Miksi jotkut ovat niin kovin hätäisiä tuomitsemaan toisia?
Tuntuu että heti pitää tehdä asemointi, onko joku asia/henkilö/tilanne/ tapahtuma hyvä vai paha, turha vai tarpeellinen, kaunis vai ruma. Ja sitten ollaan sen ensivaikutelman kanssa naimisissa eikä kyetä näkemään asiassa kuin se yksi pinnallinen puoli kun siirrytään jo eteenpäin, tuomitsemaan ja arvioimaan seuraavaa ilmiötä/ihmistä asiaa, yrittämättä edes ymmärtää seuraussuhteita tai nyansseja.
Kommentit (6)
Liian syvällinen provo vauvalle. Ensi kerralla jotain helpommin tajuttavaa. Mies söi vanukkaat tai pilasi sohvan perseenhajulla.
Platon tunsi jo ilmiön. Aika pieni joukko ajattelee mutkikkaammin.
Monoteistiset uskonnot perustuvat tähän. Polyteistiset uskonnot ovat vähemmän jyrkkiä käytännössä aina.
Monoteismissa yksi iso päällikkö kertoo kaiken ja on pomo. Selvät säännöt ja lait.
Polyteismissa on monia eri johtajia ja neuvottelevat ja kisaavat keskenään. Ei ole selviä sääntöjä ja lakeja, monelle toiminnalle löytyy puolustaja.
Monoteismin iso valta-asema on siis aihetodiste ihmisen tyhmyyden määrästä.
Kokemukset on samaistuttavia ja ne yhdistää ihmisiä. Muutoin vain kuvitella.
Koska se on helppoa, saa olla älyllisesti laiska?