Onko kehotus ”parisuhteen eteen pitää tehdä töitä” vain naisille? Mitä teidän miehet tekee?

Vierailija kirjoitti:

Nämä kaikki on sitä, mitä mies tekee meidän parisuhteen hyväksi:

Silittää minut uneen joka ilta kirjaa lukiessaan (saan nukahtaa paijattavana oloon)

Halaa tai koskettaa melkein aina ohi mennessään

Antaa minulle omaa aikaa ja rauhaa

Haluaa tehdä yhdessä asioita ja ehdottaa niitä

On terveen itsekäs, pitää huolta myös omasta itsestään parisuhteessa (tämäkin on tärkeä aspekti parisuhteen hyvinvoinnin kannalta)

Tekee oma-aloitteisesti kotitöitä

On huomaavainen sängyssä

Puhuu ajatuksistaan, ei pullota tunteitaan

Mitähän kaikkea muuta? Tekee siis todella paljon meidän suhteen eteen.

Oon ihan *itun kateellinen sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sinä ja sukusi ovat molemmat oikeassa. Teillä on erilaiset tavat osoittaa rakkautta toisillenne. Voi olla, että olette molemmat turhautuneita tilanteeseen ja molemmat pysyvät siinä tavassa osoittaa rakkautta, jonka osaa ja siedätte väkisin epätasapainoa, joka teillä nyt vallitsee. Yleensä kumppani tarjoaa toiselle sitä, mitä itse kaipaisi kumppaniltaan. Joten voi myös olla, että mies ei oikeasti ymmärrä jotain olevan vialla.

Eli vielä suosittelen vähän miettimään itseäsi. Kerro kumppanillesi, että arvostat hänen työntekoaan, mutta vähempikin riittäisi, sillä kaipaat todellista yhteistä aikaa hänen kanssaan. Kysy, miksi miehesi tekee niin paljon töitä. Voi olla myös, että mies pakenee töihin, koska olet koko ajan suunnittelemassa jotain. Tai voi olla, että hän haluaa töillä mahdollistaa sen elintason, että voitte mennä ja tehdä asioita yhdessä. Oli kummin päin tahansa, niin oikeanlainen lähestyminen asian suhteen auttaa paljon paremmin.

Kyllä hän tietää missä mennään. On tästä puhuttu.

Ap

Anna arvaan: olet puhunut, mitä sinä haluat ja toivot samalla kun suunnittelet niitä kivoja tekemisiä ja menoja sinne tänne samalla antaen miehelle ristiriitaisen viestin, että mitä todella kaipaat. Olet itkenyt, syyllistänyt, kiristänyt ja lahjonut sen sijaan, että olet oikeasti edes itse tietoinen, mitä todella haluat?

Mikä on miehesi näkemys romanttisesta yhdessäolosta?

En oikein saa selvää tästä mikä tässä on se kysymys. Mitä todella haluan? En tiedä haluanko enää mitään, ehkä se juna meni jo. Halusin tuntea olevani tärkeä. Miksi ajattelet että miehellä ylipäänsä on jokin näkemys romanttisesta yhdessä olosta? Onko kaikilla sellainen?

Ap

No niin. Ensin vastaat, ettet tiedä mitä haluat. Sitten toteat, että haluat tuntea olevasi tärkeä. Etkö koe, että miehesi antaa sinulle sen tunteen, kun tekee sinun kanssasi asioita? Auttaisiko se, jos pyytäisit miestäsi sanomaan ihan suoraan "kiitos rakas, oli ihana päivä", jotta kokisit olosi arvostetuksi? Tai miten haluat, että se arvostus tulisi esille? Jos haluat, että hän suunnittelee jotain, niin pyydä se häneltä. "rakas, tiedän, että suunnittelen paljon menoja meille, mutta tästä lähtien haluan, että viet minut kerran kuussa treffeille" ja sitten menette, minne mies keksii. Ihan vaikka, jos mies toivookin treffeiltä vaikka kotipizza ja leffan katsomista yhdessä kainalossa antaen näin läheisyyttä sinulle.

