Miksi miehet hylkäävät lapsensa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hylännyt lastani. Taistelin hänestä vuosia kunnes tajusin ettei rahat riitä. Exä keksi mitä ihmeempiä tarinoita minusta ja kaikki meni oikeudessa läpi. Hänen viha minua kohtaa mikä oli myös outoa, niin sai kaikki tuet puolelleen. Vikan kerran, kun selitin että haluan pelkästään olla lapselle isä, niin mun rahat loppui. Eipä ole isällä oikeuksia tässä maassa ollenkaan. Vikat sanat mitä sanoin tyttärelleni, että jonain päivänä olet 18v ja sitten ei kukaan sanele meidän näkemisiä ja tätä hulluutta. Hän itki silloin, mutta äiti sai mitä halusi. Nyt lapsi on 19v ja ollaan aloitettu kaikki alusta. Ei se ole sama asia, koska olisin halunnut viedä tarhaan, olla koulun juhlissa jne jne. Kaikki noi vei hullu suomen järjestelmä minua tavallista isää kohtaan, kun äiti päätti vihoissaan kaiken ja sai kaiken. Onneksi tytär on nykyään elämässäni ja nähdään paljon. Eikä välitä äidistään juurikaan. Mikä on minun mielestä täysin oikein.

Juurikin näin. Nainen voi tehdä ex-miehensä elämän lasten suhteen hyvin vaikeaksi. Estetään lapsen näkeminen, puhutaan lapselle pahaa isästä, hyödynnetään taloudellisesti. Jos kaikki ei mene naisen tahdon mukaan, niin hän voi keksiä valheita sossulle jotka menevät pääsääntöisesti aina läpi ilman kyseenalaistamista.

Tiedän itse tapauksen jossa nainen masentui ja vinksahti päästään->5v lapsi ei saanut kotona ruokaa päivähoidon jälkeen ja tästä kun isälle mainitsi 1vk jälkeen--> isä kysyi äidiltä asiasta--> äiti ilmoitti slssuun että isä on pahoinpidellyt lasta--> slssu ilmoitti poliisille-> isälle lähestymiskielto ja pahoinpitelysyyte. Koko juttua alettiin käsittelemään ilman, että lapselta oltiin kysytty mitään vaikka isä oli tätä vaatinut. Vasta kun päivähoidosta ilmoitettiin sosiaalihuoltoon lapsen epätavallisesta käytöksestä ja laihtumisesta, selvisi naisen olleen hiukan päästään sekaisin ja lapsi nopeasti huostaan-> 1vk kuluttua kaikki syytteet isää kohtaan tiputettiin (lapselta oltiin kysytty) ja isä sai yksinhuoltajuuden.

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten.

Kaikki mitä äidit sanovat, niin menee suodattamattomana ja kyseenalaistamattomana läpi...

Ei isillä ole oikeuksia Suomessa.

Suomessa on lastensuojelun työntekijöitä (heistä löytyy heidän itsekirjoittamaa tekstiä netistä) jotka luulevat yhä ettei isillä ole oikeuksia ja sillä perusteella tekevät ratkaisuja ajattelematta lapsen parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hylännyt lastani. Taistelin hänestä vuosia kunnes tajusin ettei rahat riitä. Exä keksi mitä ihmeempiä tarinoita minusta ja kaikki meni oikeudessa läpi. Hänen viha minua kohtaa mikä oli myös outoa, niin sai kaikki tuet puolelleen. Vikan kerran, kun selitin että haluan pelkästään olla lapselle isä, niin mun rahat loppui. Eipä ole isällä oikeuksia tässä maassa ollenkaan. Vikat sanat mitä sanoin tyttärelleni, että jonain päivänä olet 18v ja sitten ei kukaan sanele meidän näkemisiä ja tätä hulluutta. Hän itki silloin, mutta äiti sai mitä halusi. Nyt lapsi on 19v ja ollaan aloitettu kaikki alusta. Ei se ole sama asia, koska olisin halunnut viedä tarhaan, olla koulun juhlissa jne jne. Kaikki noi vei hullu suomen järjestelmä minua tavallista isää kohtaan, kun äiti päätti vihoissaan kaiken ja sai kaiken. Onneksi tytär on nykyään elämässäni ja nähdään paljon. Eikä välitä äidistään juurikaan. Mikä on minun mielestä täysin oikein.

Juurikin näin. Nainen voi tehdä ex-miehensä elämän lasten suhteen hyvin vaikeaksi. Estetään lapsen näkeminen, puhutaan lapselle pahaa isästä, hyödynnetään taloudellisesti. Jos kaikki ei mene naisen tahdon mukaan, niin hän voi keksiä valheita sossulle jotka menevät pääsääntöisesti aina läpi ilman kyseenalaistamista.

Tiedän itse tapauksen jossa nainen masentui ja vinksahti päästään->5v lapsi ei saanut kotona ruokaa päivähoidon jälkeen ja tästä kun isälle mainitsi 1vk jälkeen--> isä kysyi äidiltä asiasta--> äiti ilmoitti slssuun että isä on pahoinpidellyt lasta--> slssu ilmoitti poliisille-> isälle lähestymiskielto ja pahoinpitelysyyte. Koko juttua alettiin käsittelemään ilman, että lapselta oltiin kysytty mitään vaikka isä oli tätä vaatinut. Vasta kun päivähoidosta ilmoitettiin sosiaalihuoltoon lapsen epätavallisesta käytöksestä ja laihtumisesta, selvisi naisen olleen hiukan päästään sekaisin ja lapsi nopeasti huostaan-> 1vk kuluttua kaikki syytteet isää kohtaan tiputettiin (lapselta oltiin kysytty) ja isä sai yksinhuoltajuuden.

