Lue keskustelun säännöt.
Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?
Oliko mielestänne toimiva ratkaisu, oletteko saaneet heti alusta asti pitää paikan omana kotinanne, vai onko vanha pari tai sisarukset pistäneet hanttiin? Erityisesti kiinnostaa miten on mennyt, jos vanha pari jää asumaan samaan talouteen, tai omaan rakennukseen samaan pihapiiriin.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Hyvä. Mitä te muuten syötte?
Eilen meni alkuun katkarapuja islannista, niiden kanssa ruotsalaista majoneesia ja kanadalaista siianmätiä, päälle tiraus sitruunamehua. En muista, mistä sitruuna oli, mutta ei ainakaan Suomesta :D
Sitten australialaista naudan filepihviä, sen kanssa uusia perunoita italiasta, tomaatteja, kevätvihanneksi ym. Hollannista, Espanjasta ja Italiasta.
Jälkkäriksi juustoja (roquefort, comté ym.) Ranskasta ja Sveitsistä.
Palanpainikkeeksi alkuun rieslingiä Elsassista, siis ranskasta, ja pääruoan ja juustojen kanssa punaviiniä Australiasta.
Saattaa olla, että tilli katkarapujen päällä oli Suomesta :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syytinkikin on jokaisen oma valinta. Jos ei sitä halua, niin sitten ostaa vanhemmat ja sisarukset heti alusta asti ulos ja on valmis maksamaan kalliisti ja olemaan pankin orja pidempään. Oma valinta. Mutta jos ottaa sen taloudellisesti halvemman tien, niin kantaa sitten siitäkin sen vastuun ja hyväksyy seuraukset.
Monissa tapauksissa vain on niin, että ilman syytinkiä ei suostuta tilakaupaankaan. Joten vaihtoehdot ovat käytännössä joko vaihtaa ammattia tai ostaa tila syytinkioikeuden kera. Silloinkin tietysti on kyse omasta valinnasta, että syytinkiin suostuu, se on ihan totta. Mutta kyse ei ole välttämättä siitä, että tila haluttaisiin saada halvemmalla syytingin avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitan vielä tähän kun on epäselvää monille; nykyään ei jaeta sisarosuuksia. Eli sisarukset eivät saa mitään ellei sitten luopujat itse halua lahjoittaa muile lapsille jotain. Aikanaan kun myyjä kuolee, kaikki lapset perii vanhempansa kuten kuuluukin. Myös se tilan OSTANUT.
Ja syytingistä. Meillä on paperilla sovittu että syytinkioikeutta ei voi siirtää muille, sitä ei voi myydä ja se päättyy siihen että surumielinen kuolee tai muuttaa muualle esim palvelutaloon. Se syytinkioikeus ei siis periydy esim sisaruksille.
Syytinkiläinen ei surumielinen. Saattaahan olla toki sitäkin...
:D Tuo oli hyvä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Juntteja on asuinpaikasta riippumatta kaikki jotka vielä 2020 jaksavat käydä jotain kaupunkilaiset vastaan maalaiset -nokittelua. Fiksut ihmiset ymmärtävät että meitä on erilaisia erilaisissa tilanteissa ja kaikkia tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Kyllä se karjatilallisen elämä on sananmukaisesti samaa paskaa joka päivä, aamulla ja illalla. Ei ihme, että mielenterveysongelmia ja uupumista on maatiloilla paljon.
Lapset on koulutettu hyviin ammatteihin ja elämä on muutakin kuin lannanhajua ja raatamista.
Oma äitini varoitti aikanaan kahdesta asiasta - älä hanki nk. yksinäistä lasta, äläkä mene maanviljelijän kanssa naimisiin. Hän oli kokenut, mitä on tulla miniäksi tilalle, joka on isännän omistama, jossa palkkaa on se, mitä mies suostuu antamaan ja jossa ei ole Vilinä vapaata tai lomaa.
Mikä onnenpäivä, kun ensimmäinen kansaneläke ilmestyi tilille. Ihan omaa rahaa!
Ei me nykyajan emännät tuollaiseen suostuta. Älä nyt pidä meitä tyhminä. Itse olen mieheni tilalla töissä kuukausipalkalla ja muutenkin uskalletaan käyttää niitä yhdessä tienattuja rahoja yhteiseen hyvään. En ottanut typerää, vallanhaluista miestä. Ja lomaa todellakin pidetään.
