Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koska olen epävarma, ei osa ihmisistä pysty pidättelemään sadismiaan
13.05.2020 |
Onko tämä ihmisrodulle tyypillistä, vaiko vain persoonallisuuden häiriintyneisyyttä? Olen tullut erilaisuuttani paljon kiusatuksi/torjutuksi, ja tämä on luonnollisesti jättänyt jälkensä - olen varautunut uusissa tilateissa, asioissa ja paikoissa, varovainen, ja tämän kyllä huomaa/aistii. Yleisesti tulen tietysti nykyisin hyväksytyksi kun uskaltaudun mukaan ja puhumaan/toimimaan, mutta sitten on nämä ”sadistit”. Tietävät, että pienellä torjunnalla saadaan isoa ikävää aikaiseksi, silti se on tehtävä. Mikä saa aikuisen ihmisen tönäisemään ”vielä kerran”, kun tietää se satuttavan? Olen huomannut, että tällainen ”tiedostava töniminen” tulee joiltakin kuin varkain, vahingossa.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus ärsyttää ihmisiä, jotka ovat piilosadisteja. Esim. tuovat mieleen itsensä lapsena. Oppivat inhoamaan itseään ja aikuisena inhoavat kaikkia itsensä kaltaisia, avuttomia ja epävarmoja.
Tätä olen tosiaan miettinyt myös. Tuntuu vain kohtuuttomalta, että ”tekemättä mitään” sataa paskaa - vain koska jokin ei resonoi toisessa. Särähtää. Riitasointu ihmisyyden illuusiossa.
Ap
Olet yksinkertaisesti heikko, et kestä mitään eikä sinulla ole mitään sanottavaa, joka ketään kiinnostaisi. Eli kyllä. Maailma hylkii sinua, koska olet TURHA. Ymmärrätkö? Ja vaikka juoksisit rekan alle, niin sekään ei kiihota kuin korkeintaan patologia, jolla on nekrofiilisiä piirteitä. Eli ymmärrätkö? Olet näkymätön. Ihmisiä on sitäpaitsi jo yli 7.7 miljardia. 95% niistä on kaltaisiasi. Turhia.
Sadisti saapui paikalle. Tai pitkälle vietyä ironiaa. Sinä päätät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanomien kannattaisi tarttua tähän - tulisi hyvää juttua kiusaamisen juurisyistä ja sadismista. Etenkin särähti tuo paykoterapeutti ja opettaja.
Minusta kiltti epävarma ihminen on vaaraton ja yritän aina auttaa häntä. Suuri osa ihmisistä haluaa hirnua ilkeästi toisille ja kiltti ihminen ei kuulu näihin typeryksiin.
On kyllä mielenkiintoista miten ihmiset ryhmäytyvät hakemalla kiusatun. Tätä tekevät jopa jotkut opettajat. Uskon, että moni ei edes tajua sitä, ja usein itseään hyviksinäkin pitävät kiusaavat, ehkä jopa pahiten, kääntävät kiusaamisensa muka johonkin ryhmän suojeluun ja suoraan puheen tarpeeseen. Sitä on ällötttävää katsoa. Muut sitten kiusaavat enemmän tai vähemmän tai ainakin seisovat typerinä kuin lehmät tuijottamassa sitä kidutusta. Olen nähnyt tätä melkein joka paikassa missä olen ollut, ihmiset oikein hakemalla hakevat sen erilaisen tyypin ja sanattomasti päättävät kuka on se kiusattu, yleensä se on tietysti se jota johtaja ei siedä. Itse en ole koskaan ainakaan aikuisena kiusannut, koska se tuntuu minusta niin raukkamaiselta, mutta jännästi kyllä aina huomaan että jos kuulun ryhmään jossa on kiusaamista, niin se kiusattu kyllä ärsyttää minuakin. Jos hän yrittää olla ystäväni, niin kuin tietysti yrittää, kun olen ainoa joka ei kiusaa, niin joudun torjumaan. Kiusatuille sanoisin että kannattaa todellakin sanoa heti vastaan, heikkous vetää puoleensa sadisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suurimmalla osalla ihmisistä on jonkinlaisia sadistisia taipumuksia. Sama koskee muitakin eläimiä, ainakin petoeläimiä (jollainen ihminenkin osittain on). Useimmat mieleltään terveet ihmiset pystyvät hillitsemään näitä taipumuksiaan tavallisissa arjen tilanteissa. Monilla ne nousevat esiin esimerkiksi järkyttävien kokemusten tai ahdistus- ja pelkotilojen yhteydessä, ja varsinkin tilanteissa joissa sadismin osoittaminen koetaan sosiaalisesti hyväksytyksi. Esimerkiksi vakavaan rikokseen syyllistyneen julmasta rankaisemisesta haaveileminen on yleistä ja ihmiset uskaltavat jakaa näitä fantasioitaan julkisesti, koska eivät pelkää sadistiksi leimaantumista.
