Lue keskustelun säännöt.
Lasten hankinta nollasi työnantajien silmissä ammattiosaamiseni
18.05.2020 |
Olin työelämästä pois yhteensä neljä vuotta. Tänä aikana sain kaksi lasta ja suoritin ylemmän amk-tutkinnon. Minulla oli ennen tätä taukoa useampi vuosi oman alan työkokemusta ja hyvä palkka.
Kun aloin valmistumisen jälkeen hakea töitä, niin työnantajien suhtautuminen minuun muuttui. Haastattelussa alettiin kysellä lapsista. Sain uuden työpaikan omalta alalta, mutta siinä palkka on pienempi kuin vuosia sitten valmistuessani.
Onko tämä miten yleistä, että työnantajien silmissä lasten hankinta nollaa täysin aiemman työkokemuksen, vaikka olisi kotona ollessaan pitänyt ammattitaitoaan yllä opiskelemalla?
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Onko Suomessa oikeasti noin luutuneet asenteet mitä tämä ketju antaa ymmärtää vai onko tänne vain eksynyt joukko vanhan polven lapsi/naisvihamielisiä harppuja? Onneksi täällä muualla Pohjoismaissa arvostetaan enemmän perheen perustamista, se on arvokas panos yhteiskunnalle. Ketä varten te äitiysvapaita halveksivat painatte sitä duunianne ja pidätte yhteiskuntaa pystyssä jos mitään tulevia polvia ei tulisi ja yhteiskunta ei jatkuisi?
Valitettavasti tällaisia asenteita on Suomessa paljon. Ei mikään ihme, että ihmiset eroavat, jos elämä menee näin hankalaksi. Työnantajan pitää ymmärtää, että työ on vain osa elämää, ei elämän ainoa tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tuo on normaalia. Tein itse lapset vanhempana ja olin jo pidemmällä urallani. Olen kaksi kertaa tippunut johtoryhmästä äitiysloman aikana. Olivat sitä mieltä että jos lapsen tekee niin silloin johtoryhmästä tiphtaa.
Molemmilla kerroilla kyllä ennenpitkää (parin vuoden sisällä) kiipesin samalle asematasolle uudestaan.
Pitikö sama myös johtoryhmän miehiin? Jäikö katkeruutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Minä sain kaksi lasta tuona aikana. En ole tehnyt osa-aikatyötä, sillä sellaisia paikkoja ei omalla alalla oikeastaan ole. Myös puolison vaihtelevista työajoista johtuenuollainen järjestely olisi käytännössä johtanut hyvin lasten viemiseen vuoropäiväkotiin, jos olisin tehnyt jotain muuta.
Ajattelin, että myös työnantajan näkökulmasta on helpompaa, jos poissaolo työelämästä on yhtenäinen ajanjakso, eikä niin että on hetken töissä, sitten poissa hetken opintojen takia, sitten hetken töissä, sitten taas lasten takia, sitten töissä, sitten taas opiskelemassa... Mutta en tiedä oliko se sitten kuitenkaan niin. Ilmeisesti ihannetyöntekijän elämään ei mahdu muuta kuin se työ.
Etkö siis oikeasti tajunnut, että jos uran haluaa, elämään ei juuri muuta mahdu kuin se työ? SIKSI miehet luo parempaa uraa kuin naiset: miehet tajuaa, että jos tahtoo uran, on pakko keskittyä siihen. Siksi ne ei pidä isyysvapaita ja niiden vaimot hoitavat sairaat lapset. Koska jos tahtoo uran, on siihen keskityttävä.
Ei urheilukisoissakaan pääse palkintopalleille, jos välillä vähän urheilee, sitten touhuilee muutamia vuosia jotain muuta ja sitten taas vähän urheilee, pitäen välipäiviä aina kun koira aivastaa... Ei se vaan mene niin.
Ymmärtäkää nyt rakkaat kanssasisaret, että tässä maailmassa EI voi saada kaikkea. Ei voi olla perhettä jossa on kaksi uraohjusta ja lapsia. Ei se vaan toimi niin, koska menestyvä ura vaatii ihan oikeasti panostusta.
