Lue keskustelun säännöt.
Mitenkä maalliset kaverit ovat suhtautuneet sinuun sen jälkeen kun tulit uskoon?
25.05.2020 |
Olen itse ollut uskossa oikeastaan aina, mutta tietysti pikkuhiljaa kasvanut lapsen uskosta yhä syvempään ja ns aikuisempaan uskoon. Itselläni on paljon maallisia kavereita, ja he kyllä tietävät uskostani, mutta yleensä siitä ei liiemmin puhuta, koska he eivät ole asiasta olleet kiinnostuneita.
Nyt koen kuitenkin etten voi olla enää oma itseni heidän seurassaan, vaan yritän olla jotain täysin neutraalia, vaikka en ole. Koen teesekenteleväni, kun monissa asioissa en avaa suutani tai tuo omaa näkemystäni esiin, vaikka kaikki muut tuovat. Aiemmin olen ehkä ajatellut, etten halua "lyödä Raamatulla" päähän, mutta toisaalta jos jostain keskustellaan, ja minulla on uskoni mukaisia ajatuksia aiheesta, ei se ole kenenkään "käännyttämistä", vaan mielipiteen ilmaisua.
Nyt olen päättänyt alkaa olemaan avoimempi, todellinen oma itseni näiden ihmisten seurassa, mutta tietysti se vähän jännittää... mitenkä muut vastaavassa tilanteessa olleet ovat kokeneet asian?
Kommentit (241)
Miettikää kuinka paljon tuolla on PAPPEJA
jotka eivät saarnaa ev.lut kirkon oppien mukaan.
He muuntavat puhtaan uskon itselleen mieleiseksi.
Ihmiset kuulevat sanan väärin ja vääristyneesti
surullista:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
En tiedä, koska en syntynyt Iraniin, enkä ole laskenut iranilaisen tyttövauvan uskonnolliselle suuntautumiselle todennäköisyyksiä. Se ei taida olla edes mahdollista.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Minä ajattelen, että kaikki uskonnot ovat vain sitä samaa sekamelskaa, kaikissa on jotain yhtäläisyyksiä, kun tarpeeksi syvältä kaivaa. Enkä todellakaan koe olevani mikään Jeesuksen morsian, vaan ihan itsenäinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
jos joku mun ystäväni löytäsi Jeesuksen..niin ghoustaisin sen välittömästi.
Miksi?
Leikitään että olet ystäväni
Kysyn sinulta: missä itsemrhan tehnyt isäni on.
Sinä vastaat:
Etten tiedä, onneksi, mutta Raamatun mukaan jokainen kuollut on tuonelassa odottamassa viimeistä päivää, jolloin Jumala tuomitsee taivaaseen tai helvettiin oikeudenmukaisesti.
ap
Isäni oli ateisti
Eli missä isäni on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
Mielestäni on outoa, että he eivät hyväksy erilaisia katsantokantoja. Minulle nuo eivät ole ihmisoikeusasioita.
Ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia. Se, että jotkut uskonnolliset persläpivaltiot polkevat ihmisoikeuksia ei anna sinulle oikeutta toimia samoin. Vaikka se teitä uskiksia kovasti tuntuukin yhdistävän.
Kertoisitko vielä, mistä löytyy absoluuttinen ihmisoikeusmittari? Itse löydän sen Raamatusta, mutta sinä löydät sen ihmisten muuttuvista mielipiteistä. jotka muuttuvat maittain ja ajoittain. Ymmärrät varmasti itasekkin, että ajatuksesi ihmisoikeuksista, vaativat uskoa siihen, että ne ovat oikein. Ja minun puolestani on täysin ok uskoa niin. Pointti on vain se, että kaikilla on oikeus uskoa mihin haluaa. :)
ap
Uskovaiset ja perussuomalaiset eivät koskaan voisi olla ystäviäni.
Onneksi en tunne kumpaakaan lajia.