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten.

Kaikki mitä äidit sanovat, niin menee suodattamattomana ja kyseenalaistamattomana läpi...

Ei isillä ole oikeuksia Suomessa.

Tuollaisilta mielenvikaisilta ämmmiltä pitäisi kieltää lasten tekeminen ja ne pitäisi kastroida!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Osaatko asennoitua sen lapsen asemaan joka tulee hylätyksi, miltähän hänestä mahtaa tuntua... Ei se vanhemman velvollisuus lopu siksi että tuntuu pahalta. Lapsissa ei ole palautusoikeutta.

Naisillako ei ole vastuuta miesvalinnoistaan? 

Miehestä ei näe mitenkään etukäteen, millainen isä hänestä tulee. Se selviää vasta sitten, kun lapsi on syntynyt. Sehän se helppoa olisi, jos asian voisi nähdä ajoissa.

Kyllä sen näkee.  Jos ei, niin pitää olla tyhmä tai sitten jotenkin todella ruusunpunaisilla laseilla vauvakuumessaan katsella miestään. Molemmista on lähipiirissä esimerkkejä.

No kun ei näe, niin ei näe. Vanhemmuus on asia, jota ei voi harjoitella etukäteen eikä voi tietää, millaista on olla vastuussa lapsesta.

Niin, fiksummat voivat sitä kuitenkin kuvitella mielessään paremmin kuin tyhmät. Fiksut myöskin voivat lähimmäisiään katsoessaan paremmin arvioida näiden sopivuutta vanhemmiksi kuin tyhmät.

Millainen isä tulee miehestä, joka ehdottaa vaimolleen lasten hankkimista? Mies tykkää viettää aikaa sukulaislasten kanssa ja jaksaa leikkiä heidän kanssaan.

Millainen isä tulee sellaisesta miehestä, jolla on paljon harrastuksia, hän on paljon pois kotoa eikä hänellä ole mitään kokemusta lapsista?

Minä en olisi arvannut, että ensin mainitulla iski menovaihe lapsen synnyttyä ja jälkimmäinen karsi töitään ja harrastuksiaan niin, että oli paljon kotona lapsen synnyttyä. Tämä mies piti isyyslomat ja hoitovapaat. Tuon ensimmäisen miehen avioliitto päättyi eroon, toisen ei.

Minulla ensimmäisen kaltainen jätti loppuraskaudesta yksin pärjäilemään. Ihan oli hänen valinta. Tapasin myöhemmin menevän naistenmiehen josta tuli oikea isä niin ensimmäiselle lapselleni kuten myös tulleille.

Ensimmäisen isälle iski jokin kauhea vimma olla parempi ja viettää aikaa lapsensa kanssa. En ole harmissani ettei siinä vaiheessa lapsi enää halunnut tästä isähahmoa itselleen.

Koittaa vieläkin räpiköidä "isänä" vaikka varmaan kaikille olisi parempi että menisi tekemän mitä ikinä halusi silloin kun lapsi jonka halusi syntyi ja ei itse ollut paikalla.

Kuulostaa siltä ettei äitikään ole ihan vielä päässyt tasapainoon tuosta jätetyksi tulemisestaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Osaatko asennoitua sen lapsen asemaan joka tulee hylätyksi, miltähän hänestä mahtaa tuntua... Ei se vanhemman velvollisuus lopu siksi että tuntuu pahalta. Lapsissa ei ole palautusoikeutta.

Naisillako ei ole vastuuta miesvalinnoistaan? 

Miehestä ei näe mitenkään etukäteen, millainen isä hänestä tulee. Se selviää vasta sitten, kun lapsi on syntynyt. Sehän se helppoa olisi, jos asian voisi nähdä ajoissa.

Kyllä sen näkee.  Jos ei, niin pitää olla tyhmä tai sitten jotenkin todella ruusunpunaisilla laseilla vauvakuumessaan katsella miestään. Molemmista on lähipiirissä esimerkkejä.

No kun ei näe, niin ei näe. Vanhemmuus on asia, jota ei voi harjoitella etukäteen eikä voi tietää, millaista on olla vastuussa lapsesta.

Niin, fiksummat voivat sitä kuitenkin kuvitella mielessään paremmin kuin tyhmät. Fiksut myöskin voivat lähimmäisiään katsoessaan paremmin arvioida näiden sopivuutta vanhemmiksi kuin tyhmät.

Millainen isä tulee miehestä, joka ehdottaa vaimolleen lasten hankkimista? Mies tykkää viettää aikaa sukulaislasten kanssa ja jaksaa leikkiä heidän kanssaan.

Millainen isä tulee sellaisesta miehestä, jolla on paljon harrastuksia, hän on paljon pois kotoa eikä hänellä ole mitään kokemusta lapsista?

Minä en olisi arvannut, että ensin mainitulla iski menovaihe lapsen synnyttyä ja jälkimmäinen karsi töitään ja harrastuksiaan niin, että oli paljon kotona lapsen synnyttyä. Tämä mies piti isyyslomat ja hoitovapaat. Tuon ensimmäisen miehen avioliitto päättyi eroon, toisen ei.

Minulla ensimmäisen kaltainen jätti loppuraskaudesta yksin pärjäilemään. Ihan oli hänen valinta. Tapasin myöhemmin menevän naistenmiehen josta tuli oikea isä niin ensimmäiselle lapselleni kuten myös tulleille.

