Lue keskustelun säännöt.
kun 19v pelkää mennä armeijaan, miten autan
Leila
28.05.2020 |
mun 19v poikane meni kutsuntoihin muiden mukana ja ilmoittautui. On nyt kerran jo hakenut lykkäystä lukion takia. Mtta: eilen itki ääneen tuskaansa, kun heinäkuussä pitäisi lähteä inttiin ja ei kuulemma kesta sitä: vieraita ihmisiä, mitä ne musta ajattelee, mitä jos mun pää ei kestä sitä, pitkiä aikoja siellä kun ei pääse lomille jne. Poka oli iahn rikki. Hänellä muitakin vastoinkäymisiä nyt, reputti ylioppilaskirjoituksissa ja opiskelupaikkakin taitaa mennä ohi ammatillisessa oppilaitoksessa.
Kokeneemmat äidit, miten mä autan tätä poikaa
Kommentit (113)
Paapot sitä mussukkaa niin kuin tähänkin asti, niin se ei uskalla lähteä ikinä äidin helmoista pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta myös siitä, kun armeija ei sovi ja tekee pojasta vaan aivan karsean tyypiin - tai nostaa pintaa piilossa olevia asioita persoonasta.
Olin 23v ja seurustelin 20v. nuoren miehen kanssa, joka lähti armeijaan 9kk ajaksi. Mies oli tosi kiva, hauska, humoristinen. Teki itse musiikkia, rakasti hyviä viskejä, piti huolta omasta tyylistään ja oli kaiken kaikkiaan todella ihanaa seuraa.
9kk ajan siellä toisten miesten seurassa 24/7 ja ylennyksen kanssa armeijassa miehestä kuoriutui ihan toisenlainen tyyppi. Luokseni palasi kiukkuinen, pällepääsmäröivä tyyppi, joka haastoi riitaa, oli itsekäs ja pomotti kaikkia ympärillään. Oli ryhtynyt tupakoimaan säännöllisesti armeijassa ja ne hauskat, fiksut jutut olivat muuttuneet 14-vuotiaiden öhöhö-p'llujutuiksi.
Erosimme melko pian tämän jälkeen miehen löydettyä itselleen samanlaista öhöhö-seuraa toisesta naisesta.
Unohdin; ei siis tupakoinut aiemmin. Samoin lomat muuttuivat siinä viskin nautiskelusta kaljan kittaamiseksi.
En ymmärrä mikä ihmeen älykkyysosamäärän tipahdus tapahtui. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja seura tekee kaltaisekseen pitivät paikkaansa hänen kohdallaan.
Vladimir Vladimirovits Putin lähettää kiitoksensa tähän ketjuun osallistuneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta myös siitä, kun armeija ei sovi ja tekee pojasta vaan aivan karsean tyypiin - tai nostaa pintaa piilossa olevia asioita persoonasta.
Olin 23v ja seurustelin 20v. nuoren miehen kanssa, joka lähti armeijaan 9kk ajaksi. Mies oli tosi kiva, hauska, humoristinen. Teki itse musiikkia, rakasti hyviä viskejä, piti huolta omasta tyylistään ja oli kaiken kaikkiaan todella ihanaa seuraa.
9kk ajan siellä toisten miesten seurassa 24/7 ja ylennyksen kanssa armeijassa miehestä kuoriutui ihan toisenlainen tyyppi. Luokseni palasi kiukkuinen, pällepääsmäröivä tyyppi, joka haastoi riitaa, oli itsekäs ja pomotti kaikkia ympärillään. Oli ryhtynyt tupakoimaan säännöllisesti armeijassa ja ne hauskat, fiksut jutut olivat muuttuneet 14-vuotiaiden öhöhö-p'llujutuiksi.
Erosimme melko pian tämän jälkeen miehen löydettyä itselleen samanlaista öhöhö-seuraa toisesta naisesta.
Unohdin; ei siis tupakoinut aiemmin. Samoin lomat muuttuivat siinä viskin nautiskelusta kaljan kittaamiseksi.
En ymmärrä mikä ihmeen älykkyysosamäärän tipahdus tapahtui. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja seura tekee kaltaisekseen pitivät paikkaansa hänen kohdallaan.
Jep samanlaista huomasin omassa kaveripiirissä. Aloitekyvyn katoamista, alkoholiongelmaa, yleistä taantumista ja nuuskan käytön aloitusta. Suurin osa onneksi palautui lähtötasolle muutaman vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni hänen kannattaa puhua lääkärille tuosta pelosta. Ei armeijaan kannata mennä rikkomaan päätään. Ei se ole kenenkään etu.
Tämä juuri. Armeijassa pitää olla täysipäinen. Mielenterveysongelmat huonon fyysisen kunnon lisäksi on suurimmat syyt keskeytyksiin. Mieluummin kannattaa toimia ennakoivasti ja hankkia lääkärintodistus, jottei tarvitE osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut sitä mieltä, että armeijaan menoa pitäis siirtää muutamalla vuodella.
Sopiva olis 22-25 vuotiaana.
