Lue keskustelun säännöt.
Mitenkä maalliset kaverit ovat suhtautuneet sinuun sen jälkeen kun tulit uskoon?
25.05.2020 |
Olen itse ollut uskossa oikeastaan aina, mutta tietysti pikkuhiljaa kasvanut lapsen uskosta yhä syvempään ja ns aikuisempaan uskoon. Itselläni on paljon maallisia kavereita, ja he kyllä tietävät uskostani, mutta yleensä siitä ei liiemmin puhuta, koska he eivät ole asiasta olleet kiinnostuneita.
Nyt koen kuitenkin etten voi olla enää oma itseni heidän seurassaan, vaan yritän olla jotain täysin neutraalia, vaikka en ole. Koen teesekenteleväni, kun monissa asioissa en avaa suutani tai tuo omaa näkemystäni esiin, vaikka kaikki muut tuovat. Aiemmin olen ehkä ajatellut, etten halua "lyödä Raamatulla" päähän, mutta toisaalta jos jostain keskustellaan, ja minulla on uskoni mukaisia ajatuksia aiheesta, ei se ole kenenkään "käännyttämistä", vaan mielipiteen ilmaisua.
Nyt olen päättänyt alkaa olemaan avoimempi, todellinen oma itseni näiden ihmisten seurassa, mutta tietysti se vähän jännittää... mitenkä muut vastaavassa tilanteessa olleet ovat kokeneet asian?
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
Iranissa islamin hylkääminen on kuolemalla rangaistava rikos. Kristinusko ei ole kielletty, mutta hallitus on sulkenut kristityt tiukasti omiin piireihinsä. Kristityksi synnytään, ja heistä suurin osa on armenialaisia tai assyrialaisia. Uskonnon hiljainen harjoittaminen suvaitaan, mutta julistaminen on kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanteeni ei ole ihan suoraan aloituksessa tarkoitettu, sillä en ole varsinaisesti tullut uskoon, mutta vastaan nyt kuitenkin. Kaveripiirissäni on aika paljon tiukkoja ateisteja, joista kaikki uskonto on ainoastaan typerää ja vahingollista. Osalla on taustalla oman lapsuuden rajoittavasta uskonyhteisöstä eroaminen, joten ymmärrän heidän mielipiteidensä taustat. Itsekin olin aiemmin ateisti, kun teini-iässä en onnistunut "tulemaan uskoon" vaikka olisin halunnut, ja järkeilin asian sitten itselleni niin, etten vain ole uskonnollinen ihminen. Kymmenisen vuotta meni näin ateistina, mutta nyt viime aikoina olen alkanut olla avoimempi henkisille asioille ja alkanut nähdä niille oman paikkansa elämässäni ja tässä maailmassa. Olen liikkeellä tutkivalla ja avoimella asenteella, mutta kavereilleni en näistä asioista oikein voi puhua, sillä heidän asenteensa uskontoja ja hengellisyyttä kohtaan on niin aggressiivinen. Itse voisin olla näistä asioista hiljaakin, mutta valitettavasti pari näistä ateistikavereista haluaa jatkuvasti puhua uskonnosta, sillä asia kiinnostaa heitä sellaisella dogmaattisella ja raamatuntutkimuksellisella tasolla. Nämä keskustelut ovat ihan kamalia, koska he haluavat voittaa jonkin väittelyn, ja väittelythän käydään aina järjen tasolla. Asia ei tavallaan ole heille yhtään henkilökohtainen ja minulle se nykyään on sitä.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
Tämä ei liity mitenkään aloituksen aiheeseen.
Suomessa on kristittyjä..koska jumalalle kelpaa mikä vaan yksinkertainen vähänlihava ...tiedät kyllä
Yksikään teistä ei kuolisi uskonsa puolesta..
Mutta senhän sinä tiesitkin:)
tulipa hiljaista
edes leipä pappi ei vastaa kysymykseeni.joka on ihan asiallinen.
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Siinämielessä sama itselläni, että olen ollut aina uskossa, joten mikään yllättävä hyökyaalto se uskoontulo ei kannaltani ole ollut. Se vaan, että usko kasvaa, kehittyy ja syvenee... Ja se, millainen uskova olin vaikka vielä 5 vuotta sitten, oli aivan erilainen millainen olen tänään. Siinä olet oikeassa, että kaikki saa uskoa tai olla uskomatta. Itseäni vain jännittää mitä tuleman pitää, koska en suostu enää olemaan syrjässä arvomaailmani kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
Iranissa islamin hylkääminen on kuolemalla rangaistava rikos. Kristinusko ei ole kielletty, mutta hallitus on sulkenut kristityt tiukasti omiin piireihinsä. Kristityksi synnytään, ja heistä suurin osa on armenialaisia tai assyrialaisia. Uskonnon hiljainen harjoittaminen suvaitaan, mutta julistaminen on kielletty.
