Miksi miehet hylkäävät lapsensa

Alapeukkujen määrä kertoo karua tarinaansa siitä, kuinka paljon on teitä naisia jotka toimitte juuri näillä tavoin, mutta kiellätte asian jopa itseltänne, " ei, en minä VOI toimia lastani vastaan koska olenhan äiti!" Tästä syystä lapsilla on monesti huono vointi, mutta äidissä ei mitään vikaa. Tämä ketju on täynnä esimerkkejä oikeasta elämästä, miten äiti kiusaa ja ahdistelee isää, ja samalla lapsilta katoaa toinen vanhempi. Äiti ei ole näkevinään omissa teoissaan mitään väärää vaan isä julmasti hylkää lapsensa. Ei se näin kuitenkaan ole, ja siksi näitä keskusteluja tarvitaan. Toivottavasti aina ainakin yksi äiti huomaa omat virheensä näiden keskustelujen kautta, ja alkaa toimiakin toisin, ja lapset saavat pitää isänsä, ja isä lapsensa.

Kun tuttavani ja hänen sulhasensa lapsi oli parivuotias, sulhon mt-ongelmat pahenivat ja tuli ero. En tiedä tarkkaan mitä tapahtui, mutta naisen äiti oli todella vahvasti sekaantunut kuvioon. Anoppi ei ehkä ollut ihan mahtava tyyppi kyseisen miehen mielestä. Anoppi mm. tunki synnytykseen ja syrjäytti lapsen isän tapahtumasta... Voin vain kuvitella, millaista sekoilua se on ollut. 

Lapsi asui elämänsä ensimmäiset vuodet isänsä kanssa, mutta kuitenkin häivyttyään tämä mies pyyhkiytyi lapsen päästä kokonaan pois. Isä ei ole ollut missään tekemisissä lapsensa kanssa eron jälkeen, eikä kukaan muukaan miehen suvusta. Lapsen ollessa 3 tai 4 vuotta hänen äitinsä löysi "uuden isän" lapselleen. Vasta kouluiässä lapsi törmäsi pikkukaupungin kadulla omaan biol. vaariinsa ja mummoonsa. Lapsen äiti ei ollut puhunut mitään lapselleen tämän isästä tms. sukulaisuussuhteista.

Mielestäni kaikki tässä kuviossa ovat hulluja. Myös lapsi, nykyään teini-ikäinen, on hyvin epävakaa ja omituinen, varmaan olosuhteiden tuloksena.

Monesti olen miettinyt, mitä pitää tapahtua, että ihminen kykenisi hylkäämään lapsensa. En ole keksinyt kunnon syytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Jos isä on tehnyt päätöksen lähteä vaikka toisen matkaan, niin mikä tappio se on ja kenelle? Kyllä on isejä, joille nuo muutama vuorokausi kuukaudessa tai vaikka viikko-viikko on elämän kohokohtia :) monesti kyllä tuollainen haluttomuus johtuu ihan siitä, että laiskotuttaa eikä kiinnosta ja paljon mielekkäämpää on hypätä uuden pimperon perässä. Lapset ovat vain rajoittava riesa.

Oletko aika hiukka puolueellinen? Eikä kaikki eronneet isät ole lähteneet toisen matkaan. Aika moni eronnut nainen on lähtenyt toisen matkaan. Tämäkö mielestäsi on ihan sormien läpi katsottavaa? Onko sinulla jokin psyykkinen ongelma koska et pysty olemaan reilu ihmisiä kohtaan ajattelussasi? Kannattaisiko ehkä hakea jotain apua tähän?

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Onhan se tosi vähän, mutta minkäs teet, jos isä itse myöskään halua enempää. Kaikki mahdollisuudet siihen on annettu, siitä ei ole kiinni.

Lapset ovat jo sen verran isoja, että itsenäinen yhteydenpito heihin on täysin mahdollista, mutta isä ei ikinä tapaamisten välissä soittele, laita viestiä tms. Nytkin etäkoulun aikaan olisi voinut hyvin pitää lapsia itsellään, tai vaikka nuorempaa, koska teiniä on muutenkin vaikea saada isälle kun hän voi itse päättää. Nuorempi kuitenkin haluaa mennä sinne. Mutta isä itse on passiivinen, lapset ovat vähän sellainen ”pakkopulla”.

Minusta se on joku tunne-elämän häiriö, että voi olla noin välinpitämätön omia lapsiaan kohtaan. Mutta hyvä näin, huonomminkin on ollut.

