Lue keskustelun säännöt.
Äly ennustaa miten elämässä pärjäämme ja se on mitattavissa- Miksi tätä ei saa sanoa ääneen ihmettelee psykologian professori
12.05.2020 |
Unohtakaa nyt jo ne tunneälyt sun muut joita ei ensinkään ole olemassakaan. Ne eivät ennusta mitään.
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kuolee nuorempana
JOKELAN oma älykkyystutkimus on lähinnä kognitiivista epidemiologiaa. Se on tilastollisen kansanterveystieteen haara, joka tutkii älykkyyden vaikutusta sairastavuuteen ja kuolleisuuteen.
Suuntaus eli nousukautta 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Uranuurtaja, Edinburghin yliopiston psykologian professori Ian Deary sai tuolloin vastata närkästyneeseen yleisökysymykseen:
”Väitätkö siis, että tyhmät kuolevat nuorempina?”
Sitä hän juuri väitti. Deary oli havainnut, että keskimääräistä alhaisempi lapsuuden älykkyysosamäärä ennusti viidenneksen suurempaa riskiä kuolla ennen 76 vuoden ikää. Matala äo ennustaa tauteja ja kuolleisuutta luotettavammin kuin ylipaino tai verenpaine. Älyköt ovat myös paremmassa suojassa onnettomuuksilta ja väkivallalta.
Jokela on tehnyt yhteisiä tutkimusartikkeleita Dearyn kanssa muun muassa yhdysvaltalaisesta pitkittäistutkimuksesta, jossa alhainen älykkyysosamäärä lisäsi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aivoinfarktiin.
MIKSI odotettavissa oleva elinikä kasvaa käsi kädessä älykkyyden kanssa? Mahdollisia mekanismeja on kolme.
Yksi niistä on sosioekonominen asema. Älykkyys johtaa usein hyvään koulutukseen ja hyväpalkkaiseen toimistotyöhön, joka auttaa ostamaan asunnon turvalliselta alueelta ja yksityisiä lääkäripalveluita. Akateeminen toveripiiri kannustaa syömään kasviksia ja harjoittelemaan puolimaratonille. Alkoholi nautitaan miedommista juomista kuin työväenluokassa.
Toinen selitys on, että elämän voi katsoa olevan elinikäinen älykkyystesti. Ihmiset tekevät jatkuvasti valintoja, jotka vaikuttavat heidän terveyteensä: otanko ranskalaiset vai porkkanat, lähdenkö ohittamaan rekkaa? Älykkäämmät valitsevat keskimäärin paremmin ja elävät siksi pidempään.
Myös koulutetut ihmiset voivat sairastua psyykkisesti, esim skitsofreniaan. Siinäpä ei äly enää auta. Ihminen nyt vaan ei pysty älyn kautta korjaamaan tunne elämän ongelmiaan tai traumatisoitumista, jonka juuret voivat olla varhaislapsuudessa. Siksi älyn yksisilmäinen korostaminen elämänkulussa on yksisilmäistä. Maailma on väärällään teräviä mutta onnettomia ihmisia, jotka tuhoavat itsensä ennenaikaisesti. Tämän tietyt piirit mieluusti unohtavat. Kyllä niillä turvallisilla kiintymyssuhteilla on hyvin suuri merkitys sille, miten toimivaksi aikuiseksi lapsi kasvaa ja kykenee älyään sitomaan tavoitteisiin. On narsisteille tyypillistä korostaa älyä kun se tunne-elämä on surkastunutta. Sosiaalisilla taidoilla on yhä isompi merkitys työmarkkinoilla. Samoin pitkäjänteisyydellä. Ne eivät liity suoraan älyyn.
Professori juuri kertoi päinvastaista. Eli taustan merkitys EI ole niin suuri kuin älyn. Älykäs lapsi selviää hyvin oli annetut eväät minkälaisia vain. Kärjistetysti.
Tottakai taustan merkitys korostuu mikäli älyäkään ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se äo-testi ei todellakaan kerro miten elämässä selviää, esimerkkejä riittää.
No, kyllä se vaan kertoo. 'Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.'
No se vähän riippuu mihin vertaa. Taustat vaikuttavat enemmän mitä älykkyys. Traumataustaisista sekä/että lapsena monin tavoin kaltoinkohdelluista ei koskaan tule sitä, mitä he olisivat jos olisi ollut mahdollisuus turvalliseen ja rakastavaan lapsuuteen. Olen varmasti keskivertoa älykkäämpi ja verrattuna muihin, joilla on samanlaista lastensuojelutaustaa ja kaltoinkohtelua mitä minulla, niin olen pärjännyt aivan loistavasti. Älyni riittäisi helposti yliopistotutkintoon ellen kärsisi mt-ongelmista ja traumatisoitumisesta, mitkä vaikuttavat mm. jaksamiseen. Olen verrattaen omaan ryhmääni (lasuasiakkaat) varsinainen selviytyjä enkä ole vielä tavannut ketään kaltaistani, joka pärjäisi elämässä yhtä hyvin mitä minä. Mutta jos vertaa ihmisiin, jotka ovat eri taustoilla yhtä älykkäitä mitä minä, niin olen auttamattomasti pahasti alisuoriutuja ja ns. epäonnistuja.
