Lue keskustelun säännöt.
kun 19v pelkää mennä armeijaan, miten autan
Leila
28.05.2020 |
mun 19v poikane meni kutsuntoihin muiden mukana ja ilmoittautui. On nyt kerran jo hakenut lykkäystä lukion takia. Mtta: eilen itki ääneen tuskaansa, kun heinäkuussä pitäisi lähteä inttiin ja ei kuulemma kesta sitä: vieraita ihmisiä, mitä ne musta ajattelee, mitä jos mun pää ei kestä sitä, pitkiä aikoja siellä kun ei pääse lomille jne. Poka oli iahn rikki. Hänellä muitakin vastoinkäymisiä nyt, reputti ylioppilaskirjoituksissa ja opiskelupaikkakin taitaa mennä ohi ammatillisessa oppilaitoksessa.
Kokeneemmat äidit, miten mä autan tätä poikaa
Kommentit (113)
Sanot, että menee ja jos tuntuu kamalalta niin ilmoittaa siellä, että halua keskeyttää. Itse omille lapsille olen yrittänyt opettaa, että mitään ei ole pakko tehdä, mutta jotenkin ne asiat pitää hoitaa.
Keskimmäisellä pojalla on kutsunta tänä vuonna. On välillä ollut sitä mieltä ettei armeijaan halua ja on puhuttu, että ilmoittaa sen asian sitten kutsunnoissa. No nyt onkin sitten menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lykkäystä, lykkäystä ja lykkäystä mielenterveyssyistä.
Ei siinä ole mitään pelättävää, päinvaston. Intti on viimeinen paikka miehen elämässä jolloin hänen terveydestään ja hyvinvoinnistaan pidetään kunnolla huolta, sen jälkeen on omillaan.
Voihan sitä lykätä moneen kertaan. Miettikää vielä.
Sinne vaan. Ties vaikka viihtyy, kun toiset kertoo mitä pitää tehdä.
Jos ei polla kestä, niin äkkiä lähettävät kotiin kasvamaan. Sano vaikka että käy kokeilemassa pari viikkoa. Ei siellä ketään väkisin pidetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni hänen kannattaa puhua lääkärille tuosta pelosta. Ei armeijaan kannata mennä rikkomaan päätään. Ei se ole kenenkään etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeija ei ole nykyisin mistään kotosin, uskaltaa sinne pullamössötki mennä. Ennen sielä tehtiin pojista miehiä, nykyään vaan lepsuillaan.
Älkää pakottako häntä, en tunne näitä virallisia kuvioita, mutta hankkikaa edes jotain lykkäystä. Ei pidä lisätä taakkoja nuoren mieleen. Olen nähnyt, mitä se voi pahimmillaan aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni hänen kannattaa puhua lääkärille tuosta pelosta. Ei armeijaan kannata mennä rikkomaan päätään. Ei se ole kenenkään etu.
Samaa mietin, että pitäisikö käydä ihan ammattilaiselle juttelemassa, jos on noin iso pelkotila.
Muistuta pojalle, että eihän ne kukaan muukaan siellä toisiaan tunne, kaikki on samassa tilanteessa! Siinähän sitä tutustuu ja saa uusia ystäviä.
Totaalikieltäytyjä saa nykyisin jalkapantarangaistuksen joka kestää hieman yli puoli vuotta. Saa käydä opiskelemassa ja harrastamassa kunhan ensin ilmoittaa asiasta. Ehkä tämä sopisi lapsellesi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele. Ei mitään oikeusturvaa, jos siellä töppää jotenkin, niin saa kovat korvausvastuut ja syytteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on luuseri jolle kannattaa suositella ratkaisuksi köyttä.
Minä luotan siihen että tämä oli provo.
Armeijaan ei ole pakko mennä. Voi hakea esim. siviilipalvelukseen, tai sitten kokonaan vapautusta. Vapautukseen tarvitaan sitten tietysti joku terveydellinen peruste. Jos tämä ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, niin siviilipalvelus sitten. Siinä voi asua ymmärtääkseni asua pääsääntöisesti kotona, joten tulee vähän lisäaikaa itsenäistymiseen.
Kaikki eivät ole samalla viivalla itsenäistymisen kanssa, eikä ketään mielestäni pitäisi siinä pakottaa. Asepalvelus ei nyt muutenkaan ole mikään juttu, varsinkaan "miehuusjuttu".
Omassa työpaikassani on lähes koko ajan sivareita palveluksessaan ja olen sitä mieltä että erittäin fiksua porukkaa tuntuu olevan. Hyvä vaihtoehto kaikenkaikkiaan. Asepalvelus ei vaan sovi kaikille ja hyvä niin.
Tsemppiä pojallesi Ap, massan mukana ei ole pakko mennä.
Intissä on nykyään tyttöjä lohduttamassa. Kännykät taskussa mennään ja simputtaminen on kielletty. Lomat pyörii koko ajan kun niitä ei saa enää polttaa turhan takia.
Korona aikana tilanne on hieman muuttunut ja muistaakseni nykyisin armeijassa ollaan 3 viikkoa yhteen menoon ja sitten pääsee pidemmälle lomalle.
Vierailija kirjoitti:
Intissä on nykyään tyttöjä lohduttamassa. Kännykät taskussa mennään ja simputtaminen on kielletty. Lomat pyörii koko ajan kun niitä ei saa enää polttaa turhan takia.
Jos asevelvollisuuden suorittaminen on tavoitteena, lykkäys ei ole hyvä ratkaisu, mikäli tilanne ei ole aivan umpikujassa. Neuvo lykkäyksestä ei ole tällaisessa tilanteessa hyvä.
Miettikääpä, jos nuori tekisi neuvojen mukaan, ja hakisi lykkäystä esimerkiksi parilla vuodella eteenpäin. Luuletteko, ettei tilanne stressaisi häntä entistä enemmän näiden vuosien jälkeen? Inttiin tai sivariksi on joka tapauksessa mentävä ennen kuin täyttää 29.
Luuletteko, että lykkäysaika helpottaisi? Poistaisi jännityksen? Ennemminkin kävisi todennäköisesti päinvastoin, nuori mies ahdistuisi entistä enemmän, ja lykkäyksen jälkeen tuntuisi entistä vaikeammalta mennä alokkaaksi, etenkin, kun muut olisivat nuorempia.
Ei intti ole nykyisin niin kauhea paikka. Kerro nuorellesi, että siellä kaikki ovat samalla viivalla ja sulautuvat kurkkusalaatiin. Siellä nimenomaan toimitaan joukkona, eikä tarvitse pelätä, että kiinnittäisi erityisesti huomiota tai että esimiehet tai varusmieskaverit pohtisivat sitä, millainen hän on ihmisenä. Ensimmäiset kaksi viikkoa totutellaan, ja sen jälkeen jatketaan. Viikonloppuvapaita saa usein, käytännössä kolme neljästä viikonlopuista on vapaana.
Juuri tähän saumaan - ennen opintoja, ns. väliinputoamisaikana, on intti paras suorittaa.
No jokatapauksessa nyt hakee lykkyä siihen saakka, että se toisen asteen koulutus on hoidettu. Jos lukio on läpi, syksyllä uudelleen kirjoituksiin. Ja talvella armeijaan. Puoli vuotta tekee ihmeitä nuorelle ihmiselle.