Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan päässeet köyhänä taviksena sisään ylelliseen julkkis-yökerhoon?
Kommentit (208)
Onko kukaan koskaan ollut Lontoon Annabel's issa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ministry of Soundin klubi varmaan mielenkiintoisin kokemus 1990–luvun puolivälin Lontoossa. Sinne tuli puolialastonta porukkaa hevoskärryillä ja iso osa jonottajista käännytettiin pois (myös omassa seurueessamme olevista). Ei päässyt sisään silloisella suomalaisella baarilookilla eli housut + toppi. Mulla oli varmaan joku minimekko ja korkkarit (vuodenaika talvi) kun pääsin sisään. Pääosin tuonne mentiin siis pelkästä vippijonosta, jossa oli näitä viimeisen päälle tamineissa olevia ja limusiineilla (tai hevosrattailla) saapuneita. Mekin sentään menimme mustalla Cabilla ettemme ihan olisi räikeästi erottuneet.
Kukaan ei tuntunut juovan alkoholia mutta ihan sekaisin kaikki olivat. Muistan, että joku androgyynin näköinen mies hieroi itseään minua vasten tanssilattialla ja vessassa tapahtui kaikenlaista. Ihan mielenkiintoinen kokemus ainakin.
Eihän Ministry of Sound käsittääkseni mikään julkkisyökerho ole, vaan melko tavallinen, suuri yökerho, jossa paljon homoja.
Juu varmaan nykyään paikalline sedula mutta vuonna -91 ei kuka tahansa kävellelyt sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei semmosia paikkoja kuin julkkisyökerho suomessa edes ole.
Onhan hesassa ainakin Storyville, Kappeli ja Cheekin Skohan. Aina ihme "ei suomessa mitään oo"-valitusta.
Aah-hahhah! Jos nämä ovat "julkkisyökerhoja" olen sitten minäkin käynyt. Tosin en sitä tiennyt.
Isommat paikat ei pelkillä julkkiksilla elä. Houkutuslintuina ja imagonrakentajina käyvät. Eli moni tai lähes kaikki on käynyt.
Mulla on nyt vähän ikävä yökerhoja, vaikken ole niissä vuosiin käynyt.
Tuhosikohan koronna tuon kulttuurin. Ihan turha yökerhoihin on mennä, jos täytyy pitää 2 metrin turvaväli.
Aiemmassa työpaikassa kävimme läpi kaikki, Bläck, Klaus-K, Teatteri yms siihen aikaan olevat Hip mestat ja aina VIP koska pomo maksoi ja oli se suurin bilettäjä. Mieleen jäänyt että homma meni ihan porsasteluksi kun juomaa notkuu ja kukaan ei jaksa edes juoda niitä. Mitään ihmeellistä ei sinänsä.
Samaan aikaan seurustelin muusikon kanssa ja hänen bändiensä mukana kuljimme kesät festareilla bäkkärillä, siinäkään ei mitään ihmeellistä, yleisössä hauskempaa.
Lisäksi olen bailannut Lontoon clubeilla sekä Berliinin berghaimissa sekä muilla clubeilla ympäri eurooppaa. Parhaimmat menot kyllä ollut ehdottomasti kaikki UG bileet, missä liput myydään vasta samana päivänä ja pitää vain tietää että missä mesta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen torvi tällaisia aloituksia tekee.
Tavismestat on parhaita, siksi tunnetutkin naamat käy ei tarvitse huomioida jos eivät ole varta vasten näyttäytymisfiiliksillä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt vähän ikävä yökerhoja, vaikken ole niissä vuosiin käynyt.
Tuhosikohan koronna tuon kulttuurin. Ihan turha yökerhoihin on mennä, jos täytyy pitää 2 metrin turvaväli.
Kännykkäkulttuuri tuhosi yökerhot. Ja some.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsin Wienissä filiharmonikkojen uudenvuodenkonserttiin koska snobi-isoisäni maksoi ja vaati. Vuokrasi myös sellaisen iltapuvun jota minun piti käyttää kun ei saanut arkivaatteissa mennä. Lipussa luki hinta: 860€. Ei olisi edes huvittanut mennä mutta koska olimme sukulaisten luona Saksassa, hän vaati että menemme Itävaltaan kun sehän on ihan lähellä.
Mielestäni se oli pönöttävä ja ahdistava tilaisuus täynnä tönkkösuolattuja konservatiivisia +60v ihmisiä. Olin varmaan ainoa alle 35v siellä.
Rakastan tuota konserttia, mulle ja miehelle on jo muutaman vuosikymmenen perinne että katsotaan uudenvuodenpäivänä ja nautitaan musiikista. Mutta olen usein ajatellut että en kyllä haluaisi olla tuolla paikan päällä. Tuolit näyttävät tosi ahtailta ja epämukavilta, kestää tuntikausia, ja kuten joku sanoi, tietenkään ei saa yskäistäkään. Olisi aika ahdistavaa minusta. Onneksi omalla kotisohvalla saa tuosta ilosta nauttia ilmaiseksi ja vielä mukavasti. :-)
Sama. Mutta kaikki on niin viimeisteltyä että jopa musiikki kuulostaa neliskanttiselta. Omanlaisensa viehättävä paketti. Olisin kiinnostunut kokemuksista onko kukaan asustanut historiallisissa kalleimmissa loistohotelleissa? Ei taida palstalaisista löytyä?
Vierailija kirjoitti:
Olispa täällä joku, joka on käynyt Studio54:ssa
Ne on jo eläkkeellä. Alkuperäinen 54 sulkeutui jo 1980. Jatkui uudella omistajalla vuoteen 1986, muttei ollut enää sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan koskaan ollut Lontoon Annabel's issa?
