Koska olen epävarma, ei osa ihmisistä pysty pidättelemään sadismiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuuluu ihmisluontoon. Jos ihminen on hyvin empaattinen ja sovinnollinen luonnostaan, niin hän yrittää tukea "heikoksi" huomaamaansa yksilöä, jotta pystytään toimimaan yhteistyössä. Jos ihminen arvostaa vahvuutta itsessään ja toisissaan, hänen on vaikea hillitä haluaan pönkittää asemaansa ja kiusata heikkoa.

Juuri näin. Itse ex-koulukiu.saajana sain nautintoa siitä, miten epävarmoja sai jallitettua harhaan ensin esittämällä heidän ystävää ja sitten hyökkäämällä arkoja tietoja hyväksikäyttäen kimppuun joukolla.

Ai että miten hauskaa meillä oli. Työyhteisössä pidän asiaroolia ja käyttäydyn sovinnaisesti. Ikään kuin olisin saanut parpeeksi tyydytystä kuoluaikoina. Mielekiintoista, ja vanhoja perinteitä kunnioittaen vietä epäonnistunut päivä ja olkoon menneet traumat kanssasi :)

Minua ei ole kylläkään koskaan kiusattu koulussa. -lainattu

Vierailija kirjoitti:

Joku joskus vertasi ihmisiä kanalaumaan: Jos jollain kanalla on haava tai muu vamma, muut kanat nokkivat sitä niin kauan että se kuolee. 

Ikävä kyllä tämä tahtoo päteä myös ihmisiin. Kaikki heikkoudet on piilotettava ja ymmärrettävä että et ikinä tiedä missä vihollinen piileksii. Aina ei riitä edes se että ihmisen tuntee, nämäkin saattavat yllättää ikävästi.

En ole löytänyt vastausta sille miksi osa ihmisistä on niitä joilla on tarve nokkia valmiiksi haavoittuneet kuoliaaksi. Ehkä joku sen joskus kertoo.

Totta. Laumassa on aina vahvempia ja heikompia. Heikointa kaikki nokkivat tai muuten kiusaavat. Eläimillä on tarkka arvojärjestys ja uusi tulokas saa poikkeuksetta sarvia ja hampaita kunnes löytää paikkansa tai jää sinne hännille.

Voit olla kaikille kiltti ja ystävällinen kunhan pidät kiinni ihmisarvostasi. Kiltti ihminen vainutaan nopeasti ja jos ei kiusata niin ainakin yritetään pompottaa ja katsotaan onnistuuko. On oltava myös luja. On lähdettävä siitä että joukossa on AINA myös kusipäitä, käskyttäjiä ainakin. Sille ei voi mitään, se pitää vain sietää. Se ettet anna kohdella itseäsi huonosti tepsii yleensä. Psykopaatit ovat sitten asia erikseen. Mutta sellaisia me laumaihmiset ollaan.

Kyllä, sadistisia ihmisiä on erittäin paljon, esim isäni, sit työyhteisössä sen huomaa, joillakin on enemmän joillakin vähemmän taipumusta sadismiin

Jokainen on kuitenkin jollain tavalla sadisti

Muutamasta viimeisesta vastauksesta huomaa hyvin, miksi kiusaaminen ja sadistinen muiden kyykyttäminen pitävät niin tiukasti pintansa. "Sellaisia me laumaihmiset ollaan". "Jokainen on kuitenkin jollain tavalla sadisti". Eli ei edes yritetä miettiä, miten ihmisten välistä kanssakäymistä saataisiin muutettua terveempään suuntaan vaan alistuneesti todetaan, että tällaisia me ollaan, ei voi mitään. Väitän, että ongelma ei ole ihmisen perimmäisessä sadistisuudessa vaan henkisessä laiskuudessa ja haluttomuudessa etsiä toimivampia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävarmuus ärsyttää ihmisiä, jotka ovat piilosadisteja. Esim. tuovat mieleen itsensä lapsena. Oppivat inhoamaan itseään ja aikuisena inhoavat kaikkia itsensä kaltaisia, avuttomia ja epävarmoja.

