Lue keskustelun säännöt.
Mitenkä maalliset kaverit ovat suhtautuneet sinuun sen jälkeen kun tulit uskoon?
25.05.2020 |
Olen itse ollut uskossa oikeastaan aina, mutta tietysti pikkuhiljaa kasvanut lapsen uskosta yhä syvempään ja ns aikuisempaan uskoon. Itselläni on paljon maallisia kavereita, ja he kyllä tietävät uskostani, mutta yleensä siitä ei liiemmin puhuta, koska he eivät ole asiasta olleet kiinnostuneita.
Nyt koen kuitenkin etten voi olla enää oma itseni heidän seurassaan, vaan yritän olla jotain täysin neutraalia, vaikka en ole. Koen teesekenteleväni, kun monissa asioissa en avaa suutani tai tuo omaa näkemystäni esiin, vaikka kaikki muut tuovat. Aiemmin olen ehkä ajatellut, etten halua "lyödä Raamatulla" päähän, mutta toisaalta jos jostain keskustellaan, ja minulla on uskoni mukaisia ajatuksia aiheesta, ei se ole kenenkään "käännyttämistä", vaan mielipiteen ilmaisua.
Nyt olen päättänyt alkaa olemaan avoimempi, todellinen oma itseni näiden ihmisten seurassa, mutta tietysti se vähän jännittää... mitenkä muut vastaavassa tilanteessa olleet ovat kokeneet asian?
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Jatkan vielä, että yksi syy, miksi olen pysytellyt kauan erossa kristinuskosta, on juuri uskovaisten kovuus ja tuomitsevuus. On yksi asia olla varma uskossaan ja toinen olla varma siitä, että on aina oikeassa. En myöskään koe konservatiivisia arvoja yleensä omakseni, ja nehän näissä yhteisöissä ovat usein vallalla. Kristus palasi kuitenkin elämääni, kun ymmärsin sen, että oikeastaan olen aina uskonut hänen opetuksiinsa ja että armo ja lähimmäisenrakkaus ovat niitä harvoja aidosti hyviä asioita, joita on. En ole vielä liittynyt mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan, sillä nämä pyrkivät mielestäni vähän liikaa vaikuttamaan maallisiin asioihin. Haluaisin löytää paikan, jossa voi palvella Jumalaa ja rukoilla luomakunnan puolesta ilman, että minulle sanellaan totuutena jonkun ihmisen näkemystä siitä, miten Raamatun oppeja pitäisi soveltaa yhteiskuntaan ja henkilökohtaiseen elämään.
Kaiken a ja o onkin juuri itse lukea ja tutkia Raamattua. Uskossa oleva ihminen ymmärtää Raamatun sanaa Pyhässä Hengessä. Usko myös kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, mitä pidemmälle sitä tietä kulkee.
Raamattu ottaa aika selvästi kantaa syntiin, ja siihen kuinka synti erottaa ihmisen Jumalasta. Miten suhtaudut tähän? Myöskin Jumalan ihmiskäsitys on täysin eri kuin meidän ihmisten. Jumalan edessä me olemme ihmisiä, jotka valitsevat oikein, ja sitten valitsevat väärin. Tekevät siis oikeita asioista, ja vääriä asioita, eli syntiä.
Maallinen ihmiskäsitys taas on, että ihminen on hyvä, vaikka tekee syntiä. Ikäänkuin ihminen olisi samaa syntiensä kanssa, vaikka oikeastihan ihminen valitsee oikean ja väärän väliltä.
Ihminen ei ole siis yhtä syntiensä kanssa, vaan niitä vastaan voi taistella. Mitä ajattelet tästä?
Ehkä ajatuksesi kristittyjen kovuudesta liittyy siihen, ettet täysin vielä samaistu Raamatun mukaiseen ihsmiskäsitykseen? :)
ap
Niin, mielestäni jokaisen suhde Jumalaan on henkilökohtainen siinä mielessä, että jokainen tietää itse omallatunnollaan väärintekonsa ja syntinsä, sen mikä vie kauemmas Jumalasta. Raamatussa synnistä ei puhuta mitenkään yksiselitteisesti, mutta selvää on se, ettei kenenkään tehtävä ole laskea muiden syntejä, vaan omiaan. Syntejään tulee katua ja näin päästä taas lähemmäs Jumalaa. Selvää on myös se, ettei yksikään ihminen ole synnitön. En ole hirveän hyvin perillä siitä, mihin kaikkiin kristinuskon haaroihin ajatus perisynnistä kuuluu, mutta vaikka perisyntiä ei olisikaan, on selvä asia, että jokainen ihminen tekee myös syntiä eikä kukaan ole siis synnitön. Raamatussa ei ole mitään selvää syntilistaa, johon omia tekojaan vertaisi. Uskon, että oikea käsitys synnistä syntyy omantunnon ja Raamatun tutkimisen yhteistoiminnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni uskoon tulleista on se, että jostain syystä he ylentävät itsensä, muut ovatkin sitten maallisia hän ei. Hänen uskominensa on suorittavaa ja muita arvioivaa ja poissulkevaa.
Omasta mielestäni hän tekee synneistä pahinta, määrittää muiden taivaspaikkoja.
Eli kierrän kaukaa kaikki uskovien kerhoillat 🙄
t. ihan tavallinen ev.lut
Onko Raamatun sanan julistaminen lähetyskäskyn mandaatilla muiden taivaspaikkojen määrittelemistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
jos joku mun ystäväni löytäsi Jeesuksen..niin ghoustaisin sen välittömästi.
Miksi?
Leikitään että olet ystäväni
Kysyn sinulta: missä itsemrhan tehnyt isäni on.
Sinä vastaat:
Etten tiedä, onneksi, mutta Raamatun mukaan jokainen kuollut on tuonelassa odottamassa viimeistä päivää, jolloin Jumala tuomitsee taivaaseen tai helvettiin oikeudenmukaisesti.
ap
Isäni oli ateisti
Eli missä isäni on?
