Lue keskustelun säännöt.
Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?
Oliko mielestänne toimiva ratkaisu, oletteko saaneet heti alusta asti pitää paikan omana kotinanne, vai onko vanha pari tai sisarukset pistäneet hanttiin? Erityisesti kiinnostaa miten on mennyt, jos vanha pari jää asumaan samaan talouteen, tai omaan rakennukseen samaan pihapiiriin.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se hankala anoppi, joka en lähtenytkään muualle eli maat on myyty, mutta tilan päärakennus tontteineen jäi minulle. Vähän siinä oli miniällä kakistelemista, hän kun oletti, että tilakaupassa "kaikki" olisi tullut mukana. Tässä vain sattuu olemaan niin, että päärakenus on aikanaan tehty toisen tilan maille, lohkottu siitä ja saanut oman kiinteistötunnuksensa. Syytinkinä tulee polttopuut ja vesi, muuten vastaan kuluista itse.
Niin se menee, että tulevat miniät kuvittelevat omistavansa kaiken, kun tulevat minun ja mieheni rakentamaan taloon ja omaisuuteen. Pari ehdokasta oli juuri noin ajattelevia.
Onneksi poikamme löysi sen oikean ja he rakensivat tulevaisuuden samoille maille, mutta hieman pientä etäisyyttä meille, koska mekin haluamme omaa tilaa. 1km matkaa lapsenlapsilla juosta mummolaan.
Vaikutatpa mukavalta ihmiseltä, varmaan ne ensimmäiset miniät ajoit pois tai itse ymmärsivät viisaudessaan lähteä hyvän sään aikaan :D tottakai jos tila ostetaan, silloin omistaa ne kiintiöt mitkä kauppakirjaan on laitettu. Ei se ole enää silloin sinun tai miehesi omaisuutta vaikka olisitte laudatkin veistelleet ja naulat takoneet itse. Lisäksi jos puupää-poika ei tuota asiaa ole itse osannut selostaa, on ihan luonnollista ajatella myös niin, että omaisuuteen kuuluu anopin ja apen rakkaudella rakennetut hökkelit. Osa ei ajattele noin, sekin on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se hankala anoppi, joka en lähtenytkään muualle eli maat on myyty, mutta tilan päärakennus tontteineen jäi minulle. Vähän siinä oli miniällä kakistelemista, hän kun oletti, että tilakaupassa "kaikki" olisi tullut mukana. Tässä vain sattuu olemaan niin, että päärakenus on aikanaan tehty toisen tilan maille, lohkottu siitä ja saanut oman kiinteistötunnuksensa. Syytinkinä tulee polttopuut ja vesi, muuten vastaan kuluista itse.
Niin se menee, että tulevat miniät kuvittelevat omistavansa kaiken, kun tulevat minun ja mieheni rakentamaan taloon ja omaisuuteen. Pari ehdokasta oli juuri noin ajattelevia.
Onneksi poikamme löysi sen oikean ja he rakensivat tulevaisuuden samoille maille, mutta hieman pientä etäisyyttä meille, koska mekin haluamme omaa tilaa. 1km matkaa lapsenlapsilla juosta mummolaan.
Vaikutatpa mukavalta ihmiseltä, varmaan ne ensimmäiset miniät ajoit pois tai itse ymmärsivät viisaudessaan lähteä hyvän sään aikaan :D tottakai jos tila ostetaan, silloin omistaa ne kiintiöt mitkä kauppakirjaan on laitettu. Ei se ole enää silloin sinun tai miehesi omaisuutta vaikka olisitte laudatkin veistelleet ja naulat takoneet itse. Lisäksi jos puupää-poika ei tuota asiaa ole itse osannut selostaa, on ihan luonnollista ajatella myös niin, että omaisuuteen kuuluu anopin ja apen rakkaudella rakennetut hökkelit. Osa ei ajattele noin, sekin on normaalia.
