Lue keskustelun säännöt.
Mitenkä maalliset kaverit ovat suhtautuneet sinuun sen jälkeen kun tulit uskoon?
25.05.2020 |
Olen itse ollut uskossa oikeastaan aina, mutta tietysti pikkuhiljaa kasvanut lapsen uskosta yhä syvempään ja ns aikuisempaan uskoon. Itselläni on paljon maallisia kavereita, ja he kyllä tietävät uskostani, mutta yleensä siitä ei liiemmin puhuta, koska he eivät ole asiasta olleet kiinnostuneita.
Nyt koen kuitenkin etten voi olla enää oma itseni heidän seurassaan, vaan yritän olla jotain täysin neutraalia, vaikka en ole. Koen teesekenteleväni, kun monissa asioissa en avaa suutani tai tuo omaa näkemystäni esiin, vaikka kaikki muut tuovat. Aiemmin olen ehkä ajatellut, etten halua "lyödä Raamatulla" päähän, mutta toisaalta jos jostain keskustellaan, ja minulla on uskoni mukaisia ajatuksia aiheesta, ei se ole kenenkään "käännyttämistä", vaan mielipiteen ilmaisua.
Nyt olen päättänyt alkaa olemaan avoimempi, todellinen oma itseni näiden ihmisten seurassa, mutta tietysti se vähän jännittää... mitenkä muut vastaavassa tilanteessa olleet ovat kokeneet asian?
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse agnostikko, mutta minulla on tätä nykyä uskovaisia ystäviä. Siedämme toistemme mielipiteitä ja niistä on syntynyt myös hyviä keskusteluja.
Ihmettelen tätä nykykulttuuria, jonka mukaan kaverien pitäisi olla myös aatetovereita eikä toisin ajattelevia saisi tuntea ollenkaan. Siis sehän vasta syrjivää mielipidekontrollia onkin?
Niinpä! Hyvä että on myös sinunlailla ajattelevia vielä jäljellä! :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta täytyy varautua siihen että jos kerrot ahdasmielisempiä näkemyksiäsi ystävillesi, he tosiaan saattavat suhtautua sinuun eri tavalla.
Jos minä esim. kuulisin, että joku ystävistäni olisi sitä mieltä, ettei minulla tulisi olla oikeutta mennä naimisiin tai edes olla seksuaalisessa parisuhteessa rakastamani ihmisen kanssa, en tätä henkilöä enää kovin paljon arvostaisi. Hyväksyisin hänen mielipiteensä, mutta meidän välimme viilenisivät.
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
En tiedä, koska en syntynyt Iraniin, enkä ole laskenut iranilaisen tyttövauvan uskonnolliselle suuntautumiselle todennäköisyyksiä. Se ei taida olla edes mahdollista.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Minä ajattelen, että kaikki uskonnot ovat vain sitä samaa sekamelskaa, kaikissa on jotain yhtäläisyyksiä, kun tarpeeksi syvältä kaivaa. Enkä todellakaan koe olevani mikään Jeesuksen morsian, vaan ihan itsenäinen nainen.
MItä siellä yliopistolla oikein opetetaan?
Et usko tuonelaan=uskonnon herjaus
Iranissa tpetaan jos käännyt pois Islamin uskosta..
voi sinua ....jotain outoa pätemisentarvetta tuo touhusi palvelee...
En opiskele vielä yliopistossa, joten en tiedä mitä siellä opetetaan.
Ei, en usko tuonelaan/kadotukseen/helvettíín. Joku oli ketjuun liittänyt jo määritelmän kadotukselle, mutta edustan kirkon sitä haaraa, joka uskoo anteeksiantoon kaikissa tapauksissa, myös siinä, että joku ei ole uskossa. Kadotuksen käsite on siis turha minulle. Kirkon sisällä on näkemyseroja, eivät kaikki elä minkään protokollan mukaan.
