Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?

Vierailija kirjoitti:

Maalta kotoisin olevana oon nähny useemman tapauksen näitä juttuja. Entisen avokin äiti joutui sietämään omaa jumalattoman ilkeää anoppiaan samassa huushollissa kuuskymppiseksi asti ja sanoi kaikille joilla asia tuli eteen, että älkää koskaan, missään nimessä suostuko siihen että asutte appivanhempien kanssa samassa talossa. Parempi ettei edes samassa pihassa. Anoppi oli oikea pskanhämmentäjä joka tuli koko ajan vaan pahemmaksi mitä enemmän ikää tuli. Syytinki oli eli mummo sai tulla valmiiseen ruokapöytään. Ikinä ei ollut auttanut mitenkään, jos oli lapsia joskus pyydetty vahtimaan kun navetalle piti mennä ja mies oli reissuhommissa niin senkin ryssi tahallaan. Ilkeä suustaan kuin mikä, ja levitteli valheita miniästään.

Toinen tapaus: Entinen luokkakaverini, tuli ero ihan siksi että hänen vanhemmat asui samassa talossa. Tämä kaveri ei voinut edes ajatella että vanhempien mieltä voisi pahoittaa ja jätti avokin selviämään näiden kans miten tykkäs. Sen nyt tietää miten siinä sille suhteelle kävi.

Edes se ei riitä että appivamhemmat on muutaman kilometrin päässä, saattavat pitää taloa silti omanaan kun ovat siinä ikänsä asuneet. Kulkevat omilla avaimilla sisään. Olen itse ollut tilanteessa että oltiin harrastamassa vaakamamboa kun appiehdokas marssi yhtäkkiä sisälle omilla avaimillaan. Jäi ehdokkaaksi, minä en kestä tommosta ollenkaan.

Juu ei todellakaan samassa talossa, vähintään erillistalossa.

Hyvä on myös etäisyys , tai eriytetty pihapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Aika karmivaa oikeasti ja kuvastaa miten jatkaja pitää itseään edelleen talon ja tilan omistajana, vaikka on myynyt sen jatkajille, jotka ovat omilla varoillaan sen ostaneet.

Nuo jotka kuvittelevat edelleen myynnin jälkeen omistavansa tilan kuvittelevat yleensä myös omistavansa aikuisen lapsensa ja pitävät tämän puolisoa tunkeilijana.

Niin ja useinhan näihin liittyy myös se näkemys, että "tunkeilija" tuhoaa tilalta kaiken suvun historian ja sisarusten lapsuudenkodin muistot.

Juuri tämän takia vanhan pariskunnan kannattaa jäädä asumaan päärakennukseen ja nuoret asuvat muualla.

Vanha pariskunta voi tietysti myös jatkaa omistajina, jos eivät ole vielä valmiita luopumaan. Katsos kakkua ei voi samalla kertaa syödä ja säilyttää.

Samassa pihapiirissäkin asuminen vaatii molemmilta osapuolilta joustoa, eikä se ole helppoa. Kokemusta on. Me asuttiin vuoden verran ennen tilakauppoja ja pari vuotta sen jälkeen piharakennuksessa omassa taloudessa, mutta ei siitä meinannut tulla yhtään mitään, pinna oli varsinkin loppuvaiheessa älyttömän kireällä. Tilalla ei ollut enää karjaa, mutta anoppi eli navetta-aikataulussa ja meidänkin olisi hänen mielestään pitänyt. Hyvänen aika jos meillä oli ikkunaverhot kiinni vielä kymmenen jälkeen. Tykättiin kutsua kavereita kylään silloin tällöin, ja siitä sitten tuli valitusta kun kaiket yöt juopotellaan eikä aamulla päästä töihin. Minun olisi hänen mielestään pitänyt maksaa siitä, että käytin tilan sähköä talvella auton lämmitykseen, olin laiska ja saamaton kun en viitsinyt kasvattaa omia perunoita ja porkkanoita, hyödytön kun en uskaltanut astman takia osallistua kuivurin siivoamiseen yms. pölyisiin hommiin. Mies kyllä palautti äitinsä ruotuun aina kun kuuli näitä valituksia, mutta useimmiten ne tulivat kun osuttiin anopin kanssa kahdestaan vastakkain. Ja kuten kuvioon ilmeisesti kuuluu, kaikki päärakennukseen muuton jälkeen tehdyt remontit ja kalustehankinnat olivat vääränlaisia. Nykyään pystytään enimmäkseen olemaan samassa huoneessa ilman nälvimistä, mutta ei kyllä vaihdeta ainuttakaan ylimääräistä sanaa. Olen aika varma, että tilanne olisi parempi jos he olisivat muuttaneet pois heti ja minä en olisi muuttanut tilalle ennen kuin he lähtivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?

