Koska olen epävarma, ei osa ihmisistä pysty pidättelemään sadismiaan
Onko tämä ihmisrodulle tyypillistä, vaiko vain persoonallisuuden häiriintyneisyyttä? Olen tullut erilaisuuttani paljon kiusatuksi/torjutuksi, ja tämä on luonnollisesti jättänyt jälkensä - olen varautunut uusissa tilateissa, asioissa ja paikoissa, varovainen, ja tämän kyllä huomaa/aistii. Yleisesti tulen tietysti nykyisin hyväksytyksi kun uskaltaudun mukaan ja puhumaan/toimimaan, mutta sitten on nämä ”sadistit”. Tietävät, että pienellä torjunnalla saadaan isoa ikävää aikaiseksi, silti se on tehtävä. Mikä saa aikuisen ihmisen tönäisemään ”vielä kerran”, kun tietää se satuttavan? Olen huomannut, että tällainen ”tiedostava töniminen” tulee joiltakin kuin varkain, vahingossa.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Ei voima tarkoita öykkäröintiä tai pullistelua, sitä vain, että jos joku tulee asiattomasti heittämään jotain typerää juttua, sanoo napakasti takaisin, tekee sanojasta pilaa. Ei tarvitse olla niin kauhean erikoista sanottavaa, kunhan ei vain kyyristele. Ja kyllä - sen voi tehdä vaikka olisi sisäisesti millainen haavanlehti tahansa. Lisäksi kannattaa ainakin teeskennellä olevansa kiinnostunut samoista asioista kuin muut eikä julistaa jotakin omaa erikoista näkemystään kovaan ääneen.
Jos tämä on nykypäivän _opettajan_ mielenmaisema, ja omakohtainen sisäistys siitä, kuinka kiustun _pitäisi_ suhtautua, en hetkeäkään ihmettele kouluampumisia ja muuta raskasta kiusaamista. Tosin haluan uskoa - ja uskon - että tämä on joku vaikeasti häiriintynyt trolli.
Mulla on estynyt ja epäluuloinen persoonallisuushäiriö, taustalla juurikin koko elämän jatkunut kiusaaminen.
Mihin yhteisöön ikinä menenkin, jo ensimmäisenä päivänä se alkaa: ulkopuolelle jättäminen, epäsuorat vittuilut, naureskelu, supattelu, seks. vihjailu... Tätä on sattunut ihan työpaikoillakin.
Nykyään olen eristäytynyt muusta yhteiskunnasta. Minussa täytyy olla joku pahuuden aura että saan ihmiset vihaamaan minua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on estynyt ja epäluuloinen persoonallisuushäiriö, taustalla juurikin koko elämän jatkunut kiusaaminen.
Mihin yhteisöön ikinä menenkin, jo ensimmäisenä päivänä se alkaa: ulkopuolelle jättäminen, epäsuorat vittuilut, naureskelu, supattelu, seks. vihjailu... Tätä on sattunut ihan työpaikoillakin.
Nykyään olen eristäytynyt muusta yhteiskunnasta. Minussa täytyy olla joku pahuuden aura että saan ihmiset vihaamaan minua.
❤️
Voitko oikeasti olla päästäsi noin sekaisin. Huomaatko sitä edes itse? Oot täysin sekaisin. Sun kirjoituksissa ei ole logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus ärsyttää ihmisiä, jotka ovat piilosadisteja. Esim. tuovat mieleen itsensä lapsena. Oppivat inhoamaan itseään ja aikuisena inhoavat kaikkia itsensä kaltaisia, avuttomia ja epävarmoja.
Tätä olen tosiaan miettinyt myös. Tuntuu vain kohtuuttomalta, että ”tekemättä mitään” sataa paskaa - vain koska jokin ei resonoi toisessa. Särähtää. Riitasointu ihmisyyden illuusiossa.
Ap
Sun kannattaa oppia suojaamaan ja puolustamaan itseäsi. Heti ensimmäisen epäkunnioituksen merkin näkyessä on reagoitava - vahvuudella. Eli jos joku esimerkiksi kevyesti sivaltaa sanoillaan, sun on tehtävä sama takaisin välittömästi riittävällä teholla. Muuten rajoja testataan pidemmälle ensi kerralla.
On parasta, että ikävä ihminen pelkää mennä pidemmälle. Näihin ihmisiin ei tehoa myötätunnon tavoittelu.Kun tönitty on statukseltaan tönijää alempi, takaisin sivaltaminen kääntyy vain lisäaseeksi häntä vastaan. Pelkkä esimiehelle tai lastensuojeluviranomaiselle sanottu epäystävälliseksi tulkittu sana voi aiheuttaa paljon ikävyyksiä. Koulukiusaamisessa "kattokaa mitä se nyt teki, sehän on ihan h**lu". Jne. Lumipallo lähtee vyörymään, jos koettaa pitää puoliaan. Seurauksia ei voi hallita.