En tiedä, miksi viittaat kommenttiini kun puhut islamista, koska en ole muslimi enkä siis voi kääntyä pois islamista (joka kirjoitetaan pienellä). Iranssa en asu, kannatan uskonnonvapautta ja vastustan kuolemanrangaistusta.
Annan tämän jäädä viimeiseksi kommentikseni tässä ketjussa.
Olisi vielä kiinnostavaa kuulla, mihin perustat uskosi "kirkon sisällä"? Kun et usko Raamatun sanomaan, mikä on siis Jumalan ilmoitus itsestään, niin uskot sitten johonkin muuhun..? Mistä uskosta on kysymys, jos ei Raamatun kristinuskosta?
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta täytyy varautua siihen että jos kerrot ahdasmielisempiä näkemyksiäsi ystävillesi, he tosiaan saattavat suhtautua sinuun eri tavalla.
Jos minä esim. kuulisin, että joku ystävistäni olisi sitä mieltä, ettei minulla tulisi olla oikeutta mennä naimisiin tai edes olla seksuaalisessa parisuhteessa rakastamani ihmisen kanssa, en tätä henkilöä enää kovin paljon arvostaisi. Hyväksyisin hänen mielipiteensä, mutta meidän välimme viilenisivät.
Ymmärrän. Ajatteletko, miten omat puheesi ja mielipiteesi vaikuttavat johonkin (oletettuun) krisitittyyn ystävääsi? Ymmärtäisitkö jos omat mielipiteesi saisivat hänet ottamaan etäisyyttä? Mitä olisit siitä mieltä?
ap
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin lapsellista ja sivistymätöntä verrata Raamattua ja Grimmin satuja, ylipäätään edes kirjallisina teoksina puuttumatta vielä edes siihen, miten uskottavana sisätöä pitää.
]Joten jatka yrittämistä, onnistut ehkä parempaankin päänaukomiseen! :)
ap
Sorry, mainitsin että ihan kettuilematta kirjoitin tuon, en päänaukomisena. Toki Grimmin mainitseminen on provosoivaa, mutta samalla osui ja upposi - nimittäin reaktiosi oli juuri se, mitä odotin. Eli satu-viittaukset kuitataan päänaukomisena.
Lähtökohtaisesti isä Athanasiuksen kokoonpanema eepos on kokoelma tarinoita ja huom. nimenomaan tarinoita, joita isä Athanasius ei ole voinut millään todistaa itse oikeaksi (tai vääräksikään), koska tämä kokoelma saatiin aikaan reilut 300 vuotta Jeesus-nimisen hahmon kuoleman jälkeen. On aika vähän konkreettisia todisteita kyseisen kirjan tapahtumista, joiden laatua voisi kuvailla hyvinkin "yliluonnollisiksi" - joten oikeastaan herää kysymys, onko Grimmin sadut huono vertailukohta, koska ne on kirjoitettu lapsille? Onko se "sivistyneempää uskoa" aikuisille kirjoitettuihin satuihin? Edelleen kysyn tätä ihan ilman kettuilua.
Länsimaisena, rationaalisena ja konkreettisen tieteen kannattajana tarinat ovat tarinoita, kunnes toisin todistetaan. Se, että tarinat on kirjattu nuotioiden runonlaulannoista ja satoja vuosia myöhemmin nippu "viisaita" kokoontuu Nikeaan miettimään, mikä näistä on se "oikea totuus" ja mikä "väärä totuus", ei mitenkään edistä tarinakokoelman uskottavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin lapsellista ja sivistymätöntä verrata Raamattua ja Grimmin satuja, ylipäätään edes kirjallisina teoksina puuttumatta vielä edes siihen, miten uskottavana sisätöä pitää.
]Joten jatka yrittämistä, onnistut ehkä parempaankin päänaukomiseen! :)
ap
Sorry, mainitsin että ihan kettuilematta kirjoitin tuon, en päänaukomisena. Toki Grimmin mainitseminen on provosoivaa, mutta samalla osui ja upposi - nimittäin reaktiosi oli juuri se, mitä odotin. Eli satu-viittaukset kuitataan päänaukomisena.