Tätä olen tosiaan miettinyt myös. Tuntuu vain kohtuuttomalta, että ”tekemättä mitään” sataa paskaa - vain koska jokin ei resonoi toisessa. Särähtää. Riitasointu ihmisyyden illuusiossa.

Ap

Sun kannattaa oppia suojaamaan ja puolustamaan itseäsi. Heti ensimmäisen epäkunnioituksen merkin näkyessä on reagoitava - vahvuudella. Eli jos joku esimerkiksi kevyesti sivaltaa sanoillaan, sun on tehtävä sama takaisin välittömästi riittävällä teholla. Muuten rajoja testataan pidemmälle ensi kerralla.

On parasta, että ikävä ihminen pelkää mennä pidemmälle. Näihin ihmisiin ei tehoa myötätunnon tavoittelu.

Mutta silloin kiusaaja on tavallaan jo voittanut. Hän on onnistunut pakottamaan toisen puolustautumaan vaikka ainoa ongelma on hänen oma toimintansa. Toinen on joutunut käyttämään aikaansa ja energiaansa turhuuteen, ehkä jopa jonkin tärkeänkin asian kustannuksella.

Ja jos joku hyökkää kimppuusi niin et voi puolustautua, koska muuten tappelun aloittaja on voittanut jo pakottaessaan sinut puolustautumaan? Puolustautumatta jättäminen on varma keino hävitä.

Vierailija kirjoitti:

Muutamasta viimeisesta vastauksesta huomaa hyvin, miksi kiusaaminen ja sadistinen muiden kyykyttäminen pitävät niin tiukasti pintansa. "Sellaisia me laumaihmiset ollaan". "Jokainen on kuitenkin jollain tavalla sadisti". Eli ei edes yritetä miettiä, miten ihmisten välistä kanssakäymistä saataisiin muutettua terveempään suuntaan vaan alistuneesti todetaan, että tällaisia me ollaan, ei voi mitään. Väitän, että ongelma ei ole ihmisen perimmäisessä sadistisuudessa vaan henkisessä laiskuudessa ja haluttomuudessa etsiä toimivampia ratkaisuja.

Millä tavalla hyödyttää, jos kielletään luontaisen sadismin olemassaolo? Asiaa on varmasti psykologiassa ja sosiologiassa tutkittu.

Ongelma on siinä, että kaikki ihmiset eivät pelaa samoilla säännöillä yhteistä hyvää kohti. Et voi vedota sillä ihmisiin, jotka eivät siitä välitä. Heidän kanssaan voi olla pakko puolustautua eri tavalla. Tämä ei tarkoita sitä, että aloitetaan kurjuuden kierre. Heidät vaan pistetään takaisin aisoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävarmuus ärsyttää ihmisiä, jotka ovat piilosadisteja. Esim. tuovat mieleen itsensä lapsena. Oppivat inhoamaan itseään ja aikuisena inhoavat kaikkia itsensä kaltaisia, avuttomia ja epävarmoja.

Tätä olen tosiaan miettinyt myös. Tuntuu vain kohtuuttomalta, että ”tekemättä mitään” sataa paskaa - vain koska jokin ei resonoi toisessa. Särähtää. Riitasointu ihmisyyden illuusiossa.

Ap

Sun kannattaa oppia suojaamaan ja puolustamaan itseäsi. Heti ensimmäisen epäkunnioituksen merkin näkyessä on reagoitava - vahvuudella. Eli jos joku esimerkiksi kevyesti sivaltaa sanoillaan, sun on tehtävä sama takaisin välittömästi riittävällä teholla. Muuten rajoja testataan pidemmälle ensi kerralla.

On parasta, että ikävä ihminen pelkää mennä pidemmälle. Näihin ihmisiin ei tehoa myötätunnon tavoittelu.