Jotkut ihmiset ovat avoimemmin sadistisia ja käyttäytyvät avoimen aggressiivisesti sanoin tai fyysistä väkivaltaa käyttämällä. Näissä tapauksissa taustalla on varmaankin yleensä jonkinasteista sopeutumattomuutta yhteiskuntaan ja välinpitämättömyyttä menettelyn herättämästä sosiaalisesta paheksunnasta. Jotkut ihmiset tuntuvat jopa nauttivan siitä, kun heidän toimintaansa paheksutaan ja kauhistellaan.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä mielenkiintoista miten ihmiset ryhmäytyvät hakemalla kiusatun. Tätä tekevät jopa jotkut opettajat. Uskon, että moni ei edes tajua sitä, ja usein itseään hyviksinäkin pitävät kiusaavat, ehkä jopa pahiten, kääntävät kiusaamisensa muka johonkin ryhmän suojeluun ja suoraan puheen tarpeeseen. Sitä on ällötttävää katsoa. Muut sitten kiusaavat enemmän tai vähemmän tai ainakin seisovat typerinä kuin lehmät tuijottamassa sitä kidutusta. Olen nähnyt tätä melkein joka paikassa missä olen ollut, ihmiset oikein hakemalla hakevat sen erilaisen tyypin ja sanattomasti päättävät kuka on se kiusattu, yleensä se on tietysti se jota johtaja ei siedä. Itse en ole koskaan ainakaan aikuisena kiusannut, koska se tuntuu minusta niin raukkamaiselta, mutta jännästi kyllä aina huomaan että jos kuulun ryhmään jossa on kiusaamista, niin se kiusattu kyllä ärsyttää minuakin. Jos hän yrittää olla ystäväni, niin kuin tietysti yrittää, kun olen ainoa joka ei kiusaa, niin joudun torjumaan. Kiusatuille sanoisin että kannattaa todellakin sanoa heti vastaan, heikkous vetää puoleensa sadisteja.
Miksi ”joudut torjumaan”? Onko ryhmän tuki kuitenkin niin paljon tärkeämpää kuin kiusatun puolustaminen - aikuisenakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen yrittää ostaa miellyttämällä ja lahjomalla, niin jossain vaiheessa voin tölväistä. Jos huomaan ihmisellä olevan heikon itsetunnon, en tahdo päästää häntä lähipiiriini. Hän on kuin tikittävä aikapommi, siis riski. Aikuisen ihmisen täytyy olla vahvempi. En kiduta. En siis ole sadisti. Valitsen itse lähipiirini ja tahdon siihen vain aitoja ihmisiä, en toisten mielipiteistä hengittäviä. Jotkut ovat laittaneet elämänsä ns "kuntoon" tallaamalla alustaksi toisia ihmisiä, mutta ovat hyvin heikkoja tällaisen ihmisen kuin minä edessä. En pidä siitä, kun päällisin puolin sivistyneesti käyttäytyvä ei olekaan sisältä sivistynyt. Pidän lahjomattomista oman tiensä kulkijoista. En pidä laumasieluista. Tahdon olla ystävieni kanssa viimesinä omilla jaloillaan seisovina myös kriiseissä.
Olet aivan järkyttävä ihmispersereikä omassa narsisistisessa kuplassasi. Ja kyllä; tölväsisysi on juurikin sadismia.
No niin sanottu on. Oliko riittävä teho?
Ei tunnu missään. Olet ihan samanlainen petoeläin kuin minäkin olen, sillä erotuksella että veitsitappelussa häviäisit muutamassa sekunnissa ja söisin sinut käristäen lihasi mureaksi .
Look out guys, we have a bad-ass over here!
Vain yhdelle ihmiselle olen joutunut antamaan täydelliset pakit. Hän 1. Tekee elämänsä suuret päätökset pohjautuen pelkoon. 2. On hyvin miellyttävä ihminen pinnallisesti. Sopiva hyvän päivän tutuksi. 3. Hänen pelkoon pohjautuvat päätökset ovat aina satuttaneet muita syvältä, mutta hän ei tahdo myöntää sitä itselleen. 4. Hän yritti tulla lähelleni ja hallita. 5. Hän on yksin, peloissaan ja tapaa vain pinnallisia ystäviään. Hänen pahimmat pelkonsa pääsevät toteutumaan, koska hän ei ole käsitellyt niitä. Osa peloista on rauennut vasten hänen tahtoaan eli lopulta myös hänen onnekseen. Hän syytti minua siitä, että puolustin hänen uhrejaan.
