Lue keskustelun säännöt.
Lasten hankinta nollasi työnantajien silmissä ammattiosaamiseni
18.05.2020 |
Olin työelämästä pois yhteensä neljä vuotta. Tänä aikana sain kaksi lasta ja suoritin ylemmän amk-tutkinnon. Minulla oli ennen tätä taukoa useampi vuosi oman alan työkokemusta ja hyvä palkka.
Kun aloin valmistumisen jälkeen hakea töitä, niin työnantajien suhtautuminen minuun muuttui. Haastattelussa alettiin kysellä lapsista. Sain uuden työpaikan omalta alalta, mutta siinä palkka on pienempi kuin vuosia sitten valmistuessani.
Onko tämä miten yleistä, että työnantajien silmissä lasten hankinta nollaa täysin aiemman työkokemuksen, vaikka olisi kotona ollessaan pitänyt ammattitaitoaan yllä opiskelemalla?
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä itsekin pelkään. En saa muuta kuin pätkää, koska lapset on tekemättä, mutta epäilen, että muuta ei ole tarjolla sittenkään, kun lapset on tehty.
Toivon kovasti, että sinulla on parempi onni matkassa. Henkilökohtaisesti itse olen todella pettynyt siihen miten naisia työmarkkinoilla yhä kohdellaan.
Hankkisin tästäkin huolimatta lapset, jos olisin tämän tiennyt etukäteen. Mahdollisesti olisin kuitenkin asettunut perheineni asumaan johonkin toiseen maahan, jos olisin etukäteen tajunnut työmarkkinoiden Suomessa kohtelevan perheellisiä naisia tavalla. Muutto työn perässä muualle on nykyään usein mielessä.
Mikä saa alapeukuttamaan tätä? Juurihan tässä on sivukaupalla perusteltu ettei tilanteeni ole millään tavalla ongelmallinen. Mikä ongelma sitten olisi siinä, että jatkossa maksaisin veroni jonnekin muualle?
Se, kun typerästi luulet suomen olevan huono lapsiperheille. Muuta vaan muualle, ja maksa alkaen 1000e per lapsi per kuukausi päivähoidosta, ja huolehdi lapsen kouluruokailusta kesken työpäiväsi kun koulu ei ruokaa tarjoa. Muista samalla että lapset ei saa liikkua yksin kouluun, kaikki harrastustoiminta on maksullista, ja lapsen sairastaessa palkkaa ei makseta. Eli lol, jos luulet tilanteesi parantuvan muuttamalla, suomi on lapsiperheiden onnela!
Ja mikä saa sinut muuten luulemaan, että muualla maailmassa asiat olisivat paremmin ja että Suomi olisi ainoa maa maailmassa, jossa yritykset ajattelevat näin? Jo Euroopassa on monia maita, joissa naiset tekevät puolipäivätöitä tai osa-aikaista viikkoa. Onnea matkaan, tulet sitä tarvitsemaan.
Olet melko yksinkertainen jos kuvittelet, että muuttaisin johonkin vielä takaperoisempaan maahan täältä edistyksellisemmän sijasta. Ruotsiin muuttaminen kiinnostaa minua. Ehkä jossain vaiheessa lähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Kirjoitin lapsuusiän astma, mikä yleensä häipyy oireettomaksi teini-iässä. Aikuisena se voi pompata esiin vaikka flunssan yhteydessä. Siinä voi mennä tovi ennen kuin sopiva lääkitys löytyy. Hapenpuutteesta kärsivällä kärsii myös ajatustoiminta, joten ei siinä vaativaa ajatustyötä tehdä. Teillekö ei palkata liikuntavammaisia? Eikö pyörätuolilla pääse sisälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
No kysytään näin, oletko mielestäsi ammatillisesti samalla viivalla sellaisten kanssa, joilla on neljä vuotta oikeaa työkokemusta noista tehtävistä?
Jos olet, sun pitää osata perustella tämä sille työnantajalle siinä työhaastattelussa.
Kyllä olen, koska minulla on paljon enemmän kuin neljä vuotta oman alani työkokemusta.
Nyt jäi vastauksessaSi sanomatta se tärkein ja mitä tässä oikein kysyttiin - miten perustelet sen työhaastattelussa?