Todella harmi, että kaikki eivät hoksaa edes sitä, mikä on kiiteistö. Jos ei ole myyty kiinteistöä, jossa päärakennus sijaitsee, niin sitten se ei kuulu kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmista kyllä halutaan heti eroon kun tilaa aletaan pitää, mutta sitten heidän pitää olla kuitenkin ilmainen työreservi ja lasten/lemmikkien hoitopalvelu aina tarvittaessa?
Tätä minä ihmettelen , AINA!
1. Miksi ei voi auttaa pyyteettömästi oma lastaan ja hänen puolisonsa?
2. Miksi kyseessä on hoitopalvelusta? Eivätkö haluaa puuhata lastenlasten kanssa?
3. Minäkin haluaisin esimerkiksi koiran, mutta en voi pitää sitä 24/7.Miksi kaikki katsotaan kaiken vaivana, eikä etuna, että voi puuhata lastenlasten tai koiran kanssa? Miksi samalla pitää tuputa omat näkemyksensä kasvatuksesta? Silloin lapsen puoliso ei huomioida ollenkaan! Vai pitäisikö puolison vanhemmat saada määrätä kasvatuksessa myös? Tasapuolisuuden nimissä!
Siis mitä et ymmärrä? Että ensin myyt työpaikkasi ja kotisi seuraavalle, jonka puoliso ilmoittaa napakasti, että tätä ette enää omista, tähän ei ole mitään sanomista - vaikka et edes olisi sanomassa mitään. Ja seuraavaksi alkaa soittelu, että nyt tarvitaan avuksi peltotöihin ja navetalle, kun se puoliso ei jaksakaan tehdä 16 tunnin päiviä. Lisäksi hoidat lapsenlapset siellä tilalla, loikit nurkissa kuin kotiapulainen, mutta ilman palkkaa.
Vaikka et ole enää sidottu tilaan, niin uusi omistajapariskunta olettaa, että teet osan tilan töistä maksutta, jotta he saavat lomansa.
Miksi todella myös puolison vanhemmilla ei ole auttamisvelvollisuutta, kyllä joku entinen tarjoilija tai bussikuski voi mennä vasikoita juottamaan, kunhan perehdytetään.
Rahat vanhuksille kouraan ja heille selkeästi suunta muualle.
ÄLÄ ÄLÄ ÄLÄ JÄÄ SAMAAN TALOUTEEN VANHAN PARIN KANS, tuut hulluksi puolessa vuodessa.
Uuden isäntäparin ON LUVATTAVA TUKEA TOISIAAN, ei luvata muuta muualle omin luvin.
42 vuotta anoppia elätettiin, passattiin, kuljetettiin, kuunneltiin kiukkuja.
Lapsenkin saa aikuiseksi 18-20 vuodessa.
Sisaruksille haluamansa tavarat YHDEN VIIKONLOPPUNA MUKAAN JA POIS TILALTA. Niitä sitte vingutaan kymmenen vuotta, tuon haluan ja tuon.
Ei ilmaisia lainauksia koneille, hajoavat lainassa.
Selkeät säännöt sisaruksille, se tila EI OLE ENÄÄ HEIDÄN KOTI.
Uusi isäntäpari tekee asiat omalla tavallaan, EI KUTEN VANHA PARI JA SITÄ ENNEN, tämä kans selväksi kaikille. Saattavat suuttua, mitä sitte, prkle
ON niin karseita kokemuksia. Hirveää jos miehesi on vielä äidin poika( oletus pojasta uusi isäntä, emäntä tulee ulkopuolelta)HARKITSE VIELÄ, onnea matkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmista kyllä halutaan heti eroon kun tilaa aletaan pitää, mutta sitten heidän pitää olla kuitenkin ilmainen työreservi ja lasten/lemmikkien hoitopalvelu aina tarvittaessa?
Tätä minä ihmettelen , AINA!