Totta. Itse olin kiusattu yläasteella, kiusaajina toimivat luokan muut tytöt. Jättivät minua ulkopuolelle ja haukkuivat armottomasti. Usein haukuin yhtä törkeästi takaisin, mutta yleensä se meni niin, että tämä kiusaaja, johon haukkuni kohdistui, poistui surullisen näköisenä paikalta tai purskahti itkuun. Eikä minun siis tarvinnut sanoa kuin vaikka "katso peiliin". Muut raivostuivat ja alkoivat huutaa "miten sä kehtaat" ja "sulla ei oo kyllä kaikki kotona". Ja noiden kertojen jälkeen oikeuttivat kiusaamiseni ajatuksella "se on sen oma syy, mitäs on niin hirvee tyyppi, sai Jennankin itkemään". Eipä silti, olen iloinen että haukuin heitä takaisin - ei tilanne siitä paljon huonommaksi olisi voinut mennä kuitenkaan.
Yleensä kiusaaminen nimen omaan voi mennä pahemmaksikin, jos puolustautuu. Kun minä puolustauduin niin minusta tehtiin kiusaaja. Minä sain syytteen kiusaamisesta sillävälin kuin muut jatkoivat minun kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus ärsyttää ihmisiä, jotka ovat piilosadisteja. Esim. tuovat mieleen itsensä lapsena. Oppivat inhoamaan itseään ja aikuisena inhoavat kaikkia itsensä kaltaisia, avuttomia ja epävarmoja.
Tätä olen tosiaan miettinyt myös. Tuntuu vain kohtuuttomalta, että ”tekemättä mitään” sataa paskaa - vain koska jokin ei resonoi toisessa. Särähtää. Riitasointu ihmisyyden illuusiossa.
Ap
Sun kannattaa oppia suojaamaan ja puolustamaan itseäsi. Heti ensimmäisen epäkunnioituksen merkin näkyessä on reagoitava - vahvuudella. Eli jos joku esimerkiksi kevyesti sivaltaa sanoillaan, sun on tehtävä sama takaisin välittömästi riittävällä teholla. Muuten rajoja testataan pidemmälle ensi kerralla.
On parasta, että ikävä ihminen pelkää mennä pidemmälle. Näihin ihmisiin ei tehoa myötätunnon tavoittelu.Kun tönitty on statukseltaan tönijää alempi, takaisin sivaltaminen kääntyy vain lisäaseeksi häntä vastaan. Pelkkä esimiehelle tai lastensuojeluviranomaiselle sanottu epäystävälliseksi tulkittu sana voi aiheuttaa paljon ikävyyksiä. Koulukiusaamisessa "kattokaa mitä se nyt teki, sehän on ihan h**lu". Jne. Lumipallo lähtee vyörymään, jos koettaa pitää puoliaan. Seurauksia ei voi hallita.
Totta. Itse olin kiusattu yläasteella, kiusaajina toimivat luokan muut tytöt. Jättivät minua ulkopuolelle ja haukkuivat armottomasti. Usein haukuin yhtä törkeästi takaisin, mutta yleensä se meni niin, että tämä kiusaaja, johon haukkuni kohdistui, poistui surullisen näköisenä paikalta tai purskahti itkuun. Eikä minun siis tarvinnut sanoa kuin vaikka "katso peiliin". Muut raivostuivat ja alkoivat huutaa "miten sä kehtaat" ja "sulla ei oo kyllä kaikki kotona". Ja noiden kertojen jälkeen oikeuttivat kiusaamiseni ajatuksella "se on sen oma syy, mitäs on niin hirvee tyyppi, sai Jennankin itkemään". Eipä silti, olen iloinen että haukuin heitä takaisin - ei tilanne siitä paljon huonommaksi olisi voinut mennä kuitenkaan.
Yleensä kiusaaminen nimen omaan voi mennä pahemmaksikin, jos puolustautuu. Kun minä puolustauduin niin minusta tehtiin kiusaaja. Minä sain syytteen kiusaamisesta sillävälin kuin muut jatkoivat minun kiusaamista.
Huono puoli puolustautumisessa voi olla juurikin tuo, että kiusaaminen pahenee. Hyvä puoli siinä on se, että ainakin oma arvokkuus säilyy. En haluaisi kouluaikojen kiusaajieni muistelevan minua kynnysmattona, joka otti haukut mukisematta vastaan.
Hahahahaha, siinä puhetta suoraan kiusaajan käsikirjasta :D En jotenkin enää yhtään ihmettele, miksi tässä maassa on niin paljon työpaikkakiusaamista, kun aikuiset ovat henkisesti näin alikehittyneitä.
Mikä muuten luetaan "erikoiseksi" näkemykseksi? Siinä saa opetella aikamoiseksi kameleontiksi ja luonnenäyttelijäksi, jos joka porukassa joutuu sopeutumaan valtavirran mielipiteisiin. Persujen seurassa on leikittävä persua, vasureiden kanssa vasuria, kissaihmisten joukossa kissaihmistä ja homojen kanssa hengatessa on itsekin löydettävä sisäinen homonsa. Näppärää.
Kai muuten tiedostat sen, että tällainen epäaito mielistely ja matkiminen se vasta ärsyttääkin ihmisiä? Siinä päätyy helposti ojasta allikkoon, jos alkaa leikkiä olevansa jotain muuta kuin on, olkoonkin, että kuvittelee välttävänsä sen kautta kiusatuksi tulemisen.