Äly ennustaa miten elämässä pärjäämme ja se on mitattavissa- Miksi tätä ei saa sanoa ääneen ihmettelee psykologian professori
Unohtakaa nyt jo ne tunneälyt sun muut joita ei ensinkään ole olemassakaan. Ne eivät ennusta mitään.
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha mieli vihervasemmistossa siitä kun juutalaiset ovat välkkyjä.
Juutalaisten älykkyys on tutkitusti matalampi kuin eurooppalaisten älykkyys.
Askenasijuutalaisten keskiälykkyydeksi on tutkimuksesta riippuen saatu 107-115, eli varsin paljon korkeampi kuin kuin eurooppalaisen älykkyys keskimäärin.
:D :D :D :D :D :D Askenasi"juutalaiset" OVAT EUROOPPALAISIA! "Askenasi" tarkoittaa saksalaista. 107-115 ei ole korkea älykkyys, se on ihan normaali älykkyys saksalaisilla ja muilla keskieurooppalaisilla.
Oikeat juutalaiset, eli sefardijuutalaiset ovat vähä-älyisempiä kuin eurooppalaiset.
Sanopa heille, etteivät ole oikeita juutalaisia :DD Askenasijuutalaiset pystytään DNA-testillä erottamaan muista eurooppalaisista varsin helposti.
Askenasijuutalaisten älykkyys johtuu eurooppalaisista geeneistä. Oikeat juutalaiset eivät ole älykkäitä.
Saksalaisetkin pystytään DNA-testeillä erottamaan muista eurooppalaisista, ei se silti vähennä saksalaisten eurooppalaisuutta mihinkään.
Linkki tutkimukseen, jossa tämä geeni on paikannettu? Eurooppa on ollut aika haastava paikka juutalaisille elää, ei ihme, että älykkyys konsentroitunut (muita) eurooppalaisia enemmän, oli alleelit eurooppalaista tai seemiläistä alkuperää. Juutalaisuushan ei ole mihinkään maanosaan sidoksissa. Kaikki ovat juutalaisia, jotka ovat juutalaisesta äidistä syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otappa esille se moneen kertaan todistettu asia, että rotujen välillä on älykkyyseroja niin silloin tunneälyihmiset vasta riemastuukin.
Eroa tulee esim. ravinnon saannista kehitysmaissa, syntyperäisissä samassa maassa eroa ei ole.
Toi on just tota. Noita päähänpinttymäväitteitä kuulee jatkuvasti.
Miten selität, että 3000 valkoisiin keskiluokkaisiin amerikkalaisperheisiin adoptoitujen mustien lasten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 85?Adoptiota edeltää aina trauma (hylkääminen tai usein vielä pahempaakun) joka vaikuttaa pitkään sosiaalisiin tunteisiin.
Ja mustat vaan saa traumoja vai?
Ei ne adoptiot valkoisten lasten älykkyyttä laske.
Ihan mielenkiinnosta, onko sulla ehkä joku ennakkokäsitys jota yrität sopivilla 'faktoilla' pönkittää? Tiedät varmaan,että se ei kuulu tieteelliseen ajatteluun.Olen eri, mutta kovin oppineena en voi pitää sellaista ihmistä, joka nykyään vielä puhuu eri ihmisroduista. Tiedemaailmassa tuo vanhanaikainen ajatus eri ihmisroduista on hylätty kauan sitten.
Siis olen niin samaa mieltä, mutta asian tullessa puheeksi tutkailin joitain tieteellisiä tutkimuksia ja googlasin. Osa puhuu vielä roduista...
Mutta toivotaan nyt kuitenkin, että iso osa ei ja arvostettu sakki ei.
Sinänsä on valheellista olla puhumatta roduista, kun sellaisia ihan selvästi on.
Meille kyllä opetettiin yliopistolla, että ihmisen oma kyvykkyyskäsitys ennustaa menestymistä enemmän kuin älykkyysosamäärä.
Vierailija kirjoitti:
Meille kyllä opetettiin yliopistolla, että ihmisen oma kyvykkyyskäsitys ennustaa menestymistä enemmän kuin älykkyysosamäärä.