Edelleenkään en tiedä, mutta uskon Raamatun ilmoitukseen, jonka mukaan kaikki kuolleet ovat tuonelassa odottamassa viimeistä tuomiota. Toki myös Raamatun mukaan joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, ei voi nähdä taivasten valtakuntaa. Lohdullista kuitenkin on, että me emme tiedä edesmenneiden lopullista sydämentilaa kuoleman hetkellä, emmekä tiedä mitä niissä hetkissä on voinut tapahtua. Ja onneksi meillä ei ole tuomiovaltaa asiaan, vaan voimme luottaa rakastavan Jumalan parempaan ymmärrykseen ja oikeudenmukaisuuteen.
ap
Raamatussa lukee selkeästi että jumalan kieltäjät joutuvat hlvettiin
Onko näin ap?
Tarkennan vielä - usko mitä haluat, mutta älä käytä kristinuskoa tekosyynä. Jeesus ei pakota sinua esim. vastustamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. En usko että voin käännyttää kenenkään näkemyksiä nettifoorumilla, mutta toivon että ottaisit vastuun omista mielipiteistäsi. 81
Siitä asti kun otin totuuden sydämeeni ja löysin herrani Luciferin ovat tutut katselleet minua hieman kieroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Haittaako sinua että ystäväsi joutuvat kadotukseen?
En ole ikinä uskonut kadotukseen.
Mihin lahkoon kuulut.
Papin virkaa toimittavan täytyy kuulua ev lut seurakuntaan.
Käytkö töissä?
En kuulu mihinkään lahkoon, olen luterialisen kirkon jäsen enkä käy töissä vaan olen kokopäivätoiminen opiskelija. Ei sillä, että liittyisi aiheeseen mitenkään.
Miksi et sitten usko ev.lut kirkon oppeihin?
Onko sinusta ok että Luther kirjoitti juutalaisvastaisen kirjan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Mutta miten se on tuomistemista, että ihminen on samaa mieltä Raamatun kanssa? Raamattuhan ei muutenkaan tuomiste ihmistä, vaan kertoo sen, mikö on oikein ja mikä väärin. Tuomio tulee vasta tulevaisuudessa, viimeisenä päivänä. Eihän minulla eikä muullakaan ole mitään tuomiovaltaa yli kenenkään, vaikka olisimme mitä mieltä tahansa, tai sanoisimme mitä tahansa! Mitä siis tarkoitat "tuomitsemisella"?
ap
Tarkoitan sitä, että Raamatussa ei suoraan sanota esim. että "älä tee aborttia". Tämä on tulkintaa. Sen sijaan Raamatussa sanotaan, että yhteen asuun ei saa sekoittaa kahta lankaa ja että huorintekijät tulee kivittää. Nämä eivät kuitenkaan ole osa sitä ydinsanomaa, vaan lakia, joka monien tulkintojen mukaan kumoutui, kun Jeesus tuli maan päälle ja toi mukanaan uuden lain. Jeesus sanoi, että se, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven. Tähän minä uskon ja tähän viittaan tuolla tuomitsemisella.
Raamatussa kyllä aivan selvästi sanotaan, että "älä tapa", ja että elämä on Jumalan lahja ihmiselle. Raamatun kokonaisilmoitus on hyvin selvä siinä, että ihminen ei missään tilassa saisi rikkoa Jumalan luomaa vastaan, Kaksi lankaa ja huorintekijöiden kivittäminen on osa Mooseksen lakia, mikä koski juutalaisia. Jeesus tullessaan ei tuonut uutta lakia, vaan teki lain täydelliseksi. Vaikka Jeesus ei todella tullut tuomitsemaan, ei hän tullut syntiä hyväksymään. Hän ei tuominut prostituoitua, vaan sanoi, "mene, äläke tee enää huorin". Ei siis tuomiota, vaan kehoitus olla enää tekemättä syntiä. Jeesus ei tuomitse, mutta Jumala tuomitsee meidät kaikki, viimesenä päivänä.
ap
Joka itsensä ylentää se alennetaan... unohtuu kovin monelta tuntemaltani nk. uskovaiselta.
Ihan surutta tuomitaan kaikenlaisia syntejä ja arvioidaan onko ihminen heidän mielestään oikeasti uskossa vai ei. Yleensä ei ole. Kierrän nämä kuppikunnat ja lahkot kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
jos joku mun ystäväni löytäsi Jeesuksen..niin ghoustaisin sen välittömästi.
Miksi?
Leikitään että olet ystäväni
Kysyn sinulta: missä itsemrhan tehnyt isäni on.
Sinä vastaat:
Etten tiedä, onneksi, mutta Raamatun mukaan jokainen kuollut on tuonelassa odottamassa viimeistä päivää, jolloin Jumala tuomitsee taivaaseen tai helvettiin oikeudenmukaisesti.
ap
Isäni oli ateisti
Eli missä isäni on?
Edelleenkään en tiedä, mutta uskon Raamatun ilmoitukseen, jonka mukaan kaikki kuolleet ovat tuonelassa odottamassa viimeistä tuomiota. Toki myös Raamatun mukaan joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, ei voi nähdä taivasten valtakuntaa. Lohdullista kuitenkin on, että me emme tiedä edesmenneiden lopullista sydämentilaa kuoleman hetkellä, emmekä tiedä mitä niissä hetkissä on voinut tapahtua. Ja onneksi meillä ei ole tuomiovaltaa asiaan, vaan voimme luottaa rakastavan Jumalan parempaan ymmärrykseen ja oikeudenmukaisuuteen.
ap
Raamatussa lukee selkeästi että jumalan kieltäjät joutuvat hlvettiin
Onko näin ap?
