Lue keskustelun säännöt.
Pariton sukupolvi HS 13.5.2020
13.05.2020 |
En ole vielä hakenut painettua lehteä, joten en tiedä löytyykö juttu siitä vai ilmestyykö vasta huomisessa torstailiitteessä. Jos jollain on digitunnukset, niin voisiko referoida tänne?
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan ihmiset viettivät vapaa-aikaansa sosiaalisemmin. Nykyään vain jumitetaan kotona, aika vaikea on ketään tavata.
Ennen oli myös yleistä, että mies pyytää kiinnostavaa naista kahville. Tämä kulttuuri on jostain syystä häviämässä/hävinnyt. Miehet eivät enää uskalla tehdä alotteita ja vastuu parisuhteen muodostamisesta on sysätty naisille. Ehkä ihmisten kollektiivinen itsetunto on jotekin laskenut sosiaalisen median aikakaudella. "Tavalliset" ihmiset eivät enää uskalla lähestyä toisiaan kun ihmiset elää sellaisessa harhassa, että kaikkien pitäisi näyttää samalta mitä nämä mediassa olevat (muokatut) ihmiset.
Mielestäni miesten kannattaisi aktivoitua tämän asian suhteen ja rohkaistua.
"Kahville pyytäminen on creepyä. Ällöttää ihastuneet miehet, jotenkin naisellista ja kuvottavaa että mies ihastuu"
t. suomalainen nykynainen
Jaa. Ei minusta ainakaan ole. Lähtisin jos mies vaikuttaisi kiinnostavalta, jos ei niin kieltäytyisin kohteliaasti. Imartelevaahan tuo vain olisi.
Creepyä olisi se, jos henkilö ei ymmärtäisi kieltävää vastausta ja ryhtyisi vainoamaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan ihmiset viettivät vapaa-aikaansa sosiaalisemmin. Nykyään vain jumitetaan kotona, aika vaikea on ketään tavata.
Ennen oli myös yleistä, että mies pyytää kiinnostavaa naista kahville. Tämä kulttuuri on jostain syystä häviämässä/hävinnyt. Miehet eivät enää uskalla tehdä alotteita ja vastuu parisuhteen muodostamisesta on sysätty naisille. Ehkä ihmisten kollektiivinen itsetunto on jotekin laskenut sosiaalisen median aikakaudella. "Tavalliset" ihmiset eivät enää uskalla lähestyä toisiaan kun ihmiset elää sellaisessa harhassa, että kaikkien pitäisi näyttää samalta mitä nämä mediassa olevat (muokatut) ihmiset.
Mielestäni miesten kannattaisi aktivoitua tämän asian suhteen ja rohkaistua.
Jos tällainen 31v, 168cm, 62kg mies lähestyy naista arkielämässä kahvikutsulla, niin 98% vastauksena on kilteimmillään "Kiitos, mutta ei kiitos" ja pahimmillaan jotain painokelvotonta. Tuli mieleen vielä aika, kun kävin opiskelijabileissä ( kyllä, olen myös akateeminen. Eipä auta mitään). Kolmelta yöllä tuntematon likka alkoi avautumaan aivan yllättäen, kuinka näytän ihan Halla-Aholta ja minun pitäisi tehdä jotain naamalleni ja hiuksilleni. Ja paljon pahempaakin on kuultu juovuksissa olleilta naisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko aika olisi kypsä, että edes yksi nainen tunnustaisi "deittaileensa" komeampia miehiä kuin mitä kenen kanssa pariutui. Tai edes todistus ystäväpiiristä?
Tätä päivänselvää ilmiötä kielletään ruodussa kuin marssiva pohjoiskorealainen joukko-osasto, mikä on lähinnä huvittavaa. Tuon kun voi havaita miehenäkin vähemmän feminiinisestä ystäväpiiristä.
Shame, shame!
Joko olisit kypsä tunnustamaan, että hakkaat vaimoasi?
Olen harrastanut seksiä useiden miesten kanssa (lukemaa en kerro), seurustellut ehkä kymmenen kanssa semi-vakavasti, ollut naimisissa kerran ja nyt avoliitossa. Ex-aviopuolisoni oli u.li.en status-asteikolla luultavasti tasokkain kaikista; pitkä (190 cm), tumma, harteikas, suosittu SM-tason moottoriurheilija. Nykyinen puolisoni on ehdottomasti komein, en ole koskaan ennen ihan vain jäänyt ikkunasta katsomaan jotain ihmistä, koska häntä on niin hyvä katsella. Puhumattakaan siitä, kuinka hyvä hänen lähellään on olla.
En yksinkertaisesti ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan ne miehet olisivat jotenkin parempia, joiden kanssa ei halua kuin pelkkää seksiä. Minun maailmassani se menee toisinpäin. Monet kelpaavat pelkkään seksiin, riittää että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja näyttää riittävän haluttavalta eikä ole ihan idiootti. Parisuhteeseen tarvitaan sitä, että on todella haluttava ja sen lisäksi todella paljon muutakin.
Asia voi tietenkin olla aivan kuten sanoitkin, joten lienet varsinainen onnen Lyydia!
Tässä mieshenkisessä lähipiirissä asia vain menee niin, että seksisuhteilla irroittelevat vain komeat miehet, tavallisten norkoillessa taivaalta tipahtelevia paloja. Ulkonäkö siis vaikuttaisi muodostavan melkoisen pullonkaulan koko pariutumisen suhteen. Ja jos havainnoi maailmaa laajemminkin, niin ei kokonaiskuva suuresti muutu.
Ovatko ne tavalliset siellä, mistä seksiä lähdetään harrastamaan eli baareissa? Tekevätkö he aloitteita? Ovatko he hauskoja ja supliikkeja?
No tietenkin liikkuvat siellä missä naisetkin eli baareissa ja netissä. Osa tosin on lopettanut nettideittailun turhautumisen seurauksena. Aloitteitakin ovat tehneet, mutta eivät maanisena yritä jokaista naista. Hauskuus taas on kovin subjektiivinen kokemus, mutta luonnehtisin kaikkinensa keskimääräistä hauskemmiksi ja myös sivistyneemmiksi. Siksi heidän seurassaan viihdynkin. He eivät ole mitään peräkammarissa nyhjöttäviä suolapatsaita, joiden pariutuminen olisikin jonkinlainen ihme. Mutta eivät he ole mitään Jarkko Tammisiakaan, jotka polkaisevat halutessaan helvetinmoisen shown pystyyn. Noita nyt on koko Suomessa kovin vähän, ja viuh sentään, itse olen onneksi jotain sinne päin. Mutta jos tuo on joku alarima, niin naisten mieskuva on kovin, kovin vääristynyt. Yksi kavereistani kurottelee tasolleen ehkä turhan korkealle, mutta muuten yrittävät aivan tavallisia naisia hurmata heikohkoin tuloksin.
