Miksi miehet hylkäävät lapsensa

Kyllähän tosiasia on, että vauvat ja taaperot on aika v*ttumaisia. Joten jos ero tulee lasten ollessa hyvin pieniä, niin pitäisin pikemminkin yllättävänä, jos yhteys lapsiin säilyy. Kouluikäisten lasten hylkäämistä minäkään en ymmärrä. 

Lisäyksenä että puhun tietysti vain niistä tapauksista joissa äiti ei vieraannuta lapsia isästä.

M41

Taas ketjun täydeltä miesvihayleistyksiä.

Ja tietää kyllä millaisilta naisilta nämä yleistykset sitten tulee. 

Ja myös isättömyydestä itkijöille, äitinnekö ei ole vastuussa paskasta miesvalinnastaan? Näette aina ja ikuisesti naiset vain uhreina? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äidit antavat vain harvoin tavata lasta.

Eivät äidit sitä voisi estää edes halutessaan, jos isä on kunnollinen niin hänellä on oikeus tavata lastaan. Aasi

Kaverini esti erottua kunnollista lapsen isää näkemästä lasta. Miten? Muuttamalla tinder-rakkaan perässä toiselle puolelle Suomea

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tosiasia on, että vauvat ja taaperot on aika v*ttumaisia. Joten jos ero tulee lasten ollessa hyvin pieniä, niin pitäisin pikemminkin yllättävänä, jos yhteys lapsiin säilyy. Kouluikäisten lasten hylkäämistä minäkään en ymmärrä. 

Lisäyksenä että puhun tietysti vain niistä tapauksista joissa äiti ei vieraannuta lapsia isästä.

M41

Mitään näin idioottimaista en oo viel kuullutkaan. Hu hu

Äidit myös voivat lietsoa vihaa isää kohtaan niin että tapaaminen aika mahdotonta koska lapsi vihaa jo isäänsä. Nähty on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tosiasia on, että vauvat ja taaperot on aika v*ttumaisia. Joten jos ero tulee lasten ollessa hyvin pieniä, niin pitäisin pikemminkin yllättävänä, jos yhteys lapsiin säilyy. Kouluikäisten lasten hylkäämistä minäkään en ymmärrä. 

Lisäyksenä että puhun tietysti vain niistä tapauksista joissa äiti ei vieraannuta lapsia isästä.

M41

Siis mitä? Pienet lapsethan lähes palvovat vanhempiaan ja varsinkin isät ovat lastensa mielestä kaikkivoipaisia. Mielipiteesi on järkyttävä. Sinulla ei taida lapsia olla yhtään? Onneksi.

Mun eksä raskaana ollessani "pakotti" mut muuttamaan yhteen kanssaan sillä että jos en muuta, niin ei aio osallistua lapsen elämään kun ei näe siinä järkeä kun ei pääse kunnolla osallistumaan. Mä sanoin ettei ole pakko osallistua, mutta alkoi syyllistämään mua sillä että kyllä hän haluisi ja se on musta kiinni jos hän ei näe lastaan tai lapsella ole isää. No, muutin vaikka en olisi ollut valmis siihen. Ei ollut mieskään, joten pidemmän päälle siitä ei tullut mitään vaikka kaikkeni yritin. Ero tuli, ja sen jälkeen hän ei ole lasta nähnyt. Syy on se ettei (taaskaan) näe siinä järkeä kun ei pääse osallistumaan kunnolla.

En itsekään ymmärrä tälläistä pelleilyä, ihan kun se velvollisuus huolehtia lapsestaan loppuis siihen kun itsestä siltä tuntuu. En kuitenkasn aio pakottaa, pyyhin vaan koko isän lapsen elämöstä. Tuntuu pahalta kun en tiedä mitä isompana ketton lapselle isästään. Kävi jo mielessä valehdella että se kuoli koronaan, parempi olisi kertoa se kuin se että isä hylkäsi. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hylännyt lastani. Taistelin hänestä vuosia kunnes tajusin ettei rahat riitä. Exä keksi mitä ihmeempiä tarinoita minusta ja kaikki meni oikeudessa läpi. Hänen viha minua kohtaa mikä oli myös outoa, niin sai kaikki tuet puolelleen. Vikan kerran, kun selitin että haluan pelkästään olla lapselle isä, niin mun rahat loppui. Eipä ole isällä oikeuksia tässä maassa ollenkaan. Vikat sanat mitä sanoin tyttärelleni, että jonain päivänä olet 18v ja sitten ei kukaan sanele meidän näkemisiä ja tätä hulluutta. Hän itki silloin, mutta äiti sai mitä halusi. Nyt lapsi on 19v ja ollaan aloitettu kaikki alusta. Ei se ole sama asia, koska olisin halunnut viedä tarhaan, olla koulun juhlissa jne jne. Kaikki noi vei hullu suomen järjestelmä minua tavallista isää kohtaan, kun äiti päätti vihoissaan kaiken ja sai kaiken. Onneksi tytär on nykyään elämässäni ja nähdään paljon. Eikä välitä äidistään juurikaan. Mikä on minun mielestä täysin oikein.