Ja sitten tuo miehen tunteiden vähättely. Tietenkin miehillä on romanttisia haluja, ne vain ilmenee eri tavalla. Ehkä miehesi kokee nyt tekevän rakkaudellisia asioita, kun tulee joka paikkaan mukaan. Tiedätkö edes, onko ne menot hänestä mieluisia? Eli tuleeko mukaan, koska kokee ne sinulle tärkeiksi, vai tuleeko mukaan, koska itsekin ehdottomasti haluaa mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hei vähätellään ja haukutaan taas tässä ketjussa miehiä ja kehutaan samalla meitä itseämme."

Oletan vähän että muiden miehet jotenkin osallistuu, että se ei ole tällaista. Jos se on kaikilla tällaista niin sitten kai tässä ei tarvi mitään ihmetellä.

Ap

Se on tuollaista täälläkin, lisänä se että mies ei käy töissä, eikä töihin edes aio mennä, jos ei työpaikkaansa saa valita. En tiedä kauanko jaksan. Tätä on jatkunut jo todella monta vuotta. Päälle tulevat muutkin ongelmat kuin pelkkä rahan puute.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehen kuuluisi haluta viettää aikaa vaimonsa kanssa ja kyllä joskus jopa itse keksiä jotain yhteistä tekemistä. Myös pienet huomion osoitukset arjessa voisivat auttaa ilmapiirin pitämisessä lämpimänä. Mistä se kertoo jos näin ei tapahdu? Miltä tuollainen itsestäsi tuntuisi? Tosi kivalta?

Ap

Miehesi on luultavasti eri mieltä. Oletko puhunut hänen kanssa hänen haluista ja toiveista? Ellei teillä ole ollut pieniä huomionosoituksia, niin tuskin hän niitä itsestään yht'äkkiä keksii aloittaa. 

Yleensä se osapuoli joka ei ole tyytyväinen tekee aloitteen asian korjaamiseksi. Ellei toinen koe ongelmaa ja ei koe korjaavia toimia tarpeellisiksi, niin aloitteentekijä joutuu arvioimaan voiko hän sopeutua tilanteeseen vai tekeekö hän omia ratkaisujaan.

Mieheni kertoo minulle päivänsä tapahtumista. Mies kyselee miten minun päiväni on mennyt ja kuuntelee vastaukseni. Eräs tuttu psykologi kerran sanoikin meillä kyläillessään (oli kylässä useamman vuorokauden kerrallaan)että harvoin näkee pariskunnan todella puhuvan ja kuuntelevan toisilleen kuten me.

Mies pyytää minua melkein jokapäivä kävelylle ja samalla kun kävellään käydään päivän kuulumisia, ajatuksia ym läpi.

Mies käy töissä ja tienaa paljon enemmän kuin minä mutta rahat on yhteiset. Mies ei koskaan valita minun huonosta palkasta.

Mies lämmittää talon ja huolehtii autoista. Hän tekee myös tarvittaessa osan sisähommista jos minä en kerkeä, viitsi tai olen vaikka sairas.

Jos mies tekee itselleen iltapalaa/aamupalaa niin kysyy aina haluanko minäkin ja tekee minulle esim teetä ja voileipiä.

Mies halaa ja silittelee oma-aloitteisesti.

Jne

Mulla on myös kotona työmyyrä mutta onneksi hänellä ne kiireajat menevät aalloittain. Joskus vähän se vähän harmittaa, mutta ymmärrän myös draivin painaa hommia ja olen myös hänestä ylpeä. Ollaan juteltu tästä asiasta monet kerran ja hän kyllä ymmärtää sen että vaimonsakin haluaa joskus huomiota vaikka töissä kiire olisikin. Olen sitten itse taas koittanut tukea häntä työkiireiden aikaa tuomalla työhuoneelle ruokaa tai kahvia, hieromalla vähän aikaa niskaa tms.