Lähtökohtaisesti isä Athanasiuksen kokoonpanema eepos on kokoelma tarinoita ja huom. nimenomaan tarinoita, joita isä Athanasius ei ole voinut millään todistaa itse oikeaksi (tai vääräksikään), koska tämä kokoelma saatiin aikaan reilut 300 vuotta Jeesus-nimisen hahmon kuoleman jälkeen. On aika vähän konkreettisia todisteita kyseisen kirjan tapahtumista, joiden laatua voisi kuvailla hyvinkin "yliluonnollisiksi" - joten oikeastaan herää kysymys, onko Grimmin sadut huono vertailukohta, koska ne on kirjoitettu lapsille? Onko se "sivistyneempää uskoa" aikuisille kirjoitettuihin satuihin? Edelleen kysyn tätä ihan ilman kettuilua.
Länsimaisena, rationaalisena ja konkreettisen tieteen kannattajana tarinat ovat tarinoita, kunnes toisin todistetaan. Se, että tarinat on kirjattu nuotioiden runonlaulannoista ja satoja vuosia myöhemmin nippu "viisaita" kokoontuu Nikeaan miettimään, mikä näistä on se "oikea totuus" ja mikä "väärä totuus", ei mitenkään edistä tarinakokoelman uskottavuutta.
Aihe sinällään olisi ihan kiinnostava keskustelunaihe, mutta jos todella Raamattu on vain "Grimmin satukirja aikuisille", ei ehkä oma tietämyksesi Raamatusta riitä syvempään keskusteluun. Olisit nyt verrannut edes Raamattua ja Koraania, mutta ei.... :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin lapsellista ja sivistymätöntä verrata Raamattua ja Grimmin satuja, ylipäätään edes kirjallisina teoksina puuttumatta vielä edes siihen, miten uskottavana sisätöä pitää.
]Joten jatka yrittämistä, onnistut ehkä parempaankin päänaukomiseen! :)
ap
Sorry, mainitsin että ihan kettuilematta kirjoitin tuon, en päänaukomisena. Toki Grimmin mainitseminen on provosoivaa, mutta samalla osui ja upposi - nimittäin reaktiosi oli juuri se, mitä odotin. Eli satu-viittaukset kuitataan päänaukomisena.
Lähtökohtaisesti isä Athanasiuksen kokoonpanema eepos on kokoelma tarinoita ja huom. nimenomaan tarinoita, joita isä Athanasius ei ole voinut millään todistaa itse oikeaksi (tai vääräksikään), koska tämä kokoelma saatiin aikaan reilut 300 vuotta Jeesus-nimisen hahmon kuoleman jälkeen. On aika vähän konkreettisia todisteita kyseisen kirjan tapahtumista, joiden laatua voisi kuvailla hyvinkin "yliluonnollisiksi" - joten oikeastaan herää kysymys, onko Grimmin sadut huono vertailukohta, koska ne on kirjoitettu lapsille? Onko se "sivistyneempää uskoa" aikuisille kirjoitettuihin satuihin? Edelleen kysyn tätä ihan ilman kettuilua.
Länsimaisena, rationaalisena ja konkreettisen tieteen kannattajana tarinat ovat tarinoita, kunnes toisin todistetaan. Se, että tarinat on kirjattu nuotioiden runonlaulannoista ja satoja vuosia myöhemmin nippu "viisaita" kokoontuu Nikeaan miettimään, mikä näistä on se "oikea totuus" ja mikä "väärä totuus", ei mitenkään edistä tarinakokoelman uskottavuutta.
Kun vielä yritin nuorempana olla uskovainen, kävin historiallis-kriittisessä raamattupiirissä. Siellä käytiin läpi juuri näitä historiallisia faktoja raamatun historiasta kirjallisena teoksena ja se oli kyllä äärettömän mielenkiintoista.