1. Miksi ei voi auttaa pyyteettömästi oma lastaan ja hänen puolisonsa?
2. Miksi kyseessä on hoitopalvelusta? Eivätkö haluaa puuhata lastenlasten kanssa?
3. Minäkin haluaisin esimerkiksi koiran, mutta en voi pitää sitä 24/7.Miksi kaikki katsotaan kaiken vaivana, eikä etuna, että voi puuhata lastenlasten tai koiran kanssa? Miksi samalla pitää tuputa omat näkemyksensä kasvatuksesta? Silloin lapsen puoliso ei huomioida ollenkaan! Vai pitäisikö puolison vanhemmat saada määrätä kasvatuksessa myös? Tasapuolisuuden nimissä!
Siis mitä et ymmärrä? Että ensin myyt työpaikkasi ja kotisi seuraavalle, jonka puoliso ilmoittaa napakasti, että tätä ette enää omista, tähän ei ole mitään sanomista - vaikka et edes olisi sanomassa mitään. Ja seuraavaksi alkaa soittelu, että nyt tarvitaan avuksi peltotöihin ja navetalle, kun se puoliso ei jaksakaan tehdä 16 tunnin päiviä. Lisäksi hoidat lapsenlapset siellä tilalla, loikit nurkissa kuin kotiapulainen, mutta ilman palkkaa.
Vaikka et ole enää sidottu tilaan, niin uusi omistajapariskunta olettaa, että teet osan tilan töistä maksutta, jotta he saavat lomansa.
Miksi todella myös puolison vanhemmilla ei ole auttamisvelvollisuutta, kyllä joku entinen tarjoilija tai bussikuski voi mennä vasikoita juottamaan, kunhan perehdytetään. Ja myös lapsen teossa voidaan avustaa. Jos on vaikka kiirettä sonnanajussa, niin vaari voi kyllä käydä heittämässä pullat uuniin! On meinaan kahreksan lasta ja kaikki ihan itse tehtyjä! Päin vastoin kun tällä naurettavalla vävyllä, joka ei erota munaansa hammastikusta! On meinaan saman kokooset! Hahahahaha!
Vierailija kirjoitti:
Juupa joo. Miksi sinne tilalle on pakko ängetä, jos niiden appivanhempien kanssa ei tulla toimeen?
OLipa lapsellinen kysymys.
Jos kerran on sovittu, että homma siirtyy nuorelle parille, niin silloin sen pitää siirtyä. Naimisiin ei mennä appivanhempien kanssa vaan heidän lapsensa kanssa. Ei kai sen "lapsenkaan" sentään tarvitse valita puolisoa sen mukaan, miten sopii vanhemmille???
Jos sen verran on rahaa, että appivanhemmat voivat muualla asua, niin se on varmaan paras, kaikille.
Nuo kirkonkylälle muuttamiset ovat hyvä ratkaisu. Siellä on palvelut lähellä tai ainakin pysäkki, josta pääsee bussilla palveluille. Pieni puutarha pitää pirteänä, Samoin näkee muitakin ihmisiä ja voi jopa löytää harrastuksen.
Kylään voi sitten mennä entiseen asumukseen. Ja auttaa jos pyydetään.
Hyvä välietappi ennen kuin päätyy hoitokotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahat vanhuksille kouraan ja heille selkeästi suunta muualle.
ÄLÄ ÄLÄ ÄLÄ JÄÄ SAMAAN TALOUTEEN VANHAN PARIN KANS, tuut hulluksi puolessa vuodessa.
Uuden isäntäparin ON LUVATTAVA TUKEA TOISIAAN, ei luvata muuta muualle omin luvin.
42 vuotta anoppia elätettiin, passattiin, kuljetettiin, kuunneltiin kiukkuja.