Koko ihmettelyni syvin olemus onkin juuri siinä, kun ystävieni kaltaiset miehet olisivat ennen pariutuneet heittämällä kun vertaa vanhempiin pariskuntiin, missä molemmat ovat kovin tavallisia tavallisine elämineen. Jostakin syystä pariutuminen on muuttunut kovin haastavaksi, vaikka mahdollisuuksia pitäisi olla enemmän. Tuntuukin, että tavalliset miehet onkivat nykyään kuollutta valtamerta ulapalla, toisaalla lahdukoista kantautuen iloluonteinen musiikki, naisten kikattelu ja sonnin mylvintä.
Minustakin on vaikuttanut siltä, että nimenomaan näiden ihan tavallisten miesten ja ihan tavallisten naisten keskenään pariutuminen on hankaloitunut ja ainakin siirtynyt myöhempään ikään. Minusta tuntuu, että heidän maailmansa eivät kohtaa tarpeeksi. Kyllähän ennenkin miehillä oli omat kotkotuksensa ja naisilla omansa, mutta yhteinen intressi löytyi kodin ja perheen perustamisesta, mikä nykyään yhä harvemmin on tilanne. Erikoisemmilla tapauksilla vakka löytää lopulta kantensa, mutta niillä ihan tavallisilla valinnanvaraa on näennäisesti paljon ja käytännössä hyvin vähän.
Tuo on muuten ihan totta, että ne tavikset, joilla luulisi olevan eniten valinnanvaraa, pariutuvat huonoiten. Johtunee siitä että kun on niin tavis, ei kerta kaikkiaan herätä kenenkään kiinnostusta. Nykyään ainakin naiset miettivät paljon sitä, että on parempi olla yksin kuin edes keskinkertaisessa seurassa: miksi kukaan ottaisi miestä johon ei rakastu sellaiseen head over heels -tyyliin? Kun ei kerran ole pakko? Varsinkin jos ei edes lapsia isommin tahdo?
Yllättäen kaikki ne, joilla on "erikoisvaatimuksia", näyttäisi pariutuvan kyllä.
Miehet ilmeisesti useammin tyytyy naiseen josta eivät oikeasti juuri välitä. Se vasta surullista on.
15 vuoden kokemuksella voin sanoa että ei kyllä kannata pariutua kenenkään kanssa joka ei ole ihan tosi täydellinen ja jota ei rakasta enemmän kuin omaa elämäänsä. Näilläkin spekseillä parisuhde on välillä aika uuvuttavaa, saati sitten jos olisin ottanut miehen joka ei vastaa kaikkea sitä mitä tahdon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan ihmiset viettivät vapaa-aikaansa sosiaalisemmin. Nykyään vain jumitetaan kotona, aika vaikea on ketään tavata.
Ennen oli myös yleistä, että mies pyytää kiinnostavaa naista kahville. Tämä kulttuuri on jostain syystä häviämässä/hävinnyt. Miehet eivät enää uskalla tehdä alotteita ja vastuu parisuhteen muodostamisesta on sysätty naisille. Ehkä ihmisten kollektiivinen itsetunto on jotekin laskenut sosiaalisen median aikakaudella. "Tavalliset" ihmiset eivät enää uskalla lähestyä toisiaan kun ihmiset elää sellaisessa harhassa, että kaikkien pitäisi näyttää samalta mitä nämä mediassa olevat (muokatut) ihmiset.
Mielestäni miesten kannattaisi aktivoitua tämän asian suhteen ja rohkaistua.
Jos tällainen 31v, 168cm, 62kg mies lähestyy naista arkielämässä kahvikutsulla, niin 98% vastauksena on kilteimmillään "Kiitos, mutta ei kiitos" ja pahimmillaan jotain painokelvotonta. Tuli mieleen vielä aika, kun kävin opiskelijabileissä ( kyllä, olen myös akateeminen. Eipä auta mitään). Kolmelta yöllä tuntematon likka alkoi avautumaan aivan yllättäen, kuinka näytän ihan Halla-Aholta ja minun pitäisi tehdä jotain naamalleni ja hiuksilleni. Ja paljon pahempaakin on kuultu juovuksissa olleilta naisilta.
Itsetuntosi on huono, siksi et kiinnosta ketään. Kukaan ei jaksa miestä joka ruikuttaa koostaan. Minun mieheni on 173/64, eli aika pieni kaveri sekin ja olisi kyllä kelvannut muillekin kuin minulle. Tunnen myös parikin itseäni lyhyempää (olen 167) miestä, jotka ovat myös pariutuneet ansiokkaasti -toinen vieläpä aivan harvinaisen "tasokkaan", itseään 15 vuotta nuoremman naisen kanssa.
Yhteistä näille miehille on se, että ne ei varmasti ole koskaan elämässään ajatelleet pituuttaan paitsi housostoksilla. MIEHET rakentaa itsetuntonsa ihan muulle kuin ulkonäölle. On tavattoman naismaista ja aivan ehdoton turn-off, jos mies antaa ulkonäkönsä määrittää itsetuntonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan ihmiset viettivät vapaa-aikaansa sosiaalisemmin. Nykyään vain jumitetaan kotona, aika vaikea on ketään tavata.
Ennen oli myös yleistä, että mies pyytää kiinnostavaa naista kahville. Tämä kulttuuri on jostain syystä häviämässä/hävinnyt. Miehet eivät enää uskalla tehdä alotteita ja vastuu parisuhteen muodostamisesta on sysätty naisille. Ehkä ihmisten kollektiivinen itsetunto on jotekin laskenut sosiaalisen median aikakaudella. "Tavalliset" ihmiset eivät enää uskalla lähestyä toisiaan kun ihmiset elää sellaisessa harhassa, että kaikkien pitäisi näyttää samalta mitä nämä mediassa olevat (muokatut) ihmiset.
Mielestäni miesten kannattaisi aktivoitua tämän asian suhteen ja rohkaistua.
Jos tällainen 31v, 168cm, 62kg mies lähestyy naista arkielämässä kahvikutsulla, niin 98% vastauksena on kilteimmillään "Kiitos, mutta ei kiitos" ja pahimmillaan jotain painokelvotonta. Tuli mieleen vielä aika, kun kävin opiskelijabileissä ( kyllä, olen myös akateeminen. Eipä auta mitään). Kolmelta yöllä tuntematon likka alkoi avautumaan aivan yllättäen, kuinka näytän ihan Halla-Aholta ja minun pitäisi tehdä jotain naamalleni ja hiuksilleni. Ja paljon pahempaakin on kuultu juovuksissa olleilta naisilta.
