Lue keskustelun säännöt.
Lasten hankinta nollasi työnantajien silmissä ammattiosaamiseni
18.05.2020 |
Olin työelämästä pois yhteensä neljä vuotta. Tänä aikana sain kaksi lasta ja suoritin ylemmän amk-tutkinnon. Minulla oli ennen tätä taukoa useampi vuosi oman alan työkokemusta ja hyvä palkka.
Kun aloin valmistumisen jälkeen hakea töitä, niin työnantajien suhtautuminen minuun muuttui. Haastattelussa alettiin kysellä lapsista. Sain uuden työpaikan omalta alalta, mutta siinä palkka on pienempi kuin vuosia sitten valmistuessani.
Onko tämä miten yleistä, että työnantajien silmissä lasten hankinta nollaa täysin aiemman työkokemuksen, vaikka olisi kotona ollessaan pitänyt ammattitaitoaan yllä opiskelemalla?
Kommentit (307)
Ei mun mielestä ole mitään eroa sillä, onko pois työelämästä työttömyyden vai lasten saannin takia. Osaaminen vanhentuu molemmissa. Vaikka olet kouluttautunut, niin koulussa opitaan vain pieni osa töissä tarvittavista taidoista ja oman kokemuksen mukaan koulut tulevat aina jossain määrin jälkijunassa työelämään nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mielestä ole mitään eroa sillä, onko pois työelämästä työttömyyden vai lasten saannin takia. Osaaminen vanhentuu molemmissa. Vaikka olet kouluttautunut, niin koulussa opitaan vain pieni osa töissä tarvittavista taidoista ja oman kokemuksen mukaan koulut tulevat aina jossain määrin jälkijunassa työelämään nähden.
Tajuatko ettei joka alalla osaaminen vanhene hetkessä? Aika monella alalla työ säilyy melko samanlaisena pitkiäkin ajanjaksoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Ymmärrän työnantajia, sulla kumminkin 4v aukko työhistoriassa. En sano että se olisi oikein, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vastavalmistuneen miehen tai 4v kotona olleen ja kahden pienen lapsen äidin välillä niin varsin helposti ottaisin sen vastavalmistuneen.
Sama. Varsinkin kun olen itse istunut siellä rekrytoijan penkillä kuuntelemassa mamman selityksiä siitä, miten omien lasten hoitaminen kotona on opettanut organisointikykyä ja multitaskaamista.
Kaikkihan me tiedämme että multitaskaaminen on tehottomuutta ja jos organisointikyky on ollut alunperin noin huono, että ihan omien kahden lapsen hoitaminen sitä kehittää, se on tuskin nytkään kovin korkealla tasolla.
Mutta joo, neljän vuoden aukko työhistoriassa on aika paha juttu. Ihan sama työnantajan kannalta johtuuko se työttömyydestä vai lasten tekemisestä.
Silti työnantajat jaksavat maukua työntekijäpulaa. Ei tunnu olevan, kun lailliset äitiysvapaat pilaavat työntekijän koko loppuelämän ajaksi. Aloittaja ei kertonut ikäänsä, mutta vaikka hän olisi nelikymppinen, niin hänellä on silti 30 vuotta työelämää jäljellä. Aika iso hinta tuli lapsista maksettavaksi. Lasten hankkiminen on naisille riski, joten olen ilolla seurannut syntyvyyden alenemista. Työnantajat taputtavat pieniä karvaisia käsiään, kun enää ei ole huolta työntekijöiden poissaoloista lasten vuoksi.
Olen kolmikymppinen, joten työelämää on vielä pitkään jäljellä. Kai lasten syntymän jälkeistä huonoa urakehitystä myös hävetään. Ei tästä oikein ole mukava tuttujen kanssa puhua, että lasten syntymän jälkeen tulotaso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka teki opintojakin edistääkseen työllistymistään.