Säästän kyseisen puheen työhaastatteluun. En edelleenkään halua täällä tulla tunnistetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Kirjoitin lapsuusiän astma, mikä yleensä häipyy oireettomaksi teini-iässä. Aikuisena se voi pompata esiin vaikka flunssan yhteydessä. Siinä voi mennä tovi ennen kuin sopiva lääkitys löytyy. Hapenpuutteesta kärsivällä kärsii myös ajatustoiminta, joten ei siinä vaativaa ajatustyötä tehdä. Teillekö ei palkata liikuntavammaisia? Eikö pyörätuolilla pääse sisälle?
No ei palkata liikuntavammaisia. Työ on osittain sen verran liikkuvaa ja sen tyylistä, että työnteko olisi aika mahdotonta ja haastavaa esimerkiksi pyörätuolin kanssa. Jos joku auto-onnettomuuteen joutusi, niin silloin jotain muutoksia täytyisi tehdä, mutta miksi ihmeessä ehdoin tahdoin sellaiseen ryhtyisimme? Samoin nuo muut krooniset taudit sun muut: jokaiselle voi jotain tulla, mutta tieten tahtoen emme sellaiseen ryhdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Minä sain kaksi lasta tuona aikana. En ole tehnyt osa-aikatyötä, sillä sellaisia paikkoja ei omalla alalla oikeastaan ole. Myös puolison vaihtelevista työajoista johtuenuollainen järjestely olisi käytännössä johtanut hyvin lasten viemiseen vuoropäiväkotiin, jos olisin tehnyt jotain muuta.
Ajattelin, että myös työnantajan näkökulmasta on helpompaa, jos poissaolo työelämästä on yhtenäinen ajanjakso, eikä niin että on hetken töissä, sitten poissa hetken opintojen takia, sitten hetken töissä, sitten taas lasten takia, sitten töissä, sitten taas opiskelemassa... Mutta en tiedä oliko se sitten kuitenkaan niin. Ilmeisesti ihannetyöntekijän elämään ei mahdu muuta kuin se työ.
Etkö siis oikeasti tajunnut, että jos uran haluaa, elämään ei juuri muuta mahdu kuin se työ? SIKSI miehet luo parempaa uraa kuin naiset: miehet tajuaa, että jos tahtoo uran, on pakko keskittyä siihen. Siksi ne ei pidä isyysvapaita ja niiden vaimot hoitavat sairaat lapset. Koska jos tahtoo uran, on siihen keskityttävä.
Ei urheilukisoissakaan pääse palkintopalleille, jos välillä vähän urheilee, sitten touhuilee muutamia vuosia jotain muuta ja sitten taas vähän urheilee, pitäen välipäiviä aina kun koira aivastaa... Ei se vaan mene niin.
Ymmärtäkää nyt rakkaat kanssasisaret, että tässä maailmassa EI voi saada kaikkea. Ei voi olla perhettä jossa on kaksi uraohjusta ja lapsia. Ei se vaan toimi niin, koska menestyvä ura vaatii ihan oikeasti panostusta.
Aina näissä "yhyy, epäreilua naisille" -jutuissa naisilta usein pääsee unohtumaan miten paljon esim. ylitöitä ne urallaan menestyneet miehet ovat tehneet -siinä missä nainen lähtee hakemaan lapsia tarhasta. Jos tahtoo sen uran, on otettava sellainen puoliso joka suostuu ne lapset puolestasi hoitamaan. Näin se menee.
Joten naiset, jos tahdotte uran, ottakaa mies joka suostuu olemaan tossun alla. Älkää menkö sinne itse.
Itse tein sen valinnan että en tahdo uraa enkä perhettä vaan elämän.
Sellainen perhe on oikein mahdollinen missä on lapsia (vieläpä useampi) ja yksi uraohjus ja toinen vanhempi sitten enemmän hoitaa lapsia. Se uraohjus voi olla myös nainen.
T. Johtaja useamman tuhannen ihmisen organisaatiossa, ja on lapsia. Näetkö, onnistuin vaikka oli lapsia? Ja kyllä, minäkin valitsin elämän.Miten olisi perhe, jossa molemmat vanhemmat hoitavat lapsia ja tekevät töitä? Olisi sekä kummallakin tuloja että läheiset suhteet lapsiin? Olisiko ihan hassu ajatus?