Mark.16:15-16 "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Matt.25:41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.'"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Jatkan vielä, että yksi syy, miksi olen pysytellyt kauan erossa kristinuskosta, on juuri uskovaisten kovuus ja tuomitsevuus. On yksi asia olla varma uskossaan ja toinen olla varma siitä, että on aina oikeassa. En myöskään koe konservatiivisia arvoja yleensä omakseni, ja nehän näissä yhteisöissä ovat usein vallalla. Kristus palasi kuitenkin elämääni, kun ymmärsin sen, että oikeastaan olen aina uskonut hänen opetuksiinsa ja että armo ja lähimmäisenrakkaus ovat niitä harvoja aidosti hyviä asioita, joita on. En ole vielä liittynyt mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan, sillä nämä pyrkivät mielestäni vähän liikaa vaikuttamaan maallisiin asioihin. Haluaisin löytää paikan, jossa voi palvella Jumalaa ja rukoilla luomakunnan puolesta ilman, että minulle sanellaan totuutena jonkun ihmisen näkemystä siitä, miten Raamatun oppeja pitäisi soveltaa yhteiskuntaan ja henkilökohtaiseen elämään.
Kaiken a ja o onkin juuri itse lukea ja tutkia Raamattua. Uskossa oleva ihminen ymmärtää Raamatun sanaa Pyhässä Hengessä. Usko myös kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, mitä pidemmälle sitä tietä kulkee.
Raamattu ottaa aika selvästi kantaa syntiin, ja siihen kuinka synti erottaa ihmisen Jumalasta. Miten suhtaudut tähän? Myöskin Jumalan ihmiskäsitys on täysin eri kuin meidän ihmisten. Jumalan edessä me olemme ihmisiä, jotka valitsevat oikein, ja sitten valitsevat väärin. Tekevät siis oikeita asioista, ja vääriä asioita, eli syntiä.
Maallinen ihmiskäsitys taas on, että ihminen on hyvä, vaikka tekee syntiä. Ikäänkuin ihminen olisi samaa syntiensä kanssa, vaikka oikeastihan ihminen valitsee oikean ja väärän väliltä.
Ihminen ei ole siis yhtä syntiensä kanssa, vaan niitä vastaan voi taistella. Mitä ajattelet tästä?
Ehkä ajatuksesi kristittyjen kovuudesta liittyy siihen, ettet täysin vielä samaistu Raamatun mukaiseen ihsmiskäsitykseen? :)
ap
Niin, mielestäni jokaisen suhde Jumalaan on henkilökohtainen siinä mielessä, että jokainen tietää itse omallatunnollaan väärintekonsa ja syntinsä, sen mikä vie kauemmas Jumalasta. Raamatussa synnistä ei puhuta mitenkään yksiselitteisesti, mutta selvää on se, ettei kenenkään tehtävä ole laskea muiden syntejä, vaan omiaan. Syntejään tulee katua ja näin päästä taas lähemmäs Jumalaa. Selvää on myös se, ettei yksikään ihminen ole synnitön. En ole hirveän hyvin perillä siitä, mihin kaikkiin kristinuskon haaroihin ajatus perisynnistä kuuluu, mutta vaikka perisyntiä ei olisikaan, on selvä asia, että jokainen ihminen tekee myös syntiä eikä kukaan ole siis synnitön. Raamatussa ei ole mitään selvää syntilistaa, johon omia tekojaan vertaisi. Uskon, että oikea käsitys synnistä syntyy omantunnon ja Raamatun tutkimisen yhteistoiminnassa.
Kun Raamattu avautuu Pyhän Hengen johdatuksessa, oma synnintunto kasvaa, ja ymmärrämme entistä tarkemmin juuri omassa toiminnassa olevaa syntiä mitä ei aiemmin synniksi edes tajunnut. ns. Hengellistä omaa tuntoa ei ole ilman Henkeä, vaan koska ihmiset ihan jo kollektiivisesti, (ja toki myös hlökohtaisesti) ovat syntiin langenneet, he eivät voi luottaa "omaantuntoonsa". Raamatun mukaan jokaisen ihmisen sydän on petollinen, ja johtaa lopulta kaikki harhaan. Eli van Pyhässä Hengessä voimme kasvaa uskossa, ja oppia erottamaan syntiä hienovaraisemmin.
Mitä tulee uskon henkilökohtaisuuteen, niin Raamatun mukaan se ei ole henkilökohtainen asia. Jeesus sanoi, että menkää kaikkeen maailmaan tekemään kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Lähetyskäsky kehoittaa siis hyvin julkiseen sanan julistamiseen, ja myöskin uskonsa tulee suullaan julki tunnustaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
En tiedä, koska en syntynyt Iraniin, enkä ole laskenut iranilaisen tyttövauvan uskonnolliselle suuntautumiselle todennäköisyyksiä. Se ei taida olla edes mahdollista.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Minä ajattelen, että kaikki uskonnot ovat vain sitä samaa sekamelskaa, kaikissa on jotain yhtäläisyyksiä, kun tarpeeksi syvältä kaivaa. Enkä todellakaan koe olevani mikään Jeesuksen morsian, vaan ihan itsenäinen nainen.
MItä siellä yliopistolla oikein opetetaan?
Et usko tuonelaan=uskonnon herjaus
Iranissa tpetaan jos käännyt pois Islamin uskosta..
voi sinua ....jotain outoa pätemisentarvetta tuo touhusi palvelee...
En opiskele vielä yliopistossa, joten en tiedä mitä siellä opetetaan.
Ei, en usko tuonelaan/kadotukseen/helvettíín. Joku oli ketjuun liittänyt jo määritelmän kadotukselle, mutta edustan kirkon sitä haaraa, joka uskoo anteeksiantoon kaikissa tapauksissa, myös siinä, että joku ei ole uskossa. Kadotuksen käsite on siis turha minulle. Kirkon sisällä on näkemyseroja, eivät kaikki elä minkään protokollan mukaan.