Ensimmäisen isälle iski jokin kauhea vimma olla parempi ja viettää aikaa lapsensa kanssa. En ole harmissani ettei siinä vaiheessa lapsi enää halunnut tästä isähahmoa itselleen.

Koittaa vieläkin räpiköidä "isänä" vaikka varmaan kaikille olisi parempi että menisi tekemän mitä ikinä halusi silloin kun lapsi jonka halusi syntyi ja ei itse ollut paikalla.

Mistä ihmeestä tuli alanuoli? Saako siittäjät olla tuuliviirejä? Haluan lapsen. En halua. Haluan lapsen.

Huolimatta siitä mitä se lapsi, joka on ihminen jolla on omat tunteet, haluaa?

Ei sitä näe etukäteen kuka on isä ja kuka on "isä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hylännyt lastani. Taistelin hänestä vuosia kunnes tajusin ettei rahat riitä. Exä keksi mitä ihmeempiä tarinoita minusta ja kaikki meni oikeudessa läpi. Hänen viha minua kohtaa mikä oli myös outoa, niin sai kaikki tuet puolelleen. Vikan kerran, kun selitin että haluan pelkästään olla lapselle isä, niin mun rahat loppui. Eipä ole isällä oikeuksia tässä maassa ollenkaan. Vikat sanat mitä sanoin tyttärelleni, että jonain päivänä olet 18v ja sitten ei kukaan sanele meidän näkemisiä ja tätä hulluutta. Hän itki silloin, mutta äiti sai mitä halusi. Nyt lapsi on 19v ja ollaan aloitettu kaikki alusta. Ei se ole sama asia, koska olisin halunnut viedä tarhaan, olla koulun juhlissa jne jne. Kaikki noi vei hullu suomen järjestelmä minua tavallista isää kohtaan, kun äiti päätti vihoissaan kaiken ja sai kaiken. Onneksi tytär on nykyään elämässäni ja nähdään paljon. Eikä välitä äidistään juurikaan. Mikä on minun mielestä täysin oikein.

Juurikin näin. Nainen voi tehdä ex-miehensä elämän lasten suhteen hyvin vaikeaksi. Estetään lapsen näkeminen, puhutaan lapselle pahaa isästä, hyödynnetään taloudellisesti. Jos kaikki ei mene naisen tahdon mukaan, niin hän voi keksiä valheita sossulle jotka menevät pääsääntöisesti aina läpi ilman kyseenalaistamista.

Tiedän itse tapauksen jossa nainen masentui ja vinksahti päästään->5v lapsi ei saanut kotona ruokaa päivähoidon jälkeen ja tästä kun isälle mainitsi 1vk jälkeen--> isä kysyi äidiltä asiasta--> äiti ilmoitti slssuun että isä on pahoinpidellyt lasta--> slssu ilmoitti poliisille-> isälle lähestymiskielto ja pahoinpitelysyyte. Koko juttua alettiin käsittelemään ilman, että lapselta oltiin kysytty mitään vaikka isä oli tätä vaatinut. Vasta kun päivähoidosta ilmoitettiin sosiaalihuoltoon lapsen epätavallisesta käytöksestä ja laihtumisesta, selvisi naisen olleen hiukan päästään sekaisin ja lapsi nopeasti huostaan-> 1vk kuluttua kaikki syytteet isää kohtaan tiputettiin (lapselta oltiin kysytty) ja isä sai yksinhuoltajuuden.

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten.

Kaikki mitä äidit sanovat, niin menee suodattamattomana ja kyseenalaistamattomana läpi...

Ei isillä ole oikeuksia Suomessa.

Tuollaisilta mielenvikaisilta ämmmiltä pitäisi kieltää lasten tekeminen ja ne pitäisi kastroida!

Veikkaan ettet osaa olla samaa mieltä miehistä jotka tekee pahaa lapselleen samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Olin 8 vuotta etänä. Näin kerran kuussa monta vuotta. Saatoin matkustaa 12 tuntia vain syödäkseni heidän kanssaan hampurilaiset. Muutin lähemmäs ja aloin nähdä 4 päivänä kuussa. En ymmärrä mitä ajat takaa. Se nähdään mikä nähdään ja sillä selvä. Pääasia että lapset näkee vanhempansa. Ei ne tapaamiset minua varten ollut vaan lapsiani varten. On aivan yhdentekevää motivoiko minua mikään vai ei. Ne on lasten vuoksi, lasten psyykkeen ja kehityksen tukemiseen, ei tapaavan vanhemman oikeus tai huvitus.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. En ikinä huolisi miestä joka on veronmaksajien elätettäviksi siittänyt lapsia. Jotain luuseria joka ei ota vastuuta tekemisistään vaan maksatuttaa muilla panemisensa tuotokset. Ei voi kukaan mies sanoa että on huijattu jos ilman kumia panee eikä sitten elätä itse lapsiaan. 

Niinpä. Naisella on oikeus ottaa lapset itselleen ja miesten pitää tehdä miehen työ eli maksaa elareita. Jämpti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hylännyt lastani. Taistelin hänestä vuosia kunnes tajusin ettei rahat riitä. Exä keksi mitä ihmeempiä tarinoita minusta ja kaikki meni oikeudessa läpi. Hänen viha minua kohtaa mikä oli myös outoa, niin sai kaikki tuet puolelleen. Vikan kerran, kun selitin että haluan pelkästään olla lapselle isä, niin mun rahat loppui. Eipä ole isällä oikeuksia tässä maassa ollenkaan. Vikat sanat mitä sanoin tyttärelleni, että jonain päivänä olet 18v ja sitten ei kukaan sanele meidän näkemisiä ja tätä hulluutta. Hän itki silloin, mutta äiti sai mitä halusi. Nyt lapsi on 19v ja ollaan aloitettu kaikki alusta. Ei se ole sama asia, koska olisin halunnut viedä tarhaan, olla koulun juhlissa jne jne. Kaikki noi vei hullu suomen järjestelmä minua tavallista isää kohtaan, kun äiti päätti vihoissaan kaiken ja sai kaiken. Onneksi tytär on nykyään elämässäni ja nähdään paljon. Eikä välitä äidistään juurikaan. Mikä on minun mielestä täysin oikein.