Oikeasti? Se kivalta vaikuttava, tavallinen noin kolmekymppinen nainen, joka nätisti hymyillen osoitti huomanneensa sinut ja siten rohkaisi tulemaan juttusille, päästääkin suustaan jotain painokelvotonta kun menet moikkaamaan? Päästääkö hän sen jo kun moikkaat vai vasta siinä, kun jutustelette vai siinä kohtaa, kun mukavan jutteluhetken jatkuessa toteat, että olisi kiva jatkaa juttua vaikka kahvikupin äärellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan ihmiset viettivät vapaa-aikaansa sosiaalisemmin. Nykyään vain jumitetaan kotona, aika vaikea on ketään tavata.
Ennen oli myös yleistä, että mies pyytää kiinnostavaa naista kahville. Tämä kulttuuri on jostain syystä häviämässä/hävinnyt. Miehet eivät enää uskalla tehdä alotteita ja vastuu parisuhteen muodostamisesta on sysätty naisille. Ehkä ihmisten kollektiivinen itsetunto on jotekin laskenut sosiaalisen median aikakaudella. "Tavalliset" ihmiset eivät enää uskalla lähestyä toisiaan kun ihmiset elää sellaisessa harhassa, että kaikkien pitäisi näyttää samalta mitä nämä mediassa olevat (muokatut) ihmiset.
Mielestäni miesten kannattaisi aktivoitua tämän asian suhteen ja rohkaistua.
Jos tällainen 31v, 168cm, 62kg mies lähestyy naista arkielämässä kahvikutsulla, niin 98% vastauksena on kilteimmillään "Kiitos, mutta ei kiitos" ja pahimmillaan jotain painokelvotonta. Tuli mieleen vielä aika, kun kävin opiskelijabileissä ( kyllä, olen myös akateeminen. Eipä auta mitään). Kolmelta yöllä tuntematon likka alkoi avautumaan aivan yllättäen, kuinka näytän ihan Halla-Aholta ja minun pitäisi tehdä jotain naamalleni ja hiuksilleni. Ja paljon pahempaakin on kuultu juovuksissa olleilta naisilta.
Oikeasti? Se kivalta vaikuttava, tavallinen noin kolmekymppinen nainen, joka nätisti hymyillen osoitti huomanneensa sinut ja siten rohkaisi tulemaan juttusille, päästääkin suustaan jotain painokelvotonta kun menet moikkaamaan? Päästääkö hän sen jo kun moikkaat vai vasta siinä, kun jutustelette vai siinä kohtaa, kun mukavan jutteluhetken jatkuessa toteat, että olisi kiva jatkaa juttua vaikka kahvikupin äärellä?
Noita tilanteita ei välttämättä tule elämässä ainuttakaan mini-halliksille. Kai naisia saa silti lähestyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko aika olisi kypsä, että edes yksi nainen tunnustaisi "deittaileensa" komeampia miehiä kuin mitä kenen kanssa pariutui. Tai edes todistus ystäväpiiristä?
Tätä päivänselvää ilmiötä kielletään ruodussa kuin marssiva pohjoiskorealainen joukko-osasto, mikä on lähinnä huvittavaa. Tuon kun voi havaita miehenäkin vähemmän feminiinisestä ystäväpiiristä.
Shame, shame!
Joko olisit kypsä tunnustamaan, että hakkaat vaimoasi?
Olen harrastanut seksiä useiden miesten kanssa (lukemaa en kerro), seurustellut ehkä kymmenen kanssa semi-vakavasti, ollut naimisissa kerran ja nyt avoliitossa. Ex-aviopuolisoni oli u.li.en status-asteikolla luultavasti tasokkain kaikista; pitkä (190 cm), tumma, harteikas, suosittu SM-tason moottoriurheilija. Nykyinen puolisoni on ehdottomasti komein, en ole koskaan ennen ihan vain jäänyt ikkunasta katsomaan jotain ihmistä, koska häntä on niin hyvä katsella. Puhumattakaan siitä, kuinka hyvä hänen lähellään on olla.
En yksinkertaisesti ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan ne miehet olisivat jotenkin parempia, joiden kanssa ei halua kuin pelkkää seksiä. Minun maailmassani se menee toisinpäin. Monet kelpaavat pelkkään seksiin, riittää että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja näyttää riittävän haluttavalta eikä ole ihan idiootti. Parisuhteeseen tarvitaan sitä, että on todella haluttava ja sen lisäksi todella paljon muutakin.
Asia voi tietenkin olla aivan kuten sanoitkin, joten lienet varsinainen onnen Lyydia!
Tässä mieshenkisessä lähipiirissä asia vain menee niin, että seksisuhteilla irroittelevat vain komeat miehet, tavallisten norkoillessa taivaalta tipahtelevia paloja. Ulkonäkö siis vaikuttaisi muodostavan melkoisen pullonkaulan koko pariutumisen suhteen. Ja jos havainnoi maailmaa laajemminkin, niin ei kokonaiskuva suuresti muutu.
Ovatko ne tavalliset siellä, mistä seksiä lähdetään harrastamaan eli baareissa? Tekevätkö he aloitteita? Ovatko he hauskoja ja supliikkeja?
No tietenkin liikkuvat siellä missä naisetkin eli baareissa ja netissä. Osa tosin on lopettanut nettideittailun turhautumisen seurauksena. Aloitteitakin ovat tehneet, mutta eivät maanisena yritä jokaista naista. Hauskuus taas on kovin subjektiivinen kokemus, mutta luonnehtisin kaikkinensa keskimääräistä hauskemmiksi ja myös sivistyneemmiksi. Siksi heidän seurassaan viihdynkin. He eivät ole mitään peräkammarissa nyhjöttäviä suolapatsaita, joiden pariutuminen olisikin jonkinlainen ihme. Mutta eivät he ole mitään Jarkko Tammisiakaan, jotka polkaisevat halutessaan helvetinmoisen shown pystyyn. Noita nyt on koko Suomessa kovin vähän, ja viuh sentään, itse olen onneksi jotain sinne päin. Mutta jos tuo on joku alarima, niin naisten mieskuva on kovin, kovin vääristynyt. Yksi kavereistani kurottelee tasolleen ehkä turhan korkealle, mutta muuten yrittävät aivan tavallisia naisia hurmata heikohkoin tuloksin.
Koko ihmettelyni syvin olemus onkin juuri siinä, kun ystävieni kaltaiset miehet olisivat ennen pariutuneet heittämällä kun vertaa vanhempiin pariskuntiin, missä molemmat ovat kovin tavallisia tavallisine elämineen. Jostakin syystä pariutuminen on muuttunut kovin haastavaksi, vaikka mahdollisuuksia pitäisi olla enemmän. Tuntuukin, että tavalliset miehet onkivat nykyään kuollutta valtamerta ulapalla, toisaalla lahdukoista kantautuen iloluonteinen musiikki, naisten kikattelu ja sonnin mylvintä.