Yliopistoihin on perustettu mm. naistutkimuksenkin hyvin politisoituneita laitoksia, joten minään oraakkelin täysinä totuuksina ei kannattaisi kaikkea ottaa.
Tuossa sanomassasi voi toki olla hyvinkin perää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otappa esille se moneen kertaan todistettu asia, että rotujen välillä on älykkyyseroja niin silloin tunneälyihmiset vasta riemastuukin.
Eroa tulee esim. ravinnon saannista kehitysmaissa, syntyperäisissä samassa maassa eroa ei ole.
Siinä olet oikeassa, että äidin täysipainoinen ja terveellinen ravinnonsaantimahdollisuudet ja terveelliset elämäntavat vaikuttavat sikiön aivojen kehitykseen. Tästä aiheesta hyssytellään Suomessa vaikka täällä olisi köyhimmälläkin raskaana olevalla syödä terveellisesti. Tutkimus julkaistaan ja siitä ei puhuta sen jälkeen koska se ei sovi minkään puolueenkaan agendalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otappa esille se moneen kertaan todistettu asia, että rotujen välillä on älykkyyseroja niin silloin tunneälyihmiset vasta riemastuukin.
Eroa tulee esim. ravinnon saannista kehitysmaissa, syntyperäisissä samassa maassa eroa ei ole.
Toi on just tota. Noita päähänpinttymäväitteitä kuulee jatkuvasti.
Miten selität, että 3000 valkoisiin keskiluokkaisiin amerikkalaisperheisiin adoptoitujen mustien lasten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 85?Adoptiota edeltää aina trauma (hylkääminen tai usein vielä pahempaakun) joka vaikuttaa pitkään sosiaalisiin tunteisiin.
Ja mustat vaan saa traumoja vai?
Ei ne adoptiot valkoisten lasten älykkyyttä laske.
Ihan mielenkiinnosta, onko sulla ehkä joku ennakkokäsitys jota yrität sopivilla 'faktoilla' pönkittää? Tiedät varmaan,että se ei kuulu tieteelliseen ajatteluun.Olen eri, mutta kovin oppineena en voi pitää sellaista ihmistä, joka nykyään vielä puhuu eri ihmisroduista. Tiedemaailmassa tuo vanhanaikainen ajatus eri ihmisroduista on hylätty kauan sitten.
No maailmasta on tehty ylihygieeninen, mitä sitten syötetään kansalaisille tyhmentämistarkoituksessa. Luuletko tosiaan, että siellä missä maailman oikeita laskelmia ja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen tehdään ei huomioida rotuja, sukupuolia sekä vaikkapa optioita voimankäytön suhteen? Lisäksi roduista jätetään akateemisissa piireissä puhumatta, koska se ei tosiaan ole oikein sallittua, mutta vain tyhmä ei voi olla näkemättä eroja jo ihan arjessa. Eikä arkipäivän rotuajattelu mitään kovin tsemppaava toki ole, mutta kun ilmeisiin ongelmiin pitäisi kehittää ratkaisuja, niin pitäisi nuokin huomioida.
Sivistys on luullakseni juurtunut Afrikkaan niin heikosti, koska juurruttaminen on yhtä vaikeaa kuin meidän tarkkislaisten keskuuteen. Kohde on suoranaisen tyhmä, mutta sitä ei ole suotavaa vain sanoa ääneen. Joku Aasia on ponkaissut jaloilleen sukupolvessa, kahdessa, koska he ovat melkoisen älykkäitä, eikä meno toki koskaan ole ollut yhtä älyvapaata kuin se on kotimantereellamme vieläkin.
Viestisi on täyttä p a s k a a alusta loppuun. Minulla ei ole nyt aikaa alkaa taas kerran oikomaan vähä-älyisiä harhojasi. Laitan tähän nyt kuitenkin nopeasti tietoa aasialaisten vähä-älyisyydestä eurooppalaisiin verrattuna. Aasia EI OLE ponkaissut jaloilleen. Aasia elää kehitysavun varassa.