Olisi ihana ajatus mutta ei toimi. Ymmärtäisit sen jos olisit itse johtaja.
Luuletko että tämä ketju käsittelee ainoastaan johtajiksi haluavien ihmisten kohtelua työelämässä?
Ja nimenomaan ison firman johtajaksi? Koska kyllä pikkufirman johtajalla tai ison firman keskijohdossa voi ihmisillä olla ihan elämäkin. Sama juttu jos haluaa edetä asiantuntijauralla. Ei kaikilla hyväpalkkaisilla alansa huipuilla ole edes alaisen alaista, maailmassa kun on aika paljon muitakin töitä kuin ihmisten johtaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä, jos sen lapsien olemassaolo ei olisikaan seikka, joka estää töihin palkkaamisen? Mitä, jos se onkin niin yksinkertainen asia kuin kemia? Hyvä CV, vaikka on lapsia ja neljän vuoden aukko työelämässä, mutta huh huh, mikä tyyppi. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä, jos sen lapsien olemassaolo ei olisikaan seikka, joka estää töihin palkkaamisen? Mitä, jos se onkin niin yksinkertainen asia kuin kemia? Hyvä CV, vaikka on lapsia ja neljän vuoden aukko työelämässä, mutta huh huh, mikä tyyppi. Ei kiitos.
Eli naiset vain ovat miehiä hankalampia tyyppejä ja siksi miehiä helpommin päätyvät pienipalkkaisiin pätkätöihin miesten porskuttaessa urallaan eteenpäin? Ihme juttu, etteivät ammattiliitot näitä tutkimustuloksia julkistaessaan totea mikä todellinen ongelma naisilla on. Eihän se nyt syrjintä voi olla, ei sentään! Kyllä ihmisessä on oltava jotain vikaa, jos ei pärjää... 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Aikamoinen oraakkeli olet! Harva näkee etukäteen mitä ihmisille on elämässä edessään ja miten fyysinen tai psyykkinen terveys kaiken sen kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Aikamoinen oraakkeli olet! Harva näkee etukäteen mitä ihmisille on elämässä edessään ja miten fyysinen tai psyykkinen terveys kaiken sen kestää.
No kyllä sen nyt aika hyvin näkee ensimmäisen vuoden aikana, varsinkin tuon psyykkisen puolen. Toki ihmiset voivat yllättäen sairastua, mutta ehdoin tahdoin sellaista ei palkata. Ja yleensä nämä yllättäät sairastumiset ovat muutenkin sellaisia, jotka vaativat pidemmän poissaolon ja sijaisen. Ja edelleenkin, asenne on kaikkein tärkein. Kotona pystyy hyvin tekemään pakolliset työt flunssassa tai ottamaan buranaa ja hoitamaan tietyt hommat.
Vastaavasti tämä tarkoittaa sitä, että minun tai muiden ei tarvitse meillä paikkailla muiden hommia ja esimerkiksi lomat ja vapaat jokainen saa siihen mihin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Kirjoitin lapsuusiän astma, mikä yleensä häipyy oireettomaksi teini-iässä. Aikuisena se voi pompata esiin vaikka flunssan yhteydessä. Siinä voi mennä tovi ennen kuin sopiva lääkitys löytyy. Hapenpuutteesta kärsivällä kärsii myös ajatustoiminta, joten ei siinä vaativaa ajatustyötä tehdä. Teillekö ei palkata liikuntavammaisia? Eikö pyörätuolilla pääse sisälle?
No ei palkata liikuntavammaisia. Työ on osittain sen verran liikkuvaa ja sen tyylistä, että työnteko olisi aika mahdotonta ja haastavaa esimerkiksi pyörätuolin kanssa. Jos joku auto-onnettomuuteen joutusi, niin silloin jotain muutoksia täytyisi tehdä, mutta miksi ihmeessä ehdoin tahdoin sellaiseen ryhtyisimme? Samoin nuo muut krooniset taudit sun muut: jokaiselle voi jotain tulla, mutta tieten tahtoen emme sellaiseen ryhdy.