En tiedä, miksi viittaat kommenttiini kun puhut islamista, koska en ole muslimi enkä siis voi kääntyä pois islamista (joka kirjoitetaan pienellä). Iranssa en asu, kannatan uskonnonvapautta ja vastustan kuolemanrangaistusta.
Annan tämän jäädä viimeiseksi kommentikseni tässä ketjussa.
Mark.16:15-16 "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Matt.25:41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.'"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Jatkan vielä, että yksi syy, miksi olen pysytellyt kauan erossa kristinuskosta, on juuri uskovaisten kovuus ja tuomitsevuus. On yksi asia olla varma uskossaan ja toinen olla varma siitä, että on aina oikeassa. En myöskään koe konservatiivisia arvoja yleensä omakseni, ja nehän näissä yhteisöissä ovat usein vallalla. Kristus palasi kuitenkin elämääni, kun ymmärsin sen, että oikeastaan olen aina uskonut hänen opetuksiinsa ja että armo ja lähimmäisenrakkaus ovat niitä harvoja aidosti hyviä asioita, joita on. En ole vielä liittynyt mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan, sillä nämä pyrkivät mielestäni vähän liikaa vaikuttamaan maallisiin asioihin. Haluaisin löytää paikan, jossa voi palvella Jumalaa ja rukoilla luomakunnan puolesta ilman, että minulle sanellaan totuutena jonkun ihmisen näkemystä siitä, miten Raamatun oppeja pitäisi soveltaa yhteiskuntaan ja henkilökohtaiseen elämään.
Kaiken a ja o onkin juuri itse lukea ja tutkia Raamattua. Uskossa oleva ihminen ymmärtää Raamatun sanaa Pyhässä Hengessä. Usko myös kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, mitä pidemmälle sitä tietä kulkee.
Raamattu ottaa aika selvästi kantaa syntiin, ja siihen kuinka synti erottaa ihmisen Jumalasta. Miten suhtaudut tähän? Myöskin Jumalan ihmiskäsitys on täysin eri kuin meidän ihmisten. Jumalan edessä me olemme ihmisiä, jotka valitsevat oikein, ja sitten valitsevat väärin. Tekevät siis oikeita asioista, ja vääriä asioita, eli syntiä.
Maallinen ihmiskäsitys taas on, että ihminen on hyvä, vaikka tekee syntiä. Ikäänkuin ihminen olisi samaa syntiensä kanssa, vaikka oikeastihan ihminen valitsee oikean ja väärän väliltä.
Ihminen ei ole siis yhtä syntiensä kanssa, vaan niitä vastaan voi taistella. Mitä ajattelet tästä?
Ehkä ajatuksesi kristittyjen kovuudesta liittyy siihen, ettet täysin vielä samaistu Raamatun mukaiseen ihsmiskäsitykseen? :)
ap
Niin, mielestäni jokaisen suhde Jumalaan on henkilökohtainen siinä mielessä, että jokainen tietää itse omallatunnollaan väärintekonsa ja syntinsä, sen mikä vie kauemmas Jumalasta. Raamatussa synnistä ei puhuta mitenkään yksiselitteisesti, mutta selvää on se, ettei kenenkään tehtävä ole laskea muiden syntejä, vaan omiaan. Syntejään tulee katua ja näin päästä taas lähemmäs Jumalaa. Selvää on myös se, ettei yksikään ihminen ole synnitön. En ole hirveän hyvin perillä siitä, mihin kaikkiin kristinuskon haaroihin ajatus perisynnistä kuuluu, mutta vaikka perisyntiä ei olisikaan, on selvä asia, että jokainen ihminen tekee myös syntiä eikä kukaan ole siis synnitön. Raamatussa ei ole mitään selvää syntilistaa, johon omia tekojaan vertaisi. Uskon, että oikea käsitys synnistä syntyy omantunnon ja Raamatun tutkimisen yhteistoiminnassa.
Kun Raamattu avautuu Pyhän Hengen johdatuksessa, oma synnintunto kasvaa, ja ymmärrämme entistä tarkemmin juuri omassa toiminnassa olevaa syntiä mitä ei aiemmin synniksi edes tajunnut. ns. Hengellistä omaa tuntoa ei ole ilman Henkeä, vaan koska ihmiset ihan jo kollektiivisesti, (ja toki myös hlökohtaisesti) ovat syntiin langenneet, he eivät voi luottaa "omaantuntoonsa". Raamatun mukaan jokaisen ihmisen sydän on petollinen, ja johtaa lopulta kaikki harhaan. Eli van Pyhässä Hengessä voimme kasvaa uskossa, ja oppia erottamaan syntiä hienovaraisemmin.
Mitä tulee uskon henkilökohtaisuuteen, niin Raamatun mukaan se ei ole henkilökohtainen asia. Jeesus sanoi, että menkää kaikkeen maailmaan tekemään kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Lähetyskäsky kehoittaa siis hyvin julkiseen sanan julistamiseen, ja myöskin uskonsa tulee suullaan julki tunnustaa.
ap
edustan kirkon sitä haaraa, joka uskoo anteeksiantoon kaikissa tapauksissa, myös siinä, että joku ei ole uskossa. Kadotuksen käsite on siis turha minulle. Kirkon sisällä on näkemyseroja, eivät kaikki elä minkään protokollan mukaan.
uskis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
jos joku mun ystäväni löytäsi Jeesuksen..niin ghoustaisin sen välittömästi.
Miksi?
Leikitään että olet ystäväni
Kysyn sinulta: missä itsemrhan tehnyt isäni on.
Sinä vastaat:
Etten tiedä, onneksi, mutta Raamatun mukaan jokainen kuollut on tuonelassa odottamassa viimeistä päivää, jolloin Jumala tuomitsee taivaaseen tai helvettiin oikeudenmukaisesti.
ap
Isäni oli ateisti
Eli missä isäni on?