Sinulla on siis 40 vuotta työelämää vielä jäljellä. En ymmärrä suomalaisia työnantajia ja työnantajaliittoja. Kaikkia ruoskitaan töihin, työttömiä uhkaillaan tukien menetyksillä ja tehdään kaikenlaisia aktiivimalleja. Ainoa este tässä on työnantajat, joille ei kelpaa mikään. Jatkuvasti ulistaan julkisuudessa työntekijäpulaa, mutta heille ei kelpaa kukaan. Voi sitä päivää, kun työntekijäpula joskus tulee ihan oikeasti. Siinäpä yrittävät hattu kourassa anella, josko ketään kiinnostaisi.
Sinulla lapset kasvavat ja uusia työpaikkoja tulee. Kyllä sinä vielä löydät paremman työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mielestä ole mitään eroa sillä, onko pois työelämästä työttömyyden vai lasten saannin takia. Osaaminen vanhentuu molemmissa. Vaikka olet kouluttautunut, niin koulussa opitaan vain pieni osa töissä tarvittavista taidoista ja oman kokemuksen mukaan koulut tulevat aina jossain määrin jälkijunassa työelämään nähden.
Miten aiot pitää itse huolen siitä, että sinulle ei tule töistä poissaoloja? Autokolari tai syöpä saa aikaan vuodenkin sairasloman, siinähän sinun osaaminen menee vanhaksi ja olet ansainnut potkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun mielestä ole mitään eroa sillä, onko pois työelämästä työttömyyden vai lasten saannin takia. Osaaminen vanhentuu molemmissa. Vaikka olet kouluttautunut, niin koulussa opitaan vain pieni osa töissä tarvittavista taidoista ja oman kokemuksen mukaan koulut tulevat aina jossain määrin jälkijunassa työelämään nähden.
Tajuatko ettei joka alalla osaaminen vanhene hetkessä? Aika monella alalla työ säilyy melko samanlaisena pitkiäkin ajanjaksoja.
Vastaavia vaikutuksia uraan ei vaikuta olleen kollegoille, jotka ovat pelkkien opintojen takia olleet työstä pois vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Ymmärrän työnantajia, sulla kumminkin 4v aukko työhistoriassa. En sano että se olisi oikein, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vastavalmistuneen miehen tai 4v kotona olleen ja kahden pienen lapsen äidin välillä niin varsin helposti ottaisin sen vastavalmistuneen.
Sama. Varsinkin kun olen itse istunut siellä rekrytoijan penkillä kuuntelemassa mamman selityksiä siitä, miten omien lasten hoitaminen kotona on opettanut organisointikykyä ja multitaskaamista.
Kaikkihan me tiedämme että multitaskaaminen on tehottomuutta ja jos organisointikyky on ollut alunperin noin huono, että ihan omien kahden lapsen hoitaminen sitä kehittää, se on tuskin nytkään kovin korkealla tasolla.
Mutta joo, neljän vuoden aukko työhistoriassa on aika paha juttu. Ihan sama työnantajan kannalta johtuuko se työttömyydestä vai lasten tekemisestä.
Silti työnantajat jaksavat maukua työntekijäpulaa. Ei tunnu olevan, kun lailliset äitiysvapaat pilaavat työntekijän koko loppuelämän ajaksi. Aloittaja ei kertonut ikäänsä, mutta vaikka hän olisi nelikymppinen, niin hänellä on silti 30 vuotta työelämää jäljellä. Aika iso hinta tuli lapsista maksettavaksi. Lasten hankkiminen on naisille riski, joten olen ilolla seurannut syntyvyyden alenemista. Työnantajat taputtavat pieniä karvaisia käsiään, kun enää ei ole huolta työntekijöiden poissaoloista lasten vuoksi.
Olen kolmikymppinen, joten työelämää on vielä pitkään jäljellä. Kai lasten syntymän jälkeistä huonoa urakehitystä myös hävetään. Ei tästä oikein ole mukava tuttujen kanssa puhua, että lasten syntymän jälkeen tulotaso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka teki opintojakin edistääkseen työllistymistään.
