Lue keskustelun säännöt.
Lasta ei saa kieltää, käskeä eikä rankaista. Onko muillakin tälläinen kasvatustyyli?
16.05.2020 |
Jos lapsi kiroilee pitää vain kertoa ettei se ole hyviin tapoihin kuuluvaa. Jos lyö toisia pitää kertoa että toiseen sattuu ja "näin kosketat kauniisti", silität esimerkiksi. Kun piirtelee seiniin kerrot että paperiin piirretään jne. Kun lapsi häiritsee muita ja huutaa vittua ja paskaa niin sanotaan vain "nyt on höpsöjä juttuja" Lasten ei kuulu kasvaa kieltojen ympäröimänä. Mitä mieltä?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me päiväkodissa kielletään ja sitten perustellaan. Olet keksinyt omasta päästäsi tuon nykylinjan.
Esim.
"Ei. Toisia ei saa lyödä, se käy kipeää. Toista kosketaan aina hellästi, näin. Nyt pyydetään anteeksi."
-päiväkodin täti
Ja sitten pakotetun anteeksipyynnön jälkeen lapsi menee ja lyö uudestaan, kun siitä lyömisestä ei muuta rangaistusta tullut kuin se anteeksipyydättäminen, eli lyömisen hyöty-haitta-suhde on selvästi plussan puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa ihan normaalilta kasvatustyyliltä. Lapselle opetetaan miten toimia oikein eikä huudeta ja raivota. Kieltäminen on joskus tarpeen, mutta aina on syytä selittää miksi kielletään ja mikä on oikea tapa toimia. Jos aikuinen koko ajan karjuu että "ei ei ei!" niin ei ne lapset kohta kuuntele ollenkaan, se huutaminen kannattaa säästää niihin tilanteisiin kun lapsi pitää oikeasti saada pysähtymään.
Mitä teet, jos lapsi ei tottele opetuksiasi? Opetat aina vaan lisää?
Se onkin hyvä kysymys. Kaksostutkimuksissa on todettu, että kasvatuksen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on todella marginaalinen, jos perheessä ovat asiat suunnilleen kunnossa. Oikeastaan ainoa asia, johon pystyt vaikuttamaan, on se että onko lapsi aikuisena väleissä kanssasi vai ei.
Vastasiko tämä kysymykseesi?
-eri.
No sittenhän se on ihan sama, että miten kasvattaa. Eli ihan riippumatta siitä, että sanoittaako vai antaako remmiä, niin lapsesta kasvaa samanlainen. Kaikki vuosituhansia jatkanut keskustelu parhaista kasvatustavoista on ollut turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa ihan normaalilta kasvatustyyliltä. Lapselle opetetaan miten toimia oikein eikä huudeta ja raivota. Kieltäminen on joskus tarpeen, mutta aina on syytä selittää miksi kielletään ja mikä on oikea tapa toimia. Jos aikuinen koko ajan karjuu että "ei ei ei!" niin ei ne lapset kohta kuuntele ollenkaan, se huutaminen kannattaa säästää niihin tilanteisiin kun lapsi pitää oikeasti saada pysähtymään.
Mitä teet, jos lapsi ei tottele opetuksiasi? Opetat aina vaan lisää?
Se onkin hyvä kysymys. Kaksostutkimuksissa on todettu, että kasvatuksen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on todella marginaalinen, jos perheessä ovat asiat suunnilleen kunnossa. Oikeastaan ainoa asia, johon pystyt vaikuttamaan, on se että onko lapsi aikuisena väleissä kanssasi vai ei.
Vastasiko tämä kysymykseesi?
-eri.
No sittenhän se on ihan sama, että miten kasvattaa. Eli ihan riippumatta siitä, että sanoittaako vai antaako remmiä, niin lapsesta kasvaa samanlainen. Kaikki vuosituhansia jatkanut keskustelu parhaista kasvatustavoista on ollut turhaa.
Kyllä. Jos et aiheuta lapselle traumoja, on samantekevää hänen menestyksensä kannalta, oletko keskusteleva vai autoritäärinen. Tosin jos olet kuspää, et myöhemmin näe hänestä kuin perävalot.
Remmi on tosin katsottu niin traumatisoivaksi, että se on nykyään kielletty laissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat sitten kivoja päiväkodissa.... saa sylkeä päin hoitajia ja kaikkea muuta kivaa. Eihän lasta kieltää saa....