Aina näissä "yhyy, epäreilua naisille" -jutuissa naisilta usein pääsee unohtumaan miten paljon esim. ylitöitä ne urallaan menestyneet miehet ovat tehneet -siinä missä nainen lähtee hakemaan lapsia tarhasta. Jos tahtoo sen uran, on otettava sellainen puoliso joka suostuu ne lapset puolestasi hoitamaan. Näin se menee.
Joten naiset, jos tahdotte uran, ottakaa mies joka suostuu olemaan tossun alla. Älkää menkö sinne itse.
Itse tein sen valinnan että en tahdo uraa enkä perhettä vaan elämän.
Suomessa se ura tarkoittaa usein sitä, että haluaisi kohtalaisen palkan työstään, ei se että pyrkii olemaan seuraava Wahlroos. Eivät kaikki miehet elä työlleen, mutta silti heillä usein ura etenee paremmin kuin naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Minä sain kaksi lasta tuona aikana. En ole tehnyt osa-aikatyötä, sillä sellaisia paikkoja ei omalla alalla oikeastaan ole. Myös puolison vaihtelevista työajoista johtuenuollainen järjestely olisi käytännössä johtanut hyvin lasten viemiseen vuoropäiväkotiin, jos olisin tehnyt jotain muuta.
Ajattelin, että myös työnantajan näkökulmasta on helpompaa, jos poissaolo työelämästä on yhtenäinen ajanjakso, eikä niin että on hetken töissä, sitten poissa hetken opintojen takia, sitten hetken töissä, sitten taas lasten takia, sitten töissä, sitten taas opiskelemassa... Mutta en tiedä oliko se sitten kuitenkaan niin. Ilmeisesti ihannetyöntekijän elämään ei mahdu muuta kuin se työ.
Etkö siis oikeasti tajunnut, että jos uran haluaa, elämään ei juuri muuta mahdu kuin se työ? SIKSI miehet luo parempaa uraa kuin naiset: miehet tajuaa, että jos tahtoo uran, on pakko keskittyä siihen. Siksi ne ei pidä isyysvapaita ja niiden vaimot hoitavat sairaat lapset. Koska jos tahtoo uran, on siihen keskityttävä.
Ei urheilukisoissakaan pääse palkintopalleille, jos välillä vähän urheilee, sitten touhuilee muutamia vuosia jotain muuta ja sitten taas vähän urheilee, pitäen välipäiviä aina kun koira aivastaa... Ei se vaan mene niin.
Ymmärtäkää nyt rakkaat kanssasisaret, että tässä maailmassa EI voi saada kaikkea. Ei voi olla perhettä jossa on kaksi uraohjusta ja lapsia. Ei se vaan toimi niin, koska menestyvä ura vaatii ihan oikeasti panostusta.
Aina näissä "yhyy, epäreilua naisille" -jutuissa naisilta usein pääsee unohtumaan miten paljon esim. ylitöitä ne urallaan menestyneet miehet ovat tehneet -siinä missä nainen lähtee hakemaan lapsia tarhasta. Jos tahtoo sen uran, on otettava sellainen puoliso joka suostuu ne lapset puolestasi hoitamaan. Näin se menee.
Joten naiset, jos tahdotte uran, ottakaa mies joka suostuu olemaan tossun alla. Älkää menkö sinne itse.
Itse tein sen valinnan että en tahdo uraa enkä perhettä vaan elämän.
Sellainen perhe on oikein mahdollinen missä on lapsia (vieläpä useampi) ja yksi uraohjus ja toinen vanhempi sitten enemmän hoitaa lapsia. Se uraohjus voi olla myös nainen.
T. Johtaja useamman tuhannen ihmisen organisaatiossa, ja on lapsia. Näetkö, onnistuin vaikka oli lapsia? Ja kyllä, minäkin valitsin elämän.
Vierailija kirjoitti:
Osakestrategi kirjoitti:
UPM:llä johtajistoon ja ytimeen ei ole koskaan kuulunut pienten lasten äitejä.Kertoo yhtiöstä paljon, mikä on asenne. Alfa-äijät jyrää!! 😂😆
Masentavaa. Onkohan siellä edes mitään kampanjoita tasa-arvon edistämiseksi?