Normiaikana meistä molemmat varmaan tekevät suhteen eteen yhtä paljon,  jutellaan asioista ja selvitetään niitä solmuja mököttämisen sijaan, sanotaan toiselle jotain kivaa, pusu, kosketus jne..

Enkä siis halua syyllistää sinua aloittaja, uskon että koet varmasti tehneesi kaiken ja tilanteen parisuhteessanne tuskalliseksi. Silloin kun tuntee tehneensä kaiken, niin on hyvä ottaa vähän paussia ja todella miettiä, mitä haluaa. Itsensä todellinen avautuminen toiselle on pelottavaa, koska silloin jättää kaikki suojamuurit alas ja itsensä haavoittuvaiseksi. Mutta kun sen uskaltaa tehdä ja näyttää todellisen itsensä, niin rakkaimmalta ihmiseltä saa lopulta sen turvan ja lämmön, mitä kaipaa. Ja jos ei siltikään saa, niin tietää tehneensä kaiken ja silloin tietää, että on parempi jatkaa matkaa ja parannella saatuja haavoja.

Annamme toisillemme aikaa. Teemme yhdessä arkisia asioita. Halimme, koskettelemme, puhumme ja pussailemme paljon. Seksuaaliset halut osuu yksiin. Teemme myös omia juttuja. Ja kumpikin elää omillaan.

Musta tuntuu, että meillä mies tekee enemmän suhteen eteen kuin minä. Hän on yleensä se, joka järjestää vaikka yllätykseksi vähän kivemman illalliskattauksen, joka sanoo rakastavansa ja joka tulee pussaamaan kesken muiden hommien. Mies myös pitää mieluummin yhteyttä minun sukulaisiini kuin minä hänen.

Meillä ei oikeastaan ole kertaakaan riidelty, ollaan molemmat aika viilipyttyjä, mutta minä olen meistä kyllä sovinnollisempi ihminen.

Molemmat kokkaavat ja siivoavat aika 50/50 meillä, tosin niin, että minä en juuri kokkaa, ja mies ei juuri siivoa, koska itse teen sen perusteellisemmin ja olen pyytänyt saada päävastuun siinä.

Itse tykkään juuri miettiä enemmän käytännön asioita, kuten rahajärjestelyjä ja elintasoa. Mies on mielestäni aika huono rahan kanssa. Hän keksii aina uusia "pakko saada" -menoja, jos tuloja tulee lisää.

En kyllä koe sitä työnteoksi mutta tottakai monella tavalla pyrimme ilahduttamaan puolisoa. Mun mies antaisi vaikka kuun taivaalta jos voisi! 

Pienempiä ja isompia tekoja, synttäriyllätyksiä mitkä on toiselle olleet salaisia haaveita (esim viskimatka Skotlantiin, ajo Ferrarilla Maranellossa, minä pääsen seuraavaksi puutarhamatkalle Englantiin kunhan korona hellittää). Arkena vaikka huomaa että toisen tekee mieli jäätelöä ja vapaaehtoisesti lähtee hakemaan sitä. Tai tekee lempiruokaa silläaikaa kun toinen voi lueskella kirjaa. Tai tulee työmatkalta siivottuun kotiin missä ruoka odottaa. Tai lähtee kuskiksi kun lähden hakemaan perennoja pihalle 70 kilsan päästä vaikka osaan ihan itsekin ajaa. 

Meillä tuo lähtee myös siitä että pidämme itsestämme huolta fyysisesti. Kyllä meillä löhötään sohvalla pieruverkkareissa mutta toisaalta pidämme painosta, hygieniasta ja ulkonäöstä huolta myös kotioloissa. 

Kaikki tämä siis molemmin puolin vapaaehtoisesti, koskaan ei tarvitse käydä kauppaa millään - ei niin että jos minä teen/annan jotain niin odotan myös sinun tekevän/antavan vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

No sinä ja sukusi ovat molemmat oikeassa. Teillä on erilaiset tavat osoittaa rakkautta toisillenne. Voi olla, että olette molemmat turhautuneita tilanteeseen ja molemmat pysyvät siinä tavassa osoittaa rakkautta, jonka osaa ja siedätte väkisin epätasapainoa, joka teillä nyt vallitsee. Yleensä kumppani tarjoaa toiselle sitä, mitä itse kaipaisi kumppaniltaan. Joten voi myös olla, että mies ei oikeasti ymmärrä jotain olevan vialla.