Suosittelen lämpimästi, että et tule kommentoimaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.

Sukupolvenvaihdos ei tosiaan ole ilmaista, ja vielä kun maksetaan sisarukset ulos perinnöstä, aloittelee useimmat tilalliset uransa korviaan myöten veloissa.

Mikä tämä "maksetaan sisarukset ulos perinnöstä" oikein on? Ei eläviä peritä, tilakauppa on kuin mikä tahansa muu kiinteistökauppa.

Harvemmin vanha kiinteistönomistaja puhuttelee itseään edelleen omistajana kuten tuossa yhdessä kommentissa :D  Oikein kuvaavaa.

Syytinki on kyllä vihonviimeinen ratkaisu. Nyt kun se piina on viimein ohi ja anoppi asuu kuntonsa takia muualla, niin valitettavasti välit ovat sellaiset, ettei olla missään tekemisissä. Sain tarpeekseni, kun vielä pois muutettuaan huusi suoraa huutoa puhelimitse korvaani, kun en ollut tehnyt sitä ja tätä mitä hän käski.

Hoidan jatkossa omat vanhempani vain, en enää häntä ja hänen asioitaan enkä halua nähdä enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?

Suosittelen lämpimästi, että et tule kommentoimaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.

Sukupolvenvaihdos ei tosiaan ole ilmaista, ja vielä kun maksetaan sisarukset ulos perinnöstä, aloittelee useimmat tilalliset uransa korviaan myöten veloissa.

Mikä tämä "maksetaan sisarukset ulos perinnöstä" oikein on? Ei eläviä peritä, tilakauppa on kuin mikä tahansa muu kiinteistökauppa.

Harvemmin vanha kiinteistönomistaja puhuttelee itseään edelleen omistajana kuten tuossa yhdessä kommentissa :D  Oikein kuvaavaa.

Syytinki on kyllä vihonviimeinen ratkaisu. Nyt kun se piina on viimein ohi ja anoppi asuu kuntonsa takia muualla, niin valitettavasti välit ovat sellaiset, ettei olla missään tekemisissä. Sain tarpeekseni, kun vielä pois muutettuaan huusi suoraa huutoa puhelimitse korvaani, kun en ollut tehnyt sitä ja tätä mitä hän käski.

Hoidan jatkossa omat vanhempani vain, en enää häntä ja hänen asioitaan enkä halua nähdä enää koskaan.

Vaikka syytinki olisikin taloudellisesti edullisempi ratkaisu (jos on), niin ehkä kannattaisi mieluummin arvostaa enemmän hyviä sukulaisuussuhteita ja asua kokonaan erillään.

Serkun vanhemmat rakensivat oman talon samalle tontille. 

Mitään riitoja ei tietääkseni ole, mutta kyse onkin vanhapojasta. Tuntuu suurin osa näistä ongelmista olevan anopin/appiukon ja miniän välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?

Suosittelen lämpimästi, että et tule kommentoimaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.

Sukupolvenvaihdos ei tosiaan ole ilmaista, ja vielä kun maksetaan sisarukset ulos perinnöstä, aloittelee useimmat tilalliset uransa korviaan myöten veloissa.