Muut ihmiset, joita en ole tahtonut lähelleni, eivät myöskään ole olleet niin lähellä kuin tuo yksi torjuttu.
13.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus ärsyttää ihmisiä, jotka ovat piilosadisteja. Esim. tuovat mieleen itsensä lapsena. Oppivat inhoamaan itseään ja aikuisena inhoavat kaikkia itsensä kaltaisia, avuttomia ja epävarmoja.
Tätä olen tosiaan miettinyt myös. Tuntuu vain kohtuuttomalta, että ”tekemättä mitään” sataa paskaa - vain koska jokin ei resonoi toisessa. Särähtää. Riitasointu ihmisyyden illuusiossa.
Ap
Sun kannattaa oppia suojaamaan ja puolustamaan itseäsi. Heti ensimmäisen epäkunnioituksen merkin näkyessä on reagoitava - vahvuudella. Eli jos joku esimerkiksi kevyesti sivaltaa sanoillaan, sun on tehtävä sama takaisin välittömästi riittävällä teholla. Muuten rajoja testataan pidemmälle ensi kerralla.
On parasta, että ikävä ihminen pelkää mennä pidemmälle. Näihin ihmisiin ei tehoa myötätunnon tavoittelu.
Mutta silloin kiusaaja on tavallaan jo voittanut. Hän on onnistunut pakottamaan toisen puolustautumaan vaikka ainoa ongelma on hänen oma toimintansa. Toinen on joutunut käyttämään aikaansa ja energiaansa turhuuteen, ehkä jopa jonkin tärkeänkin asian kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus ärsyttää ihmisiä, jotka ovat piilosadisteja. Esim. tuovat mieleen itsensä lapsena. Oppivat inhoamaan itseään ja aikuisena inhoavat kaikkia itsensä kaltaisia, avuttomia ja epävarmoja.
Tätä olen tosiaan miettinyt myös. Tuntuu vain kohtuuttomalta, että ”tekemättä mitään” sataa paskaa - vain koska jokin ei resonoi toisessa. Särähtää. Riitasointu ihmisyyden illuusiossa.
Ap
Sun kannattaa oppia suojaamaan ja puolustamaan itseäsi. Heti ensimmäisen epäkunnioituksen merkin näkyessä on reagoitava - vahvuudella. Eli jos joku esimerkiksi kevyesti sivaltaa sanoillaan, sun on tehtävä sama takaisin välittömästi riittävällä teholla. Muuten rajoja testataan pidemmälle ensi kerralla.
On parasta, että ikävä ihminen pelkää mennä pidemmälle. Näihin ihmisiin ei tehoa myötätunnon tavoittelu.
Kun tönitty on statukseltaan tönijää alempi, takaisin sivaltaminen kääntyy vain lisäaseeksi häntä vastaan. Pelkkä esimiehelle tai lastensuojeluviranomaiselle sanottu epäystävälliseksi tulkittu sana voi aiheuttaa paljon ikävyyksiä. Koulukiusaamisessa "kattokaa mitä se nyt teki, sehän on ihan h**lu". Jne. Lumipallo lähtee vyörymään, jos koettaa pitää puoliaan. Seurauksia ei voi hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku joskus vertasi ihmisiä kanalaumaan: Jos jollain kanalla on haava tai muu vamma, muut kanat nokkivat sitä niin kauan että se kuolee.
Ikävä kyllä tämä tahtoo päteä myös ihmisiin. Kaikki heikkoudet on piilotettava ja ymmärrettävä että et ikinä tiedä missä vihollinen piileksii. Aina ei riitä edes se että ihmisen tuntee, nämäkin saattavat yllättää ikävästi.
En ole löytänyt vastausta sille miksi osa ihmisistä on niitä joilla on tarve nokkia valmiiksi haavoittuneet kuoliaaksi. Ehkä joku sen joskus kertoo.
Jostain syystä nämä nokkijat ja ilkeilijät ovat lähes aina naisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eivät ole mitään halinallejeesuksia, vaikka mielellään niin kuvittelevat. Ihmiset ovat housuihin pukeutunut simpanssilauma.
En ole luonnostaan sadistinen, mutta sadismi voi lähteä provokaation kautta. Epävarmat ihmiset yleisesti ovat minulle ok. Epävarmat ihmiset, jotka KERJÄÄVÄT validointia minulta ovat provosoivia. Tällainen emotionaalisesti heikko ihminen on vähän kuin kaivo, jota vahvemman hänen mielestään pitää täyttää ja hän pitää itseään vielä OIKEUTETTUNA siihen. Jos joku ei tule kaivontäyttäjäksi hän on mielestään uhri. Kerjääminen kohdistuu tuntemattomiinkin ja tällainen epävarma luulee kaikkien muiden voimavaroja rajattomiksi.
