Lue keskustelun säännöt.
kun 19v pelkää mennä armeijaan, miten autan
Leila
28.05.2020 |
mun 19v poikane meni kutsuntoihin muiden mukana ja ilmoittautui. On nyt kerran jo hakenut lykkäystä lukion takia. Mtta: eilen itki ääneen tuskaansa, kun heinäkuussä pitäisi lähteä inttiin ja ei kuulemma kesta sitä: vieraita ihmisiä, mitä ne musta ajattelee, mitä jos mun pää ei kestä sitä, pitkiä aikoja siellä kun ei pääse lomille jne. Poka oli iahn rikki. Hänellä muitakin vastoinkäymisiä nyt, reputti ylioppilaskirjoituksissa ja opiskelupaikkakin taitaa mennä ohi ammatillisessa oppilaitoksessa.
Kokeneemmat äidit, miten mä autan tätä poikaa
Kommentit (113)
KaiPr 1.JK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lykkäystä, lykkäystä ja lykkäystä mielenterveyssyistä.
Jos pää ei kestä inttiä, niin voi mennä siviilipalvelukseen. Sekin on parempi vaihtoehto kuin täydellinen lusmuilu.
Mutku sielläkin on vieraita ihmisiä joille pitää puhua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikoinaan intissä vuorokauden, paskempaa paikkaa saa hakea.
Kertoo enemmän sinusta kuin intistä.
Eihän sitä ole pakko käydä. Mukava sivarihomma on ihan jees!!
KaiPr 1.JK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lykkäystä, lykkäystä ja lykkäystä mielenterveyssyistä.
Jos pää ei kestä inttiä, niin voi mennä siviilipalvelukseen. Sekin on parempi vaihtoehto kuin täydellinen lusmuilu.
Sivari nyt on likimain tyhmin valinta ellei halua kirjastovirkailijaksi. Pojan kannattaisi hankkia vapautus ja uusia yo-kirjoituksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyy kapiaisilta ekana päivänä koska pääsee ampumaan ihmisiä. Seuraavana päivänä poika onkin jo helmoissasi. Eikä pelkoa enää koskaan inttiin joutumisesta.
Laita poika katsomaan Puolustusvoimien videota YouTubesta. Pelot poistuu ja menee mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on turha kenenkään sanoa mitään tähän. Jos nuori ei halua armeijaan, niin kai hänellä on siihen syynsä. Älkää yrittäkö pakottaa, sillä pakottamisella on aina huonot seuraukset ja sellaiseen meistä kukaan ei halua olla syyllinen.
EN KOMMENTOI.
Pakotetaanhan lapset kouluunkin ja se voi olla monella kova paikka etenkin ensimmäisenä koulupäivänä. Armeijassa on ns. mopoaika, jolloin tarkoituksena on opetella ns. talon tavoilla. Myös siviilielämässäkin on noita "mopoaikoja" kun menee ensimmäistä kertaa uuteen oppilaitokseen tai uuteen työpaikkaan. Aikuisella ihmiselläkin menee jonkin aikaa että omaksuu uuden ympäristön rutiinit.
Armeijan käyminen opettaa ainakin tietty pitkäjännitteisyyttä kuten miten hoitaa kunnialla joku puolen vuoden tai vuoden työsuhde eikä ottaa lopareita ensimmäisen viikon jälkeen.