Kun tönitty on statukseltaan tönijää alempi, takaisin sivaltaminen kääntyy vain lisäaseeksi häntä vastaan. Pelkkä esimiehelle tai lastensuojeluviranomaiselle sanottu epäystävälliseksi tulkittu sana voi aiheuttaa paljon ikävyyksiä. Koulukiusaamisessa "kattokaa mitä se nyt teki, sehän on ihan h**lu". Jne. Lumipallo lähtee vyörymään, jos koettaa pitää puoliaan. Seurauksia ei voi hallita.

Kirjoitin tähän pitkän vastauksen, jossa oli ilmeisesti paljon kiellettyjä sanoja. 😒 Sanon nyt siis vaan, että tietenkin riippuu tilanteesta.

Mikä on sinun mielestä muuten paras tapa toimia tilanteessa, jossa vaarana, että itsensä puolustus tekee lumipallon?

Ainoa jonka toimintaan voit oikeasti vaikuttaa, olet sinä itse. Muita voit nimitellä, analysoida ja tuomita kuinka paljon tahansa, he vaan toimivat edelleenkin samoin.

Jokaisen olisi osattava terve itsepuolustus, avuttomuus vetää puoleensa sadisteja. Ja heitä riittää. Kiusaaminen ei lopu vaikka alkaisit itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävarmuus ärsyttää ihmisiä, jotka ovat piilosadisteja. Esim. tuovat mieleen itsensä lapsena. Oppivat inhoamaan itseään ja aikuisena inhoavat kaikkia itsensä kaltaisia, avuttomia ja epävarmoja.

Tätä olen tosiaan miettinyt myös. Tuntuu vain kohtuuttomalta, että ”tekemättä mitään” sataa paskaa - vain koska jokin ei resonoi toisessa. Särähtää. Riitasointu ihmisyyden illuusiossa.

Ap

Sun kannattaa oppia suojaamaan ja puolustamaan itseäsi. Heti ensimmäisen epäkunnioituksen merkin näkyessä on reagoitava - vahvuudella. Eli jos joku esimerkiksi kevyesti sivaltaa sanoillaan, sun on tehtävä sama takaisin välittömästi riittävällä teholla. Muuten rajoja testataan pidemmälle ensi kerralla.

On parasta, että ikävä ihminen pelkää mennä pidemmälle. Näihin ihmisiin ei tehoa myötätunnon tavoittelu.

Tämä muuten usein toimii. Olin pari vuotta sitten työharjoittelussa eräässä firmassa - koska olin aika nuori ja ekassa "työssäni", käyttäydyin sen mukaisesti, eli olin nöyrä ja tietty hieman epävarma. Pari vanhempaa naista firmassa ottivat minut heti silmätikukseen ja tuntuivat olevan koko ajan ärsyyntyneitä herkkyydestäni. Sain heiltä epäreilua kohtelua ja tarpettoman tylyt sanomiset, jos esimerkiksi johonkin kirjoittamaani oli tullut pieni kirjoitusvirhe. Pysyin tyynenä, mutta pikkuhiljaa alkoi nakertaa.

Kerran sitten kävi niin, että posti oli vahingossa toimittanut erään töihin tilaamani paketin yläkerran toimistoon, ja toinen näistä naisista joutui hakemaan sen sieltä. Tuli sitten huutamaan minulle että "miten sä tämänkin onnistuit tilaamaan väärään osoitteeseen". Silloin meni hermot ja sanoin takaisin yhtä vihaisesti "Katsos vähän tuota paketin osoitetta, eikö muka ole oikea? Tää oli postin virhe, ei mun!" Oli vähällä etten huutanut itsekin. Nainen katsoi osoitetta ja mutisi "joo, niinpä näkyy" ja antoi asian olla. 

Tuosta olisi hyvin voinut tulla ongelmia, mutta sen sijaan nuo naiset jättivät minut loppuajaksi rauhaan. Ehkä jopa salaa arvostivat sitä, että jätin nöyristelyn ja kasvatin niin sanotusti pallit? :D

Onpa hämärää tekstiä. Kirjoittajilla ei ole ystäviä. Av lla voi päteä.