Niinpä ja maanviljely ei myöskään sulje pois koulutusta. Itse olen akateeminen Helsingin yliopiston kasvatti.
Anna, kun arvaan: maatalous-metsätieteellisestä :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Ja näiden junttien tuottamaa ruokaa sinäkin syöt.
Vaikka ostaisi ulkomaista, joku juntti sekin on tuottanut.
Mutta ulkomaiset elintarvikkeet ovat parempia ja halvempia eivätkä minun verorahoillani tuotettuja. Vertaapa vaikka suomalaista loppuunlypsetyn kantturan ”pihviä” ja australialaista pihvikarjan entrecôtea, niin huomaat eron. Tai mitä tahansa mauttomia kotimaisia kasviksia ja ulkomaisia vastaavia, joissa on kypsyyttä ja makua ja hinta murto-osan suomalaisten tuotoksista.
Eikö yhtään hävetä elää sukupolvesta toiseen toisten ihmisten työllään tienaamilla rahoilla? Eikö olisi kiva elättää itsensä ihan oikeasti niin, että ei tarvitsisi yhteiskunnan tukia elääkseen?
Mielenkiintoinen tämä syytinki-asia myös näin kaupunkilaisen näkökulmasta. Aloin lukea tätä ketjua koska omatkin juuret ovat pienestä maalaiskaupungista ja kerran olin hyvin ihastunut nuoreen maatalon isäntään ja haaveilin maatalon emännän roolista. No ei siitä sen enempää, se on jo ihan toinen tarina. Tuli mieleeni eräs tuntemani vanha isäntä, nykyisin lähemmäs 90v, jolla oli syytinki poikansa taloudessa. Nyt kuulin että pojanpoika oli ottanut ohjat käsiin, tarina ei vaan kertonut oliko syytinkisopimus vai ilman. Periytyykö nuorelle parille myös tämä vanha isäntä elatuksineen ilman syytinkisopimusta ja jos on syytinki niin saavatko he kaksi sukupolvea entisiä isäntiä elätettäväksi? Ensimmäinen isäntä oli leskimies, toinen eronnut. Talossahan voi olla useita ylimääräisiä ihmisiä ruokapöydässä jos näin on. Anteeksi jos jotakuta loukkaa käyttämäni sana ylimääräisiä, sukuahan sitä ollaan. Itse elelisin kuitenkin mieluiten ihan ydinperheen kanssa. En siis itse ole mikään syytinkien kannattaja mutta ymmärrän senkin jos/kun se vaikuttaa paljon tilan hankintahintaan.
Ja kiitos kaikille maanviljelijöille ja karjanhoitajille, teette arvokasta työtä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tämä syytinki-asia myös näin kaupunkilaisen näkökulmasta. Aloin lukea tätä ketjua koska omatkin juuret ovat pienestä maalaiskaupungista ja kerran olin hyvin ihastunut nuoreen maatalon isäntään ja haaveilin maatalon emännän roolista. No ei siitä sen enempää, se on jo ihan toinen tarina. Tuli mieleeni eräs tuntemani vanha isäntä, nykyisin lähemmäs 90v, jolla oli syytinki poikansa taloudessa. Nyt kuulin että pojanpoika oli ottanut ohjat käsiin, tarina ei vaan kertonut oliko syytinkisopimus vai ilman. Periytyykö nuorelle parille myös tämä vanha isäntä elatuksineen ilman syytinkisopimusta ja jos on syytinki niin saavatko he kaksi sukupolvea entisiä isäntiä elätettäväksi? Ensimmäinen isäntä oli leskimies, toinen eronnut. Talossahan voi olla useita ylimääräisiä ihmisiä ruokapöydässä jos näin on. Anteeksi jos jotakuta loukkaa käyttämäni sana ylimääräisiä, sukuahan sitä ollaan. Itse elelisin kuitenkin mieluiten ihan ydinperheen kanssa. En siis itse ole mikään syytinkien kannattaja mutta ymmärrän senkin jos/kun se vaikuttaa paljon tilan hankintahintaan.
Ja kiitos kaikille maanviljelijöille ja karjanhoitajille, teette arvokasta työtä!
