Miksi miehet hylkäävät lapsensa

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on vääryydellä hankkiutunut raskaaksi (valehdellut syövänsä pillereitä tai yhden yön suhteen kanssa) niin ei ihme.

Meillä lapsensa hylännyt isä halusi lapsia enemmän, kuin minä. Lähti toisen naisen matkaan eikä lapset enää olleetkaan isän tärkeimpiä aarteita. Kun olimme vielä perhe, niin isä puuhasi ja touhusi lasten kanssa todella paljon ja välitti ja hoivasi. Tämä uusi nainen sai kaiken päälaelleen ja meinaa olla todella vaikeaa olla edes yhtä viikonloppua lasten kanssa. Kamalinta p*skaa tämä on lapsille, jotka pitävät isäänsä sankarina (kohta ei taida pitää).

Just tämmösen takia kun ei teidän kanssa voi tulla toimeen.

Te ootte sairaita psykopaatteja. Se ei ole tekosyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu siitä, että miehet eivät ole heti alusta alkaen viettäneet riittävästi aikaa lapsensa kanssa. Heille ei ole muodostunut tunnesidettä lapseensa.

Joskus tämän tunnesiteen muodostumisen estää hallitseva lapsen äiti. Äiti omii lapsen itselleen. Miehelle ei jää tilaa lapsen elämässä. Tällöin mies lähtee, kun vaimo muodostaa vahvan symbioosin lapsen kanssa.

Seiskasta luin, että eräs miesjuontaja oli jättänyt vaimonsa ja lapsensa lapsen ollessa 4-vuotias. Mistä muustakaan voi olla kyse?

T:Mies

Tämä tunnesiteen puuttuminen voi johtua ihan siitäkin, ettei isä halua tehdä lastensa kanssa mitään ja äiti tekee ja hoitaa kaiken, koska ne asiat on vaan pakko hoitaa. Varmasti jotain omiviakin äityleitä on, mutta kyllä on noita isiäkin, jotka eivät halua osallistua lapsen hoitamiseen, vaikka asutaan saman katon alla.

Se tunnesiteen luominen pitää aloittaa heti vastasyntyneestä, mutta silloin se on hoivaa. Vaipanvaihdot ja kylvetykset pitää opetella eikä vetää hernettä nenään, jos vaimo sanoo että vaippa on liian tiukalla. Tuo on hankalampaa, jos lapsi on jo taapero, joka ujostelee isäänsä.

Kaikki on täyttä paskan puhetta kun miestä ei vaan kiinnosta yksinkertaisesti niin sille on turhaa tuputtaa jotain kakaraa. Mie panee vain että sitä nainen alkaisi holhoamaan kun on täysi ressukka ja pääsisi siihen siivelle kakaran turvin. Siitä ei ole perheen elättäjäksi vaan se elää perheensä siivellä ja sitä se talous ei kestä kuten itsekkin olen sellaisesta perheestä lähtöisin. Mies joi lasten ruokarahat ja lapset olisivat saaneet olla nälässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te miehet alatte heti panemaan lapsia ja niin huonoon suhteeseen että se loppuu ennen kuin alkoikaan? Onko teissä itsessänne yhtään mitään vikaa vaan laitatteko kaikki sen sen kumppanin syyksi? Kun äidin helmoista pääsi niin olisiko sen lasten äidinkin pitänyt alkaa kakkos äidiksi vai mikä syy eroon? 

Oma isäni meinasi että elää lapsiperheessä niin kuin poikamies elämää entiseen tahtiin ja ämmä hoitakoon kakaroitaan keskittyen niihin kun ne halusi. Niin elin isättömänä lapsuuteni. 