Sinulla on siis 40 vuotta työelämää vielä jäljellä. En ymmärrä suomalaisia työnantajia ja työnantajaliittoja. Kaikkia ruoskitaan töihin, työttömiä uhkaillaan tukien menetyksillä ja tehdään kaikenlaisia aktiivimalleja. Ainoa este tässä on työnantajat, joille ei kelpaa mikään. Jatkuvasti ulistaan julkisuudessa työntekijäpulaa, mutta heille ei kelpaa kukaan. Voi sitä päivää, kun työntekijäpula joskus tulee ihan oikeasti. Siinäpä yrittävät hattu kourassa anella, josko ketään kiinnostaisi.
Sinulla lapset kasvavat ja uusia työpaikkoja tulee. Kyllä sinä vielä löydät paremman työpaikan.
Kiitos, arvostan näitä sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Ymmärrän työnantajia, sulla kumminkin 4v aukko työhistoriassa. En sano että se olisi oikein, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vastavalmistuneen miehen tai 4v kotona olleen ja kahden pienen lapsen äidin välillä niin varsin helposti ottaisin sen vastavalmistuneen.
Sama. Varsinkin kun olen itse istunut siellä rekrytoijan penkillä kuuntelemassa mamman selityksiä siitä, miten omien lasten hoitaminen kotona on opettanut organisointikykyä ja multitaskaamista.
Kaikkihan me tiedämme että multitaskaaminen on tehottomuutta ja jos organisointikyky on ollut alunperin noin huono, että ihan omien kahden lapsen hoitaminen sitä kehittää, se on tuskin nytkään kovin korkealla tasolla.
Mutta joo, neljän vuoden aukko työhistoriassa on aika paha juttu. Ihan sama työnantajan kannalta johtuuko se työttömyydestä vai lasten tekemisestä.
Silti työnantajat jaksavat maukua työntekijäpulaa. Ei tunnu olevan, kun lailliset äitiysvapaat pilaavat työntekijän koko loppuelämän ajaksi. Aloittaja ei kertonut ikäänsä, mutta vaikka hän olisi nelikymppinen, niin hänellä on silti 30 vuotta työelämää jäljellä. Aika iso hinta tuli lapsista maksettavaksi. Lasten hankkiminen on naisille riski, joten olen ilolla seurannut syntyvyyden alenemista. Työnantajat taputtavat pieniä karvaisia käsiään, kun enää ei ole huolta työntekijöiden poissaoloista lasten vuoksi.
Olen kolmikymppinen, joten työelämää on vielä pitkään jäljellä. Kai lasten syntymän jälkeistä huonoa urakehitystä myös hävetään. Ei tästä oikein ole mukava tuttujen kanssa puhua, että lasten syntymän jälkeen tulotaso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka teki opintojakin edistääkseen työllistymistään.