Älyni ansiosta olen pystynyt työstämään traumojani, kykenen pitämään huolta itsestäni, kykenen tekemään älykkäitä siirtoja ja etsimään ulospääsyväyliä. Etsin alituisesti ratkaisuja ja pyrin parantamaan tilannettani ja elämääni. Pidän huolta terveydestäni ja tulen elämään pidempään, mitä muut vastaavista taustoista, koska tiedostan mm. päihteiden käytön vaarat j osaan kontroloida mielihalujani. Kykenen myös muodostamaan hyviä ihmissuhteita ja erotan varsin tarkkasilmäisesti sen, millainen kukakin ihminen on. Tunnistan manipuloinnin ja kusetuksen, epävarmuudesta johtuvan ilkeilyn ja muun vastaavan käytöksen, jota en halua elämääni. Eli älykkyyteni on kyllä auttanut minua monessa suhteessa. Mutta en silti ole lähellekään siellä, mihin älyni puolesta kykenisin.
Koko viesti kuulosti pelkältä defenssiltä. Sen sisältö on varsin ohutta meille muille mutta varmaan äärimmäisen merkityksellistä itsellesi.
Älykkäitä ihmisiä yhdistää juuri se etteivät he ole oman taustansa vankeja. Sen todistaa jo nämä luokkanousut. Sama ilmiö on nähtävissä traumojen suhteen.
Traumatisoituminen ja sen aiheuttamat aivovauriot, niiden vaikutus elämään huolimatta älykkyydestä on tieteellisesti todistettu fakta. Se miten traumatisoituminen vaikuttaa, riippuu monista osatekijöistä, älykkyys on vain yksi niistä. Älykkyydellä ei todellakaan voi paikata kaikkea eikä älykkyys korjaa lapsuudesta johtunutta traumatisoitumista. Ei se älykkyys muokkaa aivoja vähemmän vaurioituneeksi, eikä älykkyys poista syntyneitä vaurioita aivoissa ja koko hermoverkostossa.
Älykkyys ei myöskään poista esimerkiksi skitsofreniaa ja psykoosia.
JOKELA korostaa, että tukevatkaan tilastolliset totuudet eivät koskaan kerro yksilöstä mitään. Niin älykkäät kuin tyhmät yksilöt voivat menestyä tai olla menestymättä elämässään tuhansista eri syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se äo-testi ei todellakaan kerro miten elämässä selviää, esimerkkejä riittää.
No, kyllä se vaan kertoo. 'Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.'
No se vähän riippuu mihin vertaa. Taustat vaikuttavat enemmän mitä älykkyys. Traumataustaisista sekä/että lapsena monin tavoin kaltoinkohdelluista ei koskaan tule sitä, mitä he olisivat jos olisi ollut mahdollisuus turvalliseen ja rakastavaan lapsuuteen. Olen varmasti keskivertoa älykkäämpi ja verrattuna muihin, joilla on samanlaista lastensuojelutaustaa ja kaltoinkohtelua mitä minulla, niin olen pärjännyt aivan loistavasti. Älyni riittäisi helposti yliopistotutkintoon ellen kärsisi mt-ongelmista ja traumatisoitumisesta, mitkä vaikuttavat mm. jaksamiseen. Olen verrattaen omaan ryhmääni (lasuasiakkaat) varsinainen selviytyjä enkä ole vielä tavannut ketään kaltaistani, joka pärjäisi elämässä yhtä hyvin mitä minä. Mutta jos vertaa ihmisiin, jotka ovat eri taustoilla yhtä älykkäitä mitä minä, niin olen auttamattomasti pahasti alisuoriutuja ja ns. epäonnistuja.
Älyni ansiosta olen pystynyt työstämään traumojani, kykenen pitämään huolta itsestäni, kykenen tekemään älykkäitä siirtoja ja etsimään ulospääsyväyliä. Etsin alituisesti ratkaisuja ja pyrin parantamaan tilannettani ja elämääni. Pidän huolta terveydestäni ja tulen elämään pidempään, mitä muut vastaavista taustoista, koska tiedostan mm. päihteiden käytön vaarat j osaan kontroloida mielihalujani. Kykenen myös muodostamaan hyviä ihmissuhteita ja erotan varsin tarkkasilmäisesti sen, millainen kukakin ihminen on. Tunnistan manipuloinnin ja kusetuksen, epävarmuudesta johtuvan ilkeilyn ja muun vastaavan käytöksen, jota en halua elämääni. Eli älykkyyteni on kyllä auttanut minua monessa suhteessa. Mutta en silti ole lähellekään siellä, mihin älyni puolesta kykenisin.