Ei ole, eikä näköpiirissäkään. 50-60 vuotiaita äijiä, eivätkä ole henkilöjohtajia. Julma-Jussi ja Nalle johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Minä sain kaksi lasta tuona aikana. En ole tehnyt osa-aikatyötä, sillä sellaisia paikkoja ei omalla alalla oikeastaan ole. Myös puolison vaihtelevista työajoista johtuenuollainen järjestely olisi käytännössä johtanut hyvin lasten viemiseen vuoropäiväkotiin, jos olisin tehnyt jotain muuta.
Ajattelin, että myös työnantajan näkökulmasta on helpompaa, jos poissaolo työelämästä on yhtenäinen ajanjakso, eikä niin että on hetken töissä, sitten poissa hetken opintojen takia, sitten hetken töissä, sitten taas lasten takia, sitten töissä, sitten taas opiskelemassa... Mutta en tiedä oliko se sitten kuitenkaan niin. Ilmeisesti ihannetyöntekijän elämään ei mahdu muuta kuin se työ.
Etkö siis oikeasti tajunnut, että jos uran haluaa, elämään ei juuri muuta mahdu kuin se työ? SIKSI miehet luo parempaa uraa kuin naiset: miehet tajuaa, että jos tahtoo uran, on pakko keskittyä siihen. Siksi ne ei pidä isyysvapaita ja niiden vaimot hoitavat sairaat lapset. Koska jos tahtoo uran, on siihen keskityttävä.
Ei urheilukisoissakaan pääse palkintopalleille, jos välillä vähän urheilee, sitten touhuilee muutamia vuosia jotain muuta ja sitten taas vähän urheilee, pitäen välipäiviä aina kun koira aivastaa... Ei se vaan mene niin.
Ymmärtäkää nyt rakkaat kanssasisaret, että tässä maailmassa EI voi saada kaikkea. Ei voi olla perhettä jossa on kaksi uraohjusta ja lapsia. Ei se vaan toimi niin, koska menestyvä ura vaatii ihan oikeasti panostusta.
Aina näissä "yhyy, epäreilua naisille" -jutuissa naisilta usein pääsee unohtumaan miten paljon esim. ylitöitä ne urallaan menestyneet miehet ovat tehneet -siinä missä nainen lähtee hakemaan lapsia tarhasta. Jos tahtoo sen uran, on otettava sellainen puoliso joka suostuu ne lapset puolestasi hoitamaan. Näin se menee.
Joten naiset, jos tahdotte uran, ottakaa mies joka suostuu olemaan tossun alla. Älkää menkö sinne itse.
Itse tein sen valinnan että en tahdo uraa enkä perhettä vaan elämän.
Sellainen perhe on oikein mahdollinen missä on lapsia (vieläpä useampi) ja yksi uraohjus ja toinen vanhempi sitten enemmän hoitaa lapsia. Se uraohjus voi olla myös nainen.
T. Johtaja useamman tuhannen ihmisen organisaatiossa, ja on lapsia. Näetkö, onnistuin vaikka oli lapsia? Ja kyllä, minäkin valitsin elämän.
Miten olisi perhe, jossa molemmat vanhemmat hoitavat lapsia ja tekevät töitä? Olisi sekä kummallakin tuloja että läheiset suhteet lapsiin? Olisiko ihan hassu ajatus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tuo on normaalia. Tein itse lapset vanhempana ja olin jo pidemmällä urallani. Olen kaksi kertaa tippunut johtoryhmästä äitiysloman aikana. Olivat sitä mieltä että jos lapsen tekee niin silloin johtoryhmästä tiphtaa.
Molemmilla kerroilla kyllä ennenpitkää (parin vuoden sisällä) kiipesin samalle asematasolle uudestaan.
Pitikö sama myös johtoryhmän miehiin? Jäikö katkeruutta?
Ei, miehiä tuo ei tietenkään koske.