Onhan se työ arvokasta ainakin siinä mielessä, että maksaa muille ihmisille eli veronmaksajille todella paljon, ja tuloksena kaikkien tukien jälkeenkin on maailman kalleimmat elintarvikkeet. Laatu sen sijaan on sellaista, että se kelpaa vain suomalaisille ja venäläisille. Länsimaiden markkinoilta suomalaiset elintarvikkeet on naurettu kerta toisensa jälkeen ulos :-D
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tämä syytinki-asia myös näin kaupunkilaisen näkökulmasta. Aloin lukea tätä ketjua koska omatkin juuret ovat pienestä maalaiskaupungista ja kerran olin hyvin ihastunut nuoreen maatalon isäntään ja haaveilin maatalon emännän roolista. No ei siitä sen enempää, se on jo ihan toinen tarina. Tuli mieleeni eräs tuntemani vanha isäntä, nykyisin lähemmäs 90v, jolla oli syytinki poikansa taloudessa. Nyt kuulin että pojanpoika oli ottanut ohjat käsiin, tarina ei vaan kertonut oliko syytinkisopimus vai ilman. Periytyykö nuorelle parille myös tämä vanha isäntä elatuksineen ilman syytinkisopimusta ja jos on syytinki niin saavatko he kaksi sukupolvea entisiä isäntiä elätettäväksi? Ensimmäinen isäntä oli leskimies, toinen eronnut. Talossahan voi olla useita ylimääräisiä ihmisiä ruokapöydässä jos näin on. Anteeksi jos jotakuta loukkaa käyttämäni sana ylimääräisiä, sukuahan sitä ollaan. Itse elelisin kuitenkin mieluiten ihan ydinperheen kanssa. En siis itse ole mikään syytinkien kannattaja mutta ymmärrän senkin jos/kun se vaikuttaa paljon tilan hankintahintaan.
Ja kiitos kaikille maanviljelijöille ja karjanhoitajille, teette arvokasta työtä!
Jos syytinki on merkitty rasitteeksi, se jatkuu riippumatta siitä kuka talon omistaa. Siis jopa täysin ulkopuolinen tilan ostava henkilö vastaa syytingistä. Tästä on myös oikeustapauksia, jotka syytinkiläinen voitti. Syytinki on äärimmäisen vahva juridisesti. Jos vaikka tulee konkurssi, niin harva ostaa talon syytingillä eli edes konkurssi ei auta. Jos taas syytinki on vain sukupolvenvaihdosasiakirjassa todettu sopimus, se sitoo vain jatkajaa, ei enää muita.
Syytinkisopimuksia on monenlaisia. Joihinkin kuuluu vain asumisoikeus, useimpiin lämpö, polttopuut, vesi, ja joihinkin voi kuulua myös ruokaa ja oikeus käyttää tilan rakennuksia, metsiä tai mitä tahansa mitä siihen on nyt haluttu laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Ja näiden junttien tuottamaa ruokaa sinäkin syöt.
Vaikka ostaisi ulkomaista, joku juntti sekin on tuottanut.
Mutta ulkomaiset elintarvikkeet ovat parempia ja halvempia eivätkä minun verorahoillani tuotettuja. Vertaapa vaikka suomalaista loppuunlypsetyn kantturan ”pihviä” ja australialaista pihvikarjan entrecôtea, niin huomaat eron. Tai mitä tahansa mauttomia kotimaisia kasviksia ja ulkomaisia vastaavia, joissa on kypsyyttä ja makua ja hinta murto-osan suomalaisten tuotoksista.
Eikö yhtään hävetä elää sukupolvesta toiseen toisten ihmisten työllään tienaamilla rahoilla? Eikö olisi kiva elättää itsensä ihan oikeasti niin, että ei tarvitsisi yhteiskunnan tukia elääkseen?