Koko viesti kuulosti pelkältä defenssiltä. Sen sisältö on varsin ohutta meille muille mutta varmaan äärimmäisen merkityksellistä itsellesi.
Älykkäitä ihmisiä yhdistää juuri se etteivät he ole oman taustansa vankeja. Sen todistaa jo nämä luokkanousut. Sama ilmiö on nähtävissä traumojen suhteen.
Oletko kuullut esimerkiksi dissosiaatiohäiriöstä? Vaikka älyä olisi paljon, niin traumatisoitunut mieli ei toimi kuten pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se äo-testi ei todellakaan kerro miten elämässä selviää, esimerkkejä riittää.
No, kyllä se vaan kertoo. 'Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.'
No se vähän riippuu mihin vertaa. Taustat vaikuttavat enemmän mitä älykkyys. Traumataustaisista sekä/että lapsena monin tavoin kaltoinkohdelluista ei koskaan tule sitä, mitä he olisivat jos olisi ollut mahdollisuus turvalliseen ja rakastavaan lapsuuteen. Olen varmasti keskivertoa älykkäämpi ja verrattuna muihin, joilla on samanlaista lastensuojelutaustaa ja kaltoinkohtelua mitä minulla, niin olen pärjännyt aivan loistavasti. Älyni riittäisi helposti yliopistotutkintoon ellen kärsisi mt-ongelmista ja traumatisoitumisesta, mitkä vaikuttavat mm. jaksamiseen. Olen verrattaen omaan ryhmääni (lasuasiakkaat) varsinainen selviytyjä enkä ole vielä tavannut ketään kaltaistani, joka pärjäisi elämässä yhtä hyvin mitä minä. Mutta jos vertaa ihmisiin, jotka ovat eri taustoilla yhtä älykkäitä mitä minä, niin olen auttamattomasti pahasti alisuoriutuja ja ns. epäonnistuja.
Älyni ansiosta olen pystynyt työstämään traumojani, kykenen pitämään huolta itsestäni, kykenen tekemään älykkäitä siirtoja ja etsimään ulospääsyväyliä. Etsin alituisesti ratkaisuja ja pyrin parantamaan tilannettani ja elämääni. Pidän huolta terveydestäni ja tulen elämään pidempään, mitä muut vastaavista taustoista, koska tiedostan mm. päihteiden käytön vaarat j osaan kontroloida mielihalujani. Kykenen myös muodostamaan hyviä ihmissuhteita ja erotan varsin tarkkasilmäisesti sen, millainen kukakin ihminen on. Tunnistan manipuloinnin ja kusetuksen, epävarmuudesta johtuvan ilkeilyn ja muun vastaavan käytöksen, jota en halua elämääni. Eli älykkyyteni on kyllä auttanut minua monessa suhteessa. Mutta en silti ole lähellekään siellä, mihin älyni puolesta kykenisin.
Koko viesti kuulosti pelkältä defenssiltä. Sen sisältö on varsin ohutta meille muille mutta varmaan äärimmäisen merkityksellistä itsellesi.
Älykkäitä ihmisiä yhdistää juuri se etteivät he ole oman taustansa vankeja. Sen todistaa jo nämä luokkanousut. Sama ilmiö on nähtävissä traumojen suhteen.
Traumatisoituminen ja sen aiheuttamat aivovauriot, niiden vaikutus elämään huolimatta älykkyydestä on tieteellisesti todistettu fakta. Se miten traumatisoituminen vaikuttaa, riippuu monista osatekijöistä, älykkyys on vain yksi niistä. Älykkyydellä ei todellakaan voi paikata kaikkea eikä älykkyys korjaa lapsuudesta johtunutta traumatisoitumista. Ei se älykkyys muokkaa aivoja vähemmän vaurioituneeksi, eikä älykkyys poista syntyneitä vaurioita aivoissa ja koko hermoverkostossa.
Älykkyys ei myöskään poista esimerkiksi skitsofreniaa ja psykoosia.
Tuo on tuota 100 äo tasoista yliopistotutkimusta.
Niissä tutkimuksissa ei ole erikseen tutkittu huippuälykkäiden selviytymistä vaan keskivertoa massaa. Et siis voi väittää mitään suuntaan tai toiseen. Aloituksen proffan tutkimukset jotain viitteitä toki antavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen taipuvainen jännittämään koetilanteissa. Yleensä abstraktit kuviotestit menevät aikapaineen alla huonosti, kun iskee paniikki. Ei se mielestäni minusta silti tyhmää tee.
Ei tee sinusta myöskään astronauttia, lentäjää, syöksypommittajaa, kirurgia tai palomiestä, jos et pysty suoriutumaan tehtävistä paineen alla.