Jatkossa puhun tästä suoraan. Turha hävetä jotain sellaista, mikä ei johdu omasta toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Vierailija kirjoitti:
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Missä sanottiin, että neljä vuotta on ollut yhtenäinen aika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne ajattelevat ettei ole sama asia lukea kirjasta alaan liittyviä asioita kuin oikeasti käytännössä tehdä työtä. Ja varsinkin pienyrityksille on tässä maassa käytännössä mahdotonta palkata nainen joka on vielä siinä iässä että saattaisi tehdä lisää lapsia. Moni yritys on kaatunut työntekijöiden äitiyslomiin kun ei vaan ole varaa maksaa. Tähän pitäisi valtion tasolla jotenkin keksiä ratkaisu. Siksi isommat firmat tämän kannalta parempia. Sielläkin kuitenkin varmasti monesti ajatus, että äiti on sitten aina hoitamassa lapsia kun ovat kipeinä ja valitettavasti äitien joukossa on myös niitä jotka käyttävät tätä hyödykseen ja ovat lapsen jokaisesta pikkuyskäisystä kotona ja tällä tavoin pilaavat myös niiden äitien maineen jotka jäävät kotiin vain kun lapsi on oikeasti sairaana. Ja ihan kokemuksesta sanon tämän. Omassa lähipiirissä on kaksi äitiä jotka eivät ole töihin paluun jälkeen olleet varmasti yhtään täyttä viikkoa töissä. Aina on joku lapsista "kipeänä" eli ei ole edes kuumetta mutta aina somessa/yksityisviesteissä sama selitys: "en halua ottaa mitään riskejä lapsen kohdalla" mikä siis oikeasti tarkoittaa että haluaa ylimääräisen vapaapäivän käytännössä terveen lapsen kanssa joka jaksaa leikkiä itsekseen omia leikkejään tai katsella telkkaria. Ihan oikeasti ärsyttää kun itse olen todella harvoin lapsen sairauden takia poissa ja meillä on miehen työ sellainen että voi pääsääntöisesti hoitaa vaikka sitten illalla kun minä olen tullut töistä kotiin mutta silti on muutaman kerran haastattelussa tuntunut että enkö tule saamaan tätä paikkaa koska on pienet lapset ja työnantajalla selvästi kokemusta äideistä jotka jäävät todella pienestä kotiin lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Minä sain kaksi lasta tuona aikana. En ole tehnyt osa-aikatyötä, sillä sellaisia paikkoja ei omalla alalla oikeastaan ole. Myös puolison vaihtelevista työajoista johtuenuollainen järjestely olisi käytännössä johtanut hyvin lasten viemiseen vuoropäiväkotiin, jos olisin tehnyt jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Minä sain kaksi lasta tuona aikana. En ole tehnyt osa-aikatyötä, sillä sellaisia paikkoja ei omalla alalla oikeastaan ole. Myös puolison vaihtelevista työajoista johtuenuollainen järjestely olisi käytännössä johtanut hyvin lasten viemiseen vuoropäiväkotiin, jos olisin tehnyt jotain muuta.
Ajattelin, että myös työnantajan näkökulmasta on helpompaa, jos poissaolo työelämästä on yhtenäinen ajanjakso, eikä niin että on hetken töissä, sitten poissa hetken opintojen takia, sitten hetken töissä, sitten taas lasten takia, sitten töissä, sitten taas opiskelemassa... Mutta en tiedä oliko se sitten kuitenkaan niin. Ilmeisesti ihannetyöntekijän elämään ei mahdu muuta kuin se työ.
Minusta tuo kuulostaa hieman erikoiselta. Toki täytyy sanoa, että mielestäni 4 vuotta täysin poissa työelämästä kuulostaa tosi pitkältä ajalta. Itse en taloudellisesti varmaan edes pystyisi olemaan noin pitkää aikaa poissa töistä enkä haluaisi - yhtäjaksoisesti. Ainoa syy, miksi olisin poissa työelämästä noin kauan voisi olla se, että opiskelisin sellaisessa koulussa, joka vaatii lähiopetusta.
Tulin raskaaksi juuri, kun aloitin uudessa työssä. Itse pelkäsin, että tämäpä on nolo tilanne. Työnantaja suhtautui täysin päinvastoin. He onnittelivat ilouutisesta. Esimieheni vieläpä aikoo ehdottaa minulle ylennystä siitäkin huolimatta, että olen äitiyslomalla - ja kaiken lisäksi koeajalla. Oma työnantajani ei siis suhtaudu ollenkaan väheksyvästi siihen, että minusta tulee äiti. Toisenlaisiakin kokemuksia toki on mm. työhaastatteluista.