Oletko jotenkin onnistunut keplottelemaan itsesi ulkopuolelle Suomen eu-maksuista? Sinä kustannat Eu n alueella tuotettua ruokaa kuten minäkin. Kysypä kuinka moni viljelijä kannatti aikanaan Eu n liittymistä? Kyllä se himo oli ihan muualla. Systeemi on sama Euroopassa kuin täällä. Ehkä kannattaisi harkita muuttoa sinne pihvilihan ääreen?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tämä syytinki-asia myös näin kaupunkilaisen näkökulmasta. Aloin lukea tätä ketjua koska omatkin juuret ovat pienestä maalaiskaupungista ja kerran olin hyvin ihastunut nuoreen maatalon isäntään ja haaveilin maatalon emännän roolista. No ei siitä sen enempää, se on jo ihan toinen tarina. Tuli mieleeni eräs tuntemani vanha isäntä, nykyisin lähemmäs 90v, jolla oli syytinki poikansa taloudessa. Nyt kuulin että pojanpoika oli ottanut ohjat käsiin, tarina ei vaan kertonut oliko syytinkisopimus vai ilman. Periytyykö nuorelle parille myös tämä vanha isäntä elatuksineen ilman syytinkisopimusta ja jos on syytinki niin saavatko he kaksi sukupolvea entisiä isäntiä elätettäväksi? Ensimmäinen isäntä oli leskimies, toinen eronnut. Talossahan voi olla useita ylimääräisiä ihmisiä ruokapöydässä jos näin on. Anteeksi jos jotakuta loukkaa käyttämäni sana ylimääräisiä, sukuahan sitä ollaan. Itse elelisin kuitenkin mieluiten ihan ydinperheen kanssa. En siis itse ole mikään syytinkien kannattaja mutta ymmärrän senkin jos/kun se vaikuttaa paljon tilan hankintahintaan.
Ja kiitos kaikille maanviljelijöille ja karjanhoitajille, teette arvokasta työtä!
Jos syytinkinä on asumisoikeus johonkin asuntoon se voidaan purkaa vain uudella sopimuksella vaikka talon hallinta oikeus vaihtuisi. Asunnon rasitteena on syytinkisopimuksella tehty asumisoikeus vanhalle isännälle. Eli todennäköistä on että vanhalla isännällä asumisoikeus säilyy. Automaattinen asumisoikeus sopimus ei uuden ja tilasta luopuvan isännän välillä ole. Nykyisin sellaiset sopimukset itseasiassa harvinaisia.
Elatuksesta syytinkissä sovitaan erikseen. Ilman sopimusta pelkään asumisoikeussyytinkiin ei mikään elatus kuulu vaan siitä voitaisiin sopia tyyliin syytinkiin kuuluu sähkö, vesi, yksi lämmin ateria päivässä tai tavallisempaa on sopia että siihen kuuluu esim. oikeus käyttää puuta tietty määrä vuodessa. Elatus ei voi olla rasitteena esim. asunnossa tai maatilassa vaan jos luopuva isäntä on luvannut vastata vanhan isännän elatuksesta elatusvelvollisuus säilyy hänellä jos siitä ei uutta sopimusta tehdä. Kaikki syynkit voidaan siirtää tai olla siirtämättä seuraavassa tilakaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Ja näiden junttien tuottamaa ruokaa sinäkin syöt.
Vaikka ostaisi ulkomaista, joku juntti sekin on tuottanut.
Mutta ulkomaiset elintarvikkeet ovat parempia ja halvempia eivätkä minun verorahoillani tuotettuja. Vertaapa vaikka suomalaista loppuunlypsetyn kantturan ”pihviä” ja australialaista pihvikarjan entrecôtea, niin huomaat eron. Tai mitä tahansa mauttomia kotimaisia kasviksia ja ulkomaisia vastaavia, joissa on kypsyyttä ja makua ja hinta murto-osan suomalaisten tuotoksista.
Eikö yhtään hävetä elää sukupolvesta toiseen toisten ihmisten työllään tienaamilla rahoilla? Eikö olisi kiva elättää itsensä ihan oikeasti niin, että ei tarvitsisi yhteiskunnan tukia elääkseen?
Oletko jotenkin onnistunut keplottelemaan itsesi ulkopuolelle Suomen eu-maksuista? Sinä kustannat Eu n alueella tuotettua ruokaa kuten minäkin. Kysypä kuinka moni viljelijä kannatti aikanaan Eu n liittymistä? Kyllä se himo oli ihan muualla. Systeemi on sama Euroopassa kuin täällä. Ehkä kannattaisi harkita muuttoa sinne pihvilihan ääreen?
Onko argumenttisi siis se, että koska maksamme EU-tukia, niin sen vuoksi pitää maksaa myös kansallisia tukia? Aika huono argumentti. Maksurasitushan kannattaa minimoida eikä maksimoida niin, että maksetaan vain yhdet tuet eikä tuplia. Lopetetaan siis kansallinen tuki, jolloin selviämme pelkkien EU-tukien maksulla.
Mitään hyötyä kansallisesta tuesta ei ole, koska muista EU-maista tuotavat elintarvikkeet ovat halvempia kuin täällä tuotetut.