Kyllä mua hetken aina vatutti mutta päätin että näytän mistä kana pissii ja raivasin tieni takaisin.
Mulla on ollut ns johdon soppari joka on vähän erilainen (esim olen työaikalain ulkopuolella, toimenkuvaani voi muuttaa jne) joten ei näistä oikein voinut mitään issukkaa tehdä tai mihinkään valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Minä sain kaksi lasta tuona aikana. En ole tehnyt osa-aikatyötä, sillä sellaisia paikkoja ei omalla alalla oikeastaan ole. Myös puolison vaihtelevista työajoista johtuenuollainen järjestely olisi käytännössä johtanut hyvin lasten viemiseen vuoropäiväkotiin, jos olisin tehnyt jotain muuta.
Ajattelin, että myös työnantajan näkökulmasta on helpompaa, jos poissaolo työelämästä on yhtenäinen ajanjakso, eikä niin että on hetken töissä, sitten poissa hetken opintojen takia, sitten hetken töissä, sitten taas lasten takia, sitten töissä, sitten taas opiskelemassa... Mutta en tiedä oliko se sitten kuitenkaan niin. Ilmeisesti ihannetyöntekijän elämään ei mahdu muuta kuin se työ.
Etkö siis oikeasti tajunnut, että jos uran haluaa, elämään ei juuri muuta mahdu kuin se työ? SIKSI miehet luo parempaa uraa kuin naiset: miehet tajuaa, että jos tahtoo uran, on pakko keskittyä siihen. Siksi ne ei pidä isyysvapaita ja niiden vaimot hoitavat sairaat lapset. Koska jos tahtoo uran, on siihen keskityttävä.
Ei urheilukisoissakaan pääse palkintopalleille, jos välillä vähän urheilee, sitten touhuilee muutamia vuosia jotain muuta ja sitten taas vähän urheilee, pitäen välipäiviä aina kun koira aivastaa... Ei se vaan mene niin.
Ymmärtäkää nyt rakkaat kanssasisaret, että tässä maailmassa EI voi saada kaikkea. Ei voi olla perhettä jossa on kaksi uraohjusta ja lapsia. Ei se vaan toimi niin, koska menestyvä ura vaatii ihan oikeasti panostusta.
Aina näissä "yhyy, epäreilua naisille" -jutuissa naisilta usein pääsee unohtumaan miten paljon esim. ylitöitä ne urallaan menestyneet miehet ovat tehneet -siinä missä nainen lähtee hakemaan lapsia tarhasta. Jos tahtoo sen uran, on otettava sellainen puoliso joka suostuu ne lapset puolestasi hoitamaan. Näin se menee.
Joten naiset, jos tahdotte uran, ottakaa mies joka suostuu olemaan tossun alla. Älkää menkö sinne itse.
Itse tein sen valinnan että en tahdo uraa enkä perhettä vaan elämän.
Sellainen perhe on oikein mahdollinen missä on lapsia (vieläpä useampi) ja yksi uraohjus ja toinen vanhempi sitten enemmän hoitaa lapsia. Se uraohjus voi olla myös nainen.
T. Johtaja useamman tuhannen ihmisen organisaatiossa, ja on lapsia. Näetkö, onnistuin vaikka oli lapsia? Ja kyllä, minäkin valitsin elämän.Miten olisi perhe, jossa molemmat vanhemmat hoitavat lapsia ja tekevät töitä? Olisi sekä kummallakin tuloja että läheiset suhteet lapsiin? Olisiko ihan hassu ajatus?
Olisi ihana ajatus mutta ei toimi. Ymmärtäisit sen jos olisit itse johtaja.
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 4 vuotta pois töistä on pitkä aika, opinnot ei korvaa työnteon puutetta. Mä olin peräti 5 vuotta kuopuksen jälkeen osa-aikaisena, mutta vauva-ajasta lähtien tein kuitenkin koko ajan töitä. Muuten gappi muihin olisi kyllä jäänyt aika pitkäksi.