Lapsenkin saa aikuiseksi 18-20 vuodessa.Sisaruksille haluamansa tavarat YHDEN VIIKONLOPPUNA MUKAAN JA POIS TILALTA. Niitä sitte vingutaan kymmenen vuotta, tuon haluan ja tuon.
Ei ilmaisia lainauksia koneille, hajoavat lainassa.
Selkeät säännöt sisaruksille, se tila EI OLE ENÄÄ HEIDÄN KOTI.
Uusi isäntäpari tekee asiat omalla tavallaan, EI KUTEN VANHA PARI JA SITÄ ENNEN, tämä kans selväksi kaikille. Saattavat suuttua, mitä sitte, prkle
ON niin karseita kokemuksia. Hirveää jos miehesi on vielä äidin poika( oletus pojasta uusi isäntä, emäntä tulee ulkopuolelta)HARKITSE VIELÄ, onnea matkaan
Meillä "vain" 31 vuotta, oli siis syytinki. Nyt kun asuu muualla en halua olla missään tekemisissä. Viimeinen raivohuutopuhelu oli sieltä uudesta liikaa, kun joku oli taas väärin. Panin estolle enkä ole sen koomin tavannut enkä jutellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se hankala anoppi, joka en lähtenytkään muualle eli maat on myyty, mutta tilan päärakennus tontteineen jäi minulle. Vähän siinä oli miniällä kakistelemista, hän kun oletti, että tilakaupassa "kaikki" olisi tullut mukana. Tässä vain sattuu olemaan niin, että päärakenus on aikanaan tehty toisen tilan maille, lohkottu siitä ja saanut oman kiinteistötunnuksensa. Syytinkinä tulee polttopuut ja vesi, muuten vastaan kuluista itse.
Niin se menee, että tulevat miniät kuvittelevat omistavansa kaiken, kun tulevat minun ja mieheni rakentamaan taloon ja omaisuuteen. Pari ehdokasta oli juuri noin ajattelevia.
Onneksi poikamme löysi sen oikean ja he rakensivat tulevaisuuden samoille maille, mutta hieman pientä etäisyyttä meille, koska mekin haluamme omaa tilaa. 1km matkaa lapsenlapsilla juosta mummolaan.
Vaikutatpa mukavalta ihmiseltä, varmaan ne ensimmäiset miniät ajoit pois tai itse ymmärsivät viisaudessaan lähteä hyvän sään aikaan :D tottakai jos tila ostetaan, silloin omistaa ne kiintiöt mitkä kauppakirjaan on laitettu. Ei se ole enää silloin sinun tai miehesi omaisuutta vaikka olisitte laudatkin veistelleet ja naulat takoneet itse. Lisäksi jos puupää-poika ei tuota asiaa ole itse osannut selostaa, on ihan luonnollista ajatella myös niin, että omaisuuteen kuuluu anopin ja apen rakkaudella rakennetut hökkelit. Osa ei ajattele noin, sekin on normaalia.
Todella harmi, että kaikki eivät hoksaa edes sitä, mikä on kiiteistö. Jos ei ole myyty kiinteistöä, jossa päärakennus sijaitsee, niin sitten se ei kuulu kauppaan.
Kiinteistö = maa+rakennus.
Jos talo ei kuulu kauppaan, niin sitten sille olisi pitänyt erottaa määräala, jota ei olisi myyty.
Jollain tontilla talon on oltava, jos siihen paikkaan jää (eikä siirrettä ties minne). Ja se tontti on sitten joko oma tai vuokrattu.
Eiköhän jokainen sentään käytä ammattilaisia kaupanteossa, jolloin nämä asiat tulevat ihan selviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmista kyllä halutaan heti eroon kun tilaa aletaan pitää, mutta sitten heidän pitää olla kuitenkin ilmainen työreservi ja lasten/lemmikkien hoitopalvelu aina tarvittaessa?
Joissakin tapauksissa näinkin. Sama juttu ilman näitä sukupolvenvaihdoksia monissa kaupunkilaistenkin perhekuvioissa.