Sen jälkeen en olekaan törmännyt YHTEEN AINOAAN uskovaiseen, jolla olisi edes jotakin kunnollista tietämystä pyhän kirjansa historiasta. Yleensä tämä kuitataan vaan "mutta kyllä pyhä henki johdatti kirjan kokoajia". Juu, ei toki esimerkiksi kyseisen ajan politiikka, ei.... :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin lapsellista ja sivistymätöntä verrata Raamattua ja Grimmin satuja, ylipäätään edes kirjallisina teoksina puuttumatta vielä edes siihen, miten uskottavana sisätöä pitää.
]Joten jatka yrittämistä, onnistut ehkä parempaankin päänaukomiseen! :)
ap
Sorry, mainitsin että ihan kettuilematta kirjoitin tuon, en päänaukomisena. Toki Grimmin mainitseminen on provosoivaa, mutta samalla osui ja upposi - nimittäin reaktiosi oli juuri se, mitä odotin. Eli satu-viittaukset kuitataan päänaukomisena.
Lähtökohtaisesti isä Athanasiuksen kokoonpanema eepos on kokoelma tarinoita ja huom. nimenomaan tarinoita, joita isä Athanasius ei ole voinut millään todistaa itse oikeaksi (tai vääräksikään), koska tämä kokoelma saatiin aikaan reilut 300 vuotta Jeesus-nimisen hahmon kuoleman jälkeen. On aika vähän konkreettisia todisteita kyseisen kirjan tapahtumista, joiden laatua voisi kuvailla hyvinkin "yliluonnollisiksi" - joten oikeastaan herää kysymys, onko Grimmin sadut huono vertailukohta, koska ne on kirjoitettu lapsille? Onko se "sivistyneempää uskoa" aikuisille kirjoitettuihin satuihin? Edelleen kysyn tätä ihan ilman kettuilua.
Länsimaisena, rationaalisena ja konkreettisen tieteen kannattajana tarinat ovat tarinoita, kunnes toisin todistetaan. Se, että tarinat on kirjattu nuotioiden runonlaulannoista ja satoja vuosia myöhemmin nippu "viisaita" kokoontuu Nikeaan miettimään, mikä näistä on se "oikea totuus" ja mikä "väärä totuus", ei mitenkään edistä tarinakokoelman uskottavuutta.
Ja lisäyksenä, se että katolinen kirkko on koonnut Raamatun tekstit yhteen 300-luvulla, ei tarkoita että ne olisi kirjoitettu silloin. Se mitä katolinen kirkko on pitää oikeana tai vääränä, ei liity Raamatun totuuteen. Raamatun totuus on, huolimatta siitä, kuka siihen uskoo tai on uskomatta. Lisäksi en näe mitään mieltä väitellä asiasta, mihin sinä suhtaudut tieteen keinoin, ja minä uskon. Keskustelemme silloin eri aiheista, eikä siinä ole mitään järkeä. En minä yritä todistaa mitään, koska usko on uskoa, ja tiede on ihmisen toimesta "oikeaksi" todistettua uskoa. ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aihe sinällään olisi ihan kiinnostava keskustelunaihe, mutta jos todella Raamattu on vain "Grimmin satukirja aikuisille", ei ehkä oma tietämyksesi Raamatusta riitä syvempään keskusteluun. Olisit nyt verrannut edes Raamattua ja Koraania, mutta ei.... :D
ap
Keep on diggin' - tätä rimpuilua on hauska seurata.