Sillä aikuistuminen kokonaisuutena tapahtuu vasta 25 ikä vuoden aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sitten kun lähtee joskus toivottavasti opiskelemaan ja/tai muuttaa omilleen? Opiskelupaikoissa, työpaikoissa ym. on myös vieraita ihmisiä, ja jos asuu hiukankin kauempana niin ei pääse ihan koska tahansa vanhempien luo. Vaikuttaa siltä että tämän pojan pelonaiheet eivät ole sellaisia, joiden kohtaamista voisi välttää välttämällä armeijan, vaan niitä on elämässä edessä joka tapauksessa, jos aikoo millään tasolla pärjätä.
Kuinka monessa työpaikassa joutuu nukkumaan 10 ventovieraan ihmisen kanssa samassa huoneessa? Kuinka monessa työpaikassa joutuu viettämään öitä metsässä?
Intin jälkeen ns. hanttihommat ja fyysisemmät työt kuten taimien istuttaminen tai kylmävarastossa työskentely tuntuvat helpommilta kun niistä sentään maksetaan enemmän kuin mitä armeijan päivärahat ovat. Intin käyminen on omalla tavallaan yhdistyvä sosiaalinen kokemus aivan kuten yliopisto-opiskelu elämän vaiheena. "Missä kävit intin?" "Mistä teit gradun?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KaiPr 1.JK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lykkäystä, lykkäystä ja lykkäystä mielenterveyssyistä.
Jos pää ei kestä inttiä, niin voi mennä siviilipalvelukseen. Sekin on parempi vaihtoehto kuin täydellinen lusmuilu.
Sivari nyt on likimain tyhmin valinta ellei halua kirjastovirkailijaksi. Pojan kannattaisi hankkia vapautus ja uusia yo-kirjoituksia
Ai, että mielummin kannattaa hankkia "hullun paperit" kuin suorittaa intti tai sivari?
Jep. Aloittajan lapsen olisi tärkeintä nyt saada hoidettua yo-kirjoitukset kunnialla, koska jatko riippuu vahvasti siitä. Sivari on ajanhukkaa ja inttikin kannattaa skipata, kun aloittajan lapsi ei selvästikään ole armeijahenkinen.
Ei armeijan käyminen edellytä että pitäisi olla jonkin sortin militaristi. Jos verojen maksaminen olisi vapaaehtoista ja kivaa, niin moniko niitä maksaisi?
Armeijasta saa kuulemma myös vapautuksen sanomalla, että on käyttänyt aiemmin LSD:tä. LSD:n käyttäjille saattaa tulla myöhemminkin hallusinaatioita, joten he saavat vapautuksen armeijasta. Näin olen kuullut eräältä huumeidenkäyttäjältä, en tiedä pitääkö juttu paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Kysyy kapiaisilta ekana päivänä koska pääsee ampumaan ihmisiä. Seuraavana päivänä poika onkin jo helmoissasi. Eikä pelkoa enää koskaan inttiin joutumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KaiPr 1.JK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lykkäystä, lykkäystä ja lykkäystä mielenterveyssyistä.
Jos pää ei kestä inttiä, niin voi mennä siviilipalvelukseen. Sekin on parempi vaihtoehto kuin täydellinen lusmuilu.
Sivari nyt on likimain tyhmin valinta ellei halua kirjastovirkailijaksi. Pojan kannattaisi hankkia vapautus ja uusia yo-kirjoituksia
Ai, että mielummin kannattaa hankkia "hullun paperit" kuin suorittaa intti tai sivari?
Jep. Aloittajan lapsen olisi tärkeintä nyt saada hoidettua yo-kirjoitukset kunnialla, koska jatko riippuu vahvasti siitä. Sivari on ajanhukkaa ja inttikin kannattaa skipata, kun aloittajan lapsi ei selvästikään ole armeijahenkinen.
Ei armeijan käyminen edellytä että pitäisi olla jonkin sortin militaristi. Jos verojen maksaminen olisi vapaaehtoista ja kivaa, niin moniko niitä maksaisi?
Tarkoitin armeijahenkisellä sitä, että pv voisi tarjota kiinnostavan työpaikan. Jotkuthan jäävät armeijan jälkeen sinne töihin eikä siinä mitään. Olen varma, että aloittajan lapselle tämä ei olisi realistinen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut sitä mieltä, että armeijaan menoa pitäis siirtää muutamalla vuodella.
Sopiva olis 22-25 vuotiaana.
Sillä aikuistuminen kokonaisuutena tapahtuu vasta 25 ikä vuoden aikoihin.
Paremmin se sopii peruskoulun ja amiksen väliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos AP:n lapsi olisi tyttö, niin tätäkään ongelmaa ei olisi. Mielestäni on kohtuutonta, että sukupuolen perusteella puolelle väestöstä asetetaan näin raskas velvollisuus. Eihän mitään muutakaan nyky-yhteiskunnassa määrätä sukupuolen perusteella, tai ei ainakaan pitäisi määrätä.