T. Päikyn täti
Ihan sama meininki on päiväkodissa. Päiväkodit eivät voi tehdä mitään sellaista, mistä joku vanhempi saattaisi pöyristyä eli vaikka ottaa lapsensa pois tai soittaa iltapäivälehteen, joten kaikki vähänkin poliittisesti epäkorrektit kurinpitokeinot ovat päiväkodissa kiellettyjä. Vuonna 2020 tilanne on se, että hoitolapsia ei mm. saa mitenkään rangaista eikä edes pitää lapsesta kiinni jos lapsi vastustetlee.
Täällä varhaiskasvatuksen opettaja, joka ihmettelee keskustelua.
Kyllä me saamme tarvittaessa kantaa sylissä pois tilanteesta, ja tietysti jos lapsi on itselle tai muille vaaraksi niin pitää kiinnikin (niin kauan kuin on tarvis, mutta ei rankaisuna tietenkään). Todellakin sanomme ei. Aina välillä tulee muutamia perheitä, joissa selvästi rajat ja kieltäminen on vaikeaa, mutta täällä ne on pakko olla. Kuka päivähoidossa muka pysyisi edes hengissä, 21 lapsen ryhmissä, jos emme asettaisi selkeitä rajoja ja sääntöjä? Miettikää nyt itsekin. Eihän edes ruokailu onnistuisi, jos päiväkodeissa olisi tuollaista mitä luulette. Se että nykyään on tunnekasvatusta yms. ei todellakaan tarkoita, etteikö lapsille sanottaisi ei.
Ja ei ne vanhemmat sanele miten päiväkodissa toimitaan. Päiväkodissa ei ole resursseja toimia niin kuin vanhemmat haluavat. Enemmänhän se on nyt niin, että vanhemmat tyytyvät siihen mitä on tarjolla.
Vanhempien tulisi kyllä vaatia enemmän henkilökuntaa mielestäni, pitää enemmän ääntä ryhmäkokojen ym. suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa ihan normaalilta kasvatustyyliltä. Lapselle opetetaan miten toimia oikein eikä huudeta ja raivota. Kieltäminen on joskus tarpeen, mutta aina on syytä selittää miksi kielletään ja mikä on oikea tapa toimia. Jos aikuinen koko ajan karjuu että "ei ei ei!" niin ei ne lapset kohta kuuntele ollenkaan, se huutaminen kannattaa säästää niihin tilanteisiin kun lapsi pitää oikeasti saada pysähtymään.
Mitä teet, jos lapsi ei tottele opetuksiasi? Opetat aina vaan lisää?
Se onkin hyvä kysymys. Kaksostutkimuksissa on todettu, että kasvatuksen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on todella marginaalinen, jos perheessä ovat asiat suunnilleen kunnossa. Oikeastaan ainoa asia, johon pystyt vaikuttamaan, on se että onko lapsi aikuisena väleissä kanssasi vai ei.
Vastasiko tämä kysymykseesi?
-eri.
No sittenhän se on ihan sama, että miten kasvattaa. Eli ihan riippumatta siitä, että sanoittaako vai antaako remmiä, niin lapsesta kasvaa samanlainen. Kaikki vuosituhansia jatkanut keskustelu parhaista kasvatustavoista on ollut turhaa.
Kyllä. Jos et aiheuta lapselle traumoja, on samantekevää hänen menestyksensä kannalta, oletko keskusteleva vai autoritäärinen. Tosin jos olet kuspää, et myöhemmin näe hänestä kuin perävalot.
Remmi on tosin katsottu niin traumatisoivaksi, että se on nykyään kielletty laissa.
Miten remmi voi olla traumatisoiva, jos sen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on katsottu marginaaliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan vaan käytännön kokemus:
Serkun perhe tulee mummolaan kylään. Koko vierailun ajan huuto ja melu. Mummo aivan väsynyt. Sukulaiset eivät voi keskustella mitään, koska 2 kullannuppua vaatii huomiota ja alkaa huutaa jos aikuiset puhuu. Isä konttaa toisen kanssa lattialla koska lasta ei kielletä. Toinen lapsi juoksee ympyrää ja huutaa mutta ei voi kieltää.