Edelleenkään en tiedä, mutta uskon Raamatun ilmoitukseen, jonka mukaan kaikki kuolleet ovat tuonelassa odottamassa viimeistä tuomiota. Toki myös Raamatun mukaan joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, ei voi nähdä taivasten valtakuntaa. Lohdullista kuitenkin on, että me emme tiedä edesmenneiden lopullista sydämentilaa kuoleman hetkellä, emmekä tiedä mitä niissä hetkissä on voinut tapahtua. Ja onneksi meillä ei ole tuomiovaltaa asiaan, vaan voimme luottaa rakastavan Jumalan parempaan ymmärrykseen ja oikeudenmukaisuuteen.
ap
Raamatussa lukee selkeästi että jumalan kieltäjät joutuvat hlvettiin
Onko näin ap?
Kyllä, näin se Raamattu ilmoittaa, ja siihen myös itse uskon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Jatkan vielä, että yksi syy, miksi olen pysytellyt kauan erossa kristinuskosta, on juuri uskovaisten kovuus ja tuomitsevuus. On yksi asia olla varma uskossaan ja toinen olla varma siitä, että on aina oikeassa. En myöskään koe konservatiivisia arvoja yleensä omakseni, ja nehän näissä yhteisöissä ovat usein vallalla. Kristus palasi kuitenkin elämääni, kun ymmärsin sen, että oikeastaan olen aina uskonut hänen opetuksiinsa ja että armo ja lähimmäisenrakkaus ovat niitä harvoja aidosti hyviä asioita, joita on. En ole vielä liittynyt mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan, sillä nämä pyrkivät mielestäni vähän liikaa vaikuttamaan maallisiin asioihin. Haluaisin löytää paikan, jossa voi palvella Jumalaa ja rukoilla luomakunnan puolesta ilman, että minulle sanellaan totuutena jonkun ihmisen näkemystä siitä, miten Raamatun oppeja pitäisi soveltaa yhteiskuntaan ja henkilökohtaiseen elämään.
Kaiken a ja o onkin juuri itse lukea ja tutkia Raamattua. Uskossa oleva ihminen ymmärtää Raamatun sanaa Pyhässä Hengessä. Usko myös kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, mitä pidemmälle sitä tietä kulkee.
Raamattu ottaa aika selvästi kantaa syntiin, ja siihen kuinka synti erottaa ihmisen Jumalasta. Miten suhtaudut tähän? Myöskin Jumalan ihmiskäsitys on täysin eri kuin meidän ihmisten. Jumalan edessä me olemme ihmisiä, jotka valitsevat oikein, ja sitten valitsevat väärin. Tekevät siis oikeita asioista, ja vääriä asioita, eli syntiä.
Maallinen ihmiskäsitys taas on, että ihminen on hyvä, vaikka tekee syntiä. Ikäänkuin ihminen olisi samaa syntiensä kanssa, vaikka oikeastihan ihminen valitsee oikean ja väärän väliltä.
Ihminen ei ole siis yhtä syntiensä kanssa, vaan niitä vastaan voi taistella. Mitä ajattelet tästä?
Ehkä ajatuksesi kristittyjen kovuudesta liittyy siihen, ettet täysin vielä samaistu Raamatun mukaiseen ihsmiskäsitykseen? :)
ap
Niin, mielestäni jokaisen suhde Jumalaan on henkilökohtainen siinä mielessä, että jokainen tietää itse omallatunnollaan väärintekonsa ja syntinsä, sen mikä vie kauemmas Jumalasta. Raamatussa synnistä ei puhuta mitenkään yksiselitteisesti, mutta selvää on se, ettei kenenkään tehtävä ole laskea muiden syntejä, vaan omiaan. Syntejään tulee katua ja näin päästä taas lähemmäs Jumalaa. Selvää on myös se, ettei yksikään ihminen ole synnitön. En ole hirveän hyvin perillä siitä, mihin kaikkiin kristinuskon haaroihin ajatus perisynnistä kuuluu, mutta vaikka perisyntiä ei olisikaan, on selvä asia, että jokainen ihminen tekee myös syntiä eikä kukaan ole siis synnitön. Raamatussa ei ole mitään selvää syntilistaa, johon omia tekojaan vertaisi. Uskon, että oikea käsitys synnistä syntyy omantunnon ja Raamatun tutkimisen yhteistoiminnassa.
Kun Raamattu avautuu Pyhän Hengen johdatuksessa, oma synnintunto kasvaa, ja ymmärrämme entistä tarkemmin juuri omassa toiminnassa olevaa syntiä mitä ei aiemmin synniksi edes tajunnut. ns. Hengellistä omaa tuntoa ei ole ilman Henkeä, vaan koska ihmiset ihan jo kollektiivisesti, (ja toki myös hlökohtaisesti) ovat syntiin langenneet, he eivät voi luottaa "omaantuntoonsa". Raamatun mukaan jokaisen ihmisen sydän on petollinen, ja johtaa lopulta kaikki harhaan. Eli van Pyhässä Hengessä voimme kasvaa uskossa, ja oppia erottamaan syntiä hienovaraisemmin.
Mitä tulee uskon henkilökohtaisuuteen, niin Raamatun mukaan se ei ole henkilökohtainen asia. Jeesus sanoi, että menkää kaikkeen maailmaan tekemään kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Lähetyskäsky kehoittaa siis hyvin julkiseen sanan julistamiseen, ja myöskin uskonsa tulee suullaan julki tunnustaa.
ap
Miksi siis säästät ystäväsi Jumalan sanalta ja tuomitset heidät kadotukseen?
Pelasta ystäväsi, etteivät he hukkuisi
sillä he eivät tiedä mitä he tekevät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
jos joku mun ystäväni löytäsi Jeesuksen..niin ghoustaisin sen välittömästi.