Tähänhän perustuu mm. kaikkien niiden, jotka uskovat erillisiin pääsykokeisiin, luja luottamus siihen että kyllä ne kovasti kilpaillun koulun ovet aukeaa, vaikka lukio meni niin kuin meni ja ylppärit paineen alla pieleen, kun vain väännän niitä pääsykokeita.
Tosiasia kuitenkin on, että aina ne paremmat pääsevät paremmin sisään, oli hakutapa mikä hyvänsä muu kuin täysin randomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se äo-testi ei todellakaan kerro miten elämässä selviää, esimerkkejä riittää.
No, kyllä se vaan kertoo. 'Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.'
No se vähän riippuu mihin vertaa. Taustat vaikuttavat enemmän mitä älykkyys. Traumataustaisista sekä/että lapsena monin tavoin kaltoinkohdelluista ei koskaan tule sitä, mitä he olisivat jos olisi ollut mahdollisuus turvalliseen ja rakastavaan lapsuuteen. Olen varmasti keskivertoa älykkäämpi ja verrattuna muihin, joilla on samanlaista lastensuojelutaustaa ja kaltoinkohtelua mitä minulla, niin olen pärjännyt aivan loistavasti. Älyni riittäisi helposti yliopistotutkintoon ellen kärsisi mt-ongelmista ja traumatisoitumisesta, mitkä vaikuttavat mm. jaksamiseen. Olen verrattaen omaan ryhmääni (lasuasiakkaat) varsinainen selviytyjä enkä ole vielä tavannut ketään kaltaistani, joka pärjäisi elämässä yhtä hyvin mitä minä. Mutta jos vertaa ihmisiin, jotka ovat eri taustoilla yhtä älykkäitä mitä minä, niin olen auttamattomasti pahasti alisuoriutuja ja ns. epäonnistuja.
Älyni ansiosta olen pystynyt työstämään traumojani, kykenen pitämään huolta itsestäni, kykenen tekemään älykkäitä siirtoja ja etsimään ulospääsyväyliä. Etsin alituisesti ratkaisuja ja pyrin parantamaan tilannettani ja elämääni. Pidän huolta terveydestäni ja tulen elämään pidempään, mitä muut vastaavista taustoista, koska tiedostan mm. päihteiden käytön vaarat j osaan kontroloida mielihalujani. Kykenen myös muodostamaan hyviä ihmissuhteita ja erotan varsin tarkkasilmäisesti sen, millainen kukakin ihminen on. Tunnistan manipuloinnin ja kusetuksen, epävarmuudesta johtuvan ilkeilyn ja muun vastaavan käytöksen, jota en halua elämääni. Eli älykkyyteni on kyllä auttanut minua monessa suhteessa. Mutta en silti ole lähellekään siellä, mihin älyni puolesta kykenisin.
Koko viesti kuulosti pelkältä defenssiltä. Sen sisältö on varsin ohutta meille muille mutta varmaan äärimmäisen merkityksellistä itsellesi.
Älykkäitä ihmisiä yhdistää juuri se etteivät he ole oman taustansa vankeja. Sen todistaa jo nämä luokkanousut. Sama ilmiö on nähtävissä traumojen suhteen.
Puhut juurikin nyt luonnehäiriöisistä, etenkään psykopaatteja ei pysäytä mikään. He ovat hyvin menestysorientuneita eivätkä tunnontuskat ole riesana. Muut ihmiset ovat pelinappuloita, jotka uhratan suotta.
Tätäkö ihailet? Tulevaisuudessa tuota ihmistyyppiä sanotaan olevan yhä enemmän. Narsistille riittää paljon vähempi ja osa on niin sekoja etteivät pysty rakentamaan uraa, vaan ovat usein addikteja/itsetuhoisia. Muita ihmisiä hekin käyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se äo-testi ei todellakaan kerro miten elämässä selviää, esimerkkejä riittää.
No, kyllä se vaan kertoo. 'Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.'
No se vähän riippuu mihin vertaa. Taustat vaikuttavat enemmän mitä älykkyys. Traumataustaisista sekä/että lapsena monin tavoin kaltoinkohdelluista ei koskaan tule sitä, mitä he olisivat jos olisi ollut mahdollisuus turvalliseen ja rakastavaan lapsuuteen. Olen varmasti keskivertoa älykkäämpi ja verrattuna muihin, joilla on samanlaista lastensuojelutaustaa ja kaltoinkohtelua mitä minulla, niin olen pärjännyt aivan loistavasti. Älyni riittäisi helposti yliopistotutkintoon ellen kärsisi mt-ongelmista ja traumatisoitumisesta, mitkä vaikuttavat mm. jaksamiseen. Olen verrattaen omaan ryhmääni (lasuasiakkaat) varsinainen selviytyjä enkä ole vielä tavannut ketään kaltaistani, joka pärjäisi elämässä yhtä hyvin mitä minä. Mutta jos vertaa ihmisiin, jotka ovat eri taustoilla yhtä älykkäitä mitä minä, niin olen auttamattomasti pahasti alisuoriutuja ja ns. epäonnistuja.