Miten sinä tunnistat työpaikkakiipijät, jotka ovat vähän aikaa jossain ja koko ajan etsivät parempaa työtä? Onko jotenkin parempi, että työntekijä häipyy vuoden kuluttua verrattuna siihen, että hän jää äitiyslomalle?
Naiset ja varsinkin äidit ovat yhteiskunnan riippakivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Aikamoinen oraakkeli olet! Harva näkee etukäteen mitä ihmisille on elämässä edessään ja miten fyysinen tai psyykkinen terveys kaiken sen kestää.
No kyllä sen nyt aika hyvin näkee ensimmäisen vuoden aikana, varsinkin tuon psyykkisen puolen. Toki ihmiset voivat yllättäen sairastua, mutta ehdoin tahdoin sellaista ei palkata. Ja yleensä nämä yllättäät sairastumiset ovat muutenkin sellaisia, jotka vaativat pidemmän poissaolon ja sijaisen. Ja edelleenkin, asenne on kaikkein tärkein. Kotona pystyy hyvin tekemään pakolliset työt flunssassa tai ottamaan buranaa ja hoitamaan tietyt hommat.
Vastaavasti tämä tarkoittaa sitä, että minun tai muiden ei tarvitse meillä paikkailla muiden hommia ja esimerkiksi lomat ja vapaat jokainen saa siihen mihin haluaa.
Koeaika ei kestä missään vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ja varsinkin äidit ovat yhteiskunnan riippakivi.
Kaduttaako oma syntymä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Aikamoinen oraakkeli olet! Harva näkee etukäteen mitä ihmisille on elämässä edessään ja miten fyysinen tai psyykkinen terveys kaiken sen kestää.
No kyllä sen nyt aika hyvin näkee ensimmäisen vuoden aikana, varsinkin tuon psyykkisen puolen. Toki ihmiset voivat yllättäen sairastua, mutta ehdoin tahdoin sellaista ei palkata. Ja yleensä nämä yllättäät sairastumiset ovat muutenkin sellaisia, jotka vaativat pidemmän poissaolon ja sijaisen. Ja edelleenkin, asenne on kaikkein tärkein. Kotona pystyy hyvin tekemään pakolliset työt flunssassa tai ottamaan buranaa ja hoitamaan tietyt hommat.
Vastaavasti tämä tarkoittaa sitä, että minun tai muiden ei tarvitse meillä paikkailla muiden hommia ja esimerkiksi lomat ja vapaat jokainen saa siihen mihin haluaa.Koeaika ei kestä missään vuotta.
No ei kai koeajasta ollut mitään puhetta? Aika moni tulee ensin määräaikaiseen hommaan (hankkeeseen) ja sitä kautta pysyvään työsuhteeseen. Ne, jotka palkataan suoraan toistaiseksi voimassaoleviin, niin tarkistetaan kyllä taustat ja suosittelijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ja varsinkin äidit ovat yhteiskunnan riippakivi.
Kaduttaako oma syntymä?
Äitiään taitaa kaduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Kirjoitin lapsuusiän astma, mikä yleensä häipyy oireettomaksi teini-iässä. Aikuisena se voi pompata esiin vaikka flunssan yhteydessä. Siinä voi mennä tovi ennen kuin sopiva lääkitys löytyy. Hapenpuutteesta kärsivällä kärsii myös ajatustoiminta, joten ei siinä vaativaa ajatustyötä tehdä. Teillekö ei palkata liikuntavammaisia? Eikö pyörätuolilla pääse sisälle?
No ei palkata liikuntavammaisia. Työ on osittain sen verran liikkuvaa ja sen tyylistä, että työnteko olisi aika mahdotonta ja haastavaa esimerkiksi pyörätuolin kanssa. Jos joku auto-onnettomuuteen joutusi, niin silloin jotain muutoksia täytyisi tehdä, mutta miksi ihmeessä ehdoin tahdoin sellaiseen ryhtyisimme? Samoin nuo muut krooniset taudit sun muut: jokaiselle voi jotain tulla, mutta tieten tahtoen emme sellaiseen ryhdy.