Minä sain kaksi lasta tuona aikana. En ole tehnyt osa-aikatyötä, sillä sellaisia paikkoja ei omalla alalla oikeastaan ole. Myös puolison vaihtelevista työajoista johtuenuollainen järjestely olisi käytännössä johtanut hyvin lasten viemiseen vuoropäiväkotiin, jos olisin tehnyt jotain muuta.
Ajattelin, että myös työnantajan näkökulmasta on helpompaa, jos poissaolo työelämästä on yhtenäinen ajanjakso, eikä niin että on hetken töissä, sitten poissa hetken opintojen takia, sitten hetken töissä, sitten taas lasten takia, sitten töissä, sitten taas opiskelemassa... Mutta en tiedä oliko se sitten kuitenkaan niin. Ilmeisesti ihannetyöntekijän elämään ei mahdu muuta kuin se työ.
Etkö siis oikeasti tajunnut, että jos uran haluaa, elämään ei juuri muuta mahdu kuin se työ? SIKSI miehet luo parempaa uraa kuin naiset: miehet tajuaa, että jos tahtoo uran, on pakko keskittyä siihen. Siksi ne ei pidä isyysvapaita ja niiden vaimot hoitavat sairaat lapset. Koska jos tahtoo uran, on siihen keskityttävä.
Ei urheilukisoissakaan pääse palkintopalleille, jos välillä vähän urheilee, sitten touhuilee muutamia vuosia jotain muuta ja sitten taas vähän urheilee, pitäen välipäiviä aina kun koira aivastaa... Ei se vaan mene niin.
Ymmärtäkää nyt rakkaat kanssasisaret, että tässä maailmassa EI voi saada kaikkea. Ei voi olla perhettä jossa on kaksi uraohjusta ja lapsia. Ei se vaan toimi niin, koska menestyvä ura vaatii ihan oikeasti panostusta.
Aina näissä "yhyy, epäreilua naisille" -jutuissa naisilta usein pääsee unohtumaan miten paljon esim. ylitöitä ne urallaan menestyneet miehet ovat tehneet -siinä missä nainen lähtee hakemaan lapsia tarhasta. Jos tahtoo sen uran, on otettava sellainen puoliso joka suostuu ne lapset puolestasi hoitamaan. Näin se menee.
Joten naiset, jos tahdotte uran, ottakaa mies joka suostuu olemaan tossun alla. Älkää menkö sinne itse.
Itse tein sen valinnan että en tahdo uraa enkä perhettä vaan elämän.
Sellainen perhe on oikein mahdollinen missä on lapsia (vieläpä useampi) ja yksi uraohjus ja toinen vanhempi sitten enemmän hoitaa lapsia. Se uraohjus voi olla myös nainen.
T. Johtaja useamman tuhannen ihmisen organisaatiossa, ja on lapsia. Näetkö, onnistuin vaikka oli lapsia? Ja kyllä, minäkin valitsin elämän.Miten olisi perhe, jossa molemmat vanhemmat hoitavat lapsia ja tekevät töitä? Olisi sekä kummallakin tuloja että läheiset suhteet lapsiin? Olisiko ihan hassu ajatus?
Olisi ihana ajatus mutta ei toimi. Ymmärtäisit sen jos olisit itse johtaja.
Luuletko että tämä ketju käsittelee ainoastaan johtajiksi haluavien ihmisten kohtelua työelämässä?
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Ymmärrät varmaan että yksinäisyys voi altistaa työntekijöitä mielenterveyden ongelmille? Se taas voi johtaa sairaslomiin. Monelle perhe on iso voimavara elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Kai sinä olet jostain urkkinut työnhakijoiden sairauskertomukset ettet vaan palkkaa vahingossa jotain kroonisesti sairasta? Aijai, jos työnhakijalla on ollut lapsuusiän astma, kamalaa.
Vittuako teette niitä lapsia. Täällä on muutenkin tarpeeks ihmisiä niin ei me tarvita lisää pentuja tuhoamaan maapalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittuako teette niitä lapsia. Täällä on muutenkin tarpeeks ihmisiä niin ei me tarvita lisää pentuja tuhoamaan maapalloa.