Minustakin on vaikuttanut siltä, että nimenomaan näiden ihan tavallisten miesten ja ihan tavallisten naisten keskenään pariutuminen on hankaloitunut ja ainakin siirtynyt myöhempään ikään. Minusta tuntuu, että heidän maailmansa eivät kohtaa tarpeeksi. Kyllähän ennenkin miehillä oli omat kotkotuksensa ja naisilla omansa, mutta yhteinen intressi löytyi kodin ja perheen perustamisesta, mikä nykyään yhä harvemmin on tilanne. Erikoisemmilla tapauksilla vakka löytää lopulta kantensa, mutta niillä ihan tavallisilla valinnanvaraa on näennäisesti paljon ja käytännössä hyvin vähän.
Tuo on muuten ihan totta, että ne tavikset, joilla luulisi olevan eniten valinnanvaraa, pariutuvat huonoiten. Johtunee siitä että kun on niin tavis, ei kerta kaikkiaan herätä kenenkään kiinnostusta. Nykyään ainakin naiset miettivät paljon sitä, että on parempi olla yksin kuin edes keskinkertaisessa seurassa: miksi kukaan ottaisi miestä johon ei rakastu sellaiseen head over heels -tyyliin? Kun ei kerran ole pakko? Varsinkin jos ei edes lapsia isommin tahdo?
Yllättäen kaikki ne, joilla on "erikoisvaatimuksia", näyttäisi pariutuvan kyllä.
Miehet ilmeisesti useammin tyytyy naiseen josta eivät oikeasti juuri välitä. Se vasta surullista on.
15 vuoden kokemuksella voin sanoa että ei kyllä kannata pariutua kenenkään kanssa joka ei ole ihan tosi täydellinen ja jota ei rakasta enemmän kuin omaa elämäänsä. Näilläkin spekseillä parisuhde on välillä aika uuvuttavaa, saati sitten jos olisin ottanut miehen joka ei vastaa kaikkea sitä mitä tahdon.
Huonoiten taitaa pariutua kuitenkin menestyneet uraohjusnaiset sekä miesten heikoin neljännes. Hyvin erilaisista syistä mutta yhtä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko aika olisi kypsä, että edes yksi nainen tunnustaisi "deittaileensa" komeampia miehiä kuin mitä kenen kanssa pariutui. Tai edes todistus ystäväpiiristä?
Tätä päivänselvää ilmiötä kielletään ruodussa kuin marssiva pohjoiskorealainen joukko-osasto, mikä on lähinnä huvittavaa. Tuon kun voi havaita miehenäkin vähemmän feminiinisestä ystäväpiiristä.
Shame, shame!
Joko olisit kypsä tunnustamaan, että hakkaat vaimoasi?
Olen harrastanut seksiä useiden miesten kanssa (lukemaa en kerro), seurustellut ehkä kymmenen kanssa semi-vakavasti, ollut naimisissa kerran ja nyt avoliitossa. Ex-aviopuolisoni oli u.li.en status-asteikolla luultavasti tasokkain kaikista; pitkä (190 cm), tumma, harteikas, suosittu SM-tason moottoriurheilija. Nykyinen puolisoni on ehdottomasti komein, en ole koskaan ennen ihan vain jäänyt ikkunasta katsomaan jotain ihmistä, koska häntä on niin hyvä katsella. Puhumattakaan siitä, kuinka hyvä hänen lähellään on olla.
En yksinkertaisesti ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan ne miehet olisivat jotenkin parempia, joiden kanssa ei halua kuin pelkkää seksiä. Minun maailmassani se menee toisinpäin. Monet kelpaavat pelkkään seksiin, riittää että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja näyttää riittävän haluttavalta eikä ole ihan idiootti. Parisuhteeseen tarvitaan sitä, että on todella haluttava ja sen lisäksi todella paljon muutakin.
Asia voi tietenkin olla aivan kuten sanoitkin, joten lienet varsinainen onnen Lyydia!
Tässä mieshenkisessä lähipiirissä asia vain menee niin, että seksisuhteilla irroittelevat vain komeat miehet, tavallisten norkoillessa taivaalta tipahtelevia paloja. Ulkonäkö siis vaikuttaisi muodostavan melkoisen pullonkaulan koko pariutumisen suhteen. Ja jos havainnoi maailmaa laajemminkin, niin ei kokonaiskuva suuresti muutu.
Ovatko ne tavalliset siellä, mistä seksiä lähdetään harrastamaan eli baareissa? Tekevätkö he aloitteita? Ovatko he hauskoja ja supliikkeja?
No tietenkin liikkuvat siellä missä naisetkin eli baareissa ja netissä. Osa tosin on lopettanut nettideittailun turhautumisen seurauksena. Aloitteitakin ovat tehneet, mutta eivät maanisena yritä jokaista naista. Hauskuus taas on kovin subjektiivinen kokemus, mutta luonnehtisin kaikkinensa keskimääräistä hauskemmiksi ja myös sivistyneemmiksi. Siksi heidän seurassaan viihdynkin. He eivät ole mitään peräkammarissa nyhjöttäviä suolapatsaita, joiden pariutuminen olisikin jonkinlainen ihme. Mutta eivät he ole mitään Jarkko Tammisiakaan, jotka polkaisevat halutessaan helvetinmoisen shown pystyyn. Noita nyt on koko Suomessa kovin vähän, ja viuh sentään, itse olen onneksi jotain sinne päin. Mutta jos tuo on joku alarima, niin naisten mieskuva on kovin, kovin vääristynyt. Yksi kavereistani kurottelee tasolleen ehkä turhan korkealle, mutta muuten yrittävät aivan tavallisia naisia hurmata heikohkoin tuloksin.
Koko ihmettelyni syvin olemus onkin juuri siinä, kun ystävieni kaltaiset miehet olisivat ennen pariutuneet heittämällä kun vertaa vanhempiin pariskuntiin, missä molemmat ovat kovin tavallisia tavallisine elämineen. Jostakin syystä pariutuminen on muuttunut kovin haastavaksi, vaikka mahdollisuuksia pitäisi olla enemmän. Tuntuukin, että tavalliset miehet onkivat nykyään kuollutta valtamerta ulapalla, toisaalla lahdukoista kantautuen iloluonteinen musiikki, naisten kikattelu ja sonnin mylvintä.
Minustakin on vaikuttanut siltä, että nimenomaan näiden ihan tavallisten miesten ja ihan tavallisten naisten keskenään pariutuminen on hankaloitunut ja ainakin siirtynyt myöhempään ikään. Minusta tuntuu, että heidän maailmansa eivät kohtaa tarpeeksi. Kyllähän ennenkin miehillä oli omat kotkotuksensa ja naisilla omansa, mutta yhteinen intressi löytyi kodin ja perheen perustamisesta, mikä nykyään yhä harvemmin on tilanne. Erikoisemmilla tapauksilla vakka löytää lopulta kantensa, mutta niillä ihan tavallisilla valinnanvaraa on näennäisesti paljon ja käytännössä hyvin vähän.