Älyni ansiosta olen pystynyt työstämään traumojani, kykenen pitämään huolta itsestäni, kykenen tekemään älykkäitä siirtoja ja etsimään ulospääsyväyliä. Etsin alituisesti ratkaisuja ja pyrin parantamaan tilannettani ja elämääni. Pidän huolta terveydestäni ja tulen elämään pidempään, mitä muut vastaavista taustoista, koska tiedostan mm. päihteiden käytön vaarat j osaan kontroloida mielihalujani. Kykenen myös muodostamaan hyviä ihmissuhteita ja erotan varsin tarkkasilmäisesti sen, millainen kukakin ihminen on. Tunnistan manipuloinnin ja kusetuksen, epävarmuudesta johtuvan ilkeilyn ja muun vastaavan käytöksen, jota en halua elämääni. Eli älykkyyteni on kyllä auttanut minua monessa suhteessa. Mutta en silti ole lähellekään siellä, mihin älyni puolesta kykenisin.
Koko viesti kuulosti pelkältä defenssiltä. Sen sisältö on varsin ohutta meille muille mutta varmaan äärimmäisen merkityksellistä itsellesi.
Älykkäitä ihmisiä yhdistää juuri se etteivät he ole oman taustansa vankeja. Sen todistaa jo nämä luokkanousut. Sama ilmiö on nähtävissä traumojen suhteen.
Traumatisoituminen ja sen aiheuttamat aivovauriot, niiden vaikutus elämään huolimatta älykkyydestä on tieteellisesti todistettu fakta. Se miten traumatisoituminen vaikuttaa, riippuu monista osatekijöistä, älykkyys on vain yksi niistä. Älykkyydellä ei todellakaan voi paikata kaikkea eikä älykkyys korjaa lapsuudesta johtunutta traumatisoitumista. Ei se älykkyys muokkaa aivoja vähemmän vaurioituneeksi, eikä älykkyys poista syntyneitä vaurioita aivoissa ja koko hermoverkostossa.
Älykkyys ei myöskään poista esimerkiksi skitsofreniaa ja psykoosia.
Minä kun ymmärsin että tämä professori hyökkäsi juurikin tuonkaltaisia psykologian huuhaahaaroja vastaan, jotka eivät suostu myöntämään että äly on merkitsevä tekijä selviytymisessä vaan höpisevät ylisukupolvisuudesta ja vastaavasta pseudotieteellisestä.
Ai, täältä on poistettu ne maksumuurin takaiset sitaatit. Enpä älynnyt tuota.
t. copycat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taipuvainen jännittämään koetilanteissa. Yleensä abstraktit kuviotestit menevät aikapaineen alla huonosti, kun iskee paniikki. Ei se mielestäni minusta silti tyhmää tee.
Ei tee sinusta myöskään astronauttia, lentäjää, syöksypommittajaa, kirurgia tai palomiestä, jos et pysty suoriutumaan tehtävistä paineen alla.
Tähänhän perustuu mm. kaikkien niiden, jotka uskovat erillisiin pääsykokeisiin, luja luottamus siihen että kyllä ne kovasti kilpaillun koulun ovet aukeaa, vaikka lukio meni niin kuin meni ja ylppärit paineen alla pieleen, kun vain väännän niitä pääsykokeita.
Tosiasia kuitenkin on, että aina ne paremmat pääsevät paremmin sisään, oli hakutapa mikä hyvänsä muu kuin täysin randomi.
Olen jo opiskeluni opiskellut. Pääsykokeissa aikaa on enemmän käytössä, jolloin stressiä on ollut vähemmän. Kokeet sujuvat, jos ehdit kunnolla rauhoitella itseäsi sen alussa. Yo-kokeet suoritin myös samasta syystä hyvin, kiitos kysymästä.
Paineen alla työskentelystä en pidä, joten edellä mainittuihin ammatteihin en hakeutuisi mistään hinnasta.
Kaikenlaisia tampioita sitä onkin professoreina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taipuvainen jännittämään koetilanteissa. Yleensä abstraktit kuviotestit menevät aikapaineen alla huonosti, kun iskee paniikki. Ei se mielestäni minusta silti tyhmää tee.
Ymmärrän jännittämisen mutta en sitä miten se vaikuttaa tulokseen. Noissa kuviopäättelyissä kun vastauksen näkee katsomalla niitä kuvioita, ei se vaadi sen kummempaa. Esim paineen alla pystyy havannoida että seinä on valkoinen, tv on musta, verho on vihreä.. ihan samalla tavalla itse havannoin oikeat kuviot testissä. Olen myös kaltaisesi jännittäjä mutta ei se tuohon tilanteeseen vaikuttanut.
Ei pysty, koska jännittäminen vaikuttaa keskittymiseen. Joudun keskittymään siihen, etten säntää koetilasta pois, kun tuntuu että hajoan täysin. Tuntuu kuin olisin kuolemassa. Ei siinä tilassa kuvioihin oikein pysty keskittymään.