Toivottavasti nämä vuoden "isit" jotka hylkäävät lapsensa ymmärtävät samalla, että aiheuttavat syvän hylkäämistrauman lapsilleen. Sellainen psyykkinen taakka voi jäädä koko elämäksi harteille. Todella surullista. Enkä ymmärrä naisia jotka voivat ottaa sellaisen miehen joka ei ole lastensa kanssa missään tekemisissä. Alhaisinta itsekkyyttä mitä voi olla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Jos isä on tehnyt päätöksen lähteä vaikka toisen matkaan, niin mikä tappio se on ja kenelle? Kyllä on isejä, joille nuo muutama vuorokausi kuukaudessa tai vaikka viikko-viikko on elämän kohokohtia :) monesti kyllä tuollainen haluttomuus johtuu ihan siitä, että laiskotuttaa eikä kiinnosta ja paljon mielekkäämpää on hypätä uuden pimperon perässä. Lapset ovat vain rajoittava riesa.

Oletko aika hiukka puolueellinen? Eikä kaikki eronneet isät ole lähteneet toisen matkaan. Aika moni eronnut nainen on lähtenyt toisen matkaan. Tämäkö mielestäsi on ihan sormien läpi katsottavaa? Onko sinulla jokin psyykkinen ongelma koska et pysty olemaan reilu ihmisiä kohtaan ajattelussasi? Kannattaisiko ehkä hakea jotain apua tähän?

Nyt en ihan ymmärtänyt. Taidat sinä olla jonkun avun tarpeessa. En ole yleistänyt, kuten sinä. Kuten jo kirjoitin, että todellakin on isejä, joiden elämän kohokohta on se, kun näkee lapsensa ja nimenomaan haluaa nähdä lapsiaan ja puuhata näiden kanssa. On myös isejä, jotka ovat lähivanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa mä tiedän lenemmän naisia jotka on hylänny lapsensa ku miehiä.

Yks on hylänny kaks lasta kun ryyppääminen tärkeämpää eikä viitsi hoitaa mielenterveysongelmiaan.

Kaikissa tapauksissa lapsien äitien mielestä on ryyppääminen kivempaa ja on oltu umpi kännissä lasten kanssa ja oikeus määränny yksinhuoltajuuden isälle.

Samalla ryyppyreissulla ovat vieläkin.

Sitte on vielä näitä naisia jotka ei anna miehen tavata lasta ja keksivät mitä ihmeellisempiä sääntöjä ja jotenki savaat myös sossut puolelleen ja vasta käräjillä on saatu tehtyä tapaamissopimus jota on pakko noudattaa.

Käräjät maksaa älyttömän paljon miehelle joka on useasti töissä ja naisen kulut maksaa valtio kun ei ole töissä vaan lapsen kanssa kotona

Oletkos nähnyt mitä näissä kodeissa tapahtuu mistä äiti on lähtenyt?

Mä olen nähnyt..

Hylkäsin lapseni erossa koska lapsen äiti päättivät vieraannuttaa lapsen minulta. Lapselle kertoi etten halua tavata ja minulle valehteli että lapsi ei suostu tulee jne. Vuoden tällästä leikkiä. Menin pyytää apua sossusta. Nooh, ei mennyt kauaa kun sain haasteen oikeuteen, jossa lapsen äiti hakee yksinhuoltajuutta koska olen väkivaltainen ja keitto maistuu mukamas. Kerroin sossuntädeille / oikeudelle että eron jälkeen tapaamiset sujui hyvin 4-5kk ajan kunnes lapsen äiti tajus että tapailen uutta naista ja halusi kostaa. Kyse ei ole mistään muusta. Mainitsin että mulle on se ja sama mitä päätätte, jos mental case x haluaa lapsesta isättömän niin te olette voimattomia ja minä en aio leikkiä näitä leikkejä. Lapsi on aina tervetullut luokseni.

Sinänsä harmi, lapsen kaikki harrastukset loppui siihen koska minä olin kuski / apuvalmentaja / huoltaja jne.

Niin. 10v myöhemmin lapsi ottaa yhteyttä ja kysyy miksi hylkäsin. Siinä kohtaa oli paljon äidillä seliteltävää. Paikataan tilannetta mitä pystytään.

Vierailija kirjoitti:

Usein on kyse siitä että nainen on huijannut miehen isäksi, eli jättänyt ehkäisyn salaa pois.

Kyllä syy on siinä, että menit päästämään mällit sisälle!

Miten tyhmiä miehet on???