Väärin. Kristityksi ei synnytä KUIN uudesti ylhäältä, oman henkilökohtaisen valinnan vuoksi. Islam ei liity tähän keskusteluun mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
Iranissa islamin hylkääminen on kuolemalla rangaistava rikos. Kristinusko ei ole kielletty, mutta hallitus on sulkenut kristityt tiukasti omiin piireihinsä. Kristityksi synnytään, ja heistä suurin osa on armenialaisia tai assyrialaisia. Uskonnon hiljainen harjoittaminen suvaitaan, mutta julistaminen on kielletty.
Väärin. Kristityksi ei synnytä KUIN uudesti ylhäältä, oman henkilökohtaisen valinnan vuoksi. Islam ei liity tähän keskusteluun mitenkään.
?????? kyllä se paikka missä syntyy ratkaisee mitä uskontoa harjoittaa+???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
jos joku mun ystäväni löytäsi Jeesuksen..niin ghoustaisin sen välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
Mielestäni on outoa, että he eivät hyväksy erilaisia katsantokantoja. Minulle nuo eivät ole ihmisoikeusasioita. Itselleni Raamattu kertoo ihmisen oikeudet, ei ihmiset. Kaikkien ei ole pakko uskoa Raamatun sanaan ja Jumalaan, ihan samalla lailla, kuin kaikkien ei tarvitse pitää esim suomalaiseten ihmisten keksintöjä esim "ihmisoikeuksista" totuutena.
Kuten huomaa, maailman eri valtioissa on ihmisoikeudetkin määritelty kuten missäkin. Ei ole olemassa siis yhtä totuutta, on vain näkemyksiä. Hyväksyn maallisten ystävieni näkemykset asioista, vaikka ne ovatkin jyrkässä ristiriidassa omieni kanssa. Vastavuoroisesti odotan heidän hyväksyvän minun näkemykseni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
jos joku mun ystäväni löytäsi Jeesuksen..niin ghoustaisin sen välittömästi.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
Iranissa islamin hylkääminen on kuolemalla rangaistava rikos. Kristinusko ei ole kielletty, mutta hallitus on sulkenut kristityt tiukasti omiin piireihinsä. Kristityksi synnytään, ja heistä suurin osa on armenialaisia tai assyrialaisia. Uskonnon hiljainen harjoittaminen suvaitaan, mutta julistaminen on kielletty.
abortti on irakissa kielletty
homous on irakissa kielletty
naisen pitää olla neitsyt
Kuten huomaa, maailman eri valtioissa on ihmisoikeudetkin määritelty kuten missäkin. Ei ole olemassa siis yhtä totuutta, on vain näkemyksiä. Hyväksyn maallisten ystävieni näkemykset asioista, vaikka ne ovatkin jyrkässä ristiriidassa omieni kanssa. Vastavuoroisesti odotan heidän hyväksyvän minun näkemykseni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
Iranissa islamin hylkääminen on kuolemalla rangaistava rikos. Kristinusko ei ole kielletty, mutta hallitus on sulkenut kristityt tiukasti omiin piireihinsä. Kristityksi synnytään, ja heistä suurin osa on armenialaisia tai assyrialaisia. Uskonnon hiljainen harjoittaminen suvaitaan, mutta julistaminen on kielletty.
abortti on irakissa kielletty
homous on irakissa kielletty
naisen pitää olla neitsyt
Kuten huomaa, maailman eri valtioissa on ihmisoikeudetkin määritelty kuten missäkin. Ei ole olemassa siis yhtä totuutta, on vain näkemyksiä. Hyväksyn maallisten ystävieni näkemykset asioista, vaikka ne ovatkin jyrkässä ristiriidassa omieni kanssa. Vastavuoroisesti odotan heidän hyväksyvän minun näkemykseni.
ap
Muuta ap Irakiin...niillä on samat arvot kuin sulla.
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Haittaako sinua että ystäväsi joutuvat kadotukseen?
En ole ikinä uskonut kadotukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
jos joku mun ystäväni löytäsi Jeesuksen..niin ghoustaisin sen välittömästi.
Miksi?
Leikitään että olet ystäväni
Kysyn sinulta: missä itsemrhan tehnyt isäni on.
Sinä vastaat:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Haittaako sinua että ystäväsi joutuvat kadotukseen?
En ole ikinä uskonut kadotukseen.
Mihin lahkoon kuulut.
Papin virkaa toimittavan täytyy kuulua ev lut seurakuntaan.
Käytkö töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Olisitko nyt kristitty jos olisit syntynyt Iraniin?