Nyt heitän ihan mutun, mutta jos noin selkeä ja rajattava ongelma, niin eikö joku hypnoterapia voisi auttaa? Kannattaisko ihan vaikka kysyä?
Olen myös miettinyt tätä vaihtoehtoa tavallisen psykoterapian rinnalle. Ongelma ei tosin ole helposti rajattava, koska perheväkivallan takia alan helposti panikoitua muissakin kuormittavilta tuntuvissa tilanteissa. Väkivaltaisen kasvatuksen takia pelkään ihmisiä.
Vanhempiini verrattuna voin tosin todeta olevani siinä suhteessa älykkäämpi, että olen tajunnut hakea omiin ongelmiini ammattiapua. Minun lasteni ei tarvitse pelätä sitä, että riehuisin ympäriinsä väkivaltaisesti.
Hyvä juttu, että olet miettinyt. Olisiko seuraava askel ihan keskustella jonkun menetelmän osaavan terapeutin kanssa, että voisiko olla tilanteessasi apua...?
sama
Teen näin siinä vaiheessa, kun on tähän on rahaa. Tällä hetkellä on psykoterapian omavastuuosuudessa jo tarpeeksi maksettavaa suhteessa omaan tulotasoon.
Jeps minäkin käyn kelan terapiassa. Tsemppiä sinne 😊. Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se äo-testi ei todellakaan kerro miten elämässä selviää, esimerkkejä riittää.
No, kyllä se vaan kertoo. 'Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.'
No se vähän riippuu mihin vertaa. Taustat vaikuttavat enemmän mitä älykkyys. Traumataustaisista sekä/että lapsena monin tavoin kaltoinkohdelluista ei koskaan tule sitä, mitä he olisivat jos olisi ollut mahdollisuus turvalliseen ja rakastavaan lapsuuteen. Olen varmasti keskivertoa älykkäämpi ja verrattuna muihin, joilla on samanlaista lastensuojelutaustaa ja kaltoinkohtelua mitä minulla, niin olen pärjännyt aivan loistavasti. Älyni riittäisi helposti yliopistotutkintoon ellen kärsisi mt-ongelmista ja traumatisoitumisesta, mitkä vaikuttavat mm. jaksamiseen. Olen verrattaen omaan ryhmääni (lasuasiakkaat) varsinainen selviytyjä enkä ole vielä tavannut ketään kaltaistani, joka pärjäisi elämässä yhtä hyvin mitä minä. Mutta jos vertaa ihmisiin, jotka ovat eri taustoilla yhtä älykkäitä mitä minä, niin olen auttamattomasti pahasti alisuoriutuja ja ns. epäonnistuja.
Älyni ansiosta olen pystynyt työstämään traumojani, kykenen pitämään huolta itsestäni, kykenen tekemään älykkäitä siirtoja ja etsimään ulospääsyväyliä. Etsin alituisesti ratkaisuja ja pyrin parantamaan tilannettani ja elämääni. Pidän huolta terveydestäni ja tulen elämään pidempään, mitä muut vastaavista taustoista, koska tiedostan mm. päihteiden käytön vaarat j osaan kontroloida mielihalujani. Kykenen myös muodostamaan hyviä ihmissuhteita ja erotan varsin tarkkasilmäisesti sen, millainen kukakin ihminen on. Tunnistan manipuloinnin ja kusetuksen, epävarmuudesta johtuvan ilkeilyn ja muun vastaavan käytöksen, jota en halua elämääni. Eli älykkyyteni on kyllä auttanut minua monessa suhteessa. Mutta en silti ole lähellekään siellä, mihin älyni puolesta kykenisin.
Koko viesti kuulosti pelkältä defenssiltä. Sen sisältö on varsin ohutta meille muille mutta varmaan äärimmäisen merkityksellistä itsellesi.
Älykkäitä ihmisiä yhdistää juuri se etteivät he ole oman taustansa vankeja. Sen todistaa jo nämä luokkanousut. Sama ilmiö on nähtävissä traumojen suhteen.
Traumatisoituminen ja sen aiheuttamat aivovauriot, niiden vaikutus elämään huolimatta älykkyydestä on tieteellisesti todistettu fakta. Se miten traumatisoituminen vaikuttaa, riippuu monista osatekijöistä, älykkyys on vain yksi niistä. Älykkyydellä ei todellakaan voi paikata kaikkea eikä älykkyys korjaa lapsuudesta johtunutta traumatisoitumista. Ei se älykkyys muokkaa aivoja vähemmän vaurioituneeksi, eikä älykkyys poista syntyneitä vaurioita aivoissa ja koko hermoverkostossa.
Älykkyys ei myöskään poista esimerkiksi skitsofreniaa ja psykoosia.