Mikä tämä "maksetaan sisarukset ulos perinnöstä" oikein on? Ei eläviä peritä, tilakauppa on kuin mikä tahansa muu kiinteistökauppa.

Harvemmin vanha kiinteistönomistaja puhuttelee itseään edelleen omistajana kuten tuossa yhdessä kommentissa :D  Oikein kuvaavaa.

Syytinki on kyllä vihonviimeinen ratkaisu. Nyt kun se piina on viimein ohi ja anoppi asuu kuntonsa takia muualla, niin valitettavasti välit ovat sellaiset, ettei olla missään tekemisissä. Sain tarpeekseni, kun vielä pois muutettuaan huusi suoraa huutoa puhelimitse korvaani, kun en ollut tehnyt sitä ja tätä mitä hän käski.

Hoidan jatkossa omat vanhempani vain, en enää häntä ja hänen asioitaan enkä halua nähdä enää koskaan.

Vaikka syytinki olisikin taloudellisesti edullisempi ratkaisu (jos on), niin ehkä kannattaisi mieluummin arvostaa enemmän hyviä sukulaisuussuhteita ja asua kokonaan erillään.

Syytinki oli tilakaupan ehto, että ei tosiaan ollut meidän valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Aika karmivaa oikeasti ja kuvastaa miten jatkaja pitää itseään edelleen talon ja tilan omistajana, vaikka on myynyt sen jatkajille, jotka ovat omilla varoillaan sen ostaneet.

Nuo jotka kuvittelevat edelleen myynnin jälkeen omistavansa tilan kuvittelevat yleensä myös omistavansa aikuisen lapsensa ja pitävät tämän puolisoa tunkeilijana.

Niin ja useinhan näihin liittyy myös se näkemys, että "tunkeilija" tuhoaa tilalta kaiken suvun historian ja sisarusten lapsuudenkodin muistot.

Juuri tämän takia vanhan pariskunnan kannattaa jäädä asumaan päärakennukseen ja nuoret asuvat muualla.

Vanha pariskunta voi tietysti myös jatkaa omistajina, jos eivät ole vielä valmiita luopumaan. Katsos kakkua ei voi samalla kertaa syödä ja säilyttää.

Miksi pitää luopua kodistaan, jos myy työpaikkansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Aika karmivaa oikeasti ja kuvastaa miten jatkaja pitää itseään edelleen talon ja tilan omistajana, vaikka on myynyt sen jatkajille, jotka ovat omilla varoillaan sen ostaneet.

Nuo jotka kuvittelevat edelleen myynnin jälkeen omistavansa tilan kuvittelevat yleensä myös omistavansa aikuisen lapsensa ja pitävät tämän puolisoa tunkeilijana.

Niin ja useinhan näihin liittyy myös se näkemys, että "tunkeilija" tuhoaa tilalta kaiken suvun historian ja sisarusten lapsuudenkodin muistot.

Juuri tämän takia vanhan pariskunnan kannattaa jäädä asumaan päärakennukseen ja nuoret asuvat muualla.

Vanha pariskunta voi tietysti myös jatkaa omistajina, jos eivät ole vielä valmiita luopumaan. Katsos kakkua ei voi samalla kertaa syödä ja säilyttää.

Miksi pitää luopua kodistaan, jos myy työpaikkansa?

Harvemmin muutkaan yrityksensä myyvät jäävät asustelemaan toimiston nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Aika karmivaa oikeasti ja kuvastaa miten jatkaja pitää itseään edelleen talon ja tilan omistajana, vaikka on myynyt sen jatkajille, jotka ovat omilla varoillaan sen ostaneet.

Nuo jotka kuvittelevat edelleen myynnin jälkeen omistavansa tilan kuvittelevat yleensä myös omistavansa aikuisen lapsensa ja pitävät tämän puolisoa tunkeilijana.