Up!

Vierailija kirjoitti:

Ainoa jonka toimintaan voit oikeasti vaikuttaa, olet sinä itse. Muita voit nimitellä, analysoida ja tuomita kuinka paljon tahansa, he vaan toimivat edelleenkin samoin.

Jokaisen olisi osattava terve itsepuolustus, avuttomuus vetää puoleensa sadisteja. Ja heitä riittää. Kiusaaminen ei lopu vaikka alkaisit itkemään.

Tämä on vaikeaa, jos sadisti on juurikin vaikka psykoterapeutti tai opettaja. Työkaverille nyt voi helpostikin laittaa luun kurkkuun.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä mielenkiintoista miten ihmiset ryhmäytyvät hakemalla kiusatun. Tätä tekevät jopa jotkut opettajat. Uskon, että moni ei edes tajua sitä, ja usein itseään hyviksinäkin pitävät kiusaavat, ehkä jopa pahiten, kääntävät kiusaamisensa muka johonkin ryhmän suojeluun ja suoraan puheen tarpeeseen. Sitä on ällötttävää katsoa. Muut sitten kiusaavat enemmän tai vähemmän tai ainakin seisovat typerinä kuin lehmät tuijottamassa sitä kidutusta. Olen nähnyt tätä melkein joka paikassa missä olen ollut, ihmiset oikein hakemalla hakevat sen erilaisen tyypin ja sanattomasti päättävät kuka on se kiusattu, yleensä se on tietysti se jota johtaja ei siedä. Itse en ole koskaan ainakaan aikuisena kiusannut, koska se tuntuu minusta niin raukkamaiselta, mutta jännästi kyllä aina huomaan että jos kuulun ryhmään jossa on kiusaamista, niin se kiusattu kyllä ärsyttää minuakin. Jos hän yrittää olla ystäväni, niin kuin tietysti yrittää, kun olen ainoa joka ei kiusaa, niin joudun torjumaan. Kiusatuille sanoisin että kannattaa todellakin sanoa heti vastaan, heikkous vetää puoleensa sadisteja.

Miksi kiusattu ärsyttää sinua? onko hän jotenkin "lammasmainen" tai sellainen kun yhdelle poskelle lyödään, niin tarjoaa toisen. Monet kiusatut ovat liian herkkiä, erilaisia. " Erilaisuus "saattaa olla hyvin vähäistäkin, kuin veteen piirretty viiva. Kiusattu herkkänä ihmisenä vaistoaa, vaikka ei haluaisikaan nähdä, että hän on eristetty ryhmästä ja kaikkeen mihin voidaan hänessä tartutaan ja tehdään naurunalaiseksi. Minusta kiusattu ei ole heikko yksiselitteisesti. Joskus tuntuu, että sadistinen kiusaaja(t) on heikko ja sairas. Kiusattu jätetään yleensä yksin, ei hänellä ole voimaa itseään puolustaa. Kun kiusattu älähtää, silloin saattaakin riemu revetä, että kuinka kiusattu henkilö on vaikea ihminen, "hän sanoi niin ja näin". Monille jää vain vaihtoehto , että lähtee pois koulusta, työstä, yhteisöstä jne. jossa hän kokee olevansa kiusattu. Tietysti voi käydä niin, että kun lähtee sutta pakoon niin tulee karhu vastaan.

Oman itsensä arvostaminen on tärkeää yleisesti ottaen, mutta kavahdan ajatusta "kasvattaa pallit", "antaa samalla mitalla takaisin". Pallien kasvattaminen = "sinä et ole hyvä, sinun tulee muuttua toisenlaiseksi, toisten takia". Antaa samalla mitalla = "pidä varuiksi piikit pystyssä". En mä suostuisi sellaiseen elämään.

Mielenkiintoinen ketju.