Se on selvä, että tila on uuden omistajaparin. Paree olla sorkkimatta, siitä ei hyvää seuraa. Mutta auttamisen kanssakin kannattaa yrittää saada sama asiallinen jako aikaan eli autan, jos itselle sopii ja hoidan lapsia, jos itselle sopii. Ei mitään automaatiota, jos itse et semmoista halua.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmista kyllä halutaan heti eroon kun tilaa aletaan pitää, mutta sitten heidän pitää olla kuitenkin ilmainen työreservi ja lasten/lemmikkien hoitopalvelu aina tarvittaessa?
Näin se oli meilläkin.
Miniä kehui miten kaikki on heidän, eikä kukaan saa edes käydä, koska heidän.
Kun heille syntyi ensimmäinen lapsi, oli lomansa jälkeen vaatimassa, että minä tulen navetoinnin aikaan aamua iltaa lapsia katsomaan. Sanoin, että en minä sekaannu kenenkään asioihin, tila on teidän, hoitakaa omin nokkinenne.
Meillä aikoinaan appivanhemmat jäivät vanhalle puolelle, joka kunnostettiin heille, olivat kyllä iso apu. Mummu tuli lasten kanssa ja pappa autteli kevyemmistä töissä kuntonsa kukaan. Mummulle sanoinkin, että ei ole pakko tulla jos ei jaksa, mutta mummu sanoi, että sisältöä on lapsista hänenkin elämään.
Ei me anopin kanssa aina samaa mieltä oltu, mutta en ole aina samaan mieltä mieheni enkä omien lasteni kanssa, se kuuluu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?
Suosittelen lämpimästi, että et tule kommentoimaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.
Sukupolvenvaihdos ei tosiaan ole ilmaista, ja vielä kun maksetaan sisarukset ulos perinnöstä, aloittelee useimmat tilalliset uransa korviaan myöten veloissa.
Mikä tämä "maksetaan sisarukset ulos perinnöstä" oikein on? Ei eläviä peritä, tilakauppa on kuin mikä tahansa muu kiinteistökauppa.
Harvemmin vanha kiinteistönomistaja puhuttelee itseään edelleen omistajana kuten tuossa yhdessä kommentissa :D Oikein kuvaavaa.
Syytinki on kyllä vihonviimeinen ratkaisu. Nyt kun se piina on viimein ohi ja anoppi asuu kuntonsa takia muualla, niin valitettavasti välit ovat sellaiset, ettei olla missään tekemisissä. Sain tarpeekseni, kun vielä pois muutettuaan huusi suoraa huutoa puhelimitse korvaani, kun en ollut tehnyt sitä ja tätä mitä hän käski.
Hoidan jatkossa omat vanhempani vain, en enää häntä ja hänen asioitaan enkä halua nähdä enää koskaan.
Vaikka syytinki olisikin taloudellisesti edullisempi ratkaisu (jos on), niin ehkä kannattaisi mieluummin arvostaa enemmän hyviä sukulaisuussuhteita ja asua kokonaan erillään.
Syytinki oli tilakaupan ehto, että ei tosiaan ollut meidän valinta.
Kauppaa ei ole pakko tehdä jos ehdot eivät miellytä.
Niin, ehkäpä. Jokaisen pitäisikin hankkia jokin koulutus, jottei jää maattomaksi maanviljelijäksi roikkumaan.
Eiköhän ne ehdotkin ole paremmat, jos lähtee neuvottelemaan siltä pohjalta, että on tämä toinenkin vaihtoehto. Aika monille on kuitenkin tärkeää se, että talo menee omalle lapselle eikä ties kenelle, jolloin ei pääse edes käymään ja se lapsikin häipyy paikkakunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmista kyllä halutaan heti eroon kun tilaa aletaan pitää, mutta sitten heidän pitää olla kuitenkin ilmainen työreservi ja lasten/lemmikkien hoitopalvelu aina tarvittaessa?