Niin ja useinhan näihin liittyy myös se näkemys, että "tunkeilija" tuhoaa tilalta kaiken suvun historian ja sisarusten lapsuudenkodin muistot.

Juuri tämän takia vanhan pariskunnan kannattaa jäädä asumaan päärakennukseen ja nuoret asuvat muualla.

Vanha pariskunta voi tietysti myös jatkaa omistajina, jos eivät ole vielä valmiita luopumaan. Katsos kakkua ei voi samalla kertaa syödä ja säilyttää.

Miksi pitää luopua kodistaan, jos myy työpaikkansa?

Harvemmin muutkaan yrityksensä myyvät jäävät asustelemaan toimiston nurkkaan.

Harvemmin, mutta nuo hankalat tapaukset eivät näe maatilaa yrityksenä, vaan omana kotinaan. Omanaan, vaikka kyse on heilläkin peritystä maatilasta, ja tämä sitten näkyy aivan kaiken omisteluna. Esimerkiksi huonekalujen, jotka ovat aina kuuluneet taloon, eivätkä koskaan ole olleet anopin omia, kun hän on taloon miniänä tullut. Ne ovat mieheni omia (perintönä saatuna), eivät anopin. Ja talo on meidän, kun se on ostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?

Suosittelen lämpimästi, että et tule kommentoimaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.

Sukupolvenvaihdos ei tosiaan ole ilmaista, ja vielä kun maksetaan sisarukset ulos perinnöstä, aloittelee useimmat tilalliset uransa korviaan myöten veloissa.

Mikä tämä "maksetaan sisarukset ulos perinnöstä" oikein on? Ei eläviä peritä, tilakauppa on kuin mikä tahansa muu kiinteistökauppa.

Harvemmin vanha kiinteistönomistaja puhuttelee itseään edelleen omistajana kuten tuossa yhdessä kommentissa :D  Oikein kuvaavaa.

Syytinki on kyllä vihonviimeinen ratkaisu. Nyt kun se piina on viimein ohi ja anoppi asuu kuntonsa takia muualla, niin valitettavasti välit ovat sellaiset, ettei olla missään tekemisissä. Sain tarpeekseni, kun vielä pois muutettuaan huusi suoraa huutoa puhelimitse korvaani, kun en ollut tehnyt sitä ja tätä mitä hän käski.

Hoidan jatkossa omat vanhempani vain, en enää häntä ja hänen asioitaan enkä halua nähdä enää koskaan.

Vaikka syytinki olisikin taloudellisesti edullisempi ratkaisu (jos on), niin ehkä kannattaisi mieluummin arvostaa enemmän hyviä sukulaisuussuhteita ja asua kokonaan erillään.

Syytinki oli tilakaupan ehto, että ei tosiaan ollut meidän valinta.

Kauppaa ei ole pakko tehdä jos ehdot eivät miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?

Suosittelen lämpimästi, että et tule kommentoimaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.

Sukupolvenvaihdos ei tosiaan ole ilmaista, ja vielä kun maksetaan sisarukset ulos perinnöstä, aloittelee useimmat tilalliset uransa korviaan myöten veloissa.

Mikä tämä "maksetaan sisarukset ulos perinnöstä" oikein on? Ei eläviä peritä, tilakauppa on kuin mikä tahansa muu kiinteistökauppa.

Harvemmin vanha kiinteistönomistaja puhuttelee itseään edelleen omistajana kuten tuossa yhdessä kommentissa :D  Oikein kuvaavaa.

Syytinki on kyllä vihonviimeinen ratkaisu. Nyt kun se piina on viimein ohi ja anoppi asuu kuntonsa takia muualla, niin valitettavasti välit ovat sellaiset, ettei olla missään tekemisissä. Sain tarpeekseni, kun vielä pois muutettuaan huusi suoraa huutoa puhelimitse korvaani, kun en ollut tehnyt sitä ja tätä mitä hän käski.

Hoidan jatkossa omat vanhempani vain, en enää häntä ja hänen asioitaan enkä halua nähdä enää koskaan.