Eli vielä suosittelen vähän miettimään itseäsi. Kerro kumppanillesi, että arvostat hänen työntekoaan, mutta vähempikin riittäisi, sillä kaipaat todellista yhteistä aikaa hänen kanssaan. Kysy, miksi miehesi tekee niin paljon töitä. Voi olla myös, että mies pakenee töihin, koska olet koko ajan suunnittelemassa jotain. Tai voi olla, että hän haluaa töillä mahdollistaa sen elintason, että voitte mennä ja tehdä asioita yhdessä. Oli kummin päin tahansa, niin oikeanlainen lähestyminen asian suhteen auttaa paljon paremmin.

Tämä on niin totta! Monesti ei ymmärretä toisen tapaa osoittaa rakkautta eikä osata kertoa millä tavalla sitä rakkautta itse haluaisi toisen osoittavan.

Itse syyllistyin tuohon töihin pakenemiseen, koska vaimo kotona oli hyvin viileä tunnelma ja tuntui että olen vain haitaksi. Vaimo ei mieltänyt yhdessä käytettävän rahan eteen tekemääni työtä perheen eteen tehdyksi työksi vaan olisi kaivannut minun osallistuvan kodin- ja lastenhoitoon enemmän. Minä taas en ymmärtänyt hänen sanoittamatonta toivettaan, koska löysi aina jotain arvosteltavaa minun tekemisistä kotona. Minä olisin kaivannut myös kahdenkeskistä aikaa ja läheisyyttä, mutta vaimolle lastenhoitajan hankkiminen olisi ollut jotenkin heikkouden/huonon äitiyden merkki. Eikä häntä väsyneenä sitten läheisyys olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Tuossa joku kommentoi, että toiset eivät ymmärrä mitä parisuhteen eteen tehtävä työ on. Tästäkin on valitettavasti kokemusta. Kun puoliväkisin raahasin vaimon parisuhdeterapiaan ja puhuttiin kahdenkeskeisen ajan tarpeesta yms. hän vain toisteli miten sen tulisi tulla luonnostaan. Ei kolmilapsisessa perheessä mikään aikuisten meno tapahdu ilman valmisteluja! Hänelle oli myös täysin uutta että parisuhteessa voi olla huonoja aikoja ja sieltä voi silti yhdessä nousta. Se vaan vaatisi molemmilta sitä "työtä" eli vaivannäköä ja omalle epämukavuusalueelle menemistä, jotta ne yhteiset askelmerkit taas löytyisi. Valitettavasti hän ymmärsi tämän liian myöhään. Siihen mennessä oltiin jo ajauduttu liian kauas toisistamme ja hän oli ehtinyt jo pettääkin.

Hyväksyn oman vastuuni meidän ongelmista ja erosta. Se jäi kaivelemaan, ettei meidän suhde oikeastaan saanut koskaan toista mahdollisuutta kun ongelmat alkoivat, koska vaimolla oli ajatusmalli, että parisuhde toimii luonnostaan tai se on pysyvästi huono.

Meni jo avautumisen puolelle, mutta toivottavasti varoittava esimerkki auttaa edes jotain muuta paria keskustelemaan, tekemään töitä parisuhteen eteen ja välttämään turhan eron.

Kyllä se parisuhteen ylläpito lankeaa naisen hommaksi useimmiten.

Kun väsyy yrittämään, on lakattava yrittämästä. Se on se mitä et ole vielä tehnyt, koska tiedät että se voi olla parisuhteen loppu. Jos on, niin sitten on. Miestä et saa muutettua jos se ei halua itse muuttua, se on varma. Mutta itselleen valehtelimen tekee just sen mitä sanoit: Alkaa loppuelämä tuntua pirun pitkältä. 