Juurikin näin. Nainen voi tehdä ex-miehensä elämän lasten suhteen hyvin vaikeaksi. Estetään lapsen näkeminen, puhutaan lapselle pahaa isästä, hyödynnetään taloudellisesti. Jos kaikki ei mene naisen tahdon mukaan, niin hän voi keksiä valheita sossulle jotka menevät pääsääntöisesti aina läpi ilman kyseenalaistamista.

Tiedän itse tapauksen jossa nainen masentui ja vinksahti päästään->5v lapsi ei saanut kotona ruokaa päivähoidon jälkeen ja tästä kun isälle mainitsi 1vk jälkeen--> isä kysyi äidiltä asiasta--> äiti ilmoitti slssuun että isä on pahoinpidellyt lasta--> slssu ilmoitti poliisille-> isälle lähestymiskielto ja pahoinpitelysyyte. Koko juttua alettiin käsittelemään ilman, että lapselta oltiin kysytty mitään vaikka isä oli tätä vaatinut. Vasta kun päivähoidosta ilmoitettiin sosiaalihuoltoon lapsen epätavallisesta käytöksestä ja laihtumisesta, selvisi naisen olleen hiukan päästään sekaisin ja lapsi nopeasti huostaan-> 1vk kuluttua kaikki syytteet isää kohtaan tiputettiin (lapselta oltiin kysytty) ja isä sai yksinhuoltajuuden.

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten.

Kaikki mitä äidit sanovat, niin menee suodattamattomana ja kyseenalaistamattomana läpi...

Ei isillä ole oikeuksia Suomessa.

Tuollaisilta mielenvikaisilta ämmmiltä pitäisi kieltää lasten tekeminen ja ne pitäisi kastroida!

Veikkaan ettet osaa olla samaa mieltä miehistä jotka tekee pahaa lapselleen samalla tavalla.

Tiedätkö paljonkin miehiä, jotka ovat käyttäytyneet exäänsä kohtaan noin ja lapsi kapulana välissä? Minä en ole ikinä kuullut vastaavia tapauksia.

Haluan uskoa että on paljon hyviä isiä, jotka kantavat vastuunsa ja rakastavat lapsiaan. Silti tällaisissa keskusteluissa se usko alkaa horjua. Kaikista järkyttävintä on tapa jolla nämä oman elämänsä tosimiehet oikeuttavat lapsensa hylkäämisen mm. äidin vika vain ja ainoastaan, ärsyttävä kakara, ei vaan kiinnosta. Ne äidit jotka hylkäävät lapsensa eivät yleensä huutele palstoilla. Toivottavasti siis sinä mies joka olet lapsesi hylännyt tajuat hävetä sitä ja toivottavasti syvällä jossain katua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hylännyt lastani. Taistelin hänestä vuosia kunnes tajusin ettei rahat riitä. Exä keksi mitä ihmeempiä tarinoita minusta ja kaikki meni oikeudessa läpi. Hänen viha minua kohtaa mikä oli myös outoa, niin sai kaikki tuet puolelleen. Vikan kerran, kun selitin että haluan pelkästään olla lapselle isä, niin mun rahat loppui. Eipä ole isällä oikeuksia tässä maassa ollenkaan. Vikat sanat mitä sanoin tyttärelleni, että jonain päivänä olet 18v ja sitten ei kukaan sanele meidän näkemisiä ja tätä hulluutta. Hän itki silloin, mutta äiti sai mitä halusi. Nyt lapsi on 19v ja ollaan aloitettu kaikki alusta. Ei se ole sama asia, koska olisin halunnut viedä tarhaan, olla koulun juhlissa jne jne. Kaikki noi vei hullu suomen järjestelmä minua tavallista isää kohtaan, kun äiti päätti vihoissaan kaiken ja sai kaiken. Onneksi tytär on nykyään elämässäni ja nähdään paljon. Eikä välitä äidistään juurikaan. Mikä on minun mielestä täysin oikein.

Juurikin näin. Nainen voi tehdä ex-miehensä elämän lasten suhteen hyvin vaikeaksi. Estetään lapsen näkeminen, puhutaan lapselle pahaa isästä, hyödynnetään taloudellisesti. Jos kaikki ei mene naisen tahdon mukaan, niin hän voi keksiä valheita sossulle jotka menevät pääsääntöisesti aina läpi ilman kyseenalaistamista.

Tiedän itse tapauksen jossa nainen masentui ja vinksahti päästään->5v lapsi ei saanut kotona ruokaa päivähoidon jälkeen ja tästä kun isälle mainitsi 1vk jälkeen--> isä kysyi äidiltä asiasta--> äiti ilmoitti slssuun että isä on pahoinpidellyt lasta--> slssu ilmoitti poliisille-> isälle lähestymiskielto ja pahoinpitelysyyte. Koko juttua alettiin käsittelemään ilman, että lapselta oltiin kysytty mitään vaikka isä oli tätä vaatinut. Vasta kun päivähoidosta ilmoitettiin sosiaalihuoltoon lapsen epätavallisesta käytöksestä ja laihtumisesta, selvisi naisen olleen hiukan päästään sekaisin ja lapsi nopeasti huostaan-> 1vk kuluttua kaikki syytteet isää kohtaan tiputettiin (lapselta oltiin kysytty) ja isä sai yksinhuoltajuuden.