Mitä tulee lapsen sairastumiseen, sovimme miehen kanssa varmastikin tapauskohtaisesti, jääkö meistä jompikumpi hoitamaan lasta vai kutsummeko isovanhemman hoitamaan vai palkkaammeko hoitajan. Teemme molemmat asiantuntijatyötä, jota voi hyvin tehdä etänä, joten asia ei ole ollenkaan niin, että minun pitäisi äitinä jäädä kotiin. Kaiken lisäksi minä olen ainakin toistaiseksi korkeammassa asemassa ja minulla on myöskin korkeampi palkka kuin miehelläni.
Opiskelemalla lisää voi yleensä varmistaa sen, että pysyy palkkakehityksessä mukana eikä jää työttömäksi tai joudu tekemään työtä, joka ei vastaa koulutusta. Tosi ikävä kuulla, että sinulle ap ei ole vielä löytynyt sopivaa työtä. Uskoisin kuitenkin, että jos ensin teet työtä, joka ei ihan vastaa koulutustasi, voit saada myöhemmin jonkin paremman paikan, kunhan ensin pääset takaisin työelämän makuun ja saat työnantajat unohtamaan "cv-aukon". Onnea ja menestystä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
UPM:llä johtajistoon ja ytimeen ei ole koskaan kuulunut pienten lasten äitejä.Kertoo yhtiöstä paljon, mikä on asenne. Alfa-äijät jyrää!! 😂😆
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa hieman erikoiselta. Toki täytyy sanoa, että mielestäni 4 vuotta täysin poissa työelämästä kuulostaa tosi pitkältä ajalta. Itse en taloudellisesti varmaan edes pystyisi olemaan noin pitkää aikaa poissa töistä enkä haluaisi - yhtäjaksoisesti. Ainoa syy, miksi olisin poissa työelämästä noin kauan voisi olla se, että opiskelisin sellaisessa koulussa, joka vaatii lähiopetusta.
Tulin raskaaksi juuri, kun aloitin uudessa työssä. Itse pelkäsin, että tämäpä on nolo tilanne. Työnantaja suhtautui täysin päinvastoin. He onnittelivat ilouutisesta. Esimieheni vieläpä aikoo ehdottaa minulle ylennystä siitäkin huolimatta, että olen äitiyslomalla - ja kaiken lisäksi koeajalla. Oma työnantajani ei siis suhtaudu ollenkaan väheksyvästi siihen, että minusta tulee äiti. Toisenlaisiakin kokemuksia toki on mm. työhaastatteluista.
Mitä tulee lapsen sairastumiseen, sovimme miehen kanssa varmastikin tapauskohtaisesti, jääkö meistä jompikumpi hoitamaan lasta vai kutsummeko isovanhemman hoitamaan vai palkkaammeko hoitajan. Teemme molemmat asiantuntijatyötä, jota voi hyvin tehdä etänä, joten asia ei ole ollenkaan niin, että minun pitäisi äitinä jäädä kotiin. Kaiken lisäksi minä olen ainakin toistaiseksi korkeammassa asemassa ja minulla on myöskin korkeampi palkka kuin miehelläni.
Opiskelemalla lisää voi yleensä varmistaa sen, että pysyy palkkakehityksessä mukana eikä jää työttömäksi tai joudu tekemään työtä, joka ei vastaa koulutusta. Tosi ikävä kuulla, että sinulle ap ei ole vielä löytynyt sopivaa työtä. Uskoisin kuitenkin, että jos ensin teet työtä, joka ei ihan vastaa koulutustasi, voit saada myöhemmin jonkin paremman paikan, kunhan ensin pääset takaisin työelämän makuun ja saat työnantajat unohtamaan "cv-aukon". Onnea ja menestystä! :)
Kiitos. Tuo on hieno suhtautuminen työnantajalta raskauteen. Itse olen vain todella pettynyt oman alani työnantajiin. Näin jälkikäteen miesvaltaiselle alalle suuntaaminen uralla ei tunnu fiksulta jutulta.