Totuus on aina parempi kuin valhe. Realismi on aina parempi kuin idealismi. Minun kokemukseni kaikista näistä parisuhdeopeista on että ne pohjautuvat vahvasti idealismiin eikä realismiin jossa ihmiset oikeast elävät. Naiset oppivat hyviksi manipuloimaan itseään, ei tarvi sitäkään miehen tehdä.

Jos parisuhde loppuu siihen että sinä et enää pidä sitä väkisin elossa, niin sitten se loppuu. Et sinä siihen kuole, eikä kuole mies eikä lapsetkaan. Mies voi jopa herätä, mutta varoituksen sana on tässäkin paikallaan: Monet miehet voivat esittää yhtäkkiä hyvinkin aktiivista ja kiinnostunutta kun tavara on jo lävähtänyt tuulettimeen ja muija pakkaa kamppeita, mutta sitten se kiinnostus loppuu hyvin lyhyeen kun eron uhka on ohitettu ja kaikki palaa samaan vanhaan kaavaan. Tämä voi toistua vaikka kuinka monta kertaa.

Mutta joo, tee se mitä et vielä ole tehnyt: Lakkaa yrittämästä. Tee itse mitä huvittaa. Mene ja tule ja elä omaa elämääsi. Voi käydä  niin että tajuat ettei sinun tarvitsekkaan raahata ketään väkisin mukana kivirekenä.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä koe sitä työnteoksi mutta tottakai monella tavalla pyrimme ilahduttamaan puolisoa. Mun mies antaisi vaikka kuun taivaalta jos voisi! 

Pienempiä ja isompia tekoja, synttäriyllätyksiä mitkä on toiselle olleet salaisia haaveita (esim viskimatka Skotlantiin, ajo Ferrarilla Maranellossa, minä pääsen seuraavaksi puutarhamatkalle Englantiin kunhan korona hellittää). Arkena vaikka huomaa että toisen tekee mieli jäätelöä ja vapaaehtoisesti lähtee hakemaan sitä. Tai tekee lempiruokaa silläaikaa kun toinen voi lueskella kirjaa. Tai tulee työmatkalta siivottuun kotiin missä ruoka odottaa. Tai lähtee kuskiksi kun lähden hakemaan perennoja pihalle 70 kilsan päästä vaikka osaan ihan itsekin ajaa. 

Meillä tuo lähtee myös siitä että pidämme itsestämme huolta fyysisesti. Kyllä meillä löhötään sohvalla pieruverkkareissa mutta toisaalta pidämme painosta, hygieniasta ja ulkonäöstä huolta myös kotioloissa. 

Kaikki tämä siis molemmin puolin vapaaehtoisesti, koskaan ei tarvitse käydä kauppaa millään - ei niin että jos minä teen/annan jotain niin odotan myös sinun tekevän/antavan vastaan. 

Jees, jees, no ei ole ulkonäköongelmia meilläkään jos sitä vihjailet. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se parisuhteen ylläpito lankeaa naisen hommaksi useimmiten.

Kun väsyy yrittämään, on lakattava yrittämästä. Se on se mitä et ole vielä tehnyt, koska tiedät että se voi olla parisuhteen loppu. Jos on, niin sitten on. Miestä et saa muutettua jos se ei halua itse muuttua, se on varma. Mutta itselleen valehtelimen tekee just sen mitä sanoit: Alkaa loppuelämä tuntua pirun pitkältä. 

Totuus on aina parempi kuin valhe. Realismi on aina parempi kuin idealismi. Minun kokemukseni kaikista näistä parisuhdeopeista on että ne pohjautuvat vahvasti idealismiin eikä realismiin jossa ihmiset oikeast elävät. Naiset oppivat hyviksi manipuloimaan itseään, ei tarvi sitäkään miehen tehdä.