Minun perheeni, 3 lasta tulee mummolaan. Aikuiset voivat keskustella. Lapset ovat osana ja mukana mutta eivät ainoat joita kuunnellaan. Lapsilleni sanotaan että ei saa huutaa, nyt aikuiset puhuvat. Ja välillä lapset kertovat juttujaan ja esittävät runon tai laulun mummolle. Mummo ei väsy. Kaikki saavat puheenvuoron. Mutta minulle on sanottu että pidämme kai liian tiukan kurin koska lapsemme käyttäytyvät. Nämä perheet ovat sitten ihan väsyneitä, enkä yhtään ihmettele kun lasten annetaan pyörittää mielensä mukaan.
Ja kaikilla vanhemmilla on korkeakoulutus ja työpaikat eikä juurikaan tukiverkkoja, eli samoilla lähtökohdilla ollaan liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me päiväkodissa kielletään ja sitten perustellaan. Olet keksinyt omasta päästäsi tuon nykylinjan.
Esim.
"Ei. Toisia ei saa lyödä, se käy kipeää. Toista kosketaan aina hellästi, näin. Nyt pyydetään anteeksi."
-päiväkodin täti
Ja sitten pakotetun anteeksipyynnön jälkeen lapsi menee ja lyö uudestaan, kun siitä lyömisestä ei muuta rangaistusta tullut kuin se anteeksipyydättäminen, eli lyömisen hyöty-haitta-suhde on selvästi plussan puolella.
Skenaariosi perustuu sellaiseen käsitykseen, että lapsi lähtökohtaisesti olisi laskelmoiva olento joka etsii vain omaa etuaan. Jos näin on, niin mikään kasvatuskeino ei pidemmän päälle auta, rangaistus kaikkein vähiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kyllä kurmotetaan ympäri kehoa vitsan kanssa niin kauan, että alkavat käytöstavat jäämään mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa ihan normaalilta kasvatustyyliltä. Lapselle opetetaan miten toimia oikein eikä huudeta ja raivota. Kieltäminen on joskus tarpeen, mutta aina on syytä selittää miksi kielletään ja mikä on oikea tapa toimia. Jos aikuinen koko ajan karjuu että "ei ei ei!" niin ei ne lapset kohta kuuntele ollenkaan, se huutaminen kannattaa säästää niihin tilanteisiin kun lapsi pitää oikeasti saada pysähtymään.
Mitä teet, jos lapsi ei tottele opetuksiasi? Opetat aina vaan lisää?
Se onkin hyvä kysymys. Kaksostutkimuksissa on todettu, että kasvatuksen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on todella marginaalinen, jos perheessä ovat asiat suunnilleen kunnossa. Oikeastaan ainoa asia, johon pystyt vaikuttamaan, on se että onko lapsi aikuisena väleissä kanssasi vai ei.
Vastasiko tämä kysymykseesi?
-eri.
No sittenhän se on ihan sama, että miten kasvattaa. Eli ihan riippumatta siitä, että sanoittaako vai antaako remmiä, niin lapsesta kasvaa samanlainen. Kaikki vuosituhansia jatkanut keskustelu parhaista kasvatustavoista on ollut turhaa.
Kyllä. Jos et aiheuta lapselle traumoja, on samantekevää hänen menestyksensä kannalta, oletko keskusteleva vai autoritäärinen. Tosin jos olet kuspää, et myöhemmin näe hänestä kuin perävalot.
Remmi on tosin katsottu niin traumatisoivaksi, että se on nykyään kielletty laissa.
Miten remmi voi olla traumatisoiva, jos sen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on katsottu marginaaliseksi?
Nyt syyllistyit kehäpäätelmään. Otahan uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me päiväkodissa kielletään ja sitten perustellaan. Olet keksinyt omasta päästäsi tuon nykylinjan.
Esim.
"Ei. Toisia ei saa lyödä, se käy kipeää. Toista kosketaan aina hellästi, näin. Nyt pyydetään anteeksi."
-päiväkodin täti
Ja sitten pakotetun anteeksipyynnön jälkeen lapsi menee ja lyö uudestaan, kun siitä lyömisestä ei muuta rangaistusta tullut kuin se anteeksipyydättäminen, eli lyömisen hyöty-haitta-suhde on selvästi plussan puolella.
Skenaariosi perustuu sellaiseen käsitykseen, että lapsi lähtökohtaisesti olisi laskelmoiva olento joka etsii vain omaa etuaan. Jos näin on, niin mikään kasvatuskeino ei pidemmän päälle auta, rangaistus kaikkein vähiten.
Onko lapsi sinusta siis tyhmä, kun ei osaa miettiä pienessä päässään, että millainen toiminta häntä hyödyttää ja millainen taas ei?