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten.

Kaikki mitä äidit sanovat, niin menee suodattamattomana ja kyseenalaistamattomana läpi...

Ei isillä ole oikeuksia Suomessa.

Suomessa on lastensuojelun työntekijöitä (heistä löytyy heidän itsekirjoittamaa tekstiä netistä) jotka luulevat yhä ettei isillä ole oikeuksia ja sillä perusteella tekevät ratkaisuja ajattelematta lapsen parasta.

Jouduin lähtemään oikeudessa taiteluun mukaan lapsesta joka ei ollut oma. Päätös oli tehny isän hyväksi ilman mitään näyttöä. Ei siis yhtään mitään ja haettu päätös oli tasapuolinen. Isä totta kai otti vastaan kaiken mitä sai ja asti äitiä olemasta tekemisissä lapsen kanssa, ei edes puheluja kuin isän sanelemiin aikoihin. Tästä seurasi vuosien taisto.

Tässä oli monia muitakin sairaita asioita ja nyt lapsi joutuu vuosien jälkeen käymään psykologialla eikä ole kykenevä normaaliin koulunkäyntiin vain koska sosiaalisesti on niin huonossa kunnossa.

Tämä ei ole isiä kohtaan mikään negatiivinen kommentti. Ottakaa päinvastoin. Toinen vanhempi voi saada liian helpolla yliotteen ja mitä siitä seuraa on aivan liian pitkä prosessi joka ei näe lapsen etua ja tilannetta. Kertomassani syy oli sosiaalihuollon työntekijässä joka ajatteli että isiä poljetaan ja siksi teki kaikkensa että pskaksbsus isä sai lapsen.

Varmasti samoin tehdään naisia päin.

Pointtini on että kaikki keskustelu sukupuoli vs sukupuoli on pois lapsilta. Niiltä jotka kärsii. Aivan ketun sama miehet ja naiset, isät ja äidit. Kummin kaiman koirat.

Niin kauan kun lapsella on paha olla niin vanhemman oikeudet pitäisi olla toisenlaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hylännyt lastani. Taistelin hänestä vuosia kunnes tajusin ettei rahat riitä. Exä keksi mitä ihmeempiä tarinoita minusta ja kaikki meni oikeudessa läpi. Hänen viha minua kohtaa mikä oli myös outoa, niin sai kaikki tuet puolelleen. Vikan kerran, kun selitin että haluan pelkästään olla lapselle isä, niin mun rahat loppui. Eipä ole isällä oikeuksia tässä maassa ollenkaan. Vikat sanat mitä sanoin tyttärelleni, että jonain päivänä olet 18v ja sitten ei kukaan sanele meidän näkemisiä ja tätä hulluutta. Hän itki silloin, mutta äiti sai mitä halusi. Nyt lapsi on 19v ja ollaan aloitettu kaikki alusta. Ei se ole sama asia, koska olisin halunnut viedä tarhaan, olla koulun juhlissa jne jne. Kaikki noi vei hullu suomen järjestelmä minua tavallista isää kohtaan, kun äiti päätti vihoissaan kaiken ja sai kaiken. Onneksi tytär on nykyään elämässäni ja nähdään paljon. Eikä välitä äidistään juurikaan. Mikä on minun mielestä täysin oikein.

Juurikin näin. Nainen voi tehdä ex-miehensä elämän lasten suhteen hyvin vaikeaksi. Estetään lapsen näkeminen, puhutaan lapselle pahaa isästä, hyödynnetään taloudellisesti. Jos kaikki ei mene naisen tahdon mukaan, niin hän voi keksiä valheita sossulle jotka menevät pääsääntöisesti aina läpi ilman kyseenalaistamista.

Tiedän itse tapauksen jossa nainen masentui ja vinksahti päästään->5v lapsi ei saanut kotona ruokaa päivähoidon jälkeen ja tästä kun isälle mainitsi 1vk jälkeen--> isä kysyi äidiltä asiasta--> äiti ilmoitti slssuun että isä on pahoinpidellyt lasta--> slssu ilmoitti poliisille-> isälle lähestymiskielto ja pahoinpitelysyyte. Koko juttua alettiin käsittelemään ilman, että lapselta oltiin kysytty mitään vaikka isä oli tätä vaatinut. Vasta kun päivähoidosta ilmoitettiin sosiaalihuoltoon lapsen epätavallisesta käytöksestä ja laihtumisesta, selvisi naisen olleen hiukan päästään sekaisin ja lapsi nopeasti huostaan-> 1vk kuluttua kaikki syytteet isää kohtaan tiputettiin (lapselta oltiin kysytty) ja isä sai yksinhuoltajuuden.

Tämä tapahtui ystävälleni muutama vuosi sitten.

Kaikki mitä äidit sanovat, niin menee suodattamattomana ja kyseenalaistamattomana läpi...

Ei isillä ole oikeuksia Suomessa.

Suomessa on lastensuojelun työntekijöitä (heistä löytyy heidän itsekirjoittamaa tekstiä netistä) jotka luulevat yhä ettei isillä ole oikeuksia ja sillä perusteella tekevät ratkaisuja ajattelematta lapsen parasta.