Minä en tehnyt kakaroita, siis en jatkanut sukuni perinteitä ja miehelläni tuli ikäkriisi niin ettei häntä paljoa kotona näkynyt mutta eipä se haitannut kun ei ollut lapsia. Ajattelin että antaa käydä ikä kriisinsä lävitse sillä meillähän kaikilla se tulee ja toisilla lievempänä ja toisilla pahempana. Jos olisin hankkiutunut paksuksi niin olisimme jo eronneet todennäköisesti tilastojen mukaisesti sillä olisin yksi saanut sen kakaran hoitaa. Tai tiesin heti että hoitaisin sen sitten yksin jos alkaisin lisääntymään. Päätin että me keskitytään ihan muihin harrastuksiin kuin 24h/vrk kiinni oleviin kakaroihin. Se pelasti suhteemme niin että olemme yhdessä vielä kun ihan kaikki muut ovat eronneet. Kummallakin on omaa aikaa ja omat harrastukset eikä tarvitse tuhlata aikaa turhaan taistelemiseen. Yksi elämä vain ja mitä sitä tuhlaa johonkin aivan turhaan taistelemiseen. Maailma on täynnä onnettomia ihmisiä ja kamala itsemurha tilasto suomessa mistä ei saa puhua mitään, se on tabu. Pakko lisääntyminen ja pakko perheiden perustaminen on suvussa ihan sääntö. Ihan sama ihmissuhteilla kunhan kakaraa pukkaa. 

Puhut niin paljon lapsista kakaroina että ihan hyvä ettet tehnyt lapsia. Ei se kaikille sovi ja  sekin on ihan okei. Ei ole mitään pakkoa varsinkin kun ajattelee liika kansoitusta. Mulle lapsi ja sit lapset oli vauvoja. Sitten pieniä. Nyt teineinä alkavat tajuta jo jotain.

En ole syöttänyt niille mitään totuutta. Olen yrittänyt saada ajattelemaan itse. Lemmy tietää että on auttanut vaikka lapset ei tiedä siitä kuin mitä faija joskus kuuntelee. Kompa kun on jo lemmy ja jumala tappelisi?

Kompa ku on jo lemmy ja jumala tappelis?

En ymmärrä

Varmaan melkoinen korrelaatio tällä sen kanssa, että naisten on pakko valita niitä pelimies chadeja lastensa isiksi.

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Justhan yks nainen täällä myönsi että on mt potilaan kanssa yhdessä sen ulkonäön takia. Tässäon lopputulos.

Ette te naiset kovin järkeviä ole.

Täällä te haukutte miehiä jotka olette ihan itse valinneet. Pitäisköhän vähän katsoa peiliin?

Miehelläni on kahden naisen kanssa lapsia. Toisten, nyt jo teini-ikäisten kanssa ollaan oltu tekemisissä koko ajan ja olen myös ystävystynyt lasten äidin kanssa. Toisen naisen ja lapsen kanssa sama ei ole onnistunut eikä mies tunne lastaan ollenkaan. Mistä veikkaatte että voisi johtua.. Toki tämän naisen puheissa on isä hyljännyt lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on vääryydellä hankkiutunut raskaaksi (valehdellut syövänsä pillereitä tai yhden yön suhteen kanssa) niin ei ihme.

Tapahtuu ihan avioliitoissakin. Minulle on yksi nainen kertonut tehneensä niin.

Aikas hyvin mamma(t) floodaa näitä miesvihaketjuja.

Mutta netissä on vielä tilaa. Lisää vaan!

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Voi hyvänen aika! Se pointti onkin se et suurinosa naisista ei tee päätöksiä srn perusteella miltä heistä tuntuuuuu, vaan sen mikä on lapselle hyväksi. Isien pitäisi ajatella että on parempi lapselle että lapsi tapaa iisäänsä edes viikonloppuisin kuin ei ollenkaan. Mut miehet miettii et miltä heistä tuntuu, voi nyyh, aikuiset ihmiset!