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Mutta miten se on tuomistemista, että ihminen on samaa mieltä Raamatun kanssa? Raamattuhan ei muutenkaan tuomiste ihmistä, vaan kertoo sen, mikö on oikein ja mikä väärin. Tuomio tulee vasta tulevaisuudessa, viimeisenä päivänä. Eihän minulla eikä muullakaan ole mitään tuomiovaltaa yli kenenkään, vaikka olisimme mitä mieltä tahansa, tai sanoisimme mitä tahansa! Mitä siis tarkoitat "tuomitsemisella"?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin lapsellista ja sivistymätöntä verrata Raamattua ja Grimmin satuja, ylipäätään edes kirjallisina teoksina puuttumatta vielä edes siihen, miten uskottavana sisätöä pitää.
]Joten jatka yrittämistä, onnistut ehkä parempaankin päänaukomiseen! :)
ap
Sorry, mainitsin että ihan kettuilematta kirjoitin tuon, en päänaukomisena. Toki Grimmin mainitseminen on provosoivaa, mutta samalla osui ja upposi - nimittäin reaktiosi oli juuri se, mitä odotin. Eli satu-viittaukset kuitataan päänaukomisena.
Lähtökohtaisesti isä Athanasiuksen kokoonpanema eepos on kokoelma tarinoita ja huom. nimenomaan tarinoita, joita isä Athanasius ei ole voinut millään todistaa itse oikeaksi (tai vääräksikään), koska tämä kokoelma saatiin aikaan reilut 300 vuotta Jeesus-nimisen hahmon kuoleman jälkeen. On aika vähän konkreettisia todisteita kyseisen kirjan tapahtumista, joiden laatua voisi kuvailla hyvinkin "yliluonnollisiksi" - joten oikeastaan herää kysymys, onko Grimmin sadut huono vertailukohta, koska ne on kirjoitettu lapsille? Onko se "sivistyneempää uskoa" aikuisille kirjoitettuihin satuihin? Edelleen kysyn tätä ihan ilman kettuilua.
Länsimaisena, rationaalisena ja konkreettisen tieteen kannattajana tarinat ovat tarinoita, kunnes toisin todistetaan. Se, että tarinat on kirjattu nuotioiden runonlaulannoista ja satoja vuosia myöhemmin nippu "viisaita" kokoontuu Nikeaan miettimään, mikä näistä on se "oikea totuus" ja mikä "väärä totuus", ei mitenkään edistä tarinakokoelman uskottavuutta.
Ja lisäyksenä, se että katolinen kirkko on koonnut Raamatun tekstit yhteen 300-luvulla, ei tarkoita että ne olisi kirjoitettu silloin. Se mitä katolinen kirkko on pitää oikeana tai vääränä, ei liity Raamatun totuuteen. Raamatun totuus on, huolimatta siitä, kuka siihen uskoo tai on uskomatta. Lisäksi en näe mitään mieltä väitellä asiasta, mihin sinä suhtaudut tieteen keinoin, ja minä uskon. Keskustelemme silloin eri aiheista, eikä siinä ole mitään järkeä. En minä yritä todistaa mitään, koska usko on uskoa, ja tiede on ihmisen toimesta "oikeaksi" todistettua uskoa. ;)
ap
Häiritseekö ap:ta se, että kristinusko lainasi valtavasti elementtejä muista uskonnoista? Häiritseekö, että lähi-idässä oli erilaisia messiaskultteja samoihin aikoihin?
Entä se, miten julmaksi instituutioksi kirkko muuttui vajaan kahdentuhannen vuoden ajaksi vainoten niitä, jotka eivät sopineet sen ahtaaseen muottiin? Millä tavoin tällainen uskonto olisi hyvän puolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin lapsellista ja sivistymätöntä verrata Raamattua ja Grimmin satuja, ylipäätään edes kirjallisina teoksina puuttumatta vielä edes siihen, miten uskottavana sisätöä pitää.
]Joten jatka yrittämistä, onnistut ehkä parempaankin päänaukomiseen! :)
ap
Sorry, mainitsin että ihan kettuilematta kirjoitin tuon, en päänaukomisena. Toki Grimmin mainitseminen on provosoivaa, mutta samalla osui ja upposi - nimittäin reaktiosi oli juuri se, mitä odotin. Eli satu-viittaukset kuitataan päänaukomisena.