Mikä todennäköisyys iranilaisella tyttövauvalla on päästä Jeesuksen morsiammeksi?
Iranissa islamin hylkääminen on kuolemalla rangaistava rikos. Kristinusko ei ole kielletty, mutta hallitus on sulkenut kristityt tiukasti omiin piireihinsä. Kristityksi synnytään, ja heistä suurin osa on armenialaisia tai assyrialaisia. Uskonnon hiljainen harjoittaminen suvaitaan, mutta julistaminen on kielletty.
abortti on irakissa kielletty
homous on irakissa kielletty
naisen pitää olla neitsyt
Kuten huomaa, maailman eri valtioissa on ihmisoikeudetkin määritelty kuten missäkin. Ei ole olemassa siis yhtä totuutta, on vain näkemyksiä. Hyväksyn maallisten ystävieni näkemykset asioista, vaikka ne ovatkin jyrkässä ristiriidassa omieni kanssa. Vastavuoroisesti odotan heidän hyväksyvän minun näkemykseni.
ap
Et taida olla kovin älykäs, kun sotket islamia kristinuskon keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
Mielestäni on outoa, että he eivät hyväksy erilaisia katsantokantoja. Minulle nuo eivät ole ihmisoikeusasioita.
Ihmisoikeudet eivät ole mielipideasia. Se, että jotkut uskonnolliset persläpivaltiot polkevat ihmisoikeuksia ei anna sinulle oikeutta toimia samoin. Vaikka se teitä uskiksia kovasti tuntuukin yhdistävän.
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Oma uskoontuloni ei ollut mikään näkyvä, silmätavaava, dramaattinen ja äkillinen tapahtuma, joten kukaan ei oikeastaan edes tajunnut uskovaisuuttani moniin vuosiin. Koska arvomaailmani on hyvin liberaali, enkä muutenkaan ole stereotyyppinen uskovainen, kaikki tuttuni luulevat minun vain esittävän. Kertoo paljon, että kun ilmoitin sitten aikovani opiskella papiksi, kommentit olivat tasoa: "Niin no, onhan niitä sellaisia leipäpappejakin, jotka eivät itse usko!"
Aina välillä kun sama aihe nousee puheeksi, monilla on kova hinku varmistaa, että eihän minusta vain tule sitten mitään homofobista ja abortinvastaista käännyttäjä-hihhulia vaan olenhan enemmä sellainen iloinen ja nuorekas pappi, aivan kuin luonteeni jotenkin radikaalisti muuttuisi samalla sekunnilla kun saan liperit kaulaan. Sitten saan kuulla tarinoita kaiken maailman bikinifitness-, motoristi-, hevari- ja punkpapeista. Ja harmittelua miten kirkko on kyllä niin vanhanaikainen, että naispappina tulen varmasti saamaan paljon kuraa niskaan, enkä voi viran puolesta ilmaista enää mitään poliittisa mielipiteitä.
Monilla kirkkoa vastustavilla tuttavillani on yllättävän 50-lukulainen käsitys papeista. Mutta eihän se minun ongelmani ole, jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään.
Haittaako sinua että ystäväsi joutuvat kadotukseen?
En ole ikinä uskonut kadotukseen.
tässä sinulle ev.lut sanastoa käsite:hlvetti
Koska kadotus on iankaikkisuudessa, siihen ei liity aika-avaruudellisia käsitteitä. Kadotus merkitsee eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkki asiasta, jonka olisit halunnut sanoa ääneen mutta et ole uskaltanut?
No esim klassikko aiheet, että abortti on murha, ja avioliitto on miehen ja naisen välinen. Myös että seksin soisin kuuluvan vain avioliittoon. Se että en halua kuunnella kaikkea musiikkia tai katsella kaikkia elovukia sanoitusten/teemojen takia. Sen että en halua kuunnella mitään pilkkaavaa "vitsailua" Jeesuksesta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mihin en ole kovin vahvasti ottanut kantaa, vaikka he varmaan voivat arvata ainakin joistain asioista, mitä itse niistä ajattelen.
Ja mielestäsi on jotenkin outoa että kaverisi vieroksuvat sinun ihmisoikeuksia polkevia mielipiteitäsi?
jos joku mun ystäväni löytäsi Jeesuksen..niin ghoustaisin sen välittömästi.
Miksi?
Leikitään että olet ystäväni
Kysyn sinulta: missä itsemrhan tehnyt isäni on.
Sinä vastaat:
Etten tiedä, onneksi, mutta Raamatun mukaan jokainen kuollut on tuonelassa odottamassa viimeistä päivää, jolloin Jumala tuomitsee taivaaseen tai helvettiin oikeudenmukaisesti.
ap
Tämä ei liity mitenkään aloituksen aiheeseen.