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää. En ikinä huolisi miestä joka on veronmaksajien elätettäviksi siittänyt lapsia. Jotain luuseria joka ei ota vastuuta tekemisistään vaan maksatuttaa muilla panemisensa tuotokset. Ei voi kukaan mies sanoa että on huijattu jos ilman kumia panee eikä sitten elätä itse lapsiaan. 

Kyllä ne elarit joutuu maksamaan vaikkei lapsia tapaiskaan. Kela ulosmittaa joka euron mikä irti lähtee. Ja vastaavasti yhteisillä verorahoilla elätetään myös köyhien ydinperheiden lapsia JA VANHEMPIA, siinä missä maksukyvyttömän ero-isänkin lapsia. Jos maksukykyä on, kela perii etältä, eivätkä mene verovaroista.

Ainoastaan sellaiset, jotka eivät olleet hyviä miehiä ensinkään. Tai jotkut heikot tossukat, joita uusi partneri ohjailee.

Jos sanotaan, että mies kiskoo keittoa ja saattaa olla väkivaltainen, niin yleensä se sitä on.

Lapsen äiti ei katkeroidu keittoa kiskovan isän uudesta muijasta, vaan todennäköisesti keittoa kiskova isä on löytänyt kumppanikseen toisen keittoa kiskovan ja tilanne on lasta ajatellen vain entistä pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Jos isä on tehnyt päätöksen lähteä vaikka toisen matkaan, niin mikä tappio se on ja kenelle? Kyllä on isejä, joille nuo muutama vuorokausi kuukaudessa tai vaikka viikko-viikko on elämän kohokohtia :) monesti kyllä tuollainen haluttomuus johtuu ihan siitä, että laiskotuttaa eikä kiinnosta ja paljon mielekkäämpää on hypätä uuden pimperon perässä. Lapset ovat vain rajoittava riesa.

Oletko aika hiukka puolueellinen? Eikä kaikki eronneet isät ole lähteneet toisen matkaan. Aika moni eronnut nainen on lähtenyt toisen matkaan. Tämäkö mielestäsi on ihan sormien läpi katsottavaa? Onko sinulla jokin psyykkinen ongelma koska et pysty olemaan reilu ihmisiä kohtaan ajattelussasi? Kannattaisiko ehkä hakea jotain apua tähän?

Väitätkö sinä, ettei ole olemassa isejä, jotka ovat hylänneet lapsensa vaikka toisen naisen takia? Yrität todistella, että kaikki on vain naisen syytä.

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Itse ainakin olisin mahdollisimman paljon lasten kanssa, jos joutuisin etä-äidiksi. En oikein ymmärrä ajatusmaailmaa, että mitä vähemmän lapsia on mahdollisuus nähdä, sitä vähemmän se vanhempaa kiinnostaa. Jos alle kouluikäinen lapsi unohtaa vanhempansa pian, niin siinä tapauksessa side ei ole alun alkujaankaan kovin vahva.

En tajua. En kertakaikkiaan ymmärrä. Naisen voin vaihtaa, mutta lapsista en "luovu" ikinä.

Olen kahden teinin isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein on kyse siitä että nainen on huijannut miehen isäksi, eli jättänyt ehkäisyn salaa pois.

Kyllä syy on siinä, että menit päästämään mällit sisälle!

Miten tyhmiä miehet on???

Eikös lapsen tekoon tarvita kaksi? Ei mies yksin syyllinen ole.

Kuinkahan iso prosentti eroperheiden lapsista jäisi lopulta kokonaan isättömiksi, jos ei olisi huoltajuus- ja elatusvelvollisuutta?

Miehillä ei pääse syntymään tunnesidettä vauvaan, koska he eivät jää kotiin hoitovapaalle sitä sidettä muodostamaan.

Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa perhevapaat on jaettu järkevästi siten että osa vapaista on kiintiöity isille. Silloin heidän on "pakko" jäädä kotiin edes hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein on kyse siitä että nainen on huijannut miehen isäksi, eli jättänyt ehkäisyn salaa pois.

Kyllä syy on siinä, että menit päästämään mällit sisälle!

Miten tyhmiä miehet on???

Eikös lapsen tekoon tarvita kaksi? Ei mies yksin syyllinen ole.

Jos ampuu räkäpäitä, voi kyseenalaistaa naisen isyysvaateet.

Äidit tekevät lasten tapaamisesta todella hankalaa.

Tämä syy parilla tutulla miehellä.

Eivät jaksa tapella ex-puolison kanssa enää.