Muistan kyllä hyvin, kuinka raivokkaasti viljelijöt vastustivat EU:hun liittymistä. Minulla ei ole yhtään mitään EU:ta vastaan. Se on tuonut meille valikoimiin halvemmat ja laadukkaammat ulkomaiset elintarvikkeet, alhaiset korot, suomalaisten yritysten esteettömän pääsyn maailman suurimmalle yhteismarkkina-alueelle ja koko Euroopan laajuiset opiskelu- ja työntekomahdollisuudet. Muun muassa. EU-jäsenmaksuille saamme siis vastiketta, mutta kansallisille maataloustuille enme. Viimeksi mainituista kannattaa siis luopua.
Vierailija kirjoitti:
Laitan vielä tähän kun on epäselvää monille; nykyään ei jaeta sisarosuuksia. Eli sisarukset eivät saa mitään ellei sitten luopujat itse halua lahjoittaa muile lapsille jotain. Aikanaan kun myyjä kuolee, kaikki lapset perii vanhempansa kuten kuuluukin. Myös se tilan OSTANUT.
Ja syytingistä. Meillä on paperilla sovittu että syytinkioikeutta ei voi siirtää muille, sitä ei voi myydä ja se päättyy siihen että surumielinen kuolee tai muuttaa muualle esim palvelutaloon. Se syytinkioikeus ei siis periydy esim sisaruksille.
Tämä oli hyvä tarkennus, koska selvästikin keskustellaan jostain todella vanhasta ajasta.
Toisekseen sukupolvenvaihdos taas koskee TOIMIVIA maatiloja, ei maatilan pihapiirejä ym taloja maalla. Jos myy talon maalla halvalla niin se on sitten ihan oma moka, johon verottaja puuttuu lahjaveron kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.914094
Kaupan päälle mummo? Syytinki voi olla pahimmillaan tilakaupan jarru ja kiusaamisen väline.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Valitsen mieluummin junttien ongelmat, siellä kaupungissa kun ahdistutaan ja masennutaan pienissä hirviöhintaisissa kopperoissa ja kuseskellaan vesistöt pilalle lääke- ja hormonijäämillä. Se on elämää se.
Kyllä se karjatilallisen elämä on sananmukaisesti samaa paskaa joka päivä, aamulla ja illalla. Ei ihme, että mielenterveysongelmia ja uupumista on maatiloilla paljon.
Lapset on koulutettu hyviin ammatteihin ja elämä on muutakin kuin lannanhajua ja raatamista.
Oma äitini varoitti aikanaan kahdesta asiasta - älä hanki nk. yksinäistä lasta, äläkä mene maanviljelijän kanssa naimisiin. Hän oli kokenut, mitä on tulla miniäksi tilalle, joka on isännän omistama, jossa palkkaa on se, mitä mies suostuu antamaan ja jossa ei ole Vilinä vapaata tai lomaa.
Mikä onnenpäivä, kun ensimmäinen kansaneläke ilmestyi tilille. Ihan omaa rahaa!
Ei me nykyajan emännät tuollaiseen suostuta. Älä nyt pidä meitä tyhminä. Itse olen mieheni tilalla töissä kuukausipalkalla ja muutenkin uskalletaan käyttää niitä yhdessä tienattuja rahoja yhteiseen hyvään. En ottanut typerää, vallanhaluista miestä. Ja lomaa todellakin pidetään.
Niinpä ja maanviljely ei myöskään sulje pois koulutusta. Itse olen akateeminen Helsingin yliopiston kasvatti.
Anna, kun arvaan: maatalous-metsätieteellisestä :-D
Väärä arvaus tällä kertaa 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Ja näiden junttien tuottamaa ruokaa sinäkin syöt.
Vaikka ostaisi ulkomaista, joku juntti sekin on tuottanut.
Mutta ulkomaiset elintarvikkeet ovat parempia ja halvempia eivätkä minun verorahoillani tuotettuja. Vertaapa vaikka suomalaista loppuunlypsetyn kantturan ”pihviä” ja australialaista pihvikarjan entrecôtea, niin huomaat eron. Tai mitä tahansa mauttomia kotimaisia kasviksia ja ulkomaisia vastaavia, joissa on kypsyyttä ja makua ja hinta murto-osan suomalaisten tuotoksista.
Eikö yhtään hävetä elää sukupolvesta toiseen toisten ihmisten työllään tienaamilla rahoilla? Eikö olisi kiva elättää itsensä ihan oikeasti niin, että ei tarvitsisi yhteiskunnan tukia elääkseen?