Osakestrategi kirjoitti:
UPM:llä johtajistoon ja ytimeen ei ole koskaan kuulunut pienten lasten äitejä.Kertoo yhtiöstä paljon, mikä on asenne. Alfa-äijät jyrää!! 😂😆
Masentavaa. Onkohan siellä edes mitään kampanjoita tasa-arvon edistämiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Minä sain kaksi lasta tuona aikana. En ole tehnyt osa-aikatyötä, sillä sellaisia paikkoja ei omalla alalla oikeastaan ole. Myös puolison vaihtelevista työajoista johtuenuollainen järjestely olisi käytännössä johtanut hyvin lasten viemiseen vuoropäiväkotiin, jos olisin tehnyt jotain muuta.
Ajattelin, että myös työnantajan näkökulmasta on helpompaa, jos poissaolo työelämästä on yhtenäinen ajanjakso, eikä niin että on hetken töissä, sitten poissa hetken opintojen takia, sitten hetken töissä, sitten taas lasten takia, sitten töissä, sitten taas opiskelemassa... Mutta en tiedä oliko se sitten kuitenkaan niin. Ilmeisesti ihannetyöntekijän elämään ei mahdu muuta kuin se työ.
Etkö siis oikeasti tajunnut, että jos uran haluaa, elämään ei juuri muuta mahdu kuin se työ? SIKSI miehet luo parempaa uraa kuin naiset: miehet tajuaa, että jos tahtoo uran, on pakko keskittyä siihen. Siksi ne ei pidä isyysvapaita ja niiden vaimot hoitavat sairaat lapset. Koska jos tahtoo uran, on siihen keskityttävä.
Ei urheilukisoissakaan pääse palkintopalleille, jos välillä vähän urheilee, sitten touhuilee muutamia vuosia jotain muuta ja sitten taas vähän urheilee, pitäen välipäiviä aina kun koira aivastaa... Ei se vaan mene niin.
Ymmärtäkää nyt rakkaat kanssasisaret, että tässä maailmassa EI voi saada kaikkea. Ei voi olla perhettä jossa on kaksi uraohjusta ja lapsia. Ei se vaan toimi niin, koska menestyvä ura vaatii ihan oikeasti panostusta.
Aina näissä "yhyy, epäreilua naisille" -jutuissa naisilta usein pääsee unohtumaan miten paljon esim. ylitöitä ne urallaan menestyneet miehet ovat tehneet -siinä missä nainen lähtee hakemaan lapsia tarhasta. Jos tahtoo sen uran, on otettava sellainen puoliso joka suostuu ne lapset puolestasi hoitamaan. Näin se menee.
Joten naiset, jos tahdotte uran, ottakaa mies joka suostuu olemaan tossun alla. Älkää menkö sinne itse.
Itse tein sen valinnan että en tahdo uraa enkä perhettä vaan elämän.
Ap tuo on normaalia. Tein itse lapset vanhempana ja olin jo pidemmällä urallani. Olen kaksi kertaa tippunut johtoryhmästä äitiysloman aikana. Olivat sitä mieltä että jos lapsen tekee niin silloin johtoryhmästä tiphtaa.
Molemmilla kerroilla kyllä ennenpitkää (parin vuoden sisällä) kiipesin samalle asematasolle uudestaan.
Onko Suomessa oikeasti noin luutuneet asenteet mitä tämä ketju antaa ymmärtää vai onko tänne vain eksynyt joukko vanhan polven lapsi/naisvihamielisiä harppuja? Onneksi täällä muualla Pohjoismaissa arvostetaan enemmän perheen perustamista, se on arvokas panos yhteiskunnalle. Ketä varten te äitiysvapaita halveksivat painatte sitä duunianne ja pidätte yhteiskuntaa pystyssä jos mitään tulevia polvia ei tulisi ja yhteiskunta ei jatkuisi?
Mikä on poliittinen kantasi? Kyllä minusta sukupuolisyrjinnän vähentämiseen työmarkkinoilla olisi syytä käyttää paukkuja, jotta ihmisillä perhe-elämä toimisi paremmin.