Miksi?
Leikitään että olet ystäväni
Kysyn sinulta: missä itsemrhan tehnyt isäni on.
Sinä vastaat:
Etten tiedä, onneksi, mutta Raamatun mukaan jokainen kuollut on tuonelassa odottamassa viimeistä päivää, jolloin Jumala tuomitsee taivaaseen tai helvettiin oikeudenmukaisesti.
ap
Isäni oli ateisti
Eli missä isäni on?
Edelleenkään en tiedä, mutta uskon Raamatun ilmoitukseen, jonka mukaan kaikki kuolleet ovat tuonelassa odottamassa viimeistä tuomiota. Toki myös Raamatun mukaan joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, ei voi nähdä taivasten valtakuntaa. Lohdullista kuitenkin on, että me emme tiedä edesmenneiden lopullista sydämentilaa kuoleman hetkellä, emmekä tiedä mitä niissä hetkissä on voinut tapahtua. Ja onneksi meillä ei ole tuomiovaltaa asiaan, vaan voimme luottaa rakastavan Jumalan parempaan ymmärrykseen ja oikeudenmukaisuuteen.
ap
Raamatussa lukee selkeästi että jumalan kieltäjät joutuvat hlvettiin
Onko näin ap?
Kyllä, näin se Raamattu ilmoittaa, ja siihen myös itse uskon.
ap
Eli missä ateisti itsemrhan tehnyt isäni on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Mutta miten se on tuomistemista, että ihminen on samaa mieltä Raamatun kanssa? Raamattuhan ei muutenkaan tuomiste ihmistä, vaan kertoo sen, mikö on oikein ja mikä väärin. Tuomio tulee vasta tulevaisuudessa, viimeisenä päivänä. Eihän minulla eikä muullakaan ole mitään tuomiovaltaa yli kenenkään, vaikka olisimme mitä mieltä tahansa, tai sanoisimme mitä tahansa! Mitä siis tarkoitat "tuomitsemisella"?
ap
Tarkoitan sitä, että Raamatussa ei suoraan sanota esim. että "älä tee aborttia". Tämä on tulkintaa. Sen sijaan Raamatussa sanotaan, että yhteen asuun ei saa sekoittaa kahta lankaa ja että huorintekijät tulee kivittää. Nämä eivät kuitenkaan ole osa sitä ydinsanomaa, vaan lakia, joka monien tulkintojen mukaan kumoutui, kun Jeesus tuli maan päälle ja toi mukanaan uuden lain. Jeesus sanoi, että se, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven. Tähän minä uskon ja tähän viittaan tuolla tuomitsemisella.
Raamatussa kyllä aivan selvästi sanotaan, että "älä tapa", ja että elämä on Jumalan lahja ihmiselle. Raamatun kokonaisilmoitus on hyvin selvä siinä, että ihminen ei missään tilassa saisi rikkoa Jumalan luomaa vastaan, Kaksi lankaa ja huorintekijöiden kivittäminen on osa Mooseksen lakia, mikä koski juutalaisia. Jeesus tullessaan ei tuonut uutta lakia, vaan teki lain täydelliseksi. Vaikka Jeesus ei todella tullut tuomitsemaan, ei hän tullut syntiä hyväksymään. Hän ei tuominut prostituoitua, vaan sanoi, "mene, äläke tee enää huorin". Ei siis tuomiota, vaan kehoitus olla enää tekemättä syntiä. Jeesus ei tuomitse, mutta Jumala tuomitsee meidät kaikki, viimesenä päivänä.
ap
Elämän alun ajankohdasta voidaan olla montaa mieltä, ja sitä ei ainakaan ole Raamatussa suoraan sanottu. Aborttia ei voi mielestäni pelkistää tuohon "älä tapa" -käskyyn esimerkiksi juuri tästä syystä. Jos raskaus olisi saanut alkunsa vaikka raiskauksesta, olisiko sinusta pahin synnintekijä aborttiin päätyvä nainen vai hänet raiskannut mies? Mitä Raamattu mielestäsi sanoo asiasta? Vai ovatko molemmat yhtä pahoja synnintekijöitä? Onko katumuksella väliä tässä? Onko tämän ratkaiseminen edes ihmisen tehtävä?
Jos abortti on sinusta syntiä, älä tee aborttia. Niin helppoa se on. Sinun raamatuntulkintasi ei kuitenkaan mielestäni pitäisi vaikuttaa siihen, millaisessa yhteiskunnassa elämme ja saako tämä raskaana oleva nainen itse tehdä päätöksensä. Ja jos tilanne on paha, hänhän tekee sen ratkaisun vaikka laittomasti ja turvattomilla keinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Tarkennan vielä - usko mitä haluat, mutta älä käytä kristinuskoa tekosyynä. Jeesus ei pakota sinua esim. vastustamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. En usko että voin käännyttää kenenkään näkemyksiä nettifoorumilla, mutta toivon että ottaisit vastuun omista mielipiteistäsi. 81
Jeesuksen opetuslapseus kylläkin edellyttää uskomaan Raamatun totuuteen. Muutenhan olisin tekopyhä fariseus, ja he eivät peri Jumalan valtakuntaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Jatkan vielä, että yksi syy, miksi olen pysytellyt kauan erossa kristinuskosta, on juuri uskovaisten kovuus ja tuomitsevuus. On yksi asia olla varma uskossaan ja toinen olla varma siitä, että on aina oikeassa. En myöskään koe konservatiivisia arvoja yleensä omakseni, ja nehän näissä yhteisöissä ovat usein vallalla. Kristus palasi kuitenkin elämääni, kun ymmärsin sen, että oikeastaan olen aina uskonut hänen opetuksiinsa ja että armo ja lähimmäisenrakkaus ovat niitä harvoja aidosti hyviä asioita, joita on. En ole vielä liittynyt mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan, sillä nämä pyrkivät mielestäni vähän liikaa vaikuttamaan maallisiin asioihin. Haluaisin löytää paikan, jossa voi palvella Jumalaa ja rukoilla luomakunnan puolesta ilman, että minulle sanellaan totuutena jonkun ihmisen näkemystä siitä, miten Raamatun oppeja pitäisi soveltaa yhteiskuntaan ja henkilökohtaiseen elämään.