Olen samaa joskus itsekseni miettinytkin. Tuntuu kuin nämä "kiusaajat"/"johtajaluonteet" olisivat nimenomaan jotain saaliseläimiä, jotka tuntosarvet herkkinä aistivat joukon "heikon". Juurikin heikkous, herkkyys, ujous, erilaisuus, ovat ominaisuuksia jotka altistavat kiusaamiselle tai silmätikuksi joutumiselle. Olen itse ollut juuri tällainen silmätikuksi ja syrjityksi kouluaikana päätynyt, ja kyllä se jättää ihmiseeen jälkensä. Päällisin puolin aivan tavallinen ja tavanomaisen näköinen, mutta kuitenkin jollain hiuksenhienolla tavalla vähän erilainen. Sen lisäksi kovin epävarma ja herkkä. En olisi tehnyt kärpäsellekään pahaa, mutta silti jouduin eristetyksi. Huomiotta jättäminen, kuin-olisin-ilmaa-kohtelu ja syrjiminen vaikka ovatkin passiivista kiusaamista, niin satuttavat hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusattu ärsyttää sinua? onko hän jotenkin "lammasmainen" tai sellainen kun yhdelle poskelle lyödään, niin tarjoaa toisen. Monet kiusatut ovat liian herkkiä, erilaisia. " Erilaisuus "saattaa olla hyvin vähäistäkin, kuin veteen piirretty viiva. Kiusattu herkkänä ihmisenä vaistoaa, vaikka ei haluaisikaan nähdä, että hän on eristetty ryhmästä ja kaikkeen mihin voidaan hänessä tartutaan ja tehdään naurunalaiseksi. Minusta kiusattu ei ole heikko yksiselitteisesti. Joskus tuntuu, että sadistinen kiusaaja(t) on heikko ja sairas. Kiusattu jätetään yleensä yksin, ei hänellä ole voimaa itseään puolustaa. Kun kiusattu älähtää, silloin saattaakin riemu revetä, että kuinka kiusattu henkilö on vaikea ihminen, "hän sanoi niin ja näin". Monille jää vain vaihtoehto , että lähtee pois koulusta, työstä, yhteisöstä jne. jossa hän kokee olevansa kiusattu. Tietysti voi käydä niin, että kun lähtee sutta pakoon niin tulee karhu vastaan.

Lammasmaisuus ärsyttää, ja kiusatuilla on usein lammasmaisuuden lisäksi oudosti ylemmyydentuntoinen olemus. Usein myös ulkonäkö voi olla outo, liikkeet outoja tai hygieniassa on vikaa. Kiusaaminen on väärin eikä sitä saa tehdä, mutta sille ei voi mitään, että kiusattu ärsyttää sellaistakin ihmistä, joka pyrkii käyttäytymään asiallisesti. Usein kiusatuista tulee sellainen olo, että he itse kiusaavat. Tämä ei ole mitenkään reilua ja toivonkin että kiusatut nopeasti opettelevat kovemman ja luontevamman ulkokuoren. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusattu ärsyttää sinua? onko hän jotenkin "lammasmainen" tai sellainen kun yhdelle poskelle lyödään, niin tarjoaa toisen. Monet kiusatut ovat liian herkkiä, erilaisia. " Erilaisuus "saattaa olla hyvin vähäistäkin, kuin veteen piirretty viiva. Kiusattu herkkänä ihmisenä vaistoaa, vaikka ei haluaisikaan nähdä, että hän on eristetty ryhmästä ja kaikkeen mihin voidaan hänessä tartutaan ja tehdään naurunalaiseksi. Minusta kiusattu ei ole heikko yksiselitteisesti. Joskus tuntuu, että sadistinen kiusaaja(t) on heikko ja sairas. Kiusattu jätetään yleensä yksin, ei hänellä ole voimaa itseään puolustaa. Kun kiusattu älähtää, silloin saattaakin riemu revetä, että kuinka kiusattu henkilö on vaikea ihminen, "hän sanoi niin ja näin". Monille jää vain vaihtoehto , että lähtee pois koulusta, työstä, yhteisöstä jne. jossa hän kokee olevansa kiusattu. Tietysti voi käydä niin, että kun lähtee sutta pakoon niin tulee karhu vastaan.

