. Luokkakaverit kulkevat kaljakassi kädessä ja polttavat tupakkaa. Laivan aamiaisella kaikki istuvat kalpeina ja krapulaisina, ope myös.

Nykypäivänä, jos opettaja sallisi moisen, hän saisi saman tien potkut!

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei tarvinnut mennä keskustaan niin usein kun lähiössäkin oli palvelut. Nyt ei tarvitse kun ostokset tulevat pakettiautomaattiin tai ovelle.

Väkivalta on vähentynyt. Silloin tuntui että joka kaupunginosassa oli hakkaajajengi tai pari. En tiedä mikseivät aikuiset tehneet sille mitään.

En usko että väkivalta on vähentynyt, se on muuttunut vain salonkikelpoisemmaksi. Kiusaajat ja pilkkaajat löytyvät nykyään netistä. Vertailu on vähintään yhtä julmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista voi elää enää turvallisesti kuin silloin.

Ennenaikaisesti kuoleminen on vähentynyt vuosikymmeniä.

mm. koska nuoret ovat yhä kiltimpiä ja kiltimpiä. Autojen turvallisuus on kohentunut valtavasti. Kodeissa ei ole enää aseita niin kuin ennen. Lääketiede on kehittynyt valtavasti.

Miten tämän nyt aseisiin liittyy? Aseita on edeelleen, mutta niitäkin käsitellään nykyään vastuulisemmin kuten kaikkea muutakin. Maailma on todella paljon parempi paikka kuin 40 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei tarvinnut mennä keskustaan niin usein kun lähiössäkin oli palvelut. Nyt ei tarvitse kun ostokset tulevat pakettiautomaattiin tai ovelle.

Väkivalta on vähentynyt. Silloin tuntui että joka kaupunginosassa oli hakkaajajengi tai pari. En tiedä mikseivät aikuiset tehneet sille mitään.

En usko että väkivalta on vähentynyt, se on muuttunut vain salonkikelpoisemmaksi. Kiusaajat ja pilkkaajat löytyvät nykyään netistä. Vertailu on vähintään yhtä julmaa.

Väkivalta todellakin on vähentynyt ja sen lisäksi puuttumiskynnys on aivan eriluokkaa. Omassa lapsuudessa jos joku ärsytti tahallaan, niin sitä vedettiin porukalla turpiin ja se oli kaikkien mielestä ok, myös vanhempien ja opettajien mielestä. Ei  ole enää nykyään.

Tapot ja murhat ovat myös vähentyneet paljon.

Seksuaalirikokset ovat tilastoissa lisääntyneet, mutta sehän johtuu siitä nykyään saa sellaisista teoista rangaistuksen, joka oli vielä 70-luvulla vain vähän sopimatonta käytöstä.

Mua ja omaa teiniäni yhdistää se, että molemmat olemme omaan ikäluokkaani nähden "keskivertokilttejä", oma tyttäreni on kuitenkin kaveripiirissään paljon suositumpi kuin minä olin omassani. Kuitenkin itse kuljin kavereideni kanssa discoissa ja kaupungilla (siis kotikuntamme naapurikaupungin keskustassa), juotiinkin joskus. Omani tuskin on edes alkoholia maistanut eikä ole ikinä ollut missään "kylillä" iltaisin, pääsi juuri ysiltä. Päättäjäispäivääkin vietti pääasiassa omalla pihalla (omakotitalo) kaverinsa kanssa.

Itse olen 80-90 lukujen vaihteen nuori, ja juominen oli paljon tavallisempaa nuorten keskuudessa kuin näillä nykynuorilla. Nämä lähinnä pitävät sitä säälittävänä.

Omaa nuoruutta leimasi lähinnä köyhyys, ei ollut varaa juuri mihinkään. Ei matkusteltu, ei harrastettu hienouksia enkä kyllä mitään ilmaisiakaan. Asuttiin pienessä kylässä jossa ei ollut juuri vaihtoehtoja, millekään. Nuoret kokoontui viikonloppuisin kylillä tai nuokkarilla. Silti meillä oli aina kotona lämmin ja välittävä tunnelma, siitä olen iloinen, vaikka materiaa ei ollut. Koulu ei kauheasti kiinnostanut eikä koulunkäyntiin patistettu, mikä harmittaa. Paremminkin olisin voinut pärjätä, nyt olin tavallinen kasin tyttö. Auktoriteetteja olen aina kunnioittanut ja kasvatettu sellaiseksi "kiltiksi tytöksi", miellyttämishaluiseksi. Aloin seurustella 15-vuotiaana, ihan kiltti nuoruus sinne parikymppiseksi... Alkoholia aloin käyttää jkv 17-vuotiaana, mutta aika nätisti.

Oma tyttäreni elää yltäkylläisemmin (isänsä varakas, olemme eronneet, minä duunaripalkalla), meillä on myös läheiset välit. Koulu ei kiinnosta pätkän vertaa, vaikka ollaan koitettu vaatia, lahjoa, pyytää ja kannustaa. Aikoo tienata rahansa sijoittamalla, siihen ei tarvita koulua, heh. 13-15-vuotiaana oli tosi paljon ongelmia, käytti alkoholia, kokeili kannabista, on tupakoinut ja käyttänyt säännöllisesti nuuskaa. Tullut maijalla kotiin, tavattu sosiaalihuollon kanssa muutamiakin kertoja, istunut useita kertoja jälki-istunnossa. Auktoriteetteja haastaa. Nyt on onneksi meno rauhoittunut, ei käytä enää mitään päihteitä ja meidän läheiset ja keskustelevat välimme ovat onneksi säilyneet kaiken läpi, mutta ei ole kyllä äitiinsä tullut... Välillä ollut haastavaa ymmärtää sitä kuohunnan määrää, kun en ole itse elänyt tuollaista vaihetta, mutta puhumalla ollaan pärjätty.