Jos parisuhde loppuu siihen että sinä et enää pidä sitä väkisin elossa, niin sitten se loppuu. Et sinä siihen kuole, eikä kuole mies eikä lapsetkaan. Mies voi jopa herätä, mutta varoituksen sana on tässäkin paikallaan: Monet miehet voivat esittää yhtäkkiä hyvinkin aktiivista ja kiinnostunutta kun tavara on jo lävähtänyt tuulettimeen ja muija pakkaa kamppeita, mutta sitten se kiinnostus loppuu hyvin lyhyeen kun eron uhka on ohitettu ja kaikki palaa samaan vanhaan kaavaan. Tämä voi toistua vaikka kuinka monta kertaa.

Mutta joo, tee se mitä et vielä ole tehnyt: Lakkaa yrittämästä. Tee itse mitä huvittaa. Mene ja tule ja elä omaa elämääsi. Voi käydä  niin että tajuat ettei sinun tarvitsekkaan raahata ketään väkisin mukana kivirekenä.

Näin kai se on nähtävä. Siltä se kyllä näyttää kun noita parisuhdeterapeuttejakin mediassa seuraa, että ei ne niiden ohjeet aivan täysin toimivia ole, kun niille itselleenkin tulee aina ero.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sinä ja sukusi ovat molemmat oikeassa. Teillä on erilaiset tavat osoittaa rakkautta toisillenne. Voi olla, että olette molemmat turhautuneita tilanteeseen ja molemmat pysyvät siinä tavassa osoittaa rakkautta, jonka osaa ja siedätte väkisin epätasapainoa, joka teillä nyt vallitsee. Yleensä kumppani tarjoaa toiselle sitä, mitä itse kaipaisi kumppaniltaan. Joten voi myös olla, että mies ei oikeasti ymmärrä jotain olevan vialla.

Eli vielä suosittelen vähän miettimään itseäsi. Kerro kumppanillesi, että arvostat hänen työntekoaan, mutta vähempikin riittäisi, sillä kaipaat todellista yhteistä aikaa hänen kanssaan. Kysy, miksi miehesi tekee niin paljon töitä. Voi olla myös, että mies pakenee töihin, koska olet koko ajan suunnittelemassa jotain. Tai voi olla, että hän haluaa töillä mahdollistaa sen elintason, että voitte mennä ja tehdä asioita yhdessä. Oli kummin päin tahansa, niin oikeanlainen lähestyminen asian suhteen auttaa paljon paremmin.

Tämä on niin totta! Monesti ei ymmärretä toisen tapaa osoittaa rakkautta eikä osata kertoa millä tavalla sitä rakkautta itse haluaisi toisen osoittavan.

Itse syyllistyin tuohon töihin pakenemiseen, koska vaimo kotona oli hyvin viileä tunnelma ja tuntui että olen vain haitaksi. Vaimo ei mieltänyt yhdessä käytettävän rahan eteen tekemääni työtä perheen eteen tehdyksi työksi vaan olisi kaivannut minun osallistuvan kodin- ja lastenhoitoon enemmän. Minä taas en ymmärtänyt hänen sanoittamatonta toivettaan, koska löysi aina jotain arvosteltavaa minun tekemisistä kotona. Minä olisin kaivannut myös kahdenkeskistä aikaa ja läheisyyttä, mutta vaimolle lastenhoitajan hankkiminen olisi ollut jotenkin heikkouden/huonon äitiyden merkki. Eikä häntä väsyneenä sitten läheisyys olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Tuossa joku kommentoi, että toiset eivät ymmärrä mitä parisuhteen eteen tehtävä työ on. Tästäkin on valitettavasti kokemusta. Kun puoliväkisin raahasin vaimon parisuhdeterapiaan ja puhuttiin kahdenkeskeisen ajan tarpeesta yms. hän vain toisteli miten sen tulisi tulla luonnostaan. Ei kolmilapsisessa perheessä mikään aikuisten meno tapahdu ilman valmisteluja! Hänelle oli myös täysin uutta että parisuhteessa voi olla huonoja aikoja ja sieltä voi silti yhdessä nousta. Se vaan vaatisi molemmilta sitä "työtä" eli vaivannäköä ja omalle epämukavuusalueelle menemistä, jotta ne yhteiset askelmerkit taas löytyisi. Valitettavasti hän ymmärsi tämän liian myöhään. Siihen mennessä oltiin jo ajauduttu liian kauas toisistamme ja hän oli ehtinyt jo pettääkin.