Lähtökohtaisesti isä Athanasiuksen kokoonpanema eepos on kokoelma tarinoita ja huom. nimenomaan tarinoita, joita isä Athanasius ei ole voinut millään todistaa itse oikeaksi (tai vääräksikään), koska tämä kokoelma saatiin aikaan reilut 300 vuotta Jeesus-nimisen hahmon kuoleman jälkeen. On aika vähän konkreettisia todisteita kyseisen kirjan tapahtumista, joiden laatua voisi kuvailla hyvinkin "yliluonnollisiksi" - joten oikeastaan herää kysymys, onko Grimmin sadut huono vertailukohta, koska ne on kirjoitettu lapsille? Onko se "sivistyneempää uskoa" aikuisille kirjoitettuihin satuihin? Edelleen kysyn tätä ihan ilman kettuilua.
Länsimaisena, rationaalisena ja konkreettisen tieteen kannattajana tarinat ovat tarinoita, kunnes toisin todistetaan. Se, että tarinat on kirjattu nuotioiden runonlaulannoista ja satoja vuosia myöhemmin nippu "viisaita" kokoontuu Nikeaan miettimään, mikä näistä on se "oikea totuus" ja mikä "väärä totuus", ei mitenkään edistä tarinakokoelman uskottavuutta.
Ja lisäyksenä, se että katolinen kirkko on koonnut Raamatun tekstit yhteen 300-luvulla, ei tarkoita että ne olisi kirjoitettu silloin. Se mitä katolinen kirkko on pitää oikeana tai vääränä, ei liity Raamatun totuuteen. Raamatun totuus on, huolimatta siitä, kuka siihen uskoo tai on uskomatta. Lisäksi en näe mitään mieltä väitellä asiasta, mihin sinä suhtaudut tieteen keinoin, ja minä uskon. Keskustelemme silloin eri aiheista, eikä siinä ole mitään järkeä. En minä yritä todistaa mitään, koska usko on uskoa, ja tiede on ihmisen toimesta "oikeaksi" todistettua uskoa. ;)
ap
Häiritseekö ap:ta se, että kristinusko lainasi valtavasti elementtejä muista uskonnoista? Häiritseekö, että lähi-idässä oli erilaisia messiaskultteja samoihin aikoihin?
Entä se, miten julmaksi instituutioksi kirkko muuttui vajaan kahdentuhannen vuoden ajaksi vainoten niitä, jotka eivät sopineet sen ahtaaseen muottiin? Millä tavoin tällainen uskonto olisi hyvän puolella?
Kyllä häiritsee äärettömästi, että kristinuskoksi väitetään jotain Raamatun ilmoituksen vastaista, tai että Raamatun vastaisia tekoja yritetään puolustella "kristinuskon" turvin. Häiritsee se, että eri kirkkokunnat keksivät oppeja ja riittejä päästään, ja kutsuvat itseään krisityiksi.
Raamattu on Jumalan Pyhässä Hengessä kirjoitettu eri ihmisten kautta konkreettiseksi tullut Jumalan sana. Joka siihen uskoo, on kristitty.