Jouduin lähtemään oikeudessa taiteluun mukaan lapsesta joka ei ollut oma. Päätös oli tehny isän hyväksi ilman mitään näyttöä. Ei siis yhtään mitään ja haettu päätös oli tasapuolinen. Isä totta kai otti vastaan kaiken mitä sai ja asti äitiä olemasta tekemisissä lapsen kanssa, ei edes puheluja kuin isän sanelemiin aikoihin. Tästä seurasi vuosien taisto.

Tässä oli monia muitakin sairaita asioita ja nyt lapsi joutuu vuosien jälkeen käymään psykologialla eikä ole kykenevä normaaliin koulunkäyntiin vain koska sosiaalisesti on niin huonossa kunnossa.

Tämä ei ole isiä kohtaan mikään negatiivinen kommentti. Ottakaa päinvastoin. Toinen vanhempi voi saada liian helpolla yliotteen ja mitä siitä seuraa on aivan liian pitkä prosessi joka ei näe lapsen etua ja tilannetta. Kertomassani syy oli sosiaalihuollon työntekijässä joka ajatteli että isiä poljetaan ja siksi teki kaikkensa että pskaksbsus isä sai lapsen.

Varmasti samoin tehdään naisia päin.

Pointtini on että kaikki keskustelu sukupuoli vs sukupuoli on pois lapsilta. Niiltä jotka kärsii. Aivan ketun sama miehet ja naiset, isät ja äidit. Kummin kaiman koirat.

Niin kauan kun lapsella on paha olla niin vanhemman oikeudet pitäisi olla toisenlaiset.

Tuo on yksittäistapaus. Suurin osa syrjäytyneistä/häiriintyneistä lapsista ovat isättömiä ja narsistiäidin kasvattamia.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkujen määrä kertoo karua tarinaansa siitä, kuinka paljon on teitä naisia jotka toimitte juuri näillä tavoin, mutta kiellätte asian jopa itseltänne, " ei, en minä VOI toimia lastani vastaan koska olenhan äiti!" Tästä syystä lapsilla on monesti huono vointi, mutta äidissä ei mitään vikaa. Tämä ketju on täynnä esimerkkejä oikeasta elämästä, miten äiti kiusaa ja ahdistelee isää, ja samalla lapsilta katoaa toinen vanhempi. Äiti ei ole näkevinään omissa teoissaan mitään väärää vaan isä julmasti hylkää lapsensa. Ei se näin kuitenkaan ole, ja siksi näitä keskusteluja tarvitaan. Toivottavasti aina ainakin yksi äiti huomaa omat virheensä näiden keskustelujen kautta, ja alkaa toimiakin toisin, ja lapset saavat pitää isänsä, ja isä lapsensa.

Juuri näin. Itsekin olen äiti vm 2000, ja ihmettelen sitä miten sokeita naiset voivatkaan olla omalle toiminnalleen. Suorastaan raivoisia. Kyllä meillä isä oli lapsen elämässä mukana, mutta omalla tavallaan, ei kenenkään määräämänä, enkä yrittänyt määritellä hänen isyyttään omasta vinkkelistäni (eli millainen on hyvä isä) vaan hän teki omalla tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Haluan uskoa että on paljon hyviä isiä, jotka kantavat vastuunsa ja rakastavat lapsiaan. Silti tällaisissa keskusteluissa se usko alkaa horjua. Kaikista järkyttävintä on tapa jolla nämä oman elämänsä tosimiehet oikeuttavat lapsensa hylkäämisen mm. äidin vika vain ja ainoastaan, ärsyttävä kakara, ei vaan kiinnosta. Ne äidit jotka hylkäävät lapsensa eivät yleensä huutele palstoilla. Toivottavasti siis sinä mies joka olet lapsesi hylännyt tajuat hävetä sitä ja toivottavasti syvällä jossain katua.

Eli olet onnistunut lukemaan vain omasta äiti on paras.vinkkelistäsi. En ihmettele, niin tekee moni muukin äiti, oikeastaan isoin osa. Ei tässä kukaan mitään huutele, vaan taitaa teitä harmittaa kun isät kertovat että miksi hylkäsivät lapsensa, ettekä pääsekään vain loistamaan ja tukemaan toisianne tuossa hyvä-äitimyytissänne. Kyllä se aina kirpaisee kun huomaa että vika onkin itsessä, mutta kannattaisi katsoa sinne peiliin ihan niiden lapsien takia. Kyllä ne lapset saa sitten aikuisena viimeistään kuulla millaisia olitte, ja joudutte tilille, mikäli aivopesu ei ole mennyt putkeen.

Oman mieheni lasten äiti käyttäytyi juuri niin että lasten kanssa tekemisissä ollessa hän tuli koko ajan puhelimitse korville ja nähtynä silmille miten sitä tätä ja tuota, että olet muuten huono isä. Lopputulos oli se että mieheni alkoi voimaan psyykkisesti niin huonosti että lasten meille tuleminen ahdisti jo päiviä etukäteen, kuten koko se aika kun lapset oli täällä, ja kun lapset vei äidilleen takaisin. Aina kun puhelin soi, mieheni pelkäsi että sieltä taas tullaan korville, tekstiviestien sisältöä ei kehtaisi näyttää kenellekään.

Nyt tilanne on parempi kun lapset ovat jo isompia. Mihinkään lasten joulujuhliin tai muihin kekkereihin mieheni ei kuitenkaan edelleenkään pysty menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Onhan se tosi vähän, mutta minkäs teet, jos isä itse myöskään halua enempää. Kaikki mahdollisuudet siihen on annettu, siitä ei ole kiinni.