Epävarma ihminen valtavalla egolla on siis ärsyttävä ja ansaitsee mielestäni kaiken sen mikä niskaan sataa. Omannavan tuijottelu on pysyvä piirre ja ilman säälittävyyttä jolla hän tykkää pelata sama henkilö olisi vain m* lkero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä mielenkiintoista miten ihmiset ryhmäytyvät hakemalla kiusatun. Tätä tekevät jopa jotkut opettajat. Uskon, että moni ei edes tajua sitä, ja usein itseään hyviksinäkin pitävät kiusaavat, ehkä jopa pahiten, kääntävät kiusaamisensa muka johonkin ryhmän suojeluun ja suoraan puheen tarpeeseen. Sitä on ällötttävää katsoa. Muut sitten kiusaavat enemmän tai vähemmän tai ainakin seisovat typerinä kuin lehmät tuijottamassa sitä kidutusta. Olen nähnyt tätä melkein joka paikassa missä olen ollut, ihmiset oikein hakemalla hakevat sen erilaisen tyypin ja sanattomasti päättävät kuka on se kiusattu, yleensä se on tietysti se jota johtaja ei siedä. Itse en ole koskaan ainakaan aikuisena kiusannut, koska se tuntuu minusta niin raukkamaiselta, mutta jännästi kyllä aina huomaan että jos kuulun ryhmään jossa on kiusaamista, niin se kiusattu kyllä ärsyttää minuakin. Jos hän yrittää olla ystäväni, niin kuin tietysti yrittää, kun olen ainoa joka ei kiusaa, niin joudun torjumaan. Kiusatuille sanoisin että kannattaa todellakin sanoa heti vastaan, heikkous vetää puoleensa sadisteja.
Miksi ”joudut torjumaan”? Onko ryhmän tuki kuitenkin niin paljon tärkeämpää kuin kiusatun puolustaminen - aikuisenakin?
Hyvä kysymys, olen huomannut tuon ryhmäytymistyylin mutta en halua liittyä siihen yleensä. Olen siis eri jolta kysyit.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä nämä nokkijat ja ilkeilijät ovat lähes aina naisia...
Ei toki. Minä tunnen useita miehiä. Tosin kaikki tunne-elämä on heillä kehittymätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuuluu ihmisluontoon. Jos ihminen on hyvin empaattinen ja sovinnollinen luonnostaan, niin hän yrittää tukea "heikoksi" huomaamaansa yksilöä, jotta pystytään toimimaan yhteistyössä. Jos ihminen arvostaa vahvuutta itsessään ja toisissaan, hänen on vaikea hillitä haluaan pönkittää asemaansa ja kiusata heikkoa.
Juuri näin. Itse ex-koulukiu.saajana sain nautintoa siitä, miten epävarmoja sai jallitettua harhaan ensin esittämällä heidän ystävää ja sitten hyökkäämällä arkoja tietoja hyväksikäyttäen kimppuun joukolla.
Ai että miten hauskaa meillä oli. Työyhteisössä pidän asiaroolia ja käyttäydyn sovinnaisesti. Ikään kuin olisin saanut parpeeksi tyydytystä kuoluaikoina. Mielekiintoista, ja vanhoja perinteitä kunnioittaen vietä epäonnistunut päivä ja olkoon menneet traumat kanssasi :)
Vierailija kirjoitti:
Joku joskus vertasi ihmisiä kanalaumaan: Jos jollain kanalla on haava tai muu vamma, muut kanat nokkivat sitä niin kauan että se kuolee.
Ikävä kyllä tämä tahtoo päteä myös ihmisiin. Kaikki heikkoudet on piilotettava ja ymmärrettävä että et ikinä tiedä missä vihollinen piileksii. Aina ei riitä edes se että ihmisen tuntee, nämäkin saattavat yllättää ikävästi.
En ole löytänyt vastausta sille miksi osa ihmisistä on niitä joilla on tarve nokkia valmiiksi haavoittuneet kuoliaaksi. Ehkä joku sen joskus kertoo.
Ihminen on vähän eri asia kuin kana. On löytynyt viitteitä, että muinaiset kivikauden ihmiset ovat huolehtineet pahastikin vammaisesta lauman jäsenestä. Toisaalta joissain kulttuureissa tänäkin päivänä vammaiset vauvat uhrataan muka jollekin Jumalalle l. heitetään jokeen. Riippuu vähän tilanteesta siis. Yleisesti ottaen ihmisen empatiakyky on aika pitkälle säilynyt evoluutiossa. Nyt on pahoinvointia ja itsensä puolustamista enemmän, kun emme kuulu enää tiiviiseen ryhmään.
Alue: Aihe vapaa
Taidat itse olla, tirsk.