Espanjalaiset tomaatit ovat EU-varoilla tuotettuja ja ne on poiminut Afrikkalainen kausityövoima. Australian tuotteet on tuettu australialaisille verodollareilla.
Suomen maataloudentukijärjestelmä on kehitetty sen vuoksi, että elintarviketeollisuus saisi halpaa raaka-ainetta ja kuluttajat halpaa ruokaa. Sen vuoksi valtio määrää, että tuottajien on myytävä alle tuotantohintojen viljelemänsä tuotteet. Tuella kompensoidaan ruoan alihintaan kuten tehdään jokaisessa kehittyneessä maassa by the way.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Ja näiden junttien tuottamaa ruokaa sinäkin syöt.
Vaikka ostaisi ulkomaista, joku juntti sekin on tuottanut.
Mutta ulkomaiset elintarvikkeet ovat parempia ja halvempia eivätkä minun verorahoillani tuotettuja. Vertaapa vaikka suomalaista loppuunlypsetyn kantturan ”pihviä” ja australialaista pihvikarjan entrecôtea, niin huomaat eron. Tai mitä tahansa mauttomia kotimaisia kasviksia ja ulkomaisia vastaavia, joissa on kypsyyttä ja makua ja hinta murto-osan suomalaisten tuotoksista.
Eikö yhtään hävetä elää sukupolvesta toiseen toisten ihmisten työllään tienaamilla rahoilla? Eikö olisi kiva elättää itsensä ihan oikeasti niin, että ei tarvitsisi yhteiskunnan tukia elääkseen?
Oletko jotenkin onnistunut keplottelemaan itsesi ulkopuolelle Suomen eu-maksuista? Sinä kustannat Eu n alueella tuotettua ruokaa kuten minäkin. Kysypä kuinka moni viljelijä kannatti aikanaan Eu n liittymistä? Kyllä se himo oli ihan muualla. Systeemi on sama Euroopassa kuin täällä. Ehkä kannattaisi harkita muuttoa sinne pihvilihan ääreen?
Onko argumenttisi siis se, että koska maksamme EU-tukia, niin sen vuoksi pitää maksaa myös kansallisia tukia? Aika huono argumentti. Maksurasitushan kannattaa minimoida eikä maksimoida niin, että maksetaan vain yhdet tuet eikä tuplia. Lopetetaan siis kansallinen tuki, jolloin selviämme pelkkien EU-tukien maksulla.
Mitään hyötyä kansallisesta tuesta ei ole, koska muista EU-maista tuotavat elintarvikkeet ovat halvempia kuin täällä tuotetut.
Muistan kyllä hyvin, kuinka raivokkaasti viljelijöt vastustivat EU:hun liittymistä. Minulla ei ole yhtään mitään EU:ta vastaan. Se on tuonut meille valikoimiin halvemmat ja laadukkaammat ulkomaiset elintarvikkeet, alhaiset korot, suomalaisten yritysten esteettömän pääsyn maailman suurimmalle yhteismarkkina-alueelle ja koko Euroopan laajuiset opiskelu- ja työntekomahdollisuudet. Muun muassa. EU-jäsenmaksuille saamme siis vastiketta, mutta kansallisille maataloustuille enme. Viimeksi mainituista kannattaa siis luopua.
Totta kai hinta on tuotteelle alempi jos lämpimässä ilmanalaan pystyy korjaamaan 2 tai 3 satoa Suomen yhden sadon sijaan. Suomen ilmastokin on ilmeisesti viljelijän syytä😂😂😂
Yle aarensata saattaapa vielä löytyä dokkari elinolosuhteista espanjalaisella tomaattifarmilla. Siinä sinulle eettistä ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tämä syytinki-asia myös näin kaupunkilaisen näkökulmasta. Aloin lukea tätä ketjua koska omatkin juuret ovat pienestä maalaiskaupungista ja kerran olin hyvin ihastunut nuoreen maatalon isäntään ja haaveilin maatalon emännän roolista. No ei siitä sen enempää, se on jo ihan toinen tarina. Tuli mieleeni eräs tuntemani vanha isäntä, nykyisin lähemmäs 90v, jolla oli syytinki poikansa taloudessa. Nyt kuulin että pojanpoika oli ottanut ohjat käsiin, tarina ei vaan kertonut oliko syytinkisopimus vai ilman. Periytyykö nuorelle parille myös tämä vanha isäntä elatuksineen ilman syytinkisopimusta ja jos on syytinki niin saavatko he kaksi sukupolvea entisiä isäntiä elätettäväksi? Ensimmäinen isäntä oli leskimies, toinen eronnut. Talossahan voi olla useita ylimääräisiä ihmisiä ruokapöydässä jos näin on. Anteeksi jos jotakuta loukkaa käyttämäni sana ylimääräisiä, sukuahan sitä ollaan. Itse elelisin kuitenkin mieluiten ihan ydinperheen kanssa. En siis itse ole mikään syytinkien kannattaja mutta ymmärrän senkin jos/kun se vaikuttaa paljon tilan hankintahintaan.