Kyllä, siellä alkuperäisessä. Siellä ei voinut ollenkaan käyttää baarissa rahaa vaan kaikki piikkiin. Piti osoittaa baarimikolle, et kenen piikki. Ällistyttävä paikka.
Pysykää siellä pillityspalstalla edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta entäs Xenon nykissä? Se oli aikanaan yhtä suosittu kuin Studio 54 mutta veti puoleensa fiksumpaa porukkaa, vanhollisia julkkiksia jotka eivät viitsineet 54:n tolkutonta homoilua ja transuilua katsella.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla ranskalaisten kavereiden kanssa Cannesin legendaarisella Whisky a Gogo -klubilla. Siihen aikaankaikkien klubien ovella oli kyltti ’privee’ jotta voitiin valikoida sisäänpääsijät. Ettei olisi syytetty rasismista, esim pohjoisafrikkalaisilla ei ollut mitään asiaa ko. klubille, vedottiin siihen että klubi on yksityinen. Meno oli aika villiä, oli joskus myös esiintyjiä. Huumeista ei mitään havaintoa, olin silloin siinä mielessä viaton parikymppinen. Mun ranskalaisella poikaystävällä oli (isänsä ostama) Jaguar, sen kun jätti huolettomasti lähelle ulko-ovea, niin sisäänpääsy oli taattu. Äitinsä taas kuului Monacon ruhtinasparin ystäväpiiriin, ehkä tämäkin oli yökerhon tiedossa.
On tainnut lainata nimensä tämä Cannesin klubi legendaariselta yökerholta, joka avattiin v.1964 Los Angelesissa?
En usko. Tai en tiedä varmaksi. 1960-luvulla oli St. Mortizissa Whisky-A-Go-Go. Jotenkin tajusin, että ovat saman omistajan ?
St. Moritzissa oli Dracula yökerho. Sen omisti Günther Sachs Opel ja Thyssen (hissit tjs) omistaja BB:n aviomies. Mielettömän komea 😻 Siellä kävin usein ja St. Moritzin Alkoa vastaavassa monta kertaa kolaroin shoppingkärryjen kanssa Sammy Davis jr:n kanssa. Molemmat täristiin dagen-efter tunnelmissa.
Hei, en ehtinyt tähän junaan, syntynyt vasta 70-luvulla, mutta näitä tuokiokuvia/ muisteluita on hauska lukea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan koskasn bailannut NIKO RANTA-AHON kanssa? 😍
Tänään ei ole enää tuollaisia legendaarisia Playboy miehiä,, kuten Gunter Sachs ja Ali Khan (Rita Hayworthin aviomies). Dianan Dodista olisi saattanut tulla sellainen.
Bain douches Pariisissa joskus muinoin ja Boujis sekä Annabelle's Lontoossa monta kertaa ja monta muutakin paikkaa.
Olen muotialalla ja liikun usein mallien kanssa vaikka itse ihan tavallinen tallaaja olenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ministry of Soundin klubi varmaan mielenkiintoisin kokemus 1990–luvun puolivälin Lontoossa. Sinne tuli puolialastonta porukkaa hevoskärryillä ja iso osa jonottajista käännytettiin pois (myös omassa seurueessamme olevista). Ei päässyt sisään silloisella suomalaisella baarilookilla eli housut + toppi. Mulla oli varmaan joku minimekko ja korkkarit (vuodenaika talvi) kun pääsin sisään. Pääosin tuonne mentiin siis pelkästä vippijonosta, jossa oli näitä viimeisen päälle tamineissa olevia ja limusiineilla (tai hevosrattailla) saapuneita. Mekin sentään menimme mustalla Cabilla ettemme ihan olisi räikeästi erottuneet.
Kukaan ei tuntunut juovan alkoholia mutta ihan sekaisin kaikki olivat. Muistan, että joku androgyynin näköinen mies hieroi itseään minua vasten tanssilattialla ja vessassa tapahtui kaikenlaista. Ihan mielenkiintoinen kokemus ainakin.
Eihän Ministry of Sound käsittääkseni mikään julkkisyökerho ole, vaan melko tavallinen, suuri yökerho, jossa paljon homoja.
Juu varmaan nykyään paikalline sedula mutta vuonna -91 ei kuka tahansa kävellelyt sisään.
No ei se koskaan erityisen ekslusiivinen ollut, sen enempää kuin muutkaan Lontoon klubit. Kävin siellä paljon just 90-luvun alussa, hurjasti huumeita tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Ylellisyydestä en tiedä, mutta 2000- luvun alussa kaikki rokkarit ainakin kokoontui Lost'n'found- nimisessä baarissa. Se oli myös harvoja paikkoja jotka oli myöhään auki. Alakerrassa oli myös pieni tanssilattia. Siellä oli kaikki, varallisuudesta riippumatta.
Kulman takana oli DTM- niminen homobaari, ja siellä kävi myös julkkiksia. Siellä sai olla rauhassa, todennäköisesti siksi koska ne tavikset jotka olisi häirinneet, oli niin ennakkoluuloisia etteivät olisi edes tulleet homobaariin.
Eli Lostari, mutta sinnehän saattoi kuka tahansa köyhä tavis kävellä sisälle. Mm. minä. Etenkään alkuillasta ei ollut mitään jonoakaan. Juuri noina vuosina tuli käytyä, joskus käytiin työporukallakin. En tiedä oliko siellä julkkiksia, kun en sellaisia tunnista.
Lukion kv-kurssilla Espanjassa kaveri pokas jonkun paikallisen bilekuninkaan, joka sai meidän parhaisiin menomestoihin jonojen ohi ja ilmaiseksi.
Eihän Ministry of Sound käsittääkseni mikään julkkisyökerho ole, vaan melko tavallinen, suuri yökerho, jossa paljon homoja.