Lammasmaisuus ärsyttää, ja kiusatuilla on usein lammasmaisuuden lisäksi oudosti ylemmyydentuntoinen olemus. Usein myös ulkonäkö voi olla outo, liikkeet outoja tai hygieniassa on vikaa. Kiusaaminen on väärin eikä sitä saa tehdä, mutta sille ei voi mitään, että kiusattu ärsyttää sellaistakin ihmistä, joka pyrkii käyttäytymään asiallisesti. Usein kiusatuista tulee sellainen olo, että he itse kiusaavat. Tämä ei ole mitenkään reilua ja toivonkin että kiusatut nopeasti opettelevat kovemman ja luontevamman ulkokuoren. 

Tässä tuli juuri se, minkä olen huomannut. Epävarmoista ihmisistä ärsyyntyvät ja heitä kiusaavat ihmiset ottavat toisen ihmisen epävarmuuden henkilökohtaisena loukkauksena ja vittuiluna. Todistaa oikeaksi sen kliseen, että päällepäin koviksilla on se kaikista haurain itsetunto. Täytyy olla myös jotenkin vainoharhainen, jos näkee, että toisella ihmisellä on "lammasmaisuuden lisäksi oudosti ylemmyydentuntoinen olemus". Lammasmaisuus ja ylemmyydentuntoisuus ovat aika hulppeasti ristiriidassa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusattu ärsyttää sinua? onko hän jotenkin "lammasmainen" tai sellainen kun yhdelle poskelle lyödään, niin tarjoaa toisen. Monet kiusatut ovat liian herkkiä, erilaisia. " Erilaisuus "saattaa olla hyvin vähäistäkin, kuin veteen piirretty viiva. Kiusattu herkkänä ihmisenä vaistoaa, vaikka ei haluaisikaan nähdä, että hän on eristetty ryhmästä ja kaikkeen mihin voidaan hänessä tartutaan ja tehdään naurunalaiseksi. Minusta kiusattu ei ole heikko yksiselitteisesti. Joskus tuntuu, että sadistinen kiusaaja(t) on heikko ja sairas. Kiusattu jätetään yleensä yksin, ei hänellä ole voimaa itseään puolustaa. Kun kiusattu älähtää, silloin saattaakin riemu revetä, että kuinka kiusattu henkilö on vaikea ihminen, "hän sanoi niin ja näin". Monille jää vain vaihtoehto , että lähtee pois koulusta, työstä, yhteisöstä jne. jossa hän kokee olevansa kiusattu. Tietysti voi käydä niin, että kun lähtee sutta pakoon niin tulee karhu vastaan.

Lammasmaisuus ärsyttää, ja kiusatuilla on usein lammasmaisuuden lisäksi oudosti ylemmyydentuntoinen olemus. Usein myös ulkonäkö voi olla outo, liikkeet outoja tai hygieniassa on vikaa. Kiusaaminen on väärin eikä sitä saa tehdä, mutta sille ei voi mitään, että kiusattu ärsyttää sellaistakin ihmistä, joka pyrkii käyttäytymään asiallisesti. Usein kiusatuista tulee sellainen olo, että he itse kiusaavat. Tämä ei ole mitenkään reilua ja toivonkin että kiusatut nopeasti opettelevat kovemman ja luontevamman ulkokuoren. 

Pätee esim. aspergereihin. Sanaakaan ei tarvitse vaihtaa heidän kanssaan, kun heidät on jo pantu merkille ja kielteinen mielikuva heistä luotu. Moderni klassikko aiheesta: Neurotypical Peers are Less Willing to Interact with Those with Autism based on Thin Slice Judgments https://www.nature.com/articles/srep40700

Tönäisemään? Että ihmiset tönivät sinua? Minusta tuntuu, että kuvittelet asian.

Asia on sinun omassa päässäsi.