Vierailija kirjoitti:
No ihan vaan käytännön kokemus:
Serkun perhe tulee mummolaan kylään. Koko vierailun ajan huuto ja melu. Mummo aivan väsynyt. Sukulaiset eivät voi keskustella mitään, koska 2 kullannuppua vaatii huomiota ja alkaa huutaa jos aikuiset puhuu. Isä konttaa toisen kanssa lattialla koska lasta ei kielletä. Toinen lapsi juoksee ympyrää ja huutaa mutta ei voi kieltää.
Minun perheeni, 3 lasta tulee mummolaan. Aikuiset voivat keskustella. Lapset ovat osana ja mukana mutta eivät ainoat joita kuunnellaan. Lapsilleni sanotaan että ei saa huutaa, nyt aikuiset puhuvat. Ja välillä lapset kertovat juttujaan ja esittävät runon tai laulun mummolle. Mummo ei väsy. Kaikki saavat puheenvuoron. Mutta minulle on sanottu että pidämme kai liian tiukan kurin koska lapsemme käyttäytyvät. Nämä perheet ovat sitten ihan väsyneitä, enkä yhtään ihmettele kun lasten annetaan pyörittää mielensä mukaan.
Ja kaikilla vanhemmilla on korkeakoulutus ja työpaikat eikä juurikaan tukiverkkoja, eli samoilla lähtökohdilla ollaan liikkeellä.
Jos sinun hommasi toimii, pidä siitä kiinni. Serkkusi perhe kuulostaa joltain sisäsiittoiselta laumalta, näillekin täytyy tosin antaa mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa ihan normaalilta kasvatustyyliltä. Lapselle opetetaan miten toimia oikein eikä huudeta ja raivota. Kieltäminen on joskus tarpeen, mutta aina on syytä selittää miksi kielletään ja mikä on oikea tapa toimia. Jos aikuinen koko ajan karjuu että "ei ei ei!" niin ei ne lapset kohta kuuntele ollenkaan, se huutaminen kannattaa säästää niihin tilanteisiin kun lapsi pitää oikeasti saada pysähtymään.
Mitä teet, jos lapsi ei tottele opetuksiasi? Opetat aina vaan lisää?
Se onkin hyvä kysymys. Kaksostutkimuksissa on todettu, että kasvatuksen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on todella marginaalinen, jos perheessä ovat asiat suunnilleen kunnossa. Oikeastaan ainoa asia, johon pystyt vaikuttamaan, on se että onko lapsi aikuisena väleissä kanssasi vai ei.
Vastasiko tämä kysymykseesi?
-eri.
No sittenhän se on ihan sama, että miten kasvattaa. Eli ihan riippumatta siitä, että sanoittaako vai antaako remmiä, niin lapsesta kasvaa samanlainen. Kaikki vuosituhansia jatkanut keskustelu parhaista kasvatustavoista on ollut turhaa.
Kyllä. Jos et aiheuta lapselle traumoja, on samantekevää hänen menestyksensä kannalta, oletko keskusteleva vai autoritäärinen. Tosin jos olet kuspää, et myöhemmin näe hänestä kuin perävalot.
Remmi on tosin katsottu niin traumatisoivaksi, että se on nykyään kielletty laissa.
Miten remmi voi olla traumatisoiva, jos sen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on katsottu marginaaliseksi?
Nyt syyllistyit kehäpäätelmään. Otahan uusiksi.
Yritän vain eläytyä tuohon sinun omaan päätelmääsi, joka ilmeisesti(?) perustuu johonkin tiedemaailman eliitin(?) tekemään tutkimukseen.
Kertauksen vuoksi, itse kirjoitit täsmälleen näin: "Kaksostutkimuksissa on todettu, että kasvatuksen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on todella marginaalinen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa ihan normaalilta kasvatustyyliltä. Lapselle opetetaan miten toimia oikein eikä huudeta ja raivota. Kieltäminen on joskus tarpeen, mutta aina on syytä selittää miksi kielletään ja mikä on oikea tapa toimia. Jos aikuinen koko ajan karjuu että "ei ei ei!" niin ei ne lapset kohta kuuntele ollenkaan, se huutaminen kannattaa säästää niihin tilanteisiin kun lapsi pitää oikeasti saada pysähtymään.
Mitä teet, jos lapsi ei tottele opetuksiasi? Opetat aina vaan lisää?