Kaiken a ja o onkin juuri itse lukea ja tutkia Raamattua. Uskossa oleva ihminen ymmärtää Raamatun sanaa Pyhässä Hengessä. Usko myös kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, mitä pidemmälle sitä tietä kulkee.
Raamattu ottaa aika selvästi kantaa syntiin, ja siihen kuinka synti erottaa ihmisen Jumalasta. Miten suhtaudut tähän? Myöskin Jumalan ihmiskäsitys on täysin eri kuin meidän ihmisten. Jumalan edessä me olemme ihmisiä, jotka valitsevat oikein, ja sitten valitsevat väärin. Tekevät siis oikeita asioista, ja vääriä asioita, eli syntiä.
Maallinen ihmiskäsitys taas on, että ihminen on hyvä, vaikka tekee syntiä. Ikäänkuin ihminen olisi samaa syntiensä kanssa, vaikka oikeastihan ihminen valitsee oikean ja väärän väliltä.
Ihminen ei ole siis yhtä syntiensä kanssa, vaan niitä vastaan voi taistella. Mitä ajattelet tästä?
Ehkä ajatuksesi kristittyjen kovuudesta liittyy siihen, ettet täysin vielä samaistu Raamatun mukaiseen ihsmiskäsitykseen? :)
ap
Niin, mielestäni jokaisen suhde Jumalaan on henkilökohtainen siinä mielessä, että jokainen tietää itse omallatunnollaan väärintekonsa ja syntinsä, sen mikä vie kauemmas Jumalasta. Raamatussa synnistä ei puhuta mitenkään yksiselitteisesti, mutta selvää on se, ettei kenenkään tehtävä ole laskea muiden syntejä, vaan omiaan. Syntejään tulee katua ja näin päästä taas lähemmäs Jumalaa. Selvää on myös se, ettei yksikään ihminen ole synnitön. En ole hirveän hyvin perillä siitä, mihin kaikkiin kristinuskon haaroihin ajatus perisynnistä kuuluu, mutta vaikka perisyntiä ei olisikaan, on selvä asia, että jokainen ihminen tekee myös syntiä eikä kukaan ole siis synnitön. Raamatussa ei ole mitään selvää syntilistaa, johon omia tekojaan vertaisi. Uskon, että oikea käsitys synnistä syntyy omantunnon ja Raamatun tutkimisen yhteistoiminnassa.
Kun Raamattu avautuu Pyhän Hengen johdatuksessa, oma synnintunto kasvaa, ja ymmärrämme entistä tarkemmin juuri omassa toiminnassa olevaa syntiä mitä ei aiemmin synniksi edes tajunnut. ns. Hengellistä omaa tuntoa ei ole ilman Henkeä, vaan koska ihmiset ihan jo kollektiivisesti, (ja toki myös hlökohtaisesti) ovat syntiin langenneet, he eivät voi luottaa "omaantuntoonsa". Raamatun mukaan jokaisen ihmisen sydän on petollinen, ja johtaa lopulta kaikki harhaan. Eli van Pyhässä Hengessä voimme kasvaa uskossa, ja oppia erottamaan syntiä hienovaraisemmin.
Mitä tulee uskon henkilökohtaisuuteen, niin Raamatun mukaan se ei ole henkilökohtainen asia. Jeesus sanoi, että menkää kaikkeen maailmaan tekemään kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Lähetyskäsky kehoittaa siis hyvin julkiseen sanan julistamiseen, ja myöskin uskonsa tulee suullaan julki tunnustaa.
ap
edustan kirkon sitä haaraa, joka uskoo anteeksiantoon kaikissa tapauksissa, myös siinä, että joku ei ole uskossa. Kadotuksen käsite on siis turha minulle. Kirkon sisällä on näkemyseroja, eivät kaikki elä minkään protokollan mukaan.
uskis
Mihin tämä uskonhaarasi perustuu? Jos ei Raamattuun, vaan johonkin "kirkkoisään", on uskontosi varmasti eri uskoa kuin kristinusko :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Jatkan vielä, että yksi syy, miksi olen pysytellyt kauan erossa kristinuskosta, on juuri uskovaisten kovuus ja tuomitsevuus. On yksi asia olla varma uskossaan ja toinen olla varma siitä, että on aina oikeassa. En myöskään koe konservatiivisia arvoja yleensä omakseni, ja nehän näissä yhteisöissä ovat usein vallalla. Kristus palasi kuitenkin elämääni, kun ymmärsin sen, että oikeastaan olen aina uskonut hänen opetuksiinsa ja että armo ja lähimmäisenrakkaus ovat niitä harvoja aidosti hyviä asioita, joita on. En ole vielä liittynyt mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan, sillä nämä pyrkivät mielestäni vähän liikaa vaikuttamaan maallisiin asioihin. Haluaisin löytää paikan, jossa voi palvella Jumalaa ja rukoilla luomakunnan puolesta ilman, että minulle sanellaan totuutena jonkun ihmisen näkemystä siitä, miten Raamatun oppeja pitäisi soveltaa yhteiskuntaan ja henkilökohtaiseen elämään.
Kaiken a ja o onkin juuri itse lukea ja tutkia Raamattua. Uskossa oleva ihminen ymmärtää Raamatun sanaa Pyhässä Hengessä. Usko myös kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, mitä pidemmälle sitä tietä kulkee.