Ap. Kuulostat todella pimeältä. Luulen, että tulet menettämään ystäväsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
En tiedä, koska en syntynyt Iraniin, enkä ole laskenut iranilaisen tyttövauvan uskonnolliselle suuntautumiselle todennäköisyyksiä. Se ei taida olla edes mahdollista.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Minä ajattelen, että kaikki uskonnot ovat vain sitä samaa sekamelskaa, kaikissa on jotain yhtäläisyyksiä, kun tarpeeksi syvältä kaivaa. Enkä todellakaan koe olevani mikään Jeesuksen morsian, vaan ihan itsenäinen nainen.
MItä siellä yliopistolla oikein opetetaan?
Et usko tuonelaan=uskonnon herjaus
Iranissa tpetaan jos käännyt pois Islamin uskosta..
voi sinua ....jotain outoa pätemisentarvetta tuo touhusi palvelee...
Eipä mitenkään. Minä en käännytä, he eivät pilkkaa uskoani tai Jumalaa mun ollessa paikalla. Joskus joku sanoo vahingossa jotain "jumalauta", ei haittaa minua. Kunnioitamme toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
Mielestäni on outoa, että he eivät hyväksy erilaisia katsantokantoja. Minulle nuo eivät ole ihmisoikeusasioita.
Ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia. Se, että jotkut uskonnolliset persläpivaltiot polkevat ihmisoikeuksia ei anna sinulle oikeutta toimia samoin. Vaikka se teitä uskiksia kovasti tuntuukin yhdistävän.
Kertoisitko vielä, mistä löytyy absoluuttinen ihmisoikeusmittari? Itse löydän sen Raamatusta, mutta sinä löydät sen ihmisten muuttuvista mielipiteistä. jotka muuttuvat maittain ja ajoittain. Ymmärrät varmasti itasekkin, että ajatuksesi ihmisoikeuksista, vaativat uskoa siihen, että ne ovat oikein. Ja minun puolestani on täysin ok uskoa niin. Pointti on vain se, että kaikilla on oikeus uskoa mihin haluaa. :)
ap
Saako ihmiset iranissa uskoa vapaasti mihin haluavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
jos joku mun ystäväni löytäsi Jeesuksen..niin ghoustaisin sen välittömästi.
Miksi?
Leikitään että olet ystäväni
Kysyn sinulta: missä itsemrhan tehnyt isäni on.
Sinä vastaat:
Etten tiedä, onneksi, mutta Raamatun mukaan jokainen kuollut on tuonelassa odottamassa viimeistä päivää, jolloin Jumala tuomitsee taivaaseen tai helvettiin oikeudenmukaisesti.
ap
Isäni oli ateisti
Eli missä isäni on?
Edelleenkään en tiedä, mutta uskon Raamatun ilmoitukseen, jonka mukaan kaikki kuolleet ovat tuonelassa odottamassa viimeistä tuomiota. Toki myös Raamatun mukaan joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä, ei voi nähdä taivasten valtakuntaa. Lohdullista kuitenkin on, että me emme tiedä edesmenneiden lopullista sydämentilaa kuoleman hetkellä, emmekä tiedä mitä niissä hetkissä on voinut tapahtua. Ja onneksi meillä ei ole tuomiovaltaa asiaan, vaan voimme luottaa rakastavan Jumalan parempaan ymmärrykseen ja oikeudenmukaisuuteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Haittaako sinua että ystäväsi joutuvat kadotukseen?
En ole ikinä uskonut kadotukseen.
Mihin lahkoon kuulut.
Papin virkaa toimittavan täytyy kuulua ev lut seurakuntaan.
Käytkö töissä?
En kuulu mihinkään lahkoon, olen luterialisen kirkon jäsen enkä käy töissä vaan olen kokopäivätoiminen opiskelija. Ei sillä, että liittyisi aiheeseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset ja perussuomalaiset eivät koskaan voisi olla ystäviäni.
Onneksi en tunne kumpaakaan lajia.
Ap. Kuulostat todella pimeältä. Luulen, että tulet menettämään ystäväsi.
Se on sinun valintasi, mihin toki onneksi olet täysin oikeutettu. Itseäni kritittynä aina hämmentää kuulla noin kapeakatseisia ja vain omanlaisiaan ihmisiä hyväksyviä. Aika rajoittunutta ja rasististakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
Mielestäni on outoa, että he eivät hyväksy erilaisia katsantokantoja. Minulle nuo eivät ole ihmisoikeusasioita.
Ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia. Se, että jotkut uskonnolliset persläpivaltiot polkevat ihmisoikeuksia ei anna sinulle oikeutta toimia samoin. Vaikka se teitä uskiksia kovasti tuntuukin yhdistävän.
Kertoisitko vielä, mistä löytyy absoluuttinen ihmisoikeusmittari? Itse löydän sen Raamatusta, mutta sinä löydät sen ihmisten muuttuvista mielipiteistä. jotka muuttuvat maittain ja ajoittain. Ymmärrät varmasti itasekkin, että ajatuksesi ihmisoikeuksista, vaativat uskoa siihen, että ne ovat oikein. Ja minun puolestani on täysin ok uskoa niin. Pointti on vain se, että kaikilla on oikeus uskoa mihin haluaa. :)
ap
YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. Ja toki voi ihan omia aivojakin käyttää. Luulisi tyhmemmällekin olevan selvää, että ideologia joka pyrkii alistamaan tai väheksymään toisia kansanryhmää on läpimätä.
Parhaimmat kaverit ovat suhtautuneet ihan kunnioittavasti, enemmänkin jotkut tutut joiden kanssa alkujaankaan ei ollut muodostunut niin vahvaa sidettä, ovat katkaisseet yhteyden. En koe lyöneeni Raamatulla päähän tai alkanut opettamaan miten kuuluu elää. Jos luonnollisesti on tullut tilanne missä toinen on avautunut (esim. kaverin seksisuhde mieheen joka ei kuulemma rakasta häntä, kaveri puolestaan ihastunut) niin sanoin kaverille että hän tuhlaa aikaansa kun voisi löytää sen joka rakastaa. Kaveri tekee toki omat päätöksensä. Jumalalta kyllä rukoilin apua ennen kuin sanoin mitään :D Kaveri oli ilmeisesti ihan kiitollinen keskustelustamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
Mielestäni on outoa, että he eivät hyväksy erilaisia katsantokantoja. Minulle nuo eivät ole ihmisoikeusasioita.
Ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia. Se, että jotkut uskonnolliset persläpivaltiot polkevat ihmisoikeuksia ei anna sinulle oikeutta toimia samoin. Vaikka se teitä uskiksia kovasti tuntuukin yhdistävän.
Kertoisitko vielä, mistä löytyy absoluuttinen ihmisoikeusmittari? Itse löydän sen Raamatusta, mutta sinä löydät sen ihmisten muuttuvista mielipiteistä. jotka muuttuvat maittain ja ajoittain. Ymmärrät varmasti itasekkin, että ajatuksesi ihmisoikeuksista, vaativat uskoa siihen, että ne ovat oikein. Ja minun puolestani on täysin ok uskoa niin. Pointti on vain se, että kaikilla on oikeus uskoa mihin haluaa. :)
ap
YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. Ja toki voi ihan omia aivojakin käyttää. Luulisi tyhmemmällekin olevan selvää, että ideologia joka pyrkii alistamaan tai väheksymään toisia kansanryhmää on läpimätä.
Ahaa, YK on siis se yksi ja erehtymätön? Taidat provoilla huvin vuoksi :) Eli kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat olleet väärässä, ja ihmisoikeudet eivät tule myöskään tulevaisuudessa muuttumaan, vaan ne ovat tässä ja nyt, oikeat ja absoluuttiset, sinun aikanasi, YK:n toimesta? Joo.
Jos puhutaan nyt esim homojen oikeuksista, kun niistä nyt yleisesti väitellään, niin itse en näe homoja kansanryhmänä. Homot ovat ihmisiä. Näen kaikki ihmiset kansanryhminä, ja ihmiset ovat kaikki tasa-arvoisia keskenään.