Vaikka syytinki olisikin taloudellisesti edullisempi ratkaisu (jos on), niin ehkä kannattaisi mieluummin arvostaa enemmän hyviä sukulaisuussuhteita ja asua kokonaan erillään.

Syytinki oli tilakaupan ehto, että ei tosiaan ollut meidän valinta.

Kauppaa ei ole pakko tehdä jos ehdot eivät miellytä.

Ei niin, olisi pitänyt ymmärtää jättää kauppa tekemättä. Mutta kuvittelin nuorena ja idealistisena pärjääväni ihmisen kanssa, joka on riidoissa joka ainoan kyläläisen ja oman sukulaisensa kanssa sekä viranomaisten. Se loppui onneksi siihen, kun kaikki meni nettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?

Suosittelen lämpimästi, että et tule kommentoimaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.

Sukupolvenvaihdos ei tosiaan ole ilmaista, ja vielä kun maksetaan sisarukset ulos perinnöstä, aloittelee useimmat tilalliset uransa korviaan myöten veloissa.

Mikä tämä "maksetaan sisarukset ulos perinnöstä" oikein on? Ei eläviä peritä, tilakauppa on kuin mikä tahansa muu kiinteistökauppa.

Harvemmin vanha kiinteistönomistaja puhuttelee itseään edelleen omistajana kuten tuossa yhdessä kommentissa :D  Oikein kuvaavaa.

Syytinki on kyllä vihonviimeinen ratkaisu. Nyt kun se piina on viimein ohi ja anoppi asuu kuntonsa takia muualla, niin valitettavasti välit ovat sellaiset, ettei olla missään tekemisissä. Sain tarpeekseni, kun vielä pois muutettuaan huusi suoraa huutoa puhelimitse korvaani, kun en ollut tehnyt sitä ja tätä mitä hän käski.

Hoidan jatkossa omat vanhempani vain, en enää häntä ja hänen asioitaan enkä halua nähdä enää koskaan.

Vaikka syytinki olisikin taloudellisesti edullisempi ratkaisu (jos on), niin ehkä kannattaisi mieluummin arvostaa enemmän hyviä sukulaisuussuhteita ja asua kokonaan erillään.

Syytinki oli tilakaupan ehto, että ei tosiaan ollut meidän valinta.

Kauppaa ei ole pakko tehdä jos ehdot eivät miellytä.

Kyllä!!!

Ja samoin on syytä mainita selvyyden vuoksi, että kuka käyttää määräysvaltaa kiinteistön osalta.

Vaikka kaupan tekee, voidaan sopia, etukäteen vaikka hallinnanjako sopimuksella selkeät rajat ja käytännöt.

Samoin periaattein jos myytäisiin vieraalle pala maata. Aivan samoin, kuin myös kulujen määräytyminen.

Ihan jo sekin, että vain isäntäväen pyynnöstä tullaan taloon sisään.

Samoin sekin voidaan sopia, että jos joku asia vaatii tapaamista, siitä otetaan etukäteen yhteys whatsUpilla, tms.

Ylipäätänsä jos tehdään töitä, tai suunnitelmia nämä katsotaan sovitussa paikassa, vaik talousrakennuksen keittiössä tai ulkona huvimajassa.

Mitä hankalampia appivanhempia, sen huolellisemmin pitää sopia etukäteen kirjallisesti sekä omasta määräysvallasta että käytännöistä.

Napakka, täsmällinen, ja ETUkäteinen kirjallinen sopiminen luo hajurakoa sekä kunnioitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että asenne on vieläkin niin monella se, että maatilalle tulee miniä, eikä tasavertainen puoliso. Ja että isäntäparin keskinäiset raha- ja muut asiat jotenkin kuuluisivat tilan entisille omistajille, että se maatilan miniä on tyhjätasku vapaamatkustaja, jos ulkopuolisille ei kerrota että hän tuo mukanaan x määrän rahaa. Mitä se kenellekään kuuluu miten kaksi aikuista tekevät omistustensa kanssa? Kun nimet on kauppakirjassa, myyjällä ei ole enää sanomista.