Itse en kuulu mihinkään ihmisten rakentamiin kirkkokuntiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Jatkan vielä, että yksi syy, miksi olen pysytellyt kauan erossa kristinuskosta, on juuri uskovaisten kovuus ja tuomitsevuus. On yksi asia olla varma uskossaan ja toinen olla varma siitä, että on aina oikeassa. En myöskään koe konservatiivisia arvoja yleensä omakseni, ja nehän näissä yhteisöissä ovat usein vallalla. Kristus palasi kuitenkin elämääni, kun ymmärsin sen, että oikeastaan olen aina uskonut hänen opetuksiinsa ja että armo ja lähimmäisenrakkaus ovat niitä harvoja aidosti hyviä asioita, joita on. En ole vielä liittynyt mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan, sillä nämä pyrkivät mielestäni vähän liikaa vaikuttamaan maallisiin asioihin. Haluaisin löytää paikan, jossa voi palvella Jumalaa ja rukoilla luomakunnan puolesta ilman, että minulle sanellaan totuutena jonkun ihmisen näkemystä siitä, miten Raamatun oppeja pitäisi soveltaa yhteiskuntaan ja henkilökohtaiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Mutta miten se on tuomistemista, että ihminen on samaa mieltä Raamatun kanssa? Raamattuhan ei muutenkaan tuomiste ihmistä, vaan kertoo sen, mikö on oikein ja mikä väärin. Tuomio tulee vasta tulevaisuudessa, viimeisenä päivänä. Eihän minulla eikä muullakaan ole mitään tuomiovaltaa yli kenenkään, vaikka olisimme mitä mieltä tahansa, tai sanoisimme mitä tahansa! Mitä siis tarkoitat "tuomitsemisella"?
ap
Tarkoitan sitä, että Raamatussa ei suoraan sanota esim. että "älä tee aborttia". Tämä on tulkintaa. Sen sijaan Raamatussa sanotaan, että yhteen asuun ei saa sekoittaa kahta lankaa ja että huorintekijät tulee kivittää. Nämä eivät kuitenkaan ole osa sitä ydinsanomaa, vaan lakia, joka monien tulkintojen mukaan kumoutui, kun Jeesus tuli maan päälle ja toi mukanaan uuden lain. Jeesus sanoi, että se, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven. Tähän minä uskon ja tähän viittaan tuolla tuomitsemisella.
Oma kokemukseni uskoon tulleista on se, että jostain syystä he ylentävät itsensä, muut ovatkin sitten maallisia hän ei. Hänen uskominensa on suorittavaa ja muita arvioivaa ja poissulkevaa.
Omasta mielestäni hän tekee synneistä pahinta, määrittää muiden taivaspaikkoja.
Eli kierrän kaukaa kaikki uskovien kerhoillat 🙄
t. ihan tavallinen ev.lut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Jatkan vielä, että yksi syy, miksi olen pysytellyt kauan erossa kristinuskosta, on juuri uskovaisten kovuus ja tuomitsevuus. On yksi asia olla varma uskossaan ja toinen olla varma siitä, että on aina oikeassa. En myöskään koe konservatiivisia arvoja yleensä omakseni, ja nehän näissä yhteisöissä ovat usein vallalla. Kristus palasi kuitenkin elämääni, kun ymmärsin sen, että oikeastaan olen aina uskonut hänen opetuksiinsa ja että armo ja lähimmäisenrakkaus ovat niitä harvoja aidosti hyviä asioita, joita on. En ole vielä liittynyt mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan, sillä nämä pyrkivät mielestäni vähän liikaa vaikuttamaan maallisiin asioihin. Haluaisin löytää paikan, jossa voi palvella Jumalaa ja rukoilla luomakunnan puolesta ilman, että minulle sanellaan totuutena jonkun ihmisen näkemystä siitä, miten Raamatun oppeja pitäisi soveltaa yhteiskuntaan ja henkilökohtaiseen elämään.
Kaiken a ja o onkin juuri itse lukea ja tutkia Raamattua. Uskossa oleva ihminen ymmärtää Raamatun sanaa Pyhässä Hengessä. Usko myös kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, mitä pidemmälle sitä tietä kulkee.
Raamattu ottaa aika selvästi kantaa syntiin, ja siihen kuinka synti erottaa ihmisen Jumalasta. Miten suhtaudut tähän? Myöskin Jumalan ihmiskäsitys on täysin eri kuin meidän ihmisten. Jumalan edessä me olemme ihmisiä, jotka valitsevat oikein, ja sitten valitsevat väärin. Tekevät siis oikeita asioista, ja vääriä asioita, eli syntiä.