Tuo on muuten ihan totta, että ne tavikset, joilla luulisi olevan eniten valinnanvaraa, pariutuvat huonoiten. Johtunee siitä että kun on niin tavis, ei kerta kaikkiaan herätä kenenkään kiinnostusta. Nykyään ainakin naiset miettivät paljon sitä, että on parempi olla yksin kuin edes keskinkertaisessa seurassa: miksi kukaan ottaisi miestä johon ei rakastu sellaiseen head over heels -tyyliin? Kun ei kerran ole pakko? Varsinkin jos ei edes lapsia isommin tahdo?
Yllättäen kaikki ne, joilla on "erikoisvaatimuksia", näyttäisi pariutuvan kyllä.
Miehet ilmeisesti useammin tyytyy naiseen josta eivät oikeasti juuri välitä. Se vasta surullista on.
15 vuoden kokemuksella voin sanoa että ei kyllä kannata pariutua kenenkään kanssa joka ei ole ihan tosi täydellinen ja jota ei rakasta enemmän kuin omaa elämäänsä. Näilläkin spekseillä parisuhde on välillä aika uuvuttavaa, saati sitten jos olisin ottanut miehen joka ei vastaa kaikkea sitä mitä tahdon.
Huonoiten taitaa pariutua kuitenkin menestyneet uraohjusnaiset sekä miesten heikoin neljännes. Hyvin erilaisista syistä mutta yhtä kaikki.
Jutun mukaan näin ei ole. Tämä lyhyt lainaus toivottavasti sallitaan:
"Tilastot näyttävät, että puolisottomuus on yleisempää pelkän peruskoulun käyneillä sekä keskiasteen koulutuksen saaneilla. Tämä pätee sekä miehiin että naisiin. Kärjistäen voisi sanoa, että korkeakoulutetut löytävät toisensa, matalammin koulutetut eivät.
Matalammin koulutetuissa on toki enemmän miehiä, mutta silti tilanne luo puolisottomuutta pääasiassa matalammin koulutetuille naisille, ei korkeakoulutetuille naisille.
Tutkimusten mukaan korkeasti koulutetut naiset solmivat liittoja joko yhtä korkeasti koulutettujen tai astetta matalammin koulutettujen miesten kanssa."
Juttu ei muuten ole tämän päivän lehdessä, vaan ilmeisesti huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko aika olisi kypsä, että edes yksi nainen tunnustaisi "deittaileensa" komeampia miehiä kuin mitä kenen kanssa pariutui. Tai edes todistus ystäväpiiristä?
Tätä päivänselvää ilmiötä kielletään ruodussa kuin marssiva pohjoiskorealainen joukko-osasto, mikä on lähinnä huvittavaa. Tuon kun voi havaita miehenäkin vähemmän feminiinisestä ystäväpiiristä.
Shame, shame!
Joko olisit kypsä tunnustamaan, että hakkaat vaimoasi?
Olen harrastanut seksiä useiden miesten kanssa (lukemaa en kerro), seurustellut ehkä kymmenen kanssa semi-vakavasti, ollut naimisissa kerran ja nyt avoliitossa. Ex-aviopuolisoni oli u.li.en status-asteikolla luultavasti tasokkain kaikista; pitkä (190 cm), tumma, harteikas, suosittu SM-tason moottoriurheilija. Nykyinen puolisoni on ehdottomasti komein, en ole koskaan ennen ihan vain jäänyt ikkunasta katsomaan jotain ihmistä, koska häntä on niin hyvä katsella. Puhumattakaan siitä, kuinka hyvä hänen lähellään on olla.
En yksinkertaisesti ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan ne miehet olisivat jotenkin parempia, joiden kanssa ei halua kuin pelkkää seksiä. Minun maailmassani se menee toisinpäin. Monet kelpaavat pelkkään seksiin, riittää että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja näyttää riittävän haluttavalta eikä ole ihan idiootti. Parisuhteeseen tarvitaan sitä, että on todella haluttava ja sen lisäksi todella paljon muutakin.
Asia voi tietenkin olla aivan kuten sanoitkin, joten lienet varsinainen onnen Lyydia!
Tässä mieshenkisessä lähipiirissä asia vain menee niin, että seksisuhteilla irroittelevat vain komeat miehet, tavallisten norkoillessa taivaalta tipahtelevia paloja. Ulkonäkö siis vaikuttaisi muodostavan melkoisen pullonkaulan koko pariutumisen suhteen. Ja jos havainnoi maailmaa laajemminkin, niin ei kokonaiskuva suuresti muutu.
Ovatko ne tavalliset siellä, mistä seksiä lähdetään harrastamaan eli baareissa? Tekevätkö he aloitteita? Ovatko he hauskoja ja supliikkeja?
No tietenkin liikkuvat siellä missä naisetkin eli baareissa ja netissä. Osa tosin on lopettanut nettideittailun turhautumisen seurauksena. Aloitteitakin ovat tehneet, mutta eivät maanisena yritä jokaista naista. Hauskuus taas on kovin subjektiivinen kokemus, mutta luonnehtisin kaikkinensa keskimääräistä hauskemmiksi ja myös sivistyneemmiksi. Siksi heidän seurassaan viihdynkin. He eivät ole mitään peräkammarissa nyhjöttäviä suolapatsaita, joiden pariutuminen olisikin jonkinlainen ihme. Mutta eivät he ole mitään Jarkko Tammisiakaan, jotka polkaisevat halutessaan helvetinmoisen shown pystyyn. Noita nyt on koko Suomessa kovin vähän, ja viuh sentään, itse olen onneksi jotain sinne päin. Mutta jos tuo on joku alarima, niin naisten mieskuva on kovin, kovin vääristynyt. Yksi kavereistani kurottelee tasolleen ehkä turhan korkealle, mutta muuten yrittävät aivan tavallisia naisia hurmata heikohkoin tuloksin.
Koko ihmettelyni syvin olemus onkin juuri siinä, kun ystävieni kaltaiset miehet olisivat ennen pariutuneet heittämällä kun vertaa vanhempiin pariskuntiin, missä molemmat ovat kovin tavallisia tavallisine elämineen. Jostakin syystä pariutuminen on muuttunut kovin haastavaksi, vaikka mahdollisuuksia pitäisi olla enemmän. Tuntuukin, että tavalliset miehet onkivat nykyään kuollutta valtamerta ulapalla, toisaalla lahdukoista kantautuen iloluonteinen musiikki, naisten kikattelu ja sonnin mylvintä.