Aivan, kunhan tekee avioehdon huolella.

Minä ainakin kun otin vaimon, tein avioehdon, mikä on täysin poissulkeva avioeron varalta, muttei kuoleman varalta.

Se vaan on niin, että elämä perustuu enemmän tai vähemmän vastapalveluksiin ja kumppanuuteen.

Rakkauskin on aina määräaikaista, enintään elämän mittaista. Avioliitto päättyy joko eroon tai kuolemaan.

Maatalous on sellaisessa jamassa, että omaisuutensa suojaksi avioehdon tarvitsee miniä tai vävy. Kyllähän hänkin perii omat vanhempana viimeistään sitten vanhempana. Vanhempien kannattaa testamentissaan määrätä, ettei puolisolla ole avio-oikeutta perittyyn omaisuuteen. 

Kaikissa tilanteissa avioehto. Ihan selvyyden vuoksi. Siinäkin tapauksessa hyvä, jos puoliso joutumassa vararikkoon ja pitää paperilla erota. Kunhan muistaa osituksen ja jaon, AJOISSA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.

Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.

Ja tuosta edeltävästä kommentista päätellen ilmeisesti oletetaan. Lisäksi kuvitellaan, että vain tilan omistaja ansaitsee jotakin ja puoliso ei mitään eikä myöskään omista mitään. Ahnetta meininkiä todella.

Täytyy todeta vielä, että onneksi mieheni ei ole koskaan ollut ahne ja saita. Kuten en minä itsekään. Meillä on maksettu todella suuria velkoja ja investointeja sen tililtä, jolla on rahaa ollut ja omaisuus on yhteistä. En olisi päivääkään tilalla, missä minut leimataan tyhjätaskuiseksi onnenonkijaksi ja tilan ryövääjäksi. Aivan kuin appivanhemmat edes tietäisivät mitä miniä tai vävy omistaa ja ansaitsee!

Meillä taas ei miniäkokelas suostunut laittamaan nimeään kauppakirjoihin, kun olisi samalla pitänyt ottaa kontolleen myös velka. Omistaminen olisi ollut mieleen, velanmaksu ei.

Fiksu miniä!

Minäkin haluan tuollaisen miniän. Perkelettäkö elinkeinollansa itseään velkaannuttamaan.

Vaikka valtiovalta on sitä mieltä, et joka sukupolven pitäis aina aloittaa tasakurjista olosuhteista, niin vanhantalon isäntänä tiedän, että oikeilla kaupoilla ja ratkaisuilla päästään täysin verotehokkaisiin ratkaisuihin, eikä kyse ole velkaannuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Aika karmivaa oikeasti ja kuvastaa miten jatkaja pitää itseään edelleen talon ja tilan omistajana, vaikka on myynyt sen jatkajille, jotka ovat omilla varoillaan sen ostaneet.

Nuo jotka kuvittelevat edelleen myynnin jälkeen omistavansa tilan kuvittelevat yleensä myös omistavansa aikuisen lapsensa ja pitävät tämän puolisoa tunkeilijana.

Niin ja useinhan näihin liittyy myös se näkemys, että "tunkeilija" tuhoaa tilalta kaiken suvun historian ja sisarusten lapsuudenkodin muistot.

Juuri tämän takia vanhan pariskunnan kannattaa jäädä asumaan päärakennukseen ja nuoret asuvat muualla.

Vanha pariskunta voi tietysti myös jatkaa omistajina, jos eivät ole vielä valmiita luopumaan. Katsos kakkua ei voi samalla kertaa syödä ja säilyttää.

Miksi pitää luopua kodistaan, jos myy työpaikkansa?

Harvemmin muutkaan yrityksensä myyvät jäävät asustelemaan toimiston nurkkaan.

Kuka asuu toimistossa, en tunne ainuttakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.