Myös masennus rampauttaa kroonistuessaan toimintakykyä ja vie mielen elämästä. Ihan tyypillinen koettelemus älykkäiden ihmisten elämänkaaressa. Altistaa myös itsemurhalle tai päihteille. Usein alla lapsuuden tunnekylmyys tai turvattomuus. Älyllä noita vaillejäämisiä moni kompensoikin varsin pitkälle mutta romahdus voi tulla esim keski iässä. Eikä se maine tai mammona noita ratkaise, jos sellaisia on onnistunut keräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EIipä siitä älystä kauheasti hyötyä ole kun muutama prosenttti älykkäitä ihmisiä on jo valllannut kaiikki bisneskanavat sillloin kun se kannnatti tehdä.
Ulkonäkö yms fyysiset avut näyttävät lehtiä lukiessa olevan monesti tärkeämpiä tekijöitä pärjäämiseen elämässä olevan, kuin älykkyys. Vai pidättekkö esim. Sofia Belorffia yms "kohukaunottaria" / vastaavia julkkismiehiä erityisinä järjenjättiläisinä, jotka huumaavat ihmiset tajunnanräjäyttävällä fiksuudellaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se äo-testi ei todellakaan kerro miten elämässä selviää, esimerkkejä riittää.
No, kyllä se vaan kertoo. 'Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että äly ennustaa yksilön sosioekonomista menestystä voimakkaammin kuin hänen vanhempiensa sosiaaliluokka. Länsimaisissa yhteiskunnissa lapsena mitattu äly on paras mahdollinen koulutuksen ja eliniän ennustaja – mutta tämän tunnustaminen on tabu.'
No se vähän riippuu mihin vertaa. Taustat vaikuttavat enemmän mitä älykkyys. Traumataustaisista sekä/että lapsena monin tavoin kaltoinkohdelluista ei koskaan tule sitä, mitä he olisivat jos olisi ollut mahdollisuus turvalliseen ja rakastavaan lapsuuteen. Olen varmasti keskivertoa älykkäämpi ja verrattuna muihin, joilla on samanlaista lastensuojelutaustaa ja kaltoinkohtelua mitä minulla, niin olen pärjännyt aivan loistavasti. Älyni riittäisi helposti yliopistotutkintoon ellen kärsisi mt-ongelmista ja traumatisoitumisesta, mitkä vaikuttavat mm. jaksamiseen. Olen verrattaen omaan ryhmääni (lasuasiakkaat) varsinainen selviytyjä enkä ole vielä tavannut ketään kaltaistani, joka pärjäisi elämässä yhtä hyvin mitä minä. Mutta jos vertaa ihmisiin, jotka ovat eri taustoilla yhtä älykkäitä mitä minä, niin olen auttamattomasti pahasti alisuoriutuja ja ns. epäonnistuja.
Älyni ansiosta olen pystynyt työstämään traumojani, kykenen pitämään huolta itsestäni, kykenen tekemään älykkäitä siirtoja ja etsimään ulospääsyväyliä. Etsin alituisesti ratkaisuja ja pyrin parantamaan tilannettani ja elämääni. Pidän huolta terveydestäni ja tulen elämään pidempään, mitä muut vastaavista taustoista, koska tiedostan mm. päihteiden käytön vaarat j osaan kontroloida mielihalujani. Kykenen myös muodostamaan hyviä ihmissuhteita ja erotan varsin tarkkasilmäisesti sen, millainen kukakin ihminen on. Tunnistan manipuloinnin ja kusetuksen, epävarmuudesta johtuvan ilkeilyn ja muun vastaavan käytöksen, jota en halua elämääni. Eli älykkyyteni on kyllä auttanut minua monessa suhteessa. Mutta en silti ole lähellekään siellä, mihin älyni puolesta kykenisin.
Koko viesti kuulosti pelkältä defenssiltä. Sen sisältö on varsin ohutta meille muille mutta varmaan äärimmäisen merkityksellistä itsellesi.
Älykkäitä ihmisiä yhdistää juuri se etteivät he ole oman taustansa vankeja. Sen todistaa jo nämä luokkanousut. Sama ilmiö on nähtävissä traumojen suhteen.
Traumatisoituminen ja sen aiheuttamat aivovauriot, niiden vaikutus elämään huolimatta älykkyydestä on tieteellisesti todistettu fakta. Se miten traumatisoituminen vaikuttaa, riippuu monista osatekijöistä, älykkyys on vain yksi niistä. Älykkyydellä ei todellakaan voi paikata kaikkea eikä älykkyys korjaa lapsuudesta johtunutta traumatisoitumista. Ei se älykkyys muokkaa aivoja vähemmän vaurioituneeksi, eikä älykkyys poista syntyneitä vaurioita aivoissa ja koko hermoverkostossa.
Älykkyys ei myöskään poista esimerkiksi skitsofreniaa ja psykoosia.