Minustakin on vaikuttanut siltä, että nimenomaan näiden ihan tavallisten miesten ja ihan tavallisten naisten keskenään pariutuminen on hankaloitunut ja ainakin siirtynyt myöhempään ikään. Minusta tuntuu, että heidän maailmansa eivät kohtaa tarpeeksi. Kyllähän ennenkin miehillä oli omat kotkotuksensa ja naisilla omansa, mutta yhteinen intressi löytyi kodin ja perheen perustamisesta, mikä nykyään yhä harvemmin on tilanne. Erikoisemmilla tapauksilla vakka löytää lopulta kantensa, mutta niillä ihan tavallisilla valinnanvaraa on näennäisesti paljon ja käytännössä hyvin vähän.
Tuo on muuten ihan totta, että ne tavikset, joilla luulisi olevan eniten valinnanvaraa, pariutuvat huonoiten. Johtunee siitä että kun on niin tavis, ei kerta kaikkiaan herätä kenenkään kiinnostusta. Nykyään ainakin naiset miettivät paljon sitä, että on parempi olla yksin kuin edes keskinkertaisessa seurassa: miksi kukaan ottaisi miestä johon ei rakastu sellaiseen head over heels -tyyliin? Kun ei kerran ole pakko? Varsinkin jos ei edes lapsia isommin tahdo?
Yllättäen kaikki ne, joilla on "erikoisvaatimuksia", näyttäisi pariutuvan kyllä.
Miehet ilmeisesti useammin tyytyy naiseen josta eivät oikeasti juuri välitä. Se vasta surullista on.
15 vuoden kokemuksella voin sanoa että ei kyllä kannata pariutua kenenkään kanssa joka ei ole ihan tosi täydellinen ja jota ei rakasta enemmän kuin omaa elämäänsä. Näilläkin spekseillä parisuhde on välillä aika uuvuttavaa, saati sitten jos olisin ottanut miehen joka ei vastaa kaikkea sitä mitä tahdon.
Huonoiten taitaa pariutua kuitenkin menestyneet uraohjusnaiset sekä miesten heikoin neljännes. Hyvin erilaisista syistä mutta yhtä kaikki.
Jutun mukaan näin ei ole. Tämä lyhyt lainaus toivottavasti sallitaan:
"Tilastot näyttävät, että puolisottomuus on yleisempää pelkän peruskoulun käyneillä sekä keskiasteen koulutuksen saaneilla. Tämä pätee sekä miehiin että naisiin. Kärjistäen voisi sanoa, että korkeakoulutetut löytävät toisensa, matalammin koulutetut eivät.
Matalammin koulutetuissa on toki enemmän miehiä, mutta silti tilanne luo puolisottomuutta pääasiassa matalammin koulutetuille naisille, ei korkeakoulutetuille naisille.
Tutkimusten mukaan korkeasti koulutetut naiset solmivat liittoja joko yhtä korkeasti koulutettujen tai astetta matalammin koulutettujen miesten kanssa."
Juttu ei muuten ole tämän päivän lehdessä, vaan ilmeisesti huomenna.
Voi olla noinkin. Joskus vain muistelen lukeeni tutkimuksesta, missä todettiin tuo uranaisten heikompi pariutuminen. Tuossa taidettiin puhua vain korkeakoulutetuista, eikä kovatuloisista menestyjistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo psyykettä mennä naimisiin
En kehtaakkaan, joku vois nähä.
Itsetunto paskottui ala-asteella ja yläasteella ku sekä tytöt että poijat ja jotkut opetki nälvi ja muka leikin varjolla kiusasivat.
Vihaan mua, tunnen itseni aina samalla tyylillä tympeäksi muiden seurassa ollessain.
En tykkää sormuksista.
En osaa puhua, pussata enkä kiinnostua aidosti muiden elämsitä tai tehä kompsromissejä
Mullon ääniyliherkkyys.
Kuorsaan.
En halua lapsia.
Olen syntinen saatana kurja
En ole kahtenkymmeneen vuoteen koskenut naiseen enkä suerustellut 36 vuoteen
En osaa antaa enkä ottaa pakkeja enkä kehtaa alkaa seurustella
Siinä minsuta aika pätevät syyt olla yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan ihmiset viettivät vapaa-aikaansa sosiaalisemmin. Nykyään vain jumitetaan kotona, aika vaikea on ketään tavata.
Ennen oli myös yleistä, että mies pyytää kiinnostavaa naista kahville. Tämä kulttuuri on jostain syystä häviämässä/hävinnyt. Miehet eivät enää uskalla tehdä alotteita ja vastuu parisuhteen muodostamisesta on sysätty naisille. Ehkä ihmisten kollektiivinen itsetunto on jotekin laskenut sosiaalisen median aikakaudella. "Tavalliset" ihmiset eivät enää uskalla lähestyä toisiaan kun ihmiset elää sellaisessa harhassa, että kaikkien pitäisi näyttää samalta mitä nämä mediassa olevat (muokatut) ihmiset.
Mielestäni miesten kannattaisi aktivoitua tämän asian suhteen ja rohkaistua.
Jos tällainen 31v, 168cm, 62kg mies lähestyy naista arkielämässä kahvikutsulla, niin 98% vastauksena on kilteimmillään "Kiitos, mutta ei kiitos" ja pahimmillaan jotain painokelvotonta. Tuli mieleen vielä aika, kun kävin opiskelijabileissä ( kyllä, olen myös akateeminen. Eipä auta mitään). Kolmelta yöllä tuntematon likka alkoi avautumaan aivan yllättäen, kuinka näytän ihan Halla-Aholta ja minun pitäisi tehdä jotain naamalleni ja hiuksilleni. Ja paljon pahempaakin on kuultu juovuksissa olleilta naisilta.
Oikeasti? Se kivalta vaikuttava, tavallinen noin kolmekymppinen nainen, joka nätisti hymyillen osoitti huomanneensa sinut ja siten rohkaisi tulemaan juttusille, päästääkin suustaan jotain painokelvotonta kun menet moikkaamaan? Päästääkö hän sen jo kun moikkaat vai vasta siinä, kun jutustelette vai siinä kohtaa, kun mukavan jutteluhetken jatkuessa toteat, että olisi kiva jatkaa juttua vaikka kahvikupin äärellä?
Noita tilanteita ei välttämättä tule elämässä ainuttakaan mini-halliksille. Kai naisia saa silti lähestyä?
Etkö vielä ole huomannut, mikä on lopputulos, jos lähestyy pyytämättä ja yllättäen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näyttäsii siltä että ehkees 30-40 vuotiaisssa on enemmän lyhempiä miehiä kö tommoosis 18-25-vuotiaissa. ite oon 36 v ja 171cm 76kg ja parroittunut poikamies. Mikä tekee vanhemmista lyhempätä. SEKö ku moni tupakoi nuorna. Muistan ainnaki yläasteella että varsin moni luokalla poltti. nykyää tupakeeraus on ähäisempää ja elämä muutenni varmaan pitkästyttävämpää kiitos paskien radio-ohjelmienkin. DSiksikö nykynuoriso on niin pitkästynyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up minuakin kiinnostaisi. Miksi nuoret ei pariudu tai perusta perhettä?