Ja kiitos kaikille maanviljelijöille ja karjanhoitajille, teette arvokasta työtä!
Onhan se työ arvokasta ainakin siinä mielessä, että maksaa muille ihmisille eli veronmaksajille todella paljon, ja tuloksena kaikkien tukien jälkeenkin on maailman kalleimmat elintarvikkeet. Laatu sen sijaan on sellaista, että se kelpaa vain suomalaisille ja venäläisille. Länsimaiden markkinoilta suomalaiset elintarvikkeet on naurettu kerta toisensa jälkeen ulos :-D
Kerro minulle yksi kehittynyt valtio missä ei ole maatalouden tukijärjestelmää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Ja näiden junttien tuottamaa ruokaa sinäkin syöt.
Vaikka ostaisi ulkomaista, joku juntti sekin on tuottanut.
Mutta ulkomaiset elintarvikkeet ovat parempia ja halvempia eivätkä minun verorahoillani tuotettuja. Vertaapa vaikka suomalaista loppuunlypsetyn kantturan ”pihviä” ja australialaista pihvikarjan entrecôtea, niin huomaat eron. Tai mitä tahansa mauttomia kotimaisia kasviksia ja ulkomaisia vastaavia, joissa on kypsyyttä ja makua ja hinta murto-osan suomalaisten tuotoksista.
Eikö yhtään hävetä elää sukupolvesta toiseen toisten ihmisten työllään tienaamilla rahoilla? Eikö olisi kiva elättää itsensä ihan oikeasti niin, että ei tarvitsisi yhteiskunnan tukia elääkseen?
Espanjalaiset tomaatit ovat EU-varoilla tuotettuja ja ne on poiminut Afrikkalainen kausityövoima. Australian tuotteet on tuettu australialaisille verodollareilla.
Suomen maataloudentukijärjestelmä on kehitetty sen vuoksi, että elintarviketeollisuus saisi halpaa raaka-ainetta ja kuluttajat halpaa ruokaa. Sen vuoksi valtio määrää, että tuottajien on myytävä alle tuotantohintojen viljelemänsä tuotteet. Tuella kompensoidaan ruoan alihintaan kuten tehdään jokaisessa kehittyneessä maassa by the way.
No jos Suomen maataloustukijärjestelmä on kehitetty sen vuoksi, että saataisiin halpaa raaka-ainetta ja ruokaa, niin miksi sitä ei saada, vaan ruoka on paljon kalliimpaa kuin ulkomainen? Veronmaksajat maksavat siis tyhjästä, kun vastinetta halvan ruoan muodossa ei tuille saada.
Eikä valtio määrää viljelijää myymään yhtään mitään yhtään millään hinnalla. Maataloustuotteiden hintasäännöstely loppui Suomen liittyessä EU:hun eli jo neljännesvuosisata sitten. Valtio ei ole siis määrännyt hintoja enää pitkään aikaan. Tuottaja saa myydä tuotteensa tasan sillä hinnalla, minkä pystyy niille neuvottelemaan. Miksi levität väärää tietoa?
Ja minulle sopii oikein hyvin, että australialaisten ym. tuotteiden hintaa on subventoitu sikäläisten veronmaksajien varoilla. Ei se ole mikään argumentti sen puolesta, että meidän pitäisi tehdä samoin. Jos näet jonkun toisen repivän satasen setelin, riennätkö itse tekemään samoin?
Keskitytään siis hyötymään toisten maiden veronmaksajien kustantamista halvoista elintarvikkeista, lopetetaan täysin tarpeettomat omat maataloustuet ja säästetään rahaa.
Syytinkiläinen ei surumielinen. Saattaahan olla toki sitäkin...