Maisterismies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sitten kun lähtee joskus toivottavasti opiskelemaan ja/tai muuttaa omilleen? Opiskelupaikoissa, työpaikoissa ym. on myös vieraita ihmisiä, ja jos asuu hiukankin kauempana niin ei pääse ihan koska tahansa vanhempien luo. Vaikuttaa siltä että tämän pojan pelonaiheet eivät ole sellaisia, joiden kohtaamista voisi välttää välttämällä armeijan, vaan niitä on elämässä edessä joka tapauksessa, jos aikoo millään tasolla pärjätä.
Kuinka monessa työpaikassa joutuu nukkumaan 10 ventovieraan ihmisen kanssa samassa huoneessa? Kuinka monessa työpaikassa joutuu viettämään öitä metsässä?
Intin jälkeen ns. hanttihommat ja fyysisemmät työt kuten taimien istuttaminen tai kylmävarastossa työskentely tuntuvat helpommilta kun niistä sentään maksetaan enemmän kuin mitä armeijan päivärahat ovat. Intin käyminen on omalla tavallaan yhdistyvä sosiaalinen kokemus aivan kuten yliopisto-opiskelu elämän vaiheena. "Missä kävit intin?" "Mistä teit gradun?"
Niin siinä ei pääse kertomaan omia inttijuttuja tai omasta gradustaan, jos ei niitä polkuja valitse. Jokainen vastaa valinnoistaan, mutta en ainakaan itse ole kokenut haittana, että en voi osallistua inttijuttuihin. Sivarin valitsemalla pääsee kertomaan juttuja Lapinjärveltä, joten jotain aina menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei velvollisuudet kiinnosta niin miksi olisi oikeuksiakaan. Jos yhteiskunnalta jotain haluaa, tulee myös itse tehdä jotain sen eteen.
Poikanen parahtaisi itkuun jos näkisi karvaisen
Revan
Minusta armeija on niin epäreilu konsepti jo lähtöisesti että jos olisin mies niin itseäni sylettäisi joutua sinne. Ei ole mitenkään reilua, että tämä pakko koskettaa vain toista sukupuolta. Toivon, että poikasi saisi tukea siihen, että hyvinvointi etusijalla. Ei ole lainkaan epätyypillistä, että armeija ahdistaa. Ehdottomasti lykkäisin ja terveys edellä.
Vapaaehtoisesti lapsettomat naiset ja miehet jotka eivät käy armeijaa ovat epäisänmaallisia. Suomalainen nainen haluaa lapsia Suomalaiselle soturille ja tämä pari on isänmaan asialla.
Itseänikin aikoinaan pelotti ja jännitti mennä inttiin. Mutta palvelukseen astuminen sujui kaikkinensa hyvin. Ehkä kannattaa sanoa pojalle myös hyviä puolia intistå. Sellaista yhtenäisyyden tunnetta mitä alokastuvissa koetaan, ei tule enää myöhemmässä elämän vaiheessa vastaan. Siellä kaikki on samassa veneessä. Ei väliä, onko sukunimi Paulig tai Rissanen.
Ja vaikka meno sinne ahdistaa, kuluu 6 kuukautta nopeasti kuitenkin. Alokasaika on aina se pahin, sen jälkeen helpottaa kyllä. Fyysinen kunto nousee ja joukossa pärjää intin jälkeen milloin vaan. Ja kuten joku jo mainitsikin, niin terveydestä pidetään tuolla hyvää huolta. Ja intistå voi löytää uusia elinikäisiä kavereita myös.
Eihän se mikään helppo paikka ole ja jokunen päivä varmasti on huonompi. Niinä hetkinä se oman joukko-osaston tuki ja läsnäolo on jotain sellaista, jota inttiä käymätön ei voi koskaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei velvollisuudet kiinnosta niin miksi olisi oikeuksiakaan. Jos yhteiskunnalta jotain haluaa, tulee myös itse tehdä jotain sen eteen.
Joo. Se tarkoittaa että maksaa veroja. Armeijaa ei oo mikään pakko käydä.
Minulla on kokemusta myös siitä, kun armeija ei sovi ja tekee pojasta vaan aivan karsean tyypiin - tai nostaa pintaa piilossa olevia asioita persoonasta.
Olin 23v ja seurustelin 20v. nuoren miehen kanssa, joka lähti armeijaan 9kk ajaksi. Mies oli tosi kiva, hauska, humoristinen. Teki itse musiikkia, rakasti hyviä viskejä, piti huolta omasta tyylistään ja oli kaiken kaikkiaan todella ihanaa seuraa.
9kk ajan siellä toisten miesten seurassa 24/7 ja ylennyksen kanssa armeijassa miehestä kuoriutui ihan toisenlainen tyyppi. Luokseni palasi kiukkuinen, pällepääsmäröivä tyyppi, joka haastoi riitaa, oli itsekäs ja pomotti kaikkia ympärillään. Oli ryhtynyt tupakoimaan säännöllisesti armeijassa ja ne hauskat, fiksut jutut olivat muuttuneet 14-vuotiaiden öhöhö-p'llujutuiksi.
Erosimme melko pian tämän jälkeen miehen löydettyä itselleen samanlaista öhöhö-seuraa toisesta naisesta.