Tätä minä ihmettelen , AINA!
1. Miksi ei voi auttaa pyyteettömästi oma lastaan ja hänen puolisonsa?
2. Miksi kyseessä on hoitopalvelusta? Eivätkö haluaa puuhata lastenlasten kanssa?
3. Minäkin haluaisin esimerkiksi koiran, mutta en voi pitää sitä 24/7.Miksi kaikki katsotaan kaiken vaivana, eikä etuna, että voi puuhata lastenlasten tai koiran kanssa? Miksi samalla pitää tuputa omat näkemyksensä kasvatuksesta? Silloin lapsen puoliso ei huomioida ollenkaan! Vai pitäisikö puolison vanhemmat saada määrätä kasvatuksessa myös? Tasapuolisuuden nimissä!
Autatko sinä pyyteettömästi vanhempiasi seitsemänä päivänä viikossa aamulla klo 7-10 ja iltapäivällä toinen mokoma?
Kun tila vaihtoi omistajaa ja asiat oli sovittu, lähdimme mieheni kanssa rakentamaan uutta elämää. Rakensimme uuden talon, paikalle jonka OMISTAMASTAMME tilasta jätimme itsellemme.
Ei ole siis tilan mailla, on meidän omaamme.
Emme ole puuttuneet kertaakaan mihinkään koska miniä kaupanteon jälkeen ilmoitti hyvin rumin sanakääntein, ettei ihan jokapäiväistä tarvitse käydä neuvomassa.
Kun ensimmäinen lapsi heille syntyi, alkoivat vaatimukset lastenhoitoavusta. Muistutin miniää omista sanoistaan ja sanoin, että nyt on meidän aika olla vapaalla, saatte järjestää kaiken oman halunne mukaan ilman meitä.
Toki lapsenlapsia näemme, mutta jokapäiväiseen hoitorumpaan emme ala. Olisimme auttamisenhalussamme erehdyksessä voineet alkaakin, jos välit olisivat pysyneet kohteliaita, eikä ilkeily olisi alkanut heti. Eli miniän ilkeät sanat olivat meidän onnemme. Meille jäi omaa aikaa.
Nyt meillä on tämä kesämökki 160 kilsan päässä tilasta. Täällä on ihana rauha, teimme talviasuttavan, täällä saa olla vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se hankala anoppi, joka en lähtenytkään muualle eli maat on myyty, mutta tilan päärakennus tontteineen jäi minulle. Vähän siinä oli miniällä kakistelemista, hän kun oletti, että tilakaupassa "kaikki" olisi tullut mukana. Tässä vain sattuu olemaan niin, että päärakenus on aikanaan tehty toisen tilan maille, lohkottu siitä ja saanut oman kiinteistötunnuksensa. Syytinkinä tulee polttopuut ja vesi, muuten vastaan kuluista itse.
Niin se menee, että tulevat miniät kuvittelevat omistavansa kaiken, kun tulevat minun ja mieheni rakentamaan taloon ja omaisuuteen. Pari ehdokasta oli juuri noin ajattelevia.
Onneksi poikamme löysi sen oikean ja he rakensivat tulevaisuuden samoille maille, mutta hieman pientä etäisyyttä meille, koska mekin haluamme omaa tilaa. 1km matkaa lapsenlapsilla juosta mummolaan.
Vaikutatpa mukavalta ihmiseltä, varmaan ne ensimmäiset miniät ajoit pois tai itse ymmärsivät viisaudessaan lähteä hyvän sään aikaan :D tottakai jos tila ostetaan, silloin omistaa ne kiintiöt mitkä kauppakirjaan on laitettu. Ei se ole enää silloin sinun tai miehesi omaisuutta vaikka olisitte laudatkin veistelleet ja naulat takoneet itse. Lisäksi jos puupää-poika ei tuota asiaa ole itse osannut selostaa, on ihan luonnollista ajatella myös niin, että omaisuuteen kuuluu anopin ja apen rakkaudella rakennetut hökkelit. Osa ei ajattele noin, sekin on normaalia.