Ehkä siksi, että tässä maassa olisi sellaisia myös tulevaisuudessa ihmisiä, jotka voivat paremmin kuin sinä?
Itse en usko, että koskaan tullaan saavuttamaan 100 % tasa-arvoa. Syy on juuri, että raskaus ja lapset sitoo naisia kotiin tietyksi ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä itsekin pelkään. En saa muuta kuin pätkää, koska lapset on tekemättä, mutta epäilen, että muuta ei ole tarjolla sittenkään, kun lapset on tehty.
Toivon kovasti, että sinulla on parempi onni matkassa. Henkilökohtaisesti itse olen todella pettynyt siihen miten naisia työmarkkinoilla yhä kohdellaan.
Hankkisin tästäkin huolimatta lapset, jos olisin tämän tiennyt etukäteen. Mahdollisesti olisin kuitenkin asettunut perheineni asumaan johonkin toiseen maahan, jos olisin etukäteen tajunnut työmarkkinoiden Suomessa kohtelevan perheellisiä naisia tavalla. Muutto työn perässä muualle on nykyään usein mielessä.
Mikä saa alapeukuttamaan tätä? Juurihan tässä on sivukaupalla perusteltu ettei tilanteeni ole millään tavalla ongelmallinen. Mikä ongelma sitten olisi siinä, että jatkossa maksaisin veroni jonnekin muualle?
Se, kun typerästi luulet suomen olevan huono lapsiperheille. Muuta vaan muualle, ja maksa alkaen 1000e per lapsi per kuukausi päivähoidosta, ja huolehdi lapsen kouluruokailusta kesken työpäiväsi kun koulu ei ruokaa tarjoa. Muista samalla että lapset ei saa liikkua yksin kouluun, kaikki harrastustoiminta on maksullista, ja lapsen sairastaessa palkkaa ei makseta. Eli lol, jos luulet tilanteesi parantuvan muuttamalla, suomi on lapsiperheiden onnela!
Ja mikä saa sinut muuten luulemaan, että muualla maailmassa asiat olisivat paremmin ja että Suomi olisi ainoa maa maailmassa, jossa yritykset ajattelevat näin? Jo Euroopassa on monia maita, joissa naiset tekevät puolipäivätöitä tai osa-aikaista viikkoa. Onnea matkaan, tulet sitä tarvitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en usko, että koskaan tullaan saavuttamaan 100 % tasa-arvoa. Syy on juuri, että raskaus ja lapset sitoo naisia kotiin tietyksi ajaksi.
Jos lastenhankinnan rahalliset kustannukset tasataan kaikkien työnantajien kesken, niin ollaan jo pitkällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. aika inhimillistä tuo kai on. Jos joku työntekijöistä on poissa, joudun minä paikkaamaan ja pahimmassa tapauksessa muuttamaan viikonloppusuunnitelmiani. Tästä syystä rekrytoin mieluiten henkilöitä, joilla ei ole pieniä lapsia tai joilla on kunnon tukiverkot, että työt tulevat kuitenkin tehtyä.
Ymmärrät varmaan että yksinäisyys voi altistaa työntekijöitä mielenterveyden ongelmille? Se taas voi johtaa sairaslomiin. Monelle perhe on iso voimavara elämässä.
No meidän työ on kyllä sellainen, joka jo itsessään vaatii sosiaalisen henkilön. Ja toki valtaosalla on puolisot ja aika monella harrastukset ja muut. Toki niitä lapsiakin joillakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
No kysytään näin, oletko mielestäsi ammatillisesti samalla viivalla sellaisten kanssa, joilla on neljä vuotta oikeaa työkokemusta noista tehtävistä?
Jos olet, sun pitää osata perustella tämä sille työnantajalle siinä työhaastattelussa.
Kyllä olen, koska minulla on paljon enemmän kuin neljä vuotta oman alani työkokemusta.
Nyt jäi vastauksessaSi sanomatta se tärkein ja mitä tässä oikein kysyttiin - miten perustelet sen työhaastattelussa?
Elämän yksin työttömänä? Jätän mielelläni sen välistä.