Ostiti siis tilan puoliksi miehesi kanssa?

Vaikka ei olisi ostanut, niin se on hänen kotinsa nyt. Jos tätä ei tajua, pitää myydä tila kokonaan ulkopuoliselle. Ehkä sitten pysytään poissa toisen kodista. Harvempi talonsa myynyt käy siellä edelleen marjoja poimimassa.

Pieni asia, mutta kertoo paljon siitä miten monimuotoista tuo jatkajan asioihin sekaantuminen voi olla.

Jos vetää marjapensaat nurin,et joku on käynyt kerää marjat, on hermoissa vikaa. Kärsivällinen ihminen laittaa marjapensasta, niin että riittää. Monella nuo marjat jää pensaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.

Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.

Ja tuosta edeltävästä kommentista päätellen ilmeisesti oletetaan. Lisäksi kuvitellaan, että vain tilan omistaja ansaitsee jotakin ja puoliso ei mitään eikä myöskään omista mitään. Ahnetta meininkiä todella.

Täytyy todeta vielä, että onneksi mieheni ei ole koskaan ollut ahne ja saita. Kuten en minä itsekään. Meillä on maksettu todella suuria velkoja ja investointeja sen tililtä, jolla on rahaa ollut ja omaisuus on yhteistä. En olisi päivääkään tilalla, missä minut leimataan tyhjätaskuiseksi onnenonkijaksi ja tilan ryövääjäksi. Aivan kuin appivanhemmat edes tietäisivät mitä miniä tai vävy omistaa ja ansaitsee!

Meillä taas ei miniäkokelas suostunut laittamaan nimeään kauppakirjoihin, kun olisi samalla pitänyt ottaa kontolleen myös velka. Omistaminen olisi ollut mieleen, velanmaksu ei.

Fiksu miniä!

Minäkin haluan tuollaisen miniän. Perkelettäkö elinkeinollansa itseään velkaannuttamaan.

Vaikka valtiovalta on sitä mieltä, et joka sukupolven pitäis aina aloittaa tasakurjista olosuhteista, niin vanhantalon isäntänä tiedän, että oikeilla kaupoilla ja ratkaisuilla päästään täysin verotehokkaisiin ratkaisuihin, eikä kyse ole velkaannuttamisesta.

Tästä syystä tila on yhden omistajan tai osakeyhtiön, ei ulkopuolisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.

Ostiti siis tilan puoliksi miehesi kanssa?

Vaikka ei olisi ostanut, niin se on hänen kotinsa nyt. Jos tätä ei tajua, pitää myydä tila kokonaan ulkopuoliselle. Ehkä sitten pysytään poissa toisen kodista. Harvempi talonsa myynyt käy siellä edelleen marjoja poimimassa.

Pieni asia, mutta kertoo paljon siitä miten monimuotoista tuo jatkajan asioihin sekaantuminen voi olla.

Jos vetää marjapensaat nurin,et joku on käynyt kerää marjat, on hermoissa vikaa. Kärsivällinen ihminen laittaa marjapensasta, niin että riittää. Monella nuo marjat jää pensaaseen.

Missä todellisuudessa uuden asukkaan pitää istuttaa lisää marjapensaita, että riittää edellisenkin asukkaan poimittavaksi? Minulle ei olisi tullut mieleenkään mennä keräämään marjoja tai omenoita entisen kotitalon pihasta enää muuttopäivän jälkeen, mutta toisaalta minä en olekaan maalainen.

Missään tapauksessa ei pidä antaa vanhan parin jäädä asumaan syytinkiläisinä tilakeskuksen vanhaan päätalon ja itse muuttaa sivutaloon. Tämän jälkeen vanha pari esiintyy kaikille edelleen isäntänä ja emäntänä ja itse omistajat heidän työläisinään. Tilakeskuksen isot rakennukset, koneet kaikki vanhan parin temmellyskenttänä ja itse olette sivuroolissa. Ei, ei koskaan. Älkää edes harkitko.