Seksuaalinen vapautuminen + sähköinen pariutuminen + pysyvän pariutumisen siirtyminen myöhemmäksi = 20 prosenttia miehistä panee 80 prosenttia naisista kolmekymppisiksi asti.
Tästä taas seuraa miesten enemmistön henkinen luhistuminen ja naisten vääristynyt mieskuva. Sukupuolet tulevat aivan eri suunnista, kun pariutumisen pitäisi tapahtua. Seurauksena nettipalstoille villiintynyt miesullina ja lehtijutut kouluttautuneista citynaisista, jotka eivät löydä hyvää miestä. Tämä hyvä mies olisi sitoutumishaluinen 20 prosentin mies, mutta he eivät sitoudu kovinkaan helposti, koska seksiä saa helposti. Eikä tuo 20 prosenttia oikein voikaan pariutua naisten enemmistön kanssa sopuisasti monogaamisiin suhteisiin.
Voitte toimittaa kunniatohtorin diplomin sisäkköasussa sipsutellen kartanooni.
Ihan tosissasiko uskot että se miesten "parhaimmisto" kelpuuttaa seksikumppanikseen lähestulkoon kenet tahansa? Palstan monet valitusvirret siitä miten suomalainen nykynainen on liian ruma/homssuinen/pitkä/lihava/maskuliininen ollakseen viehättävä onkin kaikki kerralla kumottu, kun seksikkäimmät urokset ovat niin sonneja että neljä viidestä vastaantulevasta naisesta kaadetaan enempiä miettimättä - etenkin kun täytyy huomioida että jäljellejäävässä 20 prosentissa kaikki eivät jää adonisten huomiosta paitsi ulkonäkönsä vuoksi, vaan siksi etteivät syystä tai toisesta kohtaa tai halua kohdata näitä miehisyyden mallikappaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alhainen palkkataso ja työelämän rajut vaatimukset lienee syynä.
Nuorista otetaan kaikki energia työelämässä irti ja pidetään puolipakolla ylitöissä ja ylitöistäkään ei makseta mitään lisiä.
Ei siinä illalla enää jaksa mitään treffailla tai edes nähdä kaveria kahvilla. Ei nimittäin klo 19 jälkeen kahvi ole järkevää jos aamulla on taas aikainen herätys.
Eli siinä se tulikin. Ei miehestä ole isäksi, jos palkka on tyyliin alle paritonnia kuussa ja nollatuntisopparia.
Ei sellaiseen voi näin kalliissa maassa perustaa perhettä etenkään jos itsekin tienaa vain vähän yli paritonnia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmisen ei ole pakko pariutua ellei koe saavansa prisuhteesta jotain parempaa. Hyvä yksinolo voittaa huonon parisuhteen.
Tämä on ihan hyvä ohjenuora elämään. Kiinnostaisi vain tietää, että miten yleistä on nunnan elämän viettäminen verrattuna johonkin viikottain piipahtavaan tinder-hessuun? Tavallisella miehellä kun tätä mahdollisuutta ei oikein ole, tai se on vaihtoehto on sellainen että risuhaketinkin tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta uppoutua. Tästähän tämä miesten pääasiallinen pahaolo johtuu näinä päivinä, kun parisuhdettakaan ei meinaa saada aikaiseksi. Massimiehillä toki on paalua ostaa itä-eurooppalaisia malleja piipahtamaan vaikka joka päivälle.
Eli tavismiehen pitäisi saada parisuhde, koska muuten ei saa seksiä? Tai jos saa, niin saa vain rumilta naisilta?
Kyllä, tavismiehen keino varmistaa edes jonkinlainen seksi on alistua kierimään kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa. Meinaan jos miehellä on vähääkään varaa valita seuralaisiaan niin sellainen ei ole ihan heti jumahtamassa vakituiseen kuvioon, vaan pitää haaremia josta aina fiiliksen mukaan valitsee seuralaisen pariksi päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmisen ei ole pakko pariutua ellei koe saavansa prisuhteesta jotain parempaa. Hyvä yksinolo voittaa huonon parisuhteen.
Tämä on ihan hyvä ohjenuora elämään. Kiinnostaisi vain tietää, että miten yleistä on nunnan elämän viettäminen verrattuna johonkin viikottain piipahtavaan tinder-hessuun? Tavallisella miehellä kun tätä mahdollisuutta ei oikein ole, tai se on vaihtoehto on sellainen että risuhaketinkin tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta uppoutua. Tästähän tämä miesten pääasiallinen pahaolo johtuu näinä päivinä, kun parisuhdettakaan ei meinaa saada aikaiseksi. Massimiehillä toki on paalua ostaa itä-eurooppalaisia malleja piipahtamaan vaikka joka päivälle.
Eli tavismiehen pitäisi saada parisuhde, koska muuten ei saa seksiä? Tai jos saa, niin saa vain rumilta naisilta?
Kyllä, tavismiehen keino varmistaa edes jonkinlainen seksi on alistua kierimään kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa. Meinaan jos miehellä on vähääkään varaa valita seuralaisiaan niin sellainen ei ole ihan heti jumahtamassa vakituiseen kuvioon, vaan pitää haaremia josta aina fiiliksen mukaan valitsee seuralaisen pariksi päiväksi.
ok.
Huonot palkat ja kallis maa kirjoitti:
Alhainen palkkataso ja työelämän rajut vaatimukset lienee syynä.
Nuorista otetaan kaikki energia työelämässä irti ja pidetään puolipakolla ylitöissä ja ylitöistäkään ei makseta mitään lisiä.
Ei siinä illalla enää jaksa mitään treffailla tai edes nähdä kaveria kahvilla. Ei nimittäin klo 19 jälkeen kahvi ole järkevää jos aamulla on taas aikainen herätys.
Eli siinä se tulikin. Ei miehestä ole isäksi, jos palkka on tyyliin alle paritonnia kuussa ja nollatuntisopparia.
Ei sellaiseen voi näin kalliissa maassa perustaa perhettä etenkään jos itsekin tienaa vain vähän yli paritonnia.
Kun tapasin mieheni niin tämä oli yksi ensimmäisistä asioista joita kerroin ,ettei minulla tule olemaan aikaa ja jaksamista mihinkään treffailuun. Haluttiin kuitenkin kumpikin yrittää ja aika juoksua se oli että ehdittiin tavata ja tutustua. Työt halusi viedä sen kaiken.
Kyllä sen toisen pitää oikeasti olla itselle erityinen että nykyjuoksussa jaksaa edes yrittää. Voimat menee muuhun.