Sitten on erilaista ihmisten käyttäytymistä, mistä voi olla montaa mieltä. Esim on olemassa tappamista, valehtelua ja huorintekemistä. Nämä Raamattu ilmoittaa synneiksi. Synnintekijöitä ei luetella Raamatun mukaan omiin "kansanryhmiinsä", kuten esim "tappaja", "valehtelijat" tai "huorintekijät". Kaikki ovat ihmisiä, synneistään huolimatta. Kuitenkin Raamattu kehottaa luopumaan synneistä. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa.
ap
ap ja muutkin, jotka pohtivat miksi saavat kuraa niskaan, kun julistavat "omia, uskonnon värittämiä mielipiteitään". Ihan oikeasti vi**uilematta, niin miettikääpä huviksenne, miten itse ottaisitte keskusteluun osallistumisen ja esim. Grimmin satukirjasta otetuilla teeseillä mielipiteen perustelun?
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
En tiedä, koska en syntynyt Iraniin, enkä ole laskenut iranilaisen tyttövauvan uskonnolliselle suuntautumiselle todennäköisyyksiä. Se ei taida olla edes mahdollista.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Minä ajattelen, että kaikki uskonnot ovat vain sitä samaa sekamelskaa, kaikissa on jotain yhtäläisyyksiä, kun tarpeeksi syvältä kaivaa. Enkä todellakaan koe olevani mikään Jeesuksen morsian, vaan ihan itsenäinen nainen.
MItä siellä yliopistolla oikein opetetaan?
Et usko tuonelaan=uskonnon herjaus
Iranissa tpetaan jos käännyt pois Islamin uskosta..
voi sinua ....jotain outoa pätemisentarvetta tuo touhusi palvelee...
En opiskele vielä yliopistossa, joten en tiedä mitä siellä opetetaan.
Ei, en usko tuonelaan/kadotukseen/helvettíín. Joku oli ketjuun liittänyt jo määritelmän kadotukselle, mutta edustan kirkon sitä haaraa, joka uskoo anteeksiantoon kaikissa tapauksissa, myös siinä, että joku ei ole uskossa. Kadotuksen käsite on siis turha minulle. Kirkon sisällä on näkemyseroja, eivät kaikki elä minkään protokollan mukaan.
En tiedä, miksi viittaat kommenttiini kun puhut islamista, koska en ole muslimi enkä siis voi kääntyä pois islamista (joka kirjoitetaan pienellä). Iranssa en asu, kannatan uskonnonvapautta ja vastustan kuolemanrangaistusta.
Annan tämän jäädä viimeiseksi kommentikseni tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä mitenkään. Minä en käännytä, he eivät pilkkaa uskoani tai Jumalaa mun ollessa paikalla. Joskus joku sanoo vahingossa jotain "jumalauta", ei haittaa minua. Kunnioitamme toisiamme.
Tämmönen jeesustelijakaveri meidänkin kaveripiirissä, mahtava tyyppi, ei ärsytä todellakaan ketään. Emme jaa hänen näkemyksiään, mutta selkeästi usko hälle hyvä vaihtoehto kun sen myötä aineet jäi. Ei esitä muita parempaa eikä valista ketää, on vaan aiempaa empaattisempi.
Vierailija kirjoitti:
Eipä mitenkään. Minä en käännytä, he eivät pilkkaa uskoani tai Jumalaa mun ollessa paikalla. Joskus joku sanoo vahingossa jotain "jumalauta", ei haittaa minua. Kunnioitamme toisiamme.
Tämmönen jeesustelijakaveri meidänkin kaveripiirissä, mahtava tyyppi, ei ärsytä todellakaan ketään. Emme jaa hänen näkemyksiään, mutta selkeästi usko hälle hyvä vaihtoehto kun sen myötä aineet jäi. Ei esitä muita parempaa eikä valista ketää, on vaan aiempaa empaattisempi.
Olen itse agnostikko, mutta minulla on tätä nykyä uskovaisia ystäviä. Siedämme toistemme mielipiteitä ja niistä on syntynyt myös hyviä keskusteluja.
Ihmettelen tätä nykykulttuuria, jonka mukaan kaverien pitäisi olla myös aatetovereita eikä toisin ajattelevia saisi tuntea ollenkaan. Siis sehän vasta syrjivää mielipidekontrollia onkin?
Etusivu > Yksimielisyyden ohje > 9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin
9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin
Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme "Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin." Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa.89 Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa "rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui", sillä tämä uskonkohta ei ole "järjen ja viisauden aistin" tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että "helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan" meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.