Usein on kyse siitä että nainen on huijannut miehen isäksi, eli jättänyt ehkäisyn salaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Voi hyvänen aika! Se pointti onkin se et suurinosa naisista ei tee päätöksiä srn perusteella miltä heistä tuntuuuuu, vaan sen mikä on lapselle hyväksi. Isien pitäisi ajatella että on parempi lapselle että lapsi tapaa iisäänsä edes viikonloppuisin kuin ei ollenkaan. Mut miehet miettii et miltä heistä tuntuu, voi nyyh, aikuiset ihmiset!

Ai nyt se on jo suurin osa miehistä, jotka hylkäävät lapsensa. Hyvin nämä ketjut aina kehittyvät tätä samaa rataa, että aloittaja kertoo tietävänsä yhden tai joitakin tapauksia, ja vastauksissa tämä sitten sujuvasti yleistetään miesten yleiseksi ominaisuudeksi.

Aina nuoret ja terveet naiset ovat tulleet  raskaaksi   vaikka  ei juuri sitä miestä olisi lainkaan valinnut isäksi.  Siinä mielessä  maailma on entinen.   Hyvin  harva  nuori nainen kuitenkaan on itse halunnut  lasta ilman puolisoa yksin elätettäväksi.    Yhteiskunta on järjestänyt asiat niin että sen  isänkin on osallistuttava oman lapsen elatukseen    vaikka se näyttää olevan kovin vastenmielistä.    Ei voi kuitenkaan pakottaa kasvattamaan ja hoitamaan lasta.   Ei kaikista ole todellakaan ole vastuulliseksi isäksi.    Joku jopu puhui astumisesta, että on pimeitä miehiä !  huh-  huh.    Miehiltä  jää yksin paljon hylättyjä lapsia   , ( yäk Do+++er. )

Joo. Tapu tapu ap. Tunnen myös useamman eronneen miehen, joiden rahat kyllä kelpaa mutta kas kun ohhoh ei sitten tämä sovittu viikonloppu lasten kanssa sovikaan koska #olennainenjafuckyou.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Voi hyvänen aika! Se pointti onkin se et suurinosa naisista ei tee päätöksiä srn perusteella miltä heistä tuntuuuuu, vaan sen mikä on lapselle hyväksi. Isien pitäisi ajatella että on parempi lapselle että lapsi tapaa iisäänsä edes viikonloppuisin kuin ei ollenkaan. Mut miehet miettii et miltä heistä tuntuu, voi nyyh, aikuiset ihmiset!

Se onkin täysin eri asia jos se on viikonloppuisin kuin joka toinen vklp. Silloinkin ajat helposti pe 18 - su klo 16

Jos nainen hylkää miehen, miehen vaisto sanoo, että lapsetkaan eivät mahdollisesti ole omia. Siksi.

Johtuu yleensä mielenvikaisista äideistä.

Tunnen naisen joka on hylännyt 2 lastaan. Toisen antoi vauvana äidilleen ja toisen lapsen isälle. Hänellä on myös kolmas lapsi joka asuu päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko naiset asennoitua miehen näkökulmaa tässä asiassa? Millainen olisi oma halukkuutenne tavata lapsia jos saisitte olla heidän kanssaan kolme-neljä vuorokautta kuukaudessa?

Itse en ole eronnut, mutta olen mietiskellyt miltä se teoriassa tuntuisi. Aika helposti varmasti mielen valtaa jonkinlainen tappiomieliala jossa on helppo ajatella, että parempi lasten on olla äitinsä kanssa koko ajan kuin nähdä silloin tällöin sivullista isukkia. 50/50 ei aina nähdä optimaaliseksi lasten kannalta

Jos isä on tehnyt päätöksen lähteä vaikka toisen matkaan, niin mikä tappio se on ja kenelle? Kyllä on isejä, joille nuo muutama vuorokausi kuukaudessa tai vaikka viikko-viikko on elämän kohokohtia :) monesti kyllä tuollainen haluttomuus johtuu ihan siitä, että laiskotuttaa eikä kiinnosta ja paljon mielekkäämpää on hypätä uuden pimperon perässä. Lapset ovat vain rajoittava riesa.