Älykkyyden kautta voi tulla myös suojaavia tekijöitä jo siellä lapsuudessa. Aa että se oli itsetuntoa hivelevää, kun oli saanut tehtyä tehtävät ensimmäisten joukossa ja pääsi pelaamaan pelejä. Tämä oli vain yksi esimerkki.
Toisaalta, tässä tulee oma sudenkuoppani (josta ehkä olen oppimassa pois) eli olinko jo tuolloin oppinut arvioimaan itseäni suoritusten kautta? Narsisti-isällemmehän arvomme oli suoraan sen mukaan, miten suoriuduttiin. Joo ja kyllä narsismi oli aikoinaan ihan hänen diagnooseissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taipuvainen jännittämään koetilanteissa. Yleensä abstraktit kuviotestit menevät aikapaineen alla huonosti, kun iskee paniikki. Ei se mielestäni minusta silti tyhmää tee.
Ymmärrän jännittämisen mutta en sitä miten se vaikuttaa tulokseen. Noissa kuviopäättelyissä kun vastauksen näkee katsomalla niitä kuvioita, ei se vaadi sen kummempaa. Esim paineen alla pystyy havannoida että seinä on valkoinen, tv on musta, verho on vihreä.. ihan samalla tavalla itse havannoin oikeat kuviot testissä. Olen myös kaltaisesi jännittäjä mutta ei se tuohon tilanteeseen vaikuttanut.
Kiitos, voimia myös sinulle työskentelyyn! 😊
Ei pysty, koska jännittäminen vaikuttaa keskittymiseen. Joudun keskittymään siihen, etten säntää koetilasta pois, kun tuntuu että hajoan täysin. Tuntuu kuin olisin kuolemassa. Ei siinä tilassa kuvioihin oikein pysty keskittymään.
Nyt heitän ihan mutun, mutta jos noin selkeä ja rajattava ongelma, niin eikö joku hypnoterapia voisi auttaa? Kannattaisko ihan vaikka kysyä?
Olen myös miettinyt tätä vaihtoehtoa tavallisen psykoterapian rinnalle. Ongelma ei tosin ole helposti rajattava, koska perheväkivallan takia alan helposti panikoitua muissakin kuormittavilta tuntuvissa tilanteissa. Väkivaltaisen kasvatuksen takia pelkään ihmisiä.
Vanhempiini verrattuna voin tosin todeta olevani siinä suhteessa älykkäämpi, että olen tajunnut hakea omiin ongelmiini ammattiapua. Minun lasteni ei tarvitse pelätä sitä, että riehuisin ympäriinsä väkivaltaisesti.
Hyvä juttu, että olet miettinyt. Olisiko seuraava askel ihan keskustella jonkun menetelmän osaavan terapeutin kanssa, että voisiko olla tilanteessasi apua...?
sama
Teen näin siinä vaiheessa, kun on tähän on rahaa. Tällä hetkellä on psykoterapian omavastuuosuudessa jo tarpeeksi maksettavaa suhteessa omaan tulotasoon.
Jeps minäkin käyn kelan terapiassa. Tsemppiä sinne 😊. Sama
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö yms fyysiset avut näyttävät lehtiä lukiessa olevan monesti tärkeämpiä tekijöitä pärjäämiseen elämässä olevan, kuin älykkyys. Vai pidättekkö esim. Sofia Belorffia yms "kohukaunottaria" / vastaavia julkkismiehiä erityisinä järjenjättiläisinä, jotka huumaavat ihmiset tajunnanräjäyttävällä fiksuudellaan..
Ajatteletko julkkisten olevan pärjääjiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taipuvainen jännittämään koetilanteissa. Yleensä abstraktit kuviotestit menevät aikapaineen alla huonosti, kun iskee paniikki. Ei se mielestäni minusta silti tyhmää tee.
Tuohan on sama jos menisi Cooperin testiin mutta jännittäisi niin että sydän hakkaisi 180 sykettä jo lähtöviivalla ja maha olisi kuralla eikä juoksusta tulisi mitään.
Tämä kertoo vain henkilön tuloksia ei voida mitata luotettavasti ja jos hän olisi tutkimuksessa ehkä hänen tuloksensa hylättäsiin. Se ei tietenkään tarkoita etteikö hänellä ole joku määrätty älykkyys tai kuntotaso. Jos se olisi tärkeää löydettäisiin varmasti joku toinen keino mitata se. Minkään testin tekeminen tai tekemättä jättäminen ei muuta älykkyyttä tai kuntoa. Se on ihmisessä, ei paperilapussa. Joten jos nyt kokee ettei ole mitään testiä jolla sen oman rehellisen ja aidon älykkyyden voi mitata, niin on hyväksyttävä tosiasia ettei tarkkaa numeroa muille kerrottavaksi saa ehkä koskaan. Oli sitten matala tai korkea
Yliopistotutkintoon ei tarvita erityistä älykkyyttä. Se täysin keskimääräinen 100 riittää mainiosti.