Todella harmi, että kaikki eivät hoksaa edes sitä, mikä on kiiteistö. Jos ei ole myyty kiinteistöä, jossa päärakennus sijaitsee, niin sitten se ei kuulu kauppaan.
Kiinteistö = maa+rakennus.
Jos talo ei kuulu kauppaan, niin sitten sille olisi pitänyt erottaa määräala, jota ei olisi myyty.
Jollain tontilla talon on oltava, jos siihen paikkaan jää (eikä siirrettä ties minne). Ja se tontti on sitten joko oma tai vuokrattu.
Eiköhän jokainen sentään käytä ammattilaisia kaupanteossa, jolloin nämä asiat tulevat ihan selviksi.
Kommentoin tätä lausetta "jos tila ostetaan, silloin omistaa ne kiintiöt mitkä kauppakirjaan on laitettu." Edelleenkin on niin, että kaikki eivät hoksaa, että päärakennus ei välttämättä ole yhdenkään myydyn kiinteistön mailla. Se ei välttämättä edes ole tontti tai määräala, se saattaa olla täysin erillinen tila!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulla tilalla oli kyseinen tapahtuma ja vanha isännöijät laittoivat uuden talon joidenkin kilometrien päähän eli, kyllä tuo tilallisen elämä kannattaa pääsee nuorena eläkkeelle ja pystyy vielä rakentamaan uuden talonkin, ei tavan duunari moiseen kykene. käy sieltä avustelemassa tarpeen tullen jos rengeillä ei ehditä kaikkea teetättää
Tila ei siirry nuoremmille ilmaiseksi. Siitä maksetaan vanhalle parille kauppasumma jolla todennäkösesti asunnon saa irti.
Tai saa sillä asunnon, jos vanha pari on hoitanut tilan asiat hyvin. Jos ei, niin velkojen lisäksi on aika tylyä koittaa maksaa vielä luopujille asumus. Tällöin usein myyntihinta on aivan liian kova ja jatkajan tilan kehittäminen on tuskaista.
Vierailija kirjoitti:
Miksei nuoripari voi rakentaa omaa taloa mailleen mahdollisimman kauas? Näin tehtiin meillä, 1,5km väliä
Jos tämä on tuotannon kannalta mahdollista, niin onhan se nuorelle parille mukavampi tehdä oman näköinen, uusi talo kuin muuttaa jonkun toisen suunnittelemaan taloon, joka ehkä vaatii jo remonttia.
Onneksi nykyisin talot tehdään pääsääntöisin erilleen tilakeskuksesta tai uusi tuotantorakennus kauemmas talosta. Näin jatkajan ei tarvi sitoutua epämieluisaan taloon.
Meillä vanhapari halusi muuttaa pois tilalta heti kun spv tehtiin. Itse olisimme voineet antaa ajan kulua, mutta teimme niin kuin toinen osapuoli halusi. Mutta sitten se muutto ei edennytkään. MITÄÄN ei oltu pakattu valmiiksi kun muuttopäivä koitti ja anoppi valitti, että hänet häädetään kotoaan. Eli selvisi, vain appiukko halusi tilalta pois. No muutto tehtiin ha meille jäi riesaksi kaikki muu paitsi heidän sänky, vaatteet ja osa astioista. Osa tavaroista lojuu edelleen meidän varastossa. Toinen sisko piti remonttiin asti paikkaa heidän koti-museonaan ja toista taas selvästi ahdisti meidän kohtelu. Haukkuja tulee kaikesta: tilanpidosta, väärästä seinän väristä, siitä että ei ole riittävästi mattoja lattialla... 1,5 km talojen välillä on 100 km liian vähän :( spv tehtiin 3 vuotta sitten ja edelleen kokevat tarpeelliseksi puuttua ihan kaikkeen ja ikävä kyllä haluavat osallistua tilantöihinkin.