Se onkin hyvä kysymys. Kaksostutkimuksissa on todettu, että kasvatuksen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on todella marginaalinen, jos perheessä ovat asiat suunnilleen kunnossa. Oikeastaan ainoa asia, johon pystyt vaikuttamaan, on se että onko lapsi aikuisena väleissä kanssasi vai ei.
Vastasiko tämä kysymykseesi?
-eri.
No sittenhän se on ihan sama, että miten kasvattaa. Eli ihan riippumatta siitä, että sanoittaako vai antaako remmiä, niin lapsesta kasvaa samanlainen. Kaikki vuosituhansia jatkanut keskustelu parhaista kasvatustavoista on ollut turhaa.
Kyllä. Jos et aiheuta lapselle traumoja, on samantekevää hänen menestyksensä kannalta, oletko keskusteleva vai autoritäärinen. Tosin jos olet kuspää, et myöhemmin näe hänestä kuin perävalot.
Remmi on tosin katsottu niin traumatisoivaksi, että se on nykyään kielletty laissa.
Miten remmi voi olla traumatisoiva, jos sen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on katsottu marginaaliseksi?
Ei, lue mitä sinulle kirjoitetaan. Remmi on traumatisoiva, se on pahoinpitelyä, silloin ei ole asiat perheessä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat sitten kivoja päiväkodissa.... saa sylkeä päin hoitajia ja kaikkea muuta kivaa. Eihän lasta kieltää saa....
T. Päikyn täti
Höpöhöpö. Työkokeilupaikan saaminen ei tehnyt sinusta ammattilaista.
Päikyn täti..😩
Ihan kuin napakka kielto olisi jonkinlainen ihmisoikeusrikkomus. Aikuisella pitää olla aikuisen auktoriteetti, aikuinen päättää miten asiat tehdään. Totta kai lapselle kuuluu selittää, miten pitää toimia, mutta myös syy-seuraussuhteet tulee oppia. Jos lapsi tietää tekevänsä väärin ja tekee niin silti, tulee sillä olla seuraamuksia, enkä tällä todellakaan tarkoita väkivaltaa. Ei elämä ole aina kivaa, eikä elämässä voi tehdä kaikkea ihan miten lystää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me päiväkodissa kielletään ja sitten perustellaan. Olet keksinyt omasta päästäsi tuon nykylinjan.
Esim.
"Ei. Toisia ei saa lyödä, se käy kipeää. Toista kosketaan aina hellästi, näin. Nyt pyydetään anteeksi."
-päiväkodin täti
Ja sitten pakotetun anteeksipyynnön jälkeen lapsi menee ja lyö uudestaan, kun siitä lyömisestä ei muuta rangaistusta tullut kuin se anteeksipyydättäminen, eli lyömisen hyöty-haitta-suhde on selvästi plussan puolella.
Skenaariosi perustuu sellaiseen käsitykseen, että lapsi lähtökohtaisesti olisi laskelmoiva olento joka etsii vain omaa etuaan. Jos näin on, niin mikään kasvatuskeino ei pidemmän päälle auta, rangaistus kaikkein vähiten.
Onko lapsi sinusta siis tyhmä, kun ei osaa miettiä pienessä päässään, että millainen toiminta häntä hyödyttää ja millainen taas ei?
Kyllä päiväkoti-ikäiset on aika tyhmiä, kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuulostaa ihan normaalilta kasvatustyyliltä. Lapselle opetetaan miten toimia oikein eikä huudeta ja raivota. Kieltäminen on joskus tarpeen, mutta aina on syytä selittää miksi kielletään ja mikä on oikea tapa toimia. Jos aikuinen koko ajan karjuu että "ei ei ei!" niin ei ne lapset kohta kuuntele ollenkaan, se huutaminen kannattaa säästää niihin tilanteisiin kun lapsi pitää oikeasti saada pysähtymään.
Mitä teet, jos lapsi ei tottele opetuksiasi? Opetat aina vaan lisää?
Se onkin hyvä kysymys. Kaksostutkimuksissa on todettu, että kasvatuksen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on todella marginaalinen, jos perheessä ovat asiat suunnilleen kunnossa. Oikeastaan ainoa asia, johon pystyt vaikuttamaan, on se että onko lapsi aikuisena väleissä kanssasi vai ei.
Vastasiko tämä kysymykseesi?
-eri.