Lapset ovat jo sen verran isoja, että itsenäinen yhteydenpito heihin on täysin mahdollista, mutta isä ei ikinä tapaamisten välissä soittele, laita viestiä tms. Nytkin etäkoulun aikaan olisi voinut hyvin pitää lapsia itsellään, tai vaikka nuorempaa, koska teiniä on muutenkin vaikea saada isälle kun hän voi itse päättää. Nuorempi kuitenkin haluaa mennä sinne. Mutta isä itse on passiivinen, lapset ovat vähän sellainen ”pakkopulla”.

Minusta se on joku tunne-elämän häiriö, että voi olla noin välinpitämätön omia lapsiaan kohtaan. Mutta hyvä näin, huonomminkin on ollut.

Kuulostaa todella tutulta. Katselepas omaa toimintaasi. Olen edellisenkin viestin kirjoittaja. Meillä on niin että mieheni ei suurin surminkaan haluaisi lisätapaamisia lasten kansa, koska samalla joutuisi exän kanssa olla enemmän tekemisissä. Ex kääntää tämän niin ettei mieheni muka halua olla lasten kanssa. Kyllä hän haluaa. Lapsille myös soittaa "salaa" eli sanoo että älä puhu äidille että soitin. Muuten ei saa rauhassa puhua, vaan exä tunkee itsensä aina jotain kautta siihenkin väliin, eli joko alkaa huudella lapselle mitä kaikkea pitää isälle sanoa (eli valittaa), ottaa puhelimen lapselta välillä ja valittaa siinä, tai saa kimmokkeen isän soitosta ja välittömästi pirisee puhelin kun puhelu lapsen kanssa on saatu päätökseen. Tämän kaiken exä naamioi "lasten parhaaksi". Lapset, jotka ovat jo teinejä, ovat eri mieltä myös, ja riidat äidin luona ovatkin rajuja.

Exä väittää myös ihan samalla tavalla että miehelläni on joku tunne-elämän häiriö, kun ei HALUA olla lastensa kanssa tekemisissä enempää. Lapset todennäköisesti eivät ole lastesi isälle mitään pakkopullaa, sinä vain et suostu näkemään omaa syytäsi asiassa ollenkaan, vaan olet puhdas pulmunen. Veikkaan että tarinan toisella puolella on himpun verran eri käsitys.

Vierailija kirjoitti:

Hylkäsin lapseni erossa koska lapsen äiti päättivät vieraannuttaa lapsen minulta. Lapselle kertoi etten halua tavata ja minulle valehteli että lapsi ei suostu tulee jne. Vuoden tällästä leikkiä. Menin pyytää apua sossusta. Nooh, ei mennyt kauaa kun sain haasteen oikeuteen, jossa lapsen äiti hakee yksinhuoltajuutta koska olen väkivaltainen ja keitto maistuu mukamas. Kerroin sossuntädeille / oikeudelle että eron jälkeen tapaamiset sujui hyvin 4-5kk ajan kunnes lapsen äiti tajus että tapailen uutta naista ja halusi kostaa. Kyse ei ole mistään muusta. Mainitsin että mulle on se ja sama mitä päätätte, jos mental case x haluaa lapsesta isättömän niin te olette voimattomia ja minä en aio leikkiä näitä leikkejä. Lapsi on aina tervetullut luokseni.

Sinänsä harmi, lapsen kaikki harrastukset loppui siihen koska minä olin kuski / apuvalmentaja / huoltaja jne.

Niin. 10v myöhemmin lapsi ottaa yhteyttä ja kysyy miksi hylkäsin. Siinä kohtaa oli paljon äidillä seliteltävää. Paikataan tilannetta mitä pystytään.

Melkein sanasta sanaan meni hommat mullakin. Nainen halusi erota, koska en täyttänyt enää vaatimuksia. Ryyppäsin ja olin alakuloinen, kävin työpsykologilla. Yritin tapailla pariakin naista muttei niistä tullut mitään. Entinen nainen köyräsi samalla oven avauksella uuden miehen sisään, kun minä lähdin.

3v erosta tapaamiset sujui hyvin, mut sitten tapasin nykyisen vaimoni. Piilottelimme ekat puoli vuotta suhdetta, myös lapsilta, ja kun sitten kaikki sai meistä tietää, niin ekat puoli vuotta meni hyvin, ja exä oli mukahyvillään että minulla menee nyt paremmin, mutta kun menimme kihloihin ja ostimme talon niin alkoi kiusaaminen. Nyt kun toinen lapsi on jo aikuinen, niin hänen kanssaan on mahtavat välit, ja hän suorastaan rakastaa vaimoani. Äitinsä kanssa on vain pakolliset kuulumiset. Toki on ikävä niitä vuosia jotka menetin lasten elämästä lähes kokonaan, mutta onneksi tämä lopputulos paikkaa niitä edes vähän.

Vierailija kirjoitti:

Jos sanotaan, että mies kiskoo keittoa ja saattaa olla väkivaltainen, niin yleensä se sitä on.

Lapsen äiti ei katkeroidu keittoa kiskovan isän uudesta muijasta, vaan todennäköisesti keittoa kiskova isä on löytänyt kumppanikseen toisen keittoa kiskovan ja tilanne on lasta ajatellen vain entistä pahempi.

Ei pidä paikkaansa. Lasu sijoitti teinityttäreni keittoa kiskovalle isälle ja hänen huumeita käyttävälle naisystävälle meidän luota, täysin normaalista ja hyvästä  perheestä. Tämä siksi kun lapsi vastusti sijoitusta muualle, ja isä myös, meille ei annettu enää jäädä. Minulla ei ollut sanottavaa, vaan lapsi sijoitettiin isän luokse juoppokämppään. Ja tämä on tosi juttu. Tästä muuten tehtiin valitus jok odottaa edelleen kolmen vuoden jälkeen käsittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ketjun täydeltä miesvihayleistyksiä.