Ja tämä saattaa olla syy miksi ne parhaiten kouluttautuneet ja työelämässä edenneet pärjää parhaiten pariutumisessa, he ovat jo päässeet pisteeseen kun ylitetty pahimmat juoksut ja aikaa on. Toinen että tapaavat kumppanin opiskelupiireissä joissa luonnollisesti aikaa viettää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole parisuhteessa, koska vielä ei ole löytynyt sellaista miestä jonka kanssa olisi parempi olla kuin yksin.
Ei ne minun vaatimukset kovia ole. Miehen pitäisi olla sivistynyt ja keskustelutaitoinen, ystävällinen, vastuuntuntoinen ja omaan silmään miellyttävän näköinen.
Lisäksi miehellä pitäisi olla vakaa työ (eli ei mikään kehitysmaakonsultti tai e-urheilija) jotta uskaltaa ruveta perustamaan perhettä ja ottamaan asuntolainaa, ja hänellä tulisi olla myös samat elämänarvot kuin minulla.
N23Kun asiaa ruvetaan tarkastelemaan, niin on hyvin luultavaa, että 80% 20-40v miehistä ei täytä noita vaatimuksia. Ehkä 1980-luvulla, kun Suomi eli kovinta kukoistuskauttaan, suurin osa miehistä olisi täyttäynyt nuo vaatimukset, joita pidät kohtuullisina. Tänäpäivänä ei kuitenkaan täytä.
Josta päästään kysymykseen: Miksi juuri sinä ansaitsisit sen vähemmistöön kuuluvan poikkeusmiehen, joka täyttää vaatimuksesi? Oletko ikinä tullut ajatelleeksi, että naisissakin on tasoeroja, ja sinä et välttämättä kuulu edes parempaan 50 prosenttiin naisista?
m37
Tämä on naisten akilleen kantapää näissä asioissa. Eiväthän he mitään elokuvatähtiä tapaile enemmän tai vähemmän onnistuneesti, mutta kuitenkin sitä paras viidennestä kun aletaan yhdistelemään näitä perusvaatimuksia. Silmäämiellyttävä, vähintään 180 senttinen varreltaan, korkeakoulutettu ja vakavarainen eikä täysin ihan täysin pimeä pääkopalta. Vaatimukset eivät ole mahdottomia, mutta huomattavasti kovemmat kuin monesti vaatijalla itsellään on tarjota. Ja nuo nyt oli karkeat vaatimukset naisten enemmistölle. Osa on hieman valmis tinkimään koulutuksesta, ulkonäöstä tai jostakin muusta, mutta pienehköksi se miehen muotti aina vain supistuu, jos nainen ei ole epätoivoista sorttia.
Niin, jos ajattelee perheen perustamista, niin vakavaraisuus ja terve pääkoppa lienevät ihan järkevät vaateet. Ulkonäköä pitää olla sen verran, että kiinnostaa seksuaalisesti. Miten alas ne naisten vaateet tulisi mennä, että kelpaisivat miehille?
Olen samaa mieltä, että vaatimuksia kannattaa olla, jotta olisin onnellinen. Tässä vain tullaan aina siihen, että ne naisten vaatimukset ovat sen verran kovat suhteessa tasoonsa, että pariutumissysteemi on lopulta sakannut. Ja vastauksia etsitään oikein hesarin voimalla, vaikka vastaus löytisi täältä vauvapalstalta!
Koita käsittää, että se "taso" josta jankutat on täysin subjektiivinen, koska kyse on itseluottamuksesta. Pariutuminen on laji, jossa täytyy uskaltaa edes jotain. Köyhät miehet saavat naisia, narsistit saavat naisia, huithapelit saavat naisia, mt-potilaat saavat naisia... Mutta jos itseluottamus omaan vetovoimaan niillä "markkinoilla" (your word, not mine) on nolla, niin silloin valitetaan palstalla, että ne jonkun ihmeellisen täsmälleen saman "tason" naiset eivät ymmärrä tyytyä juuri sinuun. UUUU. Emme ole enää peruskoulussa, jossa tanssipari valittiin pituusjärjestyksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up minuakin kiinnostaisi. Miksi nuoret ei pariudu tai perusta perhettä?
Seksuaalinen vapautuminen + sähköinen pariutuminen + pysyvän pariutumisen siirtyminen myöhemmäksi = 20 prosenttia miehistä panee 80 prosenttia naisista kolmekymppisiksi asti.
Tästä taas seuraa miesten enemmistön henkinen luhistuminen ja naisten vääristynyt mieskuva. Sukupuolet tulevat aivan eri suunnista, kun pariutumisen pitäisi tapahtua. Seurauksena nettipalstoille villiintynyt miesullina ja lehtijutut kouluttautuneista citynaisista, jotka eivät löydä hyvää miestä. Tämä hyvä mies olisi sitoutumishaluinen 20 prosentin mies, mutta he eivät sitoudu kovinkaan helposti, koska seksiä saa helposti. Eikä tuo 20 prosenttia oikein voikaan pariutua naisten enemmistön kanssa sopuisasti monogaamisiin suhteisiin.
Voitte toimittaa kunniatohtorin diplomin sisäkköasussa sipsutellen kartanooni.
Tätä kiltimmät miehet ovat palstalla yrittäneet naisille kertoa, mutta vastauksena on vain "ÖLIÖLIÖÖ l assukka". No, luulisi kiinnostavan kun asiaa aletaan ihmetellä valtakunnan mediassa.
Kiltti =sosiaalisesti rajoittunut, kouluttamaton, elämänhallintaongelmaa
Ei, vaan ulkonäöltään keskiverto mies, normaalisti töissä käyvä, jopa menestnytkin sillä saralla. Asiat kunnossa mutta nainen vain puuttuu. Ei osaa hurmata tai edes liikkua sellaisissa paikoissa missä jotain voisi tapahtua. On naiselle liian tylsä, koska suhteessa on liian saatavilla ja sitoutunut, ei tarvitse taistella miehen huomiosta muiden naisten kanssa eikä tarvitse ihmetellä missä mies öitään viettää tai miten käyttäytyy milloinkin. Liian varma ja tasainen, se ei saa naisen pöksyjä kostumaan.
No, jos et ole mielenkiintoinen ihminen etkä osaa mistään jutella ja innostua, mitä parisuhteella tekisit. Diagnosoit oman ongelmasi varmaan ihan nappiin, ja eiköhän apukeinotkin ole jo tiedossa, eivät ne ainakaan muilta ihmisiltä mitään muutoksia vaadi. Ilmeisesti jonkun pitäisi silti tulla kotoa hakemaan että saisit aikaiseksi?
Mistä olet löytänyt naisia jotka eivät halua että se mies jonka kanssa pariutuu ei ole naiseen ihastunut? Kuulostaa perin kummalliselta.