Raamattu ottaa aika selvästi kantaa syntiin, ja siihen kuinka synti erottaa ihmisen Jumalasta. Miten suhtaudut tähän? Myöskin Jumalan ihmiskäsitys on täysin eri kuin meidän ihmisten. Jumalan edessä me olemme ihmisiä, jotka valitsevat oikein, ja sitten valitsevat väärin. Tekevät siis oikeita asioista, ja vääriä asioita, eli syntiä.
Maallinen ihmiskäsitys taas on, että ihminen on hyvä, vaikka tekee syntiä. Ikäänkuin ihminen olisi samaa syntiensä kanssa, vaikka oikeastihan ihminen valitsee oikean ja väärän väliltä.
Ihminen ei ole siis yhtä syntiensä kanssa, vaan niitä vastaan voi taistella. Mitä ajattelet tästä?
Ehkä ajatuksesi kristittyjen kovuudesta liittyy siihen, ettet täysin vielä samaistu Raamatun mukaiseen ihsmiskäsitykseen? :)
ap
Niin, mielestäni jokaisen suhde Jumalaan on henkilökohtainen siinä mielessä, että jokainen tietää itse omallatunnollaan väärintekonsa ja syntinsä, sen mikä vie kauemmas Jumalasta. Raamatussa synnistä ei puhuta mitenkään yksiselitteisesti, mutta selvää on se, ettei kenenkään tehtävä ole laskea muiden syntejä, vaan omiaan. Syntejään tulee katua ja näin päästä taas lähemmäs Jumalaa. Selvää on myös se, ettei yksikään ihminen ole synnitön. En ole hirveän hyvin perillä siitä, mihin kaikkiin kristinuskon haaroihin ajatus perisynnistä kuuluu, mutta vaikka perisyntiä ei olisikaan, on selvä asia, että jokainen ihminen tekee myös syntiä eikä kukaan ole siis synnitön. Raamatussa ei ole mitään selvää syntilistaa, johon omia tekojaan vertaisi. Uskon, että oikea käsitys synnistä syntyy omantunnon ja Raamatun tutkimisen yhteistoiminnassa.
Kun Raamattu avautuu Pyhän Hengen johdatuksessa, oma synnintunto kasvaa, ja ymmärrämme entistä tarkemmin juuri omassa toiminnassa olevaa syntiä mitä ei aiemmin synniksi edes tajunnut. ns. Hengellistä omaa tuntoa ei ole ilman Henkeä, vaan koska ihmiset ihan jo kollektiivisesti, (ja toki myös hlökohtaisesti) ovat syntiin langenneet, he eivät voi luottaa "omaantuntoonsa". Raamatun mukaan jokaisen ihmisen sydän on petollinen, ja johtaa lopulta kaikki harhaan. Eli van Pyhässä Hengessä voimme kasvaa uskossa, ja oppia erottamaan syntiä hienovaraisemmin.
Mitä tulee uskon henkilökohtaisuuteen, niin Raamatun mukaan se ei ole henkilökohtainen asia. Jeesus sanoi, että menkää kaikkeen maailmaan tekemään kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Lähetyskäsky kehoittaa siis hyvin julkiseen sanan julistamiseen, ja myöskin uskonsa tulee suullaan julki tunnustaa.
ap
Muistan kyllä Raamatusta myös kertomuksen, jossa joku rukoili näyttävästi julkisesti ja Jeesus paheksui tätä ja kehotti ruokoilemaan mieluummin yksityisesti, sillä Jumala kyllä kuulee kaikki vilpittömät rukoukset. Lähetyskäsky toki kehottaa levittämään uskoa, mutta aidon uskonhan saa vain Jumalalta Pyhän Hengen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap ja muutkin, jotka pohtivat miksi saavat kuraa niskaan, kun julistavat "omia, uskonnon värittämiä mielipiteitään". Ihan oikeasti vi**uilematta, niin miettikääpä huviksenne, miten itse ottaisitte keskusteluun osallistumisen ja esim. Grimmin satukirjasta otetuilla teeseillä mielipiteen perustelun?
On jokseenkin lapsellista ja sivistymätöntä verrata Raamattua ja Grimmin satuja, ylipäätään edes kirjallisina teoksina puuttumatta vielä edes siihen, miten uskottavana sisätöä pitää. Joten jatka yrittämistä, onnistut ehkä parempaankin päänaukomiseen! :)
ap
Aika rumasti ap puhut ollaksesi niin suvaitsevainen ja löpilöö. Ihan asiallinenkin kysymys oli ensimmäisen viestin kirjoittajalla, Raamattu kuitenkin on ihmisen kirjoittama kirja. Kannattaisi rukoilla vähän ymmärrystä ja järkeä, tosin et taida silläkään unestasi herätä😂
Ei kukaan ole mitään negatiivista sanonut minulle ainakaan suoraan. Sitä en tiedä, että onko joku ystävyyssuhde hiipunut sen vuoksi että olen tullut uskoon, vai olisiko yhteydenpito muutenkin hiipunut. Voi olla, että jotkut ystävyyssuhteet ovat hiipuneet sen vuoksi, että meillä ei ole riitävästi yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ja olemme joistakin asioista eri linjoilla.
Mitä sitten on tuo "omana itsenään oleminen"... Ihminen sopeuttaa käytöstään aina kuhunkin tilanteeseen. Minun tyylini evankelioida ei ole koskaan ollut erityisen avoin. Enemmän evankelioin omalla elämälläni. Jos joku haluaa kysyä, vastaan jos osaan.
Elämä on tuonut kokemusta siitä, että ymmärrän hyvin ihmisiä jotka ovat eri mieltä kuin itse olen. Minulla ei välttämättä ole tarvetta kertoa joka tilanteessa omaa mielipidettäni. Kaikella on aikansa. Jos joku myöhemmin kiinnostuu minun näkemyksestäni, sitten on sen aika.