Taas yksi kylmä nainen alapeukuttaa tätä.. Itselläni aika sama kokemus kaikesta. Ei meillä isillä ole mitään valtaa missään. Kunhan äiti saa kaiken.  Yksi lapsi on ja nykyinen tuli raskaaksi kusettamalla. Se oli abortti ja pakotin hänet siihen.

Olet varmaan käynyt nyt sterilaatiossa hoitamassa asian ettei kusetus enää onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Osaatko asennoitua sen lapsen asemaan joka tulee hylätyksi, miltähän hänestä mahtaa tuntua... Ei se vanhemman velvollisuus lopu siksi että tuntuu pahalta. Lapsissa ei ole palautusoikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tosiasia on, että vauvat ja taaperot on aika v*ttumaisia. Joten jos ero tulee lasten ollessa hyvin pieniä, niin pitäisin pikemminkin yllättävänä, jos yhteys lapsiin säilyy. Kouluikäisten lasten hylkäämistä minäkään en ymmärrä. 

Lisäyksenä että puhun tietysti vain niistä tapauksista joissa äiti ei vieraannuta lapsia isästä.

M41

Ohhoh, kyllä nyt oli sellainen oksennus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Osaatko asennoitua sen lapsen asemaan joka tulee hylätyksi, miltähän hänestä mahtaa tuntua... Ei se vanhemman velvollisuus lopu siksi että tuntuu pahalta. Lapsissa ei ole palautusoikeutta.

Naisillako ei ole vastuuta miesvalinnoistaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Osaatko asennoitua sen lapsen asemaan joka tulee hylätyksi, miltähän hänestä mahtaa tuntua... Ei se vanhemman velvollisuus lopu siksi että tuntuu pahalta. Lapsissa ei ole palautusoikeutta.

Naisillako ei ole vastuuta miesvalinnoistaan? 

Miehestä ei näe mitenkään etukäteen, millainen isä hänestä tulee. Se selviää vasta sitten, kun lapsi on syntynyt. Sehän se helppoa olisi, jos asian voisi nähdä ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies halusi aivan ehdottomasti lapsen ja vuoden kesti taivutella minut "lapsenhankintaan", kun mielestäni ajankohta ei ollut oikea. Erottiin toimestani, kun lapsi oli 4-vuotias. Aluksi isä halusi jakaa vastuun 50/50, mutta tämän vuoden sisällä huoltajuus kaatunut pääsääntöisesti minun niskaan. Ilmeisesti ei enää vanhemmuus kiinnosta, kun rakentelee perhettä uuden naisensa kanssa.

Ajoittain uhkaillut jo pari vuotta, että jään täysin yksinhuoltajaksi ja ei halua enää olla isä. Viimeistään kun aloin vaatia (minimi)elatusmaksuja niin tilanne pahentunut. Pelottaa ihan tosissaan että hylkää lapsensa.

Miten mies voi uhkailla tuollaista, kun itse niin kovasti isäksi tahtonut?

Helposti, jos on narsisti. Rakastavat pelotella, uhkailla, manipuloida, nujertaa toisen itsetunnon. Valitettavasti noille lapsen hankinta on vallankäytön väline. Lyhytjänteisiä, eivät jaksa vanhemmuuden arkea.

Masentavaa, että tuollaisia miehiä on nykyään niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tosiasia on, että vauvat ja taaperot on aika v*ttumaisia. Joten jos ero tulee lasten ollessa hyvin pieniä, niin pitäisin pikemminkin yllättävänä, jos yhteys lapsiin säilyy. Kouluikäisten lasten hylkäämistä minäkään en ymmärrä. 

Lisäyksenä että puhun tietysti vain niistä tapauksista joissa äiti ei vieraannuta lapsia isästä.

M41

Ohhoh, kyllä nyt oli sellainen oksennus...

Täällä tosiaan avautuu suoria näkymiä noiden iljetysten mielenmaisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tosiasia on, että vauvat ja taaperot on aika v*ttumaisia. Joten jos ero tulee lasten ollessa hyvin pieniä, niin pitäisin pikemminkin yllättävänä, jos yhteys lapsiin säilyy. Kouluikäisten lasten hylkäämistä minäkään en ymmärrä. 

Lisäyksenä että puhun tietysti vain niistä tapauksista joissa äiti ei vieraannuta lapsia isästä.

M41

Siis mitä? Pienet lapsethan lähes palvovat vanhempiaan ja varsinkin isät ovat lastensa mielestä kaikkivoipaisia. Mielipiteesi on järkyttävä. Sinulla ei taida lapsia olla yhtään? Onneksi.

On kaksi lasta kyllä, he ovat jo toisella kymmenellä. Onneksi olen heidän äitinsä kanssa edelleen yhdessä. Voin kuvitella, että jos meille olisi tullut ero kun lapset oli 0 ja 2, niin olisi vaadittu aika paljon viitseliäisyyttä minulta luoda heihin tunneside, olisi saattanut jäädä tekemättä. Nyt kun oli perhe kasassa, niin ei ollut vaihtoehtoja, ja hyvä niin, vaikka silloin elämä olikin vain selviytymistä päivästä toiseen.