Maallinen ihmiskäsitys taas on, että ihminen on hyvä, vaikka tekee syntiä. Ikäänkuin ihminen olisi samaa syntiensä kanssa, vaikka oikeastihan ihminen valitsee oikean ja väärän väliltä.
Ihminen ei ole siis yhtä syntiensä kanssa, vaan niitä vastaan voi taistella. Mitä ajattelet tästä?
Ehkä ajatuksesi kristittyjen kovuudesta liittyy siihen, ettet täysin vielä samaistu Raamatun mukaiseen ihsmiskäsitykseen? :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilta uskovaisilta tuntuu unohtuneen sellainen tärkeä opetus kuin "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kun Jumala kuitenkin on se viimeinen tuomari, ei uskovan pidä alkaa tuomitsemaan muiden valintoja ja elämäntapoja. Kristityn tehtävä on rakastaa lähimmäistään. Raamattuakin tulkitsevat kuitenkin aina ihmiset kaikessa vajavaisuudessaan.
Mutta miten se on tuomistemista, että ihminen on samaa mieltä Raamatun kanssa? Raamattuhan ei muutenkaan tuomiste ihmistä, vaan kertoo sen, mikö on oikein ja mikä väärin. Tuomio tulee vasta tulevaisuudessa, viimeisenä päivänä. Eihän minulla eikä muullakaan ole mitään tuomiovaltaa yli kenenkään, vaikka olisimme mitä mieltä tahansa, tai sanoisimme mitä tahansa! Mitä siis tarkoitat "tuomitsemisella"?
ap
Tarkoitan sitä, että Raamatussa ei suoraan sanota esim. että "älä tee aborttia". Tämä on tulkintaa. Sen sijaan Raamatussa sanotaan, että yhteen asuun ei saa sekoittaa kahta lankaa ja että huorintekijät tulee kivittää. Nämä eivät kuitenkaan ole osa sitä ydinsanomaa, vaan lakia, joka monien tulkintojen mukaan kumoutui, kun Jeesus tuli maan päälle ja toi mukanaan uuden lain. Jeesus sanoi, että se, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven. Tähän minä uskon ja tähän viittaan tuolla tuomitsemisella.
Raamatussa kyllä aivan selvästi sanotaan, että "älä tapa", ja että elämä on Jumalan lahja ihmiselle. Raamatun kokonaisilmoitus on hyvin selvä siinä, että ihminen ei missään tilassa saisi rikkoa Jumalan luomaa vastaan, Kaksi lankaa ja huorintekijöiden kivittäminen on osa Mooseksen lakia, mikä koski juutalaisia. Jeesus tullessaan ei tuonut uutta lakia, vaan teki lain täydelliseksi. Vaikka Jeesus ei todella tullut tuomitsemaan, ei hän tullut syntiä hyväksymään. Hän ei tuominut prostituoitua, vaan sanoi, "mene, äläke tee enää huorin". Ei siis tuomiota, vaan kehoitus olla enää tekemättä syntiä. Jeesus ei tuomitse, mutta Jumala tuomitsee meidät kaikki, viimesenä päivänä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Itsekin koen itseni uskonnolliseksi, mutta en silti vastusta abortteja, olen avoin vääräuskoisellekin medialle jonka sanoman kanssa olen eri mieltä, uskon Jumalalla olevan sen verran hyvä huumorintaju että hänestä voi vitsailla, jne. Ehkä ystäviäsi ei haittaisi että olet kristitty, vaan ahdasmieliset näkemyksesi joille käytät uskontoa tekosyynä?
On jokseenkin lapsellista ja sivistymätöntä verrata Raamattua ja Grimmin satuja, ylipäätään edes kirjallisina teoksina puuttumatta vielä edes siihen, miten uskottavana sisätöä pitää. Joten jatka yrittämistä, onnistut ehkä parempaankin päänaukomiseen! :)
ap