No sittenhän se on ihan sama, että miten kasvattaa. Eli ihan riippumatta siitä, että sanoittaako vai antaako remmiä, niin lapsesta kasvaa samanlainen. Kaikki vuosituhansia jatkanut keskustelu parhaista kasvatustavoista on ollut turhaa.
Kyllä. Jos et aiheuta lapselle traumoja, on samantekevää hänen menestyksensä kannalta, oletko keskusteleva vai autoritäärinen. Tosin jos olet kuspää, et myöhemmin näe hänestä kuin perävalot.
Remmi on tosin katsottu niin traumatisoivaksi, että se on nykyään kielletty laissa.
Miten remmi voi olla traumatisoiva, jos sen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on katsottu marginaaliseksi?
Ei, lue mitä sinulle kirjoitetaan. Remmi on traumatisoiva, se on pahoinpitelyä, silloin ei ole asiat perheessä kunnossa.
Nyt en kyllä ymmärrä. Onko siis tutkimuksia, joiden mukaan lapsen menestys elämässä on huonompi, jos hän on saanut remmiä? Ja jos on, niin eikö se ole ristiriidassa sen erään tutkimuksen kanssa, jonka mukaan kasvatus ei vaikuta lapsen menestykseen elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me päiväkodissa kielletään ja sitten perustellaan. Olet keksinyt omasta päästäsi tuon nykylinjan.
Esim.
"Ei. Toisia ei saa lyödä, se käy kipeää. Toista kosketaan aina hellästi, näin. Nyt pyydetään anteeksi."
-päiväkodin täti
Ja sitten pakotetun anteeksipyynnön jälkeen lapsi menee ja lyö uudestaan, kun siitä lyömisestä ei muuta rangaistusta tullut kuin se anteeksipyydättäminen, eli lyömisen hyöty-haitta-suhde on selvästi plussan puolella.
Skenaariosi perustuu sellaiseen käsitykseen, että lapsi lähtökohtaisesti olisi laskelmoiva olento joka etsii vain omaa etuaan. Jos näin on, niin mikään kasvatuskeino ei pidemmän päälle auta, rangaistus kaikkein vähiten.
Onko lapsi sinusta siis tyhmä, kun ei osaa miettiä pienessä päässään, että millainen toiminta häntä hyödyttää ja millainen taas ei?
Kyllä päiväkoti-ikäiset on aika tyhmiä, kyllä.
Liian tyhmiä miettiäkseen mikä heitä hyödyttää henkilökohtaisella tasolla, mutta kuitenkin riittävän fiksuja ottaakseen onkeensa päikkytädin selostuksista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me päiväkodissa kielletään ja sitten perustellaan. Olet keksinyt omasta päästäsi tuon nykylinjan.
Esim.
"Ei. Toisia ei saa lyödä, se käy kipeää. Toista kosketaan aina hellästi, näin. Nyt pyydetään anteeksi."
-päiväkodin täti
Ja sitten pakotetun anteeksipyynnön jälkeen lapsi menee ja lyö uudestaan, kun siitä lyömisestä ei muuta rangaistusta tullut kuin se anteeksipyydättäminen, eli lyömisen hyöty-haitta-suhde on selvästi plussan puolella.
Skenaariosi perustuu sellaiseen käsitykseen, että lapsi lähtökohtaisesti olisi laskelmoiva olento joka etsii vain omaa etuaan. Jos näin on, niin mikään kasvatuskeino ei pidemmän päälle auta, rangaistus kaikkein vähiten.
Onko lapsi sinusta siis tyhmä, kun ei osaa miettiä pienessä päässään, että millainen toiminta häntä hyödyttää ja millainen taas ei?
Ei, lapsi ei ole tyhmä, mutta hän ei myöskään osaa laskelmoida kovin pitkälle. Eikä aikuisenkaan moraali yleensä perustu laskelmointiin.
Sinä olet aikuinen, olettaisin. Onko sakko- tai vankilarangaistus ainoa syy, mikä pidättelee sinua lyömästä toisia? Löisitkö toisia, jos siitä olisi hyötyä?
Se onkin hyvä kysymys. Kaksostutkimuksissa on todettu, että kasvatuksen vaikutus lapsen menestykseen elämässä on todella marginaalinen, jos perheessä ovat asiat suunnilleen kunnossa. Oikeastaan ainoa asia, johon pystyt vaikuttamaan, on se että onko lapsi aikuisena väleissä kanssasi vai ei.
Vastasiko tämä kysymykseesi?
-eri.