M41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tosiasia on, että vauvat ja taaperot on aika v*ttumaisia. Joten jos ero tulee lasten ollessa hyvin pieniä, niin pitäisin pikemminkin yllättävänä, jos yhteys lapsiin säilyy. Kouluikäisten lasten hylkäämistä minäkään en ymmärrä. 

Lisäyksenä että puhun tietysti vain niistä tapauksista joissa äiti ei vieraannuta lapsia isästä.

M41

Siis mitä? Pienet lapsethan lähes palvovat vanhempiaan ja varsinkin isät ovat lastensa mielestä kaikkivoipaisia. Mielipiteesi on järkyttävä. Sinulla ei taida lapsia olla yhtään? Onneksi.

On kaksi lasta kyllä, he ovat jo toisella kymmenellä. Onneksi olen heidän äitinsä kanssa edelleen yhdessä. Voin kuvitella, että jos meille olisi tullut ero kun lapset oli 0 ja 2, niin olisi vaadittu aika paljon viitseliäisyyttä minulta luoda heihin tunneside, olisi saattanut jäädä tekemättä. Nyt kun oli perhe kasassa, niin ei ollut vaihtoehtoja, ja hyvä niin, vaikka silloin elämä olikin vain selviytymistä päivästä toiseen.

M41

Miten ihmeessä sinä pystyt sanomaan omista lapsistasi noin? Toivottavasti saat samat sanat heiltä jossain vaiheessa takaisin.

Mä tiedän tällaisen naisen. Syy: ei ole aikaa olla äiti. Ja kyse ei siis ole mistään teini-ikäisestä äidistä. Kumppanikin vaihtuu vähän väliä ja aina lennosta. Välillä on kesken suhteenkin eri kumppaneita.

Ollaan naisten palstalla:

Miksi miehet hykkäävät lapsensa?

Kaljarahojanihan ette vie kyllä äiti saa lapset ihan yksin elättää.

ylös 40 alas 9

Erosta johtuva masennus.

ylös 8 alas 40

Luuseri meininkiä ei kukaan terve nainen voi kunnioittaa miestä, joka hylkää oman lapsensa

ylös 53 alas 6

Lapset voivat olla varsin kyllästyttäviä kaiken kaikkiaan. Lisäksi kun niitä vaanii ja vahtii ex-vaimo jonka naama on aina norsunvi*ulla ja joka utelisi lapsilta kuitenkin "millasta sen isän kotona nyt on", "millanen sen nyksä on" jne jne, niin eipä siinä paljon kiinnosta entisen jälkikasvun tapaaminen.  

Sen jälkeen, kun lapset ovat päässeet itsenäisemmiksi äidistään eli siitä katkerasta vanhasta ämmästä joka kiristää miestä lasten avulla (kun ei ole saanut uutta miestäkään), niihin voi luoda uudenlaisen kontaktin, jossa asiat ovat objektiivia, eivät ex-ämmän katkeruuden sävyttämiä.

Muuta kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tosiasia on, että vauvat ja taaperot on aika v*ttumaisia. Joten jos ero tulee lasten ollessa hyvin pieniä, niin pitäisin pikemminkin yllättävänä, jos yhteys lapsiin säilyy. Kouluikäisten lasten hylkäämistä minäkään en ymmärrä. 

Lisäyksenä että puhun tietysti vain niistä tapauksista joissa äiti ei vieraannuta lapsia isästä.

M41

Siis mitä? Pienet lapsethan lähes palvovat vanhempiaan ja varsinkin isät ovat lastensa mielestä kaikkivoipaisia. Mielipiteesi on järkyttävä. Sinulla ei taida lapsia olla yhtään? Onneksi.

On kaksi lasta kyllä, he ovat jo toisella kymmenellä. Onneksi olen heidän äitinsä kanssa edelleen yhdessä. Voin kuvitella, että jos meille olisi tullut ero kun lapset oli 0 ja 2, niin olisi vaadittu aika paljon viitseliäisyyttä minulta luoda heihin tunneside, olisi saattanut jäädä tekemättä. Nyt kun oli perhe kasassa, niin ei ollut vaihtoehtoja, ja hyvä niin, vaikka silloin elämä olikin vain selviytymistä päivästä toiseen.

M41

Miten ihmeessä sinä pystyt sanomaan omista lapsistasi noin? Toivottavasti saat samat sanat heiltä jossain vaiheessa takaisin.

Ilmeisesti on tabu myöntää, ettei nauti pikkulasten seurasta, edes omiensa? Jos esim. vanhuksena huudan lapsilleni, pissaan heidän päällensä enkä kommunikoi mitenkään muuten, niin ihan kernaasti saavat sanoa, etteivät haluaisi olla minun seurassani.

M41

M41