Hyväksyn oman vastuuni meidän ongelmista ja erosta. Se jäi kaivelemaan, ettei meidän suhde oikeastaan saanut koskaan toista mahdollisuutta kun ongelmat alkoivat, koska vaimolla oli ajatusmalli, että parisuhde toimii luonnostaan tai se on pysyvästi huono.

Meni jo avautumisen puolelle, mutta toivottavasti varoittava esimerkki auttaa edes jotain muuta paria keskustelemaan, tekemään töitä parisuhteen eteen ja välttämään turhan eron.

Kuulostaa ihan hyvältä pohdinnalta, mutta jäin miettimään että hankitko koskaan sitä lastenvahtia itse, vai ehdotitko vain vaimolle että se bongaa sellaisen jostain? Se nimittäin ei ole ihan helppoa aina. Sillä toivoisin että miehenikin kokeilisi joskus sellaisen etsiä (ja tämänkin olen kertonut ääneen). Joudun metsästämään lastenvahteja facebookista eri ryhmistä. Henkilöt on aina meille täysin tuntemattomia (opiskelijoita, tekevät silloin tällöin vain keikkoja, eivät vakituisesti) ja siinä joutuu jonkun verran juttelemaan ja yrittämään onkia tietoja ja tutustumaan, mahdollisesti käyttämään lastenvahdin kerran näytillä ennen sitä keikkaa, että uskaltaa jättää lapset hänelle. Pidän tätä aika työläänä. Ja tämä kaikki tulee miehelle kuin manulle illallinen itsestäänselvyytenä. Tämäkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena sanon, että minusta parisuhteessa pitää olla hyvä olla ihan itsestään, ei sen takia tarvitse töitä tehdä. Lakkaa tekemästä ”töitä” sen eteen ja nauti olostasi sekä parisuhteestasi!

Okei, mitäs sitten, jos siinä parisuhteessa alkaa mennä huonosti?

Meillä mies teki jossain vaiheessa jopa enemmän pearisuhteen eteen. Kyllä me molemmat tehdään.

En oikeastaan ymmärrä koko ajatusta, että tässä parisuhteessa meidän yhteisessä oltasiin vain yksilö edellä. Kyllä me tehdään yhdessä tätä juttua.

Tää on meidän juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se parisuhteen ylläpito lankeaa naisen hommaksi useimmiten.

Kun väsyy yrittämään, on lakattava yrittämästä. Se on se mitä et ole vielä tehnyt, koska tiedät että se voi olla parisuhteen loppu. Jos on, niin sitten on. Miestä et saa muutettua jos se ei halua itse muuttua, se on varma. Mutta itselleen valehtelimen tekee just sen mitä sanoit: Alkaa loppuelämä tuntua pirun pitkältä. 

Totuus on aina parempi kuin valhe. Realismi on aina parempi kuin idealismi. Minun kokemukseni kaikista näistä parisuhdeopeista on että ne pohjautuvat vahvasti idealismiin eikä realismiin jossa ihmiset oikeast elävät. Naiset oppivat hyviksi manipuloimaan itseään, ei tarvi sitäkään miehen tehdä.

Jos parisuhde loppuu siihen että sinä et enää pidä sitä väkisin elossa, niin sitten se loppuu. Et sinä siihen kuole, eikä kuole mies eikä lapsetkaan. Mies voi jopa herätä, mutta varoituksen sana on tässäkin paikallaan: Monet miehet voivat esittää yhtäkkiä hyvinkin aktiivista ja kiinnostunutta kun tavara on jo lävähtänyt tuulettimeen ja muija pakkaa kamppeita, mutta sitten se kiinnostus loppuu hyvin lyhyeen kun eron uhka on ohitettu ja kaikki palaa samaan vanhaan kaavaan. Tämä voi toistua vaikka kuinka monta kertaa.