Miten sinä tunnistat työpaikkakiipijät, jotka ovat vähän aikaa jossain ja koko ajan etsivät parempaa työtä? Onko jotenkin parempi, että työntekijä häipyy vuoden kuluttua verrattuna siihen, että hän jää äitiyslomalle?
No ei äitiysloma mikään suuri ongelma ole, pidempään poissaoloon on kuitenkin aika helppo saada tuuraaja ja harva äitiyslomalle jää ihan yllättäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Aikamoinen oraakkeli olet! Harva näkee etukäteen mitä ihmisille on elämässä edessään ja miten fyysinen tai psyykkinen terveys kaiken sen kestää.
No kyllä sen nyt aika hyvin näkee ensimmäisen vuoden aikana, varsinkin tuon psyykkisen puolen. Toki ihmiset voivat yllättäen sairastua, mutta ehdoin tahdoin sellaista ei palkata. Ja yleensä nämä yllättäät sairastumiset ovat muutenkin sellaisia, jotka vaativat pidemmän poissaolon ja sijaisen. Ja edelleenkin, asenne on kaikkein tärkein. Kotona pystyy hyvin tekemään pakolliset työt flunssassa tai ottamaan buranaa ja hoitamaan tietyt hommat.
Vastaavasti tämä tarkoittaa sitä, että minun tai muiden ei tarvitse meillä paikkailla muiden hommia ja esimerkiksi lomat ja vapaat jokainen saa siihen mihin haluaa.Koeaika ei kestä missään vuotta.
No ei kai koeajasta ollut mitään puhetta? Aika moni tulee ensin määräaikaiseen hommaan (hankkeeseen) ja sitä kautta pysyvään työsuhteeseen. Ne, jotka palkataan suoraan toistaiseksi voimassaoleviin, niin tarkistetaan kyllä taustat ja suosittelijat.
Aika hurjaa, että teillä ei työntekijöille saa sattua mitään työtä häiritsevää 40 vuoteen. Sinun on paras näyttää hyvää esimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Aikamoinen oraakkeli olet! Harva näkee etukäteen mitä ihmisille on elämässä edessään ja miten fyysinen tai psyykkinen terveys kaiken sen kestää.
No kyllä sen nyt aika hyvin näkee ensimmäisen vuoden aikana, varsinkin tuon psyykkisen puolen. Toki ihmiset voivat yllättäen sairastua, mutta ehdoin tahdoin sellaista ei palkata. Ja yleensä nämä yllättäät sairastumiset ovat muutenkin sellaisia, jotka vaativat pidemmän poissaolon ja sijaisen. Ja edelleenkin, asenne on kaikkein tärkein. Kotona pystyy hyvin tekemään pakolliset työt flunssassa tai ottamaan buranaa ja hoitamaan tietyt hommat.
Vastaavasti tämä tarkoittaa sitä, että minun tai muiden ei tarvitse meillä paikkailla muiden hommia ja esimerkiksi lomat ja vapaat jokainen saa siihen mihin haluaa.Koeaika ei kestä missään vuotta.
No ei kai koeajasta ollut mitään puhetta? Aika moni tulee ensin määräaikaiseen hommaan (hankkeeseen) ja sitä kautta pysyvään työsuhteeseen. Ne, jotka palkataan suoraan toistaiseksi voimassaoleviin, niin tarkistetaan kyllä taustat ja suosittelijat.
Aika hurjaa, että teillä ei työntekijöille saa sattua mitään työtä häiritsevää 40 vuoteen. Sinun on paras näyttää hyvää esimerkkiä.
Joillekin tämä näyttää olevan hirveän vaikea ymmärtää. Meillä ei edes vuosittain tule tilannetta, jossa työkaverin tai hänen lastensa poissaoloa pitäisi tuurata. Ihmisillä on lapsille hyvät tukiverkot ja ylipäätään sen verran terveelliset ja järkevät elintavat, että ovat flunssassa sen normaalit pari päivää vuodessa. Ja silloinkin porukalla on sen verran korkea työmoraali, että pakolliset hommat saavat hoidettua kotona tai buranan voimalla. Sen kerran viidessä vuodessa, kun joku on auto-onnettomuudessa (ei onneksi ole tapahtunut), niin ihan hyvin pystyy joustamaan, kun tilanne ei ole viikoittaista.