Pitää tähän kirjoittaa, että minusta sivariin meno olisi paras asia tässä tilanteessa jos armeija on nyt ajankohtainen muuten. Ei kaikkien ole mikään pakko mennä sinne armeijaan ja pystyä samaan kuin joku muu. Joillekin se armeija on aika ikäväkin paikka ja eräs tuttuni joutui siellä aika ikävänkin käytöksen kohteeksi, kun ei ollut kunnoltaan mikään paras ja oli liiankin hyväntahtoinen. Muut sen sitten nopeasti huomasivat. Nämä kokemukset ovat aika ikäviä ja hänkin aina tahtoi mennä armeijaan, mutta jälkeen päin ei siitä hänelle mitään iloa ollut ja ikäviäkin juttuja paljon. Joillekin armeija näyttää edelleen olevan jokin statussymboli jota ilman ei voi olla mies lainkaan. Minusta tämäkin on aika typerää ajattelua ja minusta on muutenkin vaan hyvä, että jotkut valitsevat toisin. Armeijassa monesti jotkut heiluvat ja määräävät ja aina nämä ihmiset eivät ole mitään älykköjä todellakaan ja tämä ihan armeijan henkilökuntaankin liittyen. Monenlaista löytyy. Sen vuoksi en todellakaan pitäisi armeijaa minään pakkona ja minään suurena ylpeyden aiheena kuitenkaan. Tietenkin moni ajattelee toisin, mutta minusta armeija ei ole mikään pakollinen paikka ja sen käyminen niin hienoa todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkää? Vai jännittää? Jännitys on normaalia kun on uuden edessä eli rohkaiset, että siellä on varmaan mukavaa, selkeä päivärytmi ja saa kavereita ja muistoja pitkälle elämään. Helppo olla kun kaikki tekemiset ohjeistetaan ja seuraa vaan mukana niin hyvin sujuu.
Jos oikeasti pelkää, niin on jotain muutakin häikkää mielenterveydessä ja/tai liian helmoissa kasvatettu. Ei kai 19v kundin kuuluis pelätä mitään?! Nehän just kokee itsensä kuolemattomiksi.
Eri asia, jos lähetettäis kylmiltään sotimaan. Se olis varmaan pelottavaa. Mutta että pelkää mennä armeijaan nukkumaan ja opiskelemaan ja petaamaan sänkyä? Sehän on sama kun menis rippileirille. Ei kai sitäkään kukaan pelkää ees 14v:na.
Vierailija kirjoitti:
KaiPr 1.JK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lykkäystä, lykkäystä ja lykkäystä mielenterveyssyistä.
Jos pää ei kestä inttiä, niin voi mennä siviilipalvelukseen. Sekin on parempi vaihtoehto kuin täydellinen lusmuilu.
Sivari nyt on likimain tyhmin valinta ellei halua kirjastovirkailijaksi. Pojan kannattaisi hankkia vapautus ja uusia yo-kirjoituksia
Ai, että mielummin kannattaa hankkia "hullun paperit" kuin suorittaa intti tai sivari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on turha kenenkään sanoa mitään tähän. Jos nuori ei halua armeijaan, niin kai hänellä on siihen syynsä. Älkää yrittäkö pakottaa, sillä pakottamisella on aina huonot seuraukset ja sellaiseen meistä kukaan ei halua olla syyllinen.
EN KOMMENTOI.
Pakotetaanhan lapset kouluunkin ja se voi olla monella kova paikka etenkin ensimmäisenä koulupäivänä. Armeijassa on ns. mopoaika, jolloin tarkoituksena on opetella ns. talon tavoilla. Myös siviilielämässäkin on noita "mopoaikoja" kun menee ensimmäistä kertaa uuteen oppilaitokseen tai uuteen työpaikkaan. Aikuisella ihmiselläkin menee jonkin aikaa että omaksuu uuden ympäristön rutiinit.
Armeijan käyminen opettaa ainakin tietty pitkäjännitteisyyttä kuten miten hoitaa kunnialla joku puolen vuoden tai vuoden työsuhde eikä ottaa lopareita ensimmäisen viikon jälkeen.
Onko tuosta oikeaa evidenssiä, että armeijan käyneet hoitavat määräaikaisen työsuhteen loppuun todennäköisemmin? Jos miettii pitkäjänteisyyttä vaativia ammatteja kuten tutkijoita, onko heidän parissaan enemmän armeijan käyneitä?
- aiempi C-mies
Vierailija kirjoitti:
Häpeäisin tuollaista "poikaa".
Itse taas häpeäisin itseäni jos kirjoittaisin tänne tuollaista. Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KaiPr 1.JK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lykkäystä, lykkäystä ja lykkäystä mielenterveyssyistä.
Jos pää ei kestä inttiä, niin voi mennä siviilipalvelukseen. Sekin on parempi vaihtoehto kuin täydellinen lusmuilu.
Sivari nyt on likimain tyhmin valinta ellei halua kirjastovirkailijaksi. Pojan kannattaisi hankkia vapautus ja uusia yo-kirjoituksia
Ai, että mielummin kannattaa hankkia "hullun paperit" kuin suorittaa intti tai sivari?