Mutta joo, tee se mitä et vielä ole tehnyt: Lakkaa yrittämästä. Tee itse mitä huvittaa. Mene ja tule ja elä omaa elämääsi. Voi käydä  niin että tajuat ettei sinun tarvitsekkaan raahata ketään väkisin mukana kivirekenä.

Näin kai se on nähtävä. Siltä se kyllä näyttää kun noita parisuhdeterapeuttejakin mediassa seuraa, että ei ne niiden ohjeet aivan täysin toimivia ole, kun niille itselleenkin tulee aina ero.

Ap

No, eihän se sitä tarkoita, että ne ohjeet ei olis toimivia. Se pelkkä ohje kun ei riitä, sitä pitäis vielä noudattaakin. Ja, kuitenkin on kyse kahdesta ihmisestä, eihän toista voi mihinkään pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena sanon, että minusta parisuhteessa pitää olla hyvä olla ihan itsestään, ei sen takia tarvitse töitä tehdä. Lakkaa tekemästä ”töitä” sen eteen ja nauti olostasi sekä parisuhteestasi!

Okei, mitäs sitten, jos siinä parisuhteessa alkaa mennä huonosti?

No, se parisuhde on parin eli kahden ihmisen juttu. Sitten nostetaan kissapöydälle ja ruvetaan tuumaamaan, että missä mättää. Parissa on aina kaksi osapuolta.

Ei sitä voi yksin selvittää, koska on kahden keskinen asia.

Mihin sitten keskutelulla päästtä,,,,mitä muutoksia on nähty ja mkitä toivotaan. Se vastuu o kummallaki...ottaa ja muuttua. Uskaltaa kuulla myös kritiikki ja antaa krtiikkiä. Uskaltaa tuoda hyvät ouolet esiin ja kuulla hyvät puolet.

Ei kai se parisuhde ole stabiili tila. Muutoksia tapahtuu yksilössä ja se  vaikuttaa kumpaankin osapuoleen siinä parissa. Rakentavassa parisuhteessa asiat selvitellään tai ne selviää.

Varmaan syyttely ei auta? Jos ratkaisua etsitää yhdessä yhteiseksi hyväksi, niin taipumista ja esiintuloa ja kasvua tapahtuu molemmissa ihmisissä siinä parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena sanon, että minusta parisuhteessa pitää olla hyvä olla ihan itsestään, ei sen takia tarvitse töitä tehdä. Lakkaa tekemästä ”töitä” sen eteen ja nauti olostasi sekä parisuhteestasi!

Okei, mitäs sitten, jos siinä parisuhteessa alkaa mennä huonosti?

No, se parisuhde on parin eli kahden ihmisen juttu. Sitten nostetaan kissapöydälle ja ruvetaan tuumaamaan, että missä mättää. Parissa on aina kaksi osapuolta.

Ei sitä voi yksin selvittää, koska on kahden keskinen asia.

Mihin sitten keskutelulla päästtä,,,,mitä muutoksia on nähty ja mkitä toivotaan. Se vastuu o kummallaki...ottaa ja muuttua. Uskaltaa kuulla myös kritiikki ja antaa krtiikkiä. Uskaltaa tuoda hyvät ouolet esiin ja kuulla hyvät puolet.

Ei kai se parisuhde ole stabiili tila. Muutoksia tapahtuu yksilössä ja se  vaikuttaa kumpaankin osapuoleen siinä parissa. Rakentavassa parisuhteessa asiat selvitellään tai ne selviää.

Varmaan syyttely ei auta? Jos ratkaisua etsitää yhdessä yhteiseksi hyväksi, niin taipumista ja esiintuloa ja kasvua tapahtuu molemmissa ihmisissä siinä parissa.

No eikö tuo asioiden selvittäminen ole juuri sitä suhteen eteen työn tekemistä?