Tämä toki tarkoittaa sitä, että viikonloppuisin ei tarvitse sijaisia soitella tai jäädä oman päivän jälkeen työkaverin töitä hoitamaan. Lomat ja vapaat saa myös silloin, kun haluaa, kun ei tarvitse miettiä pystyykö jessejemina sen hommat hoitamaan. Tätä meillä työntekijät ja minä sen verran arvostavat, etteivät näistä eduista ihan ehdoin tahdoin halua luopua.
Tämä voi toki jollekin lähihoitajalle olla hieman vaikea ymmärtää, jos oma puhelin soi jatkuvasti sijaispyyntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..
Aikamoinen oraakkeli olet! Harva näkee etukäteen mitä ihmisille on elämässä edessään ja miten fyysinen tai psyykkinen terveys kaiken sen kestää.
No kyllä sen nyt aika hyvin näkee ensimmäisen vuoden aikana, varsinkin tuon psyykkisen puolen. Toki ihmiset voivat yllättäen sairastua, mutta ehdoin tahdoin sellaista ei palkata. Ja yleensä nämä yllättäät sairastumiset ovat muutenkin sellaisia, jotka vaativat pidemmän poissaolon ja sijaisen. Ja edelleenkin, asenne on kaikkein tärkein. Kotona pystyy hyvin tekemään pakolliset työt flunssassa tai ottamaan buranaa ja hoitamaan tietyt hommat.
Vastaavasti tämä tarkoittaa sitä, että minun tai muiden ei tarvitse meillä paikkailla muiden hommia ja esimerkiksi lomat ja vapaat jokainen saa siihen mihin haluaa.Koeaika ei kestä missään vuotta.
No ei kai koeajasta ollut mitään puhetta? Aika moni tulee ensin määräaikaiseen hommaan (hankkeeseen) ja sitä kautta pysyvään työsuhteeseen. Ne, jotka palkataan suoraan toistaiseksi voimassaoleviin, niin tarkistetaan kyllä taustat ja suosittelijat.
Aika hurjaa, että teillä ei työntekijöille saa sattua mitään työtä häiritsevää 40 vuoteen. Sinun on paras näyttää hyvää esimerkkiä.
Joillekin tämä näyttää olevan hirveän vaikea ymmärtää. Meillä ei edes vuosittain tule tilannetta, jossa työkaverin tai hänen lastensa poissaoloa pitäisi tuurata. Ihmisillä on lapsille hyvät tukiverkot ja ylipäätään sen verran terveelliset ja järkevät elintavat, että ovat flunssassa sen normaalit pari päivää vuodessa. Ja silloinkin porukalla on sen verran korkea työmoraali, että pakolliset hommat saavat hoidettua kotona tai buranan voimalla. Sen kerran viidessä vuodessa, kun joku on auto-onnettomuudessa (ei onneksi ole tapahtunut), niin ihan hyvin pystyy joustamaan, kun tilanne ei ole viikoittaista.
Tämä toki tarkoittaa sitä, että viikonloppuisin ei tarvitse sijaisia soitella tai jäädä oman päivän jälkeen työkaverin töitä hoitamaan. Lomat ja vapaat saa myös silloin, kun haluaa, kun ei tarvitse miettiä pystyykö jessejemina sen hommat hoitamaan. Tätä meillä työntekijät ja minä sen verran arvostavat, etteivät näistä eduista ihan ehdoin tahdoin halua luopua.
Tämä voi toki jollekin lähihoitajalle olla hieman vaikea ymmärtää, jos oma puhelin soi jatkuvasti sijaispyyntöjä.
Minkä palkkatason työstä nyt puhutaan? Firman matalin ja korkein palkka kokoaikaisesta työstä?
Itse palkkaan henkilöitä, jotka saavat työnsä tehtyä. Astma harvoin haittaa töitä niin, ettei niitä kotona pystyisi tekemään tarvittaessa. Ja ei, en myöskään palkkaa henkilöitä, joilla on jokin työtä haittaava krooninen vamma, tai mikä pahempaa, asennevamma..