Jos olisin kaupunkilaislikkana tämän tiennyt, en olisi tähän lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulla tilalla oli kyseinen tapahtuma ja vanha isännöijät laittoivat uuden talon joidenkin kilometrien päähän eli, kyllä tuo tilallisen elämä kannattaa pääsee nuorena eläkkeelle ja pystyy vielä rakentamaan uuden talonkin, ei tavan duunari moiseen kykene. käy sieltä avustelemassa tarpeen tullen jos rengeillä ei ehditä kaikkea teetättää
Tila ei siirry nuoremmille ilmaiseksi. Siitä maksetaan vanhalle parille kauppasumma jolla todennäkösesti asunnon saa irti.
Tai saa sillä asunnon, jos vanha pari on hoitanut tilan asiat hyvin. Jos ei, niin velkojen lisäksi on aika tylyä koittaa maksaa vielä luopujille asumus. Tällöin usein myyntihinta on aivan liian kova ja jatkajan tilan kehittäminen on tuskaista.
No eihän sitä ilmaiseksi voi antaa, mitäpä muut lapset ajattelisi kun yksi saisi kaiken. Ja vanhapari on tehnyt noin 40 vuotta työtä tilalla, kehittänyt sitä ja raatanut, toki siitä korvaus pitää saada.
Ostakaa nuoret vieraalta, ettei tarvitse omia vanhempia kadehtia kun ihan talonkin saavat rakentaa kun myyvät omaisuuttaan.
Huh, huh!
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhapari halusi muuttaa pois tilalta heti kun spv tehtiin. Itse olisimme voineet antaa ajan kulua, mutta teimme niin kuin toinen osapuoli halusi. Mutta sitten se muutto ei edennytkään. MITÄÄN ei oltu pakattu valmiiksi kun muuttopäivä koitti ja anoppi valitti, että hänet häädetään kotoaan. Eli selvisi, vain appiukko halusi tilalta pois. No muutto tehtiin ha meille jäi riesaksi kaikki muu paitsi heidän sänky, vaatteet ja osa astioista. Osa tavaroista lojuu edelleen meidän varastossa. Toinen sisko piti remonttiin asti paikkaa heidän koti-museonaan ja toista taas selvästi ahdisti meidän kohtelu. Haukkuja tulee kaikesta: tilanpidosta, väärästä seinän väristä, siitä että ei ole riittävästi mattoja lattialla... 1,5 km talojen välillä on 100 km liian vähän :( spv tehtiin 3 vuotta sitten ja edelleen kokevat tarpeelliseksi puuttua ihan kaikkeen ja ikävä kyllä haluavat osallistua tilantöihinkin.
Jos olisin kaupunkilaislikkana tämän tiennyt, en olisi tähän lähtenyt.
Jatkan vielä. Minä olen tilan ulkopuolella töissä, aivan eri alalla. Mutta tästä huolimatta minun olisi pitänyt lopettaa imettäminen kun lapsi oli 3 kk ikäinen, koska minun olisi pitänyt mennä opettelemaan navettatöihin jotta mummo olisi saanut hoitaa vauvan. Toinen tappelu saatiin aikaiseksi kun laitettiin lapsi päiväkotiin eikä mummolle hoitoon.
Niin se menee, että tulevat miniät kuvittelevat omistavansa kaiken, kun tulevat minun ja mieheni rakentamaan taloon ja omaisuuteen. Pari ehdokasta oli juuri noin ajattelevia.
Onneksi poikamme löysi sen oikean ja he rakensivat tulevaisuuden samoille maille, mutta hieman pientä etäisyyttä meille, koska mekin haluamme omaa tilaa. 1km matkaa lapsenlapsilla juosta mummolaan.