Jep. Aloittajan lapsen olisi tärkeintä nyt saada hoidettua yo-kirjoitukset kunnialla, koska jatko riippuu vahvasti siitä. Sivari on ajanhukkaa ja inttikin kannattaa skipata, kun aloittajan lapsi ei selvästikään ole armeijahenkinen.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia "miehiä" kasvaa yksinhuoltajien pojista.
Eli pojilla on luuseri isät jotka eivät ole olleet kasvatuksessa mukana.
Mitenkäs sitten kun lähtee joskus toivottavasti opiskelemaan ja/tai muuttaa omilleen? Opiskelupaikoissa, työpaikoissa ym. on myös vieraita ihmisiä, ja jos asuu hiukankin kauempana niin ei pääse ihan koska tahansa vanhempien luo. Vaikuttaa siltä että tämän pojan pelonaiheet eivät ole sellaisia, joiden kohtaamista voisi välttää välttämällä armeijan, vaan niitä on elämässä edessä joka tapauksessa, jos aikoo millään tasolla pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sitten kun lähtee joskus toivottavasti opiskelemaan ja/tai muuttaa omilleen? Opiskelupaikoissa, työpaikoissa ym. on myös vieraita ihmisiä, ja jos asuu hiukankin kauempana niin ei pääse ihan koska tahansa vanhempien luo. Vaikuttaa siltä että tämän pojan pelonaiheet eivät ole sellaisia, joiden kohtaamista voisi välttää välttämällä armeijan, vaan niitä on elämässä edessä joka tapauksessa, jos aikoo millään tasolla pärjätä.
Kuinka monessa työpaikassa joutuu nukkumaan 10 ventovieraan ihmisen kanssa samassa huoneessa? Kuinka monessa työpaikassa joutuu viettämään öitä metsässä?
Jep eli kuinka monessa työpaikassa tai opiskelupaikassa olaan 24/7 putkeen työkavereiden/opiskelukavereiden kanssa töissä/opiskelemassa ja vielä vapaallakin yhdessä, nukutaan samoissa tiloissa ja kaikki oma yksityisyys puuttuu?
Herkälle ihmiselle tämä on kova pala ja kaikki armeijassa eivät ole mukavia. Ihan puhtaasti pölvästejäkin on siellä suorittamassa palvelusta ja töissä, samoin kuin opiskelu- ja työpaikoilla on omat pölvästinsä, silmätikuksiottajansa jne. Ei armeija ole mikään pyhä paikka, jossa ei olisi typeriä ihmisiä, ikäviä ihmisiä, huonosti käyttäytyvää sakkia tai muuta.
Ei ole mitään väärää siinä, että on herkkä mies. Suomessa nyt eletään edelleen talvisodan juoksuhaudoissa sisua puhkuen, kun puheeksi tulee armeija. Kukaan ei vaan muista talvisodassa niitä herkkiä tyyppejä, jotka eivät kestäneet ja jotka fiksut miehiset miehet merkitsivät rintamakarkureiksi ja heidät otettiin kiinni ja teloitettiin näiden fiksujen sisua puhkuvien miehisten miesten toimesta.
Jos mietin, kumpaa porukkaa haluan enemmän miehiin näin naisena, niin mieluummin herkkiä kuin testosterinitaulapäitä.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sitten kun lähtee joskus toivottavasti opiskelemaan ja/tai muuttaa omilleen? Opiskelupaikoissa, työpaikoissa ym. on myös vieraita ihmisiä, ja jos asuu hiukankin kauempana niin ei pääse ihan koska tahansa vanhempien luo. Vaikuttaa siltä että tämän pojan pelonaiheet eivät ole sellaisia, joiden kohtaamista voisi välttää välttämällä armeijan, vaan niitä on elämässä edessä joka tapauksessa, jos aikoo millään tasolla pärjätä.
Kuinka monessa työpaikassa joutuu nukkumaan 10 ventovieraan ihmisen kanssa samassa huoneessa? Kuinka monessa työpaikassa joutuu viettämään öitä metsässä?
Sehän on intin parasta antia!
Jos pää ei kestä inttiä, niin voi mennä siviilipalvelukseen. Sekin on parempi vaihtoehto kuin täydellinen lusmuilu.