Ja tietää kyllä millaisilta naisilta nämä yleistykset sitten tulee. 

Ja myös isättömyydestä itkijöille, äitinnekö ei ole vastuussa paskasta miesvalinnastaan? Näette aina ja ikuisesti naiset vain uhreina? 

En tiedä kuinka kauan tätä pitää toistaa, mutta toisen luonne voi muuttua radikaalisti yhteenmuuton/lapsensaannin jälkeen. Siihen asti ihan asiallinen mies voi muuttua kuin toiseksi. Lapsen saanti voi vaativa paikka jokatapauksessa, mutta joistain se kuorii ihan karmeita ominaisuuksia pintaan. Moni nainen uskoo sen lisäksi naiivisti oikuttelevankin miehen hyviin puoliin ja ajattelee, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Eli on optimisti. Surullisestihan siinä käy. Lapsi on kuitenkin jo tullut maailmaan ja ansaitsee kaiken sen rakkauden, mikä on saatavilla. Nämä luonnehäiriöiset on just mustasukkaisia lapselle annettavasta huomiosta. Niin kipeää tuo homma on. Eikä se mitenkään näkynyt heistä aikaisemmin. He ovat saattaneet itse haluta sitä lasta vähintään yhtä paljon.

Monesti se nainen muuttu THE äidiksi, jolloin miehellä ei ole enää mitään virkaa. Eron jälkeen sama kiusaaminen jatkuu lasten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Osaatko asennoitua sen lapsen asemaan joka tulee hylätyksi, miltähän hänestä mahtaa tuntua... Ei se vanhemman velvollisuus lopu siksi että tuntuu pahalta. Lapsissa ei ole palautusoikeutta.

Naisillako ei ole vastuuta miesvalinnoistaan? 

Miehestä ei näe mitenkään etukäteen, millainen isä hänestä tulee. Se selviää vasta sitten, kun lapsi on syntynyt. Sehän se helppoa olisi, jos asian voisi nähdä ajoissa.

Kyllä sen näkee.  Jos ei, niin pitää olla tyhmä tai sitten jotenkin todella ruusunpunaisilla laseilla vauvakuumessaan katsella miestään. Molemmista on lähipiirissä esimerkkejä.

No kun ei näe, niin ei näe. Vanhemmuus on asia, jota ei voi harjoitella etukäteen eikä voi tietää, millaista on olla vastuussa lapsesta.

Niin, fiksummat voivat sitä kuitenkin kuvitella mielessään paremmin kuin tyhmät. Fiksut myöskin voivat lähimmäisiään katsoessaan paremmin arvioida näiden sopivuutta vanhemmiksi kuin tyhmät.

Millainen isä tulee miehestä, joka ehdottaa vaimolleen lasten hankkimista? Mies tykkää viettää aikaa sukulaislasten kanssa ja jaksaa leikkiä heidän kanssaan.

Millainen isä tulee sellaisesta miehestä, jolla on paljon harrastuksia, hän on paljon pois kotoa eikä hänellä ole mitään kokemusta lapsista?

Minä en olisi arvannut, että ensin mainitulla iski menovaihe lapsen synnyttyä ja jälkimmäinen karsi töitään ja harrastuksiaan niin, että oli paljon kotona lapsen synnyttyä. Tämä mies piti isyyslomat ja hoitovapaat. Tuon ensimmäisen miehen avioliitto päättyi eroon, toisen ei.

Minulla ensimmäisen kaltainen jätti loppuraskaudesta yksin pärjäilemään. Ihan oli hänen valinta. Tapasin myöhemmin menevän naistenmiehen josta tuli oikea isä niin ensimmäiselle lapselleni kuten myös tulleille.

Ensimmäisen isälle iski jokin kauhea vimma olla parempi ja viettää aikaa lapsensa kanssa. En ole harmissani ettei siinä vaiheessa lapsi enää halunnut tästä isähahmoa itselleen.

Koittaa vieläkin räpiköidä "isänä" vaikka varmaan kaikille olisi parempi että menisi tekemän mitä ikinä halusi silloin kun lapsi jonka halusi syntyi ja ei itse ollut paikalla.

Oletpa katkera ja huono äiti! Hyi! Ei lapsi muista syntymästään mitään, mutta mielestäsi on parempi erottaa hänet 50% suvustaan koska sinua harmittaa lapsen syntymän aikoihin tapahtuneet asiat. Juuri tätä tässä tarkoitetaan, katkerat änmät kostavat lapsen kautta, ja loput pöhölöt vielä peukuttaa että Hyvä Hyvä!!!

Joo ei tee mieli olla tekemisissä kun niitten äiree ei ole terve päästään. Ei sitä tierä mimmoiseksi emakko muuttuu porsittuaan. Ei sitä etukätee näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Olin 8 vuotta etänä. Näin kerran kuussa monta vuotta. Saatoin matkustaa 12 tuntia vain syödäkseni heidän kanssaan hampurilaiset. Muutin lähemmäs ja aloin nähdä 4 päivänä kuussa. En ymmärrä mitä ajat takaa. Se nähdään mikä nähdään ja sillä selvä. Pääasia että lapset näkee vanhempansa. Ei ne tapaamiset minua varten ollut vaan lapsiani varten. On aivan yhdentekevää motivoiko minua mikään vai ei. Ne on lasten vuoksi, lasten psyykkeen ja kehityksen tukemiseen, ei tapaavan vanhemman oikeus tai huvitus.

Olet ihana isä ja Mies isolla M:llä.