Aasia
Nepal 78
Intia 80
Thaimaa 91
Kambodza 89
Laos 89
Indonesia 88
Myanmar 87
Filippiinit 86
Sri Lanka 79
Bhutan 78Eurooppa
Saksa 102
Itävalta 102
Italia 102
Islanti 101
Ruotsi 101
Luxemburg 101
Sveitsi 100
Iso-Britannia 100
Belgia 100
Norja 100Tämä viestisi alleviivaa sanomaani, mikäli sen vain ymmärtäisit. Mikset laittanut kaikkien Aasian valtioiden älykkyyksiä esille, kun tuota intoakin tuntuisi riittävän? Tuo Aasian ponkaisu jaloilleen oli vähän epämääräisesti toki sanottu. Mutta vaikeista lähtökohdista huolimatta, sieltä tekevät kyvykkäämmät nyt hyvää nousua. Vähemmän kyvykkäillä on sitten systeemit vinkurallaan sielläkin, vaikka eroja löytää halutessaan pahnan pohjimmaisiin toisaalla.
Luulen että tässä ideologia sekoittaa muiden kuin minun päätäni.
Pitää erottaa selkeästi itäaasialaiset muista aasialaisista, muuten keskustelu on ihan turhaa. Japanilaisilla, kiinalaisilla ja korealaisilla on korkeampi keskimääräinen ÄO kuin eurooppalaisilla, mutta muilla aasialaisilla selvästi matalampi. Kaikista maailman maista korkeimmat mitatut keskimääräiset ÄO:t ovat Forbesin viittaaman tutkimuksen mukaan Singaporessa, Kiinassa, Hong Kongissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa ja Japanissa. Suomi on tuolla samalla listalla sijalla 7, mutta ero Japaniin on yli 3 pistettä.
https://www.forbes.com/sites/duncanmadden/2019/01/11/ranked-the-25-smar…;
Vierailija kirjoitti:
Proffa vie siis kokoomuslaiselta "kaikkien on mahdollista saavuttaa mitä tahansa" -politiikalta pohjan.
Tavallaan. Kokoomuslaisilla vain ei ole päätä eikä häntää jutuissaan. Oman onnensa seppäilyä voisi alkajaisiksi kokeilla 100 prosentin perintöverolla. Tulis dynamiikkaa systeemiin, mitä niin toisissa yhteyksissä toitottavat.
JOKELALLE riittäisi loputtomiin työsarkaa oikaista tutkimuksia, joissa äly sivuutetaan.
Esimerkiksi sopivat tasaisin väliajoin huolestuneeseen sävyyn uutisoidut tutkimustulokset siitä, että akateemisen perheen lapset päätyvät muita todennäköisemmin yliopistoon.
Sosiaaliluokka näyttäytyy helposti määräävämpänä tekijänä kuin se itse asiassa on, koska äly keskimäärin vaikuttaa siihen, miten ihminen elämässään pärjää.
Akateemisen perheen lapsi ei peri vanhemmiltaan pelkästään lukemisen kulttuuria ja sivistyksen arvostusta vaan myös liudan älykkyyteen vaikuttavia geenejä, jotka osaltaan auttoivat vanhempiakin saavuttamaan tutkintonsa.
”Ei ole soveliasta huomauttaa, että ehkä koulumenestyksen taustalla on myös yksilöllisiä, perinnöllisiä tekijöitä”, Jokela sanoo.
PERITYN älyn ohittaminen johtaa herkästi virhepäätelmiin, kuten osoittaa vaikkapa keskustelu kotihoidon tuesta ja varhaiskasvatukseen panostamisesta.
Tutkimusten mukaan yksi–kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.
Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitäkään kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.
Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.
Jokela arvelee kuuluisan yhdysvaltalaisen evoluutiopsykologin Geoffrey Millerin olevan oikeilla jäljillä analysoidessaan, miksi näin on. Millerin mukaan erityisesti vasemmistoälyköt vastustavat älykkyyden merkityksellisyyttä, koska äly on resurssi, jota ei voi millään yhteiskunnallisilla toimilla tasoitella tai jakaa uudelleen.
Ulkonäköäänkin voi yrittää parantaa kauneusleikkauksilla, mutta kyky abstraktiin loogiseen päättelyyn ei parane, vaikka kuinka harjoittelisi. Tietyn tyyppisiin pulmiin, kuten sudokuihin tai šakkitehtäviin, toki kehittyy ajan oloon rutiini. Se ei kuitenkaan auta, kun vastaan tulee uudenlainen päättelytehtävä.
”Tunnen itseni usein ilonpilaajaksi, kun kerron älykkyystutkimusten tuloksista. Älykkyys on verraten pysyvä ominaisuus, ja sillä on paljon suurempi merkitys kuin pelkällä kirjanoppineisuudella”, Jokela sanoo.
Hänen mukaansa moni karsastaa älykkyystutkimusta myös siksi, että luulee sen johtavan kaikenlaiseen pahaan, kuten yhteiskunnallisen eriarvoisuuden perustelemiseen.
”Ihmisillä on refleksinomainen taipumus hätiköiden hyppiä mahdollisiin poliittisiin päätelmiin: että jos tuo pitää paikkansa, se oikeuttaa suoraan jonkin politiikan.”
Tutkimustulokset eivät kuitenkaan määrää mitään tiettyä politiikkaa vaan osoittavat tosiasioiden puitteet erilaisille yhteiskunnallisille päätöksille, Jokela sanoo.
”Esimerkiksi perinnöllisen älykkyyden sosiaalisten vaikutusten huomioiminen voi johtaa yhtä lailla vasemmistolaiseen kuin oikeistolaiseen politiikkaan.”
Älykkyystestien tuomista psykologiaan ja kouluihin perusteltiin alun perin eli 1900-luvun alussa juuri tasapuolisten mahdollisuuksien tarjoamisella. Ajatus oli, että testeillä voitaisiin jo varhain tunnistaa oppilaat, joilla luultavasti ilmenee oppimisvaikeuksia, ja suunnata heille tukiopetusta.
Luokkayhteiskunnassa älykkyystestit olivat myös omiaan paljastamaan, että äly ei ole vain koulutuksella siunattujen etuoikeus vaan kyvykkäitä lapsia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista.
Tämä on tärkeä tieto edelleen, Jokela sanoo.
”Tilastojen esitteleminen voi toimia itseään toteuttavana ennusteena: se voi suotta masentaa nuoria ja estää heitä käyttämästä piileviä kykyjään, jotka helposti jäävät ryhmien määräämien odotusten peittoon. Ikään kuin olisi ennalta saneltu, että esimerkiksi akateemisessa maailmassa ei voisi pärjätä ilman akateemisia vanhempia, vaikka kyse on vain tilastollisista yhteyksistä.”
Tilasto ei kuvaa yksilöitä
JOKELA korostaa, että tukevatkaan tilastolliset totuudet eivät koskaan kerro yksilöstä mitään. Niin älykkäät kuin tyhmät yksilöt voivat menestyä tai olla menestymättä elämässään tuhansista eri syistä.
Kovin ennustettava ei ole ollut Jokelan omakaan elämä. Hän syntyi vuonna 1979 ja eli lapsuutensa Nurmijärven Klaukkalassa. Se oli silloin vielä lähes maaseutua; niin sanottu Nurmijärvi-ilmiö eli Matti Vanhasen innoittama muutto kehyskuntiin seurasi vasta pari vuosikymmentä myöhemmin.
Jokelan lapsuudenperhe oli keskiluokkainen muttei akateeminen, ja siihen kuuluivat isoveli ja identtiset kaksossiskot. Jokelan isä kuoli hänen ollessaan nelivuotias. Äiti kasvatti pesueensa yksin, kannusti lapsia opiskelemaan, ja lopulta kaikki valmistuivat yliopistosta.
Jokela pääsi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen ensimmäisellä yrittämällä vuonna 1999. Tieteenala ei kuitenkaan innostanut.
”Se kuulosti liikaa rutiinilta ja muiden laatimien sääntöjen seuraamiselta.”
Hän alkoi lukea sosiologiaa, josta valmistui maisteriksi kolmessa vuodessa. Tämän jälkeen hän kiinnostui psykologiasta, erityisesti käyttäytymisgenetiikasta ja evoluutiopsykologiasta.
JOKELA väitteli tohtoriksi psykologiasta vuonna 2007. Vasta sen jälkeen hän löysi nykyisen intohimonsa eli psykologisen tiedonlouhinnan suurista aineistoista.
Tilastollinen psykologia tai psykologinen big data -tutkimus löi maailmalla läpi juuri 2000-luvulla, osin tietotekniikan kehityksen vuoksi, osin siksi, että monet seuranta-aineistot – kuten 180 000 vuonna 1958 syntynyttä brittiä kattava tutkimusjoukko – olivat kypsyneet siihen ikään, että ihmiskohtaloista saattoi jo päätellä jotain.
Jokela muutti tällaisten pitkittäisaineistojen luvattuun maahan Britanniaan ja väitteli epidemiologiasta eli sairastavuutta tilastollisesti väestössä tarkastelevasta tieteestä Lontoon University Collegessa vuonna 2012.
LONTOON-VUOSINAAN Jokela tutustui kunnolla laajoihin aineistoihin, joissa ihmisiltä oli nuorena mitattu äly niin, että se voitiin eristää selittäväksi tekijäksi myöhempää elämänkulkua selittämään.
”Sitä ennen suhtauduin skeptisesti suureen osaan älykkyystutkimusta, niin älyn mittaamiseen kuin sen selitysvoimaankin. Mutta kun lukee enemmän, luulee vähemmän”, Jokela sanoo.
Älykkyystutkimus ei ollutkaan huuhaata vaan huolellista tiedettä.
Tyhmä kuolee nuorempana
JOKELAN oma älykkyystutkimus on lähinnä kognitiivista epidemiologiaa. Se on tilastollisen kansanterveystieteen haara, joka tutkii älykkyyden vaikutusta sairastavuuteen ja kuolleisuuteen.
Suuntaus eli nousukautta 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Uranuurtaja, Edinburghin yliopiston psykologian professori Ian Deary sai tuolloin vastata närkästyneeseen yleisökysymykseen:
”Väitätkö siis, että tyhmät kuolevat nuorempina?”
Sitä hän juuri väitti. Deary oli havainnut, että keskimääräistä alhaisempi lapsuuden älykkyysosamäärä ennusti viidenneksen suurempaa riskiä kuolla ennen 76 vuoden ikää. Matala äo ennustaa tauteja ja kuolleisuutta luotettavammin kuin ylipaino tai verenpaine. Älyköt ovat myös paremmassa suojassa onnettomuuksilta ja väkivallalta.
Jokela on tehnyt yhteisiä tutkimusartikkeleita Dearyn kanssa muun muassa yhdysvaltalaisesta pitkittäistutkimuksesta, jossa alhainen älykkyysosamäärä lisäsi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aivoinfarktiin.
MIKSI odotettavissa oleva elinikä kasvaa käsi kädessä älykkyyden kanssa? Mahdollisia mekanismeja on kolme.
Yksi niistä on sosioekonominen asema. Älykkyys johtaa usein hyvään koulutukseen ja hyväpalkkaiseen toimistotyöhön, joka auttaa ostamaan asunnon turvalliselta alueelta ja yksityisiä lääkäripalveluita. Akateeminen toveripiiri kannustaa syömään kasviksia ja harjoittelemaan puolimaratonille. Alkoholi nautitaan miedommista juomista kuin työväenluokassa.
Toinen selitys on, että elämän voi katsoa olevan elinikäinen älykkyystesti. Ihmiset tekevät jatkuvasti valintoja, jotka vaikuttavat heidän terveyteensä: otanko ranskalaiset vai porkkanat, lähdenkö ohittamaan rekkaa? Älykkäämmät valitsevat keskimäärin paremmin ja elävät siksi pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otappa esille se moneen kertaan todistettu asia, että rotujen välillä on älykkyyseroja niin silloin tunneälyihmiset vasta riemastuukin.
Eroa tulee esim. ravinnon saannista kehitysmaissa, syntyperäisissä samassa maassa eroa ei ole.
Toi on just tota. Noita päähänpinttymäväitteitä kuulee jatkuvasti.
Miten selität, että 3000 valkoisiin keskiluokkaisiin amerikkalaisperheisiin adoptoitujen mustien lasten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 85?Adoptiota edeltää aina trauma (hylkääminen tai usein vielä pahempaakun) joka vaikuttaa pitkään sosiaalisiin tunteisiin.
Ja mustat vaan saa traumoja vai?
Ei ne adoptiot valkoisten lasten älykkyyttä laske.
Ihan mielenkiinnosta, onko sulla ehkä joku ennakkokäsitys jota yrität sopivilla 'faktoilla' pönkittää? Tiedät varmaan,että se ei kuulu tieteelliseen ajatteluun.Olen eri, mutta kovin oppineena en voi pitää sellaista ihmistä, joka nykyään vielä puhuu eri ihmisroduista. Tiedemaailmassa tuo vanhanaikainen ajatus eri ihmisroduista on hylätty kauan sitten.
Siis olen niin samaa mieltä, mutta asian tullessa puheeksi tutkailin joitain tieteellisiä tutkimuksia ja googlasin. Osa puhuu vielä roduista...
Mutta toivotaan nyt kuitenkin, että iso osa ei ja arvostettu sakki ei.
Sinänsä on valheellista olla puhumatta roduista, kun sellaisia ihan selvästi on.
Rotuja ei ole olemassa. Jos olisi, niin MIKSI biologit eivät sitten usko rotuihin? Äläkä ala sössöttämään taas sitä samaa paskaa: "biologit ei tohdi sanoa epäkorrekteja asioita". Sosiologit uskovat rotuihin, mutta sosiologit eivät osaa biologiaa. Fakta on se, että rotuja ei ole
Te tämän palstan rotujankkaajat olette vähä-älyisiä persuja. Ette tiedä edes mitä sana "rotu" tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
”Peritty älykkyys selittää ihmisen elämänkulkua paremmin kuin sosiaaliluokka”. Paitsi, että yleisesti nämä kulkevat käsi kädessä. Poikkeuksia on tietenkin aina, mutta suurin osa älykkäistä syntyy akateemisiin perheisiin ja heidän lapsensa jatkavat perinnettä. Myös duunariperheiden lapsista kouluttautuu nykyään kiitettävä määrä akateemisia, mutta on harvinaista, että vielä alemman luokan lapset kouluttautuisivat akateemisesti.
Paitsi että älykkyydellä ja akateemisella koulutuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa liikunnanopettajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että myös ympäristö vaikuttaa välillisesti. Jos ympäristössä on paljon älykkäitä ihmisiä, keskivertokin ponnistelee kovemmin kuuluakseen ryhmään ja oppii älykkäämmiltä.
Voi olla hauskaa olla ryhmän älykkäin, mutta on huomattavan hyödyllisempää olla ryhmän tyhmin.
Myös tyhmyys on valtaa. Tyhmä osaa helposti terrorisoida ja mitätöidä etevämpien aikaansaannoksia, joita ei ymmärrä. Kaikki fiksut tunnistavat ilmiön.
Totta kai, jos yksi professori on tätä mieltä niin asia on näin.
Vaikka tuhannet muut professorit olisivat hänen kanssaan eri mieltä, niin totta kai tämä on totuus, koska se vastaa sinun näkemyksiäsi.
Ihan turhaa käydä keskustelua ollenkaan tästä lähtökohdasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se äo-testi ei todellakaan kerro miten elämässä selviää, esimerkkejä riittää.
No, kyllä se vaan kertoo. 'Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.'
No se vähän riippuu mihin vertaa. Taustat vaikuttavat enemmän mitä älykkyys. Traumataustaisista sekä/että lapsena monin tavoin kaltoinkohdelluista ei koskaan tule sitä, mitä he olisivat jos olisi ollut mahdollisuus turvalliseen ja rakastavaan lapsuuteen. Olen varmasti keskivertoa älykkäämpi ja verrattuna muihin, joilla on samanlaista lastensuojelutaustaa ja kaltoinkohtelua mitä minulla, niin olen pärjännyt aivan loistavasti. Älyni riittäisi helposti yliopistotutkintoon ellen kärsisi mt-ongelmista ja traumatisoitumisesta, mitkä vaikuttavat mm. jaksamiseen. Olen verrattaen omaan ryhmääni (lasuasiakkaat) varsinainen selviytyjä enkä ole vielä tavannut ketään kaltaistani, joka pärjäisi elämässä yhtä hyvin mitä minä. Mutta jos vertaa ihmisiin, jotka ovat eri taustoilla yhtä älykkäitä mitä minä, niin olen auttamattomasti pahasti alisuoriutuja ja ns. epäonnistuja.
Älyni ansiosta olen pystynyt työstämään traumojani, kykenen pitämään huolta itsestäni, kykenen tekemään älykkäitä siirtoja ja etsimään ulospääsyväyliä. Etsin alituisesti ratkaisuja ja pyrin parantamaan tilannettani ja elämääni. Pidän huolta terveydestäni ja tulen elämään pidempään, mitä muut vastaavista taustoista, koska tiedostan mm. päihteiden käytön vaarat j osaan kontroloida mielihalujani. Kykenen myös muodostamaan hyviä ihmissuhteita ja erotan varsin tarkkasilmäisesti sen, millainen kukakin ihminen on. Tunnistan manipuloinnin ja kusetuksen, epävarmuudesta johtuvan ilkeilyn ja muun vastaavan käytöksen, jota en halua elämääni. Eli älykkyyteni on kyllä auttanut minua monessa suhteessa. Mutta en silti ole lähellekään siellä, mihin älyni puolesta kykenisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se äo-testi ei todellakaan kerro miten elämässä selviää, esimerkkejä riittää.
No, kyllä se vaan kertoo. 'Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.'
No se vähän riippuu mihin vertaa. Taustat vaikuttavat enemmän mitä älykkyys. Traumataustaisista sekä/että lapsena monin tavoin kaltoinkohdelluista ei koskaan tule sitä, mitä he olisivat jos olisi ollut mahdollisuus turvalliseen ja rakastavaan lapsuuteen. Olen varmasti keskivertoa älykkäämpi ja verrattuna muihin, joilla on samanlaista lastensuojelutaustaa ja kaltoinkohtelua mitä minulla, niin olen pärjännyt aivan loistavasti. Älyni riittäisi helposti yliopistotutkintoon ellen kärsisi mt-ongelmista ja traumatisoitumisesta, mitkä vaikuttavat mm. jaksamiseen. Olen verrattaen omaan ryhmääni (lasuasiakkaat) varsinainen selviytyjä enkä ole vielä tavannut ketään kaltaistani, joka pärjäisi elämässä yhtä hyvin mitä minä. Mutta jos vertaa ihmisiin, jotka ovat eri taustoilla yhtä älykkäitä mitä minä, niin olen auttamattomasti pahasti alisuoriutuja ja ns. epäonnistuja.
Älyni ansiosta olen pystynyt työstämään traumojani, kykenen pitämään huolta itsestäni, kykenen tekemään älykkäitä siirtoja ja etsimään ulospääsyväyliä. Etsin alituisesti ratkaisuja ja pyrin parantamaan tilannettani ja elämääni. Pidän huolta terveydestäni ja tulen elämään pidempään, mitä muut vastaavista taustoista, koska tiedostan mm. päihteiden käytön vaarat j osaan kontroloida mielihalujani. Kykenen myös muodostamaan hyviä ihmissuhteita ja erotan varsin tarkkasilmäisesti sen, millainen kukakin ihminen on. Tunnistan manipuloinnin ja kusetuksen, epävarmuudesta johtuvan ilkeilyn ja muun vastaavan käytöksen, jota en halua elämääni. Eli älykkyyteni on kyllä auttanut minua monessa suhteessa. Mutta en silti ole lähellekään siellä, mihin älyni puolesta kykenisin.
Koko viesti kuulosti pelkältä defenssiltä. Sen sisältö on varsin ohutta meille muille mutta varmaan äärimmäisen merkityksellistä itsellesi.
Älykkäitä ihmisiä yhdistää juuri se etteivät he ole oman taustansa vankeja. Sen todistaa jo nämä luokkanousut. Sama ilmiö on nähtävissä traumojen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kuolee nuorempana
JOKELAN oma älykkyystutkimus on lähinnä kognitiivista epidemiologiaa. Se on tilastollisen kansanterveystieteen haara, joka tutkii älykkyyden vaikutusta sairastavuuteen ja kuolleisuuteen.
Suuntaus eli nousukautta 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Uranuurtaja, Edinburghin yliopiston psykologian professori Ian Deary sai tuolloin vastata närkästyneeseen yleisökysymykseen:
”Väitätkö siis, että tyhmät kuolevat nuorempina?”
Sitä hän juuri väitti. Deary oli havainnut, että keskimääräistä alhaisempi lapsuuden älykkyysosamäärä ennusti viidenneksen suurempaa riskiä kuolla ennen 76 vuoden ikää. Matala äo ennustaa tauteja ja kuolleisuutta luotettavammin kuin ylipaino tai verenpaine. Älyköt ovat myös paremmassa suojassa onnettomuuksilta ja väkivallalta.
Jokela on tehnyt yhteisiä tutkimusartikkeleita Dearyn kanssa muun muassa yhdysvaltalaisesta pitkittäistutkimuksesta, jossa alhainen älykkyysosamäärä lisäsi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aivoinfarktiin.
MIKSI odotettavissa oleva elinikä kasvaa käsi kädessä älykkyyden kanssa? Mahdollisia mekanismeja on kolme.
Yksi niistä on sosioekonominen asema. Älykkyys johtaa usein hyvään koulutukseen ja hyväpalkkaiseen toimistotyöhön, joka auttaa ostamaan asunnon turvalliselta alueelta ja yksityisiä lääkäripalveluita. Akateeminen toveripiiri kannustaa syömään kasviksia ja harjoittelemaan puolimaratonille. Alkoholi nautitaan miedommista juomista kuin työväenluokassa.
Toinen selitys on, että elämän voi katsoa olevan elinikäinen älykkyystesti. Ihmiset tekevät jatkuvasti valintoja, jotka vaikuttavat heidän terveyteensä: otanko ranskalaiset vai porkkanat, lähdenkö ohittamaan rekkaa? Älykkäämmät valitsevat keskimäärin paremmin ja elävät siksi pidempään.
Myös koulutetut ihmiset voivat sairastua psyykkisesti, esim skitsofreniaan. Siinäpä ei äly enää auta. Ihminen nyt vaan ei pysty älyn kautta korjaamaan tunne elämän ongelmiaan tai traumatisoitumista, jonka juuret voivat olla varhaislapsuudessa. Siksi älyn yksisilmäinen korostaminen elämänkulussa on yksisilmäistä. Maailma on väärällään teräviä mutta onnettomia ihmisia, jotka tuhoavat itsensä ennenaikaisesti. Tämän tietyt piirit mieluusti unohtavat. Kyllä niillä turvallisilla kiintymyssuhteilla on hyvin suuri merkitys sille, miten toimivaksi aikuiseksi lapsi kasvaa ja kykenee älyään sitomaan tavoitteisiin. On narsisteille tyypillistä korostaa älyä kun se tunne-elämä on surkastunutta. Sosiaalisilla taidoilla on yhä isompi merkitys työmarkkinoilla. Samoin pitkäjänteisyydellä. Ne eivät liity suoraan älyyn.
Eikös se professori saanut juuri sanoa